sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Spring Adventuren kisaraportti

Viime lauantaina käyty Spring Adventure avasi Lupus Extremen kisakauden, ja tuloksena oli vajaan viiden tunnin etenemisen jälkeen 8. sija. Lohjan maisemissa hienolla radalla käyty kilpailu todisti sen, että tiimillä on vielä tekemistä perusvauhdin kanssa, jotta sijoituksista viiden parhaan joukossa taistellaan.

Tiimi matkusti Spring Adventuren kilpailukeskukseen Lohjan Kisakallioon varhain lauantaiaamuna. Materiaalien jako alkoi klo 6.00 ja sitä ennen oli vielä tiputettava fillarit ennalta kerrottuun paikkaan vajaan viiden kilometrin päähän kilpailukeskuksesta. Niinpä matkaan oli lähdettävä hyvissä ajoin.

Sää Kisakalliossa oli sateinen ja kylmä. Ennen starttia suunnittelimme reitin autossa ja suojasimme kartat karttapusseilla. Tavarat oli pakattu suhteellisen valmiiksi, joten kaksi tuntia valmisteluihin voitiin käyttää rauhallisesti. Sadekin lakkasi sopivasti noin puoli tuntia ennen starttia, mikä vähensi pelkoa kylmettymisestä.

Järjestäjät olivat sivuillaan kertoneet kilpailun kulun hyvin tarkasti jo päivää ennen starttia, mikä mahdollisti taktiikan miettimisen ajoissa etukäteen. Ihanneajaksi kärjelle järjestäjät olivat arvioineet 4 h 45 min, kun maksimiaika kilpailussa oli 5,5 h. Rasteja sai jättää reitin varrella väliin, mutta sijoitukset määräytyivät kerättyjen rastien mukaan. Tasapisteissä maaliintuloaika ratkaisi. Olimme laatineet oman arvioaikataulun pohjautuen järjestäjien ihanneaikoihin, ja laskimme sen mukaan eri oikaisuvaihtoehtoja. Viimeiselle etapille, jossa rastit olivat lähekkäin ja nopeasti kerättävissä, olimme varanneet puoli tuntia, ja siitä tuli pitää kiinni.

Kilpailu käyntiin melonnalla

Kilpailu starttasi melonnalla Lohjanjärven Kisakallion pohjoispuolisella selällä. Joukkueet olivat järjestäytyneinä veteen kanoottiavoriviin, kun lähtölaukaus pamahti. Paikkamme ei ollut paras mahdollinen ja alkukiihdytyksessä meinasikin olla pientä ruuhkaa. Pian saimme kuitenkin oman paikkamme ja pääsimme lappamaan kahteen kertaan kierrettävää kolmen kilometrin lenkkiä omaa tahtiamme.

Pienelle järvelle suhteellisen kova aallokko keikutti kiikkerää Martrea, ja muutamaan otteeseen jouduimme keskittymään enemmän pystyssä pysymiseen kuin etenemiseen. Kaatumisilta kuitenkin vältyttiin, ja melonta sujui harjoitteluun nähden hyvin. Melontaan kului aikaa noin 34 minuuttia, ja pääsimme jatkamaan matkaa sijalla 5.

Heti melonnan perään vuorossa oli quest, jossa piti kopioida kallion päällä olleesta "mallikartasta" rastipisteet radalle, joka oli hiekkakentällä olevalla 10 x 10 ruudukolla. Ruudukko muodostui parin metrin päässä toisistaan olleista puupalikoista, joissa oli kirjain. JanneH luetteli koordinaatit kartasta ja JanneS kirjasi ne ylös. Sen jälkeen JanneH kiersi ruudukkoa läpi ja huuteli JanneS:lle palikoissa olleita kirjaimia. Liian nopea juoksu ja epäselvä artikulaatio aiheuttivat kuitenkin sen, että 9 kirjaimesta saatiin ylös vain 8, joten rata piti kiertää uudelllen. Tähän kului aikaa ehkä minuutti enemmän, joten questin aikana ohittamamme Omjakon Ampiaiset pääsi juoksupätkälle edellämme.

Juosten fillareille ja niillä eteenpäin

Questin jälkeen vuorossa oli lyhyt suunnistus polkuja pitkin fillareille. Tässä vaiheessa kävi jo selväksi se, ettei juoksuvauhti riittänyt alkuunkaan. Liekö kanootissa istuminen kangistanut JanneS:n jalat, mutta dieselistä ei lähtenyt kierroksia irti riittävästi. Juoksuosuuden aikana Omjakon 2 ja Rahtiklinikka painoivat vauhdilla ohi, mutta nopeamman vaihdon turvin pääsimme pyöräilyyn ennen heitä. Pyöräilypätkän alussa myös Multisport.fin Janne ja Eepo painoivat heittämällä ohi, eli ei quest heiltäkään ihan putkeen ollut mennyt.

Pyöräilyn aikana Omjakon 2 ja Rahtiklinikka tulivat nopeasti takaa. Omjakonin pojat Sorjonen ja Tume vetivät sen verran hyvää kyytiä, että emme lähteneet peesiin, mutta Rahtiklinikan kanssa matkaa jatkettiin lähes yhtä matkaa. Välillä vetovuorossa oli Kainulaisen Jorma ja välillä JanneH. Toisella fillarirastilla ohitimme jälleen Omjakonin, mutta nopeasti rastin jälkeen he tulivat taas takaa ohi. Putosimme nopeasti peesistä, mutta jälleen kerran seuraavalla rastilla pääsimme kantaan.

Seuraavaan vaihtoon saavuimme kaikki lähes yhtä aikaa, ja jälleen nopeamman vaihdon turvin pääsimme lyhyelle juoksupätkälle ensin. Juoksu kulki Liessaaren toiseen päähän, jossa oli köysilaskeutuminen. Luonnollisesti juoksun aikana meistä painettiin taas vauhdilla ohi, vaikka JanneH pariin otteeseen yrittikin auttaa JanneS:ää vetämällä repun rintaremmistä. Vauhtia tämä tosin ei tainnut nostaa, lisäsi vain kaatumisriskiä.

Laskeutuminen tapahtui pystysuoralta kalliolta veteen, ja omien valjaiden mukaanotto nopeutti touhua jonkin verran. Pääsimme Rahtiklinikan ohi, mutta juoksupätkällä takaisin tapahtui jo ties monennenko kerran ohitus. Takaa tuli tässä vaiheessa pari muutakin joukkuetta.

Pyöräilyä ja juoksua vuorotellen

Laskeutumisen jälkeisen lyhyen juoksupätkän jälkeisessä vaihdossa oli käytettävissä järjestäjin kuljettama huoltokassi. Sieltä vaihdettiin nopeasti pyörään uusi juomapullo, ja jatkettiin matkaa. Järvivesi oli ollut sen verran lämmintä, ettei kuivia vaatteita ollut tarpeen vaihtaa päälle, joten huolto oli nopea. Energiaksi matkan aikana oli tähän mennessä napattu pari kolme geeliä.

Tiedossa oli, että seuraavalle rastille meno sisältää teknistä maastopyöräilyä ja voi viedä runsaasti aikaa. Olimme päättäneet jättää rastin väliin, jos ajan kanssa olisi yhtään tehnyt tiukkaa. Tässä vaiheessa vilkaisu kelloon kertoi, ettei rastia ollut mitään tarvetta jättää väliin. Kaiken lisäksi pyöräilyä rastille ei mittapuumme mukaan voinut pitää kovinkaan teknisenä, sillä matkalla oli pääasiassa leveää polkua ja pitkospuita.

Pyöräilyosuus oli lyhyt ja pian matkaa jatkettiin taas juosten. Vuorossa oli suunnistusta hienolla Lohjanharjulla. Maasto oli helppo, eikä rastien löytyminen tuottanut vaikeuksia. Suunnistuksen alussa No Limitin Mika ja Mikael pääsivät ohitsemme, mutta etsivät hetken kuluttua rastia CP 15:n C:n sisältä rastiympyrän sijaan. Suunnistuksen jälkeen jatkettiin taas matkaa pyörillä. JanneS:n ohjaustangossa olleen Miryn karttatelineen muovi sanoi sopimuksensa irti, joten loppupätkät mentiin siten, että JanneH piti karttaa toisessa kädessään ja suunnisti.

Seuraava osuus olivatkin kilpailun parasta pyöräilypätkää. Siinä edettiin pääasiassa metsäautoteitä ja polkuja 1:10000 mittakaavan kartalla. Muutamassa paikassa joutui jopa työntämään, kun fillari oli napoja myöten suossa.

Teknisemmän pyöräsuunnistusosuuden jälkeen ajettiin jälleen asvalttiteitä Lohjan keskustan ja Tytyrin kaivoksen ohi Kisakallioon saakka. Matkalla haettiin muutama rasti. Tässä vaiheessa vauhti alkoi fillareillakin olla melko rauhallista, ja varsinkin ylämäissä tuntui välitykset loppuvan kesken. Vielä hiljempaa ajo olisi tarkoittanut sitä, että fillari menee taaksepäin. Niinpä takaa tuli pari joukkuetta ohi, joista toinen oli jälleen kerran Rahtiklinikka.

Kisakalliossa odotti vielä parin kilometrin mittainen suunnistusosuus, jonka kartan sai vasta vaihdossa. Heti ensimmäiselle rastille tulo aiheutti pientä hämmennystä, kun kartta ei tuntunut pitävän paikkaansa. Onneksi lähes heti tuli mieleen, että kartta on peilikuva. Rastit löytyivätkin tämän jälkeen nopeasti oikeilta paikoiltaan.

Maaliin tiimi saapui ajassa 4.47, eli järjestäjän ihanneajasta jäätiin vain kaksi minuuttia. Tosin arviot olivat vähän yläkanttiin, sillä voittajajoukkue Multisport.fi paineli radan aikaan 4.09. Vielä pari rastia ennen maalia leimasimme ennen Rahtiklinikkaa, mutta kun jalka ei noussut, ei sijoituksista päästy edes tappelemaan kunnolla.

Kommentit kilpailusta

Kilpailun reitti oli erinomainen ja vaihtelua riitti. Pyöräily painottui vähän liikaakin asvalttiteille, ja ajettavaa metsäpolkua olisi toivonut enemmän. Karttoja kilpailussa oli seitsemän, mutta silti pari sellaista pätkää jouduttiin ajamaan, mitä ei näkynyt missään kartassa. Toisaalta tämä teki oman lisänsä kilpailuun, ja oli kaikille sama.

Tiimin kilpailu oli kaksijakoinen. Virheitä tuli tehtyä todella vähän ja suunnistus sujui moitteettomasti, joskin rata oli sen suhteen helppo. Melonta ei tällä kertaa ollut heikoin lenkki, vaan hidas vauhti juosten ja pyörällä. Pari pykälää parempi sijoitus olisi ollut hyvin haarukassa, jos perusvauhti olisi ollut sitä, mitä pitää.



Kauaa ei tiimi pääse lepäämään, sillä keskiviikkoiltana starttaa 12 h kestävä Helarogaining Keimolassa. Tiimi ottaa osallistumisen kuitenkin vain harjoituksen ja testauksen kannalta, eli alusta asti ylämäet kävellään ja vauhti pidetään maltillisena. Tarkoituksena on selvittää, miten hyvin kroppaa jaksaa 12 tuntia yhteen menoon.

JanneH

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti