Lupus Extreme osallistui lauantaina Vierumäen ympäristössä käytyyn Salpaus-rogainingiin kolmen tiimin voimin. Varsinainen jackpot jäi saamatta, mutta kaikki kolme joukkuetta sijoittuivat 12 h sarjassa kymmenen parhaan joukkoon. Salanimellä Iker ja Cyril kilpailleet Tammiston Karrera JanneH ja Renkomäen Cointre Niko Toimela olivat kolmansia, Reijo ja Anu kuudensia ja JanneS ja Juha yhdeksänsiä.
Teksti: JanneH
Viidettä kertaa järjestetty Salpaus-rogaining on vakiinnuttanut asemansa monen lajin harrastajan kilpailukalenterissa. 12 tunnin tai sitä pidempiä rogaining-kisoja järjestetään verrattain vähän, joten tänäkin vuonna piti lähteä viivalle, ettei laji pääse unohtumaan. Ilmoittautuminen jäi vähän viime tippaan ja parikin löytyi vasta viimeisellä viikolla. Toki kovinkaan aktiivisesti en ollut sellaista ennen sitä etsinytkään.
Karttojen jako alkamassa
Kartat sai käteen aamulla klo 10 ja startti oli klo 12. Paikalla oltiin jo ennen ysiä kisakamat päällä ja sen jälkeen homma olikin pitkälti odottelua. Reittisuunnitelma ratkesi noin tunnissa, kun kahdesta yhtä pitkästä kaikki rastit kiertävästä variaatiosta valittiin se, kummassa oli lopussa paremmat oikomismahdollisuudet ja pieniä rasteja.
Suunniteltu ja kuljettu reitti. Avaamalla omaan ikkunaan näkee parhaiten.
Lähdimme liikkeellä eri suuntaan kuin lähes kaikki muut ja pääsimme tekemään omaa suoritusta. Kolmannella rastilla emme enää nähneet ketään muuta ja siihen mennessä ensimmäisellä metsäpätkällä myös kartan mittakaava ja luonne oli selvinnyt käytännössä. 1:35 000 kartta voi olla hyvä tai huono ja Salpaus-rogainingissa se on aina ollut hyvä. Korkeuskäyristä piti osata lukea päämuotoja ja olla tarkka suunnan ja etäisyyden kanssa. Kuitenkin kartasta löytyi tarpeellinen informaatio, toisin kuin muutamissa muissa lajin kilpailuissa.
Alun tunnit edettiin reipasta vauhtia ja rastit löytyivät hyvin. 41-91-välillä Vierumäen urheiluopiston lähettyvillä ylitettiin pari leveää ojaa, joissa hyppy ei kantanut ihan vastarannalle saakka. Ensimmäisessä vettä riitti muniin asti, toisessa vähän enemmän. Veden lämpötila ei ollut vielä ehtinyt tavoittaa kesän huippulukemia.
Kartan itäosassa suunnistus sujui moitteetta ja kahdeksan tunnin kohdalla oli kuljettu 60 kilometriä huolimatta siitä, että Nikolla oli pieniä imeytymisvaikeuksia ruoan kanssa. Yksi 60 pisteen rasti skipattiin, kun sen hakeminen olisi vaatinut pitkän piston. Muita tiimejä näkyi yllättävän vähän, joten muilla oli varmasti melko erilaiset suunnitelmat.
Ensimmäinen isompi tiplu tuli rastilla 82. Lähdimme seuraamaan väärää ojaa ja lisäksi metsässä ollut ylimääräinen tie aiheutti hankaluuksia. Vauhtia haettiin isomman tien kautta ja hukattiin arvokkaita minuutteja roppakaupalla. Pari rastia myöhemmin teimme koukun hämärän laskeuduttua selvällä rastilla 72.
Rasti 35 jäi löytymättä kokonaan, vaikka GPS-jäljen mukaan oltiin ympyrässä noin 15 minuuttia. Ilmeisesti kurvasimme juuri ennen rastia pois, kun eteen tuli jyrkkä rinne. Kartassa näkyy kaksi korkeuskäyrää, joten rasti oli varmaankin näiden päällä. Yrittäessämme uudelleen toisesta suunnasta ohitimme rastin eri puolelta.
Sen jälkeen myös seuraavasta rastista vedettiin ohi melko läheltä ja haettiin uutta vauhtia tien kautta, kun oli pakko saada nopeasti jostain kiinni. Näihin muutamiin virheisiin kului aikaa yhteensä yli puoli tuntia ja jouduimme lopussa oikaisemaan maaliin jättäen neljä rastia hakematta. Erityisesti jäi harmittamaan lähellä maalia ollut kahdeksan pisteen rasti, sillä sen kanssa oltaisiin taisteltu voitosta. Toki muillakin oli kisassa vaikeuksia ja se kuuluu lajin luonteeseen.
Matkaa kertyi mittariin kaikkinensa hieman päälle 81 km. Tiekiertoja ei juurikaan harrastettu, vaan mieluummin käveltiin metsän poikki ja yritettiin suunnistaa tarkasti. Välillä maasto oli aikamoista pusikkoa, mutta kiertäessä vauhdin pitäisi olla selvästi kovempi kuin mihin nyt pystyttiin. Reittisuunnitelma vaikuttaa jälkikäteenkin tutkien hyvältä ja siitä ei tulos jäänyt kiinni. Kaikkien rastien hakemiseen olisi vaadittu vähän parempaa jalkaa ja suunnistusta.
Voiton korjasivat odotetusti Woodmanin kaksikko Teivaanmäki-Nurminen ja kakkoseksi kiilasivat suunnistajat Juha Skinnari ja Asmo Vuorenpää. Onnea voittajille!
Reijo ja Anu sijoittuivat hienosti kuudenneksi toiseksi parhaana sekajoukkueena, JanneS ja Juha olivat yhdeksänsiä. Kaiken kaikkiaan maaliin selviytyi 48 joukkuetta. Lisäksi muissa sarjoissa oli yhteensä alun toistasataa jengiä. Kisa oli jälleen hyvin järjestetty, joten porukkaa lienee ensi vuonnakin viivalla sankoin joukoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti