Suomen suurin polkujuoksutapahtuma Vaarojen maraton juostiin Kolin kansallismaisemassa lauantaina. Pisimmän matkan 86 km ultran viivalla oli kilpailun historian kovin osanottajajoukko ja ennätyksiä pistetiin uusiksi. Voiton korjasi latvialainen Martins Purins, tiimistä ainoana ultramatkan juossut JanneH tuli hopealle noin yhdeksän minuuttia myöhemmin. 43 km kisassa juoksivat Jussi, Reijo ja Anu, joista Jussi sijoittui parhaana hienosti neljänneksi.
Teksti: Janne Hietala
Kahdeksannen kerran järjestetty Vaarojen maraton todisti jälleen polkujuoksun suosion kasvua Suomessa. 700 osallistujapaikkaa tuli täyteen hetkessä ja yhä useampi oli valinnut matkakseen täydet 86 km. Vuonna 2008 ultramatkalta maaliin tuli kymmenkunta juoksijaa, tänä vuonna 97. Polkujuoksuinnostus on myös nostanut tulostasoa ja tämän vuoden kilpailussa 10 tunnin alle juoksi peräti 12 kilpailijaa. Aikaisempina vuosina tähän on pystynyt yhteensä vain yhdeksän juoksijaa.
Myös Heikki Siivarin reittiennätys 9:03:37 pistettiin uusiksi, kun viime keväänä Madeira Island Ultra Trailin nelonen Martins Purins pisteli radan läpi aikaan 8:50:10. Oma juoksu riitti tällä kertaa toiseen sijaan ja täpärästi yhdeksän tunnin alitukseen digitaalien pysähtyessä maalissa aikaan 8:58:52. Kolmanneksi maaliin ehti käsi kädessä kolmikko Mikko Auvinen - Antti Niinikoski - Pekka Teivaanmäki ajalla 9:15:07. Keli oli viime vuotista nopeampi, mutta se tuskin yksinään selittää isoja tulosparannuksia.
 |
| Näkymä Ukkokolilta Pieliselle on alueen hienoimpia. Kuva: Vaarojen maraton |
Taktiikkana oli lähteä liikkeelle viime vuoden tapaan rauhallisesti. Purins karkasi kärkeen muutaman kilometrin jälkeen ja vain pari juoksijaa lähti seuraamaan. Alkumatka sujui mukavasti Teemu Lemmettylän ja Pasi Penttisen vuorotellen vetämässä letkassa, jossa olivat Purinsia lukuun ottamatta lähes kaikki etukäteen spekuloimani kovat kilpakumppanit. Vauhti oli selvästi viime vuotta reippaampi ja lähes kaikki ylämäetkin juostiin, mutta syytä hiljentää ei ollut, sillä juoksu tuntui vahvalta.
Ensimmäinen harvennus letkaan tapahtui kierroksen puolivälin jälkeen Kolinvaaran ja Ryläyksen teknisellä 10 kilometrin polkuosuudella Antin pitäessä vauhtia yllä. Pari kovaa startannutta juoksijaa saatiin kiinni ja lopulta 32 km vesipisteelle päästyämme etenimme Teiviksen ja Antin kanssa kolmestaan Mikon tullessa noin 50 metriä taaempana. Vesipisteellä ilmoitettiin, että vettä ei ole, joten noin 11 km osuus hotellille piti mennä ilman nesteitä, kun pullo oli jo juotu tyhjäksi.
Ongelmia tästä ei aiheutunut ja pian saimme edellä menneen Juha Kanervon näkyviin. Lisäsin vauhtia kierroksen lopussa, jotta sain Kanervon kiinni ja tulimme yhtä matkaa 43 km huoltoon parin minuutin erolla muihin. Nopean huollon ansiosta pääsin matkaan yksin toisella sijalla. Huollossa join proteiinijuomaa ja pari lasillista vettä, jotka viime vuoden tapaan tulivat ylös jo heti jyrkässä asvalttilaskussa kohti lähtöpaikkaa. Huollosta mukaan tarttui myös puolikas mikropizza, jonka söin hiljalleen seuraavan kolmen kilometrin aikana. Vauhti alamäkivoittoisella polulla oli melko rapsakka, joten syöminen oli äärettömän hankalaa.
 |
| Kuva: Terho Lahtinen |
Toisen kierroksen alkupuoli sujui hyvin, kunnes noin seitsemän kilometrin jälkeen alkoi metsäpolku kohti Kiviniemeä. Ylämäet tuntuivat ensimmäistä kierrosta vaikeammilta, mutta sain piiskattua itseni juoksemaan alamäet ja tasaiset sen verran hyvin, että ero kärkeen pysyi muutamassa minuutissa. Väliaikatietoja Purinsiin tuli silloin tällöin, mutta niiden luotettavuus ei ollut kovinkaan hyvä. Takaatulijoista ei ollut mitään hajua ja ajattelin eron olevan parin kolmen minuutin luokkaa.
Toisen kierroksen Ryläyksen osuus oli vaikea ja varsinkin ylämäissä vauhti tuntui pysähtyvän. Muutaman kerran melkein teki mieli jäädä istumaan kivelle, mutta eteenpäin oli mentävä. Isompia kipuja ei ollut, mutta reisi tuntui mäissä tyhjältä. Myös sykekäyrällä näkyy tehojen putoaminen toisen kierroksen aikana. Tieosuudet olivat kulkeneet kuitenkin sen verran hyvin, että tiesin selviäväni niistä viime vuotta nopeammin, kunhan vain pääsen Ryläykseltä pois. Paukut eivät riittäneet haastamaan kärkimiestä ja ero kasvoi metsässä kilometri kilometriltä.
Lopulta jäljellä oli vain lähes pelkkää hiekkatietä noin 10 km ja sen aikana pari miehekästä nousua. Niistä ensimmäisessä noustiin noin 100 m ja toisessa 200 m. Jyrkimmät pätkät meni kävellen, mutta loivemmilla osuuksilla pystyi vielä juoksemaan. Reilun parin kilometrin mittaiseen loppunousuun kului aikaa alle 19 minuuttia, kun viime vuonna ensimmäisellä kierroksellakin meni yli 21 minuuttia. Mäkitreeneistä Malminkartanolla on varmasti ollut apua.
Maalisuora. Kuvaus ja kannustus: Timo Pekkinen
Juoksuun voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja omassa arvoasteikossa se nousee viime vuotisen voiton ohi. Tänä vuonna viivalla oli paljon kovia kilpakumppaneita, ja tuossa porukassa toinen sija oli etukäteisodotuksiin nähden yläkanttiin. Keli oli hyvä ja varusteet toimivat niin kuin pitääkin. Kenkävalintana oli Salomon Fellcross 2, joka pelasi muutamaa liukastelua lukuun ottamatta moitteetta. Loistava kenkä tällaiseen kisaan, jossa juostaan myös hiekkateitä useampia kilometrejä.
43 km kisassa ykkönen oli Simo-Pekka Fincke uudella reittiennätyksellä 3:36:10. Reilu kuukausi takaperin UTMB:llä huippusuorituksen tehnyt Jussi otti neljännen sijan ajalla 4:04:23 ja Reijo oli 29. ajalla 4:51:30. Naisissa Anu oli 11. käyttäen reittiin 5:31:45. Naisten ultramatkan vei nimiinsä niin ikään uudella reittiennätyksellä Maija Oravamäki. Aikaa kahteen kierrokseen kului yhteensä 10:11:55. Viime vuoden ykkönen Nina Heiskanen oli toinen vajaan tunnin hitaammalla ajalla.
Seuraava startti on jo kolmen viikon päästä, kun Frankfurtissa juostaan asvaltilla maratonin verran. Tavoitteita sinne ei ihmeemmin ole ja arvoitus on, miten kroppa palautuu. Marraskuussa on tarkoitus pitää ylimenokausi ja aloittaa sen jälkeen treenit kohti Transgrancanariaa, joka on 1.3.2014. Siellä matkana on 125 km ja noususumma mukavat +7.500 m. Malminkartanossa saa siis käydä ahkerasti, mikäli meinaa selvitä Kanarian läpi kunnialla.
Sykemittarin data
Tulokset
Kiitos kilpakumppanit, kannustajat, järjestäjät, Salomon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti