Nuuksio Classicin kärkisijat karkasivat JanneH:lta

Kolmannen kerran järjestetty Nuuksio Classic Trail Marathon juostiin mukavan lämpimässä syyskelissä lauantaina. Voiton korjasi viime vuoden tapaan Janne Mononen ja kakkoseksi tuli Pyhän Tunturimaratonin voittanut Henri Ansio. Kolmossijan otti Jussi Nokelainen, joka onnistui tekemään toiseksi viimeisellä kilometrillä muutaman sekunnin eron JanneH:hon.

Teksti: JanneH

Tarkoituksena oli lähteä tekemään tämän vuoden Nuuksio Classiciin pitkä kova treeni ennen Vaarojen maratonia. Polkukisoissa alku juostaan perinteisesti ylikovaa ja itsekin on tullut siihen usein syyllistyttyä, joten päätin tälle kertaa aloittaa maltillisesti ja pitää sykkeitä anakynnyksen tuntumassa välttäen maksimialuetta. Porukka säntäsi matkaan hirveää kyytiä ja laskin olevani noin sijalla 20, kun 400 m jälkeen siirryttiin pururadalta polulle.

Vilkuilu mittariin kertoi, että vieläkin hiljempaa voisi juosta ja paikka paikoin jouduin vähän passailemaan, vaikka tuntuma oli kevyt. Pikku hiljaa sijoitus parani ja Solvallan mäelle mennessä olin noussut sijalle 12. Mäki oli tällä kertaa ehkä kilpailun hienoin kokemus. Alhaalta katsottuna juoksijoita eteni nauhana tasaisin välein, mäessä oli mystinen sumu ja ylhäältä kuului kova lehmänkellojen säestämä kannustus. Ison maailman meininkiä kaikin puolin.

 

Nuuksion polkuja parhaimmillaan, Antti Nisonen vaanii perässä. Kuva: Salla Lyytinen

 

Solvallassa kuulin, että ero kärkeen oli vain kaksi minuuttia. Kovan alun jälkeen tahtia oli ilmeisesti kevennetty kärjessäkin ja ero oli selvästi pienempi kuin oletin. Edessä olivat reitin teknisesti vaikeimmat kilometrit ja pyrin pitämään juoksun edelleen helppona. Vastaan tuli muutama selkä ja sijoitus nousi tasaisesti.

 

25 km kohdalla olevalla metsäautotiellä oli paljon kannustajia ja kuulin yllätyksekseni, että ero kärkeen on alle minuutti. Hetkeä myöhemmin sain joukkuekisakaverini Kai Langelin kiinni ja portaissa 27,5 km kohdalla kärkiryhmän Janne Mononen, Jussi Nokelainen, Henri Ansio. Tähän saakka tehty soolojuoksu muuttui ryhmäjuoksuksi ja vauhti vaihteli selvästi enemmän. Välillä mentiin rauhassa, välillä taas vetäjästä riippuen vauhti kiihtyi.

 

Solvallan mäessä. Sama mies kyttää ohituspaikkaa. Kuva: Sari Heerman

 

Olin ollut koko matkan hyvävoimainen, mutta ensimmäistä kertaa tunsin väsymyksen merkkejä 32 km kohdalla, kun Henri lisäsi tahtia tasaisella polulla. 2:40-tason maratoonarille loppu sopi hyvin, kun taas oma vahvuuteni olivat olleet keskiosan tekniset pätkät. Ryhmä pysyi koossa 35 km paikkeille saakka, jolloin Monosen Janne pisti uuden vaihteen silmään ja muut jäivät lähes seisomaan. Henri irtosi ryhmästä noin kilometriä myöhemmin ja jäimme Jussin kanssa kahdestaan.

 

Annoin Jussin vetää, vaikka tunsin jaloissa olevan vielä paukkuja. Vauhti vähän putosi ja sitä myötä sykelukematkin alimmilleen kisan aikana. Noin kaksi kilometriä ennen maalia päätin yrittää ohi ja lisätä tahtia. Jussi huomasi tämän ja löi lisää kaasua ennen kuin pääsin edelle. Parin sadan metrin jälkeen eroa tuli muutama metri ja tilanne oli samanlainen kuin vuosi sitten juostessani Niinikosken Antin perässä samalla sijaluvulla. Pinolan Jukka juoksi kameran kanssa perässä ja tsemppasi, jolloin sain kropasta vähän enemmän irti, mutta missään vaiheessa ero ei supistunut riittävästi. Maalissa sitä oli kuusi sekuntia.

 

Tiukka puristus maalisuoralla lehmäkellojen soidessa. Kuva: Sari Heerman

 

En ollut pettynyt, sillä sijoitus oli parempi kuin etukäteen olin odottanut ja juoksu sujui helpontuntuisesti. Ensimmäistä kertaa minkään maratonin jälkeen pystyin tekemään lyhyen loppuverryttelyn juosten ja lihaksetkaan eivät pahasti menneet jumiin seuraavana päivänä. Hyvä juoksu lämmittää edelleen, mutta neljäs sija ei enää pätkääkään.

 

Vaarojen maratoniin on aikaa alle neljä viikkoa, joten välissä ehtii tehdä vielä reilun viikon verran vähän tiukempaa treeniä. Vaaroilla itselläni on matkana 86 km, jonka lähtölistalta löytyvät Jussin lisäksi muun muassa Pasi Penttinen ja Joonas Kortelainen, joka on tänä vuonna tehnyt kovia tuloksia. Kamppailu sijoituksista tulee olemaan todella kovaa. BUFF® Trail Tour Finlandin kisana juostaan 43 km ja tarjolla on tuplapisteet. Myös 86 km:n kisan 43 km väliaika lasketaan, mutta sillä ei luonnollisestikaan ihan kärkisijoista tapella. Säännöt ovat kuitenkin etukäteen kaikille tiedossa, joten oman matkansa voi valita sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu.

 

Ambitin loki

Tulokset

Tutkimusmatkalla Ranskan Alpeilla

IAU Trail World Championships eli suomalaisittain polkujuoksun MM-kisat juostaan ensi vuonna Ranskan Annecyssä touko-kesäkuun vaihteessa. Suomen joukkueesta paikkaa kärkkyvät JanneH ja Jussi kävivät tutustumassa reittiin viikonlopun kestäneellä reissulla.

 

Teksti: Janne Hietala

 

Päätin keväällä, että yhtenä kauden 2015 tavoitteista on olla mukana Suomen yhdeksänhenkisessä joukkueessa polkujuoksun MM-kisoissa. Kisa järjestetään tällä kertaa Ranskassa Annecyssa käytävän Maxi-racen yhteydessä ja jo hyvissä ajoin mietin, että mikäli matkaan mielii lähteä, kannattaa reittiin käydä tutustumassa etukäteen. Reitin tunteminen helpottaa kisassa henkisesti ja ohjaa vähintään mielikuvaharjoittelua kisaa edeltävinä kuukausina. Pitkää reissua en tänä kesänä onnistunut toteuttamaan, joten päätimme Jussin kanssa lähteä viikonloppumatkalle ja trekata reitti kerralla läpi. Samalla lenkki toimisi hyvänä testinä Jussille kolmen viikon päästä Italiassa juostavaa Tor de Geants -kilpailua ajatellen.

 

Lensimme Geneveen perjantaiaamuna ja bussimme saapui Annecyyn yhden jälkeen. Annecy on yksi kaupungeista, joista löytyy Salomon citytrail ja tutustuimme reittiin ensin kävellen netistä tulostetun kartan kanssa. Hyvä ratkaisu, sillä reitin löytäminen oli kävelyvauhdissakin aluksi vaikeaa. Helpompaa homma olisi ollut puhelimen sovelluksella tai Ambitiin ladatulla gps-jäljellä. Riittävän varmuuden saatuamme kävimme hotellilla vaihtamassa vaatteet ja juoksimme reitin läpi kävelijöitä väistellen. Hieno tapa tutustua kaupunkiin, vaikkakin kansallinen vapaapäivä turistien suosimassa kaupungissa ei välttämättä ollut se paras mahdollinen hetki. Citytrail-reitti löytyy muuten Helsingistäkin!

 

Lauantaiaamuna heräsimme 4:40 ja lähdimme otsalamppujen valossa matkaan. Ensimmäiset 16 km oli loivaa nousua Semnoziin ja reitti kulki pääosin metsässä. Aurinko ehti nousta ennen saapumistamme huipulle, jossa syötiin vartin verran patonkia ja ihailtiin maisemia. Etenimme lähes koko mäen rauhassa, kunnes takaa tuli ranskalainen juoksija, jonka seuraan liityimme hetkeksi. Syke nousi VK:lle ja hidastimme, mutta ranskis odotteli aina vähän matkan päässä. Semnozista jamppa kääntyi takaisin.

 

Jussi tunkkaa kohti Semnozin huippua

 

Ensimmäinen alamäki oli selvästi alun nousua jyrkempi ja niin myös seuraava ylämäki. Jussilla sykkeet pysyivät alhaalla, mutta omani nousivat välillä VK:lle. Pitkin kesää puolittain vaivannut oikean jalan kantakalvo tuntui joka askeleelta kipeältä ja mietin, kuinka pahaksi se ehtii reissun aikana mennä. Kipu tuntui kovana myös Pallas-Hettan aikana, mutta silloin se hävisi loppua kohden. Niin kävi tälläkin kertaa ja jossain vaiheessa kipu lakkasi eikä ole sen jälkeen palannut.

 

Näkymä Lathuilen ja Doussardin kyliin noin 40 km kohdalla

 

Puolivälissä reittiä pidimme tunnin ruokatauon Doussardin kylässä, josta seuraamme liittyi viime vuoden EM-rogaining-parini Paul Galode. Jos alkumatkasta meillä oli välillä vaikeuksia tulkita polkujen merkintöjä maastossa, Paul hoiti suvereenisti suunnistuksen ilman karttaakin. Reitti nousi Doussardista ylös vuoristoon ja palasi 27 km myöhemmin takaisin järvelle Menthon-Saint-Bernardin kylään. Paul hyppäsi siellä kyydistä pois ja jatkoimme Jussin kanssa matkaa parin kolmioleivän, kokiksen ja jäätelön jälkeen.

 

Voittajafiilis kun taas yksi nousu on selätetty

 

Viimeinen etappi oli noin 17 km ja käytännössä mäki ylös mäki alas. Viimeisellä huipulla maisemat olivat hienot ja aurinko alkoi laskea. Laskun puolivälissä kaivoimme lamput ja tiputtelimme viimeiset sadat metrit Annecyyn. Tasaista asvalttia hotellille oli kolmisen kilometriä ja rullailimme sitä kutosen kilsavauhtia hyvällä jalalla. Kisassa tulee olemaan paljon vaikeampaa juosta loppukilometrit edes samaa vauhtia, mutta toivottavasti keskivauhti on muun reissun ajan ollut vähän kovempi.

 

Näkymä Mont Baronin huipulla auringon laskiessa oli upea 

 

Kokonaisuutena reissu sujui täsmälleen suunnitellulla tavalla ja riskit vaivojen pahenemisen suhteen eivät realisoituneet. Maisemista ehti nauttia eikä lopussa tuntunut pahalta, vaikka jalat toki kipeät tällä hetkellä ovatkin. Saimme arvokasta tietoa reitin ominaispiirteistä ja kisassa, mikäli sinne pääsee, tietää, mitä missäkin vaiheessa on edessä. Käytimme etenemiseen aikaa 14,5 h, kun alussa tapaamamme ranskalainen oli juossut kisan 11 h paikkeille ja viime vuoden voittaja 8:45. Ruuvin pitää olla siis muutaman kierroksen kireämmällä, kun numerolappu laitetaan rintaan.

 

Ambitin dataa retkeltä

Kisareitti kartalla

 

Sunnuntai vietettiin Genevessä, jossa bongailtiin kalliita autoja, siipiratasaluksia ja yksi räikkösluokan jahti. Illalla lennettiin sinivalkoisin siivin kotiin ja maanantaiaamuna takaisin duuniin. Jussilla alkaa valmistautuminen Tor de Geantsiin ja omalta osaltani treenit jatkuvat Nuuksion kautta kohti Vaarojen maratonia.

Kultaa Retki Rogainingista

JanneS ja Jenni Vapaaoksa voittivat sekasarjan Suomenmestaruuden Hailuodossa järjestetyssä Retki Rogainingissa (24h). Suoritukseen mahtui ylä- ja alamäkiä mutta lopulta sinnikkäällä etenemisellä suunniteltu reitti lähes toteutui ja pistemäärä riitti selkeään voittoon omassa sarjassa. Yleisessä sarjassa pisteet olisivat riittäneet toiseen tilaan.

Teksti: JanneS

Yhteenveto
Kilpailu oli erittäin hyvin järjestetty, taatusti haastavin rogaining kisa mihin olen koskaan osallistunut. Eniten haastetta tuottivat vaikeat rastipisteet ja kartta jossa ei ollut paljoa kiintopisteitä rastien lähellä. Lisähaastetta monelle tiimille tuotti ukkonen ja sade joka jatkui päivällä ja yöllä useita tunteja. Säätiedotus ei olisi pahemmin voinut mennä pieleen kun ennusteessa oli pientä tihkusadetta yhden tunnin aikana.

Kilpailu onnistui meiltä hyvin, lukuisista pummeista huolimatta edettyä matkaa tuli 122km. Jaksoimme koko ajan edetä hyvää vauhtia eikä isoja ongelmia jalkojen kanssa ollut missään vaiheessa. Sadekaan ei pahemmin haitannut, mitä nyt hutiloiden suojatut kartat melkein "sulivat" kun muovin sisään pääsi vettä, mutta onneksi kartat oli laitettu eri päin muoveihin ja jokainen reitillä oleva rasti näkyi lopussakin vielä jommassakummassa kartassa.

ja sitten pidemmät ja yksityiskohtaisemmat turinat niille joita ne kiinnostavat...

Valmistelut ja reittisuunnittelu
Lähdimme suunnittelemaan reittiä sillä ajatuksella, että lähes kaikki rastit haetaan poislukien itäisessä niemessä olevat rastit joihin ei aika olisi millään riittänyt ja muutenkin piste per kilometri oli alhaisempi kuin varsin tiheään rastitetuissa saaren pohjois- ja eteläosissa. Päädyimme siihen että arvioimme reitin pituuden allekirjoittaneen kokemusten perusteella kun Jennillä pisin rogaining kokemus oli 8 tuntia eikä sen takia ollut parempaa tietoa miten hänen jalat kestäisivät koko matkan. Aloitus suunnaksi valikoitui lounaiskulma lähinnä siitä syystä että pohjoista ei voinut jättää viimeiseksi ja kaakkoiskulmassa oli omasta mielestäni eniten pelivaraa loppusäätöihin, ja hätätapauksessa kisakeskukseen olisi päässyt isoa tietä pois nopeasti jos aikataulut olisivat menneet täysin pieleen.

Alkumatka
Lähdimme vauhdikkaasti Raivojuoksijoiden perään hakemaan rastia 80 ojan päästä. Kuljimme suoraan rastia kohti kun vastaan tuli ensin yksi pikku oja, sitten toinen, sitten kolmas. Tästä päättelin virheellisesti että olemme jo rastin ohitse ja päätimme lähteä takaisinpäin. Lopulta sitten seurasimme yhtä näistä ojista takaisin tielle asti. Sieltä haimme tarkan paikan ja suunnalla takaisin rastille. Ensimmäinen 15 minuutin pummi ekalle rastille ei vielä opettanut nöyryyttä mutta sen kylläkin sen että Hailuodossa on paljon ojia, eikä ne kaikki pienimmät ole kartalla.

Lähdön tunnelmia

Seuraavalle rastille (40) reitti kulki suoraan pikku joen yli, onneksi syvyyttä oli vain reiteen asti ja ylityskin jotain alle 10 metriä pitkä. Sopivasti siinä sai jalat märäksi ensimmäisen tunnin aikana, tosin ei se haitannut kun tiedossa oli että 43:lle saa kahlata muutaman rastin päästä. 40 ja 75 löytyivät mukavasti mutta vastoinkäymiset jatkuivat 75:n jälkeen kun toinen kompasseista hukkui matkalle. Parin minuutin etsinnän jälkeen matka jatkui ja seuraavat rastit (43-44-88-71) löytyivät hyvin, ja sillä perusteella sitten tein päätöksen että mennään 27:n kautta 78:lle. Alunperin olin piirtänyt koko rastin valinnaiseksi.

Iltamaisemaa Marjaniemestä

Jälkikäteen ajatellen koko rasti olis pitänyt jättää välistä, pelkkään siirtymään rastiympyrään meni n. 30 minuuttia eikä koko rastia edes lopulta löytynyt. Lopulta vielä 800 metriä ylimääräistä juoksua tietä pitkin kun ei uskottu että se pikku metsätie olisi se jolla meidän pitikin olla ja piti paikallistaa itsemme. Toista kautta 78:lle olis mennyt polkuja pitkin ehkä 30 minuuttia, nyt siihen meni reilu tunti. Pienen henkisen keräilyn jälkeen suunnistus taas lähti kulkemaan ja seuraavat rastit 47-35-51-74-41-34 tulivat vastaan aika suoraan. 35:lla tein pienen lisätankkauksen läheisestä suojärvestä, kun nesteet oli kokonaan loppu. Sitä kulinaristista nautintoa ei välttämättä hetkeen unohda, sen verran pahanmakuista se vesi oli. 35:lla kirottiin jonkin verran ratamestarin huumorintajua kun käveltiin ja kontattiin sellaisen lammen päällä lilluvan suokasvikerroksen päällä kohti 30 pisteen rastia ja toivottiin ettei tiputa siitä läpi. Senkin rastin olis voinut jättää hakematta jos olis tajunnut kuinka hankala rastinotto oli.

56:lla sitten jatkuivat hankaluudet, ensin rastista ohi ja isolla kierrolla haettiin paikka missä ollaan ja takaisin kohti rastia. 15 minuuttia pummia ja oppina tuli kotiin vietäväksi että edes niillä muutamilla korkeuskäyrillä ei tehnyt mitään Hailuodossa ja pohjoinen osa oli täynnä uria joita ei kartassa näkynyt. Maastoa on hankala kuvailla sanoin, mutta dyynimäinen kumpareikko tulee ekana mieleen. Kartassa selkeältä näyttävä yhden käyrävälin kumpare ei valitettavasti näyttänyt läheskään yhtä selkeältä maastossa.


Ilta ja yö
Pummeista huolimatta jatkoimme etenemistä reipasta vauhtia, 82:n kautta viimeinkin vesi- ja sukkahuoltoon rastille 58, josta ilman isompia ongelmia 62-54-63-39-77. 69:llä alkoi hämärtää ja iltayön pummailut alkoivat. Laskimme tiellä pohjoiseen lähteviä uria ja koska siitä lähti monta uraa joita ei kartassa näkynyt lähdimme n 400 metriä liian aikaisin pohjoiseen. Asia kyllä selkeni matkalla kun ei risteävää polkua alkanut näkyä ja päätimme lähteä rinteen reunaa itään hakemaan oikeaa uraa. Pienten kiemoroiden kautta paikallistimme itsemme rastin koillispuolelta tieltä, josta sitten rasti nopealla haulla. Lähdimme 87:n kautta 48:lle, jolla taas haparointia, menimme järven rantaan liian aikaisin ja takana päin olevat pienet niemekkeet näyttivät liian houkuttelevasti samanlaisilta kuin rastiniemeke, joten tuli vajaat 10 minuuttia ylimääräistä lenkkiä ennenkuin oikea niemi löytyi.

Auringonlasku

Seuraavat rastit olivatkin aika turhauttavia kiemurtelujen jatkuessa, 65:lla haettiin vauhtia tieltä uudestaan kunnes sitten sain paikallistettua millä suolla olimme, jonka perusteella sitten vihdoin löytyi se oikea pikku suo keskeltä metsää ja sieltä nurkasta rasti. Pummia vähän vajaa 30 minuuttia. Seuraavalle rastille 24:lle vievä polku loppui kesken ja toi meidät tielle 200 metriä eri paikkaan kuin missä luulimme olevamme, matka kuitenkin jatkui ja pienellä tuurilla paikallistimme itsemme rastin lähellä olevassa risteyksessä ja kävimme sen hakemassa. 55:lla taas pikku kiemurteluja, jonka jälkeen suunnistus alkoi sujua vähän paremmin kun tiputettiin vauhtia ja mentiin ojalabyrintit todella tarkasti (83-53-72), jonka jälkeen 29:n kautta 64:lle joka oli hankala paikallistaa kun rastille menevää polkua ei näkynyt, onneksi näkyvyys oli sen verran hyvä että rasti näkyi 100 metrin päästä.

Yön rastit olivat todella haastavia, maastossa oli sen verran ylimääräisiä uria ettei niihin voinut luottaa eikä korkeuskäyristä ollut apua. Aika monella tiimillä kertomusten perusteella oli vieläkin enemmän haasteita rastien löytämisen kanssa kuin meillä, joten lopputulosta voi kai sitten pitää kohtuullisena, vaikka kisan aikana usko meinasikin loppua ja taatusti pummausminuutteja tuli tuplat enemmän kuin yleensä. Jälkiviisaana vauhtia olisi pitänyt rauhoittaa samantien kun suunnistus alkoi haparoida ja ottaa yön rastit varman päälle, järjestäjä oli hakenut rasteille haastavia rastipisteitä eikä heijastimien puuttuminen rasteilta mitenkään helpottanut. Toisaalta kyseessä pitäisikin olla vaativa SM-tasoinen pitkä suunnistuskisa, eikä polkujuoksu jossa se voittaa joka jaksaa juosta pisimmän matkan. Tähän tavoitteeseen järjestäjät pääsisivät paremmin kuin hyvin, ja hyvä niin, suunnistuksen pitääkin olla isossa osassa rogainingissa.

Aamu
Yön pummien jälkeen aamu lähti hyvin käyntiin ja suunnitelma loppureitille tarkentui tässä vaiheessa. Sen verran yöllä tuli kiertoa että eteläisemmät rastit oli pakko jättää väliin alkuperäisestä suunnitelmasta loppureitillä. Auringon sarastaessa haimme 59:n jonka jälkeen vesipisteen kautta 46 ja järjestäjien määräämää reittiä 84:lle pellon poikki. Alunperin ajatuksena oli tulla vesipisteeltä suoraan rantaa pitkin 84:lle ja jättää 46:n välistä mutta kun ohjeistuksen mukaan 84:sta ei saanut muuta kautta hakea niin 46:n ei paljoa kiertänyt. 25:n jätimme välistä kun etelässä oli sen verran isompia pisteitä ja tiedossa että sinne tarvitaan vielä aikaa. Matka jatkui 61-73, jonka jälkeen suotarpomista kompassisuunnalla 90 ja 23, takaisin tielle ja 70, vesipiste, 79-37-28.

Voimat vähissä heti maaliintulon jälkeen. Kuva: järjestäjät

Tässä kohtaa aikaa oli vielä tunti ja vaihtoehtoina hakea 67 suolta vähän kauempaa tai 38 lähempää varmistellen. Lähdimme riskillä 60 pisteen metsästykseen, vauhti ojissa ja suolla oli sen verran verkkaista että vaikka itse rasti löytyi hyvin, meni 1.5 kilometriin aikaa 25 minuuttia. Kun pääsimme tielle oli matkaa maaliin hiukan vajaa 5 kilometriä ja aikaa 33 minuuttia. Lähdimme rauhallisella juoksuvauhdilla liikkeelle koko ajan vähän kiihdyttäen, viimeinen kilometri kellotettiin 4'50 min/km vauhtia ja maalissa aikaa jäi vajaa 2 minuuttia. Hiukan turhan kiire tuli, mutta tällä kertaa riskinotto kannatti. Yllättävän hyvin jalka liikkui kun oli pakko, vaikka alla olikin jo melkein vuorokausi ja 116 kilometriä.

Tulokset:
2014 Hailuoto tulokset

Isot kiitokset järjestäjille!

JanneH:n NUTS Pallas penkin alle

BUFF® Trail Tour Finlandin kolmas osakilpailu NUTS Midnight Sun Trail Ultra a.k.a. NUTS Pallas juostiin lauantaina upealla ja kivikkoisella reitillä Pallakselta Hettaan. JanneH:lle kisa oli keskikesän pääkilpailu, joka vaikeuksien jälkeen meni lopullisesti vihkoon reitiltä harhaantumisen takia noin 13 km ennen maalia. Lopulta sijoitus maalissa oli neljäs.

Teksti: JanneH

Odotukset NUTS Pallasta kohtaan olivat korkealla Bodom Trailin jälkeen ja kunto tuntui keväällä olevan kohtuullinen. Välissä olleet kaksi kuukautta menivät harjoittelun merkeissä ja lähes jokaisessa treenissä juoksu tuntui hyvältä ja helpolta. Niinpä lähdin hyvällä itseluottamuksella pohjoiseen tavoitteena kerätä mahdollisimman ison määrän tourin pisteitä.

Viimeisinä päivinä ennen starttia jalka tuntui vähän väsyneeltä, mutta uskoin sen johtuvan vain keventelystä kuten yleensä käy. Perjantaina teimme Kolehmaisen Mikon kanssa kevyen verryttelylenkin pitkän automatkan päätteeksi Muoniossa ja syke tuntui reagoivan herkästi mäkiin. Tästäkään en välittänyt vaan uskoin hyvän vireen löytyvän kisassa.

Poseeraus Asta Heikkalan ja Mikko Kolehmaisen kanssa ennen starttia

Startista Klasilan Janne lähti painamaan heti omille teilleen ja eteni ensimmäiset mäet selvästi muita kovempaa. Salon Jukka aloitti myös räväkästi ja hiihtäjät Janne Mononen ja Antti Honkimaa etenivät hieman itseäni ja Nordmanin Eetua kovempaa ylämäissä. Saimme Eetun kanssa kuitenkin alamäissä eron lähes kiinni, varsinkin, mitä kivikkoisempaa oli. Antti joutui keskeyttämään heti ensimmäisessä alamäessä loukattuaan varpaansa.

Syke nousi heti alussa maksimeille ja juokseminen tuntui takkuiselta. Yritin pitää eron edellä meneviin lyhyenä ja juoksin alkupuolen alamäet osittain riskillä. Hieman ennen ensimmäistä huoltoa Hannukurussa sain Monosen ja Salon kiinni Eetun jäädessä hieman. Huollossa olimme yhtä aikaa Klasilan kanssa ja lähdimme sen jälkeen etenemään kolmen Jannen voimin.

Suurin osa reitistä oli kivikkoista polkua. Kuva: Asta Heikkala

Klasila kärsi kovista krampeista ja joutui pysähtymään jossain vaiheessa ennen Pyhäkeroa. Oma askel tuntui raskaalta, mutta pystyin kuitenkin etenemään kohtalaisesti. Kesken Ylläksen leirin kisaan pitkää treeniä tekemään tullut Mononen hölkkäili vieressä pintakaasulla. Kun oma sykkeeni oli anakynnyksellä, kaima juoksi aerobisella kynnyksellä.

Vähän ennen Pyhäkeron nousua iski äkillinen pahanolontunne ja viisi sekuntia myöhemmin imeytymätön neste ja energiageelit lensivät polunvarteen. Ei siis tullut ultrajuoksua ilman oksentamista vieläkään. Suolatabeltti naamaan ja vähän nestettä perään. Jatkoimme matkaa ja Pyhäkeron jälkeen päätin ottaa geelin. Kun sain pussin huulille, iski paha olo taas ja muutamalla toistolla vatsa tyhjeni jälleen.

 

Kulku oli heikkoa, mutta toisaalta maaliin ei ollut pitkästi ja alamäkeen kulki kohtalaisesti. Saavuimme päivätuvalle ja juoksimme polkua, joka vietti mukavasti alaspäin. Hetken päästä puhelin soi ja kuulimme, että olemme lähteneet päivätuvalta väärää uraa. Ei kun takaisin kirosanoja toistellen. Tuvalla näimme Salon Jukan, joka tiesi Eetun menneen muutama minuutti aiemmin ja Klasilan olevan parin minuutin päässä.

Juostessa ei näitä maisemia paljon ehtinyt ihailla. Kuva: Tommi Lahtonen

 

Tuvalta oli lyhyt pätkä polkua ja sen jälkeen noin kymppi tietä maaliin. Mononen iski loikkarin päälle ja lähti tavoittamaan Eetua, kun itse sekä fyysisesti että henkisesti alistuneena raahustin kohti maalia taaksepäin kurkkien. Kaksi kilometriä ennen maalia näin Klasilan tulevan kovaa kyytiä takaa ja löin isomman vaihteen silmään. Ihan ei riittänyt ja 300 m ennen maalia kolmossija vaihtui neljänneksi.

Lopputulos oli iso pettymys, sillä eksymiseen kuluneet reilu 8 minuuttia olisivat riittäneet huonosta jalasta huolimatta toiseen sijaan. Toisaalta Bodom Traililla hyödyin muiden eksymisestä, jota nyt hyvitettiin takaisin päin. Voitto meni oikeaan osoitteeseen, samoin tasaisen juoksun tehnyt Eetu ansaitsi palkinnon ja kovan treenijakson keskellä juossut Klasilan Janne olisi ilman kramppeja mennyt selvästi itseäni kovempaa.

Suurempi huolenaihe oli jälleen huonosti toiminut vatsa, minkä takia lopussa juoksu tuntui erittäin tuskaiselta ja tehoja ei pystynyt pitämään ylhäällä. Lisäksi missään vaiheessa juoksussa ei ollut sellaista vahvaa tunnetta, mikä tulee, kun on hyvässä kunnossa. Monet treenitkin olivat kulkeneet paremmin, mutta ehkä raskaaseen jalkaan syynä oli hieman liian kuormittava harjoittelu vielä viikko ennen kisaa.

Seuraavaksi kalenterissa on kolmen viikon päästä Kallioniemen Jussin kanssa tehtävä reissu Ranskaan, jossa tarkoituksena on juosta ensi vuoden MM-kisojen reitti läpi. Kisastartteja syksyllä ovat vielä Nuuksio Classic ja Vaarojen maraton, joissa molemmissa on viivalla paljon kovatasoisia juoksijoita.

Sykemittarin tallennusdata

Somero Yö Rogaining (8h) kisaraportti

JanneS ja Juha kävivät pokkaamassa kolmannen sijan Someron Yö Rogainingista. Maailman kärkivauhtia suomalaisille kävivät näyttämässä hallitsevat Maailman- ja Euroopanmestarit joukkueella Estonian ACE Adventure Team.

Teksti: JanneS

Kävijämäärä jo perinteikkääksi muodostuneessa tapahtumassa kasvoi jälleen viime vuodesta, tällä kertaa mukana oli yli 50 joukkuetta nauttimassa Someron lämpimästä yöstä. Rastien vaikeustasoa oli nostettu ja kisa olikin huomattavan paljon suunnistuksellisempi kuin yleensä. Karttana oli kaksi A3:sta 1:20000 mittasuhteella ja rasteja metsässä sen verran paljon että rastivälit eivät päässet pahasti venymään.

Koska molemmilla oli ollut jonkin verran vaivoja jalkojen kanssa kevään aikana, tiedossa oli että viime vuoden matkaan 56 km tässä maastossa ei tultaisi missään tapauksessa pääsemään. Reitti kuitenkin suunniteltiin n. 54 km mittaiseksi, mutta siten että lopussa olisi paljon pelivaraa jos alkaisi näyttää siltä että tulee kiire maaliin.

Startista lähdimme Estonian ACE:n ja Jussi+Jouni peesiin mutta aika nopeasti parin ensimmäisen rastin jälkeen molempien joukkueiden selät katosivat horisonttiin ja pääsimme keskittymään omaan suoritukseen. Muutenkin ratamestari oli onnistunut hyvin jakamaan rastit ympäri karttaa siten että kaikki kärkijoukkueet tekivät omanlaisensa radan, eikä maastossa ollut liikaa tunkua vaikka aina silloin tällöin muita joukkueita nähtiinkin.

Menimme suunniteltua reittiä ensimmäiset kuusi tuntia, jonka jälkeen aloimme jättää väliin rasteja kun näytti selvältä että koko suunniteltua reittiä emme ehtisi. Viimeisen tunnin kohdalla olimme jo päättäneet ottaa rennosti lopun ja mennä suorinta tietä maalialueelle hakemaan pari pienipisteistä lähirastia kun MC Niilos alkoi kyselemään 118:lla että lähdetäänkö vielä 50:lle. Ensimmäinen vastaus oli "ei", mutta pari minuuttia kun katseltiin karttaa niin päätettiinkin sitten vielä lähteä yrittämään kiertoa 50-116-43-34-53, aikaa tässä kohtaa oli tasan 55 min. Lisättiin vähän vauhtia ja ehdittiin kolme ensimmäistä hakea mutta maalin lähellä oli pakko todeta että ei kannata riskeerata muutaman lisäpisteen takia ja menimme siitä sitten suoraan maaliin ja lopussa päästiin vielä ottamaan loppukiri ettei ACE:n pojat mene ohi. Maalissa olimme ajassa 7:56, ehkä tuon 34:n olisi siinä ajassa ehtinyt hakea.

Lopputuloksissa hyvä sijoitus kolmantena. Matkaa kertyi kaikkiaan 48 km jota voi pitää hyvänä suorituksena kevään jalkaongelmien jälkeen. Rastit löytyivät hyvin, yhtään isompaa pummia ei tullut koko kisassa, joissain rasteilta poislähdöissä oli vähän haparointia ja varmasti joku metsäoiko/tiekierto valinnoista ei mennyt täydellisesti, mutta mitään isompaa virhettä noissa ei tehty. Reittisuunnitelma oli jotain hyvän ja tyydyttävän välimaastosta, halusimme hakea koillisessa olevat isot pisteet vaikka reitistä tulikin vähän turhan pitkä sen takia (johti lopussa siihen että jouduimme ohittamaan pari isoa pistettä). 1:20000 kartta mahdollisti paljon tarkemman suunnistuksen kuin peruskartta.

Tulokset löytyvät täältä ja GPS-seuranta 8 tunnin sarjan osalta täältä.

Seuraavaksi rogaining rintamalla tapahtuu Hailuodossa kolmen viikon kuluttua Retki Rogainingin (24h) merkeissä. Lupus Extremeä Hailuotoon lähtee edustamaan JanneS tällä kertaa sekasarjassa Jenni Vapaaoksan kanssa.

#NUTSPallas odottaa jo nurkan takana

Parin kuukauden mittainen tauko ®BUFF Trail Tour Finlandissa alkaa olla taputeltu ja reilun viikon päästä juostaan taas kilpaa, tällä kertaa Lapissa suositulla Pallas-Hetta -vaellusreitillä. Tiimistä mukana on tourin keulapaikkaa pitävä JanneH.

 

Teksti: Janne Hietala

 

Kesän toistaiseksi odotetuin kilpailu Midnight Sun Trail Ultra eli twitter-kansankielellä #NUTSPallas juostaan noin viikon kuluttua ja kisafiilis alkaa pikkuhiljaa nousta. Luvassa on reilut 55 km kovaa mättöä upeassa tunturimaisemassa, jossa nousumetrejä kerrytetään Suomen mittapuulla mukavat +1870 m. Kisa starttaa Pallakselta ja ylittää matkalla muun muassa Pallastuntunrin, Lumikeron ja Pyhäkeron ennen saapumista Hettaan. Lähtölaukaus ammutaan lauantaina klo 16, joten kärki saapunee maaliin jonkin verran ennen puolta yötä.

 

Vaellusreittinä Pallas-Hetta on Suomen suosituimpia ja sen takia erittäin kulunut. Alustan tekninen haaste on lähinnä kivikossa, mutta pääosin polku on erittäin juostavaa ja loivapiirteistä. Toisin sanoen täysin erilaista kuin etelän juurakkoiset polut, jotka mutkittelevat tiheään joka suunnassa. Vaellusreitti päättyy Hetan päässä veneellä ylitettävään Ounasjärven, joka kisassa kierretään soudun sijaan tietä pitkin. Huoltopisteitä kisassa on kaksi, joista ensimmäinen on 28 km kohdalla.

 

 Näissä maisemissa silmä lepää, juoksija ei. Kuva: Wikipedia

 

Harjoittelu Bodom Trailin jälkeen on sujunut suunnitelmien mukaisesti ja vauhteja on haettu sileältä polkulenkkien jäädessä vähemmälle. Kesä-heinäkuun aikana sileän kilometrejä on tullut plakkariin rapiat 400, kun taas poluilta on kertynyt vain noin 150 km. Kaiken kaikkiaan treeni on ollut erittäin juoksupainotteista ja pyöräilyä on ollut noin kerta viikkoon kevyttehoisena pyörittelynä. Viime vuoteen verrattuna jakso on sujunut selvästi paremmin, sillä silloin olin näihin aikoihin kuusi viikkoa lähes juoksematta nilkan nivelsiteen repeämän takia. Pitäisi siis luvata hyvää syksyä ajatellen.

 

Kesäkuun lopusta saakka olen treenannut koutsi Aki Nummelan laatiman harjoitusohjelman mukaisesti ja treenejä on tehty hieman aiemmasta poikkeavalla tavalla. Malminkartanon mäki on saanut jäädä täysin ja vk-treenit tehty pääasiassa lyhyinä vetoina kovalla vauhdilla. Kevyiden lenkkien vauhteja on tiputettu selvästi, jotta treenit olisivat oikeasti kevyitä, ja sen myötä olenkin pystynyt juoksemaan hieman enemmän ilman, että jaloissa olisi tuntunut väsymyksen merkkejä.

 

®BUFF Trail Tour Finlandiin kuuluvaan 55 km kisaan starttaa lähes 150 juoksijaa. Ennakkosuosikkina matkaan lähtee lukuisia ultrajuoksun Suomen ennätyksiä hallussaan pitävä Janne Klasila, joka tänäkin kesänä on jo juossut sileän maratonin pariin otteeseen 2.42-2.43 tuntumaan. Muista kovista nimistä mainittakon rovaniemeläinen entinen kilpahiihtäjä Jukka Salo, joka veti kärkiletkaa NUTS Karhunkierroksella ensimmäiset 15 km hyvään tahtiin. Lisäksi Samba Trail Running Club lähettää joukon juoksijoita kärkitaisteluun. Naisten puolella Maija Oravamäki, Nina Heiskanen, Krista Joona ja Asta Heikkala käyvät kovaa taistelua.

 

Tapahtumassa juostaan myös 125 km kisa, johon osallistuu parisenkymmentä juoksijaa. Tällä kertaa maaliin pääsevien osuus lähtijöistä lienee suurempi kuin lumisella NUTS Karhunkierroksella. Kisa starttaa Ylläkseltä lauantaina klo 0:00, joten joukko on maalissa jo hyvissä ajoin ennen 55 km juoksijoita.

 

Parhaiten kärryillä tapahtumasta pysyy luonnollisesti Twitterin kautta. Seurantaan @JiiHietala, @nutsfi ja @SambaRunning ja hakusanaksi #NUTSPallas, niin ollaan jo aika pitkällä. Kisasta on myös GPS-seuranta, johon linkki löytyy luonnollisesti aikanaan myös Twitteristä.

 

ERC 2014

Lupus Extremen oli tarkoitus osallistua etelä-Virossa pidettyihin ERC-kilpailuihin kahdella joukkueella. Juhalla oli ongelmia jalan kanssa ja varamiehelle iski kuume, joten toinen joukkue joutui jättämään matkan väliin. Viroon suuntasivat siis Reijo ja Anu. Tämä oli Reijon ja Anun ensimmäinen 24h rogaining.

Perjantaina aamupäivällä laivalla Tallinnaan ja siitä kolmen tunnin ajomatka Pölvaan. Pölvaan saavuttiin hyvissä ajoin, kävimme kuittaamassa huoneen ja piipahdimme vielä kisakeskuksessa 40 km päässä noutamassa materiaalit. Maastosta sai jonkinlaisen kuvan tien reunoja tarkkailemalla, paikoitellen todella tiheää kasvillisuutta, mutta välillä jopa kangasmetsää. Hotellilla syötiin vielä annokset pastaa ja pakattiin reput valmiiksi. Molempien reput tuntuivat melko painavilta, vaikka reput kyllä olivat kevyet, Salomon S-lab 12 Anulla ja Pro 10+3 Reijolla. Mukana oli tuulitakki, kerrastonpaita, varasukat, hanskat ja buff. Eväänä geelejä, sipsejä, snickersejä, pasteijoita, pari proteiini patukkaa, irtokarkkeja ja lakuja. Molempien lamput laitettiin Reijon reppuun. Aamulla reppuihin täytettiin molemmille 1.5 litran juomapussi ja yksi 5dl pullo repun etutaskuun. Mukaan lisättiin vielä urheilujuoma- ja zero-tabletteja sekä hyttysmyrkky. Hotellilla nautittiin kunnon aamupala ja laitettiin juoksuvarusteet valmiiksi päälle. Molemmilla Salomonin 3/4 kompressiotrikoot, kompressiosäärystimet ja lyhyt urheilupaita. Anulla oli jalassa kahdet sukat ja kunnolla sisäänajetut Salomonin Speedcross 2:t. Reijolla oli teipit ja yhdet sukat Salomonin Fellcross 2:n kanssa. 

Kisakeskuksessa oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin moikata tuttuja. Kaksi tuntia ennen lähtöä saatiin kartat, yksi kartta oli paperinen ja siihen tehtiin alustava suunnitelma, varsinaiset kisakartat olivat loistavaa muovitettua materiaalia. Testasimme myös sen, että suunnitelma piti piirtää karttaan vedenpitävällä tussilla, muuten suunnitelma olisi pyyhkiytynyt pois. Kartalla oli rasteja 99 kpl ja hetken vain tuijotimme karttaa, ei mitään ajatusta mihin suuntaan reitti kannattaisi suunnitella. Paniikki meinasi iskeä, mutta ei siinä auttanut kun alkaa johonkin suuntaa suunnitelmaa tekemään. Suunnitelma tehtiin 30cm viivotinta avuksi käyttäen. Reittiä mitattaessa kirjoitettiin kartan reunaan myös matkoja ylös. Saatiin mitattua reitin alku (lähdöstä rastille 511 oli 50km) ja loppu (rastilta 209 rastille 309 oli 35km).  Väliin siis mahtuisi noin 20-30km pätkä. Tämä pätkä olisi ilmeisesti pimeää, joten koitimme pysytellä suunnitelmassa selkeillä rasteilla. Reitistä tuli suunnitelman mukaan lopulta noin 110km. Koko kaksi tuntia meni reitin suunnitteluun ja kopioimiseen varsinaiseen kisakarttaan. Yhtään ei ehtinyt edes energiaa nauttimaan ja lähtöalueelle kiiruhdimme vasta pari minuuttia ennen lähtöä. 

Kartta ja kuljettu reitti.

Ykkösrastille (409) etenimme rauhassa jonon mukana, letkat harvenivat kuitenkin nopeasti ja jo kakkosrastin jälkeen saimme edetä kahdestaan. Suunnistus sujui hyvin ja rastit poimittiin täysin suunnitelman mukaan. Ensimmäiselle juomarastille W4 saavuimme, kun matkaa oli taivallettu 25 km ja aikaa oli kulunut 3h 45min. Täytimme molemmille juomat täyteen ja jatkoimme matkaa samantien, paarmoja oli sen verran paljon ettei pidempi tauko kiinnostanut.

Matka jatkui suon ympäri, jossa paikoin oli melkoista varvikkoa. Juomapaikan W1 ohi hölkkäiltiin tietä pitkin, sillä juomaa ei ollut vielä paljoa kulunut. Pian saavuimme suolle, kulkukelpoisuus ei ollut ihan sitä mitä toivottiin. Kaksi ensimmäistä väliä tarvottiin varvikossa ja kolmas väli 513-604 näytti upealta avosuolta ilman varpuja. Juu, ei ollut varpuja, mutta vettä olikin sitten puolisääreen koko matkan. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja juoma loppui molemmilta. Onneksi seuraavalla välillä matkan teko hieman keveni, kun päästiin hölkkäämään pitkospuita pitkin. Rastin 319 vieressä käytiin pikaisesti järvessä vilvoittelemassa, kasteltiin jalat ja huuhdottiin kasvot. Virkistys oli tarpeen, kun juomarastille oli vielä matkaa yli tunnin verran, ilman juomaa. Vihdoin saavuimme juomarastille W3 noin 9h kohdalla, matkaa kasassa 55km. Eli ihan suunnitelman mukaisesti. Juomat täytettiin taas pikaisesti ja suunnitelman toteutusta jatkettiin ilman muutoksia. Tosin 222 käytiin poimimassa, vaikka sitä ei alkuperäiseen suunnitelmaan oltu jostain syystä piirretty. 

Tässä vaiheessa alkoi Anun jalkapohjassa tuntua ikävä rakon alku. Jalkaa tietysti varoi ja askellus muuttui ulkosyrjälle, siitä seurauksena uudet rakot ilmaantuivat kantapään sivuihin. Tämän jälkeen ei kisassa ollutkaan yhtään askelta ettei rakot olisi sattuneet. Lamput laitettiin päähän ennen rastia 701 ja samalla laitettin päälle ohuet Salomonin tuulitakit. Pimeässä oli myös pitkä siirtymä tietä pitkin rastille 209. Jo alkoi Reijonkin jalkapohjat olla rakoilla, mutta eipä se vauhtia juurikaan hidastanut. Matkaa oli taivallettu reilu 12h ja tiellä hölkätessä vauhti oli noin 7min/km. Muita ongelmia ei ollut, mutta rakot synkistivät mieltä ja pohdimme, että tämä on kyllä ensimmäinen ja viimeinen 24h rogaining. Pimeää oli juomarastille W5 asti, siellä riisuimme lamput ja täytimme juomareput. Tämä oli viimeinen juomarasti ja aikaa oli jäljellä vielä 8h. Rasteja ei pummattu, mutta reitinvalinta ei aina mennyt ihan optimaalisesti. Esim. väli 401-201 päätettiin mennä suoraan, kun maasto oli ollut edellisillä väleillä hienoa kangasta. Tällä välillä olikin äärettömän tiheää taimikkoa, mutta ei auttanut kun puskea läpi. 

Välillä tarkisteltiin matkoja kartan reunasta, mutta syytä oikoihin ei ollut, aikaa oli hyvin jäljellä. Tiet ja polut edelleen juostiin ja metsäpätkät käveltiin. Aamulla noin klo 8.30 riisuttiin takit, kun tarkeni taas lyhyellä paidalla. Tässä vaiheessa puhkesivat myös ensimmäiset rakot jalkapohjista. Laskeskeltiin että saatamme ehtiä jopa pari ylimääräistä rastia jos suunnistus sujuu edelleen. Rastit poimittiin täysin suunnitelman mukaan ja reitille lisättiin rastit 308 ja 501, myös 205 olisi ollut haettavissa, mutta otimme varmanpäälle ja se jätettiin hakematta. Maaliin saavuttiin ajassa 23h3min ja matkaa oli kasassa 127km. Tuloksissa sijoituttiin omassa XV sarjassa sijalle 8./46 ja avoimessa sekasarjassa (XO) sijalle 13./94.

Tulokset

Ja niinhän siinä kävi, ettei mennyt montaakaan tuntia kisan jälkeen, kun jo suunniteltiin seuraava kisaa. On kyllä niin koukuttava laji, ettei taida jäädä viimeiseksi 24h rogainingiksi. Rakot jalkapohjissa muistuttelivat itsestään muutaman päivän. Reitin pituus ja edetyt matkat sekä rasteilla kuluneet ajat purettiin kotona repussa mukana olleesta gps-tallentimesta.

Haasteita:

-molemmilla rakot jalkapohjissa 12h jälkeen, Anulla myös kantapään sivuilla ja varpaissa useampia

-24h kisan reittisuunnittelu on haasteellista pelkällä viivottimella, edetyillä kilometreillä olisi saanut enemmänkin pisteitä  

Positiivista:

-vielä viimeisilläkin tunneilla juoksuvauhti oli tiellä alle 7min/km 

-taukoihin ei mennyt ylimääräistä aikaa, vesipisteillä meni aikaa 4min+9min+3min+6min, lamppujen laittoon ja takkien pukemiseen meni alle 5min, hyttyset ja paarmat pitivät huolen lyhyistä tauoista 

-energiat riittivät hyvin, alussa muistimme jopa syödä säännöllisesti, kaikki eväät, mitä syötiin, syötiin vauhdissa

-rasteja ei pummattu, paria rastia pyörähdettiin rastiympyrässä pari minuuttia

-kartta piti hyvin paikkansa ja oli säänkestävää materiaalia

-varusteet toimivat erinomaisesti lukuunottamatta kenkä/sukka yhdistelmää

Anu ja Reijo