Kultaa 24h-hiihdosta

JanneH kävi pokkaamassa kirkkaimman mitalin 24h-hiihdossa Vierumäellä 3.-4.2. Raikas talvisää kilpailun aikana pudotti tulostasoa ja voittoon riitti tällä kertaa 289 km. Lämpötila vaihteli kilpailun aikana 17-26 pakkasasteen välillä ja aiheutti omat haasteensa kaikille.

Vaikka kilpailun tarkoituksena oli toimia pitkänä treeninä kesän kisoja ajatellen, oli siihen kuitenkin panostettu melko paljon. Viime viikkojen sääennusteet pakottivat moneen kertaan vaateostoksille ja kaikkeen pyrittiin varautumaan. Edellisvuoden tuloksia oli luettu tarkkaan ja tiedossa oli, ketkä tulevat voitosta taistelemaan. Kilpailussa kierrettävää 4,7 km lenkkiä käytiin harjoittelemassa jo muutaman kerran alkuviikon aikana, jotta parhaat ajolinjat olivat selvillä.

Taktiikkana oli lähteä kolmella ruoka- ja vaatteidenvaihtotauolla siten, että välissä hiihdettäisiin aina noin kuusi tuntia. Geeliä, patukkaa, suklaata, proteiinijuomaa ja muuta kevyttä evästä oltiin varauduttu syömään jokaisen kierroksen jälkeen. Suksia oli kaksi paria, mikä mahdollisti niiden huoltamisen välissä.

Klo 18-24: kova aloitus
Ensimmäiselle kierrokselle lähdin rauhallisesti, mutta vauhti kiihtyi nopeasti. Kärkipaikka oli tarkoitus ottaa haltuun ja sen jälkeen hieman hidastaa tahtia. Suksi liikkui herkästi ja hiihto tuntui kevyeltä, mutta vauhti oli selvästi liian kovaa. Ero toisena hiihtäneeseen Olli Somerpuroon ei kuitenkaan kasvanut, joten liikaa ei voinut hiljentääkään.

18 kierroksen jälkeen olo oli todella väsynyt ja tuntui, että kilpailu ehti mennä heti alussa pilalle. Huollossa aikaa meni puoli tuntia, kun söin pastavuokaa pari lautasellista ja vaihdoin melkein kaikki vaatteet. Ladulle palattuani kroppa oli kuin uudesti syntynyt, joten tasaisia rauhallisia kierroksia pystyi nakuttamaan läpi yön.

Klo 24-06: taistelua unta vastaan
Yön kilometrit tuntuivat muodostuvan vaikeiksi lähinnä sen takia, että silmä meinasi painua jatkuvasti kiinni kylmästä säästä huolimatta. Alamäet olivat lyhyitä, mutta niidenkin aikana ehti nukahtaa laskuasentoon. Uneliaisuutta yritettiin hillitä Teholla ja kofeiinipitoisilla geeleillä, mutta silti välillä oli todella vaikeaa.

Sijoitus oli pudonnut huoltotauon aikana toiseksi, ja ero pysyi suurin piirtein muuttumattomana läpi yön. Toinen tauko alkoi heti klo 6. Aamupuuro oli järjestäjillä hiukan myöhässä, ja huolto venyi yli puolituntiseksi. Vaatteet vaihdettiin jälleen, ja luvassa olivatkin vielä kaikkein kylmimmät tunnit ennen auringonnousua.

Klo 06-14: kärkipaikka haltuun
Kilpailun kärjessä läpi yön hiihtänyt Olli Somerpuro oli tehnyt vain lyhyitä huoltotaukoja, joiden aikana tuskin ehti vaatteita vaihtamaan. Meno alkoi aamulla olla kankeaa, ja järjestäjät uhkasivat jo hylkäyksellä, jos jatkaa hiihtoa jäätyneenä käymättä välissä sisällä lämmittelemässä. Aloin saada eroa kiinni, vaikkei oma hiihtokaan enää kovinkaan kevyeltä tuntunut.

Tässä vaiheessa alkoi taistelu, joka vaati kovaa henkistä kanttia. Aikaa oli vielä lähes puolet jäljellä, paikkoihin alkoi sattua ja hiihtokaan ei enää oikein muistuttanut hiihtoa. Kävi selväksi, että palautuminen kisasta tulee kestämään varmasti kauan. Kärkipaikka kuitenkin antoi syyn taistella.

Klo 14-18: taistelu kipua vastaan
Viimeinen ruokailu ajoittui noin kahden aikaan ja se kesti viisi minuuttia. Vaatteidenvaihdolle ei ollut tarvetta ja keitto lapattiin naamaan niin nopeasti kuin mahdollista. Tarkoituksena oli päästä ladulle yli kierroksen keulalla, koska johtoa oli silloin helpompi kontrolloida.

Sitten alkoi kisan tuskaisin vaihe. Olkapäähän sattui ja enää pystyi hiihtämään vain kuokkaa vasemmalle puolelle. Jopa tasaiset osuudet oli mentävä kuokalla, ja joukkuesarjojen hiihtäjiä paineli ohi tasaiseen tahtiin. Mutta jos oli vaikeaa, niin sitä se oli muillakin soolosarjan hiihtäjillä. Aloin laskea tarvittavia kierroksia ja kuudenneksi viimeiselle kierrokselle lähdin ainakin kolme kertaa. Aika ei tuntunut millään kuluvan, mutta lopulta 50 minuuttia ennen kuutta tiesin, että hiihtämisen voi lopettaa ja voitto on varma.

Lopussa hiihto ei enää juuri hiihtoa muistuttanut
Kilpailun jälkeen
Heti maaliin tultuani otin kaksi 800 mg Buranaa. Keuhkoista lähti yskimällä veristä limaa ja olo oli muutenkin aika piesty. Palkintojen jaon jälkeen suunnattiin mökille saunomaan ja nukkumaan. Kun Buranan vaikutus yöllä loppui, ei sängyssä enää pysynyt makaamaan, kun olkapäätä koski. Seuraava vuorokausi menikin aika zombie-fiiliksellä, mutta onneksi maanantaina pääsi lääkäriin toteamaan vaivat: vasen olkapää tulehtunut, molempien etusormien rystyset tulehtuneet ja vasemmassa kädessä jännetuppitulehdus.

Tulehdskipulääke Arcoxia palasi jälleen ruokavalioon ja alkaa kuulua siihen jo olennaisena osana. Naamassa olleiden teippien mukana lähti niiden alla ollut paletunut iho. Keuhkoja on yskitty pari päivää pihalle, mutta mitään bakteeritulehdusta ei löytynyt. Palautuminen tulee kestämään varmasti yli kuukauden, joten tällaisten kilpailujen järkevyyttä kesää ajatellen voi helposti kyseenalaistaa. Tai sitten ne pitäisi malttaa mennä hiljaa ja lopettaa jos alkaa sattua liikaa.

Kovan suorituksen kilpailun aikana tekivät myös huoltajat Harri Sivonen ja Marko Takanen. Molemmilla unet jäivät vähille ja miltei joka kierroksen jälkeen ladun varressa oli vähintään toinen huoltajista, jolloin sai nopeasti syötävää tai vaihdettua märkiä huiveja, pipoja ja hanskoja. Suksia harjattiin ja voideltiin muutamaan otteeseen kilpailun aikana, ja pakkasesta huolimatta suksi luisti. Ilman hyviä huoltajia kilpailun voitosta olisi ollut mahdoton taistella.

Kommunikointia huollon kanssa kilpailun aikana
JanneH