MM-rogaining kisaraportti

Tässä hiukan viivästynyt jälkimmäinen kisaraportti kauden päätapahtumasta Saariselän MM-rogainingista. Lopputuloksena oman sarjan MV 20., MO 41. ja kaikista osallistujista 57. sija (yhteensä 365 joukkuetta), jota voi pitää päivän kunnolla hyvänä suorituksena. 

Valmistautuminen

MM-rogaining asetettiin kesän 2015 päätavoitteeksi jo alkuvuodesta 2014, kun tieto kilpailusta kantautui korviimme. Koko osallistuminen oli kuitenkin pitkään epävarmaa Juhan keväällä 2014 alkaneiden jalkaongelmien takia. Juoksua Juha pääsi harjoittelemaan uudestaan vasta alkuvuodesta 2015 ja osallistuminen vahvistui vasta Someron Yörogaining jälkeen pari viikkoa ennen kisaa.

Oma harjoittelu on sujunut kohtuullisesti, mitä nyt työ- ja muut matkat ovat sotkeneet jonkin verran rytmiä ja pitäneet kokonaistuntimäärät aika maltillisina. Viikon pääharjoitukset (intervalli ja pitkä) olen pääsääntöisesti onnistunut tekemään, mutta saliharjoituksiin ei ole riittänyt aikaa/motivaatiota ja perus pk-lenkkejä olisi voinut enemmänkin voinut tehdä.

Karttojen jako

Reittisuunnittelu

Koitimme hahmotella millaisia kilometrimääriä voisi realistisesti lähteä hakemaan tunturissa, ja päädyimme tekemään reitin konservatiivisesti n. 100 kilometrin mittaiseksi, kun hyvänä päivänä tievoittoisemmassa maastossa pääsemme n. 120-125 km. Someron Yö-rogaining muutama viikko aikaisemmin opetti taas nöyryyttä, kun jouduimme oikaisemaan lopussa isot pistekeskittymät ja nyt päätimme koittaa tehdä sellaisen reitin, jonka varmasti pääsisi eikä oikoja tarvitsisi tehdä.

Aika nopeasti päädyimme siihen että idänpuolen jokilaakson isot pisteet pitää käydä hakemassa, ja mittailimme että ehdimme tehdä 30km kierroksen lännessä ja hakea ennen tuntureille ja jokilaaksoon menoa isoja pisteitä sieltä. Kun perussuunnitelma oli valmis, pitikin enää vaan miettiä mitä kautta kaakkoiskulmasta tullaan maaliin ja mitä lisä/oikolenkkejä siellä on.

Lähtö

Lähdössä oli suuren urheilujuhlan tuntua kun monta sataa henkilöä pakkautui lähtöalueelle. Lähdimme monen muun kanssa startista länteen kohti rastia 78. Monen muun kanssa heti ekalle rastille tuli pientä haparointia, olimme hiukan liian alhaalla rinteessä ja 1:40000 kartalla selkeältä näyttävä avokalliorinne ei luonnossa ollutkaan enää ihan niin selkeä, mutta rasti kuitenkin löytyi. Sen jälkeen pääsimmekin sitten tekemään omaa suoritusta kun joukkueet levittäytyivät rastilta joka suuntaan. Meillä oli vielä tässä kohtaa käsityksenä että kannattaa käyttää polkuja hyväkseen, ja menimme 74:lle polkujen kautta. Aika nopeasti tajusimme että länsipuolen maastoissa eteneminen metsässä on lähes yhtä nopeaa kuin poluilla, jonka jälkeen sitten menimmekin pääsääntöisesti suunnalla rastilta toiselle. Ainoa hiukan haastetta aiheuttanut tekijä oli peukalokompassin ja kartassa erittäin harvassa olevien poikkeuksellisen vinossa olevien pohjois-eteläsuuntaviivojen yhdistäminen. Muutama rastiväli meni totutellessa siihen, mutta länsipuolen rastivälit olivat nopeita ja rasteja tuli vastaan sitä tahtia että ehdin jo epäillä reitin jäävän pahasti lyhyeksi.

Startista länteen

Rastia 22 lähestyttäessä ajauduimme polku-uran eteläpuolelle ja huomasimme olevamme väärällä puolella puroa rastin kohdalla. Itse kärsimättömänä kahlasin suoraan yli, kun Juha fiksumpana kiersi 15 metriä polun kohdalla menevän sillan kautta. Ainoa puolustukseni on että siltaa ei näkynyt rastin kohdalta, enkä yleensäkään kierrä. Sama trendi jatkui kun edellä kulkevana onnistuin löytämään kaikki suonsilmäkkeet ja Juha kierteli samat lätäköt niin että kasteli ekan kerran kenkänsä jossain 50 km kohdalla. Aina ei mene tasan.

Lännen kierrokselta parhaiten mieleen jäi jokilaakso 94:n ja 83:n välissä. Tiimejä tuli jonkin verran vastaan 83:lla ja sen jälkeen, mutta sitten olimmekin erittäin yksin liikkeellä kun pääsimme tuntureille, eikä muita näkynyt kuin hyvin harvoin.  

Tuntureilla

Tuntureilla

Mietimme jonkin aikaa mennäkö Rumakurun rasti (62) hakemaan pohjoisen kautta polkujen kautta vai riskillä kurun läpi. Koska nyt emme kuitenkaan ihan maailmankärki sijoituksista olleet kisaamassa, päätimme mennä kurun läpi, ainakin olisimme yhtä kokemusta rikkaampia sen jälkeen. Kuru oli aika kivinen, ja vaikka siellä oli joku poluntapainen toisella rinteellä, ei se nyt kovin nopeaa etenemistä ollut. Tuskin tuo nyt kovin montaa minuuttia kuitenkaan pidempi reitti oli kuin polkuja pitkin rastin haku.

Jälkiviisaana voi nyt sanoa että 91:ltä olisi hyvin voinut hakea 30:n ja sieltä 51:lle. Tunturit olivat selkeitä suunnistaa ja suunnat sai kerralla otettua noin 500 metrin päähän, eli eteneminen oli aika rentoa. Reittiä tehdessä ajatus 30:n ohittamisesta oli, että polkuja pitkin pääsisi nopeammin ja kartalta katsoen säästäisi paljon käyriä jättämällä rastin välistä, eikä sitten matkalla tullut ajateltua asiaa sen enempää ja muutettua reittiä vaikka tiesimme jo että tunturissa eteneminen on nopeaa.

Ensimmäinen vähän isompi pummi (n. 10min) tuli 55:lle. Pientä keskittymisen herpaantumista lähestymisessä ja sitten lähdin paljon liian aikaisin seuraamaan pientä notkelmaa pohjoiseen, vaikka pitäisi olla melko selkeää että kilometrin mittaisen mustalla paksulla viivalla merkityn rotkon kyllä huomaa kun sen kohdalla on, ja kyllähän sen huomasi :-). 24 tunnin kilpailussa pitää vaan pystyä pitämään pää kasassa koko ajan ja keskittyä suoritukseen, pienikin herpaantuminen helposti kostautuu. 

Vähän myöhemmin pientä lisähakua tuli 57:lla. Lähestyimme suunnalla kellosta etenemistä arvioiden. Kun edetyn ajan perusteella ajattelin että ollaan kohdalla, emme vielä olleet menneet puron yli ja pääsin kartalle kun rinteessä oli tasaisempi alue. Itse rasti löytyi sitten 200 metriä etelästä. Tällä taitotasolla en tuota laske pummiksi, rinteessä olevat pienet kumparerastit ovat hankalia jos rastin lähellä ei ole mitään kiintopistettä josta saa paikasta kiinni. Oikeastaan olen aika ylpeä että sain kiinni kartasta eikä tullut isoa pummia, sekin tuossa paikassa olisi ollut hyvin mahdollista.

Jokilaakso

Kaivelimme lamput päähän rasti 69:n jälkeisen joen ylityksen jälkeen (ja Juhan kengät märiksi vihdoinkin), ja jatkoimme kohti etelää rasteja napsien matkalla. 93:lla lähdimme seuraamaan viereistä notkoa, mutta kun tuli liian iso tasainen alue rinteen keskellä, niin tajusin paikan ja rasti löytyi sieltä mistä pitikin (pummia n. 10 min). Seuraavilla rasteilla ei mitään merkittäviä ongelmia ollut, vauhti oli yöstä ja maastosta johtuen rauhallinen.

Meille jokilaakso sopi hyvin yön tunneille, kun emme olisi päivälläkään siellä juosseet ja kävellen vauhti oli lähes sama kuin päiväaikaan. Toki yö aina jonkin verran hidastaa. Ilma tuntui alkuyön tunteina vielä aika lämpimältä ja aika pitkään päällä oli pelkästään tekninen t-paita.

 

Pukeutumistilanteeseen tuli nopea käänne neljännessä joen ylityksessa 86:lta 67:lle. Tulimme just sopivasti joen varrelle kohdassa jossa oli paksu tukki joen yli. Oma ilo oli kuitenkin lyhyt. Hyppäsin tukille hiukan sivusta (ihan turhaan hötkyillen), horjahdin, otin oksasta kiinni, joka tietenkin napsahti poikki ja seuraavaksi huomasin olevani selälläni joessa. Tilanteessa ei voinut oikein tehdä muuta kuin kahlata joen yli (Juha naurua pidätellen tukkia pitkin), suon yli kalliolle ja siellä paidan vaihto ja takki vielä päälle ja vauhdilla eteenpäin. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun järjestäjien pakolliseksi määräämä takki tuli todelliseen tarpeeseen. Olisimme kyllä ne ottaneet mukaan ilman pakollisuuttakin, mutta hyvä muistutus että kannattaa varautua yllätyksiin.

Sen verran viilasin kuitenkin grammoja, että poikkeuksellisesti jätin hanskat kokonaan pois. Niitä tuli aamuyön kylminä tunteina jonkin verran ikävä, sen verran kylmän tuntuiseksi keli meni.

Itse eteneminen sujui kuitenkin hyvin, mitä nyt 67:lta tulimme turhan aikaisin joen varteen, vaikka olisimme suoremmin tullessa säästäneet jonkin verran matkaa ja voineet mennä myöhemmin joen yli. 

Etelän suoalue

Hyvin sujuneen jokilaakson jälkeen haparointi alkoi 27:lta poistuessa. Jotenkin onnistuin valitsemaan ristiin rastiin suota menevän reitin sen sijaan että olisimme kiltisti menneet lammen rannan kautta. Yllä oleva kiemura kertoo kaiken. 70:lle pääsimme kuitenkin, vieläkin vähän mietityttää olisiko tuo kaakkoiskulma kannattanut jättää väliin ja käyttää aika jossain muualla. 70:lle sekä lähestyminen että poistuminen olivat tuhottoman hitaita (ja ikäviä). Lähestymisessä ylitimme suon varmaan kaikkein märimmältä kohdalta, sinänsä nopea, mutta ei niin miellyttävä tapa. Poistumisessa rastilta puron yli kävimme pitkälliset "neuvottelut" mennäänkö suoraan yli vai etsitäänkö ylityspaikka. Lopulta kun ylityspaikkaa ei tuntunut tulevan vastaan meistä kärsimättömämpi, eli allekirjoittanut, meni yli eikä Juhallekaan muita vaihtoehtoja jäänyt.

50:lle teimme pienen koukun, mutta tämän kerran isot kierrot saatiin aikaiseksi vasta 72:lla, joka oli ns helppo rasti. Etenimme 40:ltä 72:sta kohti kartasta puuttuvan poroaidan laitaa pitkin. Arvioin aikaa mikä menisi viimeiseltä purolta rastille, ja tällä kertaa arvio meni pieleen liian konservatiivisena, tai siis etenimme lujempaa kuin oletin. Kun vihdoin menimme suon laitaan, olimme jo turvallisesti ohitse rastista ja kävimme epävarmana varmistelemassa vielä pitkällä että onko rastia vai ei. Pummia kevyesti sellainen kilometri ja puoli tuntia. Näistä oppii, tai sitten ei.

Maaliintulo

Vaikka lopussa tulikin vähän kiertoja, en tiedä olisimmeko yhtään enempää rasteja hakeneet. Otimme lopetuksen aika rennosti, 71:llä oli vähän vaikeuksia saada kiinni missä kohtaa rinnettä menemme ja mistä kohtaa pitäisi polulta lähteä, joten kun rasti ei tullut vastaan arvioidusta kohdasta lähdettäessä, kävimme hakemassa paikan rinteen ylälaidasta ja siitä sitten tiputus suoraan rastille. 

Lopussa haimme vielä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta puuttuneen 20:n. Maalissa hyvissä voimin n. 10 minuuttia ennen ajan loppumista. Lopussa olisi voinut vielä reilustikin laittaa lisää vauhtia, mutta mukava välistä lopettaa rennommin. 

Johtopäätökset

Lopputulokseen olimme hyvin tyytyväisiä. Reittisuunnitelma oli erittäin tehokas, ja pisteet hyvät kuljettuun matkaan nähden. Pummeja tuli liikaa, 72:n iso pummi olisi pitänyt pystyä välttämään kokonaan. Kokonaan niitä on mahdotonta välttää, kun rastipisteet ovat haastavia, kuten arvokisoissa kuuluukin olla. Päivän kunto oli hyvä harjoitusmääriin nähden. Lopulta menimme polkuja ja teitä pitkin todella vähän, lähes koko ajan maastossa. Kuljettua matkaa Suunnon mukaan 104 km / linnuntie 89 km.

Kiitokset järjestäjille

En oikein tiennyt mitä odottaa Saariselältä, kun en ole paljoa tunturissa liikkunut saati suunnistanut, mutta olosuhteet kyllä ylittivät kaikki kuvitelmat moninkertaisesti. Rastit olivat sopivan haastavia. Ehdottomasti parhaissa maastoissa järjestetty kilpailu missä olen koskaan ollut, jonka lisäksi järjestelyt olivat ensiluokkaiset kaikilta osiltaan. Isot kiitokset järjestäjille!

JanneS