Voitto Someron Retki-Rogainingista (24h)

JanneS ja Juha voittivat SM-kultaa MV sarjassa ja olivat kaikista osallistujista toisia Someron SM-rogainingissa. Reijo kisaili 8 tunnin MTB-sarjassa Antti Nousiaisen kanssa voittaen MTB-sarjan

Valmistautuminen

Oma valmistautuminen kisaan sujui hyvin ilman mitään suurempia ongelmia. Isoimpana erona edellisiin vuosiin oli lisääntynyt saliharjoittelu ja suunnitelmallisempi juoksutreenaus. Vähentyneet kisastartit ovat myös mahdollistaneet tasaisemman harjoittelun, kun ei koko ajan tarvitse kevennellä/palautella jostain kisasta.

Juoksuharjoittelussa kuluneen kauden rytmi on ollut suurinpiirtein sellainen, että viikkoon on mahtunut kaksi pidempää lenkkiä ja yksi kovempi harjoitus. Välillä toki on ollut väliviikkoja tai jos aikataulut ovat mahdollistaneet niin mukaan on mahtunut jonkin verran lyhyempiä PK-lenkkejä. Ylipitkiä lenkkejä kauteen tuli vain yksi, 50km kolme viikkoa kisaa ennen.

Reittisuunnittelu

Reittisuunnittelu oli tällä kertaa tehty erityisen haastavaksi, jokaisessa kartan kulmassa oli suurinpiirtein yhtä houkuttelevat rastiryppäät, mutta etenkin kisakeskuksen pohjois- ja eteläpuolella rasteja oli harvinaisen vähän, eli tiedossa oli joka tapauksessa pitkiä siirtymiä siirryttäessä länsi-itä suunnassa. Ratamestari oli myös oivallisesti varmistanut että kartalla olevat kaksi “helmeä”, Kyynärharju ja Iso-Melkutin, tulevat nähdyksi. Päänvaivaa aiheutti tieto, että karttaan merkityn Ilvesreitin polut vaihtelevat lähes autotien levyisestä polusta kanervikkoon, josta juuri ja juuri erottaa Ilvesreitin merkit. Jonkin verran toki oli apua, kun olemme näissä maastoissa ennenkin kisailleet ja 2013 juoksimme ylipitkänä lenkkinä 92 km Ilvesreittiä pitkin.

Päädyimme lopulta reittiin, jossa ensin lähdemme kartan koillisosaan, josta haemme kaikki rastit, sitten isot pisteet kartan kaakkois-kulmasta, pitkähkö siirtymä Salkolanjärvelle, jonka kiertäisimme, sieltä Liesjärven ja Kyynärharjun kautta kisakeskuksen länsipuolelle, josta tavoitteena hakea isoimmat rastipisteet.

Lähtö

Lähdimme letkan mukana startista koillisen suuntaan, ja alun rastit (39-82-60-70) tulivatkin hyvää vauhtia vastaan. Letkakin onneksi levittäytyi eri reiteille ja rastin 70 jälkeen muita joukkueita tuli vastaan lähinnä pistorasteilla. Ensimmäiset metsäoiot päästiin tekemään rastille 50, jonka jälkeen jatkoimme vauhdikasta etenemistä rastin 71 kautta sille ainoalle juomarastille, joka tällä kertaa osui meidän reitille. Juomarastin jälkeen tupsahdimme tielle, jota en ollut huomannut kartassa suunnitteluvaiheessa. Joskus ennenkin on käynyt samanlailla - suoran pohjois-eteläsuuntaisen tien on katsonut pohjois-etelä suuntaviivaksi. Käytimme tilanteen hyväksi ja “oikaisimme” tämän isomman tien kautta rastille 72.

72:n jälkeen teimme piston 101:lle, jonka jälkeen pääsimme polkujuoksemaan Iso-Melkuttimen pohjoisrantaa. Viimeinen rasti Iso-Melkuttimella, 36, tuottikin sitten yllättävää päänvaivaa kun olimme rantaa juoksennelleet sen enempää rastista huolehtimatta. Pari väärää polkuvalintaa ja kompassin katsomatta jättäminen - jonka lopputuloksena löysimme itsemme väärän järven rannasta niemen kärjestä katsomassa maisemaa 180 astetta väärään suuntaan. Maisema oli hieno, mutta rasti täysin eri paikassa. Pari sataa metriä niemeä takaisin ja järvien välisen kannaksen yli ja löytyihän se rastikin sieltä.

Olimme piirtäneet reitille 73:n, joten pitihän se hakea, vaikka vähän kaukana näytti olevan muusta reitistä. Alkumatkasta kun ei ole ollut tapana lähteä oikomaan suunnitellusta reitistä ilman painavaa syytä, ja kun vauhti oli ollut hyvää, ei muutosta suunnitelmaan tehty. Lähdimme vielä pitkän polkupätkän jälkeen hakemaan vaihtelua ja päätimme oikaista metsän läpi 73:lle. Ratkaisu, ja yleensäkin koko rastin hakeminen, olivat vääriä. Metsä oli hidasta sekä mennessä että jatkaessamme 61:lle. Kaiken kaikkiaan alku sujui kuitenkin yli odotusten, takana n. 30 km ensimmäisten 4 tunnin aikana.

Ilta

Alun nopeiden rastivälien jälkeen realiteetit taas muistuttivat olemassaolollaan, kun pääsimme enemmän maastoon. Tuntui että kaikki metsäpätkät olivat tuhottoman hitaita, eivätkä tietkään tahtoneet löytyä metsäoikojen jälkeen suoraan. Etenimme kuitenkin reipasta vauhtia rastit 81-69-79. 99:n haku niemenkärjestä olikin sitten hidas. Kaikkihan tuntevat sen kuuluisan kalastajanpolun, joka tunnetusti on kaikkien järvien rannoilla. Jostain syystä kalastajat eivät kummemmin olleet Kerityn rantoja kuluttaneet, joten saimme edetä rastille ja rastilta pois sen pari kilometriä ihan rehellisessä pusikossa.

99:ltä jatkoimme 90:lle ja sieltä Ilvesreittiä 74:lle. 74:lta päätimme taas vaihtelun vuoksi mennä ensin Kalajärven rantaa ja siitä metsän läpi 62:lle. Suunta ajautui hiukkasen turhan paljon oikealle, ja varman tielle tulon sijaan tulimme lähes suoraan rastille, joka oli tien päässä. Seuraavat rastit (89-102-63-93-104) tulivat sitten hyvin vastaan. 104:n jälkeen päätimme pitää tämän reissun ainoan huoltotauon ja 9 minuuttia myöhemmin sukat oli vaihdettu, ruuat kaivettu repusta ja lamput päässä.

Yö

Ilta alkoi pimentyä, mutta onneksi kaakkoiskulman rastit (91-103-92-83-52) olivat tien läheisyydessä, ja löytyivät nopeasti. Matkaan osui pari metsäoikoa, jotka olisivat varmaan olleet ihan yhtä nopeita tietäkin pitkin. 94 oli haastava, mutta rinteessä oleva rasti löytyi hyvin. Rastilta poismenoksi päädyimme Onkimaanjärven rantaan ja sieltä tiehen kiinni. Pitkä siirtymä 55:lle aiheuttikin sitten yllättäviä päänvaivoja. Löysimme pitkän polun, joka vei itä-länsisuunnassa rastin läheisyyteen todella helposti, itse asiassa polku lähti tienpäästä Onkimaanjärven läheisyydestä, mutta itse rastin otto ei sitten onnistunut yön pimeinä tunteina. Lähdimme suunnalla polun päästä kohti tietä, jolla 55 oli, ainoana mantrana että emme saa mennä tien eteläpuolelle. 

Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä säntäilimme siellä pusikoissa vähän joka suuntaan ilman että tietä näkyi, ja päätimme lähteä suoraan etelään kun sieltä tulisi kakkostie vastaan ennemmin tai myöhemmin. Hetken päästä pamahdimme lammen rantaan, eikä ollut enää yhtään epäselvyyttä missä olimme. Koska 55:n tie oli nopein tie Salkolanjärven suuntaan, päätimme palata puoli kilometriä rastille ja jatkaa suunniteltua reittiä.

55:n jälkeen olikin sitten pitkiä tiepätkiä, mitään isompia ongelmia ei itse rastien (65-76-43-95) kanssa ollut ongelmia, mutta Juhan jo vähän aiemmin alkaneet jalkaongelmat pahenivat ja vatsa alkoi tehdä lakkoa. Saimme kuitenkin tiellä pidettyä vielä ihan siedettävää vauhtia yllä, enimmäkseen kävellen mutta välillä vähän juosten. 

Aamun tunnit ja maaliintulo

Jatkaessamme kohti Liesjärveä alkoi olla selvää, että Juhan ongelmat eivät tällä reissulla helpottaisi, ja voisimme unohtaa alun vauhdin perusteella unelmoidut lisälenkit lopussa. Sinnikkäästi Juha lupasi tulla suunnitellun reitin, vaikkei olotila tainnut ihan sen mukainen olla. Aikaa meillä oli loppureittiin vaikka kuinka paljon, joten sen suhteen ei ollut mitään stressiä. Heitin vielä ajatuksena 107:n hakemista, mutta pari ylämäkeä kun kuuntelin takaa kuuluvaa yököttelyä, totesin että mennään vaan tää suunniteltu reitti ilman lisähötkyilyjä.

Liesjärveltä haimme rauhallista tahtia rastit 85-105 ja sitten 77:n kautta 58-108. 98:lle valitsimme hiukan heikon lähestymissuunnan ja saimme puskea sellaista suon ja umpeen kasvaneen pusikon yhdistelmää. Onneksi sekin loppui kun päästiin ekoille korkeuskäyrille. Loppu olikin rauhallista menoa (88-68), tiellä kävelyvauhtia löytyi vielä ihan hyvin, mutta metsässä liikkuminen muistutti enemmän hiipimistä. Omatkin päkiät alkoivat olla jo sen verran tunnottomat, että ihan mielellään menin rauhassa kun ei ollut mihinkään kiire. Maalissa ajassa 22h 20 min, alkuperäisestä suunnitelmasta väliin jätettiin rasti 66, muut haettiin. 

Lopputulos

Ilmeisesti reittisuunnitelma oli ollut hyvä, tai sitten liike monta tuntia kestäneistä ongelmista huolimatta hyvää, tai sitten molemmat, koska lopputuloksena oman sarjan voitto ja kokonaiskilpailun toinen sija. Lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen, molemmat omat tavoitteena saavutettiin. Toisena oman sarjan voitto ja toisena miesten sarjan kahden parhaan joukkoon pääseminen ja sitä kautta MM-kisojen “pre-qualified” paikka taas pariksi vuodeksi.

Jatkosuunnitelmat

Nyt pari-kolme viikkoa palauttelua ja sitten täytyy katsoa jaksaako vielä syksyllä juosta jonkun maratonin tai mahdollisesti käydä kokemassa Synkkä Syysunelma. Jossain vaiheessa syksyä sitten ylimenokausi.

Ensi kaudella tavoitteena sekä EM-rogaining Italiassa että MM-rogaining Latviassa.  Vuokatin Retki-Rogaining  kiinnostaa myös, mutta epäilys on, että kolme täyspitkää rogaa yhden kauden aikana on liikaa.

JanneS