Epäonnistunut pitovoitelu vei JanneH:lta parhaan terän Finlandia-hiihdon perinteisen kilpailussa. Lähellä nollaa astetta ollut irtolumi tarttui ylämäissä pitoalueelle, eikä luisto ollut lähellekään kilpakumppanien luokkaa. Tiukalla taistelulla loppuaika oli viime vuoden tasoa ja sijoitus parani noin 100 pykälää.
Tänä vuonna lähtöpaikka oli ensimmäisestä 500 hiihtäjän ryhmästä, joten aivan oman ryhmän kärjestä en päässyt lähtemään. Onnistuin juoksemaan lähtökarsinaan kuitenkin noin puolen välin paikkeille, joten lähdössä ei kovia ruuhkia ollut.
Ensimmäinen 10 km hiihdin letkassa vauhdilla, joka tuntui aivan liian kovalta. Syke huiteli 170 tuntumassa, mutta en kuitenkaan malttanut hidastaa vauhtia, koska hyvästä peesistä oli apua. Kuitenkin melko pian selvisi, että kalustosta ei tänä vuonna ole luvassa pienintäkään kilpailuetua kanssakilpailijoihin. Kärjen mentyä pehmeä lumi oli irronnut ja alkoi tarttua suksiin. Mäen päällä potkimalla lumet sai kuitenkin vielä irti.
Ensimmäinen huoltopiste on Messilässä noin 9 km kohdalla, ja siellä nappasin kaksi mukillista urheilujuomaa. Matka jatkui ja 10 km kohdalla nappasin väliajan. Vauhti ei ollut ajallisesti kummoinen, vaikka tuntemus kertoi muusta. Messilän jälkeisissä laskuissa selvisi myös se, että luisto ei ollut muiden luokkaa. Osasyynsä oli varmasti myös sillä, että lähtöryhmässäni monilla hiihtäjillä oli suksissa HF-voiteet ja pulverit.
Toisella huoltopisteella Hälvälässä noin 18 km kohdalla nappasin ensimmäisen geelin. Olo tuntui hyvältä, mutta voimia oli kulunut sen verran, että ajattelin lopun olevan todella tuskainen. Hälvälän jälkeinen 5 km on laskuvoittoinen, ja sillä eroa tuli heti muihin. Mäkien päällä jäin heti 5 metriä, ja pitkissä laskuissa eroa tuli nopeasti parikymmentä metriä lisää. Kun latu laski loivasti, jouduin aina lykkimään tasurilla kiinni muut laskuasennossa laskeneet. Lopulta päästessäni jonon perään, tuli mutka, jossa irtolumi hidasti vauhtia. Jälleen piti tehdä valtavasti töitä.
25 km:n paikkeilla saavuttiin pellolle, jossa kulki kolme latua rinnakkain. Lähes kaikki olivat hiihtäneet keskimmäistä, joka oli liipalla. Se kulki selvästi parhaiten, mutta useat sauvaniskut olivat kuluttaneet pehmeää lunta siten, että sauva upposi noin 10 cm. Välillä oli pakko jopa tasaisilla osuuksilla käydä hiihtämässä vuorotahtia reunimmaisilla laduilla, joilla pitä oli parempi kuin liippaantuneella ladulla.
30 km:n kohdalla tunsin itseni jo aika väsyneeksi, mutta sitten huomasin työkaverini Peeterin tulevan ohi. Päätin, että nyt taistellaan ja roikutaan mukana vaikka väkisin. Hiihdin hänen peesissään, missä vauhti tuntui hyvältä omaan voimatasooni. Mietin mielessäni taktiikkaa. Pesen hänet joko loppusuoralla tai viimeisillä kilometreillä jossain nousussa.
Yhtäkkiä olin saanut voimia, ja hiihto tuntui taas kulkevan. 34 km:n kohdalla nappasin kolmannen geelin, ja sen jälkeen edessä oli pitkä suora. Pysyin siinäkin vahvana tasatyöntäjänä tunnetun Peeterin perässä, enkä enää 38 km:n kohdalla olevalla huoltopisteellä ottanut kuin urheilujuomaa. Huoltopisteen jälkeen jouduin edelle, mutta seuraavassa laskussa Peeter tuli ohi. Iskin jälleen peesiin odottelemaan loppuratkaisua.
Noin 4,5 km ennen maalia Tapanilan huoltopisteellä Peeterillä meni enemmän aikaa, ja päätin nykäistä. Sain eroa noin 15 metriä ja kaikki näytti hyvältä. Vähän ajan päästä tultiin jyrkkään mäkeen, joka mentiin haarakäyntiä. Siinä irtolumi tarttui poikkeuksellisen pahasti suksen pohjaan, ja meinasin mäen jälkeen kaatua, kun suksi ei luistanut. Jouduin pysähtymään ja hinkkaamaan pohjat puhtaiksi toista suksea vasten. Peeter pääsi kantaani jälleen.
Noin 1,5 km ennen maalia Peeter meni jälleen ohi, joten iskin peesiin. Kilometri ennen maalia alkoi lasku, jossa oli pakko päästä peesiin. En kuitenkaan onnistunut tässä aivan, ja viimeisen laskun mutkassa ollut irtolumi hidasti vauhtia entisestään. Jäin laskussa ehkä 30 metrin päähän, joten taistelu oli ratkennut. Loppusuoralla pumpputasuri ei ihan meinannut kulkea, sen verran hartiat olivat jumissa.
Loppuaika oli 3.05.16, joka on aika lähelle viime vuotista. Keli ja erityisesti suksi oli kuitenkin selvästi huonompi, joten tulokseen voi jossain mielessä olla tyytyväinen. Erityisen positiivista oli, että hiihto kulki niin hyvin vielä 30 km jälkeen, eikä vauhti edes hyytynyt.
Väliajat sykemittarin mukaan olivat seuraavat ladun varressa olleiden kilometritolppien mukaan (km - väliaika - kumulatiivinen):
10 37.41 37.41
15 18.07 55.48
20 19.03 1.14.51
25 17.16 1.32.07
30 20.35 1.52.42
35 18.24 2.11.05
40 19.07 2.30.13
45 18.30 2.48.43
50 16.33 3.05.16
Huomenna vapaan kilpailussa on odotettavissa erittäin pehmeä baana ja kostea keli. Huippusuoritukseen tuskin huomenna pystyy, mutta lykkimään lähdetään silti sen mitä lihakset antaa myöden.
JanneH
lauantai 27. helmikuuta 2010
torstai 25. helmikuuta 2010
Ennakkotunnelmia Finlandia-hiihtoon, osa 2/2
Perinteisen starttiin on aikaa enää pari vuorokautta. Viime päivien valmistautumista on häirinnyt pieni nuha, mutta tankkaus on käynnissä ja kisafiilis edelleen hyvä. Myös sääennusteet ovat tarkentuneet ja voitelu aloitettu.
Koko viikko maanantaita lukuun ottamatta on mennyt pelkän levon merkeissä, sillä kevyt tukkoisuus ja nuha ovat pitäneet pois lenkkipoluilta. Alkuperäinen ajatus oli vielä tänään käydä tekemässä kevyt perinteisen verryttelylenkki tuntuman takaamiseksi, mutta terveyden suhteen ei viitsi ottaa nyt mitään riskiä. Finnrexinit, nenäsumutteet ja astmalääkkeet ovat olleet kovassa käytössä, joten toivotaan, että voimat ovat tallella lauantaiaamuna.
Hiilari- ja nestetankkaus on aloitettu eilen syömällä pääasiassa paljon, useasti ja nopeaa hiilaria, kuten sokeria. Urheilujuoman litkiminen aiheuttaa sopivasti hikoilua ja kevyttä päänsärkyä, joka johtuu siitä, että hiilihydraatti tarvitsee nestettä. Jos hiihto ei lauantaina ensimmäisen 10 km kilometrin aikana tunnu kulkevan kunnolla, on tankkaus onnistunut.
Suksivalinta kilpailuun on tehty hyvissä ajoin, eli muutama vuosi sitten Kallesportissa. Tämän tason hiihtäjältä kun ei löydy kuin yksi purkkisuksipari ja yksi vapaan pari, ei kovinkaan laajamittaisia luistotestejä tarvitse tehdä. Voitelun suhteen päätös on myös tehty. 100 pakkaspäivän jälkeen juuri Finlandia-hiihtoviikonloppuna on plussaa ja kosteaa, mutta mikäli latu ei älyttömästi pehmeä, keli tuskin on ongelma. Pitovoiteetksi on tyrkyllä Startin voidesuosituksen mukainen cocktail, eli pohjavoide raudalla ja kelivoiteeksi violettia ja MFV-violettia seostettuna. Jos rankka lumisade uhkaa, pitää vielä pintaan laittaa tervavoidetta jäätymisen estämiseksi. Luistovoitelu hoituu Rexin voiteilla ja kelivoiteeksi tulee kostean kelin RCF-sarjan punainen.
Taktiikka perinteisen kilpailuun on sama kuin kahdeksalla edelliselläkin kerralla, eli rauhassa liikkeelle. Koska tämä ei ole toteutunut koskaan aiemmin, voi olettaa sen menevän pieleen myös tällä kertaa. Tärkeää on kuitenkin pyrkiä käyttämään hyviä peesejä ja tehdä alussa mahdollisimman vähän töitä. Ylämäissä pitää välttää liian kovaa vauhtia, ja viimeinen kymppi vetää niin paljon kuin irtoaa, eli tuskin kovinkaan paljon. Maalissa ei tarvitse olla voimia jäljellä tippaakaan, eikä tuntua hyvältä.
Vapaan kilpailu kulkee miten kulkee, mutta siellä tasaisen vauhdin säilyttäminen olisi tärkeää. Viime vuonna 45 km kohdalla tuli todella jyrkkä seinä vastaan, ja sitä pyritään tällä kertaa välttämään. Ainakin lauantai-illan palautumistankkauksen pitää onnistua hyvin.
Ainoa todellinen valmistautumista häiritsevä asia ovat luonnollisesti Olympialaiset, joten olo on vähän turhan väsynyt siitä johtuen. Erityisesti viime yön huima kiekkokierros aiheutti univelkaa, ja tuleehan siinä lauantaita edeltävänä yönäkin pari ottelua, jotka pitää yrittää seurata.
JanneH
Koko viikko maanantaita lukuun ottamatta on mennyt pelkän levon merkeissä, sillä kevyt tukkoisuus ja nuha ovat pitäneet pois lenkkipoluilta. Alkuperäinen ajatus oli vielä tänään käydä tekemässä kevyt perinteisen verryttelylenkki tuntuman takaamiseksi, mutta terveyden suhteen ei viitsi ottaa nyt mitään riskiä. Finnrexinit, nenäsumutteet ja astmalääkkeet ovat olleet kovassa käytössä, joten toivotaan, että voimat ovat tallella lauantaiaamuna.
Hiilari- ja nestetankkaus on aloitettu eilen syömällä pääasiassa paljon, useasti ja nopeaa hiilaria, kuten sokeria. Urheilujuoman litkiminen aiheuttaa sopivasti hikoilua ja kevyttä päänsärkyä, joka johtuu siitä, että hiilihydraatti tarvitsee nestettä. Jos hiihto ei lauantaina ensimmäisen 10 km kilometrin aikana tunnu kulkevan kunnolla, on tankkaus onnistunut.
Suksivalinta kilpailuun on tehty hyvissä ajoin, eli muutama vuosi sitten Kallesportissa. Tämän tason hiihtäjältä kun ei löydy kuin yksi purkkisuksipari ja yksi vapaan pari, ei kovinkaan laajamittaisia luistotestejä tarvitse tehdä. Voitelun suhteen päätös on myös tehty. 100 pakkaspäivän jälkeen juuri Finlandia-hiihtoviikonloppuna on plussaa ja kosteaa, mutta mikäli latu ei älyttömästi pehmeä, keli tuskin on ongelma. Pitovoiteetksi on tyrkyllä Startin voidesuosituksen mukainen cocktail, eli pohjavoide raudalla ja kelivoiteeksi violettia ja MFV-violettia seostettuna. Jos rankka lumisade uhkaa, pitää vielä pintaan laittaa tervavoidetta jäätymisen estämiseksi. Luistovoitelu hoituu Rexin voiteilla ja kelivoiteeksi tulee kostean kelin RCF-sarjan punainen.
Taktiikka perinteisen kilpailuun on sama kuin kahdeksalla edelliselläkin kerralla, eli rauhassa liikkeelle. Koska tämä ei ole toteutunut koskaan aiemmin, voi olettaa sen menevän pieleen myös tällä kertaa. Tärkeää on kuitenkin pyrkiä käyttämään hyviä peesejä ja tehdä alussa mahdollisimman vähän töitä. Ylämäissä pitää välttää liian kovaa vauhtia, ja viimeinen kymppi vetää niin paljon kuin irtoaa, eli tuskin kovinkaan paljon. Maalissa ei tarvitse olla voimia jäljellä tippaakaan, eikä tuntua hyvältä.
Vapaan kilpailu kulkee miten kulkee, mutta siellä tasaisen vauhdin säilyttäminen olisi tärkeää. Viime vuonna 45 km kohdalla tuli todella jyrkkä seinä vastaan, ja sitä pyritään tällä kertaa välttämään. Ainakin lauantai-illan palautumistankkauksen pitää onnistua hyvin.
Ainoa todellinen valmistautumista häiritsevä asia ovat luonnollisesti Olympialaiset, joten olo on vähän turhan väsynyt siitä johtuen. Erityisesti viime yön huima kiekkokierros aiheutti univelkaa, ja tuleehan siinä lauantaita edeltävänä yönäkin pari ottelua, jotka pitää yrittää seurata.
JanneH
lauantai 20. helmikuuta 2010
Ennakkotunnelmia Finlandia-hiihtoon, osa 1/2
Lahdessa hiihdetään viikon päästä 37. Finlandia-hiihto, jonne JanneH on osallistumassa yhdeksäntenä vuonna peräkkäin. Lauantaina luvassa on 50 km perinteistä, sunnuntaina taitetaan sama matka vapaalla.
Hiihtokauden kohokohta lähestyy, ja sen huomaa siitä, että olo tuntuu kevyesti nuhaiselta. Pieni nenän tukkoisuus on ehkä enemmänkin merkki siitä, että harjoittelua on kevennetty tällä viikolla. Olo on kuitenkin odottava, sillä vaikka taistelenkin sijoista ynnä muut, on tänä vuonna kova halu onnistua. 500. ensimmäisen joukosta olisi helpompi startata myös ensi vuonna, joten sinne pitää pyrkiä.
Talven harjoitteluolosuhteet hiihtoa ajatellen ovat olleet etelässä vähintäänkin erinomaiset. Vaikka ääriolosuhteita on ollut paljon, on Paloheinän laduilla ollut havaittavissa jonkin sortin hiihtobuumia. Parkkipaikka on käytännössä arki-iltaisin ja viikonloppuisin tupaten täynnä, ja hiihtäjiä ladulla satoja. Tästä voisi päätellä, että tämänvuotisessa Finlandia-hiihdossa myös taso tulee olemaan aiempia vuosia kovempi. Varsinkin niillä sijoilla, joista itse taistelen.
Myös oma hiihtoharjoittelu on sujunut mallikkaasti, ja kilometrejä on kertynyt reilusti paria edellisvuotta enemmän, mitä tosin ei kummoisena saavutuksena voi vielä pitää. Lisäksi perinteisen hiihtoa ja erityisesti tasatyöntöä on tullut tehtyä aiempaa enemmän. Tästä johtuen kelin ollessa hyvä mahdollisuudet omaan ennätysaikaan ovat olemassa. Ennätysajasta sinänsä on kuitenkin turha puhua, koska reitti on vaihtunut lähes vuosittain jollain tavalla, ja vapaalla olen mukana vasta toista vuotta.
Harjoituspäiväkirjan mukaan kilometrejä on kasassa 975, jotka jakautuvat perinteisen ja vapaan kesken lähes tasan. Lenkkien keskipituus on ollut hiukan päälle 25 km ja aikaa laduilla on vietetty noin 66 tuntia. Finlandiassa perinteinen tulee olemaan päämatka ja vapaa lähinnä puristus jäljellä olevilla voimilla. Aiemman kokemuksen mukaan vapaa tulee sujumaan kuitenkin helpommin, vaikka lopussa totaalinen tsippi lieneekin luvassa.
Lisää kuulumisia loppuviikosta, kun Finlandia-viikonlopun säätiedotteisiin uskaltaa luottaa.
JanneH
Hiihtokauden kohokohta lähestyy, ja sen huomaa siitä, että olo tuntuu kevyesti nuhaiselta. Pieni nenän tukkoisuus on ehkä enemmänkin merkki siitä, että harjoittelua on kevennetty tällä viikolla. Olo on kuitenkin odottava, sillä vaikka taistelenkin sijoista ynnä muut, on tänä vuonna kova halu onnistua. 500. ensimmäisen joukosta olisi helpompi startata myös ensi vuonna, joten sinne pitää pyrkiä.
Talven harjoitteluolosuhteet hiihtoa ajatellen ovat olleet etelässä vähintäänkin erinomaiset. Vaikka ääriolosuhteita on ollut paljon, on Paloheinän laduilla ollut havaittavissa jonkin sortin hiihtobuumia. Parkkipaikka on käytännössä arki-iltaisin ja viikonloppuisin tupaten täynnä, ja hiihtäjiä ladulla satoja. Tästä voisi päätellä, että tämänvuotisessa Finlandia-hiihdossa myös taso tulee olemaan aiempia vuosia kovempi. Varsinkin niillä sijoilla, joista itse taistelen.
Myös oma hiihtoharjoittelu on sujunut mallikkaasti, ja kilometrejä on kertynyt reilusti paria edellisvuotta enemmän, mitä tosin ei kummoisena saavutuksena voi vielä pitää. Lisäksi perinteisen hiihtoa ja erityisesti tasatyöntöä on tullut tehtyä aiempaa enemmän. Tästä johtuen kelin ollessa hyvä mahdollisuudet omaan ennätysaikaan ovat olemassa. Ennätysajasta sinänsä on kuitenkin turha puhua, koska reitti on vaihtunut lähes vuosittain jollain tavalla, ja vapaalla olen mukana vasta toista vuotta.
Harjoituspäiväkirjan mukaan kilometrejä on kasassa 975, jotka jakautuvat perinteisen ja vapaan kesken lähes tasan. Lenkkien keskipituus on ollut hiukan päälle 25 km ja aikaa laduilla on vietetty noin 66 tuntia. Finlandiassa perinteinen tulee olemaan päämatka ja vapaa lähinnä puristus jäljellä olevilla voimilla. Aiemman kokemuksen mukaan vapaa tulee sujumaan kuitenkin helpommin, vaikka lopussa totaalinen tsippi lieneekin luvassa.
Lisää kuulumisia loppuviikosta, kun Finlandia-viikonlopun säätiedotteisiin uskaltaa luottaa.
JanneH
maanantai 15. helmikuuta 2010
Lumikenkäilyä Oittaalla
Tiimi kävi sunnuntaina tekemässä helmikuun pitkän lenkin, joka oli suunnitellusti lumikenkäily Oittaan ja Pirttimäen ulkoilualueiden upeissa talvimaisemissa. Lunta metsässä ainakin riitti, mistä johtuen treeni oli jaloille raskas. Reissu oli jälleen kerran onnistunut ja aikaa kului noin 5 h 30 min.
JanneS oli toiminut jälleen aktiivisesti ja vuokrannut meille lumikengät sekä laatinut Nuuksio-Luukkaa -karttaa apuna käyttäen hyvän reitin kierrettäväksi. Niinpä starttasimme matkaan sunnuntaiaamuna hiukan ennen kahdeksaa Oittaan leirintäalueelta. Pakkasta oli lähtöhetkellä noin 17 astetta, mutta ennusteiden mukaan iltapäiväksi oli odotettavissa noin -10 asteen lukemia.
Ensimmäinen kuvitteellinen rastipiste sijaitsi Kellonummen kappelin vieressä Ryssänkallion huipulla vain reilun kilometrin päässä. Sinne päästyämme olimme jo osanneet tehdä sen johtopäätöksen, että metsässä on lunta paljon ja erityisesti nouseminen oli raskasta. Vauhti metsässä tulisi siis olemaan selvästi hitaampi kuin edellisellä kerralla tammikuun alussa.
Ryssänkalliolta matka jatkui kohti Nuuksion pitkäjärveä, ja välillä olleet pari välietappia sijaisivat lähes suoralla linjalla. Reitti metsässä ei kuitenkaan ollut suora, sillä kesälläkin erittäin raskas maasto pakotti hiukan miettimään, mistä kohtaa kannattaa edetä. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan ollut löytää maksimaalisen järkevää reittiä eikä edes välttämättä hakea rastipisteitä vaan edetä. Lisäksi pyrimme varsinkin alussa välttämään ennalta tiedossa olevia kulku-uria.
Kun olimme saapuneet mäkisen metsän läpi Pitkäjärvelle, olimme onnistuneet käyttämään aikaa jo yli 2,5 tuntia. Tässä vaiheessa päätimme, että lyhennämme alkuperäistä reittisuunnitelmaa rankasti. Toki suunnitelma oli tehty sillä ajatuksella, ettei reissusta varmasti tule liian lyhyttä, ja sitä olikin tarkoitus tilanteen mukaan lyhentää. Ihan näin suurta muutosta emme toki alun perin olleet kuvitelleet.
Pitkäjärveltä matkaa jatkettiin Nuuksiontien varressa sijaisevalle Hyppykalliolle, josta aukeni huikeat näkymät eri suuntiin. Siellä pidimme matkan ainoan tauon, ja itse otin reissun ainoan kulauksen urheilujuomaa ja yhden energiageelin. Hyppykallioilta etenimme Sorlammen halki takaisin kohti Oittaata. Viimeisten kilometrien aikana kiipesimme vielä muutamalle mäelle, ja ennen määränpäätä teimme vielä lyhyen koukkauksen Bodominjärven nurkalla.
Viiden ja puolen tunnin aikana emme edenneet kuin noin 16 km, mutta reissu tuntui silti jaloissa. JanneS toimi hiukan useammin etumiehenä, jolle rasitus oli vielä kovempi. Edellispäivänä olin hiihtänyt 51 km vapaata, mikä osittain saattoi vaikuttaa siihen, ettei kenkää saanut lopussa aina edes kunnolla nostettua hangesta. Rasva-aineenvaihdunta tuntui kuitenkin molemmilla pelaavan, sillä energiaa lenkillä nautittiin paljon vähemmän kuin aiemmin on tarvinnut.
Käytetty kalusto oli vuokrattu Oittaalta, itselläni oli Tubbsin 25" kenkä ja JanneS:llä 27" kenkä. Tarkoituksena oli vertailla kenkiä ja vaihtaa maastossa, mutta kumpikaan ei jaksanut jäädyttää sormiaan. Tällä kertaa kenkinä oli molemmilla vaelluskengät, mutta ainakin omani alkavat olla siinä kunnossa, että käyttöikä on täynnä. Reissun aikana sekä kenkä että sukka vettyivät täysin, mutta jalka pysyi kuitenkin lämpimänä. Muita ongelmia varusteiden kanssa ei sitten ollutkaan.
Tiimin seuraava pitkä lenkki tulee olemaan maaliskuussa. Aika, paikka ja tapa ovat vielä mietinnän alla, mutta kaikki muu on suunniteltu.
JanneH
JanneS:n kommentti:
Omalta osaltanikin treeni oli erittäin onnistunut. Sää oli hieno, maisemat mahtavat ja kokonaisrasitus juuri sopiva. Keskisykkeet pysyivät hiukan alle kevyen juoksulenkin rasitustason vaikka ylämäissä sai ihan tosissaan puristaa että pääsi mäen ylös. Reittisuunnittelun yhtenä lähtökohtana oli käydä paikoissa joista voisi olla hyvät näköalat ja tämä tavoite myös matkan aikana toteutui.
Vaatetus-varusteasioista tuli taas uutta oppia ja ideoita. Vaatetus oli hyvin samankaltainen kuin Loppiaisrogainingissa ja toimi tälläkin kertaa hyvin - isoimpana erona jalassa olleet vedenpitävät korkeavartiset ulkoilukengät, jotka pitivät jalat mukavan lämpiminä. Varustepuolella lisävarusteena edelliskertaan oli juomaletkun eriste, jonka ansiosta letku jäätyi vain kerran lenkin alkupuolella. Ensi kerralla täytyy eristää myös repussa oleva juomapussi, jotta energiajuoma/mehu yhdistelmä pysyisi hiukan pidempään lämpimänä. Koko matkan aikana energiajuomaa meni parisen litraa, jonka lisäksi söin yhden suklaapatukan, yllättävän hyvin energiat silti riittivät koko reissun ajaksi.
Katso video reissun kohokohdista Youtubesta!
JanneS oli toiminut jälleen aktiivisesti ja vuokrannut meille lumikengät sekä laatinut Nuuksio-Luukkaa -karttaa apuna käyttäen hyvän reitin kierrettäväksi. Niinpä starttasimme matkaan sunnuntaiaamuna hiukan ennen kahdeksaa Oittaan leirintäalueelta. Pakkasta oli lähtöhetkellä noin 17 astetta, mutta ennusteiden mukaan iltapäiväksi oli odotettavissa noin -10 asteen lukemia.
Ensimmäinen kuvitteellinen rastipiste sijaitsi Kellonummen kappelin vieressä Ryssänkallion huipulla vain reilun kilometrin päässä. Sinne päästyämme olimme jo osanneet tehdä sen johtopäätöksen, että metsässä on lunta paljon ja erityisesti nouseminen oli raskasta. Vauhti metsässä tulisi siis olemaan selvästi hitaampi kuin edellisellä kerralla tammikuun alussa.
Ryssänkalliolta matka jatkui kohti Nuuksion pitkäjärveä, ja välillä olleet pari välietappia sijaisivat lähes suoralla linjalla. Reitti metsässä ei kuitenkaan ollut suora, sillä kesälläkin erittäin raskas maasto pakotti hiukan miettimään, mistä kohtaa kannattaa edetä. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan ollut löytää maksimaalisen järkevää reittiä eikä edes välttämättä hakea rastipisteitä vaan edetä. Lisäksi pyrimme varsinkin alussa välttämään ennalta tiedossa olevia kulku-uria.
Kun olimme saapuneet mäkisen metsän läpi Pitkäjärvelle, olimme onnistuneet käyttämään aikaa jo yli 2,5 tuntia. Tässä vaiheessa päätimme, että lyhennämme alkuperäistä reittisuunnitelmaa rankasti. Toki suunnitelma oli tehty sillä ajatuksella, ettei reissusta varmasti tule liian lyhyttä, ja sitä olikin tarkoitus tilanteen mukaan lyhentää. Ihan näin suurta muutosta emme toki alun perin olleet kuvitelleet.
Pitkäjärveltä matkaa jatkettiin Nuuksiontien varressa sijaisevalle Hyppykalliolle, josta aukeni huikeat näkymät eri suuntiin. Siellä pidimme matkan ainoan tauon, ja itse otin reissun ainoan kulauksen urheilujuomaa ja yhden energiageelin. Hyppykallioilta etenimme Sorlammen halki takaisin kohti Oittaata. Viimeisten kilometrien aikana kiipesimme vielä muutamalle mäelle, ja ennen määränpäätä teimme vielä lyhyen koukkauksen Bodominjärven nurkalla.
Viiden ja puolen tunnin aikana emme edenneet kuin noin 16 km, mutta reissu tuntui silti jaloissa. JanneS toimi hiukan useammin etumiehenä, jolle rasitus oli vielä kovempi. Edellispäivänä olin hiihtänyt 51 km vapaata, mikä osittain saattoi vaikuttaa siihen, ettei kenkää saanut lopussa aina edes kunnolla nostettua hangesta. Rasva-aineenvaihdunta tuntui kuitenkin molemmilla pelaavan, sillä energiaa lenkillä nautittiin paljon vähemmän kuin aiemmin on tarvinnut.
Käytetty kalusto oli vuokrattu Oittaalta, itselläni oli Tubbsin 25" kenkä ja JanneS:llä 27" kenkä. Tarkoituksena oli vertailla kenkiä ja vaihtaa maastossa, mutta kumpikaan ei jaksanut jäädyttää sormiaan. Tällä kertaa kenkinä oli molemmilla vaelluskengät, mutta ainakin omani alkavat olla siinä kunnossa, että käyttöikä on täynnä. Reissun aikana sekä kenkä että sukka vettyivät täysin, mutta jalka pysyi kuitenkin lämpimänä. Muita ongelmia varusteiden kanssa ei sitten ollutkaan.
Tiimin seuraava pitkä lenkki tulee olemaan maaliskuussa. Aika, paikka ja tapa ovat vielä mietinnän alla, mutta kaikki muu on suunniteltu.
JanneH
JanneS:n kommentti:
Omalta osaltanikin treeni oli erittäin onnistunut. Sää oli hieno, maisemat mahtavat ja kokonaisrasitus juuri sopiva. Keskisykkeet pysyivät hiukan alle kevyen juoksulenkin rasitustason vaikka ylämäissä sai ihan tosissaan puristaa että pääsi mäen ylös. Reittisuunnittelun yhtenä lähtökohtana oli käydä paikoissa joista voisi olla hyvät näköalat ja tämä tavoite myös matkan aikana toteutui.
Vaatetus-varusteasioista tuli taas uutta oppia ja ideoita. Vaatetus oli hyvin samankaltainen kuin Loppiaisrogainingissa ja toimi tälläkin kertaa hyvin - isoimpana erona jalassa olleet vedenpitävät korkeavartiset ulkoilukengät, jotka pitivät jalat mukavan lämpiminä. Varustepuolella lisävarusteena edelliskertaan oli juomaletkun eriste, jonka ansiosta letku jäätyi vain kerran lenkin alkupuolella. Ensi kerralla täytyy eristää myös repussa oleva juomapussi, jotta energiajuoma/mehu yhdistelmä pysyisi hiukan pidempään lämpimänä. Koko matkan aikana energiajuomaa meni parisen litraa, jonka lisäksi söin yhden suklaapatukan, yllättävän hyvin energiat silti riittivät koko reissun ajaksi.
Katso video reissun kohokohdista Youtubesta!
maanantai 1. helmikuuta 2010
Tammikuun harjoittelukatsaus
Keskilämpötilaltaan vuoden toivottavasti kylmin kuukausi on takana päin. Kuukauden keskilämpötila taisi pääkaupunkiseudullakin olla -10 asteen alapuolella, mikä alkoi osittain jo haitata harjoittelua. Tässä koosteena tiimin peruskuntopainotteisen tammikuun harjoittelukuulumiset.
JanneH:
Tammikuu sujui kaksijakoisesti, ja pienet ongelmat, joista täälläkin on ollut juttua, haittasivat treenaamista. Kuukauteen mahtui muun muassa pyöräilyä töihin 12 päivänä, hiihtoa seitsemän kertaa ja pitkä lumikenkäkävely. Juoksulenkkejä ei pöperökelien ja polvivaivojen takia tullut kuin kaksi.
Vuosi alkoi hyvin, sillä viikkojen 1 ja 2 alussa putki kulki kuten pitääkin. Sen jälkeen iski vatsatauti, joka aiheutti neljän päivän tauon, ja tämän jälkeen tulivat polvivaivat, jotka hiukan hillitsivät intoa liikkua. Kovien pakkasten aikoihin taas oli muutaman kerran parempi mennä autolla töihin. Kaikki pienet ongelmat yhdessä laskivat myös hiukan motivaatiota, mutta onneksi sellainen löytyi taas viimeiselle viikolle.
Tunteja kuukaudessa tuli hiukan vajaa 37, mitä voi pitää onnistuneena ongelmiin nähden. Toisaalta taas näistä 24 tuntia kasaantuivat 12 päivän sisään, joten ilman ongelmia kuukaudesta olisi saanut enemmänkin irti. Parempi kuitenkin, että pääsee jatkossa harjoittelemaan terveenä ja harjoitusvaikutuksen takia, ei tuntimäärien.
Helmikuuta ajatellen hiihtoa tulisi saada lisää, mutta se lienee perhesyiden takia hankalaa. Pyöräily kuukauden ajan tulee tapahtumaan lähes yksinomaan kuntopyörällä, vaikka se lähtökohtaisesti tuntuukin lähes pakkopullalta. Kalenterissa on myös ohjelmassa kiipeilyä ja lumikenkäilyä, sekä tietenkin Finlandia-hiihdot kuun loppupuolella.
JanneS:
Tammikuu oli myös minulle haasteellinen harjoituskuukausi. Itselläni oli kuukauden aikana kaksi 3-4 päivän mittaista flunssaa, jotka katkaisivat ikävästi harjoitusrytmin, tämän lisäksi lasten flunssat ja korvatulehdukset rajoittivat hiukan treenausmahdollisuuksia.
Kuukauden kohokohdaksi jäi ehdottomasti pitkä rogaining-harjoitus, sen lisäksi juoksua mukaan mahtui 3 lenkkiä lähinnä työmatkoilla. Alkukuusta ostin ensimmäiset luistelusukseni ja kuukauden aikana ehdin käydä hiihtämässä 4 kertaa, pisin lenkki hiukan päälle 26km ja 2h. Nyt kun olosuhteet hiihtoon ovat täydelliset, tavoitteena on korvata juoksulenkkejä hiihdolla niin kauan kuin lumi pysyy maassa. Tänään harkitsin jopa töihin hiihtämistä, suksilla olisi varmasti päässyt aamulla paremmin kuin pyörällä mutta silti hiukan mietityttää länsiväylän vierellä hiihtäminen. Täytyy vähän miettiä vaihtoehtoista reittiä että saa rauhassa sivakoida.
Työmatkapyöräilyä tuli kuukauteen n. 270km. Pois lukien pahimmat flunssapäivät tuli käytyä töissä pyörällä säässä kuin säässä. Täytyy toivoa, että näistä talvipyöräilykilometreistä on kesän koitoksissa hyötyä, koska ihan aina tuolla lumipenkassa ajaminen ei niin kovin mielekkäältä tunnu.
Näiden lisäksi kuukauteen mahtui 4 uintitekniikkaharjoituskertaa, 6 saliharjoitusta ja 1 kuntopiiriharjoitus kotona. Yhteensä kuukauteen tuli hiukan päälle 35 tuntia harjoituksia, johon olen ihan tyytyväinen kun ottaa huomioon flunssiin hukatut päivät. Lisäystä viime vuoden tammikuun harjoitusmääriin +10%.
Helmikuussa tavoitteena on pysyä terveenä ja ehtiä harjoitella joka viikko 1-2 juoksulenkkiä, 1-2 hiihtolenkkiä, 1-2 saliharjoitusta ja 1 uintiharjoitus, yhteensä 5-6 harjoitusta per viikko. Työmatkat tietysti pyöräillen. Tavoitteena on tehdä 3 pidempää harjoitusta viikonloppuisin joista 2 hiihtäen ja yksi ylipitkä 5-6 tuntinen lumikengillä kartan kanssa Oittaan suunnalla. Muutoin harjoitukset ovat pk-vauhtisia n. tunti kerrallaan paitsi salilla 30-40 min per harjoitus.
JanneH:
Tammikuu sujui kaksijakoisesti, ja pienet ongelmat, joista täälläkin on ollut juttua, haittasivat treenaamista. Kuukauteen mahtui muun muassa pyöräilyä töihin 12 päivänä, hiihtoa seitsemän kertaa ja pitkä lumikenkäkävely. Juoksulenkkejä ei pöperökelien ja polvivaivojen takia tullut kuin kaksi.
Vuosi alkoi hyvin, sillä viikkojen 1 ja 2 alussa putki kulki kuten pitääkin. Sen jälkeen iski vatsatauti, joka aiheutti neljän päivän tauon, ja tämän jälkeen tulivat polvivaivat, jotka hiukan hillitsivät intoa liikkua. Kovien pakkasten aikoihin taas oli muutaman kerran parempi mennä autolla töihin. Kaikki pienet ongelmat yhdessä laskivat myös hiukan motivaatiota, mutta onneksi sellainen löytyi taas viimeiselle viikolle.
Tunteja kuukaudessa tuli hiukan vajaa 37, mitä voi pitää onnistuneena ongelmiin nähden. Toisaalta taas näistä 24 tuntia kasaantuivat 12 päivän sisään, joten ilman ongelmia kuukaudesta olisi saanut enemmänkin irti. Parempi kuitenkin, että pääsee jatkossa harjoittelemaan terveenä ja harjoitusvaikutuksen takia, ei tuntimäärien.
Helmikuuta ajatellen hiihtoa tulisi saada lisää, mutta se lienee perhesyiden takia hankalaa. Pyöräily kuukauden ajan tulee tapahtumaan lähes yksinomaan kuntopyörällä, vaikka se lähtökohtaisesti tuntuukin lähes pakkopullalta. Kalenterissa on myös ohjelmassa kiipeilyä ja lumikenkäilyä, sekä tietenkin Finlandia-hiihdot kuun loppupuolella.
JanneS:
Tammikuu oli myös minulle haasteellinen harjoituskuukausi. Itselläni oli kuukauden aikana kaksi 3-4 päivän mittaista flunssaa, jotka katkaisivat ikävästi harjoitusrytmin, tämän lisäksi lasten flunssat ja korvatulehdukset rajoittivat hiukan treenausmahdollisuuksia.
Kuukauden kohokohdaksi jäi ehdottomasti pitkä rogaining-harjoitus, sen lisäksi juoksua mukaan mahtui 3 lenkkiä lähinnä työmatkoilla. Alkukuusta ostin ensimmäiset luistelusukseni ja kuukauden aikana ehdin käydä hiihtämässä 4 kertaa, pisin lenkki hiukan päälle 26km ja 2h. Nyt kun olosuhteet hiihtoon ovat täydelliset, tavoitteena on korvata juoksulenkkejä hiihdolla niin kauan kuin lumi pysyy maassa. Tänään harkitsin jopa töihin hiihtämistä, suksilla olisi varmasti päässyt aamulla paremmin kuin pyörällä mutta silti hiukan mietityttää länsiväylän vierellä hiihtäminen. Täytyy vähän miettiä vaihtoehtoista reittiä että saa rauhassa sivakoida.
Työmatkapyöräilyä tuli kuukauteen n. 270km. Pois lukien pahimmat flunssapäivät tuli käytyä töissä pyörällä säässä kuin säässä. Täytyy toivoa, että näistä talvipyöräilykilometreistä on kesän koitoksissa hyötyä, koska ihan aina tuolla lumipenkassa ajaminen ei niin kovin mielekkäältä tunnu.
Näiden lisäksi kuukauteen mahtui 4 uintitekniikkaharjoituskertaa, 6 saliharjoitusta ja 1 kuntopiiriharjoitus kotona. Yhteensä kuukauteen tuli hiukan päälle 35 tuntia harjoituksia, johon olen ihan tyytyväinen kun ottaa huomioon flunssiin hukatut päivät. Lisäystä viime vuoden tammikuun harjoitusmääriin +10%.
Helmikuussa tavoitteena on pysyä terveenä ja ehtiä harjoitella joka viikko 1-2 juoksulenkkiä, 1-2 hiihtolenkkiä, 1-2 saliharjoitusta ja 1 uintiharjoitus, yhteensä 5-6 harjoitusta per viikko. Työmatkat tietysti pyöräillen. Tavoitteena on tehdä 3 pidempää harjoitusta viikonloppuisin joista 2 hiihtäen ja yksi ylipitkä 5-6 tuntinen lumikengillä kartan kanssa Oittaan suunnalla. Muutoin harjoitukset ovat pk-vauhtisia n. tunti kerrallaan paitsi salilla 30-40 min per harjoitus.