Peräkylän Ponnistus järjesti perjantain ja lauantain välisenä yönä Itä-Vantaan ja Sipoon maastoissa umpihankirogaining-tyyppisen Mammuttihiihdon. JanneH kävi osallistumassa tapahtumaan yhdessä Heikki Hihnalan ja Pekka Teivaanmäen kanssa.
Mammuttihiihto on hieno underground-henkinen hiihtokilpailu, jota voisi pitää Mammuttimarssin talvisena vastineena. Rasteja oli maastossa seitsemän ja niiden haku latuverkkoon tukeutuen edellytti noin 85 kilometrin etenemistä. Ilmoittautuneiden listaa katsellessa varsinaisia yllätyksiä ei tullut ja loppuen lopuksi starttihetkellä perjantaina klo 19 Vantaan Kuusijärvellä oli n. 10 seikkailunhaluista henkilöä, joille perjantai-iltana ei ollut löytynyt tähdellisempääkään tekemistä.
Lähdimme Pekan ja Heikin kanssa kiertämään rinkiä vastapäivään ja pääpiirteissään reitti oli Kuusijärvi-Hakunila-Lillhagen-Söderkulla-Nikkilä-Backas-Talma-Keinukallio-Kuusijärvi. Olimme matkassa luistelusuksilla, repuissa oli olevinaan riittävästi evästä ja juotavaa, kartat sinne päin ja päässä luotettavat otsalamput. Teoriassa reitin pääsi kiertämään muutamaa kilometriä lukuun ottamatta ajettuja latuja, mutta viime päivien leudot kelit olivat tehneet tehtävänsä.
Alkumatkasta pidettiin ihan kohtalaista vauhtia ja noin 3,5 tunnin jälkeen olimme Söderkullassa. Lämpötila pysytteli läpi yön nollan yläpuolella ja keli oli erittäin kostea ja sumuinen. Pilkkopimeässä hiihtovauhtia oli hankala arvioida, mutta jonkinasteista suksen imemistä oli havaittavissa. Tästä oli myös hyötyä, sillä muutamassa paikassa pehmeässä hangessa oli pakko hiihtää vuorohiihtoa ja se tuntui onnistuvan myös vapaan suksilla, kun suksi imi alustaan.
Paikka paikoin laduilla oli myös paljon roskia ja suksi luisti yhtä hyvin kuin kesällä nurmikolla. Parin viikon takaisen Susihiihdon jälkeen ladut olivat kärsineet aika pahasti keleistä, mutta toisaalta se sopi tapahtuman luonteeseen paremmin kuin hyvin. Tienylityksiä tuli reitille kymmeniä ja osassa sukset jaksoi ottaa pois, osassa ei. Hiekkateiden ylitysten jälkeen pohjakuviokin alkoi vastata paremmin kelin aiheuttamia haasteita.
Nikkilässä Heikki totesi, että tuli ehkä lähdettyä vähän soitellen sotaan. Niinkin voisi sanoa, sillä kolme tuntia ennen starttia Heikki oli juuri tullut töistä kotiin ja aloittanut valmistautumisen kilpailuun mm. miettimällä mitä reissussa voisi tarvita. Välissä oli vielä ajettava Tampereelta Vantaalle. Heikin selkä alkoi jumittaa, mutta oltiinhan kuitenkin jo yli puolivälin. Hyvä niin, koska omat ja Heikin eväät alkoivat loppua ja juomapussit olivat tyhjät. Pekalla oli evästä mukana noin kilon verran, joten meetvurstia pistettiin jakoon.
Martinkylästä Talmaan käveltiin muutama kilometri asvalttitietä, samoin kuin Talmasta Keinukallioon. Heikin selkä alkoi taas toimia ja loppumatkasta kaikkien sukset liikkuivat hyvin. Oma lamppuni oli pätkinyt koko matkan ja lopetti toimintansa Keinukallion jälkeen. Joissain laskuissa meinasi vähän jännittää, kun piti pimeässä yrittää seurata poikien himmeitä tuikkuja. Viimeinen rasti oli miehitetty yökerho-rasti ison mäen päällä vähän ennen Kuusijärveä, mutta etsimme sitä viereiseltä kukkulalta, ja kun epävarmaa oli, onko rastia oikeasti olemassa, lähdimme pois analysoimatta tilannetta sen tarkemmin. Tämä jäi ehkä ainoana asiana hampaankoloon, koska rastilla olisi ollut makkara- ja vodka-tarjoilu.
Kuusijärvellä oltiin lopulta 9 h 20 min hiihtämisen jälkeen. Treeni oli hyvä, sillä sen kesto oli pitkä mutta palautumisaika jää pieneksi. Paremmalla valmistautumisella muutaman asian olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta toisaalta kaikki harjoitukselliset tavoitteet täyttyivät ja kokemus oli pelkästään positiivinen. Vaikka missasimme yökerhon, niin kotiin tultiin aamuviideltä hirveässä sumussa McDonald'sin kautta.
Kiitos Peräkylän ponnistukselle ja Mäkkylän mammutille sekä kaikille tapahtuman järjestämiseen osallistuneille. Hienoa, että joku jaksaa järjestää tällaisia tapahtumia.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti