Lumikenkäily on herrasmiesten kuntoilulaji

Kulunut talvi on tarjonnut hyvät puitteet harrastaa todellista herrasmiesten urheilua eli lumikenkäilyä. Investointipäätös kenkien suhteen oli helppo tehdä jo marraskuussa, kun lunta alkoi tulla viime vuoden tapaan. Talven pisin lenkki tehtiin tänään viiden hengen retkikunnan voimin Pirttimäen ja Kattilan alueella.

Klo 9.00 tiistaiaamuna viisi urhoollista seikkailijaa kokoontui Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalla. Matkaan olivat lähteneet JanneS, JanneH ja Reijo sekä Avanade multisportin joukkueesta Tero ja Timo. Tarkoituksena oli taivaltaa lähes päämäärättömästi noin viiden tunnin lenkki, jonka aikana tehdä muutama köysilaskeutuminen kalliolta.

Lumikenkiä oli mukana useampaa merkkiä, osa omia ja osa vielä testissä olleita lainakenkiä. Kokojakauma oli välillä 24-30", mutta suurta eroa kantokyvyssä ei ollut pehmeässä ja kohtalaisen upottavassa lumessa. Etumiehelle eteneminen oli joka tapauksessa raskainta, kun taas takana tulevat pääsivät nauttimaan leppoisasta ulkoilusta lumisissa maisemissa.

Ensimmäiseksi suuntasimme lähes suoraan kohti Velskolan Pitkäjärveä ja sen länsirannalla sijaitsevaa Lippukalliota. Olin taktisesti jättänyt sekä kartan että kompassin kotiin ja keskityin vain etenemiseen. Myös karttaa mukana kantaneet keskittyivät välillä vain etenemiseen ja jossain vaiheessa tuntuikin jo, ettei suunta ollut ihan selvillä. Tästä tunteesta päästiin onneksi nopeasti eroon Teron ja Reijon ratkaistessa sijaintimme.

Lippukalliolla heitettiin 60 m köysi puun ympäri ja valjaat päälle. Laskeutumisen jälkeen köysi kelattiin alas ja matkaa jatkettiin valjaat päällä. Teimme epämääräisen lenkin länteen ja sen aikana laskeuduttiin kahteen otteeseen. Niistä ensimmäinen rinne oli korkea, mutta vaati pientä säätämistä köyden ja puiden kanssa. Toinen taas oli matalampi, mutta selkeämpi.

Tuplaköydellä laskeutuessa kitkaa tuntui olevan vähintäänkin riittävästi. Varsinkin kun köysi oli dynaaminen liidausköysi ja itselläni käytössä Kasin sijaan ATC, jolla pystyy laskeutumaan lyhyitä matkoja. Kenkiä vaihdettiin matkan aikana muutaman kerran ja mielipiteitä eri kengistä alkoi muodostua. Ainakin Tubbsin 24":n kengillä mäkiän nouseminen näytti kohtuullisen helpolta.

Pirttimäkeen saavuttiin vajaa 5,5 tuntia lähtöhetken jälkeen. Laskeutumisiin kului melko paljon aikaa, joten treenin kokonaisrasitus jäi matalaksi. Kuljettu matka oli lyhyt, mutta kivaa oli siitä huolimatta. Kylmä ehti kuitenkin taas tulla sormiin ja varpaisiin, joten Loppiaisrogainingissa pitänee panostaa astetta järeämpään varustukseen. Siellä tosin ei tarvinne laskeutumista harrastaa.

Jannen, Reijon ja Teron kaltainen herrasmies lumikenkäilee talvisin

Reijo näyttää mallia, miten 25 m rinne tullaan alas

JanneH

Yhteenveto vuoden 2010 kilpailuista

Kilpailukausi tiimin osalta on jo hetken aikaa ollut ohi, joten nyt on hyvä hetki vetää mennyttä vuotta yhteen. Kauteen mahtui paljon hyviä kokemuksia, onnistuneita treenejä ja kisasuorituksia sekä epäonnistumisia ja pettymyksiä. Tärkeintä tänä vuonna oli kuitenkin kerätä kokemusta tulevaisuutta varten, ja siinä onnistuttiin hyvin.

Lupus Extreme perustettiin noin vuosi sitten, kun molempien jäsenten tarpeet urheilun suhteen olivat yhtenevät. Kummallakaan ei ollut vakituista kilpailuparia, jonka sai helposti mukaan ja joka asennoitui sekä kilpailuihin että harjoitteluun samalla tavalla. Ennen tiimin perustamista olimme kilpailleet yhdessä pariin otteeseen sekä tehneet muutaman yhteistreenin. Ensimmäisen vuoden tavoitteeksi otimme pääosin pelkästään kokemuksen hankkimisen, sillä seikkailu-urheilussa sitä ei koskaan voi olla liikaa.

Vuonna 2010 tarkoituksena oli kiertää kotimaan kisoissa ja rakentaa pohjaa tulevaisuutta ja oikeita seikkailukisoja varten. Alkuvuodesta kaavaillut kilpailut ja harjoittelu saatiin vietyä läpi lähes suunnitellulla tavalla, eikä välistä jäänyt montaakaan sellaista tapahtumaa, jotka keväällä merkitsimme kalentereihin. Kokemusta tuli roppakaupalla ja lyhyet kilpailut kulkivat loppukaudesta jo rutiinilla. Kaiken kaikkiaan tämä takaa hyvän mahdollisuuden ottaa ensi vuonna askel eteenpäin, eli ulkomaan pitkiin kisoihin.

Yhdeksi kokonaisuuden kannalta tärkeäksi asiaksi muodostui myös säännöllinen yhteydenpito, jota hoidettiin lähes päivittäin sähköpostilla. Se piti ajatukset hyvin itse pääasiassa eli urheilussa, mikä osaltaan auttoi rutiinitason saavuttamista. Suorituksia käytiin tarkasti läpi ja niistä toivottavasti opittiin jotain jatkoa ajatellen. Paljon tiiviimpää ei enää yhteydenpito olisi voinut olla, mutta se oli äärettömän tärkeää kehittymisen kannalta.

Kauden TOP 3 -kilpailut

ArcticCircle24

Kauden päätapahtumaksi valittu ArcticCircle24 meni täsmälleen, kuten suunniteltiinkin. Reijon saaminen kolmanneksi jäseneksi oli erittäin onnistunut ratkaisu, sillä kuntotaso oli samaa luokkaa ja homma toimi erittäin hyvin myös silloin, kun kello ei ollut käynnissä. Sijoituksella ei itsessään ollut meille niin paljon merkitystä, vaikka kieltämättä viides sija oli sitä, mitä kilpailun taso huomioiden olikin hyvällä suorituksella saavutettavissa. Tärkeämpää oli kuitenkin ehjä ja tasainen suoritus.

Koko kilpailu oli kaikin puolin hienosti järjestetty ja puitteet parasta, mitä Suomesta löytyy. Ymmärrettävästi tällaisen kilpailun organisointi vaatii niin suuria ponnisteluja, ettei niitä talkoopohjalta voida joka vuosi järjestää. Meillä oli kuitenkin suurena etuoikeutena olla mukana ehkä hienoimmassa Suomessa koskaan järjestetyssä kilpailussa.

Kauden paras yksittäinen muistikuva löytyy AC:n 44 km:n trekin loppuvaiheilta, kun käännyttiin taas kohti etelää: oli yö ja pilvistä, mutta täysin valoisaa. Pikku hiljaa alkoi jo haukottaa ja silmä painua kiinni, eikä askelkaan tuntunut kovin kevyeltä. Kaikessa siinä fiiliksessä oli kuitenkin jotain hienoa, ja kohta päästiin pulahtamaan kylmään veteen, joka karisti unenkareet hyvin silmistä.

Kilpailun nettisivut
Tiimin video kisasta


Nopea vaihto. Kuva Anu Roininen
Hiiltomiehet Adventure

Noin 5 h mittaiset multisport-kilpailut, joissa kisailtiin, olivat kaikki erittäin hyvin järjestettyjä. Parhaiten tiimi menestyi niistä Hiiltomiehet Adventuressa, josta tuliaisina oli kolmas sija. Kilpailun taso ei kärkipään osalta päätä huimannut ja vauhti olisi tällä kertaa riittänyt jopa voittokamppailuun ilman paria turhaa virhettä. Jonkin aikaa saimme kuitenkin vetää kilpailun kärjessä, eikä sitä fiilistä ihan joka päivä koe. Virheet olivat meille aika epätyypillisiä, joten ehkä sitten suomalaiseen tyyliin pää ei kestänyt.





Kilpailun nettisivut



Patja tyhjäksi vaikka puremalla.
Kuva Mika Häkkinen


Salpaus-rogaining

Toukokuussa käyty 12 h mittainen Salpaus-rogaining jäi mieleen hyvin onnistuneena suorituksena. Tiimi pokkasi kilpailun toisen sijan ja taakse jäi muutamia koviakin joukkueita. Kulkemamme matka ei ollut pisin, mutta rastienotanta onnistunut ja suunnistus sujuvaa. Kilpailun jälkeen tuli myös pientä kalapaliikkia siitä, että olimme uineet kylmässä vedessä lyhyen matkaa järven yli. Säännöissähän tätä ei oltu kielletty, mutta ehkä seuraavalla kerralla on.

Kilpailun nettisivut


Kilpailussa oli muitakin kovia porukoita, kuten kuvan OK Finnmap.

JanneH

Rogaining harjoitus Pirttimäestä

Tiimi jatkoi edellisvuodesta tuttua tapaa tehdä ainakin yksi ”ylipitkä” lenkki joka kuukausi, tällä kertaa päädyimme käyttämään hyväksemme Miian & Tiinan keväällä 2009 12h rogaining harjoitukseen suunnittelemaa rataa, ja teimme 5 tunnin kilpailunomaisen rogaining harjoituksen Pirttimäestä.

Yleistä harjoituksesta

Koska alkuperäinen kartta oli tehty 12 tunnin rogaining harjoitukseen, oli kartalla rasteja paljon enemmän kuin mitä määrittämässämme viiden tunnin maksimiajassa ehtii millään hakemaan. Tällä kertaa päädyimme kutsumaan harjoitukseen mukaan myös lähipiiriä, ja lopulta matkaan lähdettiin kahdella tiimillä, Lupus Extreme AC24 vahvuudessa eli Janne, Janne & Reijo ja Avanade Multisport kokoonpanolla Tero & Tuomo. Päivä oli valittu n. kuukautta aiemmin, mutta koska tapana on ollut tehdä harjoitukset suunnitellun mukaisesti ilman pakkasrajoja, matkaan lähdettiin sääennusteessa luvatusta -15 asteen pakkasesta ja 10-15 sentin lumikerroksesta huolimatta.

Loppujen lopuksi sää suosi meitä ja lähdön aikaan pakkasta oli -10 astetta ja maalissa -7 astetta. Aurinkokin pilkisteli matkan aikana aina välillä.

Reittisuunnitelma

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli kiertää Pitkäjärvi vastapäivään ja hakea rastit mennen tullen reitiltä ja tarpeen mukaan hakea vielä lisää rasteja Oittaan suunnalta, mutta erinäisten laskutoimitusten jälkeen totesimme että reitin kiertäminen 5 tunnissa menee todella tiukalle ja jo pelkästään turvallisuussyistä kovalla pakkasella ei kannata lähteä tekemään pitkää kiertoa. Tämän johdosta päädyimme tekemään kierroksen Pirttimäen, Solvallan ja Brobackan suunnalla siten että tarpeen mukaan pääsisimme nopeasti takaisin autolle.

Lopputuloksena oli että omasta mielestäni yltiökonservatiivisesta reitistä päädyimme jättämään yhden rastin pois, jonka jälkiviisaana olisimme juuri ja juuri ehtineet hakea. Etenemisvauhti oli huomattavan paljon hitaampaa kuin oletin, johtuen paljolti lumesta ja vähäisistä tiesiirtymistä. Lumipeitteisellä polulla eteneminen ei ollut kovinkaan paljon nopeampaa kuin metsässä eteneminen.

Harjoituksen toteutus

Tavoittelimme mahdollisimman autenttista kilpailunomaista harjoitusta, joten mukana kannoimme "pakolliset varusteet" mukaan lukien ensiapupakkaus, varatakki, varahousut jne. Painoa repussa oli lähdössä ihan riittävästi. Nestettä (lämmintä energiajuoma-mehu sekoitusta) otin mukaan 1.6 litraa ja lopulta sitä meni matkan aikana 1.2 litraa. Mukana pikkutermarissa kannettu mustikkakeitto jäi juomatta kun en viitsinyt kaivaa sitä repusta ja söinkin lopulta matkan aikana vain yhden suklaapatukan. Reijo söi patukoita vähän enemmän ja otti muutaman energiageelin kun taas JanneH oli päättänyt testata kuinka harjoitus sujuu ilman syömättä mitään matkan aikana.

Kuljetun reitin näkee parhaiten yllä olevasta kartasta. Ensimmäisen ja oikeastaan ainoan "pummin" teimme 46 - 35 välillä kun ajauduimme hiukan turhan oikealle sen sijaan että olisimme menneet suoraan järven eteläkärkeen. Seuraavilla väleillä katselimme sitten kompassia vähän tiuhempaan tahtiin. 55:lle teimme pienen kierron tietä pitkin kun Avanaden pojat painelivat suoraan sähkölinjaa pitkin rastille, joka olikin parempi vaihtoehto. Heti seuraavalla välillä voitimme sitten useampia minuutteja kun kiersimme 34:lle tietä pitkin ja Avanade oikaisi suoraan metsän läpi. Seuraava maininnan arvoinen väli oli 40 - 51, jonka me kiersimme tietä pitkin ja Avanade kulki suoraan metsän läpi, lopputuloksena lähes sama väliaika välillä. Loppumatkasta ei tullut mitään yllätyksiä, jätimme väliin alkuperäisessä suunnitelmassa olleen rastin 29, jotta varmasti ehtisimme maaliin ajoissa. Maaliin tulimme ajassa 4:50 ja kuljettua matkaa oli takana n. 26 km. Vaikka keskivauhti oli kohtuullisen hidas km/h mitattuna, oma keskisyke oli PK-alueen ylärajoilla, johtuen maaston raskaudesta. Tulipa taas kerran todistettua että talvella etenemisvauhdit metsässä ovat jotain ihan muuta kuin kesällä. Harjoitus oli erittäin hyvä ja oli hieno edetä metsässä hyvässä porukassa. Voiton nuorten poikien sarjassa otti tällä kertaa Lupus Extreme ja vähän vanhempien poikien sarjan voitti Avanade Multisport.

Varusteista

Talvella varusteet näyttelevät varsin oleellista osaa suorituksessa, oma mottoni on mieluummin pukea vähän liikaa kuin liian vähän. Viime talven pitkien lenkkien oppeja hyväksikäyttäen tälläkin kertaa päällä oli kerrasto ja parit trikoot ja yläpäässä kerrasto, paita, fleece ja takki ja tietty parit hanskat päällekkäin. Alussa oli jopa vähän turhan kuuma mutta lopulta lämpö tasoittui hyvin eikä matkalla ollut muita ongelmia kuin lopussa kylmät varpaat. Jalkineina oli Icebugin Goretex nastalenkkarit, jotka imaisivat jossain kolmen tunnin kohdalla suo ylityksellä vähän vettä. Tällaiseen 5 tunnin lyhyeen suoritukseen nuo olivat ihan hyvät, mutta pidempiin harjoituksiin -10 asteen pakkasessa harkitsen kyllä vahvasti kunnon pitkävartisia vaelluskenkiä.

Treenimahdollisuuksia joulu-tammikuussa

Itsenäisyyspäivänä on hyvä mahdollisuus treenailla Avanade Multisportin järjestämässä yhteistreenissä, lisätietoja täältä. Valitettavasti Lupus Extreme joutuu jättämään ko. treenin väliin Lapin leirin ja muutto/remonttikiireiden johdosta, mutta varmasti käymme Avanaden reitin myöhemmin tämän talven aikana kokeilemassa.

Loppiaisena järjestetään jo perinteinen Loppiaisrogaining harjoitus Kirkkonummen suunnalla Miian ja Tiinan toimesta. Hinta/laatu suhde on varmasti parasta mitä tässä maassa on tarjolla, ja tiedossa on kylmää kyytiä lumipenkassa 8 tuntia. Mikä voisi olla tuota parempi tapa viettää loppiaista?

JanneS

Lokakuun harjoitteluraportti

Lokakuun harjoittelu kulki tiimin jäsenillä hyvin erilaisia polkuja. Siinä, missä JanneS keskittyi Mammutin kesyttämiseen ja juoksuun, JanneH vietti ylimenokautta, jonka aikana lepo korostui sairastelun myötä turhankin paljon.

JanneS:
Lokakuun harjoittelu sujui omalta osaltani loistavasti, kokonaistuntimäärä pysyi hyvin kohtuullisena hieman päälle 30 tuntina mutta laatua tuli sitten sitäkin enemmän. Työmatkapyöräilyjen osuus väheni työkuvioiden muuttumisen johdosta ja valtaosa kuukauden treenistä olikin juoksua, yhteensä n. 20 tuntia ja vähän vajaa pari sataa kilometriä, joka on määränä yli tuplat normaaliin kuukauteen verrattuna.

Lokakuun harjoitukset palvelivat vain ja ainoastaan mammuttia, kuten alunperin suunnittelinkin. Mukaan mahtui yhteensä 3 pidempää lenkkiä kahden ja kolmen tunnin välille, useita tunnnin lenkkejä ja sitten tietysti kauden päättänyt mammuttimaraton. Yhden pitkän polkujuoksuharjoituksen tein hyvän ystäväni kanssa Nokian metsissä ja kaksi muuta pitkää lenkkiä palvelivat suunnitteilla olevan yhteistreenin maastonkartoitusta. Juoksin käytännössä suunnitteilla olevan treenin pyöräosuudet ja yhteismatkaksi tuli n. 50 kilometriä. Suunnistusosuudet (2 x 7km) täytyy vielä käydä kartoittamassa. Todennäköisesti yhteistreeni järjestetään vasta lumien sulettua ennen ensimmäisiä kisoja, joten aikaa on vielä runsaasti viilata reittiä kuntoon.

Marraskuussa vietän hyvin ansaittua ylimenokautta, tosin käytännössä treenailu varmaan jatkunee aika samanmoisena kuin aiemminkin. Nyt viikon tauon jälkeen takana on seinäkiipeilyä ja ensi viikon ohjelmassa kickbikella töihin menoa, juoksua ja työmatkapyöräilyä. Marraskuun lopulle on suunnitteilla tiimin yhteislenkki, alustavasti suunnitelmana on tehdä joku n. 5 tuntinen metsälenkki juosten/suunnistaen virtuaalirastien avittamana Pirttimäen suunnalla.

JanneH:
Omalta osaltani lokakuu puolestaan meni ammattitermejä käyttäen täydellisesti päin persettä. Alkukuussa tuli kai jotain tehtyäkin, mutta puolessa välissä kuuta iski flunssa, joka jatkui sitkästi marraskuun puolelle. Lihaskivut, kuumeilu, päänsärky ja tukkoisuus vaativat lopulta antibioottikuurin poistuakseen. Burana ja Panadol hot tulivat osaksi päivittäistä ruokavalioa, ja jos jonain päivänä tuntui hyvältä, oli olo seuraavana päivänä taas entistä heikompi.

Jos jotain positiivista hommasta hakee, niin sairastelu ajoittuu parhaaseen mahdolliseen aikaan vuodesta. Alkukuusta tehdyt pari juoksulenkkiä osoittivat, että maraton kulkisi kilpailukauden aikana treenilenkilläkin noin 3,5 tunnin paikkeille, joten peruskunto on ollut kohtalainen. Raatojuoksusta tuli kuitenkin aikamoinen pohjanoteeraus, eli kai tuollainen tauko jotain tekee kunnolle.

Marraskuussa olisi tarkoitus aloittaa pohjakunnon rakentaminen ensi kauden tavoitteita silmällä pitäen. Juoksua lisätään viikkoon 2-3 lenkin verran, ja lihaskuntotreeniä pyritään tekemään säännöllisesti. Pientä huolenaihetta valitettavasti aiheuttaa Raatojuoksussa tullut juoksijanpolvi, mutta jos ei viikossa Buranalla, kylmällä ja venyttelyllä lähde, pitää käydä taas hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Näissä harrastuksissa saisi olla ihan jatkuva resepti tulehduskipulääkkeisiin.

Todellinen Raatojuoksu

JanneH käväisi ylimenokauden ja antibioottikuurin jälkimainingeissa juoksemassa Sipoossa Raatojuoksun 20 km lauantaina. Kolmen viikon sairastelu ja treenitauko olivat tehneet tehtävänsä, ja meno oli sitä myötä täyttä tuskaa alusta loppuun.

Perinteisesti suunnistuskauden päättävä Raatojuoksu oli laitettu kesällä kalenteriin, eikä tapahtumaa malttanut jättää väliin, vaikka tiedossa oli, ettei meno olisi kovinkaan herkkää. Edellisestä treenistä oli aikaa kolmisen viikkoa ja keskiviikkona aloitettu antibioottikuuri flunssan taltuttamiseen päällä.

Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo autolla ennen starttia, kun huomasin suunnistuskengistä unohtuneen pohjalliset kotiin. Jalassa kenkä tuntui kuitenkin ihan hyvältä, mitä nyt nastat vähän jalkapohjassa tuntuivat, enkä viitsinyt investoida uusiin kenkiin, joita oli myynnissä kilpailukeskuksessa.

Startista matkaa K-pisteelle oli puolisen kilometriä ja se mentiin käytännössä urku auki. Ensimmäinen rastiväli oli kolmisen kilometriä ja siitä suuren osan sai juosta tietä, kun lähti vähän kiertämään. Jo tieosuudella kävi selväksi, että tossu ei kulje, kun porukkaa paineli ohi jatkuvalla syötöllä. Vielä pieni typerä reitinvalinnan muutos liian myöhään vei ennen rastia ylimääräistä aikaa ehkä minuutin tai kahden verran.

Ensimmäiset neljä rastia olivat putkiosuutta, joiden jälkeen tehtiin erimittaisia perhoslenkkejä ja niiden sisällä lisää perhoslenkkejä. Oikea rastijärjestys piti katsoa aika tarkkaan. Suunnistuksellisesti kuitenkin eteneminen oli helppoa, sillä muista metsässäliikkujista sai apua eikä varsinaisia pummeja tullut kuin nimeksi.

Ilman pohjallisia suunnistuskengät näemmä menettävät kaiken sivutuen, joten metsässä juokseminen oli yhtä tuskaa. Nilkkoihin sattui aina jalan osuessa maahan ja välillä piti jopa kävellä sen takia. Suo-osuuksilla oli onneksi hyvä jäähdytellä nilkkoja jääkylmässä vedessä. Hakkuuaukeilla oli kaikkein vaikeinta ja tuntui kuin olisi ollut humalassa, sillä aika usein askel petti kokonaan alta. Mahtoi eteneminen näyttää aika typerältä, eikä sitä vaikutelmaa poistanut valitsemani sinivalkoinen vaakaraidoitettu suunnistusasu, jonka kuuluttajatkin noteerasivat tullessani maalisuoralla.

Noin tunnin juoksemisen jälkeen tuntui siltä, että tänään voisi vaikka keskeyttääkin. Maalialueelle oli kuitenkin niin pitkä matka, että lykkäsin päätöstä aina vaan eteenpäin. Loppua kohti jalat alkoivat muuttua todella tönköiksi ja kieltämättä oli aika inhottava fiilis, kun ei tielläkään jaksanut oikein juosta. Kevyttä töpöttelyä sitten mentiin, vaikka kuinka olisi halunnut lisätä vauhtia. Silminnäkijähavainnot myös kertoivat, ettei maalisuorassa "juoksu" enää näyttänyt kovinkaan irtonaiselta.

Kaiken kaikkiaan reissuun meni aikaa yli 3.07 ja suoritus oli jotain huonon ja surkean väliltä. Yllättävän paljon kunto voi laskea kolmessa viikossa, kun on tekemättä mitään ja sairastaa. Harjoituslenkeilläkin lokakuun alussa juoksuvauhti oli parempaa ja sykkeet selvästi alempana. Pahinta kuitenkin oli se, että vasempaan polveen kehkeytyi joku juoksijan polven tyylinen kipu, mikä vaatinee taas muutamia viikkoja parantelua.

Monia tuttuja näytti olevan mukana ja useat heistä onnistuivat hyvin tai erinomaisesti, joten onnittelut heille siitä. Ensi vuonna taas uudestaan.

JanneH

Mammuttímaraton 2010

Mammuttimaraton 2010 kisaraportti

JanneS:n kauden päätöskisan matkaksi tuli ennakkokaavailuista poiketen mammuttimaraton soolona. Kisa sujui odotusten mukaisesti ilman hampaat irvessä vääntämistä syksyisestä ja märästä Kytäjän maastosta nauttien. Matkaa tuli lopulta hiukan vajaa 70km ja aikaa tähän hauskuuteen meni reilut kymmenen tuntia.

Matkan arvontaa

JanneH:n jäätyä kisasta flunssan takia sivuun päätin lähteä soolona liikkeelle. Viime hetken järkiintymisen seurauksena perjantaina iltapäivällä aloin kuitenkin miettiä jaksaisinko itseäni sen 14+ tuntia mitä marssiin väkisinkin menisi, vaikka toki yleensä pidänkin omasta seurastani. Printtailin varalle maratonille yhden lisäkartan ja katsoin reitin nopeasti lävitse, lopullisen päätöksen tein vasta ilmoittautuessa.

Hetki hetkeltä startin lähestyessä maraton tuntui paremmalta ratkaisulta, eikä vähiten siksi että reitin puolesta siinä pääsi lähes suoraan Kytäjän-Usmin maastoon kun marssilla alussa oli useampia 1-2 tunnin rastivälejä jotka olisi järkevintä mennä pitkälle teitä pitkin. Ratkaisu osoittautui hyväksi, lopussa oli sellainen tunne että fyysisesti voimia oli vielä hyvin jäljellä mutta henkisesti alkoi kyllästyttää yksin eteneminen loppupuolella sateessa ja sumussa tarpoessa, hatun nosto täältä runtun ja marssin soolosarjalaisille.

Alkuvalmistelut

Alkuvalmisteluja mammuttiin tuli tehtyä noin kuukauden ajan, käytännössä tarkoittaen kolmea pitkää lenkkiä ja juoksumäärän lisäämistä muutenkin ohjelmassa, ja lisäksi jalkojen rasvausta iltaisin. Valmistelut olivat ilmeisen onnistuneet koska jalat jaksoivat hyvin ja rakkoja oli jalkapohjissa reissun jälkeen nolla.

Kisan kulku

Strategiana oli aggressiivinen oikomistaktiikka, koska tiedossa oli että jalalla en ultrajuoksijoille pärjää. Startissa koko porukka lähti yhtä matkaa isoa tietä oikean kautta R1:lle (Kaveton) eikä oma pokka riittänyt lähtemään vasemman kautta joka olisi ollut muutaman sata metriä lyhyempi mutta huomattavan paljon riskisempi vaihtoehto. Matkalla R1:lle vanhan tutun Cokersin vauhti osui hyvin oman vauhdin kanssa yhteen ja päädyimme sitten menemään yhdessä R14:lle (Vaivero) asti. R1:lta oioimme järven eteläkärkeen mutta päädyimme metsäkoneen uralle jota seurasimme hieman turhan pitkälle ja pummia tuli pari-kolme sataa metriä. R4:lta (Hirvijärvi) oikominen R4.1:lle (Peijakkaanmäki) onnistui sitten täysin nappiin, menimme pellon laitassa menevää tietä joka lopulta jatkui urana Vähäjärven pohjoispuolta pellolle, jonka kiltisti kiersimme. R4.1:ltä olin katsonut reitin R6:lle (Retkioja) perjantaina iltapäivällä nopeasti siten että Paalijärven eteläpuolelta pääsee hyvin läpi isolle tielle, reitti sinänsä oli ihan ok, koska koko matkan oli ihan kuljettavaa uraa, mutta jälkikäteen mietin että Paalijärven kierto pohjoiskautta isoa tietä olisi kyllä varmaan ollut nopeampi. En huomannut edes tuota vaihtoehtoa kun tätä väliä katselin vähän ennen kisapaikalle lähtöä.

Kiiskilammella päätimme tehdä nopean sakkokierroksen, koska "uintirastiin" olisi mennyt aikaa kaikkien vaatteiden poisottamisessa ja pukemisessa ja muussa säädössä, ja koska olen muutaman kerran päässyt läheltä näkemään romahtamisen keväisen vesistönylityksen jälkeen, joka omalta osaltaan hidastaa etenemistä huomattavasti seuraavan tunnin ajan. Ero sakkolenkkiin ja uintirastiin menevässä ajassa oli niin pieni että rationaalisesti ajatellen ei kannattanut ottaa riskiä.

Kiiskilammelta lähdimme vielä ihan hyvällä sykkeellä liikkeelle, mutta jossain Iso-Karhun (R9) ja Ali-Mattilan välillä (R10) "tiimin" vauhti alkoi selvästi hidastua. Vaiveron (R14) jälkeen totesimme sitten Cokersin kanssa että nyt vauhdit ovat sen verran eriparia että parempi molempien lähteä omille teilleen. Mukavan seurassa vietetyn viiden tunnin jälkeen lähdin sitten kiskomaan soolona eteenpäin, lähes ainoan oikomispaikan ennen viimeisiä rastevälejä käytin Usminjärveltä (R17) lähtiessä ja menin rantoja pitkin Kytäjän-Usmin ulkoilualueen rajalle.

Kytäjän-Usmin paluureitti oli aika paljon haastavampi kuin menomatka. Yleisesti ottaen retkikartta.fi palvelusta printtaamillani kartoilla ei tehnyt siellä yhtään mitään, osa alueen poluista puuttui niistä kokonaan ja olin täysin opasteiden ja kompassin varassa. Piilolammelta lähtiessä arvoin hetken mistä oikea polku löytyy ja onnistuin sitten vähän jälkeen lähtemään Kytäjä-Usmin ulkoilualueen kartasta puuttuvaa tietä liian aikaisin pohjoiseen, 7 minuutin taivalluksen jälkeen tajusin olevani väärässä paikassa ja juoksin kiukulla 4:ssä minuutissa takaisin reitille. Tässä kohtaa oli todennäköisesti tämän kisan pohjatunnelmat omalta osaltani, edessä vielä kolmasosa reitistä ja koko ajan satoi vettä enkä ollut nähnyt postinjakajan lisäksi ketään pariin tuntiin. Tiedossa oli myös että edellä menevät ovat sen verran kaukana etten heitä jalalla kiinni saa ja takana ei ollut ketään tulossa lähimainkaan. Muuten olo oli kyllä ihan ok, en hetkeäkään epäillyt ettenkö jaksaisi maaliin asti, mutta aika yksinäistä tuo pimeässä taivallus oli. Viimeiset viisi tuntia tuntuivat noin kolme kertaa pidemmältä ajalta kuin ekat viisi tuntia.

Loppumatkassa Suolijärven (R20) rastia jouduin etsiskelemään hetkisen kun meinasi usko loppua että polku vie oikeaan paikkaan kun mukana olevista kartoista ei pystynyt päättelemään yhtään missä päin kyseistä rantaa/niemeä olin. Viimeisellä rastivälillä menin karttaan merkittyä polkua ehkä kaksikymmentä metriä kun eksyin tältä "polulta" ja päätin ottaa suunnan länteen lähimmälle tielle. Muutoin lopussa ei mitään dramatiikkaa ollut, aika kävi vähän tylsäksi ja juoksin oikeastaan vain siksi että pääsisin pois metsästä. Olo oli maalissa sellainen että fyysisesti olisi ollut voimia vielä jatkaa, mutta ihan mukavaa oli päästä saunaan ja syömään.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, luotettavan ja tutun parin kanssa koko reissu olisi ollut vielä paljon mukavampi. Hyvä kauden päätös ja lopputuloksena ilmeisesti maratonin neljäs tila, jos sillä nyt mitään merkitystä näissä koitoksissa on. Ensi vuonna tavoitteena sitten marssi. Nyt matkaa kertyi loggeriin 68 km + Kiiskilammen kierto eli yhteensä vähän vajaa 70km, jossa 1.5 km pummeja ja joitakin oikopaikkoja joita en sitten lopussa enää viitsinyt lähteä yrittämään. Hyvin järjestetty tapahtuma jota voi suositella muillekin.

Vaatetus ja varusteet

Vaatetuksen ja varusteet valitsin tutuista useamman kerran testatuista välineistä. Vaikka sadetta oli luvassa laitoin päälle teknisen t-paidan, irtohihat, ohuen kuoritakin joka pitää vähän tuulta, kaulaan buffin, päähän juoksupipon, windstopper hanskat, jalkaan juoksukalsarit, pitkät kompressio juoksusukat, 3/4 trikoot, suunnistustrikoot, vanhat reikäiset Salomonin Speedcross 2:t ja Inovin lyhyet gaiterit. Mikään vaatekappale ei pitänyt vettä mutta pysyin silti lämpimänä enkä matkalla ottanut pois tai lisännyt mitään, mitä nyt alkupuolella hanskoja pidin pois vähän aikaa.

Ruokapuoli ei sitten onnistunutkaan ihan yhtä hyvin, syötävää oli (taas) ihan liikaa ja kannoin lähemmäs kilon ylimääräistä mukana. Lopulta söin koko reissun aikana 2 banaania, 2 suklaapatukkaa, ehkä 100-150g karkki-sipsi sekoitusta ja 300g nakkeja. Mukana oli näiden lisäksi 2 x suklaapatukoita, 3 x 100g geelejä, karkkia n. 3 krt enemmän kuin söin ja pari lihistä joista haukkasin yhden haukkauksen ja totesin että jätän lihikset jatkossa JanneH:lle. Pitäisi varmaan ottaa pienempi reppu ettei olisi tilaa kaikelle ylimääräiselle ruoalle.

Nestettä meni lopulta kaksi litraa jotka otin alussa mukaan. Tein vielä hölmön virheen kun täytin tyhjään juomapussiin Kiiskilammilla toisella kerralla käydessä litran vettä ja kaadoin mukaan liikaa energiajuomajauhetta. Seurauksena oli ihan liian väkevää juomaa joka aiheutti sen että vatsa alkoi kramppailla viimeisen kahden tunnin aikana ja meninkin sen sitten ilman juomia. Valitettavasti mukana oli uusi Sourcen juomapussi jota ei pysty tyhjentämään kuten tuon vanhan mallin eli imaisemalla nesteen liikkeelle ja valuttaen sen pois. Toki ko. pussi ei myöskään vuoda, vaikka ottaisi letkun lennossa irti, joka on ihan mukava juttu. Joskus taannoin nimittäin huomasin lähdössä että selkä on märkä kun juomapussi oli vuotanut, onneksi silloin oli kesä.

Jatkosuunnitelmat

Tästä alkoikin sitten ylimenokausi ja ensi viikolla en taida tehdä yhtään mitään. Marraskuun lopulla voisi miettiä sitten ensi kautta ja mihin kisoihin lähtisi. Eilen kyllä tuli jo kutsu Loppiaisrogainingin tapahtumaan Kirkkonummella, joka on ehdottomasti listalla ja jota voin vilpittömästi suositella kaikille kestävyysurheilun ystäville, joita olettaisin lukijoiden joukossa olevan.

Tarkempi reitti täällä

JanneS

JanneS soolona Mammuttimarssiin

Tiimi kokee viimehetken heikennyksen muonavahvuuteen, kun JanneH:n jo kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa estää osallistumisen Mammuttimarssiin. Maanantaina jo parempaan suuntaan edennyt yskä ja tukkoisuus ovat saaneet seurakseen kuumeilua ja lihassärkyä. Katse on siis jo käännetty seuraavan viikon Raatojuoksuun, jonne toivottavasti on mahdollisuus osallistua.

JanneS kuitenkin kovana jätkänä ajatteli tempaista reissun läpi ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Ja eiköhän metsästä matkaseuraakin löydy, jolloin koko matkaa ei tarvitse yksin kulkea. Kuljettava reitti on pääosin suunniteltu, sentinpaksuinen pumaska karttoja tulostettu ja ruoka- sekä juomapuoli suunniteltu. Starttiin on aikaa vielä melkein 28 tuntia, joten tankkaus on kiivaimmillaan.