Reijo ja Anu kävivät kisaamassa URSAK:n
Joensuussa. URSAK on kesän ainoa pidempi
seikkailu-urheilukilpailun Suomessa. Kisassa oli kolme sarjaa: Kunto (28km/3h),
Challenge (120km/11h) ja Extreme (215km/20-30h). Me osallistuimme pitkään
Extreme sarjaan.
Teksti: Reijo ja Anu
Kuvat: Teemu Saramäki / Saramäki Photoworks
Ennakkotunnelmissa
huomasimme olevamme ainoa sekajoukkue miesten sarjalaisten kanssa. Koska rata
oli sama kaikille, niin todennäköisesti joutuisimme jossain vaiheessa
cut-off:n, mutta tavoitteena oli päästä rataa mahdollisimman pitkälle ilman
niitä.
Perjantai-iltana
saavuttiin Joensuuhun ja käytiin viemässä maastopyörät Kontiolahden
ampumahiihtostadionille. Siitä sitten mentiin Linnunlahden leirintäalueelle
huoneistoon yöksi, rytmiä kisaan haettiin seuraamalla Nightwish-konsertin
soundcheckiä. Kisapaikalle noustiin aamuvarhaisella ja paikalla oltiin heti klo
6, kun kisakeskus avattiin. Materiaalin saikin samantein ja alkoi nopea reitin
suunnittelu ja kamojen välppääminen. Reitti piirrettiin karttoihin, kaikki 13
karttaa muovitettiin ja tarvittavat varusteet jaettiin 4 muuttolaatikkoon.
Jonnekin se aika hukkui nopeasti ja huomasimmekin, että ihan kohta pitää lähteä
noin 1km:n päähän lähtöpaikalle. Enää voi vain toivoa, että kaikki tarvittavat
varusteet oli oikeassa paikassa. Matkalla vielä puhallettiin uimapatjat
täyteen.
Prologi 14,5 km
Prologissa oli
lajeina juoksu+uinti/patjailu ja loppuun sprinttisuunnistus Joensuun keskustan
tuntumassa. Prologi oli sama kaikille sarjoille, joten rasteilla oli ruuhkaa
alussa, mutta aika nopeasti porukka venyi jonoksi. Heti toisella rastilla oli
pienoista hämminkiä, kun siellä ei ollutkaan leimasinta. Jonkin aikaa sitä
haravoitiin ja sitten epävarmuudessa päätettiin vaan lähteä jatkamaan.
Olettettiin, että näitä voi olla lisääkin matkan aikana ja näin olikin.
Patjailu Pielisjoen yli virkisti, mutta ilman patjaa kylmässä vedessä ei olisi
pitkälle päässyt. Sprinttisuunnistukseen lähtiessä meidän sarja erkani muista
sarjoista.
Lähdöstä rauhallisesti liikkeelle.
Melonta 17km
Melontaan
lähdettiin Pielisjoen rannalta avokanooteilla. Ensimmäisessä melonnassa oli
sallittu käyttää myös kajakkimeloja, mutta me olimme ennakkoon päättäneet
käyttää melonnassa perinteisiä yksipäisiä kanoottimeloja. Isolla selällä oli
hieman isompaa aallokkoa, muutaman kerran aalto loiskahti sisään, mutta ei
kuitenkaan erityisen paha keli. Ennen Höytiäisen kanavaan menoa melottiin yhden
isomman kaislikon läpi ja seurannan perusteella suurin osa joukkuista valitsi
saman ”puskamelonnan”.
Melonnan
kolmosrastilla oli yllätystehtävä, jossa kummankin joukkueen jäsenen tuli
hypätä kalliolta noin 5m korkeudesta kanavaan. Vesi oli odotetun kylmää, mutta
onneksi leimauspaikka oli sen verran kaukana, jotta ehti vähän lämpenemään ennen
uudelleen kanoottiin nousua. Tästä sitten läpsyteltiin Rajavillien perässä
voimalaitokselle ja loppuun vielä muutaman sadan metrin kanootin kantaminen
vaihtopaikalle.
Rullaluistelu + 2x
quest 21,5km
Vaihtopaikalla
vaihdettiin kulkuvälineet rullaluistimiin ja lähdettiin kohti vanhaa
viljasiiloa, jossa oli seuraava yllätystehtävä. Yllätystehtävänä oli nousta
ylös viljasiilon katolle, josta toinen tulisi köysilaskeutuen alas ja toinen
juoksee raput alas. Tehtävä meni suht ripeästi ja luistelua jatkettiin
Kontiolahden ampumahiihtostadionille. AH stadionilla oli ennakkoon arvailtu
ampumahiihtoviesti. Kummatkin luistelivat noin 1km reitin ja kävivät ampumassa.
Perään sitten mahdolliset sakkokierrokset. Kummallekin tämä oli ensimmäinen
kosketus ampumahiihtoon ja siihen nähden meillä meni tämä tehtävä oikein hyvin.
Reijo ampui yhden sakon ja Anu kaksi, kuulemma keskimääräistä paremmin.
Tehtävän jälkeen
tehtiin hieman pidempi huolto (ruokaa ja juomareppujen täytöt) ennen pitkälle
maastopyöräosuudelle siirtymistä. Tässä vaiheessa näimme vielä edellä menneen
Rajavillit, mutta tämä jäikin sitten viimeiseksi näköhavainnoksi heistä.
MTB
viivasuunnistus 11,5km
AH stadionilta
lähdettiin maastopyörillä suorittamaan viivasuunnistusta vanhalle varuskunta-alueelle.
Tehtävänä oli löytää kuvien perusteella neljä rakennusta ja käydä leimaamassa
niillä. Lisäksi matkalla olisi mahdollisia lisärasteja, joiden lukumäärää ei
ollut etukäteen ilmoitettu. Lähdimme rauhallisesti liikkeelle, tähyilimme rakennuksia
välillä liiankin kaukaa, kaikki oli kuitenkin ihan viivan tuntumassa. Pieniä
risteyksien ohiajoja tuli, mutta muuten tehtävä meni hyvin ja kaikki leimat
löytyi matkalta.
MTB 27km + Quest
4,5km
MTB osuus alkoi
maantiesiirtymällä Pyytivaaralle, jossa saimme ensimmäiset tuntumat
paikallisiin nousuihin. Näitä sitten tulikin matkan varrella reilusti lisää.
Pyytivaaralta eteenpäin maastopyöräiltiin pääsääntöisesti Kolinpolkua pitkin.
Osuus oli paljolti teknistä polkuajelua merkityillä poluilla, eli suunnistus
oli tehty helpoksi. Tosin tekninen polkuajelu mäkisessä maastossa tekikin
sitten osuudesta vaativamman ja hitaamman kuin oletimme.
Samaan aikaan oli
käynnissä puolustusvoimien WIHURI15 harjoitus samoissa maastoissa. Reijo pääsi
tämänkin tuntemaan oikein konkreettisesti ajamalla maamiinaan. Yhdessä risteyksessä
pojat olivat miinoittaneet alueen kaivaen miinapoterot valmiiksi ja laittaneet
miinat viereen odottamaan. Reijon kääntyessä risteyksestä katse oli pitkälle
eteenpäin ja ajoi suoraan yhteen miinapoteroon. Siitä komeat OTB:t ja keräilyt
hiekkatiellä ihmetellen mitä ihmettä oli tapahtunut. No onneksi selvittiin
pienillä pintanaarmuilla ja pyöräkin kesti rikkoontumatta. Pikkasen pärräten ja
nauraen jatkettiin matkaa eteenpäin.
Ensimmäinen
cut-off oli laitettu tämän osuuden questin alkuun klo 19. Aika pian
Pyytivaaralta lähdön jälkeen aloimme aavistelemaan, jotta emme tule ehtimään
tähän. Lopulta myöhästyimme tästä pikkasen alle tunnilla. Quest olisi ollut 4,5 km:n viivasuunnistus luontopolulla
Kolvananuurolla. Tämä hieno nähtävyys jäi sitten meiltä näkemättä ja matkaa
jatkettiin maastopyörillä.
MTB 15,5km
Kolvananuurolta
jatkettiin maastopyöräilyä Patvinpolkua pitkin kohti seuraavaa vaihtoa. Rasti
12 oli viety Iso Suppuravaaran päälle, jonne joutui tunkkaamaan pyörän kanssa
ylös ja alas. Tosin maisemat olivat todella hienot vaaran päältä.
Reitti Iso Suppuravaaralle.
Täältä sitten
ajeltiin kohti Ahvenisen vaihtoa ja oli aika miettiä strategiaa seuraavalle
pitkälle suunnistusosuudelle. Tässä kohtaa oli seuraavat cut-off rajat, klo 22
joutuisi lyhennetylle suunnistusreitille ja klo 24 joutuisi jättämään koko
suunnistuksen väliin. Me saavuimme vaihtopaikalle noin klo 21.30.
Suunnistus 8km
(22km)
Huolto hoidettiin
rauhassa ja liikkeelle lähdettiin tasan klo 22, eli pääsimme lyhyemmälle
reitille. Jo ykköselle mennessä havaittiin että maastopohja oli hidasta. Kaksi
seuraavaa rastia olikin haastavia, tiheää korpimaastoa ja kunnon korkeuserot.
Metsän tiheys pakotti myös laittamaan lamput päälle. Onneksi suurempia pummeja
ei tullut, vain rastille CP16 arastelimme mennä tarpeeksi pitkälle.
Reitinvalintaa välillä CP14 – CP16.
Suunnistuksen
loppupuolella Reijolla alkoi vanha penikkavaiva vaivaamaan ja Anulla alkoi
energiat olemaan vähissä. Vaikka mukana oli evästä niin se ei oikein maistunut.
Vaihdossa piti ottaa kunnon suolakurkkutankkaus ja olotila parani nopeasti.
Huolto venyi, kun olosuhteet olivat mukavat, suojassa sateelta muuttoautossa.
Huolto mukavasti sateelta suojassa
muuttoautossa.
MTB2 53km
MTB osuuden
alussa oli pari kunnon tunkkaus pätkää. Muuten reitti kulki pieniä metsäteitä
pitkin eikä ollut läheskään niin teknistä kuin ensimmäinen MTB osuus.
Kartturilla alkoi myös matka painaa ja CP25:n jälkeen tuli suurin pummi, kun
poljettiin toista kilometriä väärää tietä pitkin. Pari seuraavaa rastia käytiin
noukkimassa jälleen tunkkaamalla vaarojen päältä. Loppumatka olikin
tasaisempaa. Tässä vaiheessa Anu lisäsi vaatetta, kun lämmöt eivät meinanneet
pysyä yllä. Vesisade oli kastellut jo osuuden alussa ja pyöräillessä eivät
varpaat meinanneet pysyä lämpöisinä. Lisäksi Anu alkoi nukahdella pyörän
selässä. Onneksi yksi rasti piti kävellä upottavalta suolta ja tässä varpaat
sai lämpenemään. Osuuden loppupuolella todettiin myös tuulen yltyneen ja melonta
alkoi mietityttämään, lähinnä Anun palelun takia.
TA:lle saavuimme
hieman ennen klo 7 ja melonnan cut-offiin oli aikaa vielä reilu tunti. Anu otti
pikaiset torkut nurmikolla ja samalla
Reijo selvitti vaihtoehtoja, melontaa 26km oletettavasti noin 4h tai cutoff eli
MTB noin 23km eli reilu tunti. Mielessä siinsi jo tulevan viikonlopun Jukola ja
huokuttelevammaksi vaihtoehdoksi valikoitui pyöräily. Tankkaus ja pienet torkut
piristivät nopeasti ja muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen mieleen hiipi
ajatus, että olisiko sittenkin pitänyt lähteä melomaan. Maalissa olimme noin
24h ja 194km kisaamisen jälkeen.
Maalissa hymyilytti.
Myöhemmin
kuulimme, että miesjoukkueetkin olivat joutuneet tekemään hartiavoimin töitä tuulta
vastaan viimeisessä melonnassa ja aikaa kului useimmilla
lähes 5h. Siinä vaiheessa pyöräilyn valinta ei harmittanut enää ollenkaan. Reitin
vaativuudesta kertoo myös se, että vain 4 joukkuetta kiersi koko radan, 3
joukkuetta kiersi lyhennetyn radan ja jopa 4 joukkuetta keskeytti.
KARSU:lle iso kiitos hienoista ja hyvin organisoiduista kisoista.
Jälkipelit
GPS-seuranta sivulla: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20150606ursakkarsuE/