Tiimi starttasi kauden päättävään X-kaatoon hyvistä lähtökohdista. Valmistavat harjoitukset sujuivat hyvin eikä muutenkaan ollut mitään sairauksia tms. häiritsemässä.
Startti oli klo 5:00 Vihdin Jokikunnan Golf-kentällä, pakkasta n. -4 astetta. Ennen lähtöä meinasi tulla oikeasti kylmä, kun trikoissa odotteli milloin saa lähteä juoksemaan. Prologina ohjelmassa ollut yösuunnistus kutistui lopulta juoksuksi mönkijän perässä golf-kentän huoltoreittejä pitkin, kun väylille ei pakkasen takia saanut mennä. Noin viidentoista minuutin alkulämpöjen ottamisen jälkeen siirryttiin pyörällä lyhyt muutaman minuutin siirtymä pellon laitaan, jossa kanootit odottivat.
Olin laittanut kamat valmiiksi vuokrakanoottiin ja laskenut monesko kanootti vasemmalta lukien on meidän. Harmillisesti riviin oli tuotu lisää kanootteja, joten alkuun oli pientä sähläystä, että löydettiin pimeässä oikea kanootti. Sitten lähdettiin raahaamaan kanoottia n. 200-300 metriä läheiselle joelle. Kilometrin mittainen jokiosuus oli ihan oikeata melontaa, mutta kun päästiin järvelle selvisi jutun juoni - ja miksi juuri tämä järvi oli valittu X-kaadon melontaan. Järvi oli paikoitellen jäässä ja puolet siitä oli umpeenkasvanut. Pimeässä sitten arvottiin mikä rasti on mikäkin, kaikkien rastimääre oli tyyliin näreen päällä, näreen vieressä jne. Hiukan on vieläkin epäselvää leimattiinko lopulta oikein kaikki melonnan rastit, sillä emme tietenkään olleet kirjoittaneet rastimääreitä ylös kilpailukeskuksessa. Mutta ainakin trackerin jälki aika hyvin menee rastien läheltä, joten oletus on, että kaikki leimattiin oikein toisin kuin n. 10 joukkuetta, joilla oli vääriä leimoja. Kun kaikki rastit oli leimattu, palattiin samaa jokea pitkin melonnan vaihtoon. Melontaan meni ehkä n. 1:20 h.
Melonnan vaihdosta lähdettiin jalat kohmeessa pyörillä liikkeelle. Onneksi tuli lisättyä yksi pitkähihainen paita alkuperäiseen varustukseen juuri ennen starttia. Pyöräily oli ihan perustekemistä auringon pikku hiljaa noustessa, suurin osa oli hiekkatietä mutta sattui sinne väliin vähän polkuakin ja pari ryteikköpätkää, joissa sai repiä pyörää perässään. Tässä kohtaa olivat jalat vielä ihan jäässä, tuntui siltä, että jalat väsyy ennenkuin ehtivät lämpiämään.
Hiukan vajaan tunnin pyöräilyn jälkeen tultiin Pääkslahden huoltopisteelle, josta sitten lähdettiin menemään ohjeiden mukaan eriväreillä merkattuja luontopolkuja ja leimattiin kun rasti tuli vastaan. Loppuhuipennuksena oli köysilaskeutuminen veteen, jonka JanneH vähemmän kohmeisena teki. Sieltä sitten takaisin huoltopisteelle hiukan vajaan tunnin suorittamisen jälkeen ja taas pyöräilemään.
Reilun puolen tunnin pyöräilyn jälkeen tultiin Vihti cityyn, jossa oli vuorossa sprinttisuunnistus. Sen aikana käytiin about jokaisen Vihdin keskustasta löytyvän mäen päällä. Pidettiin ihan hyvää vauhtia yllä ja rastit löytyi sieltä mistä pitikin, kokonaisaikana suunnistukseen meni n. 35 minuuttia. Ainakin yksi tiimi ohitettiin suunnistuksen alkuvaiheilla.
Sitten taas pyörillä parin rastin kautta sellaiset 40 min samaan paikkaan mistä lähdettiin melontaan ja loppuun vielä 25 minuutin suunnistus maaliin. Loppusuunnistuksessa haettiin matkalta pari rastia Jokikunnan kartasta mäkien päältä (mäen päällä taitaa olla yleisin rastimääre näissä kisoissa :-). Hiukan ennen maalia edessä näkyi yksi tiimi (Mikko & Alpo) parin minuutin keulalla ja eikä takana näkynyt ketään, joten loppu otettiin ihan rauhallisesti. Tiesimme, ettemme saa Mikko ja Alpoa kiinni jos he eivät tee virheitä ja eiväthän ne niitä tehneet. Maalissa olo oli sellainen, että olisi voinut vielä jatkaakin ilman ongelmia, tankkaus sekä kisaa ennen että kisan aikana onnistui paremmin kuin Archipelagossa. Sijoitukset kisan aikana vaihteli jossain 5-10 välillä.
Maalissa olimme oman kelloni mukaan ajassa 5:44, virallisen ajanoton mukaan 5:50+ kun lähtö vähän venähti viidestä. Olimme 7. tiimi maalissa, mutta koska EMIT kuoli matkalla, emme saaneet ollenkaan lopputulosta, mikä oli multisportcupin pisteiden kannalta tuhoisaa. Kisassa jaettiin enemmän sakkoja kuin yleensä ja lopputuloksissa olisimme olleet viidensiä, jos EMIT:ssä olisi ollut virtaa. Toki sillä oletuksella, että meillä oli kaikki melonnan leimat oikein. Yhteensä matkaa tuli 63 km, josta pyörällä 41km, juosten n. 16km ja meloen n. 6km.
Kaiken kaikkiaan tiimiltä hyvä kisa joka antoi uskoa ensi kauteen. Pystyimme kisaamaan kaksi kisaa top 5-10 tasolla, ja vaikka ihan kärki meneekin selvästi kovempaa näki, että virheettömällä ja tasaisella suorituksella pysymme kärjen tuntumassa. Tästä on hyvä kevennellä ja aloittaa ensi kauteen valmistavat treenit uudella innolla.
JanneS
maanantai 30. marraskuuta 2009
maanantai 9. marraskuuta 2009
Archipelago Adventuren raportti
Tiimi lähti ensimmäiseen yhteiseen kisaan Archipelago Adventureen luottavaisin mielin. Tiedossa oli, että tulossa on hieman normaalia multisportcupin kisaa pidempi koitos. Ennen kisaa ehdimme treenata yhdessä melontaa kerran ja tehdä reilu kolmetuntinen maastopyöräily-juoksu-packrafting -treeni, joka osoittautuikin hyväksi varustetestiksi uimapatjojen osalta.
Kisa alkoi Quest-juoksulla, jossa juostiin lyhyen tiesiirtymän kautta läheiselle purolle. Sen varrella oli kuusi rastia, joka toinen oikealla rannalla ja joka toinen vasemmalla. Puroa ja puronrantoja pitkin juostiin melkein Kaartlammelle asti ja sieltä sitten takaisin. Arviolta puolentoista kilometrin juoksun jälkeen tulimme pääjoukon mukana lähtöpaikalle, josta lähdettiin pyörillä yhden rastin kautta TA1:lle Iso-Melkutin järven itärannalle.
TA1:llä suoritettiin ensin sukellus-Quest, jossa piti löytää merkityltä alueelta järvestä kaksi rastia. Tässä meillä meni hieman pidempään kuin muilla kun mukana oli vain yhdet uimalasit ja lähdimme taktiikalla, että JanneH puhaltaa uimapatjat valmiiksi kun JanneS etsii rasteja. Vaikka pieniä vaikeuksia meinasi olla, löytyivät rastit lopulta. Kärki oli väliaikojen mukaan n. 5 minuuttia edellä kun lähdimme juoksu-packrafting -osuudelle.
Hyvä etukäteisvalmistautuminen maksoi itsensä takaisin jo ekoilla rastiväleillä, kun uimapatjoilla pääsi todella paljon nopeampaa kuin uimalla tai muilla mitä ihmeellisimmillä kellukesysteemeillä, joita matkalla näkyi. Puolen välin paikkeilla saimme kärkijoukkueet kiinni ja siitä loppuun mentiin rastivälit siten, että ohitimme pääjoukon aina uintipätkillä ja juoksupätkillä kärkitiimit menivät meistä ohi. Vaihtoon tultiin väliaikojen mukaan kolmantena kolme minuuttia Rahtiklinikan perässä, mutta uimapatjojen tyhjentämisessä ja sullomisessa reppuun meni sen verran aikaa, että joitakin tiimejä, jotka tuli samoihin aikoihin vaihtopaikalle, pääsi sieltä ennen meitä liikkeelle.
Siirtymä yhden rastin kautta melonnan alkuun ajettiin letkassa Multisport.fi:n ja Hiiltomiesten kanssa. Tiedossa oli jo etukäteen, että melonnassa tullaan ottamaan takkiin aika paljon vuokravehkeillä, mutta oli silti turhauttavaa hävitä reilut parikymmentä minuuttia melonnan nopeimmille. Melonta sinänsä oli hienoa, vaikkei kanootti kovin kovaa kulkenutkaan. Maisemat olivat upeita ja kerrankin melontaa oli riittävästi. Kannaksien ylitykset olivat mukavaa vaihtelua paitsi viimeinen mäki, jossa meinasi usko loppua. No, on se kokemus sekin vetää painava kanootti jyrkkä mäki ylös ja sitten "laskeskella" toisella puolella harjua yhtä jyrkkää alamäkeä alas. Lopuksi vielä koko kanootti meinasi lähteä omine aikoineen uiskentelemaan mutta saimme sen viime hetkellä kiinni.
Melonnan vaihdosta oli lyhyt pyöräsiirtymä suunnistuksen alkuun. Suunnistus oli erittäin mäkisessä maastossa ja rastit pääsääntöisesti mäkien päällä. Allekirjoittaneen vauhti alkoi hiipua aika lailla kun pari kolme kertaa oli juostu mäenrinnettä ylös ja alas. Rastit sinänsä löytyivät hyvin sieltä mistä pitikin eikä mitään isoja koukkuja tehty, mitä nyt loppuvaiheilla yhdellä rastipisteellä oli lappu että leima on läheisen lammen X rannalla mutta lammelle päästyämme olimme molemmat sujuvasti unohtaneet, millä rannalle sen leiman piti olla. No, onneksi lampi oli pieni. Hiukan jännitystä aiheutti tiedossa oleva ja lähestyvä suunnistuksen lopun viimeinen cut-off aika, joka lopulta alitettiin 9 minuutilla. Kaiken kaikkiaan suunnistus oli yksi rankimmista, mitä allekirjoittanut on suorittanut, osasyynä tähän olivat 4+ tuntia suorittamista ennen suunnistuksen alkua ja liian vähäinen tankkaus alkukisasta.
Suunnistuksen jälkeen suunnattiin läheiselle Q3:lle, joka osoittautui vihjesuunnistukseksi suolla. Siellä sitten laskettiin ojia ja mentiin ohjeiden mukaan. JanneH hoiti laskemiset sujuvasti allekirjoittaneen lähinnä keskityttyä perässä pysymiseen ja tankkaamiseen. Koko questiin kului ehkä noin 15 minuuttia, jonka jälkeen oli jäljellä enää pitkä pyöräily maaliin. Suunnistuksellisesti pyöräily oli helppoa ja lopulta tasaisen energiajuoma ja -geeli tankkauksen jäljiltä energiatasotkin alkoivat jo palautua sen verran, että loppuun vedettiin kunnon loppukiri. Se olikin ihan hyvä, sillä jälkikäteen katsellessa väliaikoja kävi ilmi, että yksi koko radan suorittanut tiimi oli jo alle minuutin päässä meistä viimeisellä rastilla. Lopussa eroa oli meidän eduksemme kaksi minuuttia. Oletimme tässä vaiheessa, ettei meidän takaa enää ketään tule, kun se viimeinen cut-off meni sen verran tiukalle.
Maalissa olimme ajassa 7:32 yhdeksäntenä joukkueena ja loppusijoituksissa yhdensitoista, kun pari tiimiä tuli naispisteillä ohitse. Lopputulos oli tiimille erittäin hyvä ensimmäiseksi yhteiseksi kisaksi. Suoritus oli tasainen koko ajan, mitään isoja suunnistusvirheitä ei tehty ollenkaan. Suunnistusvastuu oli jaettu siten, että JanneH hoiti juoksun ja melonnan ja JanneS pyöräilyn suunnistuksen, mikä osoittautuikin meille hyväksi ratkaisuksi. Mieli pysyy virkeämpänä kun välillä voi seurata toista eikä tarvitse koko ajan pitää nenää kiinni kartassa. Yhteensä matkaa tuli n. 85km, josta juosten/uiden n. 20km, meloen n. 10km ja pyöräillen sitten loput.
Tarkempi reitti selviää alla olevasta, alun prologi ei ole mukana jäljessä kun trackeri oli siinä repussa jossa ei ollut pakollisia varusteita.
Kaiken kaikkiaan kilpailu oli hyvin järjestetty ja maastot olivat parasta, mitä multisport cupissa oli tarjolla vuonna 2009. Juoksu-packrafting -osuus oli ehkä hienoin yksittäinen etappi allekirjoittaneen seikkailu-urheilu uralla. Pyöräily oli paljolti pelkkää siirtymää paikasta toiseen eikä siinä oikeastaan ollut kauheasti reitinvalinta mahdollisuuksia, mutta sinänsä tämä oli hyvin ymmärrettävää kun samaan kilpailuun oli saatu juoksu-packraftingin lisäksi mahdutettua hienot ja raskaat suunnistusmaastot ja väliin vielä hienot melontamaastot.
JanneS
Kisa alkoi Quest-juoksulla, jossa juostiin lyhyen tiesiirtymän kautta läheiselle purolle. Sen varrella oli kuusi rastia, joka toinen oikealla rannalla ja joka toinen vasemmalla. Puroa ja puronrantoja pitkin juostiin melkein Kaartlammelle asti ja sieltä sitten takaisin. Arviolta puolentoista kilometrin juoksun jälkeen tulimme pääjoukon mukana lähtöpaikalle, josta lähdettiin pyörillä yhden rastin kautta TA1:lle Iso-Melkutin järven itärannalle.
TA1:llä suoritettiin ensin sukellus-Quest, jossa piti löytää merkityltä alueelta järvestä kaksi rastia. Tässä meillä meni hieman pidempään kuin muilla kun mukana oli vain yhdet uimalasit ja lähdimme taktiikalla, että JanneH puhaltaa uimapatjat valmiiksi kun JanneS etsii rasteja. Vaikka pieniä vaikeuksia meinasi olla, löytyivät rastit lopulta. Kärki oli väliaikojen mukaan n. 5 minuuttia edellä kun lähdimme juoksu-packrafting -osuudelle.
Hyvä etukäteisvalmistautuminen maksoi itsensä takaisin jo ekoilla rastiväleillä, kun uimapatjoilla pääsi todella paljon nopeampaa kuin uimalla tai muilla mitä ihmeellisimmillä kellukesysteemeillä, joita matkalla näkyi. Puolen välin paikkeilla saimme kärkijoukkueet kiinni ja siitä loppuun mentiin rastivälit siten, että ohitimme pääjoukon aina uintipätkillä ja juoksupätkillä kärkitiimit menivät meistä ohi. Vaihtoon tultiin väliaikojen mukaan kolmantena kolme minuuttia Rahtiklinikan perässä, mutta uimapatjojen tyhjentämisessä ja sullomisessa reppuun meni sen verran aikaa, että joitakin tiimejä, jotka tuli samoihin aikoihin vaihtopaikalle, pääsi sieltä ennen meitä liikkeelle.
Siirtymä yhden rastin kautta melonnan alkuun ajettiin letkassa Multisport.fi:n ja Hiiltomiesten kanssa. Tiedossa oli jo etukäteen, että melonnassa tullaan ottamaan takkiin aika paljon vuokravehkeillä, mutta oli silti turhauttavaa hävitä reilut parikymmentä minuuttia melonnan nopeimmille. Melonta sinänsä oli hienoa, vaikkei kanootti kovin kovaa kulkenutkaan. Maisemat olivat upeita ja kerrankin melontaa oli riittävästi. Kannaksien ylitykset olivat mukavaa vaihtelua paitsi viimeinen mäki, jossa meinasi usko loppua. No, on se kokemus sekin vetää painava kanootti jyrkkä mäki ylös ja sitten "laskeskella" toisella puolella harjua yhtä jyrkkää alamäkeä alas. Lopuksi vielä koko kanootti meinasi lähteä omine aikoineen uiskentelemaan mutta saimme sen viime hetkellä kiinni.
Melonnan vaihdosta oli lyhyt pyöräsiirtymä suunnistuksen alkuun. Suunnistus oli erittäin mäkisessä maastossa ja rastit pääsääntöisesti mäkien päällä. Allekirjoittaneen vauhti alkoi hiipua aika lailla kun pari kolme kertaa oli juostu mäenrinnettä ylös ja alas. Rastit sinänsä löytyivät hyvin sieltä mistä pitikin eikä mitään isoja koukkuja tehty, mitä nyt loppuvaiheilla yhdellä rastipisteellä oli lappu että leima on läheisen lammen X rannalla mutta lammelle päästyämme olimme molemmat sujuvasti unohtaneet, millä rannalle sen leiman piti olla. No, onneksi lampi oli pieni. Hiukan jännitystä aiheutti tiedossa oleva ja lähestyvä suunnistuksen lopun viimeinen cut-off aika, joka lopulta alitettiin 9 minuutilla. Kaiken kaikkiaan suunnistus oli yksi rankimmista, mitä allekirjoittanut on suorittanut, osasyynä tähän olivat 4+ tuntia suorittamista ennen suunnistuksen alkua ja liian vähäinen tankkaus alkukisasta.
Suunnistuksen jälkeen suunnattiin läheiselle Q3:lle, joka osoittautui vihjesuunnistukseksi suolla. Siellä sitten laskettiin ojia ja mentiin ohjeiden mukaan. JanneH hoiti laskemiset sujuvasti allekirjoittaneen lähinnä keskityttyä perässä pysymiseen ja tankkaamiseen. Koko questiin kului ehkä noin 15 minuuttia, jonka jälkeen oli jäljellä enää pitkä pyöräily maaliin. Suunnistuksellisesti pyöräily oli helppoa ja lopulta tasaisen energiajuoma ja -geeli tankkauksen jäljiltä energiatasotkin alkoivat jo palautua sen verran, että loppuun vedettiin kunnon loppukiri. Se olikin ihan hyvä, sillä jälkikäteen katsellessa väliaikoja kävi ilmi, että yksi koko radan suorittanut tiimi oli jo alle minuutin päässä meistä viimeisellä rastilla. Lopussa eroa oli meidän eduksemme kaksi minuuttia. Oletimme tässä vaiheessa, ettei meidän takaa enää ketään tule, kun se viimeinen cut-off meni sen verran tiukalle.
Maalissa olimme ajassa 7:32 yhdeksäntenä joukkueena ja loppusijoituksissa yhdensitoista, kun pari tiimiä tuli naispisteillä ohitse. Lopputulos oli tiimille erittäin hyvä ensimmäiseksi yhteiseksi kisaksi. Suoritus oli tasainen koko ajan, mitään isoja suunnistusvirheitä ei tehty ollenkaan. Suunnistusvastuu oli jaettu siten, että JanneH hoiti juoksun ja melonnan ja JanneS pyöräilyn suunnistuksen, mikä osoittautuikin meille hyväksi ratkaisuksi. Mieli pysyy virkeämpänä kun välillä voi seurata toista eikä tarvitse koko ajan pitää nenää kiinni kartassa. Yhteensä matkaa tuli n. 85km, josta juosten/uiden n. 20km, meloen n. 10km ja pyöräillen sitten loput.
Tarkempi reitti selviää alla olevasta, alun prologi ei ole mukana jäljessä kun trackeri oli siinä repussa jossa ei ollut pakollisia varusteita.
Kaiken kaikkiaan kilpailu oli hyvin järjestetty ja maastot olivat parasta, mitä multisport cupissa oli tarjolla vuonna 2009. Juoksu-packrafting -osuus oli ehkä hienoin yksittäinen etappi allekirjoittaneen seikkailu-urheilu uralla. Pyöräily oli paljolti pelkkää siirtymää paikasta toiseen eikä siinä oikeastaan ollut kauheasti reitinvalinta mahdollisuuksia, mutta sinänsä tämä oli hyvin ymmärrettävää kun samaan kilpailuun oli saatu juoksu-packraftingin lisäksi mahdutettua hienot ja raskaat suunnistusmaastot ja väliin vielä hienot melontamaastot.
JanneS
perjantai 6. marraskuuta 2009
Tiimi perustettu ja blogi avattu
Lupus extreme on seikkailu-urheilujoukkue, joka on perustettu syksyn 2009 aikana. Joukkueeseen kuuluvat Janne Hietala ja Janne Snellman, jotka kilpailivat ensimmäistä kertaa yhdessä kaudella 2009 Archipelago Adventuressa ja X-Kaadossa nimellä Makkaraperunat. Kilpailut sujuivat odotetulla tavalla, ja ehkä niistäkin saadaan raportit myöhemmin.
Tiimin blogissa kerrotaan harjoittelusta, kilpailuista ja yleisesti seikkailu-urheilusta.
Tiimin blogissa kerrotaan harjoittelusta, kilpailuista ja yleisesti seikkailu-urheilusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)