Transgrancanarian kisaraportti

JanneH kävi muutaman muun suomalaisen tavoin juoksemassa etelän lämmössä Transgrancanaria-ultrajuoksun kuluvana viikonloppuna. 126 km matkaan mahtui ultrajuoksulle ominaiseen tapaan kaikenlaista ja maalissa loppuaika oli 17:49.06, jolla irtosi 23. sija tapahtuman päämatkalla.

 

Teksti: Janne Hietala

 

Ennen starttia:

 

Saavuimme Maspalomasiin keskiviikkoiltana ja torstaina haimme muutaman muun suomalaisjuoksijan kanssa kisamateriaalin. Sen jälkeen käväistiin Pajusen Pekan ja Tuulan kanssa vuoristossa lyhyesti tutustumassa maastoon. Torstai-iltana muun lomaseurueen jäädessä grillailemaan kävin pastapartyssä Auvisen Anssin ja Koposen Tuomaksen kanssa. Ei mikään erityinen makuelämys, mutta onneksi grillistä jäi tähteitä minullekin.

 

Kisasta oli etukäteen hyvin informaatiota tarjolla, mutta espanjalaiseen tapaan se oli ripoteltu mihin sattuu. Nettisivuilla ei ollut kaikkea vaan osa piti lukea ennen kisaa tulleesta uutiskirjeestä. Olin tutustunut infoon huonosti, joten kyselin muilta suomalaisilta Facebookin kautta milloin mitäkin.

 

Perjantai-iltana tavattiin Pekan, Anssin ja Tuomaksen kanssa kisakeskuksessa ja ennen kymmentä lähdettiin järjestäjän bussikyydillä kohti lähtöpaikkaa Agaetea. Siellä oltiin perillä noin 45 minuuttia ennen starttia ja värjöteltiin kuoritakit päällä kevyessä mutta kovan tuulen maustamassa vesisateessa. Hieman ennen kuin kello oli pykälässä siirryttiin laiturille lähtökarsinaan, jossa nähtiin muista suomalaisista Jussi Nokelainen.

 

Kisan kulku:

Espanjankielinen yhteislähtolaskenta päättyi perjantain vaihtuessa lauantaihin ja lähes 500-päinen juoksijajoukko ryntäsi matkaan. Lähtöpaikkamme oli kohtuullinen, mutta missään nimessä sellainen, jota olisin toivonut. Niinpä käytin ensimmäisen kilometrin leveän autotien hyväkseni ja ohitin mahdollisimman monta juoksijaa samalla kuitenkin huolehtien, ettei sykelukema saavuta anaerobista kynnystä.

Tieltä siirryttiin leveälle polulle ja juoksijoiden kirkkaat otsavalot ja punaiset takavalot muodostivat helminauhan, jossa siirryin askel kerrallaan eteenpäin. Pari ensimmäistä tuntia kuluivat nopeasti ja ongelmitta, mutta elimistön siirryttyä rasvoille alkoi silmä ja askel painaa. Edellispäivänä nautitusta ruoasta käyttämättä jäänyt osa piti jättää polunvarteen, mistä seurasi kolme ongelmaa. En luonnollisestikaan ollut varustautunut vessapaperin kera, joten käytin luonnon omana antimena löytynyttä puunlehteä. Ensimmäinen ongelmista oli anneliosaston hiertymäriski, toinen kyykistelyä seurannut vatsalihasten totaalikramppi ja kolmas vajavainen käsihygienia.

Konkretiaa jälkimäisestä seurasi hetken kuluttua joutuessani tyhjentämään vatsan sisällön neljällä toistolla polun varteen. Vaikka olin alkumatkan juonut korostetun paljon, ei ruoka ollut imeytynyt kunnolla. Mutta eipä ollut ensimmäinen ultrajuoksu, kun pirjo lentää, joten piti vain aloittaa alusta nesteen ja energian nauttiminen. Ensimmäisessä huollossa ei ollut muuta kiinteää tarjolla kuin manteleita ja energiansaannin riittävyys alkoi huolettaa. Omia eväitä oli aika vähän ja nekin pääasiassa geelejä, jotka eivät oikein maistuneet. Huoltopisteillä täytin aina molemmat juomapullot ja söin appelsiininlohkoja, karkkeja yms. ja join kokista pari mukillista.

 

Maisema kohti Teneriffaa, taustalla Teide. Kuva: Ian Corless

 

Reitin alkupuoli kulki saaren pohjoisosissa, jonne vuoret pysäyttävät mereltä tulevan kosteuden. Niinpä maasto oli vihreää ja yö erittäin kostea. Kun aamu valkeni, hävisi kosteus nopeasti. Aurinko kuitenkaan ei heti tullut pilvien takaa esiin, mikä sopi hyvin, sillä kuumaa varmasti riittää myöhemminkin päivällä.

 

51 km huollon jälkeen juoksin hetken matkaa kiharatukkaisen kaverin kanssa ja juttelimme kisan kulusta. Kaveri näytti tutulta, joten piti kysäistä, että kukas sä oikein olitkaan. Scott Jurekhan se ja vähän ihmettelin hänen juoksevan niin hiljaa. Osin oli paikalla kirjajulkkarinsa takia ja muuten lähinnä vetämässä treenikisaa. Seuraavassa teknisessä alamäessä menin polulle ensimmäisenä ja sen jälkeen ei miestä enää näkynyt.

 

Tässä vaiheessa oli hyvä flow päällä ja juoksu kulki, mutta matkaa maaliin kuitenkin vielä 70 km. Piti keskittyä syömiseen ja huolehtia, että energiat riittävät. Edessä oli itselle ennakkoon kisan vaikein kohta eli kaksi peräkkäistä yli tonnin nousua. Ylämäet eivät missään nimessä olleet vahvuuksiani, vaikka niihin olin yrittänyt treeneissä panostaa.

 

Yksi lukuisista mäennyppylöistä. Kuva: Ian Corless

 

Nousut tuntuivat loputtomilta ja laskin mielessäni nousu- ja kilsavauhteja ilmeisen epäonnistuneesti, sillä kuvittelin loppuajan painuvan jonnekin 21 tunnin paikkeille. Jälkimmäisen nousun ensimmäisellä huipulla käytiin Roque Nublolla, joka oli helvetin iso lohkare terävän kallion päällä. Siitä tiputettiin pari sataa metriä ja huollon jälkeen noustiin saaren korkeimpaan kohtaa Pico de las Nievesille.

 

Huollossa join dropbagissa olleen Gainomaxin ja jonkun proteiinipirtelön, sekä mätin naamaan puoli lautasellista makaroonia, johon oli espanjalaisella niukkuudella annosteltu jotain tomaattikastiketta. Olin koko matkan nauttinut melko vähän energiaa, sillä vatsa ei tuntunut vastaanottavan kunnolla. Pastakin meinasi tulla ylös, mutta väkisin pidin sen sisällä.

 

Nievesiltä matkaa maaliin oli noin 40 km ja profiilin mukaan melkein pelkkää alamäkeä, joten helppo homma. Käsitys osoittautui nopeasti vääräksi, sillä erityisesti kivikkoisia alamäkiä oli vaikea juosta. Etureidet jumissa on vaikea rullata rennosti ja askel muuttuu varovaiseksi, kun potkaisee oikean jalan isovarpaan 20 kertaa kiveen meinaten samalla kompastua. Loppuosa reitistä oli kuivaa ja kivikkoista eli täysin erilaista kuin alkupuoli. 

 

Reitin maisemista ei voinut valittaa. Kuva: Ian Corless

 

Tässä vaiheessa nautinto alkoi olla aika kaukana ja eteneminen vaikeaa. Jos alkumatkan ruoka ei tuntunut imeytyvän kunnolla, niin nyt pystyi syömään enää appelsiinilohkoja ja juomaan kokista ja vettä. Profiilin perusteella nousujen piti olla maltillisia, mutta metrejä niissä riitti ihan hyvin näihin tarpeisiin. Osa alamäistä oli juostavia, mutta suurin osa meni jarrutteluksi. Kengän ja maaston välinen kitka oli hyvä, mutta kahdella ohuella sukalla laakeroitu jalka törmäsi kerta toisensa jälkeen kengän etuosaan.

 

Viimeinen jyrkkä alamäki oli noin 20 km ennen maalia. Jyrkkä tarkoitti lähes pystysuoraa louhikkoa, johon oli jollain ilveellä onnistuttu tekemään kiemurteleva polku. Jalka osui ties monennenko kerran kiveen ja tukijalan napsahtaessa maahan pysäyttäen kaatumisen, napsahti takareisi. Olin jo ottanut reissun aikana kolme 600 mg Buranaa ja kaksi 400 mg Panadolia, joten päätin selvitä maaliin kipua sietäen.

 

Noin 15 viimeistä kilometriä oli alaspäin viettävää hiekkatietä, jota pääsi juoksemaan tasaisesti. Matkalla sai ohittaa kymmeniä lyhempien matkojen juoksijoita, jotka lähinnä kävelivät. Kovasta vastatuulesta ja liikerajoittuneesta takareidestä huolimatta kilometrivauhdit olivat tiellä hieman alle kuuden minuutin, joten laskin sen riittävän alle 18 tunnin. Loppumatka meni ehkä liikaakin kelloa ja jäljellä olevaa matkaa tarkkaillessa. Fiilis maalissa oli loistava, sillä sen verran vaikeuksia matkalle mahtui. Lähes heti maaliintulon jälkeen piti käydä vielä oksentamassa kisassa nautittu imeytymätön ruoka ja sen jälkeen aloittaa syöminen ja juominen.

 

Loppukaneetti:

 

Joku kyseli ennen kisaa aikatavoitetta ja spekuloin jollain 20 tunnilla. Myös valoisan aikaan maalissa (viimeistään noin 19.20) ja alle 9 min/km (18.54) olivat käyneet mielessä. Näistä jälkimmäistä pidin jo erittäin kovana tavoitteena, joten loppuaikaan pitää olla erittäin tyytyväinen. Eroa kärjen maailmanluokan juoksijoihin tuli alle 3,5 tuntia, kun alun perin ajattelin eron olevan 5-6 h.

 

Parannettavaa jäi taas kerran ylämäkien osalta, sillä ne eivät tuntuneet nousevan yhtään, vaikka olen niitä säännöllisesti treeneissä tehnyt. Ensimmäinen mäki meni hyvin, mutta ensimmäinen lasku hakkasi jalat ja sen jälkeen kaikki nousut olivat vaikeita. Myös ruoan imeytymisvaikeudet haittasivat ja olisi ehkä pitänyt hieman enemmän ottaa omia eväitä. Järjestäjien ruokatarjonta vaihteli eikä ollut aina sitä, mitä olisi toivonut.

 

Kisa oli poikkeuksellisen hyvin järjestetty ottaen huomioon, että sitä järjestivät espanjalaiset. Kaikki toimi ja mitään ei tarvinnut selitellä. Pelisilmää käytettiin ja oltiin valmiita venymään, jotta pystyttiin palvelemaan juoksijoita. Suosittelen kisaa lämpimästi. 

 

Lopuksi on annettava tunnustusta myös varusteille. Päällä oli Salomonin EXO-sarjasta paita, twinskin-shortsit ja kompressiosäärystimet, reppuna vanha S-lab XA advanced skin 12 ja kenkinä Fellcross 2. Asuvalintana ei näyttänyt olevan kaikkein persoonallisin, sillä iso osa juoksijoista luotti Salomoniin, eikä syyttä. Oikeastaan mitään hiertymiä tai muutakaan ei tullut, ainoastaan varpaat ottivat sen verran osumaa, että seitsemän kynttä näyttää sellaiselta, että ne saa irrottaa lähiaikoina. Bebanthenia oli matkassa ja jonkin verran sitä laitoin etukäteen riskialttiina pitämiin paikkoihin.

Transgrancanaria lähestyy

Reilun viikon kuluttua Kanariansaarilla kipaistaan vuoden toinen Ultra Trail World Tour -kilpailu Transgrancanaria. Kovatasoisen kisan viivalla nähdään mm. ultrajuoksulegenda Scott Jurek, edellisvuosien voittaja Sebastien Chaigneau ja muutama muu lajin ammattilainen. Kaikkiaan osallistujia koko tapahtumassa on noin 3000, tiimistä mukana on JanneH.

Transgrancanaria eksyi tämän vuoden kisakalenteriin, kun sen sai yhdistettyä hyvin perheen lomareissuun. Kisassa on vaihtoehtoina 125, 82, 42, 30 ja 15 km matkat. Päätapahtuma on 125 km kilpailu, joten luonnollisesti osallistun siihen. Nousumetrejä matkalle mahtuu mukavat 8500, minkä paikkansa pitävyyttä tosin tohtii epäillä kisajärjestejien ollessa espanjalaisia. Lämpötila kisan aikana vaihtelee 10-20 asteen välillä, mutta joissain paikoin vuoristoa saattaa olla luntakin. Lumi toki sopisi suomalaisille huomattavasti lämpöä paremmin, sillä edellisen kerran auringonpaahteessa on

päässyt juoksemaan joskus puoli vuotta sitten.

Kisa kulkee Agaetesta Maspalomasiin

Viime kauden jälkeen tavoitteena oli viettää marraskuu ylimenokautta ja treenata sen jälkeen vajaa kolme kuukautta juoksupainotteisesti vain tätä kisaa silmällä pitäen. Juoksun kannalta talven kelit ovat olleet hyvät ja juostuja kilometrejä on kertynyt kohtalaisesti. Myös Malminkartanon mäkeä on tampattu viikoittain sauvojen ja repun kanssa. Näistä treeneistä huolimatta kisan nousut tulevat olemaan erittäin raastavia.

Profiilin perusteella matkalla on vain muutama mäki

Ihan kaikilta osin tavoitteisiin en ole päässyt, kun treenijaksoon on osunut kolme flunssaa, mutta sitä on turha murehtia nyt. Tärkeintä on, että olen pystynyt juoksemaan peräkkäisinä viikkoina isompia määriä kuin ennen ja ehkä myös palautumaan lenkeistä nopeammin. Viime lenkeillä askel on tuntunut erittäin kevyeltä, mihin on voinut vaikuttaa myös parantunut keskivartalon lihaskunto. Kisapainokin alkaa olla lähellä 60 kg:n rajapyykkiä.

 

Kunnon suhteen ei ole enää ennen kisaa paljon tehtävissä, vaan pitää keskittyä huolelliseen valmistautumiseen. Suurin työ lienee Astalla, jonka pitäisi vielä saada hierottua lihakset auki. Maanantaina niissä oli havaittavissa melkoista jumia, joka toivottavasti helpottaa, kun harjoittelu on selvästi keventynyt tällä viikolla. Lisäksi on suunniteltava tarkasti huollot, mietittävä varustepuoli ja kasattava sellainen biisilista, jolla ennen kisaa saa flown päälle.

 

Mukana karkeloissa on tänä vuonna kunnon kattaus mailman huippunimiä. Syynä tähän lienee kilpailun kuuluminen Ultra Trail World Tour -sarjaan. Parin edellisvuoden voittajan Sebastian Chaigneaun lisäksi matkaan lähtee mm. kolminkertainen Spartahlon-voittaja Scott Jurek, Timothy Olson, Ryan Sandes, Dylan Bowman ja monta muuta huippujuoksijaa.

 

Reissuun starttaamme keskiviikkona, joka on puhtaasti matkapäivä. Torstaina käydään mahdollisuuksien rajoissa vuoristossa tutustumassa paikkoihin ja perjantaina tehdään viimeiset voitelut. Bussi lähtöpaikalle lähtee perjantai-iltana 21:45 ja startti tapahtuu vuorokauden vaihtuessa lauantaiksi. Maalissa Maspalomasissa on syytä olla lauantai-illalla.

Viime hetken tunnelmia ennen kisaa voi seurailla parhaiten Twitterin kautta (@JiiHietala).

 

Linkkejä:

Kisasivut

Hauska video Sebastian Chaigneaun valmistaumisesta viime vuoden kisaan

Ultra Trail World Tour

Talk Ultran kisaennakko
 

Loppiaisrogaining 2014

Loppiaisrogaining järjestettiin tänä vuonna lumettomissa olosuhteissa Sipoonkorvessa. Kisakeskus oli Hakunilan urheilupuistossa ja maasto oli monelle osittain tuttua 2012 Valio-Jukolasta. Lupuksesta harjoittelemaan lähtivät JanneH yksin (Jussi oli telakalla), Anu ja Reijo sekä JanneS Juhan kanssa. Tässä hieman kertomusta kaikkien tiimien tunnelmista.

JanneH

Jussin sairastellessa JanneH liittyi Juha Skinnarin seuraan. Alla olevassa kuvassa heidän reittisuunnitelma ja toteutus.

JanneH:n ja Juha Skinnarin suunnitelma ja kulkema reitti.

Suunnitelma tehtiin kierrolla vastapäivään. Ajatuksena oli, että lopussa on helposti juostavaa korttelia, josta rastit löytyy helposti. Lisäksi laskettiin, että alkupuolelta saa 22 pistettä, joita voi olla vaikea löytää pimeässä. Niissä oli kyllä oma haasteensa valoisassakin.

Pummeja tuli rasteille 21, 42, 50, 55 ja 37. Nopeasti laskettuna n. 40 minuuttia eli ihan liikaa. Lisäksi 24 jäi löytymättä kokonaan, kun oltiin ihan hukassa ja luultiin olevamme rastin eteläpuoleisella jyrkänteellä, josta käännyttiin pohjoiseen. Päätettiin aika nopeasti, ettei jäädä harhailemaan kahden pinnan takia ja seuraava rasti löytyi ihan tuurilla, kun ei tiedetty yhtään missä ollaan.

Matkaa tuli n. 52 km eli ilman virheitä olisi voittajien kulkema 56 km ollut aika lähellä. Tällä kertaa 2.sija pisteillä 110 ja ajassa 7:53:20.

Anu ja Reijo

Anu ja Reijo suunnittelivat myös reitin vastapäivään. Tavoitteena oli linnuntietä  hieman alle 40km reitti, mutta matkan aikana päätettiin oikaista. Kuvassa suunniteltu reitti ja toteutuma.

Anun ja Reijon suunnitelma ja kulkema reitti.

Näissä maastoissa sai olla iloinen, että suunnistus sujui hyvin. Pimeässä meilläkin meni välillä melko oravapolkusuunnistukseksi, mutta eipähän tullut mitään isoja pummeja. Ensimmäinen pieni kierto tuli aika alussa rastilla 24. Siellä kierrettiin ojaa vastapäivään, kun ensimmäistä ojan risteystä ei havaittu maastossa. Jälkikäteen analysoituna 55 olisi kannattanut hakea etelän kautta ja mennä vasta sitten 37:lle.

Suorituksen kannalta hyvä valinta tehtiin melko pian pimeän tultua rastilla 36 ja muutettiin suunnitelmaa siten, että jätettiin rastit 44-39-26 hakematta, kun ei ilmeisesti oltaisi kaikkia ehditty hakemaan. Rastilla 24 tehtiin myös pieni kierros rastiympyrässä, mutta lopulta tähänkään kiertoon ei mennyt kuin viitisen minuuttia.

Oikaisun takia loppuun jäi hieman ennakoitua enemmän aikaa ja ajan puolesta olisi ehtinyt vielä ainakin 28:n hakemaan, mutta ei enää innostanut asvalttijuoksu ja niinpä mentiin suoraan pesulle. 

Yhteenvetona pari 5 min kiemuraa, kuljettu matka 41km, yhteensä 97 pistettä, ajassa 7:22:03 ja 10.sija.

JanneS ja Juha

JanneS ja Juha Päivärinta suunnittelivat reitin myötäpäivään. Reittisuunnittelu ei mennyt ihan putkeen ja ihan riittävästi tuli tehtyä virheitä vielä matkallakin. Pummeja on arviolta noin 40 minuuttia koko reitiltä.

 

Matkan varrella tuli tehtyä pari tyhmää säätöä reittiin viime hetkellä ja sitten pummattiin parissa kohtaa vähän turhan paljon. 49 oli sellainen joka olis pitänyt jättää hakematta, sen etsimiseen meni aikaa aivan liikaa. 44:sta etsittiin myös ihan urakalla.

Lopussa erehdyttiin vielä, kun luultiin, että ehdittäisiin ihan hyvin ja haettiin ensin 29 ja sitten 27 ja sieltä rastille 48. Rasti 27 olisi todella kannattanut jättää väliin ja mennä vaan Landbon läpi 48:lle.

Edettyä matkaa 47.5 km, johon oltiin kyllä tyytyväisiä. Aikaa kului 8:08:18 ja myöhästyttiin siis maalista. Pisteitä kerättiin 84 ennen sakkoja ja lopputuloksiin 75 pistettä sijoituksella 41.

Tänä vuonna ei ollut ollenkaan lunta ja sen myötä harjoituksiin lähti paljon porukkaa myös maastopyörillä. Tosin tuloslistaa katsellessa näkee, että maasto on suosinut jalkaisin liikkuvia. Maastossa oli todella kosteaa märän syksyn myötä ja kelin takia lampunkin meinasi laittaa päälle jo melkein lähdöstä. Kaikilla oli kuitenkin kivaa ja tästä on hyvä jatkaa kohti kevään ja kesän kisoja. Kiitokset järjestäjille hienoista harjoituksista.

Tuloksia voi katsella täältä.

-Reijo ja Anu

Vaarojen Maraton ehdolla matkailupalkinnon voittajaksi

Polkujuoksun suosio Suomessa on ollut jatkuvassa kasvussa ja laji on saanut huomiota myös mediassa. Lajin uranuurtajiin kuuluva Vaarojen maraton on järjestetty jo useita kertoja ja tämä työ on huomattu myös muualla kuin polkujuoksijoiden keskuudessa. Vaarojen maraton on ehdolla Suomalaisen matkailupalkinnon saajaksi kolmen muun finalistin joukossa.

Ennen jutun lukemista käy äänestämässä Vaarojen maratonia täällä: www.matkailupalkinto.fi.

Polkujuoksun harrastajamäärät Suomessa ovat kasvaneet parin viime vuoden aikana räjähdysmäisesti ja nykyisin voidaan puhua jo omasta lajistaan. Suosio on näkynyt mm. lisääntyneillä tapahtumilla ja kasvaneilla osallistujamäärillä. Siinä missä Vaarojen maratonin ultramatkalta vuonna 2008 tuli maaliin kymmenkunta juoksijaa, reitin selvitti viime syksynä liki kymmenkertainen määrä kilpailijoita.

Polkujuoksijoita lajin ytimessä. Kuva: Tuomas Sovijärvi

Muutoksen voi huomata myös lenkkipoluilla. Yhä useammin metsässä tulee vastaan muita polkujuoksijoita ja muun muassa pääkaupunkiseudulla järjestetään yhteislenkkejä viikoittain. Näille pääsee mukaan kätevästi Helsinki Trail Running Clubin kautta (www.facebook.com/helsinkitrailrunningclub). HTRC:tä voidaan pitää myös todellisena polkujuoksun pioneeriseurana, ja sen toiminta perustuu aktiivisiin lajin harrastajiin.

Tänä vuonna polkujuoksun kisakattaus kotimaassamme on loistava. Pelin avaa Northern Ultra Trail Servicen järjestämä Karhunkierros toukokuun puolivälissä. Siellä matkoina ovat 53, 80 ja 160 km. Näistä jälkimmäisin on ensimmäinen Suomessa järjestettävä 100 mailinen polkujuoksukisa. Lisäksi NUTS järjestää tulevana kesänä Ylläs-Pallas-Hetta -juoksun.

Lajin klassikkokisa Vaarojen maraton järjestetään 4.10. ja tiedossa on mahdollisesti uudet matkat 60 ja 100 km. Lyhemmistä kisoista Nuuksio Classic (42 km) järjestetään 30.8. ja Bodom Trail (10 ja 20 km) 29.5., molemmat Espoossa. Lisäksi kalentereihin ilmestyvät uusina tapahtumina Pyhän tunturimaraton (43 ja 21,5 km) 8.-10. ja todennäköisesti maratonin ja puolikkaan mittainen kisa Lopella alkukesän aikana.

Kisojen pituutta ei kannata kuitenkaan pelätä ja jättää lajin aloittamista sen takia. Jo pelkästään juokseminen omaksi ilokseen poluilla antaa elämyksiä ja kisoihin voi halutessaan lähteä myöhemminkin. Ei muuta kuin juoksemaan ja äänestämään Vaarojen maratonia, jos se on vielä tekemättä!

Kisojen nettisivuja:
Vaarojen maraton
Northern Ultra Trail Service
Nuuksio Classic
Pyhän tunturimaraton

/JanneH

Pyörärogaining Kurussa vol.2

Team Woodman järjesti toista kertaa pyörärogaining tapahtuman Kurussa 9.11. Reijo oli tänä vuonna mukana tapahtumassa Mikko Kolehmaisen kanssa. Tulokset löytyy Rogaining.fi sivulta.

Kisa ajettiin samoissa maastoissa kuin viime vuonna. Maasto sopiikin loistavasti tällaiseen tapahtumaan, koska pieniä polkuja ja metsäautoteitä on alueella runsaasti. Tänä vuonna pidempää sarjaa oli pidennetty tunnilla 6h sarjaksi. Pitkän sarjan lisäksi tarjolla oli lyhyempi 3h sarja. Pientä jännitystä alkuun loi Mikon viime viikkoinen sairastelu ja siitä toipuminen. Lisäksi minulla oli jo valmiiksi ongelmia vapaarattaan kanssa, mutta onneksi näistä ei aiheutunut sen enempää huolia.

Reittisuunnitelmassa kummitteli viimevuotinen yltiöoptimaalinen reitti ja sitä pyrittiinkin Mikon kanssa huomioimaan. Koitettiin etsiä reitti, jossa tasaisin välein löytyy rasteja ja loppuun vielä mahdollisia lisälenkkejä ja exit-plänejä. Alustavassa mittauksessa suunniteltu reitti oli linnuntietä noin 67km. Kertoimen arveltiin olevan luokkaa 1,3-1,5 ja lopussa toteutunut kerroin oli 1,5, sillä kuljettu matka oli 104km. Alla kartat ja suunniteltu reitti.

Kartta osa1.

Kartta osa2.

Kisa aloitettiin vastapäivään ja näin ollen loppuun jäi yksi mahdollinen lisälenkki ja muutamia mahdollisia oikaisuja, jos niitä tarvittaisiin. Ekalle rastille 74 mentiin porukalla Team Zoncolan ja Rogaining.fi tiimien kanssa. Ekan rastin jälkeen meidän reitit sitten erkaantuivat, kun me lähdettiin etelään hakemaan laavulta 73 ja joen ylityksen kautta 83. Muut jatkoivat suoraan pohjoiseen 63:n kautta. Tässä me saatiin hyvä alku pisteiden keräykselle. 

83:lla kummankin oli aika riisua pois ylimääräistä vaatetusta. Taas kerran molemmat lähti liikkelle olosuhteisiin nähden liialla vaatetuksella ja kummallakin oli lähellä alkaa keittämään. Vaatteiden vähennyksen jälkeen ajaminen maistui taas ihan eritavalla. 

Alkuosuus meni ihan suunnitelman mukaisesti ja oltiin jopa hieman aikataulua edellä. Pohjoisessa rastilla 82 laskeskeltiin, että piste on kerätty joka toinen minuutti. Tässä kohtaa aikaa oli kulutettu 2:21 ja koossa oli jo yli puolet koko kisan pisteistä (71/137). 82:lta lähdettiin ajelemaan länteen kohti vesipistettä (62). Siellä tankattiin kummankin pullot raikkaalla kaivovedellä.

45:lta suunnitelmana oli oikoa suon jälkeen 200m metsässä, jotta löytyy polun vieressä menevä metsäautotie. Lopulta metsästä löytyi ihan ajettava polku metsätielle ja päästiin ihan ilman tunkkausta. Itseasiassa koko reissussa jäi kunnon tunkkaamiset kokonaan tekemättä.

Kuljettu reitti.

Rastin 53 jälkeen oli kulutettu 3:31h ja alkoi kuumeinen spekulointi, josko ehdittäisiin lännessä tekemään lisälenkki 44:n ja 85:n kautta takaisin alkuperäiselle reitille. Matkalla laskeskeltiin, että lisälenkkiin menisi melkein tunti, joten se alkoi tuntumaan mahdottomalta ja aika nopesti päätettiin jättää ainakin 44 hakematta. Spekulointi 85:n hakemisesta pistona jatkui 54:lle, joka olisi noin 8km:n lisäpisto. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että sekin jätetään väliin, koska muuten tulisi liian kiire maaliin. Päätettiin, että ajetaan suunnitelman mukaisesti ja siivotaan eteläinen osa rasteista.

Aika pian 51:n jälkeen oltiin ihan tyytyväisiä ettei lähdetty lisälenkeille ja ajettiin loppuosa suunnitelman mukaisesti hakien vielä lopussa suunnitelman ulkopuolelta rasti 34. Maaliin saavuttiin ajassa 5:41h ja kokonaissaldona 137 pistettä. Jälkikäteen laskeskeltiin, että kiire olisi tullut lisälenkeiltä, jos sinne oltaisiin suunnattu. Voidaan olla tyytyväisiä sekä suunnitelmaan että toteutukseen. Näillä kuitattiin voitto kotiin.

Kiitokset Team Woodmanille järjestelyistä ja kisakumppaneille fiiliksestä. Hienot oli jälleen puitteet ja mallikkaat järjestelyt.

-Reijo

JanneH Vaarojen maratonin ultramatkan kakkoseksi

Suomen suurin polkujuoksutapahtuma Vaarojen maraton juostiin Kolin kansallismaisemassa lauantaina. Pisimmän matkan 86 km ultran viivalla oli kilpailun historian kovin osanottajajoukko ja ennätyksiä pistetiin uusiksi. Voiton korjasi latvialainen Martins Purins, tiimistä ainoana ultramatkan juossut JanneH tuli hopealle noin yhdeksän minuuttia myöhemmin. 43 km kisassa juoksivat Jussi, Reijo ja Anu, joista Jussi sijoittui parhaana hienosti neljänneksi.

Teksti: Janne Hietala

Kahdeksannen kerran järjestetty Vaarojen maraton todisti jälleen polkujuoksun suosion kasvua Suomessa. 700 osallistujapaikkaa tuli täyteen hetkessä ja yhä useampi oli valinnut matkakseen täydet 86 km. Vuonna 2008 ultramatkalta maaliin tuli kymmenkunta juoksijaa, tänä vuonna 97. Polkujuoksuinnostus on myös nostanut tulostasoa ja tämän vuoden kilpailussa 10 tunnin alle juoksi peräti 12 kilpailijaa. Aikaisempina vuosina tähän on pystynyt yhteensä vain yhdeksän juoksijaa.

Myös Heikki Siivarin reittiennätys 9:03:37 pistettiin uusiksi, kun viime keväänä Madeira Island Ultra Trailin nelonen Martins Purins pisteli radan läpi aikaan 8:50:10. Oma juoksu riitti tällä kertaa toiseen sijaan ja täpärästi yhdeksän tunnin alitukseen digitaalien pysähtyessä maalissa aikaan 8:58:52. Kolmanneksi maaliin ehti käsi kädessä kolmikko Mikko Auvinen - Antti Niinikoski - Pekka Teivaanmäki ajalla 9:15:07. Keli oli viime vuotista nopeampi, mutta se tuskin yksinään selittää isoja tulosparannuksia.

Näkymä Ukkokolilta Pieliselle on alueen hienoimpia. Kuva: Vaarojen maraton



Taktiikkana oli lähteä liikkeelle viime vuoden tapaan rauhallisesti. Purins karkasi kärkeen muutaman kilometrin jälkeen ja vain pari juoksijaa lähti seuraamaan. Alkumatka sujui mukavasti Teemu Lemmettylän ja Pasi Penttisen vuorotellen vetämässä letkassa, jossa olivat Purinsia lukuun ottamatta lähes kaikki etukäteen spekuloimani kovat kilpakumppanit. Vauhti oli selvästi viime vuotta reippaampi ja lähes kaikki ylämäetkin juostiin, mutta syytä hiljentää ei ollut, sillä juoksu tuntui vahvalta.

Ensimmäinen harvennus letkaan tapahtui kierroksen puolivälin jälkeen Kolinvaaran ja Ryläyksen teknisellä 10 kilometrin polkuosuudella Antin pitäessä vauhtia yllä. Pari kovaa startannutta juoksijaa saatiin kiinni ja lopulta 32 km vesipisteelle päästyämme etenimme Teiviksen ja Antin kanssa kolmestaan Mikon tullessa noin 50 metriä taaempana. Vesipisteellä ilmoitettiin, että vettä ei ole, joten noin 11 km osuus hotellille piti mennä ilman nesteitä, kun pullo oli jo juotu tyhjäksi.

Ongelmia tästä ei aiheutunut ja pian saimme edellä menneen Juha Kanervon näkyviin. Lisäsin vauhtia kierroksen lopussa, jotta sain Kanervon kiinni ja tulimme yhtä matkaa 43 km huoltoon parin minuutin erolla muihin. Nopean huollon ansiosta pääsin matkaan yksin toisella sijalla. Huollossa join proteiinijuomaa ja pari lasillista vettä, jotka viime vuoden tapaan tulivat ylös jo heti jyrkässä asvalttilaskussa kohti lähtöpaikkaa. Huollosta mukaan tarttui myös puolikas mikropizza, jonka söin hiljalleen seuraavan kolmen kilometrin aikana. Vauhti alamäkivoittoisella polulla oli melko rapsakka, joten syöminen oli äärettömän hankalaa.

 

Kuva: Terho Lahtinen

Toisen kierroksen alkupuoli sujui hyvin, kunnes noin seitsemän kilometrin jälkeen alkoi metsäpolku kohti Kiviniemeä. Ylämäet tuntuivat ensimmäistä kierrosta vaikeammilta, mutta sain piiskattua itseni juoksemaan alamäet ja tasaiset sen verran hyvin, että ero kärkeen pysyi muutamassa minuutissa. Väliaikatietoja Purinsiin tuli silloin tällöin, mutta niiden luotettavuus ei ollut kovinkaan hyvä. Takaatulijoista ei ollut mitään hajua ja ajattelin eron olevan parin kolmen minuutin luokkaa.

Toisen kierroksen Ryläyksen osuus oli vaikea ja varsinkin ylämäissä vauhti tuntui pysähtyvän. Muutaman kerran melkein teki mieli jäädä istumaan kivelle, mutta eteenpäin oli mentävä. Isompia kipuja ei ollut, mutta reisi tuntui mäissä tyhjältä. Myös sykekäyrällä näkyy tehojen putoaminen toisen kierroksen aikana. Tieosuudet olivat kulkeneet kuitenkin sen verran hyvin, että tiesin selviäväni niistä viime vuotta nopeammin, kunhan vain pääsen Ryläykseltä pois. Paukut eivät riittäneet haastamaan kärkimiestä ja ero kasvoi metsässä kilometri kilometriltä.

 

Lopulta jäljellä oli vain lähes pelkkää hiekkatietä noin 10 km ja sen aikana pari miehekästä nousua. Niistä ensimmäisessä noustiin noin 100 m ja toisessa 200 m. Jyrkimmät pätkät meni kävellen, mutta loivemmilla osuuksilla pystyi vielä juoksemaan. Reilun parin kilometrin mittaiseen loppunousuun kului aikaa alle 19 minuuttia, kun viime vuonna ensimmäisellä kierroksellakin meni yli 21 minuuttia. Mäkitreeneistä Malminkartanolla on varmasti ollut apua.

Maalisuora. Kuvaus ja kannustus: Timo Pekkinen

Juoksuun voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja omassa arvoasteikossa se nousee viime vuotisen voiton ohi. Tänä vuonna viivalla oli paljon kovia kilpakumppaneita, ja tuossa porukassa toinen sija oli etukäteisodotuksiin nähden yläkanttiin. Keli oli hyvä ja varusteet toimivat niin kuin pitääkin. Kenkävalintana oli Salomon Fellcross 2, joka pelasi muutamaa liukastelua lukuun ottamatta moitteetta. Loistava kenkä tällaiseen kisaan, jossa juostaan myös hiekkateitä useampia kilometrejä.

 

43 km kisassa ykkönen oli Simo-Pekka Fincke uudella reittiennätyksellä 3:36:10. Reilu kuukausi takaperin UTMB:llä huippusuorituksen tehnyt Jussi otti neljännen sijan ajalla 4:04:23 ja Reijo oli 29. ajalla 4:51:30. Naisissa Anu oli 11. käyttäen reittiin 5:31:45. Naisten ultramatkan vei nimiinsä niin ikään uudella reittiennätyksellä Maija Oravamäki. Aikaa kahteen kierrokseen kului yhteensä 10:11:55. Viime vuoden ykkönen Nina Heiskanen oli toinen vajaan tunnin hitaammalla ajalla. 

Seuraava startti on jo kolmen viikon päästä, kun Frankfurtissa juostaan asvaltilla maratonin verran. Tavoitteita sinne ei ihmeemmin ole ja arvoitus on, miten kroppa palautuu. Marraskuussa on tarkoitus pitää ylimenokausi ja aloittaa sen jälkeen treenit kohti Transgrancanariaa, joka on 1.3.2014. Siellä matkana on 125 km ja noususumma mukavat +7.500 m. Malminkartanossa saa siis käydä ahkerasti, mikäli meinaa selvitä Kanarian läpi kunnialla.

Sykemittarin data
Tulokset

Kiitos kilpakumppanit, kannustajat, järjestäjät, Salomon.



Lunta tupaan X-kaadossa

Syksyn multisport-kohokohta X-kaato kisattiin menneenä lauantaina Espoossa. Tiimi osallistui kilpailuun kolmella joukkueella, mutta menestys jäi laihaksi. JanneH ja Jussi jäivät mitalien ulkopuolelle miesten sarjassa ollen neljänsiä, Reijo ja Anu kokivat saman kohtalon sekasarjassa ja JanneS ja Pekka Pajunen sijoittuivat miesten sarjan 15. sijalle. Kaiken kaikkiaan joukkueita oli viivalla 106.

Teksti: Janne Hietala
Kuvat: Lilli Rantahakala

X-kaadon kilpailukeskuksena toimi tänä vuonna Laaksolahden urheilustadion, jonne kerääntyi mukavasti porukkaa tarkoituksenaan reipas ulkoliikunta aamuyön tunteina. Ensimmäinen X-kaato-starttini oli vuonna 2008 myös Espoossa, joten ympyrä sulkeutui kuudennen yhtäjaksoisen osallistumisen myötä. Materiaalien jako aloitettiin jo perjantai-iltana ja kuvitelma nopeasta reittisuunnittelusta karisi hetkessä, sillä pyöräosuus tuotti yllättävän paljon päänvaivaa. Siitäkin huolimatta, että liikuttiin melko tutulla aluella. Kisan kartat löytyvät täältä.

Reitit oli suunniteltu perjantaina noin klo 23 ja kartat piirretty sekä pussitettu. Sama setti tehtiin Team Swecolle, jonka jäsenet halusivat levätä kunnolla illalla ja luottivat reittisuunnittelussa ammattilaisiin. Herätyskello pirahti 03:00 ja unihiekat karisteltiin silmistä. Starttiviivalla aamuviideltä tuntui viileältä tuulen puhaltaessa pohjoisesta, mutta ainahan lähdössä pitää vähän palella, muuten on liikaa päällä. Onneksi sentään numerolappu paidan etupuolella piti vähän tuulta, kaikkialta muualta tuuli kun meni läpi.

Lyhyt kahden rastin muistisuunnistusprologi Laaksolahdessa suoritettiin fillarikengillä pienen pummin saattelemana, mutta jo prologia seuranneen fillariosuuden ykkösrastilla pääsimme kärkiletkaan. Kasavuorella sijainneelle yösuunnistusosuudelle pääsimme lähtemään Mäkelän veljesten kanssa yhtä matkaa, kun pyöräosuudella jokainen joukkue teki vähän eri reitinvalintoja. Jo suunnistuksen ensimmäisessä nousussa totesin, että karkuun ei kannata yrittää, kun minuutin päässä on SP Fincken tasoinen suunnistaja. Neljännellä rastilla teimme pienen virheen ja sen jälkeen osuus juostiinkin loppuun SP:n vetämässä letkassa.

 

Lähdöstä sännättiin laiturille tutkimaan karttoja

Vaihdossa pyöräilyyn jäimme muista, mutta pari rastia myöhemmin saimme näköyhteyden. Kärkikolmikko etsi pyöräilyn rastia 7 yhtä mäkeä liian aikaisin ja tarrauduimme jälleen porukkaan. Heti seuraavalla välillä jokainen teki oman reitinvalintansa. Selvästi nopein vaihtoehto olisi ollut kiertää ison tien kautta, mutta ajoimme juurakoista polkua suoraan. 3,5 barin rengaspaineet kosteassa juurakossa yhdistettynä omalta osaltani vähäiseen maastopyöräharjoitteluun olivat liikaa ja jäimme kärjestä jälkeen.

Oittaalla olleeseen suunnistukseen saavuimme kuusi minuuttia Mäkelöiden perään, Auvinen ja Fincke vaihtoivat lähes samaan aikaan ja ykkösrastin leimasimme yhdessä. Siitä eteenpäin eroa syntyi tasaisesti joensuulaisten hyväksi ja suunnistuksen lopussa olimme kolmantena 10 minuuttia kärkeen ja neljä minuuttia kakkossijaan. Avantin Rantahakala ja Hollo olivat tässä vaiheessa neljäntenä kymmenisen minuuttia takana. Pojilta olisi jäänyt suunnistuksen viimeinen rasti hakematta, mutta hyvässä urheiluhengessä kerroimme asiasta heille.

Tämän jälkeen kilpailussa tapahtui osaltamme ratkaiseva käänne, eikä se ollut parempaan. Pyöräilyssä tuli tekninen polkuosuus, jossa meidän olisi pitänyt pystyä lyömään ja ajaa Auvinen & Fincke kiinni. Sen sijaan ajaminen oli itselleni erittäin vaikeaa ja jokainen vinottainen juuri tuotti ongelmia. Yhdessä kaatumisessa vääntyi jarrulevy ja aikaa tuhraantui muutenkin. Taistelutahto oli poissa ja luotimme rutiinivauhdin riittävän kolmanteen sijaan. Rastia 15 haimme kuitenkin noin 17 minuuttia rastivälin nopeimpia hitaammin, sillä emme olleet alkubriiffissä kuulleet, että karttaan käsin piirretty ulkoilutie on selvästi väärässä paikassa. Muutenkaan hoksottimet eivät aivan olleet kunnossa ja niinpä taistelu kolmannesta sijasta kävi tiukaksi.

 

Syksyn viimeinen tunti melontaa lähti tästä

Melontaan pääsimme noin 100 m erolla ja edelleen uskoimme, että melonnassa pystymme pitämään Avantin takanamme. X-kaato ei kuitenkaan olisi X-kaato, jos sen melonta olisi pelkkää kauhomista ilman muita haasteita. Heti ensimmäisellä rastilla oli vastassa ruovikkoa, jonne ei missään tapauksessa olisi kannattanut kajakilla mennä. Jalkauduimme liian myöhään ja rastilla aikaisemmin rantautunut Avanti oli jo pari minuuttia edellä. Poispääsy ruovikosta vasta olikin vaikeaa ja siihen tuhraantui ehkä 10 minuuttia ylimääräistä. Sen jälkeen olikin aika sama, vaikka olisi jättänyt leikin kesken, mutta tulimme kuitenkin kaikessa rauhassa maaliin neljännellä sijalla. Lopussa oli vielä lyhyt köysitehtävä ja sen jälkeen uinti Finnfoam-levyllä. 

Reijon ja Anun kisa meni pilalle myös melonnassa, joka oli sekasarjan ensimmäinen osuus. Heille tuli takkiin myös saman rastin haussa niin paljon, että kärki ehti karata tavoittamattomiin. Lopulta tuloksena oli niin ikään neljäs sija, kun nopeimmin radan kiertäneiden Mikko Kolehmaisen ja Johanna Leinon kohtalona oli hylkäys emitin hajoamisen vuoksi.

Vesi on kylmää, kuten Mikon ilmeestä voi päätellä

Tärkeintä on, että kisasta selvittiin ilman vammoja ja ensi lauantaina juostavalle Vaarojen maratonilla voi valmistautua kaikessa rauhassa. Onnistunut suoritus siellä on X-kaatoa tärkeämpää, joten kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat on laitettava peliin. Taso 86 km:llä tulee olemaan erittäin kova ja kärjestä löytynee ainakin sellaisia nimiä kuin Martins Purins, Janne Klasila, Antti Niinikoski, Pasi Penttinen, Teemu Lemmettylä, Joonas Kortelainen ja Mikko Auvinen vain muutamia mainitakseni. Tiimistä vaaroille lähtevät myös Jussi, Reijo ja Anu, jotka juoksevat 43 km matkan.