perjantai 7. tammikuuta 2011

Loppiais-rogaining tiimille onnistunut harjoitus

Rogaining-tytöt Miia ja Tiina sekä Helsingin Jyry järjestivät loppiaisena perinteisen kahdeksan tunnin rogaining-harjoituksen. Uutiskynnyksenkin ylittäneen tapahtuman taistelutantereena toimivat tällä kertaa Kirkkonummen Kylmälän maastot.

Paikan päälle oli saapunut noin 80 osallistujaa ikähaitarin ollessa ehkä 60 vuoden luokkaa. Lämpötila oli sopivasti muutaman asteen pakkasen puolella, mikä olikin kivaa vaihtelua 15 asteen pakkasessa tehdyille treeneille. Lumitilanteesta johtuen monilla oli käytössään lenkkitossujen lisäksi lumikengät, osalla sukset, joillain potkukelkat ja pienimmällä osallistujalla lastenrattaat. Yhteensä 40 rastia metsässä tarjosivat hyvää ajanvietettä kahdeksaksi tunniksi.

Taktiikka
Olimme valinneet kulkutaktiikaksi tieverkoston ja lumen runsauden johtuen lumikengät, jotka otettiin kantoon tiepätkille. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman suoraviivaisesti, mutta hyödyntämään teitä aina kun se oli kannattavaa. Oletimme vauhdin olevan keskimäärin vähintään 4 km/h ja suunnittelimme reitin sen perusteella. Lisäksi suunnitellun reitin loppu tarjosi muutaman option, mikäli vauhti olisi nopeampaa.

Taktiikan toteutus


Liikkeelle lähdettiin yhdessä Avanade multisportin kolmen teen kolmikon, eli Teron, Timon ja Tuomon kanssa. Tievoittoisella alkupätkällä hölkättiin kevyesti ja rastit tulivat vastaan suunnitellulla tavalla. Karsun Niko ja O-P lähtivät samaan suuntaan, mutta karkasivat nopeasti horisonttiin. Hiukan ennen rastia 57 tulivat vastaan myös Multisport.fin kaksikko Pete ja Mika, jotka liikkuivat hipo-potkukelkkojen ja lumikenkien yhdistelmällä.

Avanaden porukan vauhti oli lumikenkien pukemisen ja poisottamisen osalta hiukan meitä hitaampi, joten olimme jo parin tunnin kohdalla kahdestaan. Suunnistus kulki pari pientä koukkua lukuun ottamatta niin kuin pitääkin ja aloin jo tutkailla kartasti vaihtoehtoja loppuvaiheen reitille. Olimme edenneet melko paljon oletettua nopeammin ja kaikki näytti hyvältä.

Neljän tunnin kohdalla JanneS totesi, että jaloista alkaa olla puhti pois. Saavuimme tuuliselle peltoaukealle, jonka tieosuudet jouduimme kävelemään. Syketasot ja ruumiin tuottama lämpö alkoivat laskea nopeasti ja pidimme teknisen tauon rastin 40 jälkeen lisäten hiukan vaatetusta. Seuraavat pari tuntia mentiinkin liiemmiten juttelematta tarkoituksena vain yrittää päästä eteenpäin.

Rastin 41 jälkeen totesimme aikaa vielä olevan ja poimimme isot pisteet rasteilta 46 ja 59. Samalla teimme ratkaisun jättää optiona olleen 54:n väliin ja kiertää rastin 29 kautta 44:lle. Oli jo pimeää ja halusimme pitää suunnistamisen helppona. Tämä kannatti ja olimme rastilla 58 jo ennen seitsemän tunnin täyttymistä.

Vaihtoehtona oli hakea läheltä kilpailukeskusta kaksi kahden pisteen rastia, mutta laskimme, että ehtisimme niiden sijasta poimia viisi pojoa rastilta 52. Luotimme siihen, että vaikeannäköisessä paikassa on jälkiä ja rasti löytyy nopeasti. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan jälkiä meni edes takaisin eikä kukaan ollut löytänyt rastia helposti. Ajanpuutteen ja pimeän takia emme jääneet etsimään, vaan suuntasimme kohtia maalia. Riski realisoitui, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että oli oikein yrittää hakea tätä rastia.

Kokonaissaldoksi kertyi 84 pistettä ja kuljettu matka oli hiukan alle 40 km. Taktiikka oli meidän kuntotasomme huomioiden toimiva, sillä enemmän pisteitä hakivat vain Team Garminin Mikko ja Zarges Enduresin Niko, jotka olivat taivaltaneet huomattavasti pidemmän matkan, tosin jalan, jolloin kovakuntoinen kaveri voi pitää hiukan nopeampaa etenemisvauhtia. Meiltä tuskin olisi riittänyt edes tasaisella tiellä puhtia liki 50 km hölkkäilyyn.

Jälkituntemukset
Harjoitus täytti kaikki ne vaatimukset mitkä pitääkin, eli lihaksissa tuntuu kahdeksan tunnin etenemisen edestä kipua, kokonaisfiilis on hyvä ja kokemusta tuli lisää. Vauhdin hidastuminen puolen välin jälkeen jäi vähän harmittamaan, mutta sitä ei voi korjata muuta kuin harjoittelemalla lisää.

Reissussa kului nestettä vähän toista litraa per nuppi. Energiana allekirjoittaneella oli pelkkiä suklaakeksejä ja yksi suklaamuffinssi, jotka eivät ainakaan liikaa kaloreita tarjonneet. Hiukan kovempi matkavauhti olisi ehdä edellyttänyt vähän enemmän evästä, mutta tällä kertaa näin. JanneS veteli matkan aikana ainakin suklaapatukoita.

Isot kiitokset Miialle ja Tiinalle sekä kaikille järjestelyissä mukana olleille. Oikeat rastit metsässä tarjoavat aina ihan eri fiiliksen treeneihin. Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja ja lumikenkäilemään ainakin ehtii vielä tänä talvena.

JanneH

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti