X-Kaato taputeltu

Lupus Extremen osalta vuoden viimeinen multisport-kilpailu X-Kaato vedettiin läpi Rajamäen kangasmaastoissa lauantaina. Perhoslenkkejä vaihtopaikan ympärillä tehnyt kilpailu ei juoksuvoittoisuuden takia ollut tiimille paras mahdollinen formaatti, mutta usean huippujoukkueen poissaollessa tuloksena oli viides sija, joka samalla varmisti toisen sijan cupin kokonaispisteissä.

Tämän vuoden X-Kaadon kilpailupaikaksi oli valikoitunut Rajamäki, joka tarjosi hyvät puitteet viettää mukava viisituntinen lauantaiaamuna. Lähtöaika oli niihin aikoihin, kun normaalisti lauantaina saavutaan kotiin, eli klo 4.00. Kilpailumateriaalia jaettiin perjantai-illasta lähtien, joten pelipaikoille saavuttiin hyvissä ajoin.

Illalla karttojen piirtelyn ja tavaroiden välppäämisen jälkeen luvassa oli lattiamajoitus Rajakaaren urheilukeskuksessa. Kesän aikana hyvin packraftingissä palvellut ilmapatja osoitti olevansa edellä mainittuun tarkoitukseen parempi kuin jälleenmyyjän ilmoittamaan ensisijaiseen käyttökohteeseen eli nukkumiseen.

Kello herätti 2.40 ja aamupalan jälkeen auton keula suunnattiin kohti kilpailun päänäyttämöä, Nurmijärven Rivieraa, Sääksin uimarantaa. Kanootti vietiin rannalle ja fillarit sekä huoltolaatikko vaihtoalueelle odottamaan myöhempää toimintaa.

Kilpailun konsepti poikkesi muista tämän kauden kilpailuista siltä osin, että jokainen osuus alkoi ja päättyi vaihtopisteeseen. Karttoja oli käytössä vain kolme erilaista, joista yhtä oli kaksi kopioa. Näin ollen molemmat joukkueen jäsenet pääsivät osallistumaan halutessaan suunnistamiseen. Joillekin joukkueille siitä voi tosin olla pelkkää haittaa, mutta me katsoimme sen tuovan varmuutta suunnistukseen.

1. puolikas pimeässä

Starttihetkellä oli luonnollisesti pilkkopimeää. Joukkueet asettuivat hiekkarannalle riviin, josta lähtölaukauksen kajahdettua juostiin parin sadan metrin matka kanooteille ja siitä vesille Suomen suurimpaan lähteeseen. Taktiikkamme melontaan oli lähteä seurailemaan kärkijoukkueita ja pyrkiä suunnistamaan tarkasti. Pimeässä ensimmäisenä etenevä joukkue auttaa rastinotossa takaa tulevia selvästi, ja sen huomasivat myös Omjakonin tiimissä kisailleet Mäkelän veljekset.

Melonnassa erottautui nopeasti kolme joukkuetta: Omjakon, me ja Rogaining.fi. Ensin mainittu onnistui vähän väliä tekemään eroa, mutta rastille saavuttaessa yleensä takaa tulevien oli helpompi osua suoraan oikeaan kohtaan, ja pääsimme välissä jopa maistamaan kärkipaikan tuomaa mielihyvää poikien melottua rastista lievästi ohi.

Rastityöskentely ei kuitenkaan kaikilta osin sujunut kuin Strömsössä, ja jäimme melonnan viimeisellä rastilla hiukan. Omjakon myös meloi vaihtoon vauhdikkaammin meidän edetessä lähes tasatahtiin Rogaining.fin Kaaja-Mandelin -kaksikon kanssa.

Melonnan jälkeen edessä oli suunnistus jalan. Reitinvalinnat teimme varman päälle, vaikka avoimessa maastossa olisi melkein kannattanut juosta suoraan rastiviivaa pitkin. Suunnistus kuitenkin sujui kohtalaisesti, eikä rasteja tarvinnut juurikaan arpoa. Vauhti sen sijaan ei riittänyt alkuunkaan, ja porukkaa paineli ohi.

5,2 km mittaisen radan suoritettuamme hypättiin fillarin selkään ja ajettiin 1:10 000 kartalla lyhyt pyöräily. Nopea vaihto auttoi meidät muutaman joukkueen ohi ja otimme hiukan eri reitinvalinnan ensimmäiselle rastille muiden kanssa. Putosimme nopeasti Team Duron ja kumppaneiden peesistä, joten saimme ajella omassa rauhassamme. Oikeat polut löytyivät sentään kerralla, samoin rastit.

Aamu sarastaa

Pyöräilyn jälkeen jatkettiin taas matkaa juosten. Aamu alkoi sarastaa ja otsalamppua pystyi säätämään pienempään asentoon. Toinen juoksupätkä kulki kuten ensimmäinenkin: ei kovaa, mutta varmasti. Pari reitinvalintaa jäivät hiukan mietityttämään, mutta tärkeintä oli, että matka kuitenkin eteni sujuvasti. Etapin pituus oli linnuntietä mitaten 6,5 km.

Juoksun jälkeen vuorossa oli kisan erikoisuus, kick&run, jossa joukkueella oli käytössään yksi kickbike. Ensimmäiselle osuuden rasteista oli mentävä vain toisen, joten taktiikkana oli, että potkin ensimmäiset 400 metriä ja jatkan matkaa juosten, kun taas JanneS juoksee kickbikelle ja jatkaa sillä ensimmäisen rastin kautta toiselle. Taktiikka toimi pääasiassa hyvin, mutta loivaan ylämäkeen vedetty osuus oli yhtä nopea juosta kierto rastilla huomioiden ja jouduin odottelemaan pari minuuttia toisella rastilla.

Takaisin päin mentiin lähes samalla tavalla. Juoksin pääosan matkasta ja lainasin kickbikeä hetkeksi välillä kun näytti, ettei juoksuvauhti toiseen suuntaan ihan enää riitä kickbikellä potkimisen tasoon. Osuus sopi meille hyvin ja uskoaksemme saimme eroa muihin kurottua hiukan.

Kun muutama kilometri oli paukutettu anaerobisella kynnyksellä, oli hyvä jatkaa matkaa pyörällä. Jaloissa taisi vielä hiukan olla piimää, mikä tuntui erityisesti ylämäissä sillä hetkellä, kun hinausköysi alkoi tehostaa painovoiman aiheuttamaa vauhdin hidastumista.

Kisan päättävä pyöräily oli pituudeltaan 28 km ja päivän pisin etappi. Alku ajettiin hiekkatietä ja toisen rastin jälkeen oli valintana joko ajaa polkua suoraan tai kiertää tietä pitkin noin kaksinkertainen määrä. Duro lähti kiertämään ja päätimme ottaa riskin, sillä tiesimme, että emme saa heitä kiinni pelkästään ajamalla. Myös alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa polkua. Riski ei tässä tapauksessa kannattanut ja pienellä polulla vauhti putosi liikaa. Pätkä oli hienoa ajella, mutta hiukan takaraivossa häiritsi ajatus, että tiekierto olisi ollut selvästi nopeampi.

Teknisellä pätkällä saimme kuitenkin Jytkyventuren kiinni, ja tämä nosti hieman latistunutta kisatunnelmaa. Havaitsimme, että heidän iskunsa oli jonkin verran vaimeampi ja koitimme kasvattaa eroa. Teillä sitä ei tullut, mutta pieni tunkkauspätkä välissä vei näköyhteyden, jonka jälkeen yritimme myllyttää sen minkä pääsemme. Kovinkaan paljon se ei enää ollut, mutta riittävä siihen, että pojat pysyivät takana. Digitaalit pysähtyivät maalissa oman kellon mukaan aikaan 4.59.



Yhteenveto

Viides sija oli ehdoton yläraja, mitä tänäisellä suorituksella ansaitsi. Suoritus oli perusvarma, eli vaihdot ja suunnistus sujuivat kohtalaisen kivuttomasti. Vauhti sen sijaan on kaukana kärjen tasosta, ja erityisen kaukana se on sitä juosten. Eroa kärkeen tuli 25 minuuttia, vaikka Omjakonin menoa sävyttivät muutamat virheet suunnistuksessa. Melonnassa ero pysyi pienenä, joten juoksuun ja pyöräilyyn on panostettava, jotta niissä ollaan jatkossa edes lähellä kärkitaistelua. Jos juoksuosuuksilla ero kärkeen on lähes virheettömällä suunnistuksella minuutin/km, on hankalaa menestyä. Pyöräilyssä vauhtia rasitti reisien loppuminen, joten voimaa on saatava lisää.

X-Kaadosta puhuttaessa ei voi olla käyttämättä adjektiivia legendaarinen. Olosuhteet tekivät tämän vuoden kisasta kuitenkin siinä mielessä helpon, että lämpötila oli koko ajan yli 10 astetta, eikä vettä satanut. Tästä syystä asuvalintana oli, tosin ilmeisesti ainoana osallistujana, 3/4-trikoot ja pitkähihainen t-paita. Kanervikoissa ja hakkuuaukeilla pitkiä trikoita meinasi kylläkin olla ikävä. Rata itsessään oli sopivan fyysinen, ja perhoslenkkien kiertäminen oli formaattina hyvää vaihtelua.

Erityisen hienon tunnelman loivat rannalle sytytetyt ulkotulet, kuten myös pimeällä järvellä edes takaisin liikkuneet otsalamput. Järjestelyt olivat taattua multisport-cupin tasoa ja palkintojenjakokin hoidettiin nopeasti kilpailun maksimiajankohdan täyttymisen jälkeen.

Tiimi saavutti tänä vuonna cupin kokonaistilanteessa toisen sijan, mikä kuitenkin johtui enemmän kärkijoukkueiden poisjäänneistä kahdessa viimeisessä kilpailussa. Kausi on nyt multisport-kisojen osalta paketissa ja ylimenokausi voi alkaa. Kalenterissa on kuitenkin vielä merkittynä Mammuttimarssi ja Raatojuoksu, joihin on tarkoitus osallistua enemmän fiilistelylinjalla.

JanneH

Klassikko lähestyy

Pimeää, märkää, kylmää. Multisport-cupin päätösosakilpailu X-Kaato poikkeaa olosuhteiltaan merkittävästi kesän aikana käydyistä koitoksista. Suomen vanhin yksittäinen seikkailukilpailu on klassikko, josta ei voi kieltäytyä.

Syksy on tullut nopeasti ja viime viikkoina on alkanut paljastua, mitä X-Kaadossa on lupa odottaa: olosuhteita, joita ei kesällä treenatessa osannut kuvitellakaan. Aamulla startatessa päässä on oltava otsalamppu, t-paidan lisäksi päällä ovat olleet irtohihat, jotka on jo korvattu takilla, ja trikoiden pituuskin on kasvanut pariin otteeseen. Kun tiellä alkaa näkyä märkiä lehtiä, tietää X-Kaadon olevan lähellä.

Lupus Extreme lähtee 25.9. käytävään multisport-cupin viimeiseen kilpailuun yhteispisteissä toiselta sijalta. Neljästä kilpailusta kuitenkin vain kolmen parhaan pisteet lasketaan, joten käytännössä muutama joukkue tulee normaalisuorituksella menemään kauden päätteksi ohi. Omaa pistesaldoa lähdetään silti parantamaan, sillä sijoitus kauden avauspuoliskon kisoissa oli turhan kaukana kärjestä.

Treenit Archipelago Adventuren jälkeen ovat sujuneet normaaliin tapaan. Suunnistusta pimeässä on kokeiltu niin juosten kuin pyörälläkin muun muassa tiimin yhteisharjoituksessa, joka keräsi kasaan 17 innokasta menijää. Melontaharjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta sen painoarvo kilpailussa ei tule olemaan merkittävä. Tällä kaudella ensimmäistä kertaa mukana olevaa kickbikea on treenattu lainapeleillä muutamaan kertaan, mikä on johtanut lähinnä pohkeiden jumiutumiseen ja nivusten kipeytymiseen.

Oman fiiliksensä menoon antaa aikainen starttiaika, eli klo 4.00. Kartat saadaan jo edellisiltana ysin aikaan, joten nukkuakin välissä ehtii muutaman tunnin. Kilpailun ensimmäinen puolisko edetään pimeässä, joten suunnistaminen on haastavampaa kuin muissa kilpailuissa. Suoritukset yösuunnistuksisssa tänä syksynä eivät puolla sitä, että tästä saataisiin kovinkaan suurta etua, mutta tuskin se tulosta ratkaisevasti romahduttaakaan.

Kilpailu starttaa viime vuoden tapaan melonnalla. Matka on 7 km ja toivottavasti viime vuodesta poiketen järven pinta ei ole jäässä ja suunnistaminen on jotain muuta kuin bingoa tiheässä ruohikossa. Melonnan jälkeen luvassa on juoksua 5,2 km, pyöräilyä 9,5 km ja juoksua 6,5 km. Siinä tapauksessa, että joukkueita ilmoittautuu paljon, seuraavana vuorossa oleva 5 km kickbike-osuus saattaa olla kick&run-tyyppinen pläjäys, jossa joukkueella on yksi pyörä. Tämä mahdollistaa jäsenten vahvuuksien käyttämisen ja taktikoinnin. Lopuksi runtataan fillareilla pitkä 28 km pyöräily maaliin.

Muutama päivä vielä odotusta ennen kuin räjähtää.

JanneH

Lupus Extreme järjestää yhteistreenin Helsingissä 10.9.

Vajaan viikon kuluttua, perjantaina 10.9., järjestämme yhteistreenin kaikille halukkaille X-Kaatoa silmällä pitäen. Harjoituksen tukikohtana on Paloheinän ulkoilumaja, jossa parkkitilaa pitäisi riittää. Lajeina ovat maastopyöräily ja suunnistus. Starttihetki on auringonlaskun aikaan klo 20.06, joten lähes koko harjoitus edetään pimeässä tai hämärässä.

Harjoituksen kesto on n. 5 h ja tarkoitus on edetä vauhtien mukaan pienissä ryhmissä tai pareittain. Osuuspituudet ovat seuraavat: MTB n. 45 km - suunnistus n. 4,1 km - MTB n. 20 km - suunnistus n. 5,3 km. Pyöräosuuksien pituus on ilmoitettu ajettavaa reittiä pitkin, suunnistusosuudet linnuntietä. Pyöräilyn karttoja on kolme kappaletta mittakaavassa 1:25 000, suunnistuskarttoja kaksi kappaletta ja niiden mittakaava on 1:10 000. Rasteilla leimaaminen tapahtuu kirjoittamalla rastipisteessä oleva koodi kilpailukorttiin.

Mikäli haluat osallistua, ilmoittaudu tiistaihin 7.9. mennessä osoitteeseen lupusextreme(AltGr+2)gmail.com. Harjoituksen materiaali lähetetään keskiviikon tai torstain aikana osallistujille, ja suotavaa on, että jokainen tulostaa materiaalit itselleen. Harjoituspaikalla on ylimääräisiä karttoja yms. suojaamattomana.

Harjoituksen osallistumismaksu on vapaaehtoinen 5 euroa, ja se käytetään päihdetyöhön.

Elokuun harjoitteluraportti

Viimeinen kesäkuukausi on takana päin ja syksy odottaa ovella. Treenattukin on, enemmän tai vähemmän, joten tässä raporttia kuluneen kuun liikkumisista.

JanneS:

Elokuu lähti hyvin liikkeelle: alkukuusta ohjelmaan mahtui rullistelua, salitreeniä, juoksulenkkejä, reilu parituntinen kanoottitreeni, pyöräilyä ja reilu kolmetuntinen packrafting-treeni Meikossa. Kävin jopa kerran pelaamassa sulkkista elokuun aikana. Valmistautuminen kuukauden kohokohtaan Archipelago Adventureen onnistui siis kohtuullisen hyvin, poislukien kipeytynyttä nilkkaa, mikä piti tehot juoksutreeneissä maltillisina.

Archipelagon jälkeen treenit ovatkin sitten ottaneet pitkän tauon ensin alkaneen kurkkukivun johdosta, joka viikon oireilun jälkeen on muuttunut flunssaksi. Nyt puolentoista viikon sairastelun jälkeen motivaatio alkaa olla todellakin kohdallaan treenien jatkamiseen mutta olotila ei ainakaan pariin päivään tule sitä sallimaan, täytyy vaan malttaa odottaa tervehtymistä. Elokuun treenitunneiksi tuli lopulta hiukan vajaa 30h, viimeisten puolentoista viikon ollessa nollalla tunnilla.

Syyskuussa suunnitelmissa on käydä parilla pidemmällä pyörälenkillä alkukuusta perusliikkumisten lisäksi, käydä mahdollisimman monissa yösuunnistusharjoituksissa ja loppukuusta tietenkin kisailla X-Kaadossa. Ainakin suunnitelman tasolla mielessä on myös käynyt aktivoituminen uinnin treenaamiseen kerran viikossa ja sulkkista voisi käydä pelailemassa silloin tällöin. Seinäkiipeilläkin pitäisi ehtiä, eli tekemistä olisi taas enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa, kuten yleensäkin. Käytännön tasolla lopputulos tullee olemaan taas jotain siltä väliltä, priorisointeja täytyy tehdä ja siinä listalla kärjessä ovat pitkät pyörälenkit, yösuunnistukset ja juoksulenkit.

JanneH:

Toisin kuin kollegalla, elokuun alkua haittasi pieni nuha, joka vei viimeisen ripauksen parin ensimmäisen viikon kovemmasta treenaamisesta. Osaa treeneistä piti muuttaa matalatehoisemmaksi, mutta kokonaisuutena suurta haittaa ei tullut. Kevyempi jakso alkoi muutamaa päivää ennen Archipelago Adventurea ja loppukuu menikin rauhallisemmin, sillä Nuuksio XCM:iin halusin lähteä hyvin levänneenä.

Liikuntaa kertyi mittariin n. 49 tuntia, mikä on lähestulkoon maksimimäärä, jolla kotona pysytään vielä suhteellisen tyytyväisenä. Harjoitusvaikutusta pystyy lisäämään tehoja nostamalla, ja sitä onkin tehtävä, sillä viikkoon pitäisi saada säännöllisesti kaksi kovempaa treeniä. Nuuksio XCM oli oikeastaan kesän ensimmäinen todellinen kunnon ulosmittausmahdollisuus, ja lopputulos on se, että ensi kesänä pitää olla paremmassa kunnossa, jotta jaksaa kovempaa vauhtia.

Varma syksyn merkki on suunnistusvarmuuden heikkeneminen ja sitä se on ollut tänäkin vuonna. Kuudesta suunnistussuorituksesta kolme meni totaalisesti vihkoon, eivätkä muutkaan mitään unelmasuorituksia olleet. Edes tietoinen vauhdin hidastaminen ei estänyt yhtä mörköpummia tiistaina, joten suunnistuskauden päättyminen tuntuu ihan hyvältä.

Syyskuussa pyritään vetämään taas alussa kovempaa, jotta loppukauden kisoissa jaksetaan edetä. Ensimmäisenä koitoksena on tulevan viikolopun Helsinki City Triathlon, jonne lähdetään tekemään kesän ensimmäinen uintisuoritus.

Archipelago Adventuren jälkifiilistelyä

Archipelago Adventuresta alkaa olla jo reilusti aikaa, mutta vielä voi kääntää katseet taaksepäin ja muistella lämpimiä kesäkelejä ja raikastavaa merivettä. Tekijänoikeudellisista syistä videon ääniraita on Youtuben omaa tavaraa, mutta parempaan fiilikseen voi päästä laittamalla samanaikaisesti soimaan Bullet for My Valentinen kappaleen The Last Fight.

Nuuksio XCM

JanneH kävi testaamassa vauhtiaan fillarilla maastopyöräilyn Marathon cupin osakilpailussa lauantaina Espoossa. 60 km mittaisen kilpailun startti ja maali olivat Luukissa, josta ajettiin Pirttimäkeen ja siellä kolme kertaa mäkinen rata, jolla riitti vaihtelua. Hyvää kilpailufiilistä söivät tekniset ongelmat ensimmäisen kierroksen loppupuolella, mutta maaliin tultiin ajassa 2.50.

Kilpailu oli allekirjoittaneelle ensimmäinen laatuaan, joten en lähtenyt hakemaan lähtöpaikkaa kovinkaan edestä. Tämä kostautui alussa ja ensimmäisillä tieosuuksilla piti ohitella jonkin verran porukkaa ja yrittää ajaa kiinni parempia letkoja. Käytännössä tämä ei ollut kovinkaan helppoa, eikä hommaa helpottanut se, että rengaspaineilla oli haettu rullaavuutta hyvän pidon kustannuksella. Nopeavauhtisilla ulkoilureittiosuuksilla meinasi olla pieniä vaikeuksia, kun mutkiin ei uskaltanut kantata riittävästi. Pari kertaa mentiinkin aika leveillä linjoilla.

Kun nopeammat letkat menivät menojaan, päädyin ajamaan oman letkan kärjessä niin hyvin kuin jaksoin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella jyrkkään mäkeen haettiin vähän liian pientä vaihdetta, ja ketjut menivät pinnojen ja takarattaiden väliin. Rajoitinruuvia oli säädetty ilmeisesti joskus viime kesänä. Pyörän saaminen takaisin ajokuntoon ei meinannut onnistua millään ja pientä kiroilua alkoi kuulua. Mielessä oli jopa ajaa Pirttimäestä suoraan maaliin, mikäli aikaa tuhraantuu paljon.

Kun noin 1-2 minuutin operaation jälkeen homma alkoi taas pelittää, näin Jukolan Teron tulevan takaa. Hyppäsin letkaan ja siitä pian ohi, mutta Pirttimäessä katsellessa sykemittaria ajoin risteyksen pitkäksi. Päätin sitten vain peesailla muita, mutta vauhti letkassa oli sen verran hiljainen, ettei hermo pitänyt. Tämän jälkeen sainkin ajella pitkiä pätkiä lähes yksin.

Kolmannella kierroksella jalka alkoi jo painaa mäissä, mutta en kuitenkaan ollut ainoa. Pirttimäestä Luukkiin tultiin aika rauhassa ja lopussa pari kilpakumppania painoivat ohi. Peesailin heistä toista muutaman kilometrin ja viimeisessä asvalttimäessä ennen maalia otettiin jaloista kaikki irti ja selvä erokin syntyi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja osoitti hyvin sen, että kovavauhtista pyöräilyä olisi voinut kesän aikana tehdä enemmänkin. Reitillä oli sopivasti sekä ulkoilutietä että teknisempää polkua. Kalustona oli Canyonin täysjousto, jonka Mavic Crossriden vanteille oli litkutettu tubeless kitin avulla taakse Racing Ralph ja eteen Nobby Nic. Painetta takarenkaassa oli hiukan päälle ja eturenkaassa hiukan alle 2 kiloa, joka oli turhan paljon näin pienikokoiselle ajajalle. Erityisesti ensimmäisellä kierroksella märät juuret tuottivat ongelmia.

Huono lähtöpaikka aiheutti sen, että joutui itse tekemään paljon töitä. Ensimmäinen kierros mentiin fillarin korjailuun saakka käytännössä niin kovaa kuin mahdollista, ja jaloissa oli sen mukainen tunne. Suussa oli jatkuvasti ns. veren maku, joka tuntui erityisesti mäissä. Yksin ajellessa syketasot tippuivat jonkin verran, mutta toisaalta ilman sitä ei ehkä olisi jaksanut ajaa samalla tavalla maaliin.

Tuloksia löytyy täältä.

Lähdön hetki lähellä. Kuva: Reijo Roininen

Kilpailu päätti sopivasti kevyemmän viikon, ja lihakset tuntuvat palautuneen kohtuullisen hyvin. Nyt onkin taas hyvä aika rypistää muutama viikko kovempaa.

JanneH

Archipelago Adventure kisaraportti

Tiimi sijoittui toistaiseksi parhaalla multisport-cupin kisan sijoituksellaan viidenneksi lauantaina aurinkoisessa säässä käydyssä Archipelago Adventuressa. Kilpailu oli nopeatempoinen ja vesileikkejä oli ennakkotietojen mukaisesti paljon.

Yleistä
Odotukset kilpailun alla olivat kovat koska tiesimme lajien olevan tiimille suosiolliset. Yleisesti ottaen olemme olleet todella vahvoja packraftingissä ja pitkä melonta tarkoitti että muihin kuin kärkitiimeihin saisimme etua. Yhteistreenejä ja kisoja on jo sen verran takana että kaikenlaiset säätöpaikat (questit, uimapatjojen puhaltamiset ja -tyhjentämiset jne.) kisan aikana sopivat meille hyvin. Etenemisen suhteen taktiikkana oli kesän lukuisista kisoista tuttu roolijako jossa JanneH suunnistaa ja vetää tiimiä ja minä koitan roikkua parhaani mukaan vauhdissa mukana, ainoana poikkeuksena melonta jossa suunnistin ja ohjasin takapenkiltä.

Startti
Kilpailu alkoi poikkeuksellisesti yhteislähtönä pyörillä suuntana Porkkalanniemi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä. Alussa vauhti oli kohtuullisen kova mutta onneksi rauhoittui hieman pääjoukon päästyä Porkkalantielle. Ainakin yksi ojaanajo matkalla sattui heti ensimmäisen pakun tullessa vastaan kapealla Honksbyntiellä mutkassa, mutta kuin ihmeen kaupalla ilmeisesti mitään vakavampaa ei sattunut. Ajoimme pääjoukon mukana TA1:lle Porkkalanniemeen muiden n. 15 tiimin kanssa, jotka pysyivät vauhdissa mukana. Etu ryhmässä ajamisesta tuulisella säällä oli sen verran iso, ettei mitään irtiottoyrityksiä alun kiihdytyksen jälkeen ollut, vaan kärkitiimitkin ajelivat rauhassa pääjoukon kärjessä.

Coastaleering

Nopean vaihdon jälkeen lähdimme kymmenenneltä sijalta minuutin kärkeä jäljessä Coastaleeringiin. Allekirjoittaneen vauhti juoksussa kipeällä nilkalla oli jotain huvittavan ja säälittävän välimaastosta, joka toki tarkoitti JanneH:lle rauhallista suunnistusta ja rastit löytyivätkin ilman ongelmia. Kalliot olivat todella liukkaita ja ykden melkein tippumisenkin näimme. Nastat olisivat olleet hyvät maastolenkkareiden pohjassa, mutta yleisesti nastarit ja uimapatjat eivät oikein tule toimeen keskenään, josta syystä tällä kertaa menimme liukastellen suunnistuksen läpi. Pari tiimiä ohitti alkupätkällä meidät ja lopun saimmekin tehdä ihan omaa suoritusta tullen vaihtoon n. 5 minuuttia kärjen perässä sijalla 12.


Quest ja Packrafting
Nopean vaihdon ja lyhyen pyöräilyn jälkeen saavuimme TA2:lle, jossa vuorossa oli quest ja heti perään packrafting-suunnistus. Questinä oli soutuveneellä rastin hakeminen läheisestä saaresta ja pienen säädön jälkeen pääsimme liikkeelle. Emme oikein löytäneet veneelle sopivaa tasapainoa ja meno oli sen mukaista, mutta onnistuimme puhaltamaan matkan aikana patjat valmiiksi ja tutustumaan jo packraftingin karttaan. Questin jälkeen otimme vielä ylimääräisen minuutin lenkin ja kävimme varmuuden vuoksi varmistamassa tarvitseeko vaihto leimata erikseen - ei tarvinnut.

Packraftingissa hyvin valitut ja testatut uimapatjat toimivat moitteettomasti ja nousimme useita sijoja hyvän suunnistuksen ja nopeiden patjojen ansiosta. Ilmeisesti kovin monikaan kärjessä menevistä tiimeistä ei ollut katsonut karttaa kovin tarkasti, sillä heti ensimmäiselle rastille mennessä saaressa sinkoili edestakaisin useampia tiimejä. Itsellä oli naurussa pitelemistä menoa katsellessa uimapatjalta, rasti näkyi yksinäisessä puskassa saaren rannassa lähestymissuunnastani tullessa selvästi jo kauempaa ja moni meni toiselta puolelta puskaa ohitse noin metrin päästä huomaamatta rastia. Luodot olivat todella liukkaita ja JanneH löi polvensa kiveen viimeisen packrafting-rastin jälkeen. Onneksi juoksua ei enää ollut ohjelmassa eikä rannasta ollut montaa kymmentä metriä pyörille.



Siirtymä pyörillä melonnan vaihtoon
Packraftingin jälkeen sulloimme patjat takaisin reppuun ja jatkoimme pyörillä ensin Porkkalantielle ja sieltä pikkuteiden sekä yhden rastin kautta Hirsalantielle ja melonnan vaihtoon. Oma vauhtini alkoi ylämäissä hiipua ja käytimme Lapissa hyväksi havaittua hinausta hyväksemme tasoittamaan tiimin jäsenten pyöräilyvauhtien epäsuhtaa. Pidimme hinausköyden pitkiäkin aikoja kiinni, mutta käytännössä itse hinaus keskittyi ylämäkiin, tasaisella ja alamäissä pelkkä peesietu auttaa riittävästi pitämään tiimin kasassa, ja ylämäissä hinausköysi varmistaa ettei innokkaampi edelläajaja pääse karkaamaan. Tuntemusten mukaan menimme tämän välin rauhallista vauhtia, ilmeisesti kuitenkin vauhti oli muillakin rauhallinen tässä vaiheessa kisaa, koska jäimme väliaikojen mukaan tällä suhteellisen pitkällä pyöräilyvälillä kärjelle vain 4 minuuttia ja olimme kärkeä perässä n. 8 minuuttia melonnan vaihdossa.

Melonta
Melonta oli päivän lajeista se, joka etukäteen hiukan huolestutti, jos tuuli olisi ollut kova. Tiimin melontaharjoitukset ovat enemmän keskittyneet jokiin kuin merellä melontaan ja Martressa on enemmän painotettu nopeutta kuin tasaista tukevaa menoa. Tästä syystä lähdimme taktiikalla, että melomme kaikki rastivälit mantereen puolella.

Heti alussa ohitimme yhden tiimin, joka oli lähtenyt matkaan vuokrakanootilla ja muutamia selkiä näkyi useamman sadan metrin päässä edessä niiden kuitenkaan lähestymättä matkan varrella. Lähestyessämme melonnan rastia 13 kärkitiimejä alkoi tulla vastaan ja näimme, että eroa on kertynyt jonkin verran lisää. Kaikki tiimit (Woodman, Omjakon, SOS I ja II) valitsivat mantereen puoleisen reitin rastille 14, kunnes muutaman minuutin meidän perässämme tullut Rahtiklinikka otti ensimmäisenä ulomman reitin. Väliaikojen perusteella sisempi reitti oli muutaman minuutin nopeampi. Tässä vaiheessa näimme, että olemme omassa sarjassa viidentenä ja takana uhkaajina oli käytännössä enää Rahtiklinikka ja n. 5 minuutin päässä rogaining.fi, muut olivat sen verran kaukana, että tiesimme, ettei sieltä ketään muita voi enää ohitse tulla.

Toisin kuin muut siihen asti otimme rastilta 14 mantereen puoleisen reitin. Tässä hävisimme väliaikojen perusteella ehkä noin minuutin ja lähestyimme rastia 15 noin 100 metriä ulompaa reittiä tullutta Rahtiklinikkaa edellä. Valitettavasti lähtömme rastilta hiukan epäonnistui ja sain yhden extrakierroksen uintia tässä vaiheessa melontaa. Lähdimme lopulta melomaan rastilta Rahtiklinikan kanssa samaan aikaan, kajakkikaksikko kulki kuitenkin sen verran lujempaa, että jäimme loppupätkällä puoli minuuttia. Rantautumisessa tein vielä toisen extrauintikierroksen kun hyppäsin veteen takapaikalta keulan osuessa maihin vain huomatakseni, että vettä siinä kohtaa oli vielä puolitoista metriä. Teimme tästä huolimatta nopean vaihdon, valitettavasti Rahtiklinikan pojat tekivät kokeneina kehäkettuina vähintään yhtä nopean vaihdon, emmekä päässeet heidän peesiin kiinni.

Loppupyöräily ja uinti
Poljimme väliaikojen mukaan kolmanneksi nopeimman ajan lopun lyhyessä pyöräilyssä häviten vain Woodmanille ja Rahtiklinikalle. Maalialueella oli jo kuitenkin selvää, ettemme saa Rahtiklinikkaa enää kiinni mutta ohittelimme ehkä kolme muissa sarjoissa kilpailevaa tiimiä ja rantauduimme ajassa 5:32.

Kartta:

Lopputuloksista
Lopputuloksissa nousimme yhden sijan viidenneksi Rahtiklinikalta puuttuvan vaihtoleiman takia. Sijoitus on tiimin paras multisport-cupin kilpailuissa ja juurikin sen tavoitteen mukainen, mikä tälle kaudelle asetettiin. Tästä paremman sijoituksen saaminen edellyttää joko hyvää tuuria tai allekirjoittaneen juoksu- ja pyöräilyvauhdin dramaattista nopeutumista tai molempia edellämainittuja. X-kaatoon voi olla epärealistista kovin paljoa tehdä nopeuden suhteen, varsinkaan kun kunnon juoksutehotreenit estävä nilkkakipu on vielä paikallaan, mutta ensi kauden juoksu- ja pyöräilyvauhtiin voi vaikuttaa vielä paljon.


Muita kommentteja
Alun yhteislähtö pyörillä aiheutti kohtuullisen paljon keskustelua kilpailijoiden keskuudessa. Kärkitiimit ymmärrettävästi kritisoivat ratkaisua koska käytännössä eron tekeminen pääjoukkoon alun pyöräilyssä oli lähes mahdotonta. Meidän kisan kannalta ratkaisu oli hyvä täysin päinvastaisesta syystä, pysyimme kärjen matkassa paljon pidempään kuin normaalisti, toki saman edun saivat myös kaikki pahimmat kilpakumppanimme eikä tällä lopputuloksiin ollut muuta merkitystä kuin että erot loppuajoissa olivat pienemmät kuin yleensä. Ehkä se tärkeämpi kritiikki kuitenkin sekä kärkitiimien että muiden osalta kohdistui siihen tosiasiaan, että kapeilla teillä isossa ryhmässä ajaminen oli todella vaarallista. Järjestäjät olivat kyllä hyvin ohjeistaneet, ettei vierekkäin saa ajaa, mutta käytäntö osoittautui toiseksi. Ilmeisesti ainoa toimiva käytännön ratkaisu on vaikka väkisin keksiä joku prologi kisan alkuun, niin paljon kuin oma diesel koneeni inhoaakin näitä "syke suoraan anaerobiselle alueelle startista"- lähtöjä.


Kisa oli hyvin järjestetty ja reitti oli hyvin suunniteltu. Mitään moitteen sanaa en oikein keksi edellä mainitun palautteen lisäksi. Pyöräily oli viime vuoden APA:n tapaan jouduttu "uhraamaan" muiden suorituspaikkojen siirtymätaipaleiksi, kylläkin erittäin hyvistä ja ymmärrettävistä syistä. Porkkalanniemen coastaleering oli hieno, paikka sinänsä oli tuttu jo entuudestaan monilta päiväretkiltä. Packraftingille oli löydetty hyvä merellinen suorituspaikka vaikka viime vuoden kaltaiseen maastoon ei tällä kertaa päästykään - tosin maastot olivat niin paljon erilaiset, että niitä on oikeastaan turha edes yrittää vertailla keskenään. Melonta oli pitkästä aikaa merellä ja se toi uuden kivan kokemuksen yleisen joki-järvimelonnan vastapainona, ja onneksi melontaa oli riittävästi. Kiitos järjestäjille jälleen hyvästä kisasta, X-kaadossa nähdään.


Nyt kevennellään muutama päivä ja sitten taas treenit kohti X-kaatoa jatkuvat, suunnitelmissa on osallistua aktiivisesti yöiltarasteille ja muuten mennään käytettävissä olevien aikataulujen ja fiiliksen mukaan. Pitkää pyörälenkkiä on vielä tiedossa kun säät sen vähän aikaa sallivat ja toivon mukaan fysioterapeutti saa jalan kuntoon, jotta ehdin vetämään muutamat kovat juoksutreenit ennen X-kaatoa. Oma kilpailukalenteri näyttää siltä, että jäljellä on enää X-kaato ja Mammuttimarssi. Mielenkiintoisia tapahtumia olisi vaikka kuinka paljon (Tour de Helsinki, Tour de Tampere, Nuuksio MTB, jne.) mutta jotain priorisointeja on pakko tehdä.


JanneS