Päätös osallistumisesta piti tehdä ajoissa, sillä kilpailu tuli täyteen jo marraskuun alkupuolella. Muistikuvat parin edellisen talven harjoitteluolosuhteista olivat positiiviset ja 24 tunnin kilpailu talvella sopi hyvin harjoitukseksi kesää ajatellen. Joulukuussa tilanne näytti vielä huolestuttavalta, kun oli ylipäätään epävarmaa kestääkö jalka hiihtämistä ja pääseekö missään harjoittelemaan.
Joulun jälkeen ortopedi näytti vihreää valoa hiihdolle ja pyöräilylle, joten yli kuukauden liki täydellinen lepo vaihtui hyvään harjoittelujaksoon etelän lumetetuilla laduilla. Lenkkien teemana oli lähes yksinomaan pitkä pk ja Vihdin 1,0 km, Oittaan 1,3 km ja Paloheinän 3,0 km ladut ovat tulleet tutuiksi. Kaiken kaikkiaan hiihtolenkkejä on ollut 3-4 viikkoa kohden ja sen lomassa on poljettu mahdollisuuksien mukaan työmatkaa ja kuntopyörää tv:n ääressä.
24 h hiihtoa yhteen pötköön tulee olemaan kuukauden hiihtoharjoittelulla äärimmäisen raskasta. Kuuden tunnin harjoitus lauantaina antoi osviittaa siitä, miltä hiihto tuntuu ensimmäisten tuntien jälkeen. Meno on kropalle yksitoikkoista, joten rasitus saattaa kasvaa nivelissä ja lihaksissa erittäin suureksi. Kilpailu on sekä fyysisesti että henkisesti raskaampi kuin 24 tunnin seikkailukisa, sillä lajit eivät vaihdu ja koko matka pitää mennä yksin ilman sen kummempia virikkeitä. Toisaalta nyt ei olla menossa tekemään maailmanennätystä eikä tuloksellakaan ole väliä, jos hiihto muuten kulkee kuten pitääkin ja pääosan ajasta jaksaa pysyä ladulla.
Viimeiset 10 vuorokautta ennen hiihtoa otetaan rauhallisesti kroppaa palautellen ja superkompensaatiota hakien. Vierumäelle matkustetaan hyvissä ajoin muutamaa päivää ennen ja pidetään tuntumaa yllä kevyillä lyhyillä lenkeillä. Huollon ja varusteiden suunnittelu on jo aloitettu ja kaikki näyttää hyvältä. Vaikka kilpailu onkin vain harjoitusta pitkiin kisoihin, antaa se oman motivaationsa talveen ja muuhun harjoitteluun.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti