Mammuttiruntu raportti

Jussi, JanneS, Juha ja Pekka kävivät kastastamassa Vihdin seudun maastot perinteisellä Mammuttimarssilla, matkana Runtu (126km ajassa 19h 21min). Jussi valitettavasti joutui keskeyttämään polven kipeydyttyä R7:lla, mutta muiden kisa meni ilman suuria ongelmia tasaisesti edeten, joskin kylmä sää (pahimmillaan -13C) aiheutti hiukan päänvaivaa jäätyneiden juomien ja eväiden muodossa. Kisa oli Jannen ja Pekan ensimmäinen yhteinen harjoitus Barcelonan EM-Rogainingia varten ja Juhalle kisa toimi hyvänä testijuoksuna ensi kesän Härkätielle.

Valmistautuminen

Tällä kertaa valmistautumisessa eniten päänsärkyä aiheutti odotettu kylmä sää, ja mitä pitäisi laittaa päälle kisaa varten. Onneksi vanhoista Loppiaisrogaining muistiinpanoista löytyi hyvin tietoa missä vaatetuksessa pidemmässä pakkaskisassa pärjää, joten valittu setti toimi todella hyvin. Startissa päällä oli merinovillainen pitkähihainen aluspaita, tekninen t-paita ja ohut kuoritakki, jaloissa kahdet sukat, 3/4 trikoot ja pitkät trikoot. Uimarastilla vaihdoin aluspaidan hieman paksumpaan merinovillaiseen aluspaitaan ja lisäsin irtohihat ja kompressiosäärystimet, ja noilla meninkin sitten loppumatkan. 

Startti (R1-R2)

Startissa koko joukko lähti R1:lle kohti Salmea ja koko Runtun porukka taisi olla lähes samassa supussa vielä R2:llakin. Kiiltomato venähti samantien hyvin pitkäksi kun tapahtumassa oli hyvin monentasoista kulkijaa, mikä osaltaan tekeekin tästä tapahtumasta erittäin hienon. Ensimmäiset reitinvalinta erot tulivat R2:lle lähestyttäessä kun osa lähti oikomaan pellon poikki suoraan rastille, me kiersimme kiltisti pellon takana menevälle tielle monen muun kanssa. Muilta osin kaikkien reitti taisi olla samanlainen uimarastille asti. Tiet olivat jäässä ja varsin liukkaat, joka taisi aiheuttaa eniten ongelmia pyöräjoukkueille.  

R1-R7

Uintirasti (R3)

Viime vuoden uintirasti oli vielä hyvin omassa muistissa, ja koska tuo kokemus oli positiivinen, ei rasti aiheuttanut isoa päänsärkyä etukäteen. Onnistuimme tuhraamaan rastilla parikymmentä minuuttia vaikka itse uinnin teimme samantien rastille tultua. Kamojen kanssa säätäessä ja yhtä hukkunutta sukkaa etsiessä minuutit juoksivat. Tuskin tuo nyt kuitenkaan hitain suoritus oli.  Kaminateltta oli varsin mukava kokemus uinnin jälkeen ja kuulemma siellä olisi joku makkarakin ollut tarjolla, mulla vaan oli se sukka hukassa kun niitä makkaroita jaeltiin. Onneksi Juha yhden lämpimän mehumukin työnsi nenän eteen etten ihan tyhjin käsin joutunut lähtemään matkaa jatkamaan. Kiitos vaan järjestäjille tästä(kin) unohtumattomasta kokemuksesta ja tarjoiluista. Näille reissuille kun lähtee siinä hengessä että kaikki on kannettava itse, niin kaikki tarjoilut ovat mukavaa lisää.

Juhan taidonnäyte uintirastilta (näkee että tekniikkakurssilla on oltu hereillä). Kuva: Grr.

Loppuyön tunnit (R5-R9)

Uintirastilta lähdön jälkeen oli pakko pitää vauhtia yllä että sai lämmöt taas päälle. Hiukan ennen meitä uintirastilta lähteneet Ihan Hukassa pojat pitivät hieman kovempaa vauhtia, joten heidän valonsa katosivat pikku hiljaa horisonttiin. Tiedossa oli myös että Jussi ja Fantti sekä yksin edennyt Bastvik Express olivat jossain edellä. Etenimme omaa vauhtia, suunnistus oli kohtuullisen helppoa kun poluilla näkyi sopivasti kuudet lenkkarin jäljet menevän oikeaan suuntaan. 

Ainoa hiukan harmaita hiuksia aiheuttanut vaiva oli allekirjoittaneen vatsavaivat, joita pikapuskaistunnolla kävin hoitamassa kolmeen otteeseen parin tunnin välein. Energiajuoman vaihtaminen veteen ja kiinteiden eväiden nauttiminen tuonkin vaivan lopulta taltutti, ja loppumatkasta vatsa oli jo ihan normaalissa kunnossa. 

Muutama reitinvalinta olisi saattanut olla parempi sen perusteella mitä ratamestarin kanssa keskustelin kisan jälkeen, mutta ihan hyvin edettäviä nuo meidänkin valinnat olivat. Kansalaisen karttapaikan kartoilla kun tuo musta katkoviiva voi tarkoittaa mitä tahansa 5 metriä leveästä päällystetystä baanasta polkuun, joka on ollut (ehkä) kuljettava kolmekymmentä vuotta sitten. Tällä kertaa kaikki polut/tiet olivat harvinaisen hyvä kulkuisia, ehkä lukuunottamatta R7:n lähestymistä jossa oli kuraa ja vettä ehkä 100 metrin matkalla. Aika luksusta siis.

R8-Maali

Loppumatka (R10-R18)

R9:n jälkeen heivasimme lamput reppuun ja pienen jalkahuollon jälkeen jatkoimme matkaa, siinä kohtaa mielessä Vihdin kauppojen tarjonta monen tunnin ja R15:n jälkeen. Eteneminen teitä pitkin sujui hyvin ilman isompia ongelmia. R9:ltä teimme jälkispekulointien mukaan hiukan turhaa kiertoa pohjoisen kautta kun meillä ei ollut tiedossa oikomahdollisuus joka ilmeisesti oli hyvin kulkukelpoinen väylä. Hyvin tuo kierto teitäkin pitkin eteni, isommilla teillä vauhdin sai pidettyä järkevänä kun mäet olivat molempiin suuntiin loivia ja ne rytmittivät hyvin juoksua/kävelyä.

Omista eväistä ruokapuoli alkoi olla lopussa jo aamun tunteina kun jäljellä oli vielä monta tuntia etenemistä, mutta jäätyneitä karkkeja olisi ollut vaikka muille jakaa. Suklaa upposi hyvin, mutta karkit jostain syystä eivät tällä kertaa maistuneet. Niin se vaan on että se mikä himoitti edellisellä reissulla ei välttämättä toimi enää seuraavalla, toki olosuhteet olivat aika lailla erilaiset kuin Retki-rogainingissa elokuussa.   

Vihdissä kävimme ostamassa 3 litraa Cokista ja leivät, ja niillä eväillä mentiin sitten loppumatka. Mitään suuria suorituspaineita ei enää ollut, tiedossa oli että ero eteen- ja taaksepäin oli niin iso ettei muutoksia tulisi ja tavoitteeseen (alle 20h) oli hyviä ansaittuna niin paljon että reippaalla kävelylläkin olisi ollut mahdollisuudet ehtiä. Juhan säärivaiva hiukan haittasi menoa, ei kylläkään hidastanut kun käveleminen sattui enemmän kuin juokseminen. Oma olo oli lopussa huomattavasti paljon parempi kuin yön tunteina, ja lopussa fiilis oli että voimia olisi ollut vielä jatkaakin. Siihen tunteeseen on mukava lopettaa. Ihan mielellään sitä meni saunaan ja paljuun kellumaankin.

Juomien jäätyminen

Tiedossa lukuisilta lumikenkäreissuilta oli, että juomapussin suukappale jäätyy kovalla pakkasella jos siitä ei juo säännöllisesti ja usein. Yllätyksenä silti itselle tuli juomapullojen totaalinen jäätyminen, odotin kyllä että juomapullon suutin jäätyy tukkoon, mutta myös koko korkki jäätyi kiinni pulloon siten että pulloa ei saanut auki ollenkaan. Ennen R5:sta sitten huljuttelin pullot auki järvessä (näpit jäässä) ja täytin ne. Kun tuolla pakkasessa ei nyt niin kova jano kuitenkaan ollut koko ajan ja korkin avaamisessa oli säätöä hanskojen kanssa, molemmat pullot olivat taas kunnolla jäässä tunnin sisällä täytöstä. R8:n jälkeen jaksoin enää avata ja täyttää vain toisen pulloista ja toisesta pullosta jäät lähtivät seuraavana päivänä kotona lavuaariin. R10:ä lähestyttäessä oma nestetasapaino meni hetkeksi negatiivisen puolelle, mutta siitäkin selvisin kun Pekan juomapussista kaivettiin ensiavuksi sulaa juotavaa. R:10:llä täytin pullon viimeisen kerran, eikä se enää päivällä auringon noustua jäätynyt. Pullon avaamiseen tarvitsin hiukan väkivaltaakin kun hakkasin jään pois suuaukosta kepukalla. Ens kerralla täytyy ommella joku villapipo noille juomapulloille.

Loppusanat

Runtun viivalla olevista lähes kaikki olivat tuttuja aiemmilta reissuilta, ja ennakkoarvailut maaliintulojärjestyksestä osuivat täysin oikein (poislukien toki keskeyttäneitä). Keskeytysprosenttikin taisi olla niitä matalimpia Runtulaisilla, johtuen varmasti siitä että suurimmalla osalla (ellei jopa kaikilla) oli näitä yli 100 km suorituksia jo koettuna. Fantti vei odotetusti ylivoimaisesti ykkössijan, vaikka odotteli matkalla Jussin kanssa raatotaksia ja kävi välillä hakemassa tiputtamaansa karttaa. Loppuaika olisi hänellä voinut olla paljonkin parempi. 

Osaa pyöräilijöistä kävi melkein sääliksi, varusteet näyttivät olevan hiukan kevyet tuohon keliin. Tiedän kuinka kylmää puuhaa usean tunnin pyöräily reilussa pakkasessa on. En odottanut näkeväni yhtään pyöräilijää matkalla koska he lähtivät tunnin ennen meitä, joten yllätys oli suuri kun yksi pari tuli ohi n. 15 km kohdalla, meillä takana 2 tuntia ja heillä 3 tuntia. Taisivat keskeyttää myöhemmin kisan. R5:lla näimme parikin isoa pyöräporukkaa Mahottoman reitillä. 

Hatunnosto kuitenkin kaikille, jotka uskalsivat lähteä haastamaan itsensä haastavaan tapahtumaan haastavassa säässä. Maaliintulo omin jaloin (tai pyöräillen) on voitto, eikä ole häpeä myöskään keskeyttää - parempi lopettaa ajoissa kuin leikkiä terveydellään. 

Ens vuonna uudestaan, matkana varmaankin sama Runtu, niin kivaa tuo taas oli. Äärettömän hyvä harjoitus jaloille noita 24h Rogaining kisoja varten. Ja kuka tietää jos jollekin UTMB:n matkallekin pitää joskus suunnata, kun noita pisteitäkin näköjään on jo päässyt kertymään ja Pekan kertomukset viime syksyn tapahtumasta kuulostivat varsin mielenkiintoisilta. 

Kiitokset tiimikavereille seurasta ja tsempistä, ja erityiskiitos Tiukuselle, joka oli suunnitellut hienon radan ja raatoi meidän nautiskelijoiden eteen lukemattomat tunnit.

JanneS