Tavoitteet uusiksi

Takana onnistunut kausi täynnä tavoitteiden mukaan sujuneita kilpailuja ja nousujohteista harjoittelua sekä hyvään aikaan osunut ylimenokausi. Peruskuntojakso ja pohjan luonti ensi vuotta varten alkoivat jo lokakuussa ja edellykset laadukkaaseen harjoitteluun olivat loistavat. Sitten tulee se mutta, ja kaikki menee uusiksi.

Syyskuussa tiimin ensimmäinen pitkä seikkailukilpailu osoitti, että paljon asioita oli tehty edellistalven ja kevään aikana oikein. Kilpailusta jäi sopivasti hampaankoloon ja motivaatio harjoitteluun oli kova. Matkan lopulla tullut vatsatauti viivästytti palautumista tarjoten samalla sopivan hetken ylimenokaudelle. Lokakuun puolivälissä alkoi taas suunnitelmallisempi harjoittelu ja kaikki sujui hyvin, ainakin kuukauden verran.

Marraskuussa akillesjänne alkoi yllättäen oireilla muuten onnistuneen treeniviikon päätteeksi. Piti lopettaa harjoittelu hetkeksi ja aloittaa tulehduskipulääkkeiden syönti. Lääkärin mukaan pyöräily olisi hyväksi jalalle, mutta muutamat kokeilut osoittivat päin vastaista. Kun noin neljän viikon aikana merkkiä parantumisesta ei näkynyt, käytettiin jalkaa ultraäänessä ja tulos oli arvattava: akillesjänteessä on repeämä ja kaikki urheilu on lopetettava (pois lukien uinti, joka ensimmäisen käynnin myötä aiheutti korvatulehduksen).

Akillesjännevaivat ovat siitä ikäviä, että ne ovat äärimmäisen hitaita paranemaan, eivätkä välttämättä ikinä edes parane kunnolla. Tammikuulle suunniteltujen tapahtumien ilmoittautumiset on peruttu, mutta helmikuussa olevat 24h- ja Finlandia-hiihto ovat edelleen optimistisesti kalenterissa. Jos jalka kestää, niin silloin mennään, mutta vain fiilistelemään ilman tavoitteita.

Turhaan ei matkustettu viikoksi Tahkolle, kun edes joku hiihtää
Ensi kesälle suunniteltu maratonajan parannus Tukholmassa jää näiltä osin tekemättä ja ainakin toukokuisen EM-rogainingin voi unohtaa. Mutta jotain hyvää asiassakin on: melontaa ehtii tulevana keväänä ja kesänä harjoitella enemmän. Endurance Quest heinäkuussa on vielä suunnitelmissa ja siellähän melonnan on syytä kulkea, jos meinaa kilpailussa maaliin saakka selvitä.

Vieroitusoireet urheiluun ovat kovat. Ahdistumista, kiukuttelua, ärtyisyyttä ynnä muuta on saattanut olla havaittavissa, ja mitä enemmän asioita ajattelee, sen raskaampaa on. Ensi vuodesta on ainakin kehityksen suhteen tulossa välivuosi. Onneksi sentään kelit ovat olleet harjoittelun kannalta huonoja tänä talvena.

JanneH

Itsenäisyyspäivän Montrail

Mitähän sitä tekisi itsenäisyyspäivänä? Kaikilla on omat mielenkiintonsa ja meille se tarkoitti pitkää maastojuoksulenkkiä. Multisport palstalle laitettiin kutsu jakoon ja toivotettiin muutkin samanhenkiset lenkille mukaan. Valitettavasti JanneH:lle oli iskenyt akillesjänteen tulehdus ja JanneS:llä oli pitkittynyt flunssa ja kumpainenkin joutui jäämään huoltojoukkoihin. Näinollen mekin jo meinattiin perua, kun puolet joukkueesta oli sairastuvalla. Laitettiin kuitenkin vielä kyselyä olisiko muita kuitenkin tulossa ja lopulta meitä oli palstan perusteella 6 henkeä lähdössä. Ei muuta kuin juoksuvarusteet valmiiksi ja herätyskello soimaan itsenäisyyspäivänä klo 6.15.

Saavuttiin ajoissa Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalle ja yllätykseksi sinne alkoi vyörymään väkeä oikein mukavasti. Lopulta klo 8 matkaan lähti peräti 16:n hengen ryhmä. Porukka koostui seikkailu-urheilijoista ja rogaininghenkisistä urheilijoista. On meitä sitten muitakin "hulluja" viettämään itsenäisyyspäivää Nuuksion metsiin. Edellisenä iltana oli satanut paikoin jopa 10cm uutta nuoskalunta. Se ei onneksi liiemmin haitannut menoa ja itseasiassa antoi hyvän pidon ja vaimennuksen koko matkalle.

Matka suuntautui Montrailia vastapäivään kohti Luukkia. Porukka pysyi hyvin kasassa ja pian Luukin jälkeen 4-henkeä irtaantui aikomuksenaan tehdä lyhyempi noin 30km lenkki pitkän Montrail reitin sijasta. 12 henkeä jatkoi matkaa ilman suurempia pysähdyksiä Reitti2000 myötäillen Salmeen. Salmessa JanneS järjesti meille hienon puolivälin huollon. Tarjolla oli Cokista, vettä, banaaneja, suklaata ja karkkia. Joku jo ehti tokaistakin, että kuinka se Janne tietääkin niin hyvin urheilijoiden välipala tarpeet? Iso kiitos kaikilta JanneS:n baarille!

Iloista urheilijajoukkoa lyhyellä puolimatkan tauolla. Kuva JanneS.
Salmesta porukka erkaantui ainakin kolmeen ryhmään. Me jatkettiin Lupuksen kokoonpanolla Anu, Reijo ja Jussi. Matka taittui Jussin hyvällä paikallistuntemuksella Kattilan ja Haukkalammen hienoja polkuja pitkin Solvallaan. Sieltä vielä loppurutistus takaisin Pirttimäkeen. Matkaa lopulta mittarissa 52km ja juoksuaikaa kului reilu 6,5 tuntia. Muut taisivat seurata Reitti2000:n merkkejä, kun meidän kulkemilla poluilla ei ollut näkyvissä edellä olevien kenkien jälkiä.

Kiitokset kaikille mukana olleille hienosta polkujuoksutreenistä. Nähdään Loppiais-rogainingissa.

-Reijo & Anu

Marraskuu

Siinä missä kaverit treenaavat jo täyttä häkää tulevaa vuotta varten, on Lupus Extreme kärsinyt synkästä marraskuusta. Harmaus ja pimeys ovat tuntuneet entistä vaikeammilta, kun harjoittelussa on joutunut pitämään erinäisten syiden vuoksi taukoa.

Reijolle, Anulle ja JanneS:lle marraskuu oli suunnitellusti ylimenokuukausi Mammuttimarssiin saakka jatkuneen syksyn myötä. Minä puolestaan keventelin jo syyskuussa Gold Rushin jälkeisen palautumista olennaisesti hidastaneen vatsataudin jälkeen. Lokakuun alku meni vielä kevyesti, mutta loppukuusta treeni alkoi kulkea suunnittellusti. Parituntisia polkujuoksulenkkejä tuli kuutena viikonloppuna putkeen ja fillarilla kilsoja mukavasti pääosin asvaltilla. Kajakillakin pääsi pariin otteeseen joelle ja kaksi kertaa merelle, joista molemmat kerrat olivat omalla tavallaan hienoja. Ensin meloimme Sovijärven Tuomaksen kanssa Vuosaaressa myöhään illalla pilkkopimeässä täysin tyynellä ja seuraavana viikonloppuna kävin Kolehmaisen Mikon kanssa kiertämässä Lauttasaaren tuulisessa kelissä kaksikolla.

Sulia melontavesiä riittää vielä
Hyvin käynnistynyt peruskuntokausi meni säpäleiksi pari viikkoa sitten ja pohja huuhtoitui pois kuin syksyn sateet Vantaanjokeen. Pyöräilyssä todennäköisesti vähän kylmää saanut akillesjänne tuntui jäykältä, ja lopullisesti jalka kipeytyi kun kävimme JanneS:n kanssa pyöräilemässä 3,5 tuntia maastossa ja heti seuraavana päivänä juoksin Kallioniemen Jussin kanssa 28 km pääosin teknisiä maastopolkuja.

Kun sunnuntai-iltana ei enää pystynyt kävelemäänkään, tein oman diagnoosin tulehduksesta ja aloitin lääkekaapissa olleen tulehduskipulääkekuurin, venyttelyn ja kylmähoidon. Ihan kokonaan on vaikeaa olla paikallaan ja yritin epätoivoisesti viime viikolla tehdä kevyitä treenejä kuntopyörällä, mutta niistä ei seurannut varsinaisesti mitään positiivista. Töihin oli mentävä autolla, vaikka tosin kytkimen painaminen vihloi ikävästi jalassa.

Tänään käydessäni lääkärillä tuli juoksukieltoa pari viikkoa ja resepti tulehduskipulääkekuurin jatkamiselle. Suunta on kuitenkin parempaan päin ja kevyen pyöräilyn voi todennäköisesti jo kohta aloittaa. Mutta hyvin ei mene JanneS:lläkään, päinvastoin: yskää ja flussaa on jatkunut kuukauden ja tänään lääkäri määräsi antibiootteja epäillen vahvasti mykoplasmaa. Tautina se on urheilijan painajainen ja saattaa olla äärimmäisen sitkeä. Ei ihan sitä, mitä ylimenokaudelta odottaa.

Henkisen lamaantumisen lisäksi harjoittelutauossa hankalaa on syöminen. Kun on tottunut liikkumaan toistakymmentä tuntia viikossa, on energiankulutus eri luokkaa kuin ilman urheilua. Elimistö on tottunut saamaan ruokaa, joten on jatkuvasti kova nälkä. Silti olo on turvonnut kuin Timo Jutilalla jääkiekkouran jälkeen. Ehkä pieni ruokaremontti voisi olla paikallaan pidemmänkin päälle.

Aurinko voi paistaa joskus marraskuussakin
Treenaaminen märkässä pimeässä marraskuussa ei ole useinkaan kivaa ja vaatii lujaa henkistä kestävyyttä. Sitähän seikkailu-urheilu kaiken kaikkiaan onkin, epämukavuusalueella liikkumista erityisesti henkisesti. Mutta vielä raskaampaa on olla tekemättä mitään, sillä siinä vasta liikkumaan luotu ihminen ahdistuu. Joten te jotka pystytte treenaamaan, kääntäkää marraskuun synkkyys positiivisuudeksi ja ottakaa kaikki irti syksyn viimeisistä lämpimistä keleistä.

Viime talven kelejä on välillä ikävä
JanneH