Kun kelit talvella viilenevät, pitää pukeutumista miettiä muutama minuutti enemmän kuin kesällä. Lämpötiloissa, joissa täysjousto muuttuu täysjäykäksi ja eväät jäätyvät, on huolehdittava siitä, että jotain pysyy lämpimänä, nimittäin elimistö.
Harva uskoi kun suuret johtajat Kööpenhaminassa päättivät, että ilmastonlämpeminen on lopetettava, että vaikutukset olisivat näin dramaattiset ja nopeat. Viimeisen vajaan kuukauden aikana Suomessa on ollut viime talviin verrattuna poikkeuksellisen kylmää ja paljon lunta. Urheiluahan tämä ei estä, mutta muuttaa jonkin verran.
Loppiais-rogaining oli omalta osaltani varustuksen suhteen opettavainen kokemus. Vaikka vaatetta oli päällä kaapillisen verran, oli ongelmia pitää koko kroppa lämpimänä. Kun ensimmäisten tuntien aikana elimistö tuottaa lämpöä, tuntuu jopa siltä, että on ylireagoinut pukeutumisen suhteen. Mutta nopeasti energioiden vähennyttyä tulee tilanne, jolloin kaikki päällä oleva vaate on tarpeen.
Olin itse varustautunut siten, että jalkaan oli heitetty windstopper-alushousujen lisäksi kerraston housut sekä lyhyet että pitkät trikoot päällekäin. Ylävartaloa suojasi kerraston paita, välipaita ja takki, sekä tietenkin eniten lämpöä tuova varuste, eli reppu. Kaulan suojana oli buff, jonka sai nostettua kasvoille, ja päässä pipo. Repussa oli lisää vaatetta samoin kuin huoltopaikalla.
Ensimmäisenä yleensä kuitenkin jäätyvät paikat, joihin verellä on pisin matka, ja joissa on pinta-alaa tilavuuteen nähden paljon. Kyseessä ovat siis sormet ja varpaat, joiden suojaamista ajattelee vasta hyytävien kokemusten jälkeen riittävästi. Vaikka pakkasiin oli ehtinyt jo tottua pyöräily- ja hiihtolenkeillä, ei silti sormien suojaamista tullut ajateltua riittävästi. Paksut pyöräilyhanskat, joilla pärjää -13 asteeseen asti fillarillakin, eivät sittenkään riittäneet.
Matkan aikana sain jäätyneiden sormien suojaksi hanskan sisään JanneS:llä ylimääräisenä olleet juoksuhanskat, jotka juuri ja juuri mahtuivat sisään. Senkin jälkeen sormia paleli niin paljon, ettei itse suoritukseen pystynyt keskittymään riittävän hyvin. Onneksi suunnistusvastuuta sai jaettua, joten pakkasin kompassin taskuun ja luin pelkkää karttaa.
Varpaat olivatkin sitten oma lukunsa. Attlojen sisään mahtui paksumpi vaellussukka, joka olisikin toiminut hyvin, ellei kenkä olisi imaissut vettä. Vaihtopaikalla mietin sukkien vaihtoa, mutta totesin sen sekä hitaaksi että hyödyttömäksi, koska kenkä oli märkä joka tapauksessa ja varpaat sopivan tunnottomat. Jälkeen päin voikin todeta, että ratkaisu oli oikea, sillä sukka irtosi kengästä vasta seuraavana aamuna, kun jää oli sulanut.
Samat ongelmat vaivaavat kuitenkin eniten. Vielä ei ole löytynyt riittävän paksuja hanskoja, joilla pyöräily tai hiihto sujuisi ilman palelua. Lyhyemmillä lenkeillä tilanne ei ole dramaattinen, mutta jos matkaa taivalletaan 8 tuntia, alkaa olla jo äitiä ikävä. Onneksi kuitenkin pakkasjakso voi Etelä-Suomessa jatkua enää vähän aikaa, joten samanlaista jäätymistä tuskin ehtii enää tapahtua.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti