Seikkailu-urheilu on varusteurheilua parhaimmillaan, vähälläkin selviää mutta nälkä kasvaa syödessä ja kun varusteita hankkii moneen lajiin saa niihin menemään ihan sievoisia summia. Koska aloittelija on usein pää pyörällä mitä kaikkea siellä kisoissa nyt pitäisi olla mukana, JanneS julkaisee oman ennen kisoja läpikäytävän check-listansa. Toivottavasti tämä omalta osaltaan laskee kynnystä uusille seikkailu-urheilun harrastajille tulla tämän hienon lajin pariin.
Kaikki listan tavarat eivät ole aina mukana - eikä kaikkia missään nimessä tarvita joka kisassa - mutta listan käyn läpi ennen joka kisaa ja tiputan siitä turhat pois. Toki jokaiseen kisaan pitää vielä erikseen tarkistaa, mitä pakollisia varusteita järjestäjät vaativat ja mitä suosittelevat pakollisten lisäksi. Lyhyemmissä 5 tunnin kisoissa voi testata jotain uutta varustetta, pidempiin kisoihin suosittelen, että mukaan ei oteta mitään mitä ei ole testattu vastaavissa olosuhteissa.
PYÖRÄ
Maastopyörä
Karttateline
Pyöräilykypärä
Pyöräilyhanskat
Pyöräilykengät
Juomapulloja
Varaosat satulalaukussa
- varasisärengas
- rengasraudat
- multitool
- paikkausrasia
- nippusiteitä
- ilmastointiteippiä
- pala sisärengasta
- rautalankaa
- monitoimilinkkari
Pumppu
Matkamittari
JUOKSU/SUUNNISTUS + VALMISTAUTUMINEN
Kompassi
EMIT
Karttasuojuksia
Karttapussi
Vedenpitävä tussi
Nitoja ja niittejä
Läpinäkyvää teippiä
Viivotin
Suunnistuskengät (varalla)
Päälamppu (jos yökisa tai valmistautuminen yöllä)
Varapatterit
4 x keittiöpaperia muovipussissa
VAATETUS
Lenkkarit (maasto)
Juoksusukat
Pitkät suunnistustrikoot
Juoksukalsarit
Juoksupaita
Juoksu/Tuulitakki (ainakin pakattuna)
Seikkailureppu / Juomareppu
Juomapussi reppuun
Sykekello + sykevyö
Buff liina
Varavaatekerta melontapussissa
- kts lista yläpuolelta
Minigrip pusseja pikkutavaroiden pakkaamiseen
Hakaneuloja/kuminauha numeron kiinnitykseen
ENERGIA
Tankkausjuomaa (valmisteluun)
Energiajuomaa
Energiapatukoita
Snickers patukoita
Suolapähkinöitä
Ruisleipää (vaihtopaikalle)
Sipsejä (vaihtopaikalle)
Vettä (vaihtopaikalle)
Tyhjiä 1.5L pulloja (vaihtopaikalle)
ENSIAPUTARVIKKEET
Ensiapuvälineet
- ensiside
- laastaria + compeedejä
- urheiluteippiä
- särkylääkettä
- kyytabletteja
Vedenpitävä puhelinpussi + puhelin
Pilli
Avaruushuopa
RULLALUISTELU
Rullaluistimet
Sauvat luistimille
2 x hihnoja joilla saa kiinnitettyä luistimet reppuun
MELONTA
Mela
Melontaliivit
KIIPEILYVARUSTEET
Kiipeilyvaljaat
Laskeutumiskasi
2 x lukollinen karabiini
MAALIPAIKALLE
Muovipussi likaisille vaatteille
Pyyhe
Släpärit
Varavaatteet
- Sandaalit
- Sukat
- Kalsarit
- Pitkät housut
- T-paita
- Lämmin pitkähihainen
- Takki
- Lippis
Pesuaineet ja harja
Voltaren emulgen
Rasvaa
Kynsileikkurit
Palautusjuomaa ja -syötävää
Sekoituspullo
Vettä
suihkelaastaria
Vaseliinia
Aurinkorasvaa
Hyttysmyrkkyä
MAJOITUS
Makuualusta
Makuupussi
Teltta
Trangia + kaasua
Syötävää
Korvatulpat
Itse korostaisin vielä ensiaputarvikkeiden merkitystä, olen itse kerran loukannut käteni kisassa siten että piti reissussa sitoa se ja kerran juoksin melkein kyyn päälle - josta syystä kyypakkaus on aina mukana vaikka se ei koskaan pakollinen varuste ole ollutkaan. Painoa tuolla paketilla on 61 grammaa (ilman avaruushuopaa), joten painosta se ei ainakaan ole kiinni.
Toivottavasti tästä listasta on hyötyä, jos jotain mielestäsi puuttui niin kommentteja otetaan vastaan mielellään.
JanneS
Näytetään tekstit, joissa on tunniste välineet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste välineet. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Kalusto kuntoon kautta varten
Kevät tuli ja lumet ovat sulaneet pois, joten viimeistään nyt on hyvä aika alkaa viritellä kalustoa kisakuntoon kautta varten. Keväällä tärkeimpänä toimenpiteenä on fillarin vuosihuolto, jossa käydään läpi lähes kaikki mahdollinen. Tärkeimpänä tietenkin sellaiset paikat, joita ei ihan joka viikko ehdi putsata.
Ensimmäinen askel pyörän vuosihuollossa oli puhdistaa kaikki lika, jonka rungosta sai irti suhteellisen kivuttomasti purkamatta mitään. Hiekkaa tuntui olevan niin paljon, että mitään paikkaa ei viitsinyt avata, ennen kuin ylimääräinen lika oli saatu pois. Tarkoitukseen sopi hyvin märkä rätti.
Kiekkojen puhdistus sujuu normaalisti parhaiten siten, että pesee vanteen vanhalla tiskiharjalla altaassa juoksevan veden alla. Sen jälkeen kuivaa vanteen rätillä ja puhdistaa pinnat. Myös jarrulevyt on hyvä irrottaa, jotta kiekot puhdistettua niiden takaa hyvin.
Talven aikana ketjuja oli tullut vaihdettua ehkä kerran ja muutenkin putsattua ilmeisesti aika harvoin. Ketjujen vaihto on suhteellisen sujuvaa, kun käyttää esimerkiksi tälläisiä pikalenkkejä. Ketjut pois ja useamman kuukauden mehukanisterissa polttoöljyssä lionneet ketjut tilalle. Takarataspakan puhdistus onnistuu parhaiten irrallaan, samoin etulehtien.
Täysjoustossa kaikkien linkun osien puhdistaminen hyvin lienee mahdotonta, jos linkkuja ei pura osiin. Samassa yhteydessä on hyvä tarkastaa laakerien kunto, ja ottaa takaiskari käsittelyyn. Linkkujen kasaaminen uudelleen vaatii hieman kärsivällisyyttä, sillä laakerien molemmin puolin on kaksi sisäkkäistä prikkaa, joiden tulee pysyä tarkasti paikallaan, jotta tappi menee läpi. Myös kasaamisjärjestystä on syytä miettiä etukäteen.
Takaiskarina toimivan Fox RP23:n huolto olisi liikkeessä maksanut 49 euroa, mutta suurin ongelma oli siinä, että liike sijaitsee Tampereella. Youtube-video, jossa tiviisteiden vaihdot ja putsaus tehdään 10 minuutissa, rohkaisi sen verran, että päätin tilata tiivistesarjan ja hoitaa vaihtotyön itse. Samalla tuli opittua uutta, eikä vaihto tosiaan mitenkään vaativa työ ollut. Hintaa tiivistesarjalle tuli noin 20 euroa, kun sen tilasi Briteistä.
Työn suorittaminen vaati hiukan enemmän väkivaltaa kuin ohje antoi ymmärtää, mutta tärkeintä oli kuitenkin olla varovainen ja olla naarmuttamatta liukupintoja. Ilmapöntön avaaminen ei onnistnut ihan käsin, vaan työssä oli käytössä Biltemasta ostettu halpa suodatinavain, jota ei saanut säädettyä riittävästi, vanha sisäkumi ja traktorin lattiamatosta leikattu kuminpala. Sitten vain ruuvimeisselillä tiivisteet pois, uudet tilalle ja iskari läjään.
Kaikki tämä on tullut tähän mennessä tehtyä, mutta vielä tekemättömänä huoltotyönä odottaa jarrujen ilmaus. Samalla vaihtuvat alle uudet palat, kunhan DHL saa tuotua paketin perille. Ainakin takajarrussa tuntuu vuoden ajon jäljiltä olevan ilmaa, sillä kahva painuu hitaasti lähes pohjaan saakka, jos vain haluaa painaa.
Sen jälkeen vain rasvaa ketjuihin ja vaijereihin, ja treenaamaan. Lumien sulaminen metsästä kestänee vielä pari viikkoa, jonka jälkeen pääsee rymistelemään polkuja kunnolla. Nyt pitää lähinnä nauttia puhtailla asvalttiteillä ajosta.
JanneH
Ensimmäinen askel pyörän vuosihuollossa oli puhdistaa kaikki lika, jonka rungosta sai irti suhteellisen kivuttomasti purkamatta mitään. Hiekkaa tuntui olevan niin paljon, että mitään paikkaa ei viitsinyt avata, ennen kuin ylimääräinen lika oli saatu pois. Tarkoitukseen sopi hyvin märkä rätti.
Kiekkojen puhdistus sujuu normaalisti parhaiten siten, että pesee vanteen vanhalla tiskiharjalla altaassa juoksevan veden alla. Sen jälkeen kuivaa vanteen rätillä ja puhdistaa pinnat. Myös jarrulevyt on hyvä irrottaa, jotta kiekot puhdistettua niiden takaa hyvin.
Talven aikana ketjuja oli tullut vaihdettua ehkä kerran ja muutenkin putsattua ilmeisesti aika harvoin. Ketjujen vaihto on suhteellisen sujuvaa, kun käyttää esimerkiksi tälläisiä pikalenkkejä. Ketjut pois ja useamman kuukauden mehukanisterissa polttoöljyssä lionneet ketjut tilalle. Takarataspakan puhdistus onnistuu parhaiten irrallaan, samoin etulehtien.
Täysjoustossa kaikkien linkun osien puhdistaminen hyvin lienee mahdotonta, jos linkkuja ei pura osiin. Samassa yhteydessä on hyvä tarkastaa laakerien kunto, ja ottaa takaiskari käsittelyyn. Linkkujen kasaaminen uudelleen vaatii hieman kärsivällisyyttä, sillä laakerien molemmin puolin on kaksi sisäkkäistä prikkaa, joiden tulee pysyä tarkasti paikallaan, jotta tappi menee läpi. Myös kasaamisjärjestystä on syytä miettiä etukäteen.
Takaiskarina toimivan Fox RP23:n huolto olisi liikkeessä maksanut 49 euroa, mutta suurin ongelma oli siinä, että liike sijaitsee Tampereella. Youtube-video, jossa tiviisteiden vaihdot ja putsaus tehdään 10 minuutissa, rohkaisi sen verran, että päätin tilata tiivistesarjan ja hoitaa vaihtotyön itse. Samalla tuli opittua uutta, eikä vaihto tosiaan mitenkään vaativa työ ollut. Hintaa tiivistesarjalle tuli noin 20 euroa, kun sen tilasi Briteistä.Työn suorittaminen vaati hiukan enemmän väkivaltaa kuin ohje antoi ymmärtää, mutta tärkeintä oli kuitenkin olla varovainen ja olla naarmuttamatta liukupintoja. Ilmapöntön avaaminen ei onnistnut ihan käsin, vaan työssä oli käytössä Biltemasta ostettu halpa suodatinavain, jota ei saanut säädettyä riittävästi, vanha sisäkumi ja traktorin lattiamatosta leikattu kuminpala. Sitten vain ruuvimeisselillä tiivisteet pois, uudet tilalle ja iskari läjään.
Kaikki tämä on tullut tähän mennessä tehtyä, mutta vielä tekemättömänä huoltotyönä odottaa jarrujen ilmaus. Samalla vaihtuvat alle uudet palat, kunhan DHL saa tuotua paketin perille. Ainakin takajarrussa tuntuu vuoden ajon jäljiltä olevan ilmaa, sillä kahva painuu hitaasti lähes pohjaan saakka, jos vain haluaa painaa.
Sen jälkeen vain rasvaa ketjuihin ja vaijereihin, ja treenaamaan. Lumien sulaminen metsästä kestänee vielä pari viikkoa, jonka jälkeen pääsee rymistelemään polkuja kunnolla. Nyt pitää lähinnä nauttia puhtailla asvalttiteillä ajosta.
JanneH
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Uuden maastopyörän metsästystä vol. 2
JanneS:n aiemmin kirjoittaman jutun teemaan liittyen tässä tarinaa toisenlaisesta polkupöyrän hankintaprosessista.
Olen läpi talven käyttänyt päivittäisien työmatkojen ajoon täysjoustofillaria keleistä huolimatta. Pakkasella monelta pyöräilijältä hajosi takaiskari, mutta onneksi oma pyöräni säilyi ilman suurempia vahinkoja. Sen sijaan kevään märät kelit ja hiekotushiekan yletön määrä sai miettimään toisenlaisen kulkupelin hankintaa.
Lähtökohtana oli siis ostaa fillari, joka pelittäisi hyvin asvaltti- ja hiekkateillä ajossa mutta kestäisi myös satunnaista maastoajoa. Varsinkin, kun valtion päivärahoilla elelevä pikkuveli voisi joskus haluta maastolenkeille mukaan. Cyclocrossari putosi spekulaatioista pois jo alkumetreillä, sillä enhän kotiinikaan osta vuodesohvaa, kun tarvitsen sohvaa ja sänkyä. Nämä saavat olla eri paketeissa, sillä kompromissi on aina kompromissi.
Teemaksi muodostui tilin saldoon vilkaisun jälkeen "jäykkäperäinen mahdollisimman halvalla". Mitä tahansa kuraa en kuitenkaan viitsinyt hankkia, joten osasarjojen taso sai mielellään olla luokkaa Deore XT/SLX, mielummin ensin mainittua. Silloin ainoa vaihtoehto ostaa edullinen pyörä oli lähteä tilaamaan Saksasta ns. tarrafillaria, eli Cubea, Radonia, Focusta jne. Keulan tavoitetaso kulki luokassa Reba, mutta Recon tai Tora voisi mennä hätätapauksessa.
Muutaman päivän nettisurffailun jälkeen kiikariin päätyi Cube LTD Race, jota viime vuotisena mallina sai hintaan 954,- postikuluineen Suomeen. Listalla oli vielä hetkeä aiemmin noin 50 euroa halvempi Radon, mutta huonompi keula ratkaisi asian. Fillari laitettiin tilaukseen 22.3., mutta seuraavana päivänä tuli viesti, että kyseinen kapistus oli myyty. Tilalle tarjottiin tämän vuoden mallia samaan hintaan, ja tämä tietysti passasi. Ei muuta kuin lasku maksuun, ja 8 päivää myöhemmin kotona odotti paketti.
Fillarin kasaukseen osallistui kahden hengen työryhmä, jonka nuorempi jäsen oli tosin vasta vuoden ikäinen. Intoa kuitenkin oli sen verran, että kasauksen jälkeen mies näytti ihan mekaanikolta rasvaisten käsien ja naaman takia.
Pääsiäisenä fillarilla tuli tehtyä pari testilenkkiä maantiellä, sillä metsissä oli vielä lunta ja jäätä melko paljon. Ensimmäisen lenkin jälkeen stemmi vaihtui 110 mm:stä 90 mm pitkään, ja hyvä ajoasento alkoi löytyä. Ei olisi mitenkään mahdoton ajatus lähteä johonkin lyhyempään seikkailukilpailuun jäykkäperäisellä.
Fillarin suurimmiksi plussiksi voidaan lukea vaihtajat ja keula, kun taas huonoina puolina ovat kiekot ja kammet. Painoa on luokkaa 11,5 kg, mikä johtuu pitkälti ylipainavista kiekoista. Kaiken lisäksi rihtaus on tehty vähän sinne päin, joten todennäköisesti pitää sekin taito opetella.
Uuden lelun myötä täpäri siirtyi pääsiäisen ajaksi vuosihuoltoon. Tekemistä riittää edelleen, sillä vuoden aikana likaa ehtii kertyä sellaisiin paikkoihin, joita ei ihan jokaisen lenkin jälkeen tule putsattua. Varsinkin, kun putsaus vaatii melko pitkälle vietyä purkamista.
Tässä kuvaa uudesta kulkupelistä:
JanneH
Olen läpi talven käyttänyt päivittäisien työmatkojen ajoon täysjoustofillaria keleistä huolimatta. Pakkasella monelta pyöräilijältä hajosi takaiskari, mutta onneksi oma pyöräni säilyi ilman suurempia vahinkoja. Sen sijaan kevään märät kelit ja hiekotushiekan yletön määrä sai miettimään toisenlaisen kulkupelin hankintaa.
Lähtökohtana oli siis ostaa fillari, joka pelittäisi hyvin asvaltti- ja hiekkateillä ajossa mutta kestäisi myös satunnaista maastoajoa. Varsinkin, kun valtion päivärahoilla elelevä pikkuveli voisi joskus haluta maastolenkeille mukaan. Cyclocrossari putosi spekulaatioista pois jo alkumetreillä, sillä enhän kotiinikaan osta vuodesohvaa, kun tarvitsen sohvaa ja sänkyä. Nämä saavat olla eri paketeissa, sillä kompromissi on aina kompromissi.
Teemaksi muodostui tilin saldoon vilkaisun jälkeen "jäykkäperäinen mahdollisimman halvalla". Mitä tahansa kuraa en kuitenkaan viitsinyt hankkia, joten osasarjojen taso sai mielellään olla luokkaa Deore XT/SLX, mielummin ensin mainittua. Silloin ainoa vaihtoehto ostaa edullinen pyörä oli lähteä tilaamaan Saksasta ns. tarrafillaria, eli Cubea, Radonia, Focusta jne. Keulan tavoitetaso kulki luokassa Reba, mutta Recon tai Tora voisi mennä hätätapauksessa.
Muutaman päivän nettisurffailun jälkeen kiikariin päätyi Cube LTD Race, jota viime vuotisena mallina sai hintaan 954,- postikuluineen Suomeen. Listalla oli vielä hetkeä aiemmin noin 50 euroa halvempi Radon, mutta huonompi keula ratkaisi asian. Fillari laitettiin tilaukseen 22.3., mutta seuraavana päivänä tuli viesti, että kyseinen kapistus oli myyty. Tilalle tarjottiin tämän vuoden mallia samaan hintaan, ja tämä tietysti passasi. Ei muuta kuin lasku maksuun, ja 8 päivää myöhemmin kotona odotti paketti.
Fillarin kasaukseen osallistui kahden hengen työryhmä, jonka nuorempi jäsen oli tosin vasta vuoden ikäinen. Intoa kuitenkin oli sen verran, että kasauksen jälkeen mies näytti ihan mekaanikolta rasvaisten käsien ja naaman takia.
Pääsiäisenä fillarilla tuli tehtyä pari testilenkkiä maantiellä, sillä metsissä oli vielä lunta ja jäätä melko paljon. Ensimmäisen lenkin jälkeen stemmi vaihtui 110 mm:stä 90 mm pitkään, ja hyvä ajoasento alkoi löytyä. Ei olisi mitenkään mahdoton ajatus lähteä johonkin lyhyempään seikkailukilpailuun jäykkäperäisellä.
Fillarin suurimmiksi plussiksi voidaan lukea vaihtajat ja keula, kun taas huonoina puolina ovat kiekot ja kammet. Painoa on luokkaa 11,5 kg, mikä johtuu pitkälti ylipainavista kiekoista. Kaiken lisäksi rihtaus on tehty vähän sinne päin, joten todennäköisesti pitää sekin taito opetella.
Uuden lelun myötä täpäri siirtyi pääsiäisen ajaksi vuosihuoltoon. Tekemistä riittää edelleen, sillä vuoden aikana likaa ehtii kertyä sellaisiin paikkoihin, joita ei ihan jokaisen lenkin jälkeen tule putsattua. Varsinkin, kun putsaus vaatii melko pitkälle vietyä purkamista.
Tässä kuvaa uudesta kulkupelistä:
JanneH
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Uuden maastopyörän metsästystä
Yksittäisen seikkailijan (lukuisista) välineistä tärkein on hyvä maastopyörä, joten sen hankintaan kannattaa käyttää hiukan aikaa. Kyseessä on usein myös kallein välinehankinta.
Viime syksynä tein päätöksen, että pari kautta kilpailukäytössä ollut Ridley Mamba saa siirtyä syrjään aktiivikäytöstä ja tilalle tarvitaan uusi maastopyörä. Itse pyörässä ei sinänsä ole mitään vikaa, runko vain on aavistuksen liian iso minulle, joka aiheuttaa alaselkäkipuja pitkillä lenkeillä. Lisäksi pyörä on juuri sen verran vanhaa mallia, että siinä ei ole levyjarruja. Tuon puutteen nyt voisi korjata, mutta liian isosta rungosta ei tee sopivaa millään, joten Ridley lähtee myyntiin kun uusi pyörä saapuu.
Mietinnän, minkä maastopyörän hankkisin, aloitin jo syksyllä. Ensimmäinen päätettävä asia oli pysyäkö täysjoustossa vai ostaako samalla rahalla pari kiloa kevyempi etujousitettu pyörä. Lyhyissä peruskisoissa kevyt etujousitettu olisi todennäköisesti parempi, koska kisoissa on yleensä aika vähän teknistä ajoa, jossa täysjoustosta saa enemmän hyötyä. Pidemmissä kisoissa täysjouston mukavuus taas on parempi, useita tunteja kun ajelee yhteen menoon niin takajousitustakin oppii arvostamaan. Lopputulemana mietinnöistä oli, että pysyn täysjoustossa, lähinnä siitä syystä, että se on monikäyttöisempi ja yhden kisapyörän taktiikalla on parempi omistaa hyvä täysjousto kuin hiukan kevyempi etujousitettu. Tosin tuo valinta vaihtelee henkilöittäin, mikä sopii minulle ei välttämättä ole jollekin toiselle se paras vaihtoehto.
Ideaalitilanne olisi toki jos olisi molemmat, joista valita kisan mukaan, mutta kun aktiivikäytössä on jo maantiepyörä, cyclocrossari, täysjousto ja varatyömatka- sekä peräkärrynvetopyöränä vanha jousittamaton maastopyörä, ei viides pyörä oikein mahtuisi mihinkään, joten täytyy pystyä valitsemaan. Käytännössä uuden pyörän hankinta vaatii sitä, että yksi pyörä lähtee pois. Toki jos päivittäisi vielä tuon nelospyörän hyvään etujousitettuun... mutta ennen sitä pitää vielä päivittää cyclocrossari uuteen keväällä 2011, koska se on päivittäisessä käytössä ja ikää ja kilometrejä alkaa olla sen verran takana, että on sen vuoro seuraavaksi.
Tosiasia on, että useissa kisoissa pärjäisi ihan hyvin perus-hybridilläkin, mutta kun noita viimeisiä minuutteja koitetaan viilata pois, niin alle pitää saada kunnon maastopyörä - ja on se aina miellyttävämpää kisata kunnon välineillä. Ensimmäisen seikkailukisani 2007 ajoin juurikin tuolla nykyisellä nelospyörällä, jousittamattomalla Helkamalla. Samalla pyörällä olen ajanut myös pari MTB maratonia ja ihan hyvin se niissäkin toimi.
Itse täysjouston valinnassa seuraava päätös oli hankintabudjetti. Päädyin 2000-2500 euron budjettiin, tuolla rahalla saa jo hyvän pyörän ja tuon jälkeen keventyneet kymmenet grammat alkavat maksaa suhteessa aika paljon. Tavoitteena oli löytää joko täysin uusi tai maksimissaan yhden kauden käytössä ollut selvästi parempitasoinen pyörä. Valitettavasti noita kisapyöriä liikkuu aika vähän S-koossa, joten valinta oli tehtävä uusista pyöristä.
Toisena oleellisena asiana oli päättää kuinka paljon joustoa pyörässä pitäisi olla. Koska seikkailukisojen tekniset pyöräilyosuudet ovat pääsääntöisesti ihan ajettavaa maastoa, suhteellisen lyhyt joustomatka on ihan riittävä. Päädyin kriteereissäni hakemaan pyörää jossa olisi 100mm joustoa sekä edessä että takana, maksimissaan 120mm. Tuon jälkeen pyörän paino alkaa nousta aika paljon ja hyöty lisäjoustosta on aika marginaalinen seikkailukisa käytössä.
Loppusuoralle vaihtoehdoista pääsivät Giant Anthem X2, Specialized Epic Comp ja Rock Machinen Vortex 90, josta Best Brakesistä olisi löytynyt yksi S-kokoinen -09 malli tarjouksessa. Ensimmäiseksi tiputin listalta Rock Machinen vain ja ainoastaan sen takia, etten oikein päässyt selvyyteen tuosta merkistä. Best Brakes listaa merkin Amerikkalaiseksi mutta kotisivujen perusteella kyseessä on Tsekkifirma. Koska en halua mitään epämääräisen merkkistä pyörää, josta en edes tiedä mistä maasta se on, päätin keskittyä noihin isoihin merkkeihin.
Loppujen lopuksi valinta kohdistui Giant Anthem X2:een, joka on nyt tilauksessa. Päätös oli lopulta helppo, kun sain hyvät suositukset eräältä tutulta, joka on ajanut Anthemilla hyvällä menestyksellä Maraton cuppia. Lisäksi Fillari-lehden mukaan Anthemilla voitettiin viime vuonna Tahkolla sekä 60km että 120km sarjat, joten kyseessä ei voi olla huono pyörä. Toki 60km:n sarjan voitto tuli aika paljon kalliimmalla mallilla, mutta 120km kisa voitettiin juurikin X2:lla. Viime metreillä arvoin vielä panostaako vähän enemmän, ja ostaa saman tien X1:n, mutta päädyin kuitenkin pysymään X2:ssa (ja budjetissa), koska lisähinta olisi ollut aika kova hiukan paremmista osista ja muutaman sadan gramman kevyemmästä pyörästä. Samalla lisäpanostuksella voi myöhemmin ostaa kevyemmät kiekot jota kautta tuo lisäkevennys myös hoituu, jos siihen on tarvetta.
Pyörän pitäisi tulla parin viikon sisällä, joten ehdin toivon mukaan saada säädöt kohdilleen ennen kauden avausta KY City Challengea. Tässä vielä kuva minkä näköinen pyörä on:
JanneS
Viime syksynä tein päätöksen, että pari kautta kilpailukäytössä ollut Ridley Mamba saa siirtyä syrjään aktiivikäytöstä ja tilalle tarvitaan uusi maastopyörä. Itse pyörässä ei sinänsä ole mitään vikaa, runko vain on aavistuksen liian iso minulle, joka aiheuttaa alaselkäkipuja pitkillä lenkeillä. Lisäksi pyörä on juuri sen verran vanhaa mallia, että siinä ei ole levyjarruja. Tuon puutteen nyt voisi korjata, mutta liian isosta rungosta ei tee sopivaa millään, joten Ridley lähtee myyntiin kun uusi pyörä saapuu.
Mietinnän, minkä maastopyörän hankkisin, aloitin jo syksyllä. Ensimmäinen päätettävä asia oli pysyäkö täysjoustossa vai ostaako samalla rahalla pari kiloa kevyempi etujousitettu pyörä. Lyhyissä peruskisoissa kevyt etujousitettu olisi todennäköisesti parempi, koska kisoissa on yleensä aika vähän teknistä ajoa, jossa täysjoustosta saa enemmän hyötyä. Pidemmissä kisoissa täysjouston mukavuus taas on parempi, useita tunteja kun ajelee yhteen menoon niin takajousitustakin oppii arvostamaan. Lopputulemana mietinnöistä oli, että pysyn täysjoustossa, lähinnä siitä syystä, että se on monikäyttöisempi ja yhden kisapyörän taktiikalla on parempi omistaa hyvä täysjousto kuin hiukan kevyempi etujousitettu. Tosin tuo valinta vaihtelee henkilöittäin, mikä sopii minulle ei välttämättä ole jollekin toiselle se paras vaihtoehto.
Ideaalitilanne olisi toki jos olisi molemmat, joista valita kisan mukaan, mutta kun aktiivikäytössä on jo maantiepyörä, cyclocrossari, täysjousto ja varatyömatka- sekä peräkärrynvetopyöränä vanha jousittamaton maastopyörä, ei viides pyörä oikein mahtuisi mihinkään, joten täytyy pystyä valitsemaan. Käytännössä uuden pyörän hankinta vaatii sitä, että yksi pyörä lähtee pois. Toki jos päivittäisi vielä tuon nelospyörän hyvään etujousitettuun... mutta ennen sitä pitää vielä päivittää cyclocrossari uuteen keväällä 2011, koska se on päivittäisessä käytössä ja ikää ja kilometrejä alkaa olla sen verran takana, että on sen vuoro seuraavaksi.
Tosiasia on, että useissa kisoissa pärjäisi ihan hyvin perus-hybridilläkin, mutta kun noita viimeisiä minuutteja koitetaan viilata pois, niin alle pitää saada kunnon maastopyörä - ja on se aina miellyttävämpää kisata kunnon välineillä. Ensimmäisen seikkailukisani 2007 ajoin juurikin tuolla nykyisellä nelospyörällä, jousittamattomalla Helkamalla. Samalla pyörällä olen ajanut myös pari MTB maratonia ja ihan hyvin se niissäkin toimi.
Itse täysjouston valinnassa seuraava päätös oli hankintabudjetti. Päädyin 2000-2500 euron budjettiin, tuolla rahalla saa jo hyvän pyörän ja tuon jälkeen keventyneet kymmenet grammat alkavat maksaa suhteessa aika paljon. Tavoitteena oli löytää joko täysin uusi tai maksimissaan yhden kauden käytössä ollut selvästi parempitasoinen pyörä. Valitettavasti noita kisapyöriä liikkuu aika vähän S-koossa, joten valinta oli tehtävä uusista pyöristä.
Toisena oleellisena asiana oli päättää kuinka paljon joustoa pyörässä pitäisi olla. Koska seikkailukisojen tekniset pyöräilyosuudet ovat pääsääntöisesti ihan ajettavaa maastoa, suhteellisen lyhyt joustomatka on ihan riittävä. Päädyin kriteereissäni hakemaan pyörää jossa olisi 100mm joustoa sekä edessä että takana, maksimissaan 120mm. Tuon jälkeen pyörän paino alkaa nousta aika paljon ja hyöty lisäjoustosta on aika marginaalinen seikkailukisa käytössä.
Loppusuoralle vaihtoehdoista pääsivät Giant Anthem X2, Specialized Epic Comp ja Rock Machinen Vortex 90, josta Best Brakesistä olisi löytynyt yksi S-kokoinen -09 malli tarjouksessa. Ensimmäiseksi tiputin listalta Rock Machinen vain ja ainoastaan sen takia, etten oikein päässyt selvyyteen tuosta merkistä. Best Brakes listaa merkin Amerikkalaiseksi mutta kotisivujen perusteella kyseessä on Tsekkifirma. Koska en halua mitään epämääräisen merkkistä pyörää, josta en edes tiedä mistä maasta se on, päätin keskittyä noihin isoihin merkkeihin.
Loppujen lopuksi valinta kohdistui Giant Anthem X2:een, joka on nyt tilauksessa. Päätös oli lopulta helppo, kun sain hyvät suositukset eräältä tutulta, joka on ajanut Anthemilla hyvällä menestyksellä Maraton cuppia. Lisäksi Fillari-lehden mukaan Anthemilla voitettiin viime vuonna Tahkolla sekä 60km että 120km sarjat, joten kyseessä ei voi olla huono pyörä. Toki 60km:n sarjan voitto tuli aika paljon kalliimmalla mallilla, mutta 120km kisa voitettiin juurikin X2:lla. Viime metreillä arvoin vielä panostaako vähän enemmän, ja ostaa saman tien X1:n, mutta päädyin kuitenkin pysymään X2:ssa (ja budjetissa), koska lisähinta olisi ollut aika kova hiukan paremmista osista ja muutaman sadan gramman kevyemmästä pyörästä. Samalla lisäpanostuksella voi myöhemmin ostaa kevyemmät kiekot jota kautta tuo lisäkevennys myös hoituu, jos siihen on tarvetta.
Pyörän pitäisi tulla parin viikon sisällä, joten ehdin toivon mukaan saada säädöt kohdilleen ennen kauden avausta KY City Challengea. Tässä vielä kuva minkä näköinen pyörä on:
JanneS
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Acron Martre saapui Suomeen!
Pitkään odotettu tapahtuma näki päivänvalon tänä aamuna, kun tiimin ensi kauden merkittävin varustehankinta Acron Martre saapui Suomeen. Hankintaprosessi oli pitkä, sillä kanootin tilaamisesta päätettiin Achipelago Adventuren melontaosuuden aikana elokuun lopulla.
Kanoottisäännön vapautuminen Multisport cupissa viime kesänä antoi mahdollisuuden joukkueille käyttää kilpailuissa omia kanoottejaan. Järjestäjiltä oli mahdollisuus vuokrata melontakalusto, mutta kanoottien suorituskykyarvot olivat melko kaukana parhaista kilpakanooteista. Kun viime kesän kisoissa turhauduimme vuokrakanoottien hitauteen ja painoon, päätimme tilata hiukan nopeamman pelin. Samalla harjoittelu helpottui huomattavasti.
Kanootti laitettiin tilaukseen marraskuun alkupuolella, mutta vasta tammikuun alusta löytyi aikaa sen verran, että saimme haettua kanootin Suomeen. Matkaan starttasi JanneH yhdessä veljensä Jussin kanssa perjantai-iltana. Uuden vuoden aattona oli nautittu hillitysti alkoholia (toisin kuin muutamat muut), jotta pääsi hyppäämään auton rattiin puolen päivän aikoihin.
Ruotsissa keli oli huono ja melkein todistimme matkalla kolarin. Saavuimme kolaripaikalle ehkä kaksi minuuttia tapahtumien jälkeen ja ainakin neljä autoa oli ottanut osumaa, pari niistä vähän pahemminkin. Ilmeisesti onnettomuudessa oli menehtynyt 70-vuotias mies. Selvisimme kuitenkin hyvin, vaikka lunta tuprutti ja aikaa ei ollut liikaa hukattavaksi.
Ajelimme noin kaksi tuntia Gävleen, lastasimme kanootin kyytiin, joimme kahvit Paten (kanootin valmistaja) kanssa ja ajoimme takaisin. Päivän aikana nautittu ravinto koostui lähinnä sipseistä ja karkista. Laivalla olimme noin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä. Aamulla veimme kanootin talvisäilöön Mäntsälään.
Nyt enää odotellaan kevättä, jotta kanoottia pääsee testaamaan. Ulkonäöstä ja painosta päätellen nopea peli, eri asia on, miten kestää kulutusta ja rasitusta. Nämä kaikki asiat selvinnevät varmasti tulevan kesän aikana.
JanneH
Kanoottisäännön vapautuminen Multisport cupissa viime kesänä antoi mahdollisuuden joukkueille käyttää kilpailuissa omia kanoottejaan. Järjestäjiltä oli mahdollisuus vuokrata melontakalusto, mutta kanoottien suorituskykyarvot olivat melko kaukana parhaista kilpakanooteista. Kun viime kesän kisoissa turhauduimme vuokrakanoottien hitauteen ja painoon, päätimme tilata hiukan nopeamman pelin. Samalla harjoittelu helpottui huomattavasti.
Kanootti laitettiin tilaukseen marraskuun alkupuolella, mutta vasta tammikuun alusta löytyi aikaa sen verran, että saimme haettua kanootin Suomeen. Matkaan starttasi JanneH yhdessä veljensä Jussin kanssa perjantai-iltana. Uuden vuoden aattona oli nautittu hillitysti alkoholia (toisin kuin muutamat muut), jotta pääsi hyppäämään auton rattiin puolen päivän aikoihin.
Ruotsissa keli oli huono ja melkein todistimme matkalla kolarin. Saavuimme kolaripaikalle ehkä kaksi minuuttia tapahtumien jälkeen ja ainakin neljä autoa oli ottanut osumaa, pari niistä vähän pahemminkin. Ilmeisesti onnettomuudessa oli menehtynyt 70-vuotias mies. Selvisimme kuitenkin hyvin, vaikka lunta tuprutti ja aikaa ei ollut liikaa hukattavaksi.Ajelimme noin kaksi tuntia Gävleen, lastasimme kanootin kyytiin, joimme kahvit Paten (kanootin valmistaja) kanssa ja ajoimme takaisin. Päivän aikana nautittu ravinto koostui lähinnä sipseistä ja karkista. Laivalla olimme noin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä. Aamulla veimme kanootin talvisäilöön Mäntsälään.
Nyt enää odotellaan kevättä, jotta kanoottia pääsee testaamaan. Ulkonäöstä ja painosta päätellen nopea peli, eri asia on, miten kestää kulutusta ja rasitusta. Nämä kaikki asiat selvinnevät varmasti tulevan kesän aikana.
JanneH
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)