Lupus Extreme kolmella tiimillä Salpaus-rogainingin kymppisakkiin

Lupus Extreme osallistui lauantaina Vierumäen ympäristössä käytyyn Salpaus-rogainingiin kolmen tiimin voimin. Varsinainen jackpot jäi saamatta, mutta kaikki kolme joukkuetta sijoittuivat 12 h sarjassa kymmenen parhaan joukkoon. Salanimellä Iker ja Cyril kilpailleet Tammiston Karrera JanneH ja Renkomäen Cointre Niko Toimela olivat kolmansia, Reijo ja Anu kuudensia ja JanneS ja Juha yhdeksänsiä.

 

Teksti: JanneH

 

Viidettä kertaa järjestetty Salpaus-rogaining on vakiinnuttanut asemansa monen lajin harrastajan kilpailukalenterissa. 12 tunnin tai sitä pidempiä rogaining-kisoja järjestetään verrattain vähän, joten tänäkin vuonna piti lähteä viivalle, ettei laji pääse unohtumaan. Ilmoittautuminen jäi vähän viime tippaan ja parikin löytyi vasta viimeisellä viikolla. Toki kovinkaan aktiivisesti en ollut sellaista ennen sitä etsinytkään.

 

Karttojen jako alkamassa

 

Kartat sai käteen aamulla klo 10 ja startti oli klo 12. Paikalla oltiin jo ennen ysiä kisakamat päällä ja sen jälkeen homma olikin pitkälti odottelua. Reittisuunnitelma ratkesi noin tunnissa, kun kahdesta yhtä pitkästä kaikki rastit kiertävästä variaatiosta valittiin se, kummassa oli lopussa paremmat oikomismahdollisuudet ja pieniä rasteja.

 

Suunniteltu ja kuljettu reitti. Avaamalla omaan ikkunaan näkee parhaiten.

 

Lähdimme liikkeellä eri suuntaan kuin lähes kaikki muut ja pääsimme tekemään omaa suoritusta. Kolmannella rastilla emme enää nähneet ketään muuta ja siihen mennessä ensimmäisellä metsäpätkällä myös kartan mittakaava ja luonne oli selvinnyt käytännössä. 1:35 000 kartta voi olla hyvä tai huono ja Salpaus-rogainingissa se on aina ollut hyvä. Korkeuskäyristä piti osata lukea päämuotoja ja olla tarkka suunnan ja etäisyyden kanssa. Kuitenkin kartasta löytyi tarpeellinen informaatio, toisin kuin muutamissa muissa lajin kilpailuissa.

 

Alun tunnit edettiin reipasta vauhtia ja rastit löytyivät hyvin. 41-91-välillä Vierumäen urheiluopiston lähettyvillä ylitettiin pari leveää ojaa, joissa hyppy ei kantanut ihan vastarannalle saakka. Ensimmäisessä vettä riitti muniin asti, toisessa vähän enemmän. Veden lämpötila ei ollut vielä ehtinyt tavoittaa kesän huippulukemia.

 

Kartan itäosassa suunnistus sujui moitteetta ja kahdeksan tunnin kohdalla oli kuljettu 60 kilometriä huolimatta siitä, että Nikolla oli pieniä imeytymisvaikeuksia ruoan kanssa. Yksi 60 pisteen rasti skipattiin, kun sen hakeminen olisi vaatinut pitkän piston. Muita tiimejä näkyi yllättävän vähän, joten muilla oli varmasti melko erilaiset suunnitelmat.

 

Ensimmäinen isompi tiplu tuli rastilla 82. Lähdimme seuraamaan väärää ojaa ja lisäksi metsässä ollut ylimääräinen tie aiheutti hankaluuksia. Vauhtia haettiin isomman tien kautta ja hukattiin arvokkaita minuutteja roppakaupalla. Pari rastia myöhemmin teimme koukun hämärän laskeuduttua selvällä rastilla 72.

 

Rasti 35 jäi löytymättä kokonaan, vaikka GPS-jäljen mukaan oltiin ympyrässä noin 15 minuuttia. Ilmeisesti kurvasimme juuri ennen rastia pois, kun eteen tuli jyrkkä rinne. Kartassa näkyy kaksi korkeuskäyrää, joten rasti oli varmaankin näiden päällä. Yrittäessämme uudelleen toisesta suunnasta ohitimme rastin eri puolelta.

 

Sen jälkeen myös seuraavasta rastista vedettiin ohi melko läheltä ja haettiin uutta vauhtia tien kautta, kun oli pakko saada nopeasti jostain kiinni. Näihin muutamiin virheisiin kului aikaa yhteensä yli puoli tuntia ja jouduimme lopussa oikaisemaan maaliin jättäen neljä rastia hakematta. Erityisesti jäi harmittamaan lähellä maalia ollut kahdeksan pisteen rasti, sillä sen kanssa oltaisiin taisteltu voitosta. Toki muillakin oli kisassa vaikeuksia ja se kuuluu lajin luonteeseen.

 

Matkaa kertyi mittariin kaikkinensa hieman päälle 81 km. Tiekiertoja ei juurikaan harrastettu, vaan mieluummin käveltiin metsän poikki ja yritettiin suunnistaa tarkasti. Välillä maasto oli aikamoista pusikkoa, mutta kiertäessä vauhdin pitäisi olla selvästi kovempi kuin mihin nyt pystyttiin. Reittisuunnitelma vaikuttaa jälkikäteenkin tutkien hyvältä ja siitä ei tulos jäänyt kiinni. Kaikkien rastien hakemiseen olisi vaadittu vähän parempaa jalkaa ja suunnistusta.

 

Voiton korjasivat odotetusti Woodmanin kaksikko Teivaanmäki-Nurminen ja kakkoseksi kiilasivat suunnistajat Juha Skinnari ja Asmo Vuorenpää. Onnea voittajille!

 

Reijo ja Anu sijoittuivat hienosti kuudenneksi toiseksi parhaana sekajoukkueena, JanneS ja Juha olivat yhdeksänsiä. Kaiken kaikkiaan maaliin selviytyi 48 joukkuetta. Lisäksi muissa sarjoissa oli yhteensä alun toistasataa jengiä. Kisa oli jälleen hyvin järjestetty, joten porukkaa lienee ensi vuonnakin viivalla sankoin joukoin. 

 

Linkki tuloksiin

Ambitin tallentamaa informaatiota 

Lupus Extremen kilpailukausi juoksu- ja rogaining-painotteinen

Viime vuoden tapaan myös tuleva tai oikeastaan jo käynnistynyt kisakausi on tiimin osalta juoksu- ja rogaining-painoitteinen. Pitkiä seikkailukisoja ei Suomessa järjestetä, sillä Endurance Quest typistyi joukkueiden vähäisyydestä johtuen 16 h kilpailuksi. Polkujuoksut Suomessa ja ulkomailla sekä rogainingin EM-kilpailut Virossa muodostavat päärungon tiimiläisten tämän kesän kisakalenteriin.

 

Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailut käydään tänä vuonna Kaakkois-Virossa Oravan kylässä kesäkuun 7.-8. Tiimistä kauden pääkilpailukseen sen ovat valinneet JanneS ja Juha sekä Reijo ja Anu. Kilpailuformaattina on arvokisoista tuttu 24 h ja maasto tyypillistä tasaista virolaista metsää soineen ja pusikkoineen. Tavoitteena molemmilla on tehdä onnistunut ja ehjä suoritus ja sijoittua mahdollisimman korkealle. Tapahtuma toimii myös hyvänä harjoituksena vuoden päästä Saariselällä käytäviin lajin maailmanmestaruuskilpailuihin.

 

Ennen Viron reissua tiimit vetävät kenraaliharjoituksena Vierumäellä 12 h Salpaus-rogainingin, joka käydään tulevana viikonloppuna. Kisaan starttaa myös JanneH parinaan Renkomäen kestävyyskone Niko "Cyril" Toimela. Edellä mainittujen rogaining-kisojen lisäksi JanneS:llä ja Juhalla on myöhemmin kesällä kiikarissa myös kahdeksan tunnin Someron yö-rogaining heinäkuun puolivälissä ja epävirallista SM-arvoa kantava 24 h Retki-rogaining Hailuodossa elokuun alkupuolella. Mahdollisesti muitakin tiimiläisiä nähdään näissä kekkereissä.

 

JanneH ja Jussi olivat molemmat asettaneet kauden päätavoitteekseen Endurance Questin, mutta kisan lyhentymisen myötä painopiste on polkujuoksun puolella. Jussi, joka tunnetusti tuplaa kisamatkan pituuden vuosittain, osallistuu syyskuussa Italiassa juostavaan Tor de Geantsiin, jossa matka on luokkaa 330 km ja nousumetrejä mukavat 24.000. Pientä epävarmuutta on aiheuttanut kuukausia jatkunut selkävaiva, jonka toivotaan menevän nopeasti ohitse. Vähäisellä harjoittelulla kisamatka voi olla jopa kuvassa UTMB:n nousuja kiipeävälle Jussille liian pitkä.

 

JanneH:n kisakalenteriin koostuu pääasiassa Buff Trail Tour Finlandin osakilpailuista, joista tarkoituksena on juosta Karhunkierros, Bodom Trail, Pallas-Hetta, Nuuksio Classic ja Vaarojen maraton. Kesän vapaisiin viikonloppuihin voi sitten mahduttaa muun muassa kotimaan multisporttia. Rogainingin MM-kisat ensi vuonna ovat jo kisakalenterissa, joten lajin kilpailuja olisi syytä käydä myös tänä kesänä. Myös muut ensi vuoden pääkisat alkavat varmistua ja näyttää siltä, että painopiste pysyy juoksussa ensi vuonnakin.

 

Raportteja kisoista ja juttua valmistautumisesta ilmestyy kesän mittaan, joten pysykää kanavalla.

Buff Trail Tour Finland yhdistää Suomen polkujuoksut

Tulevana kesänä ensimmäistä kertaa järjestettävä Trail Tour Finland kokoaa Suomen parhaat polkujuoksut yhteen. Kuudesta osakilpailusta koostuu cup, jonka pistelaskussa huomioidaan neljän parhaan kilpailun pisteet. Tourilla juostaan Karhunkierroksella, Espoossa Pirttimäen ulkoilualueella ja Nuuksiossa, Pallaksen ja Pyhän tuntureissa ja Kolin kansallismaisemassa. Yhteensä kilometrejä kilpailuista kertyy 257.

17.5. NUTS Karhunkierros Trail Ultra 53 km

Kauden avauskisa on pohjoisen poikien järjestämä NUTS Karhunkierros, jossa Touriin kuuluva 53 km juostaan Oulangan luontokeskukselta Rukalle. Yhdelle Suomen suosituimmista vaellusreiteistä mahtuu mukavasti muun muassa juurakkoa, kivikkoa ja portaita. Reitti huipentuu Konttaisen, Valtavaaran ja Rukan nousuihin, joista kertyy pääosa reitin nousumetreistä. Tarjolla on myös 80 km ja 160 km matkat, jos kaipaa pidempiä matkoja ja osallistuminen Tourille ei ole mielessä.

29.5. Bodom Trail 21 km

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Bodom Trail on Tourin lyhin kilpailu. Kilpailukeskus sijaitsee Espoon Pirttimäessä, josta reitti tekee kaksi erillistä lenkkiä. Jos matka tuntuu liian pitkältä, voi ensimmäisen noin 10 km lenkin jälkeen vaihtaa sarjaa ja juosta maaliin. Silloin ei luonnollisesti ole mukana Tourin pistelaskussa. Kilpailuun on ilmoittautunut jo yli 500 juoksijaa, joten poluilla saattaa olla paikka paikoin pientä ruuhkaa.

25.7. NUTS Midnight Sun Trail Ultra 55 km

Pallas-Hetta -reittiä kulkeva NUTS Midnight Sun Trail Ultra on etukäteen ajatellen Tourin houkuttelevin kilpailu. Suomen kauneimmissa maisemissa juostava kisa on sarjan pisin ja starttaa kohti Lapin yötöntä yötä klo 18:00. Maasto on nopeaa polkua, mutta reitille osuu Suomen oloihin nähden muutama mukavankokoinen mäki, joista kertyy yhteensä 1870 nousumetriä. Matka Lappiin on pitkä, mutta se kannattaa tämän kisan takia tehdä.

9.8. Pyhä Tunturimaraton 43 km

Elokuun alkuun sijoittuva Pyhän Tunturimaraton järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Pyhätunturin kansallispuistossa kulkevalle reitille mahtuu nousumetrejä noin 1150 m. Alusta vaihtelee poluista pitkospuihin ja rappusiin sekä pehmeistä latupohjista teknisiin tunturin rinteisiin. Osallistujalistalla on jo yli 150 nimeä, vaikka kilpailun sijainti suurimmalle osalle melko haastava onkin.

6.9. Nuuksio Classic Trail Marathon 42 km

 
Kolmatta kertaa järjestettävän Nuuksio Classicin suosio jatkaa kasvuaan. Tällä kertaa 450 osallistujan raja tuli täyteen alle vuorokaudessa ja kisa houkuttelee juoksijoita myös ulkomailta. Onkin todennäköistä, että joku kilpailun 28 ulkomaalaisesta osallistujasta nappaa voiton. Suomen parhaiten järjestetty maraton on tapahtumana niin onnistunut, että negatiivista sanottavaa ei juuri voi keksiä. Ellei sitten mieluummin juokse kuivalla asvaltilla, jossa kengät pysyvät varmasti kuivana.

4.10. Vaarojen Maraton 43 km

Vaarojen Maratonista on vuosien varrella kasvanut suomalaisen polkujuoksun Paris-Roubaix, monumentti ja klassikkojen klassikko. 43 km mittaiselle reitille mahtuu teknisiä polkuja mutta myös kovaa juostavia hiekkatieosuuksia ja pari tiukkaa nousua lukuisten pienempien mäkien lisäksi. Tourille Vaaroilta on valikoitunut 43 km kilpailu, josta saa myös tuplapisteet muihin kilpailuihin verrattuna. Toiveissa kuitenkin on, että kisan päämatkan 86 km kilpailun ensimmäisen kierroksen väliaika laskettaisiin mukaan Tourin pistelaskuun.

Lupus Extremestä vähintään neljä Tourin kilpailua aikoo juosta JanneH. Tavoitteena on luonnollisesti menestyä, mutta helppoa se ei tule olemaan.

Transgrancanarian kisaraportti

JanneH kävi muutaman muun suomalaisen tavoin juoksemassa etelän lämmössä Transgrancanaria-ultrajuoksun kuluvana viikonloppuna. 126 km matkaan mahtui ultrajuoksulle ominaiseen tapaan kaikenlaista ja maalissa loppuaika oli 17:49.06, jolla irtosi 23. sija tapahtuman päämatkalla.

 

Teksti: Janne Hietala

 

Ennen starttia:

 

Saavuimme Maspalomasiin keskiviikkoiltana ja torstaina haimme muutaman muun suomalaisjuoksijan kanssa kisamateriaalin. Sen jälkeen käväistiin Pajusen Pekan ja Tuulan kanssa vuoristossa lyhyesti tutustumassa maastoon. Torstai-iltana muun lomaseurueen jäädessä grillailemaan kävin pastapartyssä Auvisen Anssin ja Koposen Tuomaksen kanssa. Ei mikään erityinen makuelämys, mutta onneksi grillistä jäi tähteitä minullekin.

 

Kisasta oli etukäteen hyvin informaatiota tarjolla, mutta espanjalaiseen tapaan se oli ripoteltu mihin sattuu. Nettisivuilla ei ollut kaikkea vaan osa piti lukea ennen kisaa tulleesta uutiskirjeestä. Olin tutustunut infoon huonosti, joten kyselin muilta suomalaisilta Facebookin kautta milloin mitäkin.

 

Perjantai-iltana tavattiin Pekan, Anssin ja Tuomaksen kanssa kisakeskuksessa ja ennen kymmentä lähdettiin järjestäjän bussikyydillä kohti lähtöpaikkaa Agaetea. Siellä oltiin perillä noin 45 minuuttia ennen starttia ja värjöteltiin kuoritakit päällä kevyessä mutta kovan tuulen maustamassa vesisateessa. Hieman ennen kuin kello oli pykälässä siirryttiin laiturille lähtökarsinaan, jossa nähtiin muista suomalaisista Jussi Nokelainen.

 

Kisan kulku:

Espanjankielinen yhteislähtolaskenta päättyi perjantain vaihtuessa lauantaihin ja lähes 500-päinen juoksijajoukko ryntäsi matkaan. Lähtöpaikkamme oli kohtuullinen, mutta missään nimessä sellainen, jota olisin toivonut. Niinpä käytin ensimmäisen kilometrin leveän autotien hyväkseni ja ohitin mahdollisimman monta juoksijaa samalla kuitenkin huolehtien, ettei sykelukema saavuta anaerobista kynnystä.

Tieltä siirryttiin leveälle polulle ja juoksijoiden kirkkaat otsavalot ja punaiset takavalot muodostivat helminauhan, jossa siirryin askel kerrallaan eteenpäin. Pari ensimmäistä tuntia kuluivat nopeasti ja ongelmitta, mutta elimistön siirryttyä rasvoille alkoi silmä ja askel painaa. Edellispäivänä nautitusta ruoasta käyttämättä jäänyt osa piti jättää polunvarteen, mistä seurasi kolme ongelmaa. En luonnollisestikaan ollut varustautunut vessapaperin kera, joten käytin luonnon omana antimena löytynyttä puunlehteä. Ensimmäinen ongelmista oli anneliosaston hiertymäriski, toinen kyykistelyä seurannut vatsalihasten totaalikramppi ja kolmas vajavainen käsihygienia.

Konkretiaa jälkimäisestä seurasi hetken kuluttua joutuessani tyhjentämään vatsan sisällön neljällä toistolla polun varteen. Vaikka olin alkumatkan juonut korostetun paljon, ei ruoka ollut imeytynyt kunnolla. Mutta eipä ollut ensimmäinen ultrajuoksu, kun pirjo lentää, joten piti vain aloittaa alusta nesteen ja energian nauttiminen. Ensimmäisessä huollossa ei ollut muuta kiinteää tarjolla kuin manteleita ja energiansaannin riittävyys alkoi huolettaa. Omia eväitä oli aika vähän ja nekin pääasiassa geelejä, jotka eivät oikein maistuneet. Huoltopisteillä täytin aina molemmat juomapullot ja söin appelsiininlohkoja, karkkeja yms. ja join kokista pari mukillista.

 

Maisema kohti Teneriffaa, taustalla Teide. Kuva: Ian Corless

 

Reitin alkupuoli kulki saaren pohjoisosissa, jonne vuoret pysäyttävät mereltä tulevan kosteuden. Niinpä maasto oli vihreää ja yö erittäin kostea. Kun aamu valkeni, hävisi kosteus nopeasti. Aurinko kuitenkaan ei heti tullut pilvien takaa esiin, mikä sopi hyvin, sillä kuumaa varmasti riittää myöhemminkin päivällä.

 

51 km huollon jälkeen juoksin hetken matkaa kiharatukkaisen kaverin kanssa ja juttelimme kisan kulusta. Kaveri näytti tutulta, joten piti kysäistä, että kukas sä oikein olitkaan. Scott Jurekhan se ja vähän ihmettelin hänen juoksevan niin hiljaa. Osin oli paikalla kirjajulkkarinsa takia ja muuten lähinnä vetämässä treenikisaa. Seuraavassa teknisessä alamäessä menin polulle ensimmäisenä ja sen jälkeen ei miestä enää näkynyt.

 

Tässä vaiheessa oli hyvä flow päällä ja juoksu kulki, mutta matkaa maaliin kuitenkin vielä 70 km. Piti keskittyä syömiseen ja huolehtia, että energiat riittävät. Edessä oli itselle ennakkoon kisan vaikein kohta eli kaksi peräkkäistä yli tonnin nousua. Ylämäet eivät missään nimessä olleet vahvuuksiani, vaikka niihin olin yrittänyt treeneissä panostaa.

 

Yksi lukuisista mäennyppylöistä. Kuva: Ian Corless

 

Nousut tuntuivat loputtomilta ja laskin mielessäni nousu- ja kilsavauhteja ilmeisen epäonnistuneesti, sillä kuvittelin loppuajan painuvan jonnekin 21 tunnin paikkeille. Jälkimmäisen nousun ensimmäisellä huipulla käytiin Roque Nublolla, joka oli helvetin iso lohkare terävän kallion päällä. Siitä tiputettiin pari sataa metriä ja huollon jälkeen noustiin saaren korkeimpaan kohtaa Pico de las Nievesille.

 

Huollossa join dropbagissa olleen Gainomaxin ja jonkun proteiinipirtelön, sekä mätin naamaan puoli lautasellista makaroonia, johon oli espanjalaisella niukkuudella annosteltu jotain tomaattikastiketta. Olin koko matkan nauttinut melko vähän energiaa, sillä vatsa ei tuntunut vastaanottavan kunnolla. Pastakin meinasi tulla ylös, mutta väkisin pidin sen sisällä.

 

Nievesiltä matkaa maaliin oli noin 40 km ja profiilin mukaan melkein pelkkää alamäkeä, joten helppo homma. Käsitys osoittautui nopeasti vääräksi, sillä erityisesti kivikkoisia alamäkiä oli vaikea juosta. Etureidet jumissa on vaikea rullata rennosti ja askel muuttuu varovaiseksi, kun potkaisee oikean jalan isovarpaan 20 kertaa kiveen meinaten samalla kompastua. Loppuosa reitistä oli kuivaa ja kivikkoista eli täysin erilaista kuin alkupuoli. 

 

Reitin maisemista ei voinut valittaa. Kuva: Ian Corless

 

Tässä vaiheessa nautinto alkoi olla aika kaukana ja eteneminen vaikeaa. Jos alkumatkan ruoka ei tuntunut imeytyvän kunnolla, niin nyt pystyi syömään enää appelsiinilohkoja ja juomaan kokista ja vettä. Profiilin perusteella nousujen piti olla maltillisia, mutta metrejä niissä riitti ihan hyvin näihin tarpeisiin. Osa alamäistä oli juostavia, mutta suurin osa meni jarrutteluksi. Kengän ja maaston välinen kitka oli hyvä, mutta kahdella ohuella sukalla laakeroitu jalka törmäsi kerta toisensa jälkeen kengän etuosaan.

 

Viimeinen jyrkkä alamäki oli noin 20 km ennen maalia. Jyrkkä tarkoitti lähes pystysuoraa louhikkoa, johon oli jollain ilveellä onnistuttu tekemään kiemurteleva polku. Jalka osui ties monennenko kerran kiveen ja tukijalan napsahtaessa maahan pysäyttäen kaatumisen, napsahti takareisi. Olin jo ottanut reissun aikana kolme 600 mg Buranaa ja kaksi 400 mg Panadolia, joten päätin selvitä maaliin kipua sietäen.

 

Noin 15 viimeistä kilometriä oli alaspäin viettävää hiekkatietä, jota pääsi juoksemaan tasaisesti. Matkalla sai ohittaa kymmeniä lyhempien matkojen juoksijoita, jotka lähinnä kävelivät. Kovasta vastatuulesta ja liikerajoittuneesta takareidestä huolimatta kilometrivauhdit olivat tiellä hieman alle kuuden minuutin, joten laskin sen riittävän alle 18 tunnin. Loppumatka meni ehkä liikaakin kelloa ja jäljellä olevaa matkaa tarkkaillessa. Fiilis maalissa oli loistava, sillä sen verran vaikeuksia matkalle mahtui. Lähes heti maaliintulon jälkeen piti käydä vielä oksentamassa kisassa nautittu imeytymätön ruoka ja sen jälkeen aloittaa syöminen ja juominen.

 

Loppukaneetti:

 

Joku kyseli ennen kisaa aikatavoitetta ja spekuloin jollain 20 tunnilla. Myös valoisan aikaan maalissa (viimeistään noin 19.20) ja alle 9 min/km (18.54) olivat käyneet mielessä. Näistä jälkimmäistä pidin jo erittäin kovana tavoitteena, joten loppuaikaan pitää olla erittäin tyytyväinen. Eroa kärjen maailmanluokan juoksijoihin tuli alle 3,5 tuntia, kun alun perin ajattelin eron olevan 5-6 h.

 

Parannettavaa jäi taas kerran ylämäkien osalta, sillä ne eivät tuntuneet nousevan yhtään, vaikka olen niitä säännöllisesti treeneissä tehnyt. Ensimmäinen mäki meni hyvin, mutta ensimmäinen lasku hakkasi jalat ja sen jälkeen kaikki nousut olivat vaikeita. Myös ruoan imeytymisvaikeudet haittasivat ja olisi ehkä pitänyt hieman enemmän ottaa omia eväitä. Järjestäjien ruokatarjonta vaihteli eikä ollut aina sitä, mitä olisi toivonut.

 

Kisa oli poikkeuksellisen hyvin järjestetty ottaen huomioon, että sitä järjestivät espanjalaiset. Kaikki toimi ja mitään ei tarvinnut selitellä. Pelisilmää käytettiin ja oltiin valmiita venymään, jotta pystyttiin palvelemaan juoksijoita. Suosittelen kisaa lämpimästi. 

 

Lopuksi on annettava tunnustusta myös varusteille. Päällä oli Salomonin EXO-sarjasta paita, twinskin-shortsit ja kompressiosäärystimet, reppuna vanha S-lab XA advanced skin 12 ja kenkinä Fellcross 2. Asuvalintana ei näyttänyt olevan kaikkein persoonallisin, sillä iso osa juoksijoista luotti Salomoniin, eikä syyttä. Oikeastaan mitään hiertymiä tai muutakaan ei tullut, ainoastaan varpaat ottivat sen verran osumaa, että seitsemän kynttä näyttää sellaiselta, että ne saa irrottaa lähiaikoina. Bebanthenia oli matkassa ja jonkin verran sitä laitoin etukäteen riskialttiina pitämiin paikkoihin.

Transgrancanaria lähestyy

Reilun viikon kuluttua Kanariansaarilla kipaistaan vuoden toinen Ultra Trail World Tour -kilpailu Transgrancanaria. Kovatasoisen kisan viivalla nähdään mm. ultrajuoksulegenda Scott Jurek, edellisvuosien voittaja Sebastien Chaigneau ja muutama muu lajin ammattilainen. Kaikkiaan osallistujia koko tapahtumassa on noin 3000, tiimistä mukana on JanneH.

Transgrancanaria eksyi tämän vuoden kisakalenteriin, kun sen sai yhdistettyä hyvin perheen lomareissuun. Kisassa on vaihtoehtoina 125, 82, 42, 30 ja 15 km matkat. Päätapahtuma on 125 km kilpailu, joten luonnollisesti osallistun siihen. Nousumetrejä matkalle mahtuu mukavat 8500, minkä paikkansa pitävyyttä tosin tohtii epäillä kisajärjestejien ollessa espanjalaisia. Lämpötila kisan aikana vaihtelee 10-20 asteen välillä, mutta joissain paikoin vuoristoa saattaa olla luntakin. Lumi toki sopisi suomalaisille huomattavasti lämpöä paremmin, sillä edellisen kerran auringonpaahteessa on

päässyt juoksemaan joskus puoli vuotta sitten.

Kisa kulkee Agaetesta Maspalomasiin

Viime kauden jälkeen tavoitteena oli viettää marraskuu ylimenokautta ja treenata sen jälkeen vajaa kolme kuukautta juoksupainotteisesti vain tätä kisaa silmällä pitäen. Juoksun kannalta talven kelit ovat olleet hyvät ja juostuja kilometrejä on kertynyt kohtalaisesti. Myös Malminkartanon mäkeä on tampattu viikoittain sauvojen ja repun kanssa. Näistä treeneistä huolimatta kisan nousut tulevat olemaan erittäin raastavia.

Profiilin perusteella matkalla on vain muutama mäki

Ihan kaikilta osin tavoitteisiin en ole päässyt, kun treenijaksoon on osunut kolme flunssaa, mutta sitä on turha murehtia nyt. Tärkeintä on, että olen pystynyt juoksemaan peräkkäisinä viikkoina isompia määriä kuin ennen ja ehkä myös palautumaan lenkeistä nopeammin. Viime lenkeillä askel on tuntunut erittäin kevyeltä, mihin on voinut vaikuttaa myös parantunut keskivartalon lihaskunto. Kisapainokin alkaa olla lähellä 60 kg:n rajapyykkiä.

 

Kunnon suhteen ei ole enää ennen kisaa paljon tehtävissä, vaan pitää keskittyä huolelliseen valmistautumiseen. Suurin työ lienee Astalla, jonka pitäisi vielä saada hierottua lihakset auki. Maanantaina niissä oli havaittavissa melkoista jumia, joka toivottavasti helpottaa, kun harjoittelu on selvästi keventynyt tällä viikolla. Lisäksi on suunniteltava tarkasti huollot, mietittävä varustepuoli ja kasattava sellainen biisilista, jolla ennen kisaa saa flown päälle.

 

Mukana karkeloissa on tänä vuonna kunnon kattaus mailman huippunimiä. Syynä tähän lienee kilpailun kuuluminen Ultra Trail World Tour -sarjaan. Parin edellisvuoden voittajan Sebastian Chaigneaun lisäksi matkaan lähtee mm. kolminkertainen Spartahlon-voittaja Scott Jurek, Timothy Olson, Ryan Sandes, Dylan Bowman ja monta muuta huippujuoksijaa.

 

Reissuun starttaamme keskiviikkona, joka on puhtaasti matkapäivä. Torstaina käydään mahdollisuuksien rajoissa vuoristossa tutustumassa paikkoihin ja perjantaina tehdään viimeiset voitelut. Bussi lähtöpaikalle lähtee perjantai-iltana 21:45 ja startti tapahtuu vuorokauden vaihtuessa lauantaiksi. Maalissa Maspalomasissa on syytä olla lauantai-illalla.

Viime hetken tunnelmia ennen kisaa voi seurailla parhaiten Twitterin kautta (@JiiHietala).

 

Linkkejä:

Kisasivut

Hauska video Sebastian Chaigneaun valmistaumisesta viime vuoden kisaan

Ultra Trail World Tour

Talk Ultran kisaennakko
 

Loppiaisrogaining 2014

Loppiaisrogaining järjestettiin tänä vuonna lumettomissa olosuhteissa Sipoonkorvessa. Kisakeskus oli Hakunilan urheilupuistossa ja maasto oli monelle osittain tuttua 2012 Valio-Jukolasta. Lupuksesta harjoittelemaan lähtivät JanneH yksin (Jussi oli telakalla), Anu ja Reijo sekä JanneS Juhan kanssa. Tässä hieman kertomusta kaikkien tiimien tunnelmista.

JanneH

Jussin sairastellessa JanneH liittyi Juha Skinnarin seuraan. Alla olevassa kuvassa heidän reittisuunnitelma ja toteutus.

JanneH:n ja Juha Skinnarin suunnitelma ja kulkema reitti.

Suunnitelma tehtiin kierrolla vastapäivään. Ajatuksena oli, että lopussa on helposti juostavaa korttelia, josta rastit löytyy helposti. Lisäksi laskettiin, että alkupuolelta saa 22 pistettä, joita voi olla vaikea löytää pimeässä. Niissä oli kyllä oma haasteensa valoisassakin.

Pummeja tuli rasteille 21, 42, 50, 55 ja 37. Nopeasti laskettuna n. 40 minuuttia eli ihan liikaa. Lisäksi 24 jäi löytymättä kokonaan, kun oltiin ihan hukassa ja luultiin olevamme rastin eteläpuoleisella jyrkänteellä, josta käännyttiin pohjoiseen. Päätettiin aika nopeasti, ettei jäädä harhailemaan kahden pinnan takia ja seuraava rasti löytyi ihan tuurilla, kun ei tiedetty yhtään missä ollaan.

Matkaa tuli n. 52 km eli ilman virheitä olisi voittajien kulkema 56 km ollut aika lähellä. Tällä kertaa 2.sija pisteillä 110 ja ajassa 7:53:20.

Anu ja Reijo

Anu ja Reijo suunnittelivat myös reitin vastapäivään. Tavoitteena oli linnuntietä  hieman alle 40km reitti, mutta matkan aikana päätettiin oikaista. Kuvassa suunniteltu reitti ja toteutuma.

Anun ja Reijon suunnitelma ja kulkema reitti.

Näissä maastoissa sai olla iloinen, että suunnistus sujui hyvin. Pimeässä meilläkin meni välillä melko oravapolkusuunnistukseksi, mutta eipähän tullut mitään isoja pummeja. Ensimmäinen pieni kierto tuli aika alussa rastilla 24. Siellä kierrettiin ojaa vastapäivään, kun ensimmäistä ojan risteystä ei havaittu maastossa. Jälkikäteen analysoituna 55 olisi kannattanut hakea etelän kautta ja mennä vasta sitten 37:lle.

Suorituksen kannalta hyvä valinta tehtiin melko pian pimeän tultua rastilla 36 ja muutettiin suunnitelmaa siten, että jätettiin rastit 44-39-26 hakematta, kun ei ilmeisesti oltaisi kaikkia ehditty hakemaan. Rastilla 24 tehtiin myös pieni kierros rastiympyrässä, mutta lopulta tähänkään kiertoon ei mennyt kuin viitisen minuuttia.

Oikaisun takia loppuun jäi hieman ennakoitua enemmän aikaa ja ajan puolesta olisi ehtinyt vielä ainakin 28:n hakemaan, mutta ei enää innostanut asvalttijuoksu ja niinpä mentiin suoraan pesulle. 

Yhteenvetona pari 5 min kiemuraa, kuljettu matka 41km, yhteensä 97 pistettä, ajassa 7:22:03 ja 10.sija.

JanneS ja Juha

JanneS ja Juha Päivärinta suunnittelivat reitin myötäpäivään. Reittisuunnittelu ei mennyt ihan putkeen ja ihan riittävästi tuli tehtyä virheitä vielä matkallakin. Pummeja on arviolta noin 40 minuuttia koko reitiltä.

 

Matkan varrella tuli tehtyä pari tyhmää säätöä reittiin viime hetkellä ja sitten pummattiin parissa kohtaa vähän turhan paljon. 49 oli sellainen joka olis pitänyt jättää hakematta, sen etsimiseen meni aikaa aivan liikaa. 44:sta etsittiin myös ihan urakalla.

Lopussa erehdyttiin vielä, kun luultiin, että ehdittäisiin ihan hyvin ja haettiin ensin 29 ja sitten 27 ja sieltä rastille 48. Rasti 27 olisi todella kannattanut jättää väliin ja mennä vaan Landbon läpi 48:lle.

Edettyä matkaa 47.5 km, johon oltiin kyllä tyytyväisiä. Aikaa kului 8:08:18 ja myöhästyttiin siis maalista. Pisteitä kerättiin 84 ennen sakkoja ja lopputuloksiin 75 pistettä sijoituksella 41.

Tänä vuonna ei ollut ollenkaan lunta ja sen myötä harjoituksiin lähti paljon porukkaa myös maastopyörillä. Tosin tuloslistaa katsellessa näkee, että maasto on suosinut jalkaisin liikkuvia. Maastossa oli todella kosteaa märän syksyn myötä ja kelin takia lampunkin meinasi laittaa päälle jo melkein lähdöstä. Kaikilla oli kuitenkin kivaa ja tästä on hyvä jatkaa kohti kevään ja kesän kisoja. Kiitokset järjestäjille hienoista harjoituksista.

Tuloksia voi katsella täältä.

-Reijo ja Anu

Vaarojen Maraton ehdolla matkailupalkinnon voittajaksi

Polkujuoksun suosio Suomessa on ollut jatkuvassa kasvussa ja laji on saanut huomiota myös mediassa. Lajin uranuurtajiin kuuluva Vaarojen maraton on järjestetty jo useita kertoja ja tämä työ on huomattu myös muualla kuin polkujuoksijoiden keskuudessa. Vaarojen maraton on ehdolla Suomalaisen matkailupalkinnon saajaksi kolmen muun finalistin joukossa.

Ennen jutun lukemista käy äänestämässä Vaarojen maratonia täällä: www.matkailupalkinto.fi.

Polkujuoksun harrastajamäärät Suomessa ovat kasvaneet parin viime vuoden aikana räjähdysmäisesti ja nykyisin voidaan puhua jo omasta lajistaan. Suosio on näkynyt mm. lisääntyneillä tapahtumilla ja kasvaneilla osallistujamäärillä. Siinä missä Vaarojen maratonin ultramatkalta vuonna 2008 tuli maaliin kymmenkunta juoksijaa, reitin selvitti viime syksynä liki kymmenkertainen määrä kilpailijoita.

Polkujuoksijoita lajin ytimessä. Kuva: Tuomas Sovijärvi

Muutoksen voi huomata myös lenkkipoluilla. Yhä useammin metsässä tulee vastaan muita polkujuoksijoita ja muun muassa pääkaupunkiseudulla järjestetään yhteislenkkejä viikoittain. Näille pääsee mukaan kätevästi Helsinki Trail Running Clubin kautta (www.facebook.com/helsinkitrailrunningclub). HTRC:tä voidaan pitää myös todellisena polkujuoksun pioneeriseurana, ja sen toiminta perustuu aktiivisiin lajin harrastajiin.

Tänä vuonna polkujuoksun kisakattaus kotimaassamme on loistava. Pelin avaa Northern Ultra Trail Servicen järjestämä Karhunkierros toukokuun puolivälissä. Siellä matkoina ovat 53, 80 ja 160 km. Näistä jälkimmäisin on ensimmäinen Suomessa järjestettävä 100 mailinen polkujuoksukisa. Lisäksi NUTS järjestää tulevana kesänä Ylläs-Pallas-Hetta -juoksun.

Lajin klassikkokisa Vaarojen maraton järjestetään 4.10. ja tiedossa on mahdollisesti uudet matkat 60 ja 100 km. Lyhemmistä kisoista Nuuksio Classic (42 km) järjestetään 30.8. ja Bodom Trail (10 ja 20 km) 29.5., molemmat Espoossa. Lisäksi kalentereihin ilmestyvät uusina tapahtumina Pyhän tunturimaraton (43 ja 21,5 km) 8.-10. ja todennäköisesti maratonin ja puolikkaan mittainen kisa Lopella alkukesän aikana.

Kisojen pituutta ei kannata kuitenkaan pelätä ja jättää lajin aloittamista sen takia. Jo pelkästään juokseminen omaksi ilokseen poluilla antaa elämyksiä ja kisoihin voi halutessaan lähteä myöhemminkin. Ei muuta kuin juoksemaan ja äänestämään Vaarojen maratonia, jos se on vielä tekemättä!

Kisojen nettisivuja:
Vaarojen maraton
Northern Ultra Trail Service
Nuuksio Classic
Pyhän tunturimaraton

/JanneH