lauantai 27. helmikuuta 2010

Epäonnistunut voitelu pilasi perinteisen Finlandian

Epäonnistunut pitovoitelu vei JanneH:lta parhaan terän Finlandia-hiihdon perinteisen kilpailussa. Lähellä nollaa astetta ollut irtolumi tarttui ylämäissä pitoalueelle, eikä luisto ollut lähellekään kilpakumppanien luokkaa. Tiukalla taistelulla loppuaika oli viime vuoden tasoa ja sijoitus parani noin 100 pykälää.

Tänä vuonna lähtöpaikka oli ensimmäisestä 500 hiihtäjän ryhmästä, joten aivan oman ryhmän kärjestä en päässyt lähtemään. Onnistuin juoksemaan lähtökarsinaan kuitenkin noin puolen välin paikkeille, joten lähdössä ei kovia ruuhkia ollut.

Ensimmäinen 10 km hiihdin letkassa vauhdilla, joka tuntui aivan liian kovalta. Syke huiteli 170 tuntumassa, mutta en kuitenkaan malttanut hidastaa vauhtia, koska hyvästä peesistä oli apua. Kuitenkin melko pian selvisi, että kalustosta ei tänä vuonna ole luvassa pienintäkään kilpailuetua kanssakilpailijoihin. Kärjen mentyä pehmeä lumi oli irronnut ja alkoi tarttua suksiin. Mäen päällä potkimalla lumet sai kuitenkin vielä irti.

Ensimmäinen huoltopiste on Messilässä noin 9 km kohdalla, ja siellä nappasin kaksi mukillista urheilujuomaa. Matka jatkui ja 10 km kohdalla nappasin väliajan. Vauhti ei ollut ajallisesti kummoinen, vaikka tuntemus kertoi muusta. Messilän jälkeisissä laskuissa selvisi myös se, että luisto ei ollut muiden luokkaa. Osasyynsä oli varmasti myös sillä, että lähtöryhmässäni monilla hiihtäjillä oli suksissa HF-voiteet ja pulverit.

Toisella huoltopisteella Hälvälässä noin 18 km kohdalla nappasin ensimmäisen geelin. Olo tuntui hyvältä, mutta voimia oli kulunut sen verran, että ajattelin lopun olevan todella tuskainen. Hälvälän jälkeinen 5 km on laskuvoittoinen, ja sillä eroa tuli heti muihin. Mäkien päällä jäin heti 5 metriä, ja pitkissä laskuissa eroa tuli nopeasti parikymmentä metriä lisää. Kun latu laski loivasti, jouduin aina lykkimään tasurilla kiinni muut laskuasennossa laskeneet. Lopulta päästessäni jonon perään, tuli mutka, jossa irtolumi hidasti vauhtia. Jälleen piti tehdä valtavasti töitä.

25 km:n paikkeilla saavuttiin pellolle, jossa kulki kolme latua rinnakkain. Lähes kaikki olivat hiihtäneet keskimmäistä, joka oli liipalla. Se kulki selvästi parhaiten, mutta useat sauvaniskut olivat kuluttaneet pehmeää lunta siten, että sauva upposi noin 10 cm. Välillä oli pakko jopa tasaisilla osuuksilla käydä hiihtämässä vuorotahtia reunimmaisilla laduilla, joilla pitä oli parempi kuin liippaantuneella ladulla.

30 km:n kohdalla tunsin itseni jo aika väsyneeksi, mutta sitten huomasin työkaverini Peeterin tulevan ohi. Päätin, että nyt taistellaan ja roikutaan mukana vaikka väkisin. Hiihdin hänen peesissään, missä vauhti tuntui hyvältä omaan voimatasooni. Mietin mielessäni taktiikkaa. Pesen hänet joko loppusuoralla tai viimeisillä kilometreillä jossain nousussa.

Yhtäkkiä olin saanut voimia, ja hiihto tuntui taas kulkevan. 34 km:n kohdalla nappasin kolmannen geelin, ja sen jälkeen edessä oli pitkä suora. Pysyin siinäkin vahvana tasatyöntäjänä tunnetun Peeterin perässä, enkä enää 38 km:n kohdalla olevalla huoltopisteellä ottanut kuin urheilujuomaa. Huoltopisteen jälkeen jouduin edelle, mutta seuraavassa laskussa Peeter tuli ohi. Iskin jälleen peesiin odottelemaan loppuratkaisua.

Noin 4,5 km ennen maalia Tapanilan huoltopisteellä Peeterillä meni enemmän aikaa, ja päätin nykäistä. Sain eroa noin 15 metriä ja kaikki näytti hyvältä. Vähän ajan päästä tultiin jyrkkään mäkeen, joka mentiin haarakäyntiä. Siinä irtolumi tarttui poikkeuksellisen pahasti suksen pohjaan, ja meinasin mäen jälkeen kaatua, kun suksi ei luistanut. Jouduin pysähtymään ja hinkkaamaan pohjat puhtaiksi toista suksea vasten. Peeter pääsi kantaani jälleen.

Noin 1,5 km ennen maalia Peeter meni jälleen ohi, joten iskin peesiin. Kilometri ennen maalia alkoi lasku, jossa oli pakko päästä peesiin. En kuitenkaan onnistunut tässä aivan, ja viimeisen laskun mutkassa ollut irtolumi hidasti vauhtia entisestään. Jäin laskussa ehkä 30 metrin päähän, joten taistelu oli ratkennut. Loppusuoralla pumpputasuri ei ihan meinannut kulkea, sen verran hartiat olivat jumissa.

Loppuaika oli 3.05.16, joka on aika lähelle viime vuotista. Keli ja erityisesti suksi oli kuitenkin selvästi huonompi, joten tulokseen voi jossain mielessä olla tyytyväinen. Erityisen positiivista oli, että hiihto kulki niin hyvin vielä 30 km jälkeen, eikä vauhti edes hyytynyt.

Väliajat sykemittarin mukaan olivat seuraavat ladun varressa olleiden kilometritolppien mukaan (km - väliaika - kumulatiivinen):
10 37.41 37.41
15 18.07 55.48
20 19.03 1.14.51
25 17.16 1.32.07
30 20.35 1.52.42
35 18.24 2.11.05
40 19.07 2.30.13
45 18.30 2.48.43
50 16.33 3.05.16

Huomenna vapaan kilpailussa on odotettavissa erittäin pehmeä baana ja kostea keli. Huippusuoritukseen tuskin huomenna pystyy, mutta lykkimään lähdetään silti sen mitä lihakset antaa myöden.

JanneH

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti