Go West, Young Man!

Vuonna 1848-1855 sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa ryntäsivät kullan perässä Kaliforniaan saatuaan tiedon alueella tehdystä kultalöydöstä. The California Gold Rush -nimellä tunnetun historiallisen tapahtuman myötä mm. Kaliforniasta tuli osavaltio ja San Franciscon väkiluku kasvoi kuudessa vuodessa 200:sta aina 36 000:een. Noin 160 vuotta myöhemmin on vuorossa Gold Rush II.

8.-11.2011 käytävä Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race kerää jälleen kansaa Kaliforniaan, tarkemmin sanottuna Sierra Nevada -vuoristoon. Ihmismäärä lienee aavistuksen pienempi kuin edellisessä kultaryntäyksessä ja historiallinen vaikutuskin jäänee pienemmäksi, mutta jokaisella osallisella odotukset ovat vähintään yhtä korkealla. Viivalla nähdään noin parikymmentä joukkuetta, joiden mukana alustavien tietojen perusteella ainoana eurooppalaisena joukkueena Lupus Extreme.

Joukkueen valmistautuminen kisaan on luonnollisesti jo kovassa vauhdissa. Viime viikolla Ranskassa 112 km vuorijuoksulla kuntoaan viimeistellyt Heikki on jo matkustanut uudelle mantereelle. JanneH, Reijo ja Outi pakkaavat tällä hetkellä kamojaan ja lentävät San Franciscoon lauantain aikana, ja heti sunnuntaina suunnataan vuoristoon South Lake Tahoen kaupunkiin. Oletettavaa on, että juuri niissä maisemissa pyöritään myös kisan aikana, sillä varsinkaan potentiaalisia melontapaikkoja alueelta ei liikaa löydy.

Kilpailun lähtöpaikalle Bridgeportiin ajetaan tiistaina, ja keskiviikko kuluu kamatsekeissä, kiipeilytesteissä, avausseremoniassa ja prologissa. Kartat saadaan illalla 7.30 pm ja niitä on aikaa ihmetellä torstaiaamuun, jolloin kilpailu starttaa. Reitin suunnittelu sekä energioiden ja varusteiden pakkaaminen toimivat hyvänä aktiviteettina kisaa edeltävälle yölle.

Seuraavan reilun kolmen vuorokauden ajan painellaan ympäri vuoristoa maastopyöräillen, trekaten ja meloen. Kilpailu tulee sisältämään myös muutamia köysiosuuksia, joiden aikana ilmeisesti laskeudutaan ja jumaroidaan noin 200 metriä. Ennustettu voittajan aika tulee olemaan 72 tuntia maksimiajan ollessa 78 tuntia. Järjestäjien aikomuksena on siis saada joukkueet samoihin aikoihin maaliin, mitä voidaan pitää vähintäänkin kunnianhimoisena tavoitteena. Mahdollista siis on, että jopa kärkijoukkueet joutuvat oikomaan, jos vauhti on oletettua hitaampaa.

Tiimin suunniteltu matka Kaliforniassa
Joukkueen huoltajana kilpailun ajan toimii kalifornialainen Jack Styer. Hänen tehtävänään on siirtää tavaraa huoltopaikalta toiselle, valmistella huoltopaikat nopeaa visiittiä varten, laittaa ruokaa jne. Jack on toiminut aiemminkin huoltotehtävissä ja on ollut aktiivinen tämänkertaisessa tehtävässään jo nyt, vaikka kilpailu ei ole edes alkanut. Tähän mennessä on jo hankittuna erilaisia vaikeasti saatavia tai isoja tavaroita, kuten pippurisumutetta (pakollinen varuste kisassa), pressuja ja pyöräteline autoon.

Ennakkotietojen perusteella tiimin pitäisi olla kohtuullisessa tikissä. Pitkässä kisassa tuskin kuitenkaan ilman ongelmia selviää, ja nähtäväksi jää, pystytäänkö odotuksien mukaiseen suoritukseen. Kisan aikana etenemistä voi yrittää seurailla ainakin kilpailun nettisivujen kautta tai Facebookin kautta.

Mäkitreeniä on tehty niin Tampereella...

...kuin Malminkartanossakin JanneH

Retki-Rogaining 2011 kisaraportti

JanneS ja Juha kävivät hakemassa Raaseporista kosolti hyvää kokemusta ja 10/80 sijan 24h sarjassa SM-rogainingissa. Kilpailu oli äärimmäisen hyvin ja ammattitaitoisesti järjestetty. Sääkin suosi kilpailijoita ja aiemmin viikolla luvatut sateet pysyivät koko kisan ajan poissa. 


Mallirastit
JanneS saapui kisapaikalle jo perjantaina päivällä koko perheen kera, joten kamojen järjestelyyn oli hyvää aikaa ennen kisaa. Perjantai iltapäivä menikin lasten kanssa Röllirataan tutustuessa ja illalla mummun saapuessa lastenhoitopuuhiin onnistui parilla mallirastilla käynti parhaassa mahdollisessa seurassa.

Mallirasteista ensimmäinen ei aluksi meinannut ottaa ollenkaan löytyäkseen, josta syystä suuntasimme suoraan toiselle rasteista ja kun sillä matkalla pääsi mittakaavaan kiinni, niin se ekakin rasti sieltä sitten löytyi. Todella hyvä idea järjestää mallirastit edellisenä iltana, siellä oli mukavampi pummailla kuin varsinaisessa kisassa.

Koko reissun kohokohdaksi kuitenkin muodostui parin-kolmen litran kanttarellisaalis, josta riitti iltapalaa koko porukalle. Itse kisassakin kanttarelleja tuli sitä tahtia vastaan, että joku kymmenen litraa olisi ollut helposti noukittavissa ihan siitä matkan varrelta ilman erityistä sienten etsimistä. Hyvää sienimetsää siis!


Reittisuunnitelma
Reittisuunnitelman teimme tarkoituksella aggressiiviseksi, näin jälkikäteen voi todeta liiankin aggressiiviseksi. Tavoitteena oli edetä vähintään 110 km, mielellään 120-130 km ilman pummeja. Päädyimme suunnitelmaan jossa ensin kartan lounaiskulmasta haetaan helpot rastit ja sitten putsataan rastit eteläosasta ja lopulta päädytään kartan koillisnurkkaan josta sitten meillä oli monta vaihtoehtoista paluureittiä takaisin sivistyksen pariin. Alunperin suunnittelimme alun kierron lounaaseen lyhyempänä, mutta kun sitten alkoi näyttämään että loppuun ei jäisi paljoa pelivaraa, päädyimme pidempään vaihtoehtoon. Haittapuolena tässä suunnitelmassa oli, että koillisnurkkaan ehtisimme vasta pimeälle, ja osa noista rasteista näytti kohtuullisen haastavilta. Tosin matkalla totesimme ettei ne kaikki rastit alkumatkastakaan mitään helppoja olisi pimeässä olleet, joten tuolla ei lopulta kovasti ollut merkitystä itse suoritukseen. Suunniteltu vauhtirytmitys meillä oli 8h sykleissä 50km (alku) + 35-40km (pimeä) + 35-40km (aamu).


Ensimmäiset 8 tuntia / 49.5km

Lähdimme yhden pienemmän letkan perässä kohti länttä rastia 23. Porukka pisteli menemään aika vauhdilla ala- ja ylämäet kun me otimme alun aika rauhallisesti vähän hölkkäillen alamäkiä ja tasaisia. 8 tunnin sarjalaisten selkiä alkoi tulla vastaan 55:lla ja 38:lla ja ohittelimme ehkä neljä tiimiä näillä väleillä. Kolme tiimiä paineli kuitenkin ohitse 33:n ja 71:n välisellä siirtymällä kun päädyimme kiertämään pihapiirin ja muut painelivat siitä suoraan läpi. 71:n jälkeiseltä vesipisteeltä pääsimme kuitenkin lähtemään jo ihan rauhassa muiden ollessa jossain takana. Alkumatkasta vauhti pysyi koko ajan tasaisen hyvänä ja rastit löytyivät todella hyvin. Vesirastit olivat mukavana bonuksena sopivilla väleillä alussa sään ollessa kuumimmillaan, on se kuitenkin mukavampaa tankata vesikanisterista kuin ojasta. Ensimmäiset haastavat rastit olivat 61:n ja 34:n, 61:lle meno oli todella hidasta ja itse rastipiste oli todella hyvin piilossa isolla kallioalueella josta ei oikein meinannut saada kiinni mistään. 34:n puolestaan oli mukavasti piilossa olevalla kukkulalla metsän keskellä, osuimme ensin viereiselle kukkulalle, josta toki oli helppo todeta että rastin täytyy olla sillä toisella kukkulalla parin sadan metrin päässä.

65:lla meillä oli ensimmäinen päätöspaikka ja koska olimme täysin aikataulussa, päädyimme tekemään kierron kaakkoiskulman kautta (49, 59, 89 ja 42). Vaihtoehtona oli siis oiko 31:n kautta 42:lle. Ideana oli, että vaikka kierto oli pitkä, se oli käytännössä koko matkan tietä, jolloin pystyisimme pitämään hyvää vauhtia yllä. Valitettavasti Pohjasta (89) siirtyminen Fiskarsin kautta 42:lle alkoi vähän puuduttamaan ja jalatkin alkoivat antaa ensimmäisiä merkkejä ongelmista, joten vauhti tippui jonkin verran toivotusta. Isona plussana matkalle sattui Fiskarsin Siwa josta kävimme hakemassa 4 pulloa cokista ja teimme koko reissun pisimmän huollon, joka kesti ruhtinaalliset 10 minuuttia. Cokis oli kyllä jo tuossa vaiheessa taivaallisen hyvän makuista. Saavuimme 42:lle hiukan 8 tunnin jälkeen täysin alkuperäisessä aikataulussa.

Yöosuus 8h-16h / 40km
Rastit kartan koillisosaan oli sijoiteltu niin nerokkaasti, että vaihtoehtoisia järkeviä kiertojärjestyksiä oli vaikka millä mitalla valittavana. Me päädyimme taktiikkaan, jossa tekisimme pienen lenkin järvien eteläpuolella hakien kaikki rastit sieltä ja sitten 24:lta jatkaisimme kohti luodetta hakien kaikki rastit matkalta kohti 101:stä. Jo suunnitelman toteutuksen alkumetreillä molempien jalkapohjiin alkoi sattumaan enemmän kuin juostut kilometrit olisivat antaneet aiheen olettaa, joten pientä jännitystä oli ilmassa reitin toteuttamiskelpoisuudesta. Etenemisvauhti oli kuitenkin ihan siedettävää ja rastit löytyivät hyvin, kunnes pääsimme siirtymälle 79:ltä 77:lle. Muistissa oli vielä elävästi kolmen vuoden takaa pyörien raahaaminen Endurance Questissä osittain samaa reittiä, ja maasto ei pettänyt odotuksia. Kolmessa vuodessa oli muuttunut ainoastaan se että maasto oli nyt vieläkin huonompikulkuista kuin silloin. Puunrunkoja oli rinteessä poikittain siellä täällä ja vauhti ei päätä huimannut, itse rasti kyllä löytyi sieltä mistä pitikin.

Ensimmäinen ja ainoa isompi pummi tuli sitten 92:lle. Päädyimme koittamaan rastille suoraan 67:lta (mikähän älynväläys sekin oli...) suunnalla kohti rastia. Lopputuloksena oli että seikkailimme jyrkänteiden labyrintissä ihmettelemässä missähän se rasti on. Jyrkänteitä löytyi noin seitsemän mutta rasteja ei yhtään. Harmillisesti muita kilpailijoitakaan ei sattunut samaan aikaan maisemiin joten apujakaan muiden valoista ei ollut. No, aina ei voi voittaa, ja pakko oli jatkaa että olisi edes joku mahdollisuus päästä loppukierros kunnialla läpi.

Seuraavat rastit löytyivät hyvin kunnes pääsimme 102:lle, joka olikin sitten varsin haastava. Rastin läheisyyteen johtava tie päättyi kartassa sopivasta kallion juurelle, mutta todellisuudessa se jatkui kallion pohjoispuolitse rastin ohitse. Sitten kun totesimme olevamme taatusti tulleet riittävän pitkälle, lähdimme kohti huippua. Käytännössä kartan perusteella kuviteltu "huippu" oli lopulta pikkuinen kumpare metsäisellä tasaisella alueella. Hyvällä tuurilla löysimme yhden kahdesta rastin lähellä olevasta karttaan merkitystä nyppäreestä, josta osasimme sitten lähteä hakemaan rastia oikeasta suunnasta. Löytämisen ilo oli korkeimmillaan, olisi ollut ikävä jättää 9:n missauksen jälkeen 10:n pisteen rasti väliin, varsinkin kun itse lähestyminen rastille vei kohtuullisen paljon aikaa.

Viimeiset 8 tuntia / 33 km
43:lle saavuttaessa oli jo selvää, että lopussa olisi pakko oikaista jossain vaiheessa, valitettavasti alkuperäinen reittisuunnitelma ei antanut kovin hyviä vaihtoehtoja kun joka tapauksessa oli päästävä Iso-Kisko järven toiselle puolelle. Päädyimme lopulta jättämään suunnitelmasta pois 68, 83 ja 86 rastit ja painella 66:lta 51:n ja 53:n kautta kahluupaikalle. Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää järvi 63:n kautta, mutta se vaihtoehto menetti kannatusta sitä mukaa kun tievauhti hidastui. Kahlaus n. 160 cm syvässä vedessä muistutti enemmän uintia kuin kahlausta, mutta olihan se taas virkistävä kokemus.

Lopussa itse rastien löytäminen ei tuottanut ongelmia poislukien pientä kiertoa 58:lle. Mieleen jäi parhaiten 99:lle meno erikoista "niittyä" pitkin. Kiertelimme ensin puskia ja ryteikköjä pitkin rastin läheisyyteen kun näytti siltä että maasto olisi todella märkää, mutta lopulta tajusimme että jostain teollisuuden kuona-aineesta muodostunut kenttä olikin ihan kantavaa massaa. Ei nyt maisemallisesti mitenkään erityisen kaunis näky, mutta mieleenpainuva kokemus tämäkin. 58:lla päädyimme vielä tekemään viimeisen oion ja suuntasimme lähes suoraan kohti maalia. Matkalta olisi ollut kohtuuvaivalla haettavissa 8 pistettä enemmän, mutta molempien jalkapohjat olivat niin tulessa että henkinen kovuus ei tällä kertaa riittänyt piiskaamaan ruumiista enempää irti. Juoksimme lopussa lähinnä siksi että pääsisimme nopeammin pois ja koska juokseminen sattui vain yhtä paljon kuin käveleminen.

Lopputulos
Lopputuloksena oli tavoitteiden mukainen 122km eteneminen ja 10. sija kovassa seurassa. Edellä tuloksissa oli paljon tuttuja nimiä. Lopputulos olisi voinut olla pari sijaa parempikin, mutta olemme todella tyytyväisiä tähän suoritukseen. Täydellinen rogaining suoritus vaatii niin monen asian onnistumista, että niitä taitaa harvemmin tulla kohdalle. Energian saanti onnistui hyvin koko matkan ja kuntokin kesti, tällä kertaa jalkavaivat pistivät rajoitteen liikkumiselle. Seuraavalle kerralle pitää testailla jotain muita kenkiä. Nyt käytetyt toimivat hyvin 12h kisassa, mutta se ei näköjään tarkoita vielä mitään.

Vammat ja jatkosuunnitelmat
Tällä hetkellä on vielä epäselvää vammojen vakavuus, mutta jalkapohjat eivät ole ikinä ennen olleet näin huonossa kunnossa. Astuminen on hankalaa vielä pari päivää kisan jälkeen ja toinen jalka on sen verran turvoksissa että tavalliset kengät eivät mahdu jalkaan. Sekin kyllä kuuluu lajin luonteeseen, valitettavasti.

Loppukaudesta omassa kalenterissa ei ole kuin X-kaato ja Mammuttimarssi, mutta niitä täytyy katsoa sitten tarkemmin kun tästä on varmasti kokonaan palautunut. X-kaadon pari on vielä epäselvä ja oma osallistuminen on hyvän parin löytymisestä ja fiiliksistä kiinni. On kisaan toki vielä kuukausi joten eiköhän kisamotivaatio siihen mennessä palaudu. Mammuttimarssilla olisi sitten tarkoitus testailla vähän varusteita seuraavaan 24h rogainingiin, sillä onhan tätä herkkua saatava lisää. Vielä kun pystyis taas kävelemään.

JanneS

Lupus Extreme nappasi kolmannet sijat Archipelago Adventuren miesten ja sekasarjoissa

Elokuun multisport-kohokohta Archipelago Adventure käytiin lauantaina Siuntion ja Inkoon maisemissa. Kilpailukeskus sijaitsi meren rannalla Kopparnäsissa ja aktiviteetit pyörivätkin pääasiassa sen lähialueilla. Oman mausteensa kilpailuun toi parhaillaan 15 m/s nopeudella käynyt tuulenvire, joka nostatti haastavaa aallokkoa.

Tiimi lähti viivalle kolmella joukkueella: miesten sarjassa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi ja sekasarjassa Reijo ja Anu sekä multisport-debyytin tehneet Jussi Hietala ja Milla Mattila. Kahden ensinmainitun joukkueen tavoitteena oli tapella mitalisijoista, kun taas Jussi ja Milla lähtivät hakemaan kokemusta ja tekemään tasaista suoritusta.

Kilpailu starttasi lyhyellä suunnistuksella, jossa kovinta vauhtia lähtivät odotetusti pitämään Anders Åkerman ja Jaani Lantela. Janne ja Jussi hyppäsivät peesiin lukien karttaa osuuden aikana kaksi kertaa muiden tiimin joukkueiden tullessa jonossa hieman taaenpana. Kärjessä mentiinkin suhteellisen hyvää suunnistusvauhtia, ja sykemittari ilmoitteli anaerobisen kynnyksen pinnassa olevia lukemia.

Suunnistuksen jälkeen napattiin vaihdosta uimapatjat ja suunnattiin saaristoon coastaleering-osuudelle (kartassa C:llä alkavat rastit). Tarjolla oli muutama erimittainen uintipätkä ja juoksua rantakalliolla. Nastakengät olivat hyvä valinta, vaikka nappulallakin pärjäsi. JYSK oli jälleen tehnyt hyvän tilin patjamyynnillä, eikä kellekään taida enää olla yllätys, mistä nopean packrafting-patjan saa hankittua. Osuus sujui kaikilta tiimin pareilta vähintääkin kohtalaisesti ja JanneH ja Jussi onnistuivat jopa nappaamaan usean minuutin mittaisen keulan osuuden aikana.

Coastaleeringista siirryttiin melontaan selvästi ratamestarin ennakkoarvioita nopeammin. Melonnassa (kartassa M:llä alkavat rastit) vauhti olikin sitten vähän verkkaisempaa, ja pahimmilla vastatuuliosuuksilla tuntui, ettei eteenpäin pääse ollenkaan. Kanoottisääntöä oli jälleen muutettu, ja tällä kertaa kisassa sai meloa lähes millä vain. Kajakkikaksikoita käytettäessä piti tosin käyttää yksipäistä melaa. Janne ja Jussi päätyivät viime hetkillä vuokraamaan kaksikon Welhonpesästä, Reijo ja Anu meloivat omalla avokanootillaan ja Jussi ja Milla tyytyivät järjestäjän tarjoamaan avokanoottiin.

Kova tuuli ja sen nostattama aallokko aiheuttivat ongelmia monille joukkueille, kuten myös Reijolle ja Anulle. Pari ehti napata sekasarjan kärkipaikan haltuunsa, kun seuraavalla välillä tuuli käänsi kanootin väkisin poikittain aaltoihin nähden, ja sen jälkeen aallokko tuuppasi kanootin nurin. Vaihtoehtoja rantautumiselle ei juuri ollut, sillä aallot veivät tehokkaasti vain yhteen suuntaan. Enää ei löytynyt intoa yrittää uudelleen kovaan aallokkoon, vaan pari jätti yhden rastin varaan.

Janne ja Jussi olivat pitäneet miesten kilpasarjan kärkipaikkaa toista tuntia, mutta joutuivat luopumaan siitä Multisport.fin ja Kettunen/Putkuri-parivaljakon tultua yksiköillä heittämällä ohi. Takana taas ei näkynyt uhkaajia ainakaan kovin lähellä, joten loppuosa melontaa otettiin varman päälle.

Melonnan päätyttyä napattiin fillarit, joilla tuupattiin rastille kolme. Sieltä matka jatkui yllättäen viitoituksena, joka vei kallioa pitkin johtavaa polkua noin kilometrin verran. Sieltä jatkettiin omavalintaista reittiä eteenpäin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Sekasarja oikaisi vaihdosta suoraan rastille neljä.

Tästä eteenpäin pyöriteltiin pääasiassa isoja teitä rasteja numerojärjestyksessä hakien. Rastilla kahdeksan oli kaksi quest-tehtävää, joista ensimmäisessä piti uida kolme rastia lammesta. Rastien paikka oli aavistuksen muuttunut tuulen ansiosta ja pari rastia sijaitsivatkin lähes rannassa. Toisessa questissa ajettiin jälleen viitoitettua polkua kalliolla. Paikallinen vandaali oli kuitenkin käynyt repimässä viitoitukset pois ja polkukin kuului osin sarjaan "user defined trail", mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Pyörällä ajettiin ennen vaihtoa vielä rastit 9, 10 ja 11, joille jokaiselle meni kartassa näkymätön ajettava polku. Lopuksi vuorossa oli enää lyhyt suunnistus, jossa oli neljä rastia.

Miesten sarjan voiton ottivat Markus Kettunen ja Tommi Putkuri Multisport.fin Pete Forsmanin ja Ville Niemelän ollessa toisia. Janne ja Jussi pitivät kolmannen sijansa loppuun saakka muutamista sisälukutaidon puutteesta johtuneista reitinvalintavirheistä huolimatta. Eroa kärkeen jäi vajaa 20 minuuttia loppuajan ollessa 5.24.

Reijo ja Anu nappasivat puuttuneen rastin myötä niin ikään kolmannen sijan sekasarjassa, jossa vaikea melonta, aikarajan vastaantulo yms. aiheuttivat myllerrystä tuloksiin kärkipäästä lähtien.

Jussi ja Milla päätyivät sijoille ynnä muut tehden kuitenkin ennakko-odotukset selvästi täyttäneen suorituksen. Kuuden tunnin aikarajan takia väliin jäivät ainoastaan neljä viimeistä suunnistusrastia.

Archipelago Adventure oli Jannelle ja Reijolle viimeinen pidempi treeni ennen kauden päätapahtumaa Gold Rush Mother Lodea, jonne joukkue matkustaa parin viikon kuluttua. Multisport cup puolestaan päättyy X-Kaatoon syyskuun lopussa.

JanneH

Retki-Rogaining ennakkotunnelmia

Kauden rogaining-päätapahtuma, Retki-Rogaining Raaseporissa, lähestyy vääjäämättömästi startin ollessa puolilta päivin ensi viikon lauantaina. Ennakkoodotukset ovat korkealla, tulossa on varmasti hieno tapahtuma upeissa maisemissa. Tiimistä starttiviivalla ovat JanneS ja Juha, 306 muun kilpailijan kanssa.

Valmistautuminen

Sovimme päätavoitteesta kaudelle jo tammi-helmikuussa ja siitä lähtien olemme treenanneet yhdessä ja erikseen Retki-Rogaining mielessä. Yhteisiä treenejä on ehtinyt kertyä hyvä määrä: kolme pitkää juoksulenkkiä, kaksi 12 tunnin rogainingia ja ultra-intervalli (8x13km). Pääsääntöisesti treenaus on painottunut juoksuun sekä suunnistukseen, toki unohtamatta muita lajeja. Ultra-intervalli sujui sen verran hyvin, että odotukset jalkojen kestämisestä ovat korkealla.

Kevään ja kesän mittaan kisatarvikkeita on hankittu ja testailtu. Mitään isoja muutoksia hyviksi koettuihin välineisiin emme tule kisaan tekemään. Tällä hetkellä mietinnässä on ruoan ja energian määrä, kuinka paljon enemmän jaksaa kantaa kuin mitä noissa 12 tunnin karkeloissa on ollut. Oma tavoite on pitää reppu alle 5 kilon lähtöpainossa, joten ihan koko vaatekaappia ei mukaan voi ottaa, kun pelkästään reppu + lupine + pakolliset varusteet painavat sen parisen kiloa.

Ennakkotunnelmia

Kartta esimerkki. Lähde: http://www.rogaining.fi/

Järjestäjät ovat julkaisseet sivuillaan mukavasti lisätietoja kisasta, karttaesimerkeistä näkee että alueelta löytyy vähän vaikeampaakin maastoa.

Omat kokemukset maastosta sijoittuvat seikkailu-urheilu-uran alkupuolelle Endurance Quest 2008:iin, joka kisattiin samoissa maisemissa. Silloin taisi pari rastia jäädä kokonaan löytymättä. Onneksi sen jälkeen kokemusta on kertynyt kohtuullisen paljon lisää.

Maisema kisa-alueelta. Lähde: http://www.rogaining.fi/

Endurance Questistä jäi mieleen hienot maisemat kisakeskuksen ympäristössä. Koska perinteisesti vähintään joka toinen rasti on jonkun mäen päällä, maisemia pääsee katselemaan useamman kerran matkan varrella.



Kisataktiikka ja -tavoitteet

Tavoitteena tiimillä on yksinkertaisesti pitää yllä tasaista vauhtia koko kisan ja välttää isoja pummeja. Mielellään hitaimman tunnin aikana edetty matka olisi aika lähellä keskimääräistä etenemisvauhtia ja pummeja tulisi koko aikana alle puoli tuntia. Huoltokäyntiin toki varaudumme, mutta tavoitteena on edetä koko matka ilman huoltoa.

Maalissa sitten nähdään mihin sijaan suoritus riittää. Viivalla on kovia kilpakumppaneita kotimaasta, etelä- ja itänaapureista puhumattakaan, joten siltä osin ei ole mitään turhia kuvitelmia. EM-kisojen tulosluettelo kertoi selkeästi, että Virossa ja Venäjällä Rogainingin taso on uskomattoman kova. Top kymppiin mahtui vain kaksi joukkuetta muualta, parhaina suomalaisina kymmenentenä vanhat kilpakumppanimme Prittinen ja Nurminen. Toisaalta yksi Rogainingin suola nimenomaan on, että matkalla ei voi murehtia sijoituksesta, kun siitä ei ole mitään hajua, voi vain keskittyä tekemään parhaan mahdollisen oman suorituksen.

Tsemppiä valmistautumiseen kaikille Raaseporiin tai Archipelago Adventureen ensi viikonloppuna suuntaaville. Kisaraportteja molemmista kisoista voi odottaa melko pian kisojen jälkeen.

JanneS

Rokua valloitettu - Anulle voitto ja Reijo 6.

Tiimiläisistä Anu ja Reijo ottivat osaa viikonlopun Rokua Geopark Challenge 24h sarjaan. Anu kiiti voittoon ScandinavianOutdoorStore.com:n joukkuueessa Riitta Siltasen ja Taija Huuskosen kanssa. Heidän kisaraportti kannattaa lukea aikanaan SOS:n blogista.

Reijo kisasi Omjakonin joukkueessa Heikki Hihnalan ja Niko Sorvarin kanssa. Niko saatiin joukkueeseen viime metreillä vaihdoksen kautta. Joukkueen lopputulos oli kokonaiskilpailun 6. sija, viimeinen joukkue, joka pääsi koko radan läpi ilman cut-offeja. Tässä hieman tarinaa Omjakonin matkasta.

Prologi - 12 km

Jo ennen prologia oli tiedossa, että joukkue myöhästyy lähdöstä. Heikki joutui aamupäivällä käymään vielä työasioilla asiakkaan luona, joten lähdöstä tulisi lennokas. Ennakkotietojen mukaan myöhästyminen tulisi olemaan noin 15-20 minuuttia. Saimme kuitenkin lähtöluvan prologin 1.osuudelle (juoksu ja uinti), koska siinä olisi ollut apua kolmannesta jäsenestä. Prologin 2.osuudelle (rullaluistelu) joukkueen pitää lähteä yhdessä.

Koska kuitenkin jouduttiin odottamaan Heikkiä, niin sovittiin Nikon kanssa, että tehdään 1.osuus rauhassa turhia kiirehtimättä ja se tuottikin tulosta. Lähdön jälkeen juostiin 50 metriä rantaan, jossa kartat odottivat joukkueita. Ensimmäinen tehtävä oli muistipeli. Järven ympärille oli piilotettu kahdeksan rastia, joista kaksi oli järvessä. Jokaisella rastilla oli kartanpala ja tehtävälapulle tuli merkitä, millä rastilla se oli ollut. Joukkue suoriutui tehtävästä nopeasti ja tulimmekin 1.osuuden vaihtoon kärjessä SOS:n tyttöjen kanssa. Tosin nyt sitten jouduimme jäämään odottamaan Heikkiä. Vähitellen muutkin joukkueet olivat 1.osuuden suorittaneet ja suuntasivat rullaluisteluun ja prologin 3.osuuden suunnistukseen.

Heikki saapui viimein kisapaikalle noin 20 minuuttia virallisen lähdön jälkeen. Matkan aikana Heikki oli saanut vaihdettua kisakamat päälle ja meillä oli valmiina hänelle 2.osuuden välineet ja näin matkaan päästiin kutakuinkin samantein. Rullaluistelua noin 3 km ja perään hieno 6 km:n suppasuunnistus kangasmaastossa. Suunnistuksen jälkeen rullaluistelu takaisin vaihtoon. Osuus meni sujuvasti.

Vihdoinkin liikkeellä. Kuva Riikka Räty.


1.osuus MTB + coastaleering + melonta + MTB - 115 km

Ensimmäinen pitkä osuus aloitettiin MTB:llä ja suunnattiin Ahmasjärven ensimmäiselle questille. Osuus alkoi tahmeasti, kun parin kilometrin ajon jälkeen Reijo huomasi numeroliivin jääneen vaihtoon. Pelastusliivien siirto päältä reppuun aiheutti numeroliivin unohtumisen välistä. Vaihdoissa pitää olla ripeä mutta johdonmukainen, jotta vältytään turhilta sähläilyiltä. Tästä turhaantuneena ajettiin hieman kovempaa ekat rastit, joka taas aiheutti pientä tökkimistä suunnistukseen. Iso mittakaava ja puuttuvat polut aiheuttivat pientä päänvaivaa, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen. Tällä osuudella otettiin kuitenkin muita joukkueita kiinni ja ruvettiin saamaan juonesta kiinni.

Ensimmäinen Quest oli Ahmaksen Kalevalaisessa perinnekylässä, jossa piti löytää 5 kpl piilotettuja kirjaimia ja muodostaa niistä sana. Pienen etsimisen jälkeen kolme kirjainta oli löytynyt ja loput saatiin pääteltyä, sana oli AHMAS. MTB matka jatkui kohti Utajärveä, josta aloitetaan coastaleering-osuus.

Coastaleering alkoi lyhyellä city-suunnistuksella ja sen jälkeen siirryttiin Oulunjoen kanaviin. Valitettavasti ensimmäiset krampit tulivat esiin jo tällä osuudella, kun Nikon etureisi alkoi pikkasen vaivaamaan. Suolatabuja ja salmiakkia äkkiä Reijon ja Heikin varastoista ja matka pääsi jatkumaan ihan hyvällä vauhdilla. Tämä oli joukkeen mielestä paras osuus koko kisassa. Hienot puitteet coastaleeringille ja vesikin oli mielyttävän lämpöistä.

Melontaan käytiin valitsemassa kanootti vaihdosta. Yllätykseksi siellä oli vielä paljon valinnan varaa, vaikka olimmekin lähteneet porukan perään. Olimme siis ohittaneet hitaampia reilusti ja kärkeä olimme tässä vaiheessa reilun tunnin perässä. Melontaosuudella oli muutama kanootin siirto kannasten yli ja muuten edettiin hyvin kanavissa. Melontaosuuden puolessa välissä oli quest, jossa hypättiin noin 4m korkeudesta jokeen.

Questin suoritusta joukkuetyönä. Kuva Riikka Räty.

Virkistävän kylvyn jälkeen jatkettiin melontaa vaihtoon, josta lähdettiin ajamaan kohti huoltoa. Tällöin alkoi myös satamaan oikein kunnolla. Sateen aiheuttaman mudan ja hiekan yhdistelmä aiheutti rahinaa ja rohinaa pyöriin. Kerran jouduttiin pysähtymään putsaamaan Heikin takajarrua, mutta onneksi matka jatkui taas. Vaikka vettä tulikin aivan kaatamalla, niin kylmä ei ehtiny tulla.

MTB osuus päättyi vaihtoon Rokualle, jossa tehtiin kunnon huolto ennen yön rullaluistelua ja trekkausta. Huollossa tankattiin elektrolyyttejä kramppeja ja energiaa väsymystä vastaan.

Vaihdossa. Kuva Riikka Räty.

2.osuus Rullaluistelu ja trekkaus - 56 km

Toinen pitkä osuus aloitettiin noin 20 km:n rullaluistelulla Kylmälänkylän kappelille, jossa olisi 10 minuutin pakollinen tauko. Taukopaikalla oli tarjolla lämmintä keittoa ja leipää, jotka tulivat ihan mukavaan väliin. Rullaluistelu ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla ja tällä osuudella otettiin muihin nähden reilusti takkiin. Kappelilta jatkettiin noin 5km luistelua ja siirryttiin trekkausosuudelle seudun "parhaille" soille. Tämä osuus oli todella märkää, niin kuin kaikki mukana olleet tietävät. Välillä raivattiin tietä kuin Amazonissa, uiden suo-ojissa samalla koittaen suojella rullaluistimia kastumiselta. Jälkeenpäin suot eivät enää tunnu niin pahoilta kuin silloin siellä. Tässä vaiheessa osuutta suoritettiin yhdessä AC Adventuren kanssa. Heikin uudet trikoot aiheuttivat hiertymiä ja kiireessä kenelläkään ei ollut tullut rasvaa mukaan. Rasvaa saatiin kuitenkin kanssakilpailijoilta (kiitos heille) ja matka jatkui.

Aamuyöstä päästiin taas sivistyksen pariin ja aamukahvien jälkeen Kantosaaren vesitornille laskeutumaan. Sieltä sitten trekattiin Rokuan hienojen harjujen kautta viimeiseen huoltoon.

3.osuus MTB -51 km

Viimeiselle pitkälle osuudelle lähdettiin puolenpäivän aikaan maastopyörillä. Samaan aikaan Multisport.fi tuli voittajana maaliin. Koska takana ei ollut ketään uhkaamassa ja edessä olevat olivat sen verran kaukana, tässä vaiheessa tavoitteeksi laitettiin enää koko porukan maaliin saaminen koko rata suoritettuna. MTB osuus oli hienoa Rokuan harjumaisemaa.

Pientä kisaväsymystä oli havaittavissa joukkueessa ja ihan kaikkea ei enää otettu porukasta irti. Hyvää treeniä kuitenkin jatkoa ajatellen. Maaliin tultiin vielä suorittamaan viimeinen Quest (vesijuoksu) ja kisa oli takana ajassa 30:37:00 tuntia.

Maalissa. Kuva Riikka Räty.

Jälkitunnelmia

Kisa oli hienosti järjestetty ja osuudet olivat sopivan mittaisia, jotta sai mukavasti vaihtelua. Coastaleering-osuus oli kaikkien suosikki. Kisan aikana kertyi roppakaupalla kokemusta ja oppi taas uusia asioita sekä itsestä että kisataktiikasta. Hienoa, että pitkiäkin kisoja jaksetaan järjestää Suomessa ja jatkoa ensi vuodelle lupailtiin.

Kisa oli erittäin hyvä treeni tulevaisuuden koitoksiin ja nyt alkaa viimeinen valmistava kuukausi Heikille ja Reijolle syyskuun isoon koitokseen. Luonollisesti JanneH ja Outi treenaavat kovasti mukana.

Rokua, täältä tullaan!

Ensi viikonloppuna kisataan kotimaisen seikkailu-urheilukesän timantti ja kirkkain kruununjalokivi, Rokua Geopark Challenge. Tiimiläisistä Anu ja Reijo ovat mukana kauden ykköstapahtumassa, Anu SOS:n naisjoukkueessa ja Reijo Omjakonin miesjoukkueessa, kumpikin 24h Extreme sarjassa.

Kisavalmistelut ovat käynnissä ja viimeiset varusteostokset on vielä kauppalapulla. Varusteluetteloa tarkistellaan ja virityksiä tehdään varusteille. Sunnuntaina Reijo teki kummankin pyörille kunnon pesun ja huollon ja eron huomasi testilenkillä. Pitäisiköhän useamminkin huoltaa pyörät oikein kunnolla? Sama pätee kyllä muihinkin varusteisiin.

SOS:n porukassa kilpailevat Anun lisäksi Riitta Siltanen ja Taija Huuskonen. Kolmikko on naistensarjan suurin ennakkosuosikki, kun mukana on yhteensä viisi naisjoukkuetta. Omjakonia edustavat Heikki Hihnala, Niko Sorvari ja Reijo. Miestensarjassa ennakkosuosikin viittaa sovittelee ylleen sapattivuotta isoista kisoista pitävä Multisport.fi kolmikolla Janne Mononen, Eero Jäppinen, Ville Mäkelä.

Kilpailun startti tapahtuu perjantaina klo 12 ja kärki ylittää maaliviivan arviolta 24 tunnin kuluttua. Kartat ja muut materiaalit jaetaan lähtöä edeltävänä iltana. Unen määrä edellisyönä on siis suoraan riippuvainen reitin ja huollon suunnittelun nopeudesta. Kaiken järjen mukaan kuitenkin aikaa pitäisi olla riittävästi kunnon yöunille.

Reitistä tiedetään jokaisen lajin yhteispituudet, mutta muuten reittikirja on vielä julkaisematta. Näin ollen myös eri osuuksien strategiat ovat
mietinnän ja spekuloinnin alla. Ennakkotietojen perusteella huoltopaikalla tullaan kuitenkin käymään useammin kuin kerran, ja tämä helpottaa erityisesti energioiden lastaamista mukaan. Ihan kaikkea ei tarvitse ladata reppuun heti alussa, kun täydennystä pääsee tekemään matkan varrella. Luonollisesti vielä on harkinnassa kisaeväät. Viime vuoden AC24:n kokemuksia hyödyntäen ainakin jotain samaa löytyy, mutta jotain myös vaihtunee.

Keskiviikkona on tarkoitus pakata kaikki kisavarusteet autoon ja alkaa siirtymään pohjoisen suuntaa. Täältä tullaan Rokua!

Bodominjärven ultraintervallin kisaraportti

JanneS ja Juha tekivät onnistuneen viimeisen ylipitkän harjoituksen Mikko Luusalon järjestämässä Suomen ensimmäisessä ultraintervallissa. Reitti ja kilpailumuoto sopivat erittäin hyvin 24h rogainingin valmistautumisharjoitukseen.

Kisareitti
Kilpailu käytiin kahdeksana 13km lenkkinä Bodomjärven ympäri, ensimmäiset 2km hiekkatietä ja loput asfalttia pitkin. Reitti jakautui kivasti kolmeen osaan, joista ensimmäinen 4-5km oli selkeää aika tasaista juoksupätkää. Toisessa osassa Masters Golfin ja Kaisankodin välillä oli pari kävelymäkeä ja loivia pitkiä alamäkiä. Loppusuora alkoi henkisesti Bodominjärven luoteiskulmasta ja loppu olikin sitten ylä- ja alamäkeä. Suunto näytti kokonaisnousumetreiksi 90-100 metriä per kierros, eli ei mikään supernopea perinteinen ultrareitti, mikä sinänsä sopi meille paremmin kuin hyvin. Harvoin ne rogaining-rastitkaan laaksoissa ovat.

Ensimmäiset kierrokset
Suunnitelmana oli lähteä matkaan 1:30 per kierros -vauhdilla, mutta porukan mukana juostiin ensimmäinen kierros 1:18 ja toinen 1:21. Kun varjossa oli +30 astetta ja varjoa alkumatkasta aika vähän, toinen ja kolmas kierros olivat rankkoja. Kolmas oli lopulta se kaikkein vaikein itselle vaikka vähän hiljennettiin vauhtia, kierros 1:25. Neljännelle kierrokselle lämpötila jo vähän laski ja muutaman minuutin tiputus vauhtiin vaikutti sen verran, että olo alkoi paranemaan ja homma alkoi taas toimimaan.

Loppurutistus
Sopivan vauhdin löydyttyä ja pimeän tultua jatkoimme samalla mallilla, ja fiilis parani kierros kierrokselta. Yllättäen kierrokset 5-7 tuntuivat tosi mukavilta. 6:n lopussa mökkikaverin lähes täydellinen simahtaminen herätti kuuntelemaan omaa oloa. Kaveri veti 5:n kierroksen 20 minuuttia meitä nopeammin ja huolestuttiin aika pahasti, kun 6:n kierroksen viimeisellä kilometrillä saatiin hänet kiinni hoipertelemasta kohti maalia. Maaliin tuli kuitenkin omilla jaloillaan ja onneksi jätti vikat kierrokset välistä.

Viimeinen kierros lähti hyvin käyntiin, juostiin sellaisetkin mäet alussa, jotka käveltiin jo kolmannella kierroksella ja juoksuvauhtikin oli selvästi parempaa kuin pitkään aikaan. Viimeisellä kahdella kilometrillä sitten meinasi noutaja tulla, mutta sisulla paineltiin loppuun asti. Syynä varmaankin se, että tankkaus viimeisellä tauolla jäi hiukan vajaaksi kun nukahdin aika samantien 7:n kierroksen jälkeen. Viimeisten viiden kierroksen loppuajat olivat neljän minuutin sisällä, johon olimme erittäin tyytyväisiä kun tavoite oli tehdä tasainen suoritus. Juhalla olisi 10 tunnin alittajana satasella ollut paukkuja mennä kovempaakin, mutta tiimiharjoituksen luonteen mukaisesti yhdessä juostiin koko matka. Hatunnosto niille, jotka tuon juoksivat yksin, aika erakkopuuhaa.

Tauko paikalla taukopaikalla
Loppukommentit
Ultraintervalli oli mielenkiintoinen harjoitusmuoto, starttaaminen aina puolentoistatunnin lepotauon jälkeen oli sekä henkisesti ("joko nyt?") että fyysisesti koettelevaa. Taukojen aikataulu löysi rytmin nopeasti, nopea kylmä suihku alkuun, juomista ja syömistä, vaatteiden vaihto ja kamat valmiiksi seuraavalle kierrokselle ja sitten vaan lepoa ja hengailua.

Jalkojen olotila parin päivän jälkeen on paljon parempi kuin esimerkiksi 12h rogainingin jälkeen. Tosin tarkoituksella otettiin rauhallisesti säästellen, turha juosta jalkoja murskaksi tässä vaiheessa kautta. Siitä huolimatta jäi sellainen olo, että intervallityyppisesti tehtynä ultra harjoittaa hyvin kestävyysominaisuuksia ja jalkojen iskunkestävyttä suhteellisen pienellä riskillä, että homma menee yli ja jalat telakalle seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Voisin kuvitella, että harjoitus toimi hyvänä valmistautumisena myös 100km, 24h ja 48h juoksuihin, jotka taisivat olla muilla osallistujilla ne tulevat pääkoitokset.

Ihan hauskaa siis oli, mutta ei tässä nyt vielä ultraajaksi muututtu. Kyllä oma iso motivaatio tulee kun saa kartan käteen ja pääsee luontoon temmeltämään, silti voin hyvällä mielin suositella vastaavaa harjoitusta seikkailu-urheilijoille ja rogainisteille. Sama toki myös toisin päin, jokaisen ultraajan kannattaa ainakin kerran käydä kokemassa rogaining-tapahtuma ja kyllä noissa seikkailukisoissakin tilaa vielä on lisäharrastajille.

JanneS