Toista kertaa järjestetty Nuuksio Classic keräsi lauantaina kansallispuistoon 400 innokasta polkujuoksijaa. Lupus Extremestä mukana olivat JanneH, Reijo, Anu ja Jenni. Hyvä keli ja kisan saama suosio nostivat tulostasoa, joten viime vuoden ennätyksiä paranneltiin reilusti. Voiton kisassa otti ylivoimaiseen tyyliin Janne Mononen ajalla 3.12.58.
Teksti: Janne Hietala
Kuva: Olli Salo
Nuuksio Classic järjestettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja kisaan osallistui noin 200 juoksijaa. Tänä vuonna osallistujamäärän yläraja oli asetettu 400:aan ja ehkä monien yllätykseksi se tuli täyteen parissa päivässä. Syynä tähän on varmasti polkujuoksun suosion kasvu sekä tapahtuman erinomaisesti onnistunut toteutus, joka on parasta mahdollista mainosta houkuttelemaan porukkaa. Järjestelyt onnistuivat myös tänä vuonna niin hyvin, ettei mitään negatiivista tule mieleen. Ensi vuonna mukaan pääseminen vaatinee siis erittäin nopeita toimia ilmoittautumisen auettua.
Omalta osaltani viime vuoden kisa toimi hyvänä opetuksena polkumaratonin juoksemisesta. Se opetti sekä tankkauksen merkityksestä maratonin mittaiselle matkalle sekä rasitustason säätelystä, kun alusta on mäkistä ja vaihtelevaa polkua. Siinä missä tehovaihtelut pysyvät melko vähäisinä, on kilometrivauhdeissa kovia eroja. Tärkeää on kuitenkin pitää tehot aisoissa, sillä maastossa on maantietä helpompaa juosta liian kovaa.
Tänä vuonna taktiikkana olikin aloittaa rauhassa ja seurata omia sykkeitä enemmän kuin muiden kovaa alkuvauhtia. Niinpä alussa annoinkin monen juoksijan karata omaa vauhtiaan ja varoin menemästä punaiselle. Vaikka tuntui, että aloitus oli rauhallinen, olivat ensimmäisten kilometrien sykkeet melko lähellä anakynnystä. Ei kuitenkaan selvästi sen yli, kuten viime vuonna.
Solvallan mäen päälle asti juoksin Kivilohkareen Manun perässä ja sijoitus väliajassa oli 10. Siitä eteenpäin etenin tasaisesti ja selkiä tuli silloin tälläin vastaan. Luotin siihen, että moni on aloittanut liian kovaa ja oma kunto riittää 30 km jälkeen vielä hyvään vauhtiin. 24 km kohdalla olin noussut 5. sijalle ja tossu liikkui vielä hyvin. Vähän myöhemmin sain kiinni neljäntenä juosseen Kai Langelin ja etenimme hetken matkaa yhdessä. Oma askel veti ehkä vähän paremmin ja eroa tuli Kattilan jälkeisissä ylämäissä.
33 km juottopisteellä kuulin, että eroa kolmanteen on alle puoli minuuttia ja olin edelleen luottavainen, että ero on kurottavissa kiinni. Vielä 5 km aiemmin ero oli ollut pari minuuttia. Vähän ennen 34 km kohtaa näin Niinikosken Antin tutun hahmon edessä. Pääsin noin 50 metrin etäisyydelle, mutta sen jälkeen välimatka ei enää kutistunut. Loppumatkan pysyin näköetäisyydellä ja vaikka lopussa löytyi yksi vaihde lisää, löytyi se Antiltakin. Sijoitus maalissa oli 4. loppuajalla 3.32.30 ja eroa pronssiin 12 sekuntia. Toiseksi sijoittui entinen kansallisen tason kärkihiihtäjä Risto Ikonen pari minuuttia nopeampana. Voiton korjasi Multisport.fin hiihtoniilo Janne Mononen uudella reittiennätyksellä 3.12.58. Joukkuekisasta otimme voiton Helsinki Trail Running Clubin porukalla Antin, Kolehmaisen Mikon ja Vähäsillan Jaakon kanssa. Mutta kuten kisan jälkeen totesin, tiimikisan voitosta iloitsevat ne, jotka eivät henkilökohtaisessa kisassa pärjää.
Sääennusteista huolimatta keli oli kuiva pääosan kisasta. Salomon Sense oli onnistunut kenkävalinta ja samaan tai lähes samaan oli päätynyt moni muukin. Kärkikymmeniköstä seitsemällä juoksijalla oli joko Senset tai Sense Ultrat. Repussa kulki mukana geelejä iso kasa ja muutama kanssakilpailija tai järjestäjä taisi niiden määrää tiedustellakin. Loppujen lopuksi niitä kului kisan aikana neljä, siis sama kuin viime vuonna. Tällä kertaa mukana oli myös väkevää urheilujuomaa juomapussissa ja huoltopisteiltä otin pulloon vettä.
Tiimin muista jäsenistä Reijo oli 52. ajalla 4.24.05 ja Anu naisten sarjassa 11. ajalla 4.59.00. Jenni joutui jättämään leikin kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti