Tiimille pronssia EXTAR 48h:sta

Lupus Extreme kävi pokkaamassa kolmannen sijan Viron Käärikussa järjestetystä EXTAR 48h:sta kokoonpanolla JanneH, Reijo ja Jussi. Menestyksen salaisuutena oli onnistunut taktiikka, hyvin sujunut suunnistus ja pyöräosuudet. Voiton korjasi koko kilpailun ajan nopeinta vauhtia pitänyt latvialainen ebike.lv ja toiseksi tuli venäläinen Red Fox.

Kilpailun formaatti poikkesi muista tähän mennessä käydyistä kisoista selvästi. Osuuksia 48 tunnin kilpailuun mahtui 19, jokaiselle osuudelle oli annettu alkamis- ja päättymisajankohdat ja rasteja sai hakea vapaassa järjestyksessä. Jokaiselta osuudelta oli haettava vähintään yksi rasti ja eniten rasteja kerännyt voittaa. Osuuksien ajat menivät noin 30-60 minuuttia päällekkäin eli pientä liukumavaraa ja taktikoinnin mahdollisuutta oli. Myöhästymällä menetti osuuden pisteet ja sai lisäksi sakkoa. Seuraavan osuuden rastit spotattiin karttaan ennen liikkeellelähtöä. Pitkin kilpailua saatuja karttoja oli 12 kappaletta ja lähes kaikki eri tyyppisiä.

Joukkuekuva ennen lähtöä

Matkaan startattiin myöhään keskiviikkoiltana ja Tallinnassa yövyttiin mahtavissa puitteissa Heiti Hallikman luona. Torstaipäivän aikana ajeltiin Käärikuun Otepään lähelle ja kisa alkoi klo 20.00. Seuraavat 48 tuntia edettiin vaihtelevissa olosuhteissa jalan, pyörällä, meloen ja rullaluistimilla. Toisen yön aikana käytetiin trekkaus-osuudesta vajaa kolme tuntia siihen, että valmistettiin kaasukeittimellä retkimuonat ja nukuttiin autossa. Myös muutaman osuuden alkua jouduttiin odottamaan muutamia minuutteja ja niitä hetkiä pyrittiin hyödyntämään nukkumiseen.

Kilpailun aikana oli vaikeaa päätellä omaa sijoitusta, mutta lauantaiaamuna saimme tiedon, että olemme toisena tasapisteissä trekkiosuuden aikarajan nukkumalla ylittäneiden latvialaisten kanssa. Jäljellä olleilla etapeilla onnistuimme hyvin, muttemme täydellisesti, ja koko kisan nopeiten liikkuneet latvialaiset painoivat voittoon ja Red Fox otti toisen sijan. Takaa ei kuitenkaan tullut enää uhkaajia.

Tiimin vahvuutena oli pyöräily, joka kulki parhaimmillaan maailman luokan vauhtia myöhemmin sairastapauksen takia keskeyttämään joutunutta Geopark Challengea peesaillen. Loppua kohden fillarienkin vauhti hidastui, mutta silloin samat rastit ehti poimia hitaammallakin vauhdilla. Jalalla ja rullaluistimilla mentiin selvästi muita kärkijoukkueita hiljempaa, mutta suunnistus sujui hyvin lukuun ottamatta ensimmäistä trekkiä neuvostoliiton aikaisella kartalla. Molemmat melonnat olivat jokea ja osuuksien aikarajat olivat sellaiset, että jokainen joukkue ehti ne läpi aikarajojen puitteissa. Taktiikkana oli edetä riskittä ja varmistua aina siitä, että aikarajoissa pysytään. Niinpä vaihtopaikoilla pyrittiin olemaan heti, kun seuraavalle osuudelle pääsi.

Kilpailuun oli löydetty paljon erityyppisiä karttoja

48 tuntiin mahtui paljon hienoja hetkiä, upeita maastoja ja hyvin piilotettuja rasteja. Ikimuistoisin rasti sijaitsi rautatiesillan teräsrakenteissa, joita pitkin kiipeiltiin yli viiden metrin korkeudessa ilman mitään varmistuslaitteita. Ollessamme sillan alla meni vielä juna kovaa vauhtia yli.

Parhaat onnistumisen tunteet koettiin muutamaa tuntia ennen maalia suunnistusosuudella, jossa oli muutama merkitty rasti ja jokilaaksoa kulkenut viivasuunnistus, jossa oli kaksi lisärastia. Lähdimme hakemaan kahta merkittyä pistettä, joista toiselle kuljettiin kartasta peitetyn alueen läpi. Kun käyttämämme tie näytti tekevän mutkaa, otimme suunnan ja jatkoimme metsän läpi. Emme huomanneet järjestäjän tehneen jäynän tulostaessaan kartan muutaman asteen vinoon. Ottaessamme suunnan kartan suuntaisesti osuimme suoraan toiselle viivasuunnistusrastille ja pienellä järkeilyllä keksimme myös, mistä suunnasta toista viivasuunistusrastia kannattaa etsiä. Tavoitteena olleen kahden pisteen sijaan saimme neljä, jotka ratkaisivat lopulta kolmannen sijan meille.

Negatiivisimpiin hetkiin taas mahtui Jannen kaatuminen rullaluistimilla kovassa vauhdissa alamäessä. Rytäkässä hajosi jonkin verran varusteita, jalkaan tuli pahat asvaltti-ihottumat ja yksi kylkiluu murtui. Kisaa kuitenkin pystyttiin jatkamaan, tosin suunnistusvastuu siirtyi kaatumisen jälkeen hetkeksi muille.

Kilpailu toimi hyvänä valmistautumisena Endurance Questiin. Muutama kisaeväs osoittautui taas toimivaksi ja muutama ei. Tapahtuman järjestelyt pelasivat ja reitistä oli saatu paljon odottamaamme hienompi. Erittäin positiivinen kokemus ja ensi vuonna kisaan pitää ehdottomasti lähteä, jos vaan sopii kalenteriin.

JanneH