Salpaus-rogaining avasi tiimin kesän kilpailukauden

Kesän 2013 kisat käynnistyivät tiimin osalta lauantaina kolmen joukkueen voimin Salpaus-rogainingissa. Kolmoisvoitto jäi kuitenkin haaveeksi, sillä JanneH ja Nina Heiskanen sijoittuivat neljänsiksi, JanneS ja Juha Päivärinta ottivat sijan kahdeksan ja Reijo ja Anu sijan 13. Kilpailussa muistettiin myös viime kesänä 37-vuotiaana menehtynyttä, tapahtuman isää, Juha Suokasta.

Teksti: Janne Hietala

Järjestyksessään neljäs Salpaus-rogaining sopi mukavasti kisakalenteriin pitkänä juoksutreeninä, sillä se osui parin vuoden tauon jälkeen eri viikonlopulle Spring Adventuren kanssa. Pariksi lähti ikinuori Nina Heiskanen, joten lähdimme liikkeelle tavoitteena sekasarjan voitto. Näiltä osin tavoitteeseen päästiinkin ja kokonaiskilpailussa suoritus riitti sijalle neljä. Voitto meni Viroon joukkueelle 2010 ja kakkoseksi tuli samalla pistemäärällä eli kaikki rastit haettuna venäläinen Red Fox. Kolmanneksi ehtivät Woodmanin Juha Nurminen ja Marko Pitkänen, joilta jäi yksi rasti hakematta.

 

Reittisuunnittelun lähtökohtana meillä oli vähintään 50 km linnuntietä, jonka arvioimme vastaavan noin 75 km kuljettua matkaa. Kartta ei tarjonnut juurikaan vaihtoehtoja, joten reittisuunnitelma oli valmis noin tunnissa ja näytti hyvin samanlaiselta kuin muillakin joukkueilla. Koko reitin pituudeksi tuli liki 60 km linnuntietä, joten pari oikoa oli suunniteltu reitin loppupuolelle.

Kisa-alue sijaitsi Vesijärven ja Päijänteen länsipuolella

Paukusta starttasimme Woodmanin ja Red Foxin kannassa, mutta toisen rastin jälkeen annoimme miesjoukkueiden karata kovemmalla vauhdilla. Tyhmästä reitinvalinnasta huolimatta pääsimme tiimien edelle kolmosrastilla ja jatkoimme Woodmanin kanssa yhtä matkaa. Red Fox paineli selvästi karkuun välittämättä järjestäjien kiellosta kulkea peltoja pitkin. Tuntui lievästi turhauttavalta kiertää isoa lenkkiä metsää tai tietä pitkin, kun näki itänaapurin poikien painelevan keskellä peltoa.

 

Liikuimme Woodmanin kanssa ensimmäisen kolmanneksen samoja rasteja ja pysyimme perässä parilla hyvällä reitinvalinnalla, vaikka pojat ehtivätkin välillä karata. Sen jälkeen tiemme erosivat, kun jätimme pari rastia väliin ja jatkoimme matkaa kahdestaan. Olimme edenneet alun hyvin, mutta toisaalta pidimme reittiä ylipitkänä ja etenimme suunnitelman mukaan, vaikka yhtä neljän pisteen rastia suunnitelman ulkopuolelta mietimmekin.

Mitä pidemmälle edettiin, sitä selvemmäksi kävi, että rata on erittäin nopea. Rastit sijaitsivat helpoissa paikoissa ja teitä pääsi hyödyntämään paljon. Näin ollen oikoja ei tarvinnut tehdä, vaan itseasiassa aikaa oli tehdä jopa pieni lisälenkki ja hakea pari suunnitelman ulkopuolelle jäänyttä rastia loppupuolella sekä maalin läheltä 20 pisteen rasti. Täysin optimaalista reittiä ei tällä tavalla enää ollut mahdollista tehdä, joten kilsoja tuli mittariin jopa kärkeä enemmmän. Loppuen lopuksi rasteja jäi hakematta neljä ja maaliin tultiin yli 30 minuuttia ennen täyttä aikaa.

Ensimmäistä kertaa rogainingissa kävi siis niin, että etenemään ehti enemmän kuin ajatteli. Kokonaismatka oli pari sataa metriä päälle 90 km, joka tarkoitti jonkin verran yli 60 km linnuntietä. Ensimmäistä kertaa myös jalat toimivat lopussakin niin hyvin, että tasaisella tiellä edettiin jatkuvasti alle 6 min/km vauhdilla. Ylämäet ja metsäpätkät käveltiin loppupuolella, mutta alkupuolella juostiin jonkin verran niitäkin.

 

Ainoat ongelmat kisassa liittyivät jälleen ruokapuoleen. Ties kuinka monetta kertaa mukana oli lähes yksinomaan makeaa evästä, kuten geelejä, patukoita, suklaata ja karkkia. Onneksi matkassa sentään oli yksi pizza, sillä makea ei uponnut alas enää neljän tunnin jälkeen. Niinpä viimeisinä tunteina ei tullut syötä kuin pari geeliä, sillä mitään makeaa ei pysynyt pureskelmaan. Jos taas ensi kerralla yrittäisi kantaa enemmän suolaista evästä.

 

Eväiden puolella tuli tehtyä taas samat virheet kuin aiemminkin



Harjoitustavoitteiden osalta kilpailu onnistui hyvin ja erot miesten kärkijoukkueisiin olivat sen verran selviä, ettei jälkiviisasteluunkaan ole tarvetta. Sekasarjassa erot taaksepäin olivat niin ikään selviä, sillä Suomesta ei helposti löydy naista, joka juoksee yhtä kevyesti 90 km kuin Nina.

 

Kausi jatkuu jo ensi lauantaina Spring Adventuressa, jossa kisaamme Jussin kanssa. Tiimin toisessa joukkueessa kisaavat tuttuun tapaan Reijo ja Anu. 

Yhteenveto vuoden 2010 kilpailuista

Kilpailukausi tiimin osalta on jo hetken aikaa ollut ohi, joten nyt on hyvä hetki vetää mennyttä vuotta yhteen. Kauteen mahtui paljon hyviä kokemuksia, onnistuneita treenejä ja kisasuorituksia sekä epäonnistumisia ja pettymyksiä. Tärkeintä tänä vuonna oli kuitenkin kerätä kokemusta tulevaisuutta varten, ja siinä onnistuttiin hyvin.

Lupus Extreme perustettiin noin vuosi sitten, kun molempien jäsenten tarpeet urheilun suhteen olivat yhtenevät. Kummallakaan ei ollut vakituista kilpailuparia, jonka sai helposti mukaan ja joka asennoitui sekä kilpailuihin että harjoitteluun samalla tavalla. Ennen tiimin perustamista olimme kilpailleet yhdessä pariin otteeseen sekä tehneet muutaman yhteistreenin. Ensimmäisen vuoden tavoitteeksi otimme pääosin pelkästään kokemuksen hankkimisen, sillä seikkailu-urheilussa sitä ei koskaan voi olla liikaa.

Vuonna 2010 tarkoituksena oli kiertää kotimaan kisoissa ja rakentaa pohjaa tulevaisuutta ja oikeita seikkailukisoja varten. Alkuvuodesta kaavaillut kilpailut ja harjoittelu saatiin vietyä läpi lähes suunnitellulla tavalla, eikä välistä jäänyt montaakaan sellaista tapahtumaa, jotka keväällä merkitsimme kalentereihin. Kokemusta tuli roppakaupalla ja lyhyet kilpailut kulkivat loppukaudesta jo rutiinilla. Kaiken kaikkiaan tämä takaa hyvän mahdollisuuden ottaa ensi vuonna askel eteenpäin, eli ulkomaan pitkiin kisoihin.

Yhdeksi kokonaisuuden kannalta tärkeäksi asiaksi muodostui myös säännöllinen yhteydenpito, jota hoidettiin lähes päivittäin sähköpostilla. Se piti ajatukset hyvin itse pääasiassa eli urheilussa, mikä osaltaan auttoi rutiinitason saavuttamista. Suorituksia käytiin tarkasti läpi ja niistä toivottavasti opittiin jotain jatkoa ajatellen. Paljon tiiviimpää ei enää yhteydenpito olisi voinut olla, mutta se oli äärettömän tärkeää kehittymisen kannalta.

Kauden TOP 3 -kilpailut

ArcticCircle24

Kauden päätapahtumaksi valittu ArcticCircle24 meni täsmälleen, kuten suunniteltiinkin. Reijon saaminen kolmanneksi jäseneksi oli erittäin onnistunut ratkaisu, sillä kuntotaso oli samaa luokkaa ja homma toimi erittäin hyvin myös silloin, kun kello ei ollut käynnissä. Sijoituksella ei itsessään ollut meille niin paljon merkitystä, vaikka kieltämättä viides sija oli sitä, mitä kilpailun taso huomioiden olikin hyvällä suorituksella saavutettavissa. Tärkeämpää oli kuitenkin ehjä ja tasainen suoritus.

Koko kilpailu oli kaikin puolin hienosti järjestetty ja puitteet parasta, mitä Suomesta löytyy. Ymmärrettävästi tällaisen kilpailun organisointi vaatii niin suuria ponnisteluja, ettei niitä talkoopohjalta voida joka vuosi järjestää. Meillä oli kuitenkin suurena etuoikeutena olla mukana ehkä hienoimmassa Suomessa koskaan järjestetyssä kilpailussa.

Kauden paras yksittäinen muistikuva löytyy AC:n 44 km:n trekin loppuvaiheilta, kun käännyttiin taas kohti etelää: oli yö ja pilvistä, mutta täysin valoisaa. Pikku hiljaa alkoi jo haukottaa ja silmä painua kiinni, eikä askelkaan tuntunut kovin kevyeltä. Kaikessa siinä fiiliksessä oli kuitenkin jotain hienoa, ja kohta päästiin pulahtamaan kylmään veteen, joka karisti unenkareet hyvin silmistä.

Kilpailun nettisivut
Tiimin video kisasta


Nopea vaihto. Kuva Anu Roininen
Hiiltomiehet Adventure

Noin 5 h mittaiset multisport-kilpailut, joissa kisailtiin, olivat kaikki erittäin hyvin järjestettyjä. Parhaiten tiimi menestyi niistä Hiiltomiehet Adventuressa, josta tuliaisina oli kolmas sija. Kilpailun taso ei kärkipään osalta päätä huimannut ja vauhti olisi tällä kertaa riittänyt jopa voittokamppailuun ilman paria turhaa virhettä. Jonkin aikaa saimme kuitenkin vetää kilpailun kärjessä, eikä sitä fiilistä ihan joka päivä koe. Virheet olivat meille aika epätyypillisiä, joten ehkä sitten suomalaiseen tyyliin pää ei kestänyt.





Kilpailun nettisivut



Patja tyhjäksi vaikka puremalla.
Kuva Mika Häkkinen


Salpaus-rogaining

Toukokuussa käyty 12 h mittainen Salpaus-rogaining jäi mieleen hyvin onnistuneena suorituksena. Tiimi pokkasi kilpailun toisen sijan ja taakse jäi muutamia koviakin joukkueita. Kulkemamme matka ei ollut pisin, mutta rastienotanta onnistunut ja suunnistus sujuvaa. Kilpailun jälkeen tuli myös pientä kalapaliikkia siitä, että olimme uineet kylmässä vedessä lyhyen matkaa järven yli. Säännöissähän tätä ei oltu kielletty, mutta ehkä seuraavalla kerralla on.

Kilpailun nettisivut


Kilpailussa oli muitakin kovia porukoita, kuten kuvan OK Finnmap.

JanneH