Vuosi vaihtui jo vähän aikaa sitten ja samalla käännettiin uutta sivua harjoituspäiväkirjassa. Tiimin ensimmäisen yhteisen vuoden tavoitteena oli kehittää kuntopohjaa sekä lajitekniikoita ja hankkia rutiinia tulevaisuutta varten. Kulunut vuosi sujui näiden osalta hyvin ja kuten sanonta kuuluu: tästä on hyvä jatkaa.
JanneH:
Treenimäärälle asetettiin alkuvuodesta tavoitteeksi keskimäärin 40 h/kk sisältäen myös kilpailut. Kokonaisuudessaan vuoden tuntimäärät olivat muutaman tunnin päälle 500 h, joten näiltä osin tavoite tuli täyteen. Harjoittelu oli pitkälti peruskuntopainotteista ja jatkossa onkin tarkoitus hieman lisätä kuormitusta joihinkin harjoituksiin sekä tehdä treenejä selvemmin eri sykealueille. Edellytyksenä hommalle on, että sairastelu pysyy maltillisena viime vuoden tapaan, jolloin ei paria flunssaa lukuun ottamatta ollut mitään isompaa.
Pääpaino viime vuonna oli pyöräilyssä, jota kertyi kilometrimääräisesti vajaa 5000. Juoksuharjoittelun määrä oli alhainen ja siihen pitää jatkossa panostaa enemmän. Yksi syy juoksun vähyyteen olivat polvivaivat, jotka tuntuivat alkavan aina, kun juoksi vähänkin enemmän. Onneksi polvi ei missään vaiheessa ärtynyt muissa lajeissa. Myös melontaharjoittelua on tarkoitus lisätä ensi kesänä, sillä kajakkimelonta jäi tänä vuonna vain viiteen kertaan melontavajan tuhopolton takia.
Monipuolisuus tulee olemaan tänäkin vuonna avainsana. Se pitää harjoittelun mielekkäänä ja onhan kaikkia mahdollisia eri lajeja kiva harrastaa. Parasta antia ovat olleet porukassa tehdyt yleensä viiden tunnin mittaiset yhteistreenit ja niitä on pyrkimys ottaa ohjelmaan vähän useammin. Kulkupelinä voi sitten olla fillari, lenkkarit, lumikengät, kanootti tai mikä vaan.
Päätavoitteet vuonna 2011 ovat Tukholman marathon ja joku pidempi ulkomaan seikkailukisa todennäköisesti loppukesästä. Tällä hetkellä niitä mietitään jokaisella lenkillä ja harjoittelua pyritään ohjaamaan tavoitteiden mukaisesti. Kunhan juoksu noin kolme kertaa viikossa tulee rutiiniksi, niin kaikki on hyvin.
JanneS:
Koko vuoden treenimäärä jäi lopulta vähän tavoitteista lähinnä marras-joulukuussa vietetyn "ylimenokauden" johdosta, kokonaisuuteen olen silti erittäin tyytyväinen. Pitkiä harjoituksia tuli tehtyä vuoden aikana enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä ja kehityskin oli sen mukaista. Kilpailumenestys oli lopulta parempi kuin alkuvuodesta olisi osannut kuvitellakkaan. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti uusia tavoitteita.
2011 kilpailutavoitteet ovat omalta osaltani vielä vähän hämärän peitossa, hienoja kisoja on enemmän kuin mitenkään ehtii kiertämään. Mukana tulee varmasti olemaan seikkailu- ja rogaining-kisoja. Kilpailukalenteri selkiytynee seuraavien parin kuukauden aikana.
Harjoittelussa pääpainona tulee olemaan juoksu- ja pyöräilynopeuden kehittäminen kestävyydestä tinkimättä. Pääpiirteissään harjoittelu tulee jatkossakin olemaan hyvin samankaltaista vuoden 2010 harjoittelun kanssa, jonkin verran mukaan pitää saada kovia treenejä enemmän, jotta nopeus kehittyisi suunnitellulla tavalla. Joka tapauksessa selvää on, että monipuolista treenausta jatketaan luonnosta nauttien.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
perjantai 7. tammikuuta 2011
Loppiais-rogaining tiimille onnistunut harjoitus
Rogaining-tytöt Miia ja Tiina sekä Helsingin Jyry järjestivät loppiaisena perinteisen kahdeksan tunnin rogaining-harjoituksen. Uutiskynnyksenkin ylittäneen tapahtuman taistelutantereena toimivat tällä kertaa Kirkkonummen Kylmälän maastot.
Paikan päälle oli saapunut noin 80 osallistujaa ikähaitarin ollessa ehkä 60 vuoden luokkaa. Lämpötila oli sopivasti muutaman asteen pakkasen puolella, mikä olikin kivaa vaihtelua 15 asteen pakkasessa tehdyille treeneille. Lumitilanteesta johtuen monilla oli käytössään lenkkitossujen lisäksi lumikengät, osalla sukset, joillain potkukelkat ja pienimmällä osallistujalla lastenrattaat. Yhteensä 40 rastia metsässä tarjosivat hyvää ajanvietettä kahdeksaksi tunniksi.
Taktiikka
Olimme valinneet kulkutaktiikaksi tieverkoston ja lumen runsauden johtuen lumikengät, jotka otettiin kantoon tiepätkille. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman suoraviivaisesti, mutta hyödyntämään teitä aina kun se oli kannattavaa. Oletimme vauhdin olevan keskimäärin vähintään 4 km/h ja suunnittelimme reitin sen perusteella. Lisäksi suunnitellun reitin loppu tarjosi muutaman option, mikäli vauhti olisi nopeampaa.
Taktiikan toteutus
Liikkeelle lähdettiin yhdessä Avanade multisportin kolmen teen kolmikon, eli Teron, Timon ja Tuomon kanssa. Tievoittoisella alkupätkällä hölkättiin kevyesti ja rastit tulivat vastaan suunnitellulla tavalla. Karsun Niko ja O-P lähtivät samaan suuntaan, mutta karkasivat nopeasti horisonttiin. Hiukan ennen rastia 57 tulivat vastaan myös Multisport.fin kaksikko Pete ja Mika, jotka liikkuivat hipo-potkukelkkojen ja lumikenkien yhdistelmällä.
Avanaden porukan vauhti oli lumikenkien pukemisen ja poisottamisen osalta hiukan meitä hitaampi, joten olimme jo parin tunnin kohdalla kahdestaan. Suunnistus kulki pari pientä koukkua lukuun ottamatta niin kuin pitääkin ja aloin jo tutkailla kartasti vaihtoehtoja loppuvaiheen reitille. Olimme edenneet melko paljon oletettua nopeammin ja kaikki näytti hyvältä.
Neljän tunnin kohdalla JanneS totesi, että jaloista alkaa olla puhti pois. Saavuimme tuuliselle peltoaukealle, jonka tieosuudet jouduimme kävelemään. Syketasot ja ruumiin tuottama lämpö alkoivat laskea nopeasti ja pidimme teknisen tauon rastin 40 jälkeen lisäten hiukan vaatetusta. Seuraavat pari tuntia mentiinkin liiemmiten juttelematta tarkoituksena vain yrittää päästä eteenpäin.
Rastin 41 jälkeen totesimme aikaa vielä olevan ja poimimme isot pisteet rasteilta 46 ja 59. Samalla teimme ratkaisun jättää optiona olleen 54:n väliin ja kiertää rastin 29 kautta 44:lle. Oli jo pimeää ja halusimme pitää suunnistamisen helppona. Tämä kannatti ja olimme rastilla 58 jo ennen seitsemän tunnin täyttymistä.
Vaihtoehtona oli hakea läheltä kilpailukeskusta kaksi kahden pisteen rastia, mutta laskimme, että ehtisimme niiden sijasta poimia viisi pojoa rastilta 52. Luotimme siihen, että vaikeannäköisessä paikassa on jälkiä ja rasti löytyy nopeasti. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan jälkiä meni edes takaisin eikä kukaan ollut löytänyt rastia helposti. Ajanpuutteen ja pimeän takia emme jääneet etsimään, vaan suuntasimme kohtia maalia. Riski realisoitui, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että oli oikein yrittää hakea tätä rastia.
Kokonaissaldoksi kertyi 84 pistettä ja kuljettu matka oli hiukan alle 40 km. Taktiikka oli meidän kuntotasomme huomioiden toimiva, sillä enemmän pisteitä hakivat vain Team Garminin Mikko ja Zarges Enduresin Niko, jotka olivat taivaltaneet huomattavasti pidemmän matkan, tosin jalan, jolloin kovakuntoinen kaveri voi pitää hiukan nopeampaa etenemisvauhtia. Meiltä tuskin olisi riittänyt edes tasaisella tiellä puhtia liki 50 km hölkkäilyyn.
Jälkituntemukset
Harjoitus täytti kaikki ne vaatimukset mitkä pitääkin, eli lihaksissa tuntuu kahdeksan tunnin etenemisen edestä kipua, kokonaisfiilis on hyvä ja kokemusta tuli lisää. Vauhdin hidastuminen puolen välin jälkeen jäi vähän harmittamaan, mutta sitä ei voi korjata muuta kuin harjoittelemalla lisää.
Reissussa kului nestettä vähän toista litraa per nuppi. Energiana allekirjoittaneella oli pelkkiä suklaakeksejä ja yksi suklaamuffinssi, jotka eivät ainakaan liikaa kaloreita tarjonneet. Hiukan kovempi matkavauhti olisi ehdä edellyttänyt vähän enemmän evästä, mutta tällä kertaa näin. JanneS veteli matkan aikana ainakin suklaapatukoita.
Isot kiitokset Miialle ja Tiinalle sekä kaikille järjestelyissä mukana olleille. Oikeat rastit metsässä tarjoavat aina ihan eri fiiliksen treeneihin. Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja ja lumikenkäilemään ainakin ehtii vielä tänä talvena.
JanneH
Paikan päälle oli saapunut noin 80 osallistujaa ikähaitarin ollessa ehkä 60 vuoden luokkaa. Lämpötila oli sopivasti muutaman asteen pakkasen puolella, mikä olikin kivaa vaihtelua 15 asteen pakkasessa tehdyille treeneille. Lumitilanteesta johtuen monilla oli käytössään lenkkitossujen lisäksi lumikengät, osalla sukset, joillain potkukelkat ja pienimmällä osallistujalla lastenrattaat. Yhteensä 40 rastia metsässä tarjosivat hyvää ajanvietettä kahdeksaksi tunniksi.
Taktiikka
Olimme valinneet kulkutaktiikaksi tieverkoston ja lumen runsauden johtuen lumikengät, jotka otettiin kantoon tiepätkille. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman suoraviivaisesti, mutta hyödyntämään teitä aina kun se oli kannattavaa. Oletimme vauhdin olevan keskimäärin vähintään 4 km/h ja suunnittelimme reitin sen perusteella. Lisäksi suunnitellun reitin loppu tarjosi muutaman option, mikäli vauhti olisi nopeampaa.
Taktiikan toteutus
Liikkeelle lähdettiin yhdessä Avanade multisportin kolmen teen kolmikon, eli Teron, Timon ja Tuomon kanssa. Tievoittoisella alkupätkällä hölkättiin kevyesti ja rastit tulivat vastaan suunnitellulla tavalla. Karsun Niko ja O-P lähtivät samaan suuntaan, mutta karkasivat nopeasti horisonttiin. Hiukan ennen rastia 57 tulivat vastaan myös Multisport.fin kaksikko Pete ja Mika, jotka liikkuivat hipo-potkukelkkojen ja lumikenkien yhdistelmällä.
Avanaden porukan vauhti oli lumikenkien pukemisen ja poisottamisen osalta hiukan meitä hitaampi, joten olimme jo parin tunnin kohdalla kahdestaan. Suunnistus kulki pari pientä koukkua lukuun ottamatta niin kuin pitääkin ja aloin jo tutkailla kartasti vaihtoehtoja loppuvaiheen reitille. Olimme edenneet melko paljon oletettua nopeammin ja kaikki näytti hyvältä.
Neljän tunnin kohdalla JanneS totesi, että jaloista alkaa olla puhti pois. Saavuimme tuuliselle peltoaukealle, jonka tieosuudet jouduimme kävelemään. Syketasot ja ruumiin tuottama lämpö alkoivat laskea nopeasti ja pidimme teknisen tauon rastin 40 jälkeen lisäten hiukan vaatetusta. Seuraavat pari tuntia mentiinkin liiemmiten juttelematta tarkoituksena vain yrittää päästä eteenpäin.
Rastin 41 jälkeen totesimme aikaa vielä olevan ja poimimme isot pisteet rasteilta 46 ja 59. Samalla teimme ratkaisun jättää optiona olleen 54:n väliin ja kiertää rastin 29 kautta 44:lle. Oli jo pimeää ja halusimme pitää suunnistamisen helppona. Tämä kannatti ja olimme rastilla 58 jo ennen seitsemän tunnin täyttymistä.
Vaihtoehtona oli hakea läheltä kilpailukeskusta kaksi kahden pisteen rastia, mutta laskimme, että ehtisimme niiden sijasta poimia viisi pojoa rastilta 52. Luotimme siihen, että vaikeannäköisessä paikassa on jälkiä ja rasti löytyy nopeasti. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan jälkiä meni edes takaisin eikä kukaan ollut löytänyt rastia helposti. Ajanpuutteen ja pimeän takia emme jääneet etsimään, vaan suuntasimme kohtia maalia. Riski realisoitui, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että oli oikein yrittää hakea tätä rastia.
Kokonaissaldoksi kertyi 84 pistettä ja kuljettu matka oli hiukan alle 40 km. Taktiikka oli meidän kuntotasomme huomioiden toimiva, sillä enemmän pisteitä hakivat vain Team Garminin Mikko ja Zarges Enduresin Niko, jotka olivat taivaltaneet huomattavasti pidemmän matkan, tosin jalan, jolloin kovakuntoinen kaveri voi pitää hiukan nopeampaa etenemisvauhtia. Meiltä tuskin olisi riittänyt edes tasaisella tiellä puhtia liki 50 km hölkkäilyyn.
Jälkituntemukset
Harjoitus täytti kaikki ne vaatimukset mitkä pitääkin, eli lihaksissa tuntuu kahdeksan tunnin etenemisen edestä kipua, kokonaisfiilis on hyvä ja kokemusta tuli lisää. Vauhdin hidastuminen puolen välin jälkeen jäi vähän harmittamaan, mutta sitä ei voi korjata muuta kuin harjoittelemalla lisää.
Reissussa kului nestettä vähän toista litraa per nuppi. Energiana allekirjoittaneella oli pelkkiä suklaakeksejä ja yksi suklaamuffinssi, jotka eivät ainakaan liikaa kaloreita tarjonneet. Hiukan kovempi matkavauhti olisi ehdä edellyttänyt vähän enemmän evästä, mutta tällä kertaa näin. JanneS veteli matkan aikana ainakin suklaapatukoita.
Isot kiitokset Miialle ja Tiinalle sekä kaikille järjestelyissä mukana olleille. Oikeat rastit metsässä tarjoavat aina ihan eri fiiliksen treeneihin. Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja ja lumikenkäilemään ainakin ehtii vielä tänä talvena.
JanneH
tiistai 28. joulukuuta 2010
Lumikenkäily on herrasmiesten kuntoilulaji
Kulunut talvi on tarjonnut hyvät puitteet harrastaa todellista herrasmiesten urheilua eli lumikenkäilyä. Investointipäätös kenkien suhteen oli helppo tehdä jo marraskuussa, kun lunta alkoi tulla viime vuoden tapaan. Talven pisin lenkki tehtiin tänään viiden hengen retkikunnan voimin Pirttimäen ja Kattilan alueella.
Klo 9.00 tiistaiaamuna viisi urhoollista seikkailijaa kokoontui Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalla. Matkaan olivat lähteneet JanneS, JanneH ja Reijo sekä Avanade multisportin joukkueesta Tero ja Timo. Tarkoituksena oli taivaltaa lähes päämäärättömästi noin viiden tunnin lenkki, jonka aikana tehdä muutama köysilaskeutuminen kalliolta.
Lumikenkiä oli mukana useampaa merkkiä, osa omia ja osa vielä testissä olleita lainakenkiä. Kokojakauma oli välillä 24-30", mutta suurta eroa kantokyvyssä ei ollut pehmeässä ja kohtalaisen upottavassa lumessa. Etumiehelle eteneminen oli joka tapauksessa raskainta, kun taas takana tulevat pääsivät nauttimaan leppoisasta ulkoilusta lumisissa maisemissa.
Ensimmäiseksi suuntasimme lähes suoraan kohti Velskolan Pitkäjärveä ja sen länsirannalla sijaitsevaa Lippukalliota. Olin taktisesti jättänyt sekä kartan että kompassin kotiin ja keskityin vain etenemiseen. Myös karttaa mukana kantaneet keskittyivät välillä vain etenemiseen ja jossain vaiheessa tuntuikin jo, ettei suunta ollut ihan selvillä. Tästä tunteesta päästiin onneksi nopeasti eroon Teron ja Reijon ratkaistessa sijaintimme.
Lippukalliolla heitettiin 60 m köysi puun ympäri ja valjaat päälle. Laskeutumisen jälkeen köysi kelattiin alas ja matkaa jatkettiin valjaat päällä. Teimme epämääräisen lenkin länteen ja sen aikana laskeuduttiin kahteen otteeseen. Niistä ensimmäinen rinne oli korkea, mutta vaati pientä säätämistä köyden ja puiden kanssa. Toinen taas oli matalampi, mutta selkeämpi.
Tuplaköydellä laskeutuessa kitkaa tuntui olevan vähintäänkin riittävästi. Varsinkin kun köysi oli dynaaminen liidausköysi ja itselläni käytössä Kasin sijaan ATC, jolla pystyy laskeutumaan lyhyitä matkoja. Kenkiä vaihdettiin matkan aikana muutaman kerran ja mielipiteitä eri kengistä alkoi muodostua. Ainakin Tubbsin 24":n kengillä mäkiän nouseminen näytti kohtuullisen helpolta.
Pirttimäkeen saavuttiin vajaa 5,5 tuntia lähtöhetken jälkeen. Laskeutumisiin kului melko paljon aikaa, joten treenin kokonaisrasitus jäi matalaksi. Kuljettu matka oli lyhyt, mutta kivaa oli siitä huolimatta. Kylmä ehti kuitenkin taas tulla sormiin ja varpaisiin, joten Loppiaisrogainingissa pitänee panostaa astetta järeämpään varustukseen. Siellä tosin ei tarvinne laskeutumista harrastaa.
Jannen, Reijon ja Teron kaltainen herrasmies lumikenkäilee talvisin
Reijo näyttää mallia, miten 25 m rinne tullaan alas
JanneH
Klo 9.00 tiistaiaamuna viisi urhoollista seikkailijaa kokoontui Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalla. Matkaan olivat lähteneet JanneS, JanneH ja Reijo sekä Avanade multisportin joukkueesta Tero ja Timo. Tarkoituksena oli taivaltaa lähes päämäärättömästi noin viiden tunnin lenkki, jonka aikana tehdä muutama köysilaskeutuminen kalliolta.
Lumikenkiä oli mukana useampaa merkkiä, osa omia ja osa vielä testissä olleita lainakenkiä. Kokojakauma oli välillä 24-30", mutta suurta eroa kantokyvyssä ei ollut pehmeässä ja kohtalaisen upottavassa lumessa. Etumiehelle eteneminen oli joka tapauksessa raskainta, kun taas takana tulevat pääsivät nauttimaan leppoisasta ulkoilusta lumisissa maisemissa.
Ensimmäiseksi suuntasimme lähes suoraan kohti Velskolan Pitkäjärveä ja sen länsirannalla sijaitsevaa Lippukalliota. Olin taktisesti jättänyt sekä kartan että kompassin kotiin ja keskityin vain etenemiseen. Myös karttaa mukana kantaneet keskittyivät välillä vain etenemiseen ja jossain vaiheessa tuntuikin jo, ettei suunta ollut ihan selvillä. Tästä tunteesta päästiin onneksi nopeasti eroon Teron ja Reijon ratkaistessa sijaintimme.
Lippukalliolla heitettiin 60 m köysi puun ympäri ja valjaat päälle. Laskeutumisen jälkeen köysi kelattiin alas ja matkaa jatkettiin valjaat päällä. Teimme epämääräisen lenkin länteen ja sen aikana laskeuduttiin kahteen otteeseen. Niistä ensimmäinen rinne oli korkea, mutta vaati pientä säätämistä köyden ja puiden kanssa. Toinen taas oli matalampi, mutta selkeämpi.
Tuplaköydellä laskeutuessa kitkaa tuntui olevan vähintäänkin riittävästi. Varsinkin kun köysi oli dynaaminen liidausköysi ja itselläni käytössä Kasin sijaan ATC, jolla pystyy laskeutumaan lyhyitä matkoja. Kenkiä vaihdettiin matkan aikana muutaman kerran ja mielipiteitä eri kengistä alkoi muodostua. Ainakin Tubbsin 24":n kengillä mäkiän nouseminen näytti kohtuullisen helpolta.
Pirttimäkeen saavuttiin vajaa 5,5 tuntia lähtöhetken jälkeen. Laskeutumisiin kului melko paljon aikaa, joten treenin kokonaisrasitus jäi matalaksi. Kuljettu matka oli lyhyt, mutta kivaa oli siitä huolimatta. Kylmä ehti kuitenkin taas tulla sormiin ja varpaisiin, joten Loppiaisrogainingissa pitänee panostaa astetta järeämpään varustukseen. Siellä tosin ei tarvinne laskeutumista harrastaa.
JanneH
lauantai 18. joulukuuta 2010
Yhteenveto vuoden 2010 kilpailuista
Kilpailukausi tiimin osalta on jo hetken aikaa ollut ohi, joten nyt on hyvä hetki vetää mennyttä vuotta yhteen. Kauteen mahtui paljon hyviä kokemuksia, onnistuneita treenejä ja kisasuorituksia sekä epäonnistumisia ja pettymyksiä. Tärkeintä tänä vuonna oli kuitenkin kerätä kokemusta tulevaisuutta varten, ja siinä onnistuttiin hyvin.
Lupus Extreme perustettiin noin vuosi sitten, kun molempien jäsenten tarpeet urheilun suhteen olivat yhtenevät. Kummallakaan ei ollut vakituista kilpailuparia, jonka sai helposti mukaan ja joka asennoitui sekä kilpailuihin että harjoitteluun samalla tavalla. Ennen tiimin perustamista olimme kilpailleet yhdessä pariin otteeseen sekä tehneet muutaman yhteistreenin. Ensimmäisen vuoden tavoitteeksi otimme pääosin pelkästään kokemuksen hankkimisen, sillä seikkailu-urheilussa sitä ei koskaan voi olla liikaa.
Vuonna 2010 tarkoituksena oli kiertää kotimaan kisoissa ja rakentaa pohjaa tulevaisuutta ja oikeita seikkailukisoja varten. Alkuvuodesta kaavaillut kilpailut ja harjoittelu saatiin vietyä läpi lähes suunnitellulla tavalla, eikä välistä jäänyt montaakaan sellaista tapahtumaa, jotka keväällä merkitsimme kalentereihin. Kokemusta tuli roppakaupalla ja lyhyet kilpailut kulkivat loppukaudesta jo rutiinilla. Kaiken kaikkiaan tämä takaa hyvän mahdollisuuden ottaa ensi vuonna askel eteenpäin, eli ulkomaan pitkiin kisoihin.
Yhdeksi kokonaisuuden kannalta tärkeäksi asiaksi muodostui myös säännöllinen yhteydenpito, jota hoidettiin lähes päivittäin sähköpostilla. Se piti ajatukset hyvin itse pääasiassa eli urheilussa, mikä osaltaan auttoi rutiinitason saavuttamista. Suorituksia käytiin tarkasti läpi ja niistä toivottavasti opittiin jotain jatkoa ajatellen. Paljon tiiviimpää ei enää yhteydenpito olisi voinut olla, mutta se oli äärettömän tärkeää kehittymisen kannalta.
ArcticCircle24
Kauden päätapahtumaksi valittu ArcticCircle24 meni täsmälleen, kuten suunniteltiinkin. Reijon saaminen kolmanneksi jäseneksi oli erittäin onnistunut ratkaisu, sillä kuntotaso oli samaa luokkaa ja homma toimi erittäin hyvin myös silloin, kun kello ei ollut käynnissä. Sijoituksella ei itsessään ollut meille niin paljon merkitystä, vaikka kieltämättä viides sija oli sitä, mitä kilpailun taso huomioiden olikin hyvällä suorituksella saavutettavissa. Tärkeämpää oli kuitenkin ehjä ja tasainen suoritus.
Koko kilpailu oli kaikin puolin hienosti järjestetty ja puitteet parasta, mitä Suomesta löytyy. Ymmärrettävästi tällaisen kilpailun organisointi vaatii niin suuria ponnisteluja, ettei niitä talkoopohjalta voida joka vuosi järjestää. Meillä oli kuitenkin suurena etuoikeutena olla mukana ehkä hienoimmassa Suomessa koskaan järjestetyssä kilpailussa.
Kauden paras yksittäinen muistikuva löytyy AC:n 44 km:n trekin loppuvaiheilta, kun käännyttiin taas kohti etelää: oli yö ja pilvistä, mutta täysin valoisaa. Pikku hiljaa alkoi jo haukottaa ja silmä painua kiinni, eikä askelkaan tuntunut kovin kevyeltä. Kaikessa siinä fiiliksessä oli kuitenkin jotain hienoa, ja kohta päästiin pulahtamaan kylmään veteen, joka karisti unenkareet hyvin silmistä.
Kilpailun nettisivut
Tiimin video kisasta
Nopea vaihto. Kuva Anu Roininen
Hiiltomiehet Adventure
Noin 5 h mittaiset multisport-kilpailut, joissa kisailtiin, olivat kaikki erittäin hyvin järjestettyjä. Parhaiten tiimi menestyi niistä Hiiltomiehet Adventuressa, josta tuliaisina oli kolmas sija. Kilpailun taso ei kärkipään osalta päätä huimannut ja vauhti olisi tällä kertaa riittänyt jopa voittokamppailuun ilman paria turhaa virhettä. Jonkin aikaa saimme kuitenkin vetää kilpailun kärjessä, eikä sitä fiilistä ihan joka päivä koe. Virheet olivat meille aika epätyypillisiä, joten ehkä sitten suomalaiseen tyyliin pää ei kestänyt.
Kilpailun nettisivut
Patja tyhjäksi vaikka puremalla.
Kuva Mika Häkkinen
Salpaus-rogaining
Toukokuussa käyty 12 h mittainen Salpaus-rogaining jäi mieleen hyvin onnistuneena suorituksena. Tiimi pokkasi kilpailun toisen sijan ja taakse jäi muutamia koviakin joukkueita. Kulkemamme matka ei ollut pisin, mutta rastienotanta onnistunut ja suunnistus sujuvaa. Kilpailun jälkeen tuli myös pientä kalapaliikkia siitä, että olimme uineet kylmässä vedessä lyhyen matkaa järven yli. Säännöissähän tätä ei oltu kielletty, mutta ehkä seuraavalla kerralla on.
Kilpailun nettisivut
Kilpailussa oli muitakin kovia porukoita, kuten kuvan OK Finnmap.
JanneH
Lupus Extreme perustettiin noin vuosi sitten, kun molempien jäsenten tarpeet urheilun suhteen olivat yhtenevät. Kummallakaan ei ollut vakituista kilpailuparia, jonka sai helposti mukaan ja joka asennoitui sekä kilpailuihin että harjoitteluun samalla tavalla. Ennen tiimin perustamista olimme kilpailleet yhdessä pariin otteeseen sekä tehneet muutaman yhteistreenin. Ensimmäisen vuoden tavoitteeksi otimme pääosin pelkästään kokemuksen hankkimisen, sillä seikkailu-urheilussa sitä ei koskaan voi olla liikaa.
Vuonna 2010 tarkoituksena oli kiertää kotimaan kisoissa ja rakentaa pohjaa tulevaisuutta ja oikeita seikkailukisoja varten. Alkuvuodesta kaavaillut kilpailut ja harjoittelu saatiin vietyä läpi lähes suunnitellulla tavalla, eikä välistä jäänyt montaakaan sellaista tapahtumaa, jotka keväällä merkitsimme kalentereihin. Kokemusta tuli roppakaupalla ja lyhyet kilpailut kulkivat loppukaudesta jo rutiinilla. Kaiken kaikkiaan tämä takaa hyvän mahdollisuuden ottaa ensi vuonna askel eteenpäin, eli ulkomaan pitkiin kisoihin.
Yhdeksi kokonaisuuden kannalta tärkeäksi asiaksi muodostui myös säännöllinen yhteydenpito, jota hoidettiin lähes päivittäin sähköpostilla. Se piti ajatukset hyvin itse pääasiassa eli urheilussa, mikä osaltaan auttoi rutiinitason saavuttamista. Suorituksia käytiin tarkasti läpi ja niistä toivottavasti opittiin jotain jatkoa ajatellen. Paljon tiiviimpää ei enää yhteydenpito olisi voinut olla, mutta se oli äärettömän tärkeää kehittymisen kannalta.
Kauden TOP 3 -kilpailut
ArcticCircle24
Kauden päätapahtumaksi valittu ArcticCircle24 meni täsmälleen, kuten suunniteltiinkin. Reijon saaminen kolmanneksi jäseneksi oli erittäin onnistunut ratkaisu, sillä kuntotaso oli samaa luokkaa ja homma toimi erittäin hyvin myös silloin, kun kello ei ollut käynnissä. Sijoituksella ei itsessään ollut meille niin paljon merkitystä, vaikka kieltämättä viides sija oli sitä, mitä kilpailun taso huomioiden olikin hyvällä suorituksella saavutettavissa. Tärkeämpää oli kuitenkin ehjä ja tasainen suoritus.
Koko kilpailu oli kaikin puolin hienosti järjestetty ja puitteet parasta, mitä Suomesta löytyy. Ymmärrettävästi tällaisen kilpailun organisointi vaatii niin suuria ponnisteluja, ettei niitä talkoopohjalta voida joka vuosi järjestää. Meillä oli kuitenkin suurena etuoikeutena olla mukana ehkä hienoimmassa Suomessa koskaan järjestetyssä kilpailussa.
Kauden paras yksittäinen muistikuva löytyy AC:n 44 km:n trekin loppuvaiheilta, kun käännyttiin taas kohti etelää: oli yö ja pilvistä, mutta täysin valoisaa. Pikku hiljaa alkoi jo haukottaa ja silmä painua kiinni, eikä askelkaan tuntunut kovin kevyeltä. Kaikessa siinä fiiliksessä oli kuitenkin jotain hienoa, ja kohta päästiin pulahtamaan kylmään veteen, joka karisti unenkareet hyvin silmistä.
Kilpailun nettisivut
Tiimin video kisasta
Hiiltomiehet Adventure
Noin 5 h mittaiset multisport-kilpailut, joissa kisailtiin, olivat kaikki erittäin hyvin järjestettyjä. Parhaiten tiimi menestyi niistä Hiiltomiehet Adventuressa, josta tuliaisina oli kolmas sija. Kilpailun taso ei kärkipään osalta päätä huimannut ja vauhti olisi tällä kertaa riittänyt jopa voittokamppailuun ilman paria turhaa virhettä. Jonkin aikaa saimme kuitenkin vetää kilpailun kärjessä, eikä sitä fiilistä ihan joka päivä koe. Virheet olivat meille aika epätyypillisiä, joten ehkä sitten suomalaiseen tyyliin pää ei kestänyt.
Kilpailun nettisivut
Patja tyhjäksi vaikka puremalla.
Kuva Mika Häkkinen
Salpaus-rogaining
Toukokuussa käyty 12 h mittainen Salpaus-rogaining jäi mieleen hyvin onnistuneena suorituksena. Tiimi pokkasi kilpailun toisen sijan ja taakse jäi muutamia koviakin joukkueita. Kulkemamme matka ei ollut pisin, mutta rastienotanta onnistunut ja suunnistus sujuvaa. Kilpailun jälkeen tuli myös pientä kalapaliikkia siitä, että olimme uineet kylmässä vedessä lyhyen matkaa järven yli. Säännöissähän tätä ei oltu kielletty, mutta ehkä seuraavalla kerralla on.
Kilpailun nettisivut
JanneH
torstai 2. joulukuuta 2010
Rogaining harjoitus Pirttimäestä
Tiimi jatkoi edellisvuodesta tuttua tapaa tehdä ainakin yksi ”ylipitkä” lenkki joka kuukausi, tällä kertaa päädyimme käyttämään hyväksemme Miian & Tiinan keväällä 2009 12h rogaining harjoitukseen suunnittelemaa rataa, ja teimme 5 tunnin kilpailunomaisen rogaining harjoituksen Pirttimäestä.
Yleistä harjoituksesta
Koska alkuperäinen kartta oli tehty 12 tunnin rogaining harjoitukseen, oli kartalla rasteja paljon enemmän kuin mitä määrittämässämme viiden tunnin maksimiajassa ehtii millään hakemaan. Tällä kertaa päädyimme kutsumaan harjoitukseen mukaan myös lähipiiriä, ja lopulta matkaan lähdettiin kahdella tiimillä, Lupus Extreme AC24 vahvuudessa eli Janne, Janne & Reijo ja Avanade Multisport kokoonpanolla Tero & Tuomo. Päivä oli valittu n. kuukautta aiemmin, mutta koska tapana on ollut tehdä harjoitukset suunnitellun mukaisesti ilman pakkasrajoja, matkaan lähdettiin sääennusteessa luvatusta -15 asteen pakkasesta ja 10-15 sentin lumikerroksesta huolimatta.
Yleistä harjoituksesta
Koska alkuperäinen kartta oli tehty 12 tunnin rogaining harjoitukseen, oli kartalla rasteja paljon enemmän kuin mitä määrittämässämme viiden tunnin maksimiajassa ehtii millään hakemaan. Tällä kertaa päädyimme kutsumaan harjoitukseen mukaan myös lähipiiriä, ja lopulta matkaan lähdettiin kahdella tiimillä, Lupus Extreme AC24 vahvuudessa eli Janne, Janne & Reijo ja Avanade Multisport kokoonpanolla Tero & Tuomo. Päivä oli valittu n. kuukautta aiemmin, mutta koska tapana on ollut tehdä harjoitukset suunnitellun mukaisesti ilman pakkasrajoja, matkaan lähdettiin sääennusteessa luvatusta -15 asteen pakkasesta ja 10-15 sentin lumikerroksesta huolimatta.
Loppujen lopuksi sää suosi meitä ja lähdön aikaan pakkasta oli -10 astetta ja maalissa -7 astetta. Aurinkokin pilkisteli matkan aikana aina välillä.
Reittisuunnitelma
Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli kiertää Pitkäjärvi vastapäivään ja hakea rastit mennen tullen reitiltä ja tarpeen mukaan hakea vielä lisää rasteja Oittaan suunnalta, mutta erinäisten laskutoimitusten jälkeen totesimme että reitin kiertäminen 5 tunnissa menee todella tiukalle ja jo pelkästään turvallisuussyistä kovalla pakkasella ei kannata lähteä tekemään pitkää kiertoa. Tämän johdosta päädyimme tekemään kierroksen Pirttimäen, Solvallan ja Brobackan suunnalla siten että tarpeen mukaan pääsisimme nopeasti takaisin autolle.
Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli kiertää Pitkäjärvi vastapäivään ja hakea rastit mennen tullen reitiltä ja tarpeen mukaan hakea vielä lisää rasteja Oittaan suunnalta, mutta erinäisten laskutoimitusten jälkeen totesimme että reitin kiertäminen 5 tunnissa menee todella tiukalle ja jo pelkästään turvallisuussyistä kovalla pakkasella ei kannata lähteä tekemään pitkää kiertoa. Tämän johdosta päädyimme tekemään kierroksen Pirttimäen, Solvallan ja Brobackan suunnalla siten että tarpeen mukaan pääsisimme nopeasti takaisin autolle.
Lopputuloksena oli että omasta mielestäni yltiökonservatiivisesta reitistä päädyimme jättämään yhden rastin pois, jonka jälkiviisaana olisimme juuri ja juuri ehtineet hakea. Etenemisvauhti oli huomattavan paljon hitaampaa kuin oletin, johtuen paljolti lumesta ja vähäisistä tiesiirtymistä. Lumipeitteisellä polulla eteneminen ei ollut kovinkaan paljon nopeampaa kuin metsässä eteneminen.
Harjoituksen toteutus
Tavoittelimme mahdollisimman autenttista kilpailunomaista harjoitusta, joten mukana kannoimme "pakolliset varusteet" mukaan lukien ensiapupakkaus, varatakki, varahousut jne. Painoa repussa oli lähdössä ihan riittävästi. Nestettä (lämmintä energiajuoma-mehu sekoitusta) otin mukaan 1.6 litraa ja lopulta sitä meni matkan aikana 1.2 litraa. Mukana pikkutermarissa kannettu mustikkakeitto jäi juomatta kun en viitsinyt kaivaa sitä repusta ja söinkin lopulta matkan aikana vain yhden suklaapatukan. Reijo söi patukoita vähän enemmän ja otti muutaman energiageelin kun taas JanneH oli päättänyt testata kuinka harjoitus sujuu ilman syömättä mitään matkan aikana.
Kuljetun reitin näkee parhaiten yllä olevasta kartasta. Ensimmäisen ja oikeastaan ainoan "pummin" teimme 46 - 35 välillä kun ajauduimme hiukan turhan oikealle sen sijaan että olisimme menneet suoraan järven eteläkärkeen. Seuraavilla väleillä katselimme sitten kompassia vähän tiuhempaan tahtiin. 55:lle teimme pienen kierron tietä pitkin kun Avanaden pojat painelivat suoraan sähkölinjaa pitkin rastille, joka olikin parempi vaihtoehto. Heti seuraavalla välillä voitimme sitten useampia minuutteja kun kiersimme 34:lle tietä pitkin ja Avanade oikaisi suoraan metsän läpi. Seuraava maininnan arvoinen väli oli 40 - 51, jonka me kiersimme tietä pitkin ja Avanade kulki suoraan metsän läpi, lopputuloksena lähes sama väliaika välillä. Loppumatkasta ei tullut mitään yllätyksiä, jätimme väliin alkuperäisessä suunnitelmassa olleen rastin 29, jotta varmasti ehtisimme maaliin ajoissa. Maaliin tulimme ajassa 4:50 ja kuljettua matkaa oli takana n. 26 km. Vaikka keskivauhti oli kohtuullisen hidas km/h mitattuna, oma keskisyke oli PK-alueen ylärajoilla, johtuen maaston raskaudesta. Tulipa taas kerran todistettua että talvella etenemisvauhdit metsässä ovat jotain ihan muuta kuin kesällä. Harjoitus oli erittäin hyvä ja oli hieno edetä metsässä hyvässä porukassa. Voiton nuorten poikien sarjassa otti tällä kertaa Lupus Extreme ja vähän vanhempien poikien sarjan voitti Avanade Multisport.
Varusteista
Talvella varusteet näyttelevät varsin oleellista osaa suorituksessa, oma mottoni on mieluummin pukea vähän liikaa kuin liian vähän. Viime talven pitkien lenkkien oppeja hyväksikäyttäen tälläkin kertaa päällä oli kerrasto ja parit trikoot ja yläpäässä kerrasto, paita, fleece ja takki ja tietty parit hanskat päällekkäin. Alussa oli jopa vähän turhan kuuma mutta lopulta lämpö tasoittui hyvin eikä matkalla ollut muita ongelmia kuin lopussa kylmät varpaat. Jalkineina oli Icebugin Goretex nastalenkkarit, jotka imaisivat jossain kolmen tunnin kohdalla suo ylityksellä vähän vettä. Tällaiseen 5 tunnin lyhyeen suoritukseen nuo olivat ihan hyvät, mutta pidempiin harjoituksiin -10 asteen pakkasessa harkitsen kyllä vahvasti kunnon pitkävartisia vaelluskenkiä.
Treenimahdollisuuksia joulu-tammikuussa
Itsenäisyyspäivänä on hyvä mahdollisuus treenailla Avanade Multisportin järjestämässä yhteistreenissä, lisätietoja täältä. Valitettavasti Lupus Extreme joutuu jättämään ko. treenin väliin Lapin leirin ja muutto/remonttikiireiden johdosta, mutta varmasti käymme Avanaden reitin myöhemmin tämän talven aikana kokeilemassa.
Loppiaisena järjestetään jo perinteinen Loppiaisrogaining harjoitus Kirkkonummen suunnalla Miian ja Tiinan toimesta. Hinta/laatu suhde on varmasti parasta mitä tässä maassa on tarjolla, ja tiedossa on kylmää kyytiä lumipenkassa 8 tuntia. Mikä voisi olla tuota parempi tapa viettää loppiaista?
JanneS
tiistai 9. marraskuuta 2010
Lokakuun harjoitteluraportti
Lokakuun harjoittelu kulki tiimin jäsenillä hyvin erilaisia polkuja. Siinä, missä JanneS keskittyi Mammutin kesyttämiseen ja juoksuun, JanneH vietti ylimenokautta, jonka aikana lepo korostui sairastelun myötä turhankin paljon.
JanneS:
Lokakuun harjoittelu sujui omalta osaltani loistavasti, kokonaistuntimäärä pysyi hyvin kohtuullisena hieman päälle 30 tuntina mutta laatua tuli sitten sitäkin enemmän. Työmatkapyöräilyjen osuus väheni työkuvioiden muuttumisen johdosta ja valtaosa kuukauden treenistä olikin juoksua, yhteensä n. 20 tuntia ja vähän vajaa pari sataa kilometriä, joka on määränä yli tuplat normaaliin kuukauteen verrattuna.
Lokakuun harjoitukset palvelivat vain ja ainoastaan mammuttia, kuten alunperin suunnittelinkin. Mukaan mahtui yhteensä 3 pidempää lenkkiä kahden ja kolmen tunnin välille, useita tunnnin lenkkejä ja sitten tietysti kauden päättänyt mammuttimaraton. Yhden pitkän polkujuoksuharjoituksen tein hyvän ystäväni kanssa Nokian metsissä ja kaksi muuta pitkää lenkkiä palvelivat suunnitteilla olevan yhteistreenin maastonkartoitusta. Juoksin käytännössä suunnitteilla olevan treenin pyöräosuudet ja yhteismatkaksi tuli n. 50 kilometriä. Suunnistusosuudet (2 x 7km) täytyy vielä käydä kartoittamassa. Todennäköisesti yhteistreeni järjestetään vasta lumien sulettua ennen ensimmäisiä kisoja, joten aikaa on vielä runsaasti viilata reittiä kuntoon.
Marraskuussa vietän hyvin ansaittua ylimenokautta, tosin käytännössä treenailu varmaan jatkunee aika samanmoisena kuin aiemminkin. Nyt viikon tauon jälkeen takana on seinäkiipeilyä ja ensi viikon ohjelmassa kickbikella töihin menoa, juoksua ja työmatkapyöräilyä. Marraskuun lopulle on suunnitteilla tiimin yhteislenkki, alustavasti suunnitelmana on tehdä joku n. 5 tuntinen metsälenkki juosten/suunnistaen virtuaalirastien avittamana Pirttimäen suunnalla.
JanneH:
Omalta osaltani lokakuu puolestaan meni ammattitermejä käyttäen täydellisesti päin persettä. Alkukuussa tuli kai jotain tehtyäkin, mutta puolessa välissä kuuta iski flunssa, joka jatkui sitkästi marraskuun puolelle. Lihaskivut, kuumeilu, päänsärky ja tukkoisuus vaativat lopulta antibioottikuurin poistuakseen. Burana ja Panadol hot tulivat osaksi päivittäistä ruokavalioa, ja jos jonain päivänä tuntui hyvältä, oli olo seuraavana päivänä taas entistä heikompi.
Jos jotain positiivista hommasta hakee, niin sairastelu ajoittuu parhaaseen mahdolliseen aikaan vuodesta. Alkukuusta tehdyt pari juoksulenkkiä osoittivat, että maraton kulkisi kilpailukauden aikana treenilenkilläkin noin 3,5 tunnin paikkeille, joten peruskunto on ollut kohtalainen. Raatojuoksusta tuli kuitenkin aikamoinen pohjanoteeraus, eli kai tuollainen tauko jotain tekee kunnolle.
Marraskuussa olisi tarkoitus aloittaa pohjakunnon rakentaminen ensi kauden tavoitteita silmällä pitäen. Juoksua lisätään viikkoon 2-3 lenkin verran, ja lihaskuntotreeniä pyritään tekemään säännöllisesti. Pientä huolenaihetta valitettavasti aiheuttaa Raatojuoksussa tullut juoksijanpolvi, mutta jos ei viikossa Buranalla, kylmällä ja venyttelyllä lähde, pitää käydä taas hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Näissä harrastuksissa saisi olla ihan jatkuva resepti tulehduskipulääkkeisiin.
JanneS:
Lokakuun harjoittelu sujui omalta osaltani loistavasti, kokonaistuntimäärä pysyi hyvin kohtuullisena hieman päälle 30 tuntina mutta laatua tuli sitten sitäkin enemmän. Työmatkapyöräilyjen osuus väheni työkuvioiden muuttumisen johdosta ja valtaosa kuukauden treenistä olikin juoksua, yhteensä n. 20 tuntia ja vähän vajaa pari sataa kilometriä, joka on määränä yli tuplat normaaliin kuukauteen verrattuna.
Lokakuun harjoitukset palvelivat vain ja ainoastaan mammuttia, kuten alunperin suunnittelinkin. Mukaan mahtui yhteensä 3 pidempää lenkkiä kahden ja kolmen tunnin välille, useita tunnnin lenkkejä ja sitten tietysti kauden päättänyt mammuttimaraton. Yhden pitkän polkujuoksuharjoituksen tein hyvän ystäväni kanssa Nokian metsissä ja kaksi muuta pitkää lenkkiä palvelivat suunnitteilla olevan yhteistreenin maastonkartoitusta. Juoksin käytännössä suunnitteilla olevan treenin pyöräosuudet ja yhteismatkaksi tuli n. 50 kilometriä. Suunnistusosuudet (2 x 7km) täytyy vielä käydä kartoittamassa. Todennäköisesti yhteistreeni järjestetään vasta lumien sulettua ennen ensimmäisiä kisoja, joten aikaa on vielä runsaasti viilata reittiä kuntoon.
Marraskuussa vietän hyvin ansaittua ylimenokautta, tosin käytännössä treenailu varmaan jatkunee aika samanmoisena kuin aiemminkin. Nyt viikon tauon jälkeen takana on seinäkiipeilyä ja ensi viikon ohjelmassa kickbikella töihin menoa, juoksua ja työmatkapyöräilyä. Marraskuun lopulle on suunnitteilla tiimin yhteislenkki, alustavasti suunnitelmana on tehdä joku n. 5 tuntinen metsälenkki juosten/suunnistaen virtuaalirastien avittamana Pirttimäen suunnalla.
JanneH:
Omalta osaltani lokakuu puolestaan meni ammattitermejä käyttäen täydellisesti päin persettä. Alkukuussa tuli kai jotain tehtyäkin, mutta puolessa välissä kuuta iski flunssa, joka jatkui sitkästi marraskuun puolelle. Lihaskivut, kuumeilu, päänsärky ja tukkoisuus vaativat lopulta antibioottikuurin poistuakseen. Burana ja Panadol hot tulivat osaksi päivittäistä ruokavalioa, ja jos jonain päivänä tuntui hyvältä, oli olo seuraavana päivänä taas entistä heikompi.
Jos jotain positiivista hommasta hakee, niin sairastelu ajoittuu parhaaseen mahdolliseen aikaan vuodesta. Alkukuusta tehdyt pari juoksulenkkiä osoittivat, että maraton kulkisi kilpailukauden aikana treenilenkilläkin noin 3,5 tunnin paikkeille, joten peruskunto on ollut kohtalainen. Raatojuoksusta tuli kuitenkin aikamoinen pohjanoteeraus, eli kai tuollainen tauko jotain tekee kunnolle.
Marraskuussa olisi tarkoitus aloittaa pohjakunnon rakentaminen ensi kauden tavoitteita silmällä pitäen. Juoksua lisätään viikkoon 2-3 lenkin verran, ja lihaskuntotreeniä pyritään tekemään säännöllisesti. Pientä huolenaihetta valitettavasti aiheuttaa Raatojuoksussa tullut juoksijanpolvi, mutta jos ei viikossa Buranalla, kylmällä ja venyttelyllä lähde, pitää käydä taas hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Näissä harrastuksissa saisi olla ihan jatkuva resepti tulehduskipulääkkeisiin.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Todellinen Raatojuoksu
JanneH käväisi ylimenokauden ja antibioottikuurin jälkimainingeissa juoksemassa Sipoossa Raatojuoksun 20 km lauantaina. Kolmen viikon sairastelu ja treenitauko olivat tehneet tehtävänsä, ja meno oli sitä myötä täyttä tuskaa alusta loppuun.
Perinteisesti suunnistuskauden päättävä Raatojuoksu oli laitettu kesällä kalenteriin, eikä tapahtumaa malttanut jättää väliin, vaikka tiedossa oli, ettei meno olisi kovinkaan herkkää. Edellisestä treenistä oli aikaa kolmisen viikkoa ja keskiviikkona aloitettu antibioottikuuri flunssan taltuttamiseen päällä.
Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo autolla ennen starttia, kun huomasin suunnistuskengistä unohtuneen pohjalliset kotiin. Jalassa kenkä tuntui kuitenkin ihan hyvältä, mitä nyt nastat vähän jalkapohjassa tuntuivat, enkä viitsinyt investoida uusiin kenkiin, joita oli myynnissä kilpailukeskuksessa.
Startista matkaa K-pisteelle oli puolisen kilometriä ja se mentiin käytännössä urku auki. Ensimmäinen rastiväli oli kolmisen kilometriä ja siitä suuren osan sai juosta tietä, kun lähti vähän kiertämään. Jo tieosuudella kävi selväksi, että tossu ei kulje, kun porukkaa paineli ohi jatkuvalla syötöllä. Vielä pieni typerä reitinvalinnan muutos liian myöhään vei ennen rastia ylimääräistä aikaa ehkä minuutin tai kahden verran.
Ensimmäiset neljä rastia olivat putkiosuutta, joiden jälkeen tehtiin erimittaisia perhoslenkkejä ja niiden sisällä lisää perhoslenkkejä. Oikea rastijärjestys piti katsoa aika tarkkaan. Suunnistuksellisesti kuitenkin eteneminen oli helppoa, sillä muista metsässäliikkujista sai apua eikä varsinaisia pummeja tullut kuin nimeksi.
Ilman pohjallisia suunnistuskengät näemmä menettävät kaiken sivutuen, joten metsässä juokseminen oli yhtä tuskaa. Nilkkoihin sattui aina jalan osuessa maahan ja välillä piti jopa kävellä sen takia. Suo-osuuksilla oli onneksi hyvä jäähdytellä nilkkoja jääkylmässä vedessä. Hakkuuaukeilla oli kaikkein vaikeinta ja tuntui kuin olisi ollut humalassa, sillä aika usein askel petti kokonaan alta. Mahtoi eteneminen näyttää aika typerältä, eikä sitä vaikutelmaa poistanut valitsemani sinivalkoinen vaakaraidoitettu suunnistusasu, jonka kuuluttajatkin noteerasivat tullessani maalisuoralla.
Noin tunnin juoksemisen jälkeen tuntui siltä, että tänään voisi vaikka keskeyttääkin. Maalialueelle oli kuitenkin niin pitkä matka, että lykkäsin päätöstä aina vaan eteenpäin. Loppua kohti jalat alkoivat muuttua todella tönköiksi ja kieltämättä oli aika inhottava fiilis, kun ei tielläkään jaksanut oikein juosta. Kevyttä töpöttelyä sitten mentiin, vaikka kuinka olisi halunnut lisätä vauhtia. Silminnäkijähavainnot myös kertoivat, ettei maalisuorassa "juoksu" enää näyttänyt kovinkaan irtonaiselta.
Kaiken kaikkiaan reissuun meni aikaa yli 3.07 ja suoritus oli jotain huonon ja surkean väliltä. Yllättävän paljon kunto voi laskea kolmessa viikossa, kun on tekemättä mitään ja sairastaa. Harjoituslenkeilläkin lokakuun alussa juoksuvauhti oli parempaa ja sykkeet selvästi alempana. Pahinta kuitenkin oli se, että vasempaan polveen kehkeytyi joku juoksijan polven tyylinen kipu, mikä vaatinee taas muutamia viikkoja parantelua.
Monia tuttuja näytti olevan mukana ja useat heistä onnistuivat hyvin tai erinomaisesti, joten onnittelut heille siitä. Ensi vuonna taas uudestaan.
JanneH
Perinteisesti suunnistuskauden päättävä Raatojuoksu oli laitettu kesällä kalenteriin, eikä tapahtumaa malttanut jättää väliin, vaikka tiedossa oli, ettei meno olisi kovinkaan herkkää. Edellisestä treenistä oli aikaa kolmisen viikkoa ja keskiviikkona aloitettu antibioottikuuri flunssan taltuttamiseen päällä.
Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo autolla ennen starttia, kun huomasin suunnistuskengistä unohtuneen pohjalliset kotiin. Jalassa kenkä tuntui kuitenkin ihan hyvältä, mitä nyt nastat vähän jalkapohjassa tuntuivat, enkä viitsinyt investoida uusiin kenkiin, joita oli myynnissä kilpailukeskuksessa.
Startista matkaa K-pisteelle oli puolisen kilometriä ja se mentiin käytännössä urku auki. Ensimmäinen rastiväli oli kolmisen kilometriä ja siitä suuren osan sai juosta tietä, kun lähti vähän kiertämään. Jo tieosuudella kävi selväksi, että tossu ei kulje, kun porukkaa paineli ohi jatkuvalla syötöllä. Vielä pieni typerä reitinvalinnan muutos liian myöhään vei ennen rastia ylimääräistä aikaa ehkä minuutin tai kahden verran.
Ensimmäiset neljä rastia olivat putkiosuutta, joiden jälkeen tehtiin erimittaisia perhoslenkkejä ja niiden sisällä lisää perhoslenkkejä. Oikea rastijärjestys piti katsoa aika tarkkaan. Suunnistuksellisesti kuitenkin eteneminen oli helppoa, sillä muista metsässäliikkujista sai apua eikä varsinaisia pummeja tullut kuin nimeksi.
Ilman pohjallisia suunnistuskengät näemmä menettävät kaiken sivutuen, joten metsässä juokseminen oli yhtä tuskaa. Nilkkoihin sattui aina jalan osuessa maahan ja välillä piti jopa kävellä sen takia. Suo-osuuksilla oli onneksi hyvä jäähdytellä nilkkoja jääkylmässä vedessä. Hakkuuaukeilla oli kaikkein vaikeinta ja tuntui kuin olisi ollut humalassa, sillä aika usein askel petti kokonaan alta. Mahtoi eteneminen näyttää aika typerältä, eikä sitä vaikutelmaa poistanut valitsemani sinivalkoinen vaakaraidoitettu suunnistusasu, jonka kuuluttajatkin noteerasivat tullessani maalisuoralla.
Noin tunnin juoksemisen jälkeen tuntui siltä, että tänään voisi vaikka keskeyttääkin. Maalialueelle oli kuitenkin niin pitkä matka, että lykkäsin päätöstä aina vaan eteenpäin. Loppua kohti jalat alkoivat muuttua todella tönköiksi ja kieltämättä oli aika inhottava fiilis, kun ei tielläkään jaksanut oikein juosta. Kevyttä töpöttelyä sitten mentiin, vaikka kuinka olisi halunnut lisätä vauhtia. Silminnäkijähavainnot myös kertoivat, ettei maalisuorassa "juoksu" enää näyttänyt kovinkaan irtonaiselta.
Kaiken kaikkiaan reissuun meni aikaa yli 3.07 ja suoritus oli jotain huonon ja surkean väliltä. Yllättävän paljon kunto voi laskea kolmessa viikossa, kun on tekemättä mitään ja sairastaa. Harjoituslenkeilläkin lokakuun alussa juoksuvauhti oli parempaa ja sykkeet selvästi alempana. Pahinta kuitenkin oli se, että vasempaan polveen kehkeytyi joku juoksijan polven tyylinen kipu, mikä vaatinee taas muutamia viikkoja parantelua.
Monia tuttuja näytti olevan mukana ja useat heistä onnistuivat hyvin tai erinomaisesti, joten onnittelut heille siitä. Ensi vuonna taas uudestaan.
JanneH
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)