tiistai 13. marraskuuta 2012

Urheiluvuosi 2012: JanneH

Vuoden aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista, ja välillä on hyvä summata mennyttä. Marras-joulukuun aikana tiimiläiset kertovat vuoden 2012 kokemuksista, harjoittelusta ja siitä, miltä osin tavoitteisiin päästiin. Ensimmäisenä on vuorossa JanneH.

Kulunut vuosi oli onnistunut niin tulosten valossa kuin harjoittelutavoitteiden toteutumisenkin osalta. Treeneihin ja kisoihin käytetty aika kasvoi jälleen hiukan viime vuodesta ja kokonaisuudessaan tuntimäärä tulee pyörimään 600 paikkeilla. Tulevina vuosina määrää ei ole tarkoitus kasvattaa, vaan panostaa laatuun ja painottaa lajeja vähän erilailla.

Merkit onnistuneelle vuodelle olivat kuitenkin huonot noin vuosi sitten. Akillesjänteeseen tuli marraskuussa pieni repeämä ja juoksuharjoitteluun sen myötä kolmen kuukauden tauko. Kuntoa pystyi kuitenkin ylläpitämään pyöräilemällä ja hiihtämällä. Uskoa tekemiseen tuli helmikuun alussa 24h-hiihdossa, jonka oli tarkoitus olla lähinnä seikkailu-urheilussa tarvittavaa henkistä kestävyyttä kehittävä harjoitus. Keskimäärin 20 asteen pakkasessa kilometrejä kerty plakkariin hiukan alle 290 ja sillä irtosi voitto, jonka mahdollisti loistavasti toiminut huolto. Marko Takanen ja Harri Sivonen pitivät sukset liukkaina ja tarjoilivat energiaa ladun varressa sekä antoivat väliaikatietoja.

Kovasta pakkasesta aiheutui muutamia paleltumia ja tulehduksia ja olo oli seuraavan viikon sellainen, että voitosta huolimatta melkein kadutti osallistuminen kisaan. Ulospäin näytti lähinnä siltä, että snägärillä oli tullut turpaan ja lujaa. Elimistö kuitenkin palautuu yllättävän nopeasti ja sama tuli todettua myös touko-kesäkuussa. EXTAR 48h:ssa murtui kylkiluu ja akillesjänne tulehtui. Kahden viikon päästä siitä juostiin Tukholman maraton, joka keli huomioiden kulki ihan kohtalaisesti. Seuraavalla viikolla kisattiin No Limit, mutta sitten tuli taas pari viikkoa taukoa, kun polvi sai osumaa työmatkalla tapahtuneesta pyöräkolarista.

Kisan aikana on tärkeää ennaltaehkäistä hiertymiä rasvaamalla

Kesän päätavoite oli Endurance Quest, jossa olimme mukana ScandinavianOutdoorStore.comin joukkueella. Keskinäistä kisakokemusta ennen starttia oli ainoastaan multisport-kisoista ja sitäkin aika vähän. Siitä huolimatta tai sitten siitä johtuen joukkuehenki säilyi hyvänä tuloksena oli kolmas sija, joka oli myös omalta osaltani kesän tärkein saavutus. Vauhti ei vielä riittänyt voittotaisteluun ja unitaktiikka olisi voinut onnistua paremmin, mutta näitä asioita lähdetään parantamaan ensi vuoden kisaan, joka todennäköisesti houkuttelee vieläkin kovempia ulkomaalaisjuokkueita.

EQ:n jälkeen kalenterissa oli lähinnän pari pidempää polkujuoksua, Nuuksio Classic ja Vaarojen Maraton. Kisat olivatkin lopputuloksen kannalta toisensa ääripäät, mutta mieluummin näin päin. Nuuksiossa kostautui matkan aliarvionti, mutta samalla se oli hyvä oppitunti. Vaaroilla juoksu oli taktisesti viisasta, vaikka kyseessä oli vasta ensimmäinen ultrajuoksuni. En varmasti ollut absoluuttisesti paras juoksija, mutta vauhdinjako ja käveleminen oikeissa paikoissa sekä teknisten pätkien sopivuus omaan juoksutyyliin mahdollistivat voiton. Ykkössijan positiiviset vaikutukset oikeastaan kaikkeen ovat olleet hämmästyttävät ja isommat kuin olisin osannut kuvitella.

Vaarojen jälkeen loppukuu meni rauhassa ja viime aikoina ensi vuoteen valmistautumista on varjostanut sitkeä flunssa. Seuraavan kerran mennään jo tammikuun lopussa, kun rogainingin EM-kisat järjestetään Barcelonassa. Myös kesän kalenteri alkaa jo hahmottua, mutta siitä lisää keväällä.

JanneH

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti