Lupus Extreme

Tarjolla hiihtoa kellon ympäri

2012-01-23T21:55:00.004+02:00

Vierumäellä hiihdetään helmikuun 3.-4. päivä 24 tunnin hiihto vapaalla hiihtotavalla. Kilpailu starttaa perjantai-iltana klo 18, jonka jälkeen kierretään 4,7 km kierrosta vuorokauden ajan mahdollisimman monta kertaa. Tiimistä mukana kilpailussa on JanneH.

Päätös osallistumisesta piti tehdä ajoissa, sillä kilpailu tuli täyteen jo marraskuun alkupuolella. Muistikuvat parin edellisen talven harjoitteluolosuhteista olivat positiiviset ja 24 tunnin kilpailu talvella sopi hyvin harjoitukseksi kesää ajatellen. Joulukuussa tilanne näytti vielä huolestuttavalta, kun oli ylipäätään epävarmaa kestääkö jalka hiihtämistä ja pääseekö missään harjoittelemaan.

Joulun jälkeen ortopedi näytti vihreää valoa hiihdolle ja pyöräilylle, joten yli kuukauden liki täydellinen lepo vaihtui hyvään harjoittelujaksoon etelän lumetetuilla laduilla. Lenkkien teemana oli lähes yksinomaan pitkä pk ja Vihdin 1,0 km, Oittaan 1,3 km ja Paloheinän 3,0 km ladut ovat tulleet tutuiksi. Kaiken kaikkiaan hiihtolenkkejä on ollut 3-4 viikkoa kohden ja sen lomassa on poljettu mahdollisuuksien mukaan työmatkaa ja kuntopyörää tv:n ääressä.

24 h hiihtoa yhteen pötköön tulee olemaan kuukauden hiihtoharjoittelulla äärimmäisen raskasta. Kuuden tunnin harjoitus lauantaina antoi osviittaa siitä, miltä hiihto tuntuu ensimmäisten tuntien jälkeen. Meno on kropalle yksitoikkoista, joten rasitus saattaa kasvaa nivelissä ja lihaksissa erittäin suureksi. Kilpailu on sekä fyysisesti että henkisesti raskaampi kuin 24 tunnin seikkailukisa, sillä lajit eivät vaihdu ja koko matka pitää mennä yksin ilman sen kummempia virikkeitä. Toisaalta nyt ei olla menossa tekemään maailmanennätystä eikä tuloksellakaan ole väliä, jos hiihto muuten kulkee kuten pitääkin ja pääosan ajasta jaksaa pysyä ladulla.

Viimeiset 10 vuorokautta ennen hiihtoa otetaan rauhallisesti kroppaa palautellen ja superkompensaatiota hakien. Vierumäelle matkustetaan hyvissä ajoin muutamaa päivää ennen ja pidetään tuntumaa yllä kevyillä lyhyillä lenkeillä. Huollon ja varusteiden suunnittelu on jo aloitettu ja kaikki näyttää hyvältä. Vaikka kilpailu onkin vain harjoitusta pitkiin kisoihin, antaa se oman motivaationsa talveen ja muuhun harjoitteluun.

"Liidä ku Letukka, pistä ku Sitikka"
JanneH

Loppiaisrogaining kisaraportti

2012-01-15T22:02:00.000+02:00

Tiimi osallistui perinteiseen, jo neljättä kertaa järjestettyyn Loppiaisrogainingiin. Hyvät järjestelyt toivat paikalle ennätysmäiset 83 joukkuetta ja n. 150 osallistujaa. Edellisinä kahtena vuotena olleesta 50 cm lumihangesta ja kovasta pakkasesta ei tällä kertaa ollut tietoakaan, metsässä lunta oli n. 5 cm ja pakkasta muutama aste.

Starttasimme tällä kertaa kolmena eri tiiminä kisaan, Jussi ja JanneS ominaan, Reijo ja Anu yhdessä. Teimme kuitenkin matkasuunnitelman yhdessä ja lähdimme yhtä matkaa liikkeelle. Heti alusta alkaen oli selvää, että kartan pohjoispuolelta haetaan aluksi kaikki rastit, sitten suunnataan etelää kohti kartan länsireunaa pitkin ja kun aika alkaa loppua suunnataan kohti maalia. Tavoitteena oli ehtiä hakemaan kartan lounaisnurkasta kaksi viiden pisteen rastia.

Käytännössä kaikki kärkipään joukkueet lähtivät suurin piirtein samanlaisella reittisuunnitelmalla liikkeellä, ja alussa rasteilla näkyikin paljon tuttuja. Pidimme yllä aika rauhallista vauhtia, mitä nyt Jussilla tuntui jo alussa juoksu kulkevan sen verran hyvin, että tasaisilla osuuksilla eroa tuli samantien sellaiset 50 metriä. Rasteilla olimme kuitenkin aina yhdessä. Rastit löytyivät alkupuolella hyvin, reittinä oli 22-33-24-45-35-56-49-29-36-53-55-48-38-59-52-34. 34:n jälkeen, noin puolessa välissä, Jussi lähti etenemään omaa vauhtiansa. Tapasimme kuitenkin vielä 25:llä. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätimme jättää 26:n välistä, eli menimme 43-25-39-37-32-51.

51:llä teimme päätöksen että jätämme lounaisnurkan aikapulan vuoksi väliin, ja juoksimme 41:n kautta leveätä latupohjaa Sorlammelle, josta 28:n kautta 50:lle, jota sitten pummasimme ihan urakalla parikymmentä minuuttia. Lopulta sekin rasti kuitenkin löytyi, ja jatkoimme kohti maalia 46:n, 21:n ja 23:n kautta. Maalissa oli aikaa jäljellä enää kymmenen minuuttia, joten päätimme jättää 20:n väliin. Lopputuloksissa pisteitä 97 ja jaettu 12. sija. Yhtä isompaa pummia lukuunottamatta hyvä suoritus. Olin itse huolissani lähdössä mitä kahden kuukauden pakotettu treenitauko (mykoplasma) vaikuttaa suoritukseen, kun pääsin lenkkipoluille vasta viikkoa ennen kisaa, mutta ihan siedettävää vauhtia jaksoin silti edetä muun tiimin tahdissa. Jussi meni lopun soolona ja oli lopputuloksissa viides, pisteen kärkeä perässä.

Hyvin järjestetty kisa jälleen kerran, isot kiitokset siitä Miialle, Tiinalle ja Rasti-Jyrylle! Kiitokset myös Jussille, Reijolle, Anulle sekä Riitalle matkaseurasta! Kartalla Team Duron sekä Lupus Extremen tiimien reitit.

Karttapohjasta isot kiitokset Team Duron Tuomakselle!

JanneS

Treenivuosi 2011

2012-01-03T20:40:00.000+02:00

Viime vuosi oli päälisin puolin onnistunut, eikä se ollut sattumaa, vaan taustalla oli kovaa työtä ja tavoitteellista harjoittelua. Jokaisella oli omat tavoitteensa kisojen suhteen ja harjoittelun painopistealueet sen mukaan. Jutussa analyysiä siitä, miten kaikessa onnistuttiin.

JanneH:

Päätavoitteina menneelle vuodelle olivat Tukholman maratonilla kolmen tunnin alitus ja ensimmäinen pitkä seikkailukisa. Näitä silmällä pitäen harjoittelun oli tarkoitus olla monipuolista ja erityisesti keväällä kovavauhtinen juoksu oli merkittävässä osassa. Pari vauhdikasta ja yksi pidempi juoksulenkki viikossa yhdistettynä muuhun harjoitteluun toimivat ja kolme tuntia alittui Tukholmassa kirkkaasti. Sen jälkeen juoksumäärät pienivät ja pyöräilyn osuus kasvoi. Lisäksi tavoitteena oli parantaa lajitekniikkaa melonnassa ja köysitehtävissä. Eteenpäin mentiin, mutta edelleen näissä on huimasti parantamisen varaa.

Harjoittelumääriä oli tarkoitus hieman nostaa, mutta loppuvuoden loukkaantumisesta johtuen kasvu oli maltillista. Kokonaisuudessaan tuntimäärä oli noin 540 eli vajaa 40 edellisvuotta enemmän. Erityisesti keväällä kuitenkin harjoittelu oli aiempaa laadukkaampaa ja paremmin rytmitettyä. Vuonna 2012 suunnan tulisi olla jälleen eteenpäin, mutta palautuminen akillesjännevammasta haittaa vielä alkuvuodesta harjoittelua ja kovia treenejä juosten tai pyörällä ei voi hetkeen tehdä.

Päätavoitteena alkaneella vuodella on todennäköisesti heinäkuinen Endurance Quest, joten melonnalle on syytä varata aikaa kalenterista enemmän. Monipuolisuuden hallitseminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä, joten liikkua pitäisikin melkeinpä niin paljon kuin mahdollista. Muu elämä asettaa omat rajoituksensa, joten ajankäytön hallinta ainakin korostuu.

JanneS:

Vuoden 2011 päätavoitteena oli Retki-rogaining 24h, jota silmällä pitäen alkuvuoteen tuli useampi pitkä juoksu/rogaining-treeniä. Kokonaisuutena vuodelle 2011 tuli yhteensä kolme yli 100 kilometrin suoritusta juosten ja tavoite tehdä hyvä suoritus pääkisassa täyttyi, joten lopputulemaan voi olla todella tyytyväinen. Kestävyys pitkään juosten tehtävään suoritukseen alkaa jo olla hyvällä tasolla, mutta keskivauhtia pitäisi saada selvästi ylöspäin.

Treenimäärät jäivät selvästi 2010 vuodesta, kirjanpito on vielä hiukan kesken mutta kokonaissaldo jää jonnekin 400 tunnin alle. Juoksukilometrejä tuli jonkin verran enemmän vuodelle 2011 ja tuntien vähennys tuleekin pitkälti pitkien pyörälenkkien vähäisyydestä. Myös salilla käynti loppui alkuvuodesta 2011 työpaikan vaihdoksen myötä. Myös loppuvuoden mykoplasman johdosta pariin kuukauteen pitkittynyt ”ylimenokausi” teki oman lovensa treenitunteihin. Nyt tilanne on kuitenkin kunnossa ja pk-kausi on aloitettu.

Vuoden 2012 suunnitelmat ovat vielä auki, mutta todennäköisesti joku 24h rogaining sinne valikoituu ja Rokualle olisi mukava lähteä, jos hyvä tiimi saadaan kasaan. Tällä hetkellä työ- ja perhe-elämän kiireet eivät mahdollista pyörä- ja melontatreenimäärien nostamista useamman päivän seikkailukisan vaatimalle tasolle, joten se jää omalta osalta odottamaan tulevia vuosia, joskin tavoitteena on lisätä pyörätreenejä huomattavasti edellisestä vuodesta ja sitä kautta saada peruspyörävauhtia ylöspäin. Pääpaino tullee kuitenkin pysymään juoksussa.

Reijo:

Kausi 2011 oli ihan onnistunut. Treenimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 20%:lla ylittäen nyt 500 tuntia. Mielenkiintoista oli että noilla tunneilla treenien keskituntinopeus on ollut 10 km/h:ssa, koska vastaavasti kilometrejä kertyi 5000. Kilometrit kerrytettiin pääasiassa pyörällä, juosten, hiihtäen ja meloen.

Kilpailukausi alkoi jo keväällä Multisport-cupilla, jossa oli puolustettavana edellisen vuoden sekasarjan mestaruus. Kauden kisoissa oli paljon parantamisen varaa, mutta loppujen lopuksi tasaisella uurastuksella mestaruus uusittiin. Päätavoiteena 2011 kaudella oli ensimmäinen pitkä seikkailukisa Gold Rush Kaliforniassa. Sieltä kerättiinkin rutkasti kokemusta tulevaisuuteen. Seikkailukisojen lisäksi tuli jonkin verran kierrettyä pyöräsuunnistus- ja MTB-kisoja vaihtelevalla menestyksellä.

Tulevalla kaudella päätavoite on todennäköisesti Endurance Quest, sillä sen verran jäi pitkiin kisoihin mielenkiinto ylle. Harjoittelussa mennään aikalailla samalla kaavalla kuin 2011. Kevät uurastetaan pitkillä ja rauhallisilla peruskuntolenkeillä ja keväämmällä otetaan kisavauhtia esille. Monipuolisuus tullaan pitämään pääasiana: pyöräilyä, juoksua, hiihtoa (jos kelit sallii), melontaa, jne. Pitkälti samalla kaavalla kuin edelliselläkin kaudella.

Anu:

Vuosi sujui ilman suurempia ongelmia ja harjoitustunteja kertyi lähes 400 h. Alkuvuodesta paljon hiihtoa, keväällä pyöräilyä ja loppuvuodesta enemmän juoksua ja suunnistusta. Päätavoitteina olivat ensimmäinen 24h kilpailu Rokualla ja jo perinteeksi muodostunut Multisport-cup.

Multisport-cup käynnistyi vauhdillisesti loistavasti, mutta pientä säätöä oli heti ensimmäisessä kisassa, kun yksi vaihtoleima puuttui. Myös Archipelagon ikimuistoinen kanootti-uinti muistutti oikean kanootti/kajakki-valinnan tärkeydestä ja melontaharjoittelun tarpeesta. Ensimmäinen yli 24h kilpailuni Rokualla meni SOS:n joukkueessa hyvin ja kokemus oli loistava. Syys-lokakuun 5 viikon kisaputki, suunnistuksen SM-kisoja ja X-kaato, lopetti kisakauden ja jätti positiivisen kuvan koko kaudesta. Kauden aikana tuli myös testattua ensimäistä kertaa pitkiä juoksuja, kevät-rogaining n.70km ja Mammuttimarssi 106km.

Tulevalla kaudella tarkoituksena kiertää jälleen Multisport-cup ja toiveena myös joku pidempi kisa, mahdollisesti Endurance Quest tai 24h Rokua.

Tavoitteet uusiksi

2011-12-19T12:00:00.001+02:00

Takana onnistunut kausi täynnä tavoitteiden mukaan sujuneita kilpailuja ja nousujohteista harjoittelua sekä hyvään aikaan osunut ylimenokausi. Peruskuntojakso ja pohjan luonti ensi vuotta varten alkoivat jo lokakuussa ja edellykset laadukkaaseen harjoitteluun olivat loistavat. Sitten tulee se mutta, ja kaikki menee uusiksi.

Syyskuussa tiimin ensimmäinen pitkä seikkailukilpailu osoitti, että paljon asioita oli tehty edellistalven ja kevään aikana oikein. Kilpailusta jäi sopivasti hampaankoloon ja motivaatio harjoitteluun oli kova. Matkan lopulla tullut vatsatauti viivästytti palautumista tarjoten samalla sopivan hetken ylimenokaudelle. Lokakuun puolivälissä alkoi taas suunnitelmallisempi harjoittelu ja kaikki sujui hyvin, ainakin kuukauden verran.

Marraskuussa akillesjänne alkoi yllättäen oireilla muuten onnistuneen treeniviikon päätteeksi. Piti lopettaa harjoittelu hetkeksi ja aloittaa tulehduskipulääkkeiden syönti. Lääkärin mukaan pyöräily olisi hyväksi jalalle, mutta muutamat kokeilut osoittivat päin vastaista. Kun noin neljän viikon aikana merkkiä parantumisesta ei näkynyt, käytettiin jalkaa ultraäänessä ja tulos oli arvattava: akillesjänteessä on repeämä ja kaikki urheilu on lopetettava (pois lukien uinti, joka ensimmäisen käynnin myötä aiheutti korvatulehduksen).

Akillesjännevaivat ovat siitä ikäviä, että ne ovat äärimmäisen hitaita paranemaan, eivätkä välttämättä ikinä edes parane kunnolla. Tammikuulle suunniteltujen tapahtumien ilmoittautumiset on peruttu, mutta helmikuussa olevat 24h- ja Finlandia-hiihto ovat edelleen optimistisesti kalenterissa. Jos jalka kestää, niin silloin mennään, mutta vain fiilistelemään ilman tavoitteita.

Turhaan ei matkustettu viikoksi Tahkolle, kun edes joku hiihtää
Ensi kesälle suunniteltu maratonajan parannus Tukholmassa jää näiltä osin tekemättä ja ainakin toukokuisen EM-rogainingin voi unohtaa. Mutta jotain hyvää asiassakin on: melontaa ehtii tulevana keväänä ja kesänä harjoitella enemmän. Endurance Quest heinäkuussa on vielä suunnitelmissa ja siellähän melonnan on syytä kulkea, jos meinaa kilpailussa maaliin saakka selvitä.

Vieroitusoireet urheiluun ovat kovat. Ahdistumista, kiukuttelua, ärtyisyyttä ynnä muuta on saattanut olla havaittavissa, ja mitä enemmän asioita ajattelee, sen raskaampaa on. Ensi vuodesta on ainakin kehityksen suhteen tulossa välivuosi. Onneksi sentään kelit ovat olleet harjoittelun kannalta huonoja tänä talvena.

JanneH

Itsenäisyyspäivän Montrail

2011-12-06T21:31:00.000+02:00

Mitähän sitä tekisi itsenäisyyspäivänä? Kaikilla on omat mielenkiintonsa ja meille se tarkoitti pitkää maastojuoksulenkkiä. Multisport palstalle laitettiin kutsu jakoon ja toivotettiin muutkin samanhenkiset lenkille mukaan. Valitettavasti JanneH:lle oli iskenyt akillesjänteen tulehdus ja JanneS:llä oli pitkittynyt flunssa ja kumpainenkin joutui jäämään huoltojoukkoihin. Näinollen mekin jo meinattiin perua, kun puolet joukkueesta oli sairastuvalla. Laitettiin kuitenkin vielä kyselyä olisiko muita kuitenkin tulossa ja lopulta meitä oli palstan perusteella 6 henkeä lähdössä. Ei muuta kuin juoksuvarusteet valmiiksi ja herätyskello soimaan itsenäisyyspäivänä klo 6.15.

Saavuttiin ajoissa Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalle ja yllätykseksi sinne alkoi vyörymään väkeä oikein mukavasti. Lopulta klo 8 matkaan lähti peräti 16:n hengen ryhmä. Porukka koostui seikkailu-urheilijoista ja rogaininghenkisistä urheilijoista. On meitä sitten muitakin "hulluja" viettämään itsenäisyyspäivää Nuuksion metsiin. Edellisenä iltana oli satanut paikoin jopa 10cm uutta nuoskalunta. Se ei onneksi liiemmin haitannut menoa ja itseasiassa antoi hyvän pidon ja vaimennuksen koko matkalle.

Matka suuntautui Montrailia vastapäivään kohti Luukkia. Porukka pysyi hyvin kasassa ja pian Luukin jälkeen 4-henkeä irtaantui aikomuksenaan tehdä lyhyempi noin 30km lenkki pitkän Montrail reitin sijasta. 12 henkeä jatkoi matkaa ilman suurempia pysähdyksiä Reitti2000 myötäillen Salmeen. Salmessa JanneS järjesti meille hienon puolivälin huollon. Tarjolla oli Cokista, vettä, banaaneja, suklaata ja karkkia. Joku jo ehti tokaistakin, että kuinka se Janne tietääkin niin hyvin urheilijoiden välipala tarpeet? Iso kiitos kaikilta JanneS:n baarille!

Iloista urheilijajoukkoa lyhyellä puolimatkan tauolla. Kuva JanneS.
Salmesta porukka erkaantui ainakin kolmeen ryhmään. Me jatkettiin Lupuksen kokoonpanolla Anu, Reijo ja Jussi. Matka taittui Jussin hyvällä paikallistuntemuksella Kattilan ja Haukkalammen hienoja polkuja pitkin Solvallaan. Sieltä vielä loppurutistus takaisin Pirttimäkeen. Matkaa lopulta mittarissa 52km ja juoksuaikaa kului reilu 6,5 tuntia. Muut taisivat seurata Reitti2000:n merkkejä, kun meidän kulkemilla poluilla ei ollut näkyvissä edellä olevien kenkien jälkiä.

Kiitokset kaikille mukana olleille hienosta polkujuoksutreenistä. Nähdään Loppiais-rogainingissa.

-Reijo & Anu

Marraskuu

2011-12-02T22:25:00.005+02:00

Siinä missä kaverit treenaavat jo täyttä häkää tulevaa vuotta varten, on Lupus Extreme kärsinyt synkästä marraskuusta. Harmaus ja pimeys ovat tuntuneet entistä vaikeammilta, kun harjoittelussa on joutunut pitämään erinäisten syiden vuoksi taukoa.

Reijolle, Anulle ja JanneS:lle marraskuu oli suunnitellusti ylimenokuukausi Mammuttimarssiin saakka jatkuneen syksyn myötä. Minä puolestaan keventelin jo syyskuussa Gold Rushin jälkeisen palautumista olennaisesti hidastaneen vatsataudin jälkeen. Lokakuun alku meni vielä kevyesti, mutta loppukuusta treeni alkoi kulkea suunnittellusti. Parituntisia polkujuoksulenkkejä tuli kuutena viikonloppuna putkeen ja fillarilla kilsoja mukavasti pääosin asvaltilla. Kajakillakin pääsi pariin otteeseen joelle ja kaksi kertaa merelle, joista molemmat kerrat olivat omalla tavallaan hienoja. Ensin meloimme Sovijärven Tuomaksen kanssa Vuosaaressa myöhään illalla pilkkopimeässä täysin tyynellä ja seuraavana viikonloppuna kävin Kolehmaisen Mikon kanssa kiertämässä Lauttasaaren tuulisessa kelissä kaksikolla.

Sulia melontavesiä riittää vielä
Hyvin käynnistynyt peruskuntokausi meni säpäleiksi pari viikkoa sitten ja pohja huuhtoitui pois kuin syksyn sateet Vantaanjokeen. Pyöräilyssä todennäköisesti vähän kylmää saanut akillesjänne tuntui jäykältä, ja lopullisesti jalka kipeytyi kun kävimme JanneS:n kanssa pyöräilemässä 3,5 tuntia maastossa ja heti seuraavana päivänä juoksin Kallioniemen Jussin kanssa 28 km pääosin teknisiä maastopolkuja.

Kun sunnuntai-iltana ei enää pystynyt kävelemäänkään, tein oman diagnoosin tulehduksesta ja aloitin lääkekaapissa olleen tulehduskipulääkekuurin, venyttelyn ja kylmähoidon. Ihan kokonaan on vaikeaa olla paikallaan ja yritin epätoivoisesti viime viikolla tehdä kevyitä treenejä kuntopyörällä, mutta niistä ei seurannut varsinaisesti mitään positiivista. Töihin oli mentävä autolla, vaikka tosin kytkimen painaminen vihloi ikävästi jalassa.

Tänään käydessäni lääkärillä tuli juoksukieltoa pari viikkoa ja resepti tulehduskipulääkekuurin jatkamiselle. Suunta on kuitenkin parempaan päin ja kevyen pyöräilyn voi todennäköisesti jo kohta aloittaa. Mutta hyvin ei mene JanneS:lläkään, päinvastoin: yskää ja flussaa on jatkunut kuukauden ja tänään lääkäri määräsi antibiootteja epäillen vahvasti mykoplasmaa. Tautina se on urheilijan painajainen ja saattaa olla äärimmäisen sitkeä. Ei ihan sitä, mitä ylimenokaudelta odottaa.

Henkisen lamaantumisen lisäksi harjoittelutauossa hankalaa on syöminen. Kun on tottunut liikkumaan toistakymmentä tuntia viikossa, on energiankulutus eri luokkaa kuin ilman urheilua. Elimistö on tottunut saamaan ruokaa, joten on jatkuvasti kova nälkä. Silti olo on turvonnut kuin Timo Jutilalla jääkiekkouran jälkeen. Ehkä pieni ruokaremontti voisi olla paikallaan pidemmänkin päälle.

Aurinko voi paistaa joskus marraskuussakin
Treenaaminen märkässä pimeässä marraskuussa ei ole useinkaan kivaa ja vaatii lujaa henkistä kestävyyttä. Sitähän seikkailu-urheilu kaiken kaikkiaan onkin, epämukavuusalueella liikkumista erityisesti henkisesti. Mutta vielä raskaampaa on olla tekemättä mitään, sillä siinä vasta liikkumaan luotu ihminen ahdistuu. Joten te jotka pystytte treenaamaan, kääntäkää marraskuun synkkyys positiivisuudeksi ja ottakaa kaikki irti syksyn viimeisistä lämpimistä keleistä.

Viime talven kelejä on välillä ikävä
JanneH

Kausi 2011 kisa kisalta

2011-11-23T20:30:00.001+02:00

Vuonna 2011 Lupus Extremen toiminta oli aktiivista ja kauteen mahtui monta hienoa seikkailu- tai multisport-kisaa sekä kotimaan pisimmät rogaining-kilpailut. Tässä jutussa on koosteena kauden kilpailukohokohdat ja mistä mikäkin kilpailu muistetaan.

Spring Adventure 7.5.

Kauden multisport-avauksessa Karjaalla Lupus Extreme oli mukana kahdella joukkueella. JanneH ja Jussi Kallioniemi osallistuivat miesten kilpasarjaan ensimmäistä kertaa yhdessä ja Reijo ja Anu kisasivat sekasarjassa. Kilpailun taso oli kovin moniin vuosiin ja mukana oli useampi joukkue myös Virosta. Kilpailun aikana melottiin pariin otteeseen, pyöräiltiin ja juostiin niin metsässä kuin kaupungissakin.

Talven jälkeen homma oli vielä hakusessa ja palkintopallisijat jäivät saavuttamatta. Reijon ja Anun vauhti oli sekasarjassa ylivoimaista, mutta unohtunut leimaus melonnan vaihtopaikalla pudotti sijoitusta. JanneH ja Jussi taas hakivat vielä tuntumaa ja joutuivat toteamaan seitsemän joukkueen olleen nopeampia.

Joukkueet lähtöviivalla (kuva: Tuomas Sovijärvi)
Salpaus-rogaining 7.5.

JanneS ja Juha Päivärinta kävivät Lahden suunnalla hakemassa tärkeää rogaining-kokemusta 12 tunnin Salpaus Rogainingista. Alun hyvästä vauhdista huolimatta lopputuloksissa tiimi jäi kahdeksanneksi isojen pummien johdosta. Hyvää kokemusta kilpailusta tuli kuitenkin kauden päätapahtumaa Retki-rogainingia varten.

No Limit Adventure 11.6.

Multisport cup jatkui kesäkuussa Solvallassa Espoossa. Lämpötila kipusi kilpailun aikana 30 asteen kieppeille ja teki tehtävänsä monelle joukkueelle. Reitti oli sen verran pitkä, että seitsemän tunnin aikarajassa kaikki rastit ehti hakea miesten kilpasarjassa vain yksi joukkue ja sekasarjassa pari. Lajeina perinteisten melonnan, juoksun ja pyöräilyn lisäksi oli myös coastaleering ja rullaluistelu.

Reijo ja Anu ottivat sekasarjassa toisen sijan Omjakonin Heikki Hihnalan ja Outi Sepän korjatessa potin. JanneH ja Jussi Kallioniemi taistelivat pitkään miesten kilpasarjan kolmannesta sijasta mutta joutuivat antautumaan muutamalla minuutilla. Kolmatta joukkuetta kipparoinut JanneS kiersi reittiä yksin täyden ajan parina olleen Matti Antilan keskeytettyä muutama tunti ennen maalia.

Joukkueet ennen starttia kuuntelemassa ohjeita
Rokua Geopark Challenge 22.-23.7.

Kesän ainoa kotimainen pitkä kisa käytiin Rokualla Rokua Geopark Challenge kisassa. Tiimiläisistä Anu ja Reijo ottivat osaa 24h Extreme sarjaan. Anu kiiti voittoon ScandinavianOutdoorStore.com:n joukkuueessa Riitta Siltasen ja Taija Huuskosen kanssa. Reijo kisasi Omjakonin joukkueessa Heikki Hihnalan ja Niko Sorvarin kanssa. Niko saatiin joukkueeseen viime metreillä vaihdoksen kautta. Joukkueen lopputulos oli kokonaiskilpailun 6. sija, viimeinen joukkue, joka pääsi koko radan läpi ilman cut-offeja.

Kisa käytiin hienoissa oululaismaisemissa ja varmasti kaikkein mieleenpainuvin osuus oli trekkaus kuuluisilla suo-osuuksilla. Näin jälkikäteen nekään suoosuudet eivät enää tunnu olleenkaan niin pahoilta kuin siellä rämpiessä. Mielenkiintoiseksi kisan alun teki Omjakonin myöhästyminen noin 20 minuuttia lähdöstä, kun Heikki käväsi aamutuimaan vielä asiakkaissa. Ensimmäisen pitkän osuuden coastaleering oli kaikkien mieleen. Hienot maisemat, vaihtelevuutta ja virkistävä vesi piti joukkueiden mielialan korkealla.

Normaalia vetisempi rullaluisteluosuus (kuva: Tuomas Sovijärvi)
Archipelago Adventure 20.8.

Multisport cupin kolmas osakilpailu käytiin meren äärellä. Kilpailusta jäi mieleen kova tuuli ja aallokko, jotka haastoivat seikkailijoita erityisesti melontaosuudella. Noin puolet joukkueista suoritti melonnan aikana omaehtoisen uinti-questin, näiden joukossa Reijo ja Anu. Kilpailussa oli peruslajien lisäksi erittäin hieno saaristossa tehty coastaleering.

JanneH ja Jussi Kallioniemi johtivat kilpailua parin ensimmäisen tunnin ajan, mutta putosivat melonnan aikana kolmannelle sijalle pitäen sen loppuun saakka. Reijo ja Anu ottivat niin ikään kolmannen sijan sekasarjassa.

Retki-rogaining 20.8.

JanneS:n ja Juha Päivärinnan kauden päätapahtuma Retki-rogaining kisattiin Raaseporissa. Reittisuunnitelma oli tehty hiukan liian toiveikkaaksi, joka tarkoitti isoja pistemenetyksiä, kun tiimi joutui oikaisemaan kisan loppupuolella. Kyseessä oli molempien ensimmäinen 24 tunnin jalan käyty kilpailu, joten lopputulokseen 10. sija 122km etenemisellä voi olla todella tyytyväinen.

Parhaiten kisasta jäi mieleen vajaan kahdeksan tunnin kohdalla tehty Siwa-visiitti, jolla mukaan tarttui pari litraa kokista, ja kokiksen säännöstely sen jälkeen, että sitä riittäisi mahdollisimman pitkälle. Toinen aika paljon tuskaisempi muistikuva on kisan loppupuolelta, kun jokainen kivi tuntui jalkapohjassa pistävänä kipuna. Oppina jäi mieleen, että ne 100km jälkeiset kilometrit ovat todellakin kovan työn takana. Tämä totuus oli toki kerrottu, mutta vasta oma kokemus sen konkretisoi. Seuraavalla viikolla tuli kuitenkin jo katseltua ensi kesän Rogaining-kalenteria.

Juha ja JanneS valmistatuivat Retki-rogainingiin heinäkuussa Bodominjärven ultraintervallissa
Gold Rush Mother Lode 8.-11.9.

Reijon ja Jannen kauden kohokohta oli ARWS-sarjaan kuulunut Gold Rush Mother Lode Kaliforniassa. Vaikka ensimmäisestä pitkästä kilpailusta jäikin paljon parannettavaa, oli suoritus kohtalainen ja tuloksena viides sija. Kokeneet seikkailijat Heikki Hihnala ja Outi Seppä täydensivät joukkuetta hyvin ja oppia tuli roppakaupalla.

Kilpailu kesti tiimin osalta 78 tuntia ja reitti kulki läpi upean Sierra Nevada -vuoriston ja Stanislaus National Forestin. Kokonaisnousua kilpailun aikana tuli yli 10 km. Vauhti oli välillä tiheissä puskissa hidasta, kun taas nopeimmissa alamäissä mentiin fillarilla liki 80 km/h.

Reijo ja Outi vuoristotrekillä liki 30 asteen paahteessa
X-kaato 25.9.

Multisport cupin päätös oli perinteiseen tapaan X-kaato, joka kilpailtiin tällä kertaa Vuosaaressa. Lupus Extreme oli saanut jälleen viivalle kolme joukkuetta, tosin näistä vain Reijon ja Anun muodostama parivaljakko lähti taistelemaan oman sarjansa kärkisijoista. JanneH oli saanut parikseen veljensä Jussin ja JanneS kilpaili Sakari Hollménin kanssa.

Meno kisassa oli hieman normaalista poikkeavaa. Melontaosuudella vain toinen joukkueesta meloi ja toinen juoksi, ja koko kisan ajan rastivälit olivat lyhyitä ja meno aggressiivista. Rastipisteinä oli muun muassa bunkkereita, kellareita ja juoksuhautoja.

Sekasarjassa Reijo ja Anu ottivat hopeaa hulppealla neljän sekunnin erolla voittajiin. Miestensarjan joukkueet löytyivät tulosluettelon puolivälin paikkeilta.

KK-rogainingin myötä kisakausi paketissa

2011-11-12T21:20:00.001+02:00

Lupus Extremen kilpailut vuodelta 2011 saatiin vihdoin lopullisesti pakettiin, kun suomalaisranskalainen kokoonpano Janne Hietala - Paul Galode osallistuivat Tuusulassa järjestettyyn KK-rogainingiin lauantaina. Vauhti oli kohtalaista, mutta reagointi reittisuunnitelmaan kilpailun aikana tiputti sijoitusta isolla kädellä.

Jos rogainingissa puoli tuntia ennen määräaikaa on hakematta yksi rasti ja maaliin tulee lopussa kiire, ei reittisuunnittelua ja siihen reagointia voida pitää täysin onnistuneena. Niin kävi tiimille tänään, kun ensimmäistä kertaa rogaining-kilpailussa ehti helposti hakeakin kaikki rastit. Niinpä podium-paikoista taistelu muuttui kovavauhtiseksi parituntiseksi treeniksi.

Lehtosen Jussi oli järjestänyt Kalevan kierroksen päättäjäisten yhteyteen kahden tunnin mittaisen rogaining-kilpailun Tuomaalansuon alueelle. A3-kokoisella 1:10 000 mittakaavan kartalla oli 27 rastia, joita sai hakea kahden tunnin ajan vapaassa järjestyksessä mahdollisimman monta. Lähdimme reittisuunnittelussa liikkeelle siitä, että kaikkia ei ehtisi hakea ja lopussa oleva suo saattaa olla hidasta juosta. Päätimme jättää reitiltä rastin 29 pois, jotta lopussa ei tarvitsisi skipata 3-5 pisteen arvoisia rasteja.

Ensimmäisen tunnin aikana painettiin kaasu pohjassa isoa kovaa ja tossu liikkui kiitettävään tahtiin suunnistuksen sujuessa varmasti. Yhden vihreäksi piirretyn pihan läpi päätimme olla oikomatta ja jäimme sillä välillä vajaan minuutin niistä, jotka vetivät tylysti nurmikon poikki. Olimme aikataulusta edellä, mutta päätimme yhtä pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, sillä lopun suo oli edelleen mysteeri.

Suolla pahalta näyttäneet rastit löytyivätkin helposti ja kelloon näytti jäävän aikaa selvästi. Tullessamme viimeiselle suunnitellulle rastimme vilkaisu kelloon osoitti, että aikaa oli vielä 32 minuuttia. Vaihtoehtoina oli mennä suoraan maaliin ja hävitä niille, jotka ovat hakeneet kaikki rastit. Toisaalta rastin hakuun menisi loppuaika, joten todennäköisesti sijoitus ei muuttuisi, teki miten teki. Tarkoituksena oli kuitenkin juosta kahden tunnin treeni puolentoista tunnin sijaan, joten lähdimme vielä hakemaan viimeisen puuttuvan rastin joutuen ravaamaan kuusi kilometriä ylimääräistä. Lopussa aikaa jäi ruhtinaalliset kaksi minuuttia.

Kilpailun voitti Pekka Teivaanmäen ja Niko Toimelan muodostama parivaljakko ja kakkoseksi noin minuutin marginaalilla ehti Tuomas Maisala. Tiimin vauhti olisi kaiken järjen mukaan riittänyt kolmanteen sijaan, jos matkan aikana olisi käytetty hieman enemmän järkeä. Rastin 29 kun olisi voinut hakea ainakin kahdessa kohtaa ihan järkevästi.

Tärkeintä oli kuitenkin kilpailun hyvä harjoitusvaikutus. Vuoden 2011 kisat on näillä näkymin takana päin ja pohjatyö ensi kauden kisoja varten on aloitettu. Tärkeä osa harjoittelussa tulee olemaan henkisellä puolella, jotta vastaavilta virheiltä jatkossa vältytään. Tällä kaudella lähes jokaiseen kisaan mahtui jotain pientä, joka sotki muuten onnistuneita kisoja.

JanneH

Mammuttia selättämässä

2011-11-01T11:03:00.000+02:00

Tiimi osallistui viikonloppuna Hangon Lappohjassa järjestettyyn jo legendaariseen mammuttimarssiin peräti kolmen tiimin voimin. Sää suosi osallistujia ollen reilusti plussan puolella kokoajan ja muutamat pienet vesisateetkaan eivät matkantekoa haitanneet. Järjestelyt olivat taas huippuluokkaa, ensi vuonna uudestaan.

Matkan arvontaa
Alunperin tarkoituksena oli lähteä liikkeelle kahden tiimin voimin, Reijo ja Anu Lupus Extreme Mix tiimillä ja JanneS Lupus Extreme I tiiminä, kunnes Jussi keksi pari päivää ennen kisaa tarvitsevansa kolme UTMB pistettä, jos vaikka ensi kesänä kiinnostaisi lähteä matkailemaan Keski-Eurooppaan ja ilmoittautui Runtulle. Puolentoista tunnin ryhmässä juoksun jälkeen Jussi kuitenkin tuli järkiinsä ja totesi, että onkin mukavampaa mennä loppumatka isommalla porukalla kuin yksin juosta Runtun jäljellä olevat 120km. Päätöstä helpotti myös se, ettei muita runtulaisia näkynyt mailla halmeilla siinä vaiheessa.

Kisan kulku
Starttasimme kaikki Lupuksen tiimit yhdessä ekalle kierrokselle, alussa letkassa oli kymmenkunta henkilöä, mutta lopulta porukan koko oli kuusi henkeä Ulkoilun Maailman Tommin ja Eetun kanssa. Pidimme ekalla kierroksella (n. 35km pääosin hiekkateitä) vauhtina n. 6:30 min/km, joka oli jonkin verran kovempaa kuin mitä olen yleensä alussa mennyt näillä pidemmillä matkoilla.

Hieman alle 4 tunnin juoksemisen jälkeen saavuimme uintirastille, jossa yleisön painostuksesta vaihdoin lennosta uintiin sakkorastin sijasta. Uintirasti ei lopulta ollut ollenkaan niin paha kuin odotin. Ajallisesti siinä säästi jonkin verran, uinti + sen jälkeinen huolto vei 23 minuuttia kun Reijolla ja Anulla meni n. 20 minuuttia pelkkään sakkorastin hakemiseen. Uintia ei paljon nopeampaa olisi voinut suorittaa, mutta huoltoon sen jälkeen tuhraantui vähän turhan paljon aikaa.

Starttasin yksin toiselle kierrokselle sillä ajatuksella, että otan pari rastiväliä rennosti ja lopputiimi saa minut kiinni ennemmin tai myöhemmin. Heti rastin R30 jälkeen näimmekin toisemme, n. 3 minuuttia sen jälkeen kun olin tiputtanut karttani jonnekin metsään pyöritellessäni erillisinä printteinä olevia rastien lähestymiskarttoja. Ulkoilun Maailman pojat ottivat meidät sitten seuraavan rastin jälkeen kiinni, jonka jälkeen etenimmekin pitkän matkan kuuden hengen porukkana. Hangonniemen jälkeen Jussin, Tommin ja Eetun juoksujalkaa alkoi sen verran kolottaa, että pojat lähtivät omille teilleen, meidän seuraillessa vähän rauhallisempaa tahtia. Loppukirin saimme vielä aikaiseksi R46:lta maaliin, kun vastaan tuli hölkkäillen kolmen hengen porukka ja totesimme että meidänhän ohi ei kukaan mene.Viimeiseen n. 4-5 km meillä meni n. puoli tuntia välillä katsellen taaksepäin ettei siellä vain näy ketään. Loppukiri osoittautui turhaksi kavereiden tullessa n. 27 minuuttia meidän jälkeen maaliin, mutta hyvä fiilis siitä silti jäi.

Taktiikkana oli oikaista mahdollisimman paljon, joka onnistuikin todella hyvin Reijon toimiessa päänavigaattorina. Yhtään varsinaista suunnistusvirhettä ei matkalla tullut, pitkä oikaisu lentokentän päästä R44:lta R45:lle osui varsin hitaaseen maastoon, mutta sitä olisi kartasta ollut aika hankala arvioida etukäteen.

Varusteista
Yksi omista päätavoitteista oli testata varusteita 24h rogaining kisoja varten. Kenkävalintana oli ekalle lenkille Niken Vomerot ja toiselle kierrokselle Speed Cross 2:t. Yhdistelmä toimi hyvin, ainoa vaurio lopulta oli yhden jo ennen kisaa melkein lähteneen kynnen kulmakertoimen kasvaminen. Samalla selvisi, että vaikka Vomerot toimivat hyvin tievoittoisella alkupätkällä, en olisi niillä halunnut loppumatkaa mennä. Myös Speed Crossit tuntuvat toimivan hyvin tuon 60-70km, mutta sen jälkeen kaipaisin vähän enemmän iskunvaimennusta. Täydellisten tossujen etsintä siis jatkuu.

Reppuvalintana oli tällä kertaa Deuterin 10 litrainen speed lite, joka houkutti painollaan (n. 320 grammaa). Reppu toimi kyllä juostessa, oli kevyt ja sinne mahtui kaikki vähät tavarat mitä oli mukana, mutta kaipasin silti Osprey Talonin lukemattomia lisätaskuja. Loppupäätelmänä kannan ensi kerralla mielelläni sen 150 grammaa enemmän, jotta saan noita elämää helpottavia lisätaskuja jonne voi laittaa kaikkea mitä matkalla tarvitsee.

Energiat ja nesteet
Energiat riittivät hyvin koko matkan ja nestettä tuli nautittua enemmän kuin yleensä. Ruokapuolella yhteensä meni 3 suklaapatukkaa, 1.5 energiapatukkaa, n. 150g karkkia ja sipsejä, 1 Siripiri putkilo, 1 banaani, 2 juustosämpylää ja 5 nakkia. Huoltopaikalla otin pari mukillista lämmintä mustikkakeittoa. Juomapuolella nestettä kului yhteensä n. 5.5 litraa.

Jatkosuunnitelmat
Tästä alkaa omalta osalta ylimenokausi ja vannoinkin matkalla, että kisastartteja ei enää tälle vuodelle osu ja aion siitä pitää kiinni. Tiimistä saattaa olla lähtijöitä vielä Raatojuoksuun ja/tai KK-rogainingiin, joita voin molempia lämpimästi suositella. Joulukuun alkupuolella tiimillä on suunnitelmissa joko käydä Nuuksiossa juoksemassa Montrail tai vaihtoehtoisesti käydä hakemassa virtuaalirasteja allekirjoittaneen varastoista löytyviltä radoilta. Tammikuun alkupuolella ohjelmassa on jo perinteinen Loppiaisrogaining (8h).

Vuoden 2012 suunnitelmat ovat vielä piirustuspöydällä, niistä sitten enemmän kun jotain varmistuu, mutta se on varmaa että mammuttimarssi tulee olemaan mukana. Josko ensi vuonna sitten matkana Runtu, Luistelijoiden esimerkkiä seuraten.

JanneS

Kauden viimeiset kilpailut lähestyvät

2011-10-24T22:00:00.001+03:00

Tiimin blogi-rintamalla on ollut viime aikoina hiljaista, mikä on suoraa seurausta vähäisestä harjoittelusta ja kilpailuista. Pääasiassa koko porukka on viettänyt ylimenokautta, mutta loppusyksyä sävyttävät vielä parit kilpailut tulevina viikonloppuina.

X-kaadon myötä tiimi aloitti ylimenokauden ja treenailu on ollut viime aikoina satunnaisella tasolla. Loppusyksylle osuu kuitenkin muutama kilpailu, joihin täytyy mahdollisuuksien mukaan päästä osallistumaan, vaikkei kaikkein paras kuntohuippu olisikaan juuri nyt päällä.

Jo kuudetta kertaa järjestettävä Mammuttimarssi kisaillaan tämän viikon perjantai-illasta alkaen Lappohjassa. Tarjolla on matkoja 30-170 km edestä ja Lupus Extremeä 100 km marssisarjassa edustavat JanneS, Reijo ja Anu. Aikaraja kaikissa sarjoissa on 24 h ja varsinkin pidemmissä sarjoissa sitä voidaan pitää jotakuinkin mahdottomana, onhan pisimmän sarjan nimikin Mahoton. Raporttia kisasta on luvassa ensi viikolla.

Marraskuun alussa Sipoossa suunnistetaan pitkän matkan suunnistuskilpailu Raatojuoksu, jossa mahdollisesti nähdään myös tiimiläisiä. Tästä viikon kuluttua Tuusulassa käydään kahden tunnin mittainen KK-rogaining, jonne lähdetään ainakin yhden joukkueen voimin.

Näiden jälkeen kauden pitäisi olla lopullisesti paketissa ja katseet käännetään analyysien jälkeen tulevaan vuoteen.

Linkkejä tapahtumiin:
Mammuttimarssi
Raatojuoksu
KK-rogaining

JanneH

X-kaato kruunasi Multisport cupin

2011-09-25T12:30:00.002+03:00

Multisport cup saatiin päätökseen lauantaina perinteiseen tapaan X-kaadossa. Vuosaaren semiurbaaneihin maastoihin oli järjestetty kivaa tekemistä aamuyöksi ja -päiväksi ja viivalla olikin yli 50 tiimiä. Lupus Extreme osallistui karkeloihin kolmen joukkueen voimin.

Cupin neljäs osakilpailu X-kaato keräsi porukkaa Vuosaareen kuten aiemminkin niihin aikoihin, kun paikalliset asukkaat vaelsivat yökerhoista koteihinsa. Kartat jaettiin klo 3.30 ja starttipistooli kajahti klo 5.00. Lupus Extremen vahvuudessa mukana olivat kilpasarjassa JanneH ja Jussi Hietala sekä JanneS ja Sakari Hollmén, ja sekasarjassa Reijo ja Anu.

Kilpailu sai oman sävytteensä, kun yhtenä questinä ollut lyhyt melonta peruttiin ruuhkan takia ja tuloksissa hyvitettiin questillä käytetty aika. Matkan varrella tarkasta sijoituksesta tai aikaeroista ei siis ollut tietoa, joten tulosluettelossa nähtiin hyvin pieniä eroja. Karvaimman tappion kokivat Reijo ja Anu, jotka reilun neljän ja puolen tunnin kisaamisen jälkeen jäivät sekasarjassa hopealle neljän sekunnin erolla. Sarjan voitti ScandinavianOutdoorStore.com kokoonpanolla Eetu Ahlqvist ja Riitta Siltanen.

Myös kilpasarjan kärkikolmikossa oli pieniä eroja, kun toiseksi tulleen Ravitiimin ja pronssia ottaneen Vaarojen maratonin ero oli kuusi sekuntia. Paras paikalla olleista oli Omjakon, jota edustivat Heikki Hihnala ja Jaakko Mäkelä. Nopeinta vauhtia pitivät SOS:n miesjoukkueen Juha Prittinen ja Pekka Teivaanmäki unohtaen kuitenkin yhden vaihtoleiman ja saaden siitä miinuspisteitä.

Lupus Extremen kilpasarjan joukkueet olivat mukana lähinnä nautiskelemassa reitistä, sillä vauhti näillä kokoonpanoilla ei riittänyt kärkitaistoon. Kilpailun tiimellyksessä unohtuneet leimaukset kaiken lisäksi rasittivat rankasti tuloksissa molempien joukkueiden osalta. Harmittava tapa pilata muuten ehjästi sujunut kilpailu.

Lyhyet rastivälit ja useat questit olivat reitin erityispiirteitä

Kilpailu käynnistyi siten, että toinen joukkueen jäsenistä meloi kajakilla ja toinen juoksi, rastilla molempien piti olla yhtäaikaa. Järjestäjän tarjoamat melat tuntuivat Epicin Mid Wingin jälkeen kohloilta, mutta tilanne oli sama kaikille. Isoja eroja melonnassa ei tullut ja porukka pysyi kohtalaisen tiiviissä kasassa myös melontaa seuranneissa pyörä- ja juoksusuunnistuksissa.

Rastilla 19 oli jo mainittu lyhyt avokanoottimelontaquest, jonne porukka tuli sen verran tiiviissä rykelmässä, että homma meni jonottamiseksi tarjolla olleen kaluston pienen määrän takia. Noin 15 tiimiä ehti meloa, kunnes järjestäjä ilmoitti peruvansa melonnan ja ajat hyvitettiin. Ratkaisu oli tilanne huomioiden järkevä, sillä muuten hitaimmilla joukkueilla kilpailun maksimiaika kuusi tuntia olisi tullut loppureitillä vastaan.

Seuraava quest oli rastilla 23 ja siinä haettiin pari rastia, joiden etäisyys ja suunta mäen päältä oli ilmoitettu. Rastilla 25 laskettiin betonimuurissa olleita syvennyksiä ja rastilla 29 suunnistettiin Toisen maailmansodan aikaisissa juoksuhaudoissa, jotka olivat enemmän tai vähemmän kaatuneiden puiden peitossa.

Kaiken kaikkiaan reitti oli hieno ja tarjosi mahtavia rastipisteitä kaikenlaisissa bunkkereissa ja kellareissa. Pyöräsuunnistus oli lyhyiden rastivälien myötä hieman tavallista tarkempaa ja aiheutti yllättäviä ongelmia. Ilmeisesti porukassa ajo luo sen verran paineita, että helpoissakin paikoissa ajetaan risteyksissä väärin ja missataan polkujen lähtöjä.

Cupin kokonaistilanteessa palkinnoille

Reijo ja Anu nappasivat viime vuoden tapaan sekasarjan cup-voiton, vaikka yksittäisen osakilpailun voitto jäikin tänä vuonna saavuttamatta. Suorittaminen oli kuitenkin koko porukan tasaisinta ja kiertopalkinto matkasi Järvenpäähän.

Kilpasarjassa JanneH:n ja Jussi Kallioniemen suoritukset kolmessa ensimmäisessä kilpailussa toivat cupin kolmannen sijan. Voiton nappasi Multisport.fin nelikko Pete Forsman, Ville Niemelä, Janne Mononen ja Eero Jäppinen ja toisen sijan Markus Kettunen ja Tommi Putkuri. Sääntöjen mukaan neljän osakilpailun kolme parasta suoritusta lasketaan tuloksiin ja joukkuetta saa kauden aikana edustaa yhteensä neljä eri urheilijaa.

Lupus Extreme kiittää Multisport cupin järjestäjiä mahtavista kilpailuista tänäkin kesänä. Upeita maastoja oli jälleen löydetty Uudeltamaalta ja järjestelyt pelasivat.

JanneH

Lupus Extreme took the 5th place in team's ARWS-debut GRML

2011-09-18T19:50:00.009+03:00

Lupus Extreme took the 5th place in Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race in California week ago. For Reijo and Janne this was the first international race and therefore the help of two experienced adventure racers Heikki and Outi was precious, for this race and all upcoming ones.

Arriving to Bridgeport

Team arrived to Bridgeport on Tuesday afternoon. Acclimation to thin air was done at South Lake Tahoe as well as all race food shopping in Carson City's Wal-Mart. The evening was used for gear checking and preparations for the upcoming race.

On Wednesday we did the skill and gear tests and met our volunteer crew Jack Styer. We were told that he's the man in his job. Indeed we did notice it many times during the race. We wanted the best, we got the best!

Prologue was held on Wednesday afternoon and our tactic was to put everything in it. It brought the third place and bad problems for breathing which we solved by making a homemade sauna to bathroom by keeping the hot water running. Temperature wasn't as in normal Finnish sauna but moisture was high enough to help the lungs to recover.

Maps were published during Wednesday night after many lotteries. Reijo and Janne started to copy checkpoints from master maps, Heikki plan the route and Outi read and cover the route book etc. Finally when all were sorted out we got asleep at 11.30 pm.

Team ready to rock!
Section 1: run, bike, packrafting, hike (9 hours)

Race started with a small run through the Bridgeport town and headed by bikes to Twin Lakes where we had packrafting across the lake before a long hike. Section began well and we took a place in a leading group with Nuun. To CP4 we had a totally different route but at the CP we were together again.

After CP4 Nuun had a little better speed while we had ran out of water in dry mountains. They were able to leave us and in addition we made a small navigation mistake when trying to avoid bushwhacking. That wasn't possible and after a jungle of spikes we got company from Technu and hiked towards ACP1 together.

Keeping up good speed with Technu
Section 2: bike (18 hours)

The beginning of the section showed what would be the name of the game: up and down all the time. Janne had some problems with food and had to throw up three times. For that reason bike wasn't moving like it should have been.

We were making our way all by ourselves and had no help from other teams in navigation. Before CP8 we missed one trail and ended up a bit too far where we thought to be. We started just pushing our bikes up to hill and after a long and sweaty couple of hours found us from a top of a peak, not from the ridge.

On the whole the CP8 was difficult and we spend a lot of time to find it. After that the route to ACP2 was though going up and down all the time. The price for that was a huge downhill from Sonora pass. Extremely steep (26 % at max) road gave a speed of approximately 80 km/h.

At ACP2 we were in the fifth position because of bad navigation before CP8. We decided to sleep for one hour and lost three more positions.

Driving at the sunrise
Section 3: hike and ropes (17 hours)

After a good sleep and Jack's wonderful meal we were back in game. Leading group was 2,5 hours ahead and we started to catch up. During first two hours we had passed four teams and were in fourth place. Eagle peak was a fantastic checkpoint and ropes started to come closer.

Just before the ropes we were 1,5 hours behind the leading three teams. Two airy rappels and two challenging jumaring's were one of the best parts of the race but somehow we couldn't do it as fast as in trainings. Outi was a little frightened because the rope she was rappelling was almost broken. She had to open the only carbine between the rope and harnesses to dismount the figure eight and jumar up to change a rope.

After the ropes we even managed to do a stupid mistake in navigation while not using the compass enough. We followed a wrong trail from CP13 to CP13A and lost almost one hour. Leaders had escaped decisively. At ACP3 we slept for two hours.

Route going up to Eagle Peak
Section 4: bike (17 hours)

Beforehand a long bike section four was determined to be the key for winning the race. Our plan was to collect all mandatory as well as the optional checkpoints and it started well. Janne had found his legs and the whole team was in good shape.

After first optional checkpoint CP16A Reijo's back tire ripped and caused extra problems. The rip was too big for Stan's No Flats liquid to fix. Therefore we had to put the inner tube (with liquid) on it but apparently the big rip on the outer tire caused rather quickly small hole also for the inner tube. The liquid though kept the air in for about hour of drive and then new refill by pump.

Some routes were a bit challenging and we couldn't avoid bushwhacking at this time either. In addition the further we drove the harder started the navigation to be. And when the dark time began we had problems even to follow the Italian Bar Road, the only proper road in the area. We decided not to take three optional CP's and headed to paddling. CP17 was rewarding while offering pizza and Pepsi, the best surprise in the race. At ACP4 we took a half an hour nap.

Slow and technical bike trail
Section 5: paddling (9 hours)

Paddling with sit-on-tops was quite challenging for Heikki and Janne who were falling asleep all the time. Luckily it didn't cause any swimming's and we tried to stay awake for example by singing Finnish songs.

We got two optional CP's and would probably have had time to pick up the third one but Heikki had a very tight flight schedule and we had to finish a little earlier. That might have cost us one position but on the other hand with better navigation we could have collected more CP's by bike to confirm the fourth place.

Happy faces after the finish line

After the race

We crossed the finish line 11.45 am and 2,5 hour later were already driving towards San Francisco everything packed to flights. Heikki flied to Finland at 6.55 pm and rest of us at 6.00 am. Unfortunately we missed the after race party and had no time to chat with other competitors and organizers but this was the only chance to us to participate.

We'd like to thank Adrian, Earring-Doug, Mark and every other who had made a hard work for this race. Route was amazing and really worth of traveling. Also we'd like to thank other racers who made this contest. It was nice to have good time with you on the route. Most of all we'd like to thank our very best crew Jack who made an unbelievable work to support us through the race.

"Hirvimettällä, hirvimettällä, me kuljemme pitkin soita,
hirvimettällä, hirvimettällä, Jack keittää jo perunoita"

Janne & Team

Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race takana

2011-09-13T10:25:00.000+03:00

Kisat on kisattu ja tuloksia odotellaan vielä. Tiimi lähti Suomeen heti kisan jälkeen, joten loppumuodollisuuksia ei juuri ehditty jäädä kuuntelemaan. Kaikki tuli ainakin annettua, sillä kotimatkaa vaivasivat rakot jaloissa, naarmut ja mustelmat ympäri kroppaa, ripuli, kuumeilu, lihassäryt ja turvotus jaloissa.

Kilpailun reitti oli jonkin verran järjestäjän oletuksia pidempi ja kaikki joukkueet joutuivat jättämään useita rasteja hakematta. Pyöräsuunnistus paikallisilla kartoilla sujui varsinkin pimeässä sen verran epävarmasti, että jätimme pyörärasteja hakematta paikallisia joukkueita enemmän. Meloen rasteja sai sen verran hitaammin, että lopussa joukkueita saattoi tulla ohi muutama kappale.

Raporttia kisasta on luvassa jossain vaiheessa, kun pöly laskeutuu. Kisa oli kuitenkin hyvin järjestetty ja reitti oli todella hieno. Tärkeä tekijä suorituksellemme oli huoltajamme Jack, joka auttoi uskomattomalla tavalla siihen nähden, että tapasimme päivää ennen starttia.

Maalissa. Kuva: Gold Rush Adventure Races

JanneH

Gold Rush - day 3

2011-09-11T21:46:00.000+03:00

GPS seuranta jämähti paikalleen ja järjestäjien sivuilla seuranta on aika hiljaista, joten tällä hetkellä ainoa tietolähde on paikallinen huoltaja Jack. Tiimi on tällä hetkellä rantautunut ja pyöräilee kohti maalia.

Tiimi saapui ACP4:lle paikallista aikaa klo 00:30, hieman oletettua myöhemmin rengasongelmien vuoksi. Nopean jalkojen hoidon ja pikkusyömisen jälkeen he ehtivät ottaa 30 minuutin pikatorkut. Heräämisen jälkeen vielä kunnon pasta-ateria, jonka jälkeen tiimi lähti kajaakeilla klo 02:20.

Tiimi rantaantui "All smiles as they climbed out of the boats" klo 11:00 ja lähti polkemaan kohti maalia. Sijoituksesta ei ole tietoa. Lisää tietoja kun tiimi on maalissa.

JanneS

Gold Rush - day 2

2011-09-10T21:40:00.000+03:00

Tiimi jatkaa hyvää suoritusta ollen kahden päivän kisaamisen jälkeen neljännellä sijalla. Kärjessä tällä hetkellä lähes tasoissa Tecnu Extreme, Yogaslackers ja Dart/Nuun.

Tiimi nukkui muutaman tunnin ACP3/CP14:lla ja lähti kärjen perään kuromaan n. 3.5 tunnin keulaa kiinni. Ennakkosuosikkeina kisassa ovat juurikin kolme kärjessä olevaa tiimiä, jotka kaikki kisasivat heinäkuussa 6 päivän / 500 km Raid the North Extremen, parhaiten siellä menestyi Dart/Nuun ollen kolmas, Yogaslackers oli viides ja Tecnu Extreme kuudes.

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Maisemia ei voi ainakaan valittaa.

Kuva: Karin S. Weller

Pinecrest Peakilla kiipeilyosuudella tiimit laskeutuivat yhteensä 150 metriä ja jumaroivat 100 metriä, ja ilmeisesti siellä on ollut muutakin mukavaa ohjelmaa. Voin vain yrittää kuvitella miltä tuntuu jumaroida 100 metriä puolentoista päivän kisaamisen jälken, se on kohtuullisen rankkaa puuhaa muutenkin. Tiimin kommentit järjestäjille "They say the ropes were a bit scary but are otherwise doing well."

Pinecrest Peak, Kuva: Gold Rush Adventure Races

Tiimillä kaikki hyvin, ovat saaneet lepoa matkan varrella ja GPS piste liikkuu hyvää vauhtia eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa.

JanneS

Gold Rush - day 1

2011-09-09T22:04:00.000+03:00

Tiimi on saapunut ACP2:lle viidennellä sijalla. Dart/Nuun on selkeässä johdossa, mutta sen jälkeen ACP 2:lle tuli kuusi tiimiä parin tunnin sisällä. Dart/Nuun ehti lepäillä pari tuntia huollossa ja lähteä matkaan ennen Tecnun saapumista huoltoon.

Sijoitukset tässä vaiheessa kisaa vielä hakevat paikkaansa ja kunkin hetkinen sijoitus saattaa vaihdella paljonkin sen mukaan onko matkalla nukuttu vai ei. GPS seurantalaitteetkin löysivät vihdoin reitille, joten etenemisen seuranta onnistuu sitäkin kautta.

Ilmeet ovat vielä iloisia. ACP 2:lta matka jatkuu trekillä Eagle Creekin kautta Eagle Peakille ja sieltä kiipeilyosuudelle. Kisa on vielä alussa, toivon mukaan seuraavaan blogipäivitykseen saadaan hyviä kiipeilykuvia!

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Gold Rush has begun!

2011-09-08T22:20:00.000+03:00

Lupus Extreme kävi pokkaamassa kolmannen sijan prologissa ja varsinainen kisa starttasi matkaan n. 4 tuntia sitten. Kisa koostuu kuudesta etapista, joista ensimmäinen on pyörä + patja, toinen trek, sitten pyörä, trek, pyörä ja lopuksi vielä melonta. Koko kisan aikana on neljä huoltoa, eli kamaa on repuissa vähintäänkin riittävästi.

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Prologi
JanneH starttasi prologin juoksuosuuden (300m), jonka jälkeen Reijo ajoi saman lenkin fillarilla ja lopuksi kierros kierrettiin koko porukalla siten, että Heikki kantoi Outia selässä. Kärkipaikan vei Outdoorminds.org, toisena maaliin tuli Racing with Giants ja kolmantena Lupus Extreme.

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Tiimin paikallinen huoltaja, Jack, viestitteli prologin jälkeen:
"Team Lupus Extreme stormed through the prologue in extreme style- finishing third with Outi upside down. Pasta, meat, salad, and cobbler for dinner. Serving portions were ok for 10K runners, a bit short for Extreme adventure racers. Received the maps (after winning two big bottles of Tech Nu) and set to plotting CPs and planning routes. Food ready, interviews done, now off to bed. (A little rain going on outside.)"

Kisastartti
Kisa starttasi hetki sitten, web tracking toimii vähän niin ja näin näyttäen noin joka toisen tiimin olevan vielä Modestossa.

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Ensimmäisen pyöräetapin tiimi polki muiden kärkiporukoiden (Dart/Nuun, Tecnu Extreme, TMP) kanssa. Maisemista päätellen jonkin verran nousumetrejäkin on vielä tulossa kisan aikana.

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Nopean vaihdon ansiosta tiimi pääsi ensimmäisenä Twin Lakesin ylitykseen, mutta Tecnu Extremen kumivene oli sen verran nopeampi, että toisella puolella järveä tiimi oli 6 minuuttia perässä toisella sijalla.

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Kisaseuranta Gold Rush Adventure Races Facebook sivuilla.

JanneS

Rock Hard Wet Woody's

2011-09-06T07:00:00.001+03:00

Tiimin matka Kaliforniassa on sujunut toistaiseksi suunnitelmien mukaisesti. Matkatavarat saapuivat perille kerralla ja ehjinä, ja tällä hetkellä kilpailuun valmistaudutaan South Lake Tahoen kaupungissa Kalifornian ja Nevadan rajalla.

Outi, Reijo ja Janne saapuivat lauantai-iltana San Franciscoon, jossa Heikki jo odotteli Bud Light -salkku kainalossa. Fillarit, melat ja muut kamat saapuivat paikalle pääosin ilman vaurioita ja sunnuntaina haettiin vuokralle Toyota Sienna, joka nipin napin riitti kaikille mukana oleville rojuille.

San Franciscon kaupunki jäi tällä kertaa näkemättä matkan jatkuessa tiukalla aikataululla takavasemmalle. Zombie Runnerin ja REI:n kautta kulkenut reitti päättyi sunnuntai-iltana South Lake Tahoelle vuoristoon. Rahaa kaupoissa paloi arviolta 1000 taalaa, ja jotain uuttakin kamaa lähtee heti testiin itse kilpailuun, mikä on tietenkin kaikkien oppikirjojen mukaista.

Kisapiiskat kasvattanut Heikki tutustuu REI:n valikoimaan
Olosuhteet kilpailussa tulevat olemaan haasteelliset: aikaero, korkea ilmanala, lämpötila ja amerikkalainen ruoka ovat elementtejä, joihin ei ole täysin pystynyt valmistautumaan Suomessa. Kaikki päivät ennen kilpailua on kuitenkin pyritty hyödyntämään edellä mainittuihin totutellessa. Viime yö tosin osoitti sen, että ainakaan aikaeroon ei ole täysin totuttu, sillä nukkuminen on ollut vaikeaa. Toisaalta kisassakaan ei nukuta, joten valvominen on hyvää treeniä sitä ajatellen.

Sunnuntaina totuteltiin paikalliseen ruokaan Wet Woody'sit kyytipoikana
Maanantaina pääsimme ajamaan yhden maailman hienoimmista maastopyöräreiteistä, Flume Trailin Lake Tahoen maisemissa. Vuoristossa kulkenutta etappia ei pysty sanoin kuvailemaan, eivätkä edes digipokkarilla otetut kuvat kerro koko totuutta. Koko 37 km matka meni ihastellessa maisemia ääneen ja räpsiessä kuvia. Nousumetrejä tuli tonnin luokkaa, ja ohuen ilman hengittäminen kävi välillä keuhkoille työlääksi. Reitiltä löytyi sekä pitkiä ja raskaita nousuja nousuja, ilmavia polkuja vuorenrinteellä että vauhdikkaita laskuja.

Reitti kulki Marlette Laken kautta

Tiimipotretti mäellä, takana Lake Tahoe.

Näillä poluille jokaisen maastopyöräilijän on joskus päästävä
Huomenna matka jatkuu kilpailukeskukseen Bridgeportiin ruokakaupan kautta. Perillä pyritään laittamaan kaikki mahdolliset kamat kisakuntoon ja valmistaudutaan keskiviikon kamatsekkeihin ja muihin muodollisuuksiin kuten prologiin ja pre race -dinneriin. Tositoimet alkavat keskiviikkoiltana, kun kartat saadaan ja itse kilpailu startaa torstaiaamuna.

JanneH

Go West, Young Man!

2011-08-30T20:50:00.001+03:00

Vuonna 1848-1855 sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa ryntäsivät kullan perässä Kaliforniaan saatuaan tiedon alueella tehdystä kultalöydöstä. The California Gold Rush -nimellä tunnetun historiallisen tapahtuman myötä mm. Kaliforniasta tuli osavaltio ja San Franciscon väkiluku kasvoi kuudessa vuodessa 200:sta aina 36 000:een. Noin 160 vuotta myöhemmin on vuorossa Gold Rush II.

8.-11.2011 käytävä Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race kerää jälleen kansaa Kaliforniaan, tarkemmin sanottuna Sierra Nevada -vuoristoon. Ihmismäärä lienee aavistuksen pienempi kuin edellisessä kultaryntäyksessä ja historiallinen vaikutuskin jäänee pienemmäksi, mutta jokaisella osallisella odotukset ovat vähintään yhtä korkealla. Viivalla nähdään noin parikymmentä joukkuetta, joiden mukana alustavien tietojen perusteella ainoana eurooppalaisena joukkueena Lupus Extreme.

Joukkueen valmistautuminen kisaan on luonnollisesti jo kovassa vauhdissa. Viime viikolla Ranskassa 112 km vuorijuoksulla kuntoaan viimeistellyt Heikki on jo matkustanut uudelle mantereelle. JanneH, Reijo ja Outi pakkaavat tällä hetkellä kamojaan ja lentävät San Franciscoon lauantain aikana, ja heti sunnuntaina suunnataan vuoristoon South Lake Tahoen kaupunkiin. Oletettavaa on, että juuri niissä maisemissa pyöritään myös kisan aikana, sillä varsinkaan potentiaalisia melontapaikkoja alueelta ei liikaa löydy.

Kilpailun lähtöpaikalle Bridgeportiin ajetaan tiistaina, ja keskiviikko kuluu kamatsekeissä, kiipeilytesteissä, avausseremoniassa ja prologissa. Kartat saadaan illalla 7.30 pm ja niitä on aikaa ihmetellä torstaiaamuun, jolloin kilpailu starttaa. Reitin suunnittelu sekä energioiden ja varusteiden pakkaaminen toimivat hyvänä aktiviteettina kisaa edeltävälle yölle.

Seuraavan reilun kolmen vuorokauden ajan painellaan ympäri vuoristoa maastopyöräillen, trekaten ja meloen. Kilpailu tulee sisältämään myös muutamia köysiosuuksia, joiden aikana ilmeisesti laskeudutaan ja jumaroidaan noin 200 metriä. Ennustettu voittajan aika tulee olemaan 72 tuntia maksimiajan ollessa 78 tuntia. Järjestäjien aikomuksena on siis saada joukkueet samoihin aikoihin maaliin, mitä voidaan pitää vähintäänkin kunnianhimoisena tavoitteena. Mahdollista siis on, että jopa kärkijoukkueet joutuvat oikomaan, jos vauhti on oletettua hitaampaa.

Tiimin suunniteltu matka Kaliforniassa
Joukkueen huoltajana kilpailun ajan toimii kalifornialainen Jack Styer. Hänen tehtävänään on siirtää tavaraa huoltopaikalta toiselle, valmistella huoltopaikat nopeaa visiittiä varten, laittaa ruokaa jne. Jack on toiminut aiemminkin huoltotehtävissä ja on ollut aktiivinen tämänkertaisessa tehtävässään jo nyt, vaikka kilpailu ei ole edes alkanut. Tähän mennessä on jo hankittuna erilaisia vaikeasti saatavia tai isoja tavaroita, kuten pippurisumutetta (pakollinen varuste kisassa), pressuja ja pyöräteline autoon.

Ennakkotietojen perusteella tiimin pitäisi olla kohtuullisessa tikissä. Pitkässä kisassa tuskin kuitenkaan ilman ongelmia selviää, ja nähtäväksi jää, pystytäänkö odotuksien mukaiseen suoritukseen. Kisan aikana etenemistä voi yrittää seurailla ainakin kilpailun nettisivujen kautta tai Facebookin kautta.

Mäkitreeniä on tehty niin Tampereella...

...kuin Malminkartanossakin JanneH

Retki-Rogaining 2011 kisaraportti

2011-08-24T21:10:00.000+03:00

JanneS ja Juha kävivät hakemassa Raaseporista kosolti hyvää kokemusta ja 10/80 sijan 24h sarjassa SM-rogainingissa. Kilpailu oli äärimmäisen hyvin ja ammattitaitoisesti järjestetty. Sääkin suosi kilpailijoita ja aiemmin viikolla luvatut sateet pysyivät koko kisan ajan poissa.

Mallirastit
JanneS saapui kisapaikalle jo perjantaina päivällä koko perheen kera, joten kamojen järjestelyyn oli hyvää aikaa ennen kisaa. Perjantai iltapäivä menikin lasten kanssa Röllirataan tutustuessa ja illalla mummun saapuessa lastenhoitopuuhiin onnistui parilla mallirastilla käynti parhaassa mahdollisessa seurassa.

Mallirasteista ensimmäinen ei aluksi meinannut ottaa ollenkaan löytyäkseen, josta syystä suuntasimme suoraan toiselle rasteista ja kun sillä matkalla pääsi mittakaavaan kiinni, niin se ekakin rasti sieltä sitten löytyi. Todella hyvä idea järjestää mallirastit edellisenä iltana, siellä oli mukavampi pummailla kuin varsinaisessa kisassa.

Koko reissun kohokohdaksi kuitenkin muodostui parin-kolmen litran kanttarellisaalis, josta riitti iltapalaa koko porukalle. Itse kisassakin kanttarelleja tuli sitä tahtia vastaan, että joku kymmenen litraa olisi ollut helposti noukittavissa ihan siitä matkan varrelta ilman erityistä sienten etsimistä. Hyvää sienimetsää siis!

Reittisuunnitelma
Reittisuunnitelman teimme tarkoituksella aggressiiviseksi, näin jälkikäteen voi todeta liiankin aggressiiviseksi. Tavoitteena oli edetä vähintään 110 km, mielellään 120-130 km ilman pummeja. Päädyimme suunnitelmaan jossa ensin kartan lounaiskulmasta haetaan helpot rastit ja sitten putsataan rastit eteläosasta ja lopulta päädytään kartan koillisnurkkaan josta sitten meillä oli monta vaihtoehtoista paluureittiä takaisin sivistyksen pariin. Alunperin suunnittelimme alun kierron lounaaseen lyhyempänä, mutta kun sitten alkoi näyttämään että loppuun ei jäisi paljoa pelivaraa, päädyimme pidempään vaihtoehtoon. Haittapuolena tässä suunnitelmassa oli, että koillisnurkkaan ehtisimme vasta pimeälle, ja osa noista rasteista näytti kohtuullisen haastavilta. Tosin matkalla totesimme ettei ne kaikki rastit alkumatkastakaan mitään helppoja olisi pimeässä olleet, joten tuolla ei lopulta kovasti ollut merkitystä itse suoritukseen. Suunniteltu vauhtirytmitys meillä oli 8h sykleissä 50km (alku) + 35-40km (pimeä) + 35-40km (aamu).

Ensimmäiset 8 tuntia / 49.5km

Lähdimme yhden pienemmän letkan perässä kohti länttä rastia 23. Porukka pisteli menemään aika vauhdilla ala- ja ylämäet kun me otimme alun aika rauhallisesti vähän hölkkäillen alamäkiä ja tasaisia. 8 tunnin sarjalaisten selkiä alkoi tulla vastaan 55:lla ja 38:lla ja ohittelimme ehkä neljä tiimiä näillä väleillä. Kolme tiimiä paineli kuitenkin ohitse 33:n ja 71:n välisellä siirtymällä kun päädyimme kiertämään pihapiirin ja muut painelivat siitä suoraan läpi. 71:n jälkeiseltä vesipisteeltä pääsimme kuitenkin lähtemään jo ihan rauhassa muiden ollessa jossain takana. Alkumatkasta vauhti pysyi koko ajan tasaisen hyvänä ja rastit löytyivät todella hyvin. Vesirastit olivat mukavana bonuksena sopivilla väleillä alussa sään ollessa kuumimmillaan, on se kuitenkin mukavampaa tankata vesikanisterista kuin ojasta. Ensimmäiset haastavat rastit olivat 61:n ja 34:n, 61:lle meno oli todella hidasta ja itse rastipiste oli todella hyvin piilossa isolla kallioalueella josta ei oikein meinannut saada kiinni mistään. 34:n puolestaan oli mukavasti piilossa olevalla kukkulalla metsän keskellä, osuimme ensin viereiselle kukkulalle, josta toki oli helppo todeta että rastin täytyy olla sillä toisella kukkulalla parin sadan metrin päässä.

65:lla meillä oli ensimmäinen päätöspaikka ja koska olimme täysin aikataulussa, päädyimme tekemään kierron kaakkoiskulman kautta (49, 59, 89 ja 42). Vaihtoehtona oli siis oiko 31:n kautta 42:lle. Ideana oli, että vaikka kierto oli pitkä, se oli käytännössä koko matkan tietä, jolloin pystyisimme pitämään hyvää vauhtia yllä. Valitettavasti Pohjasta (89) siirtyminen Fiskarsin kautta 42:lle alkoi vähän puuduttamaan ja jalatkin alkoivat antaa ensimmäisiä merkkejä ongelmista, joten vauhti tippui jonkin verran toivotusta. Isona plussana matkalle sattui Fiskarsin Siwa josta kävimme hakemassa 4 pulloa cokista ja teimme koko reissun pisimmän huollon, joka kesti ruhtinaalliset 10 minuuttia. Cokis oli kyllä jo tuossa vaiheessa taivaallisen hyvän makuista. Saavuimme 42:lle hiukan 8 tunnin jälkeen täysin alkuperäisessä aikataulussa.

Yöosuus 8h-16h / 40km
Rastit kartan koillisosaan oli sijoiteltu niin nerokkaasti, että vaihtoehtoisia järkeviä kiertojärjestyksiä oli vaikka millä mitalla valittavana. Me päädyimme taktiikkaan, jossa tekisimme pienen lenkin järvien eteläpuolella hakien kaikki rastit sieltä ja sitten 24:lta jatkaisimme kohti luodetta hakien kaikki rastit matkalta kohti 101:stä. Jo suunnitelman toteutuksen alkumetreillä molempien jalkapohjiin alkoi sattumaan enemmän kuin juostut kilometrit olisivat antaneet aiheen olettaa, joten pientä jännitystä oli ilmassa reitin toteuttamiskelpoisuudesta. Etenemisvauhti oli kuitenkin ihan siedettävää ja rastit löytyivät hyvin, kunnes pääsimme siirtymälle 79:ltä 77:lle. Muistissa oli vielä elävästi kolmen vuoden takaa pyörien raahaaminen Endurance Questissä osittain samaa reittiä, ja maasto ei pettänyt odotuksia. Kolmessa vuodessa oli muuttunut ainoastaan se että maasto oli nyt vieläkin huonompikulkuista kuin silloin. Puunrunkoja oli rinteessä poikittain siellä täällä ja vauhti ei päätä huimannut, itse rasti kyllä löytyi sieltä mistä pitikin.

Ensimmäinen ja ainoa isompi pummi tuli sitten 92:lle. Päädyimme koittamaan rastille suoraan 67:lta (mikähän älynväläys sekin oli...) suunnalla kohti rastia. Lopputuloksena oli että seikkailimme jyrkänteiden labyrintissä ihmettelemässä missähän se rasti on. Jyrkänteitä löytyi noin seitsemän mutta rasteja ei yhtään. Harmillisesti muita kilpailijoitakaan ei sattunut samaan aikaan maisemiin joten apujakaan muiden valoista ei ollut. No, aina ei voi voittaa, ja pakko oli jatkaa että olisi edes joku mahdollisuus päästä loppukierros kunnialla läpi.

Seuraavat rastit löytyivät hyvin kunnes pääsimme 102:lle, joka olikin sitten varsin haastava. Rastin läheisyyteen johtava tie päättyi kartassa sopivasta kallion juurelle, mutta todellisuudessa se jatkui kallion pohjoispuolitse rastin ohitse. Sitten kun totesimme olevamme taatusti tulleet riittävän pitkälle, lähdimme kohti huippua. Käytännössä kartan perusteella kuviteltu "huippu" oli lopulta pikkuinen kumpare metsäisellä tasaisella alueella. Hyvällä tuurilla löysimme yhden kahdesta rastin lähellä olevasta karttaan merkitystä nyppäreestä, josta osasimme sitten lähteä hakemaan rastia oikeasta suunnasta. Löytämisen ilo oli korkeimmillaan, olisi ollut ikävä jättää 9:n missauksen jälkeen 10:n pisteen rasti väliin, varsinkin kun itse lähestyminen rastille vei kohtuullisen paljon aikaa.

Viimeiset 8 tuntia / 33 km
43:lle saavuttaessa oli jo selvää, että lopussa olisi pakko oikaista jossain vaiheessa, valitettavasti alkuperäinen reittisuunnitelma ei antanut kovin hyviä vaihtoehtoja kun joka tapauksessa oli päästävä Iso-Kisko järven toiselle puolelle. Päädyimme lopulta jättämään suunnitelmasta pois 68, 83 ja 86 rastit ja painella 66:lta 51:n ja 53:n kautta kahluupaikalle. Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää järvi 63:n kautta, mutta se vaihtoehto menetti kannatusta sitä mukaa kun tievauhti hidastui. Kahlaus n. 160 cm syvässä vedessä muistutti enemmän uintia kuin kahlausta, mutta olihan se taas virkistävä kokemus.

Lopussa itse rastien löytäminen ei tuottanut ongelmia poislukien pientä kiertoa 58:lle. Mieleen jäi parhaiten 99:lle meno erikoista "niittyä" pitkin. Kiertelimme ensin puskia ja ryteikköjä pitkin rastin läheisyyteen kun näytti siltä että maasto olisi todella märkää, mutta lopulta tajusimme että jostain teollisuuden kuona-aineesta muodostunut kenttä olikin ihan kantavaa massaa. Ei nyt maisemallisesti mitenkään erityisen kaunis näky, mutta mieleenpainuva kokemus tämäkin. 58:lla päädyimme vielä tekemään viimeisen oion ja suuntasimme lähes suoraan kohti maalia. Matkalta olisi ollut kohtuuvaivalla haettavissa 8 pistettä enemmän, mutta molempien jalkapohjat olivat niin tulessa että henkinen kovuus ei tällä kertaa riittänyt piiskaamaan ruumiista enempää irti. Juoksimme lopussa lähinnä siksi että pääsisimme nopeammin pois ja koska juokseminen sattui vain yhtä paljon kuin käveleminen.

Lopputulos
Lopputuloksena oli tavoitteiden mukainen 122km eteneminen ja 10. sija kovassa seurassa. Edellä tuloksissa oli paljon tuttuja nimiä. Lopputulos olisi voinut olla pari sijaa parempikin, mutta olemme todella tyytyväisiä tähän suoritukseen. Täydellinen rogaining suoritus vaatii niin monen asian onnistumista, että niitä taitaa harvemmin tulla kohdalle. Energian saanti onnistui hyvin koko matkan ja kuntokin kesti, tällä kertaa jalkavaivat pistivät rajoitteen liikkumiselle. Seuraavalle kerralle pitää testailla jotain muita kenkiä. Nyt käytetyt toimivat hyvin 12h kisassa, mutta se ei näköjään tarkoita vielä mitään.

Vammat ja jatkosuunnitelmat
Tällä hetkellä on vielä epäselvää vammojen vakavuus, mutta jalkapohjat eivät ole ikinä ennen olleet näin huonossa kunnossa. Astuminen on hankalaa vielä pari päivää kisan jälkeen ja toinen jalka on sen verran turvoksissa että tavalliset kengät eivät mahdu jalkaan. Sekin kyllä kuuluu lajin luonteeseen, valitettavasti.

Loppukaudesta omassa kalenterissa ei ole kuin X-kaato ja Mammuttimarssi, mutta niitä täytyy katsoa sitten tarkemmin kun tästä on varmasti kokonaan palautunut. X-kaadon pari on vielä epäselvä ja oma osallistuminen on hyvän parin löytymisestä ja fiiliksistä kiinni. On kisaan toki vielä kuukausi joten eiköhän kisamotivaatio siihen mennessä palaudu. Mammuttimarssilla olisi sitten tarkoitus testailla vähän varusteita seuraavaan 24h rogainingiin, sillä onhan tätä herkkua saatava lisää. Vielä kun pystyis taas kävelemään.

JanneS

Lupus Extreme nappasi kolmannet sijat Archipelago Adventuren miesten ja sekasarjoissa

2011-08-20T22:13:00.001+03:00

Elokuun multisport-kohokohta Archipelago Adventure käytiin lauantaina Siuntion ja Inkoon maisemissa. Kilpailukeskus sijaitsi meren rannalla Kopparnäsissa ja aktiviteetit pyörivätkin pääasiassa sen lähialueilla. Oman mausteensa kilpailuun toi parhaillaan 15 m/s nopeudella käynyt tuulenvire, joka nostatti haastavaa aallokkoa.

Tiimi lähti viivalle kolmella joukkueella: miesten sarjassa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi ja sekasarjassa Reijo ja Anu sekä multisport-debyytin tehneet Jussi Hietala ja Milla Mattila. Kahden ensinmainitun joukkueen tavoitteena oli tapella mitalisijoista, kun taas Jussi ja Milla lähtivät hakemaan kokemusta ja tekemään tasaista suoritusta.

Kilpailu starttasi lyhyellä suunnistuksella, jossa kovinta vauhtia lähtivät odotetusti pitämään Anders Åkerman ja Jaani Lantela. Janne ja Jussi hyppäsivät peesiin lukien karttaa osuuden aikana kaksi kertaa muiden tiimin joukkueiden tullessa jonossa hieman taaenpana. Kärjessä mentiinkin suhteellisen hyvää suunnistusvauhtia, ja sykemittari ilmoitteli anaerobisen kynnyksen pinnassa olevia lukemia.

Suunnistuksen jälkeen napattiin vaihdosta uimapatjat ja suunnattiin saaristoon coastaleering-osuudelle (kartassa C:llä alkavat rastit). Tarjolla oli muutama erimittainen uintipätkä ja juoksua rantakalliolla. Nastakengät olivat hyvä valinta, vaikka nappulallakin pärjäsi. JYSK oli jälleen tehnyt hyvän tilin patjamyynnillä, eikä kellekään taida enää olla yllätys, mistä nopean packrafting-patjan saa hankittua. Osuus sujui kaikilta tiimin pareilta vähintääkin kohtalaisesti ja JanneH ja Jussi onnistuivat jopa nappaamaan usean minuutin mittaisen keulan osuuden aikana.

Coastaleeringista siirryttiin melontaan selvästi ratamestarin ennakkoarvioita nopeammin. Melonnassa (kartassa M:llä alkavat rastit) vauhti olikin sitten vähän verkkaisempaa, ja pahimmilla vastatuuliosuuksilla tuntui, ettei eteenpäin pääse ollenkaan. Kanoottisääntöä oli jälleen muutettu, ja tällä kertaa kisassa sai meloa lähes millä vain. Kajakkikaksikoita käytettäessä piti tosin käyttää yksipäistä melaa. Janne ja Jussi päätyivät viime hetkillä vuokraamaan kaksikon Welhonpesästä, Reijo ja Anu meloivat omalla avokanootillaan ja Jussi ja Milla tyytyivät järjestäjän tarjoamaan avokanoottiin.

Kova tuuli ja sen nostattama aallokko aiheuttivat ongelmia monille joukkueille, kuten myös Reijolle ja Anulle. Pari ehti napata sekasarjan kärkipaikan haltuunsa, kun seuraavalla välillä tuuli käänsi kanootin väkisin poikittain aaltoihin nähden, ja sen jälkeen aallokko tuuppasi kanootin nurin. Vaihtoehtoja rantautumiselle ei juuri ollut, sillä aallot veivät tehokkaasti vain yhteen suuntaan. Enää ei löytynyt intoa yrittää uudelleen kovaan aallokkoon, vaan pari jätti yhden rastin varaan.

Janne ja Jussi olivat pitäneet miesten kilpasarjan kärkipaikkaa toista tuntia, mutta joutuivat luopumaan siitä Multisport.fin ja Kettunen/Putkuri-parivaljakon tultua yksiköillä heittämällä ohi. Takana taas ei näkynyt uhkaajia ainakaan kovin lähellä, joten loppuosa melontaa otettiin varman päälle.

Melonnan päätyttyä napattiin fillarit, joilla tuupattiin rastille kolme. Sieltä matka jatkui yllättäen viitoituksena, joka vei kallioa pitkin johtavaa polkua noin kilometrin verran. Sieltä jatkettiin omavalintaista reittiä eteenpäin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Sekasarja oikaisi vaihdosta suoraan rastille neljä.

Tästä eteenpäin pyöriteltiin pääasiassa isoja teitä rasteja numerojärjestyksessä hakien. Rastilla kahdeksan oli kaksi quest-tehtävää, joista ensimmäisessä piti uida kolme rastia lammesta. Rastien paikka oli aavistuksen muuttunut tuulen ansiosta ja pari rastia sijaitsivatkin lähes rannassa. Toisessa questissa ajettiin jälleen viitoitettua polkua kalliolla. Paikallinen vandaali oli kuitenkin käynyt repimässä viitoitukset pois ja polkukin kuului osin sarjaan "user defined trail", mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Pyörällä ajettiin ennen vaihtoa vielä rastit 9, 10 ja 11, joille jokaiselle meni kartassa näkymätön ajettava polku. Lopuksi vuorossa oli enää lyhyt suunnistus, jossa oli neljä rastia.

Miesten sarjan voiton ottivat Markus Kettunen ja Tommi Putkuri Multisport.fin Pete Forsmanin ja Ville Niemelän ollessa toisia. Janne ja Jussi pitivät kolmannen sijansa loppuun saakka muutamista sisälukutaidon puutteesta johtuneista reitinvalintavirheistä huolimatta. Eroa kärkeen jäi vajaa 20 minuuttia loppuajan ollessa 5.24.

Reijo ja Anu nappasivat puuttuneen rastin myötä niin ikään kolmannen sijan sekasarjassa, jossa vaikea melonta, aikarajan vastaantulo yms. aiheuttivat myllerrystä tuloksiin kärkipäästä lähtien.

Jussi ja Milla päätyivät sijoille ynnä muut tehden kuitenkin ennakko-odotukset selvästi täyttäneen suorituksen. Kuuden tunnin aikarajan takia väliin jäivät ainoastaan neljä viimeistä suunnistusrastia.

Archipelago Adventure oli Jannelle ja Reijolle viimeinen pidempi treeni ennen kauden päätapahtumaa Gold Rush Mother Lodea, jonne joukkue matkustaa parin viikon kuluttua. Multisport cup puolestaan päättyy X-Kaatoon syyskuun lopussa.

JanneH

Retki-Rogaining ennakkotunnelmia

2011-08-13T23:27:00.002+03:00

Kauden rogaining-päätapahtuma, Retki-Rogaining Raaseporissa, lähestyy vääjäämättömästi startin ollessa puolilta päivin ensi viikon lauantaina. Ennakkoodotukset ovat korkealla, tulossa on varmasti hieno tapahtuma upeissa maisemissa. Tiimistä starttiviivalla ovat JanneS ja Juha, 306 muun kilpailijan kanssa.

Valmistautuminen

Sovimme päätavoitteesta kaudelle jo tammi-helmikuussa ja siitä lähtien olemme treenanneet yhdessä ja erikseen Retki-Rogaining mielessä. Yhteisiä treenejä on ehtinyt kertyä hyvä määrä: kolme pitkää juoksulenkkiä, kaksi 12 tunnin rogainingia ja ultra-intervalli (8x13km). Pääsääntöisesti treenaus on painottunut juoksuun sekä suunnistukseen, toki unohtamatta muita lajeja. Ultra-intervalli sujui sen verran hyvin, että odotukset jalkojen kestämisestä ovat korkealla.

Kevään ja kesän mittaan kisatarvikkeita on hankittu ja testailtu. Mitään isoja muutoksia hyviksi koettuihin välineisiin emme tule kisaan tekemään. Tällä hetkellä mietinnässä on ruoan ja energian määrä, kuinka paljon enemmän jaksaa kantaa kuin mitä noissa 12 tunnin karkeloissa on ollut. Oma tavoite on pitää reppu alle 5 kilon lähtöpainossa, joten ihan koko vaatekaappia ei mukaan voi ottaa, kun pelkästään reppu + lupine + pakolliset varusteet painavat sen parisen kiloa.

Ennakkotunnelmia

Kartta esimerkki. Lähde: http://www.rogaining.fi/

Järjestäjät ovat julkaisseet sivuillaan mukavasti lisätietoja kisasta, karttaesimerkeistä näkee että alueelta löytyy vähän vaikeampaakin maastoa.

Omat kokemukset maastosta sijoittuvat seikkailu-urheilu-uran alkupuolelle Endurance Quest 2008:iin, joka kisattiin samoissa maisemissa. Silloin taisi pari rastia jäädä kokonaan löytymättä. Onneksi sen jälkeen kokemusta on kertynyt kohtuullisen paljon lisää.

Maisema kisa-alueelta. Lähde: http://www.rogaining.fi/

Endurance Questistä jäi mieleen hienot maisemat kisakeskuksen ympäristössä. Koska perinteisesti vähintään joka toinen rasti on jonkun mäen päällä, maisemia pääsee katselemaan useamman kerran matkan varrella.

Kisataktiikka ja -tavoitteet

Tavoitteena tiimillä on yksinkertaisesti pitää yllä tasaista vauhtia koko kisan ja välttää isoja pummeja. Mielellään hitaimman tunnin aikana edetty matka olisi aika lähellä keskimääräistä etenemisvauhtia ja pummeja tulisi koko aikana alle puoli tuntia. Huoltokäyntiin toki varaudumme, mutta tavoitteena on edetä koko matka ilman huoltoa.

Maalissa sitten nähdään mihin sijaan suoritus riittää. Viivalla on kovia kilpakumppaneita kotimaasta, etelä- ja itänaapureista puhumattakaan, joten siltä osin ei ole mitään turhia kuvitelmia. EM-kisojen tulosluettelo kertoi selkeästi, että Virossa ja Venäjällä Rogainingin taso on uskomattoman kova. Top kymppiin mahtui vain kaksi joukkuetta muualta, parhaina suomalaisina kymmenentenä vanhat kilpakumppanimme Prittinen ja Nurminen. Toisaalta yksi Rogainingin suola nimenomaan on, että matkalla ei voi murehtia sijoituksesta, kun siitä ei ole mitään hajua, voi vain keskittyä tekemään parhaan mahdollisen oman suorituksen.

Tsemppiä valmistautumiseen kaikille Raaseporiin tai Archipelago Adventureen ensi viikonloppuna suuntaaville. Kisaraportteja molemmista kisoista voi odottaa melko pian kisojen jälkeen.

JanneS

Rokua valloitettu - Anulle voitto ja Reijo 6.

2011-07-29T09:30:00.002+03:00

Tiimiläisistä Anu ja Reijo ottivat osaa viikonlopun Rokua Geopark Challenge 24h sarjaan. Anu kiiti voittoon ScandinavianOutdoorStore.com:n joukkuueessa Riitta Siltasen ja Taija Huuskosen kanssa. Heidän kisaraportti kannattaa lukea aikanaan SOS:n blogista.

Reijo kisasi Omjakonin joukkueessa Heikki Hihnalan ja Niko Sorvarin kanssa. Niko saatiin joukkueeseen viime metreillä vaihdoksen kautta. Joukkueen lopputulos oli kokonaiskilpailun 6. sija, viimeinen joukkue, joka pääsi koko radan läpi ilman cut-offeja. Tässä hieman tarinaa Omjakonin matkasta.

Prologi - 12 km

Jo ennen prologia oli tiedossa, että joukkue myöhästyy lähdöstä. Heikki joutui aamupäivällä käymään vielä työasioilla asiakkaan luona, joten lähdöstä tulisi lennokas. Ennakkotietojen mukaan myöhästyminen tulisi olemaan noin 15-20 minuuttia. Saimme kuitenkin lähtöluvan prologin 1.osuudelle (juoksu ja uinti), koska siinä olisi ollut apua kolmannesta jäsenestä. Prologin 2.osuudelle (rullaluistelu) joukkueen pitää lähteä yhdessä.

Koska kuitenkin jouduttiin odottamaan Heikkiä, niin sovittiin Nikon kanssa, että tehdään 1.osuus rauhassa turhia kiirehtimättä ja se tuottikin tulosta. Lähdön jälkeen juostiin 50 metriä rantaan, jossa kartat odottivat joukkueita. Ensimmäinen tehtävä oli muistipeli. Järven ympärille oli piilotettu kahdeksan rastia, joista kaksi oli järvessä. Jokaisella rastilla oli kartanpala ja tehtävälapulle tuli merkitä, millä rastilla se oli ollut. Joukkue suoriutui tehtävästä nopeasti ja tulimmekin 1.osuuden vaihtoon kärjessä SOS:n tyttöjen kanssa. Tosin nyt sitten jouduimme jäämään odottamaan Heikkiä. Vähitellen muutkin joukkueet olivat 1.osuuden suorittaneet ja suuntasivat rullaluisteluun ja prologin 3.osuuden suunnistukseen.

Heikki saapui viimein kisapaikalle noin 20 minuuttia virallisen lähdön jälkeen. Matkan aikana Heikki oli saanut vaihdettua kisakamat päälle ja meillä oli valmiina hänelle 2.osuuden välineet ja näin matkaan päästiin kutakuinkin samantein. Rullaluistelua noin 3 km ja perään hieno 6 km:n suppasuunnistus kangasmaastossa. Suunnistuksen jälkeen rullaluistelu takaisin vaihtoon. Osuus meni sujuvasti.

Vihdoinkin liikkeellä. Kuva Riikka Räty.

1.osuus MTB + coastaleering + melonta + MTB - 115 km

Ensimmäinen pitkä osuus aloitettiin MTB:llä ja suunnattiin Ahmasjärven ensimmäiselle questille. Osuus alkoi tahmeasti, kun parin kilometrin ajon jälkeen Reijo huomasi numeroliivin jääneen vaihtoon. Pelastusliivien siirto päältä reppuun aiheutti numeroliivin unohtumisen välistä. Vaihdoissa pitää olla ripeä mutta johdonmukainen, jotta vältytään turhilta sähläilyiltä. Tästä turhaantuneena ajettiin hieman kovempaa ekat rastit, joka taas aiheutti pientä tökkimistä suunnistukseen. Iso mittakaava ja puuttuvat polut aiheuttivat pientä päänvaivaa, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen. Tällä osuudella otettiin kuitenkin muita joukkueita kiinni ja ruvettiin saamaan juonesta kiinni.

Ensimmäinen Quest oli Ahmaksen Kalevalaisessa perinnekylässä, jossa piti löytää 5 kpl piilotettuja kirjaimia ja muodostaa niistä sana. Pienen etsimisen jälkeen kolme kirjainta oli löytynyt ja loput saatiin pääteltyä, sana oli AHMAS. MTB matka jatkui kohti Utajärveä, josta aloitetaan coastaleering-osuus.

Coastaleering alkoi lyhyellä city-suunnistuksella ja sen jälkeen siirryttiin Oulunjoen kanaviin. Valitettavasti ensimmäiset krampit tulivat esiin jo tällä osuudella, kun Nikon etureisi alkoi pikkasen vaivaamaan. Suolatabuja ja salmiakkia äkkiä Reijon ja Heikin varastoista ja matka pääsi jatkumaan ihan hyvällä vauhdilla. Tämä oli joukkeen mielestä paras osuus koko kisassa. Hienot puitteet coastaleeringille ja vesikin oli mielyttävän lämpöistä.

Melontaan käytiin valitsemassa kanootti vaihdosta. Yllätykseksi siellä oli vielä paljon valinnan varaa, vaikka olimmekin lähteneet porukan perään. Olimme siis ohittaneet hitaampia reilusti ja kärkeä olimme tässä vaiheessa reilun tunnin perässä. Melontaosuudella oli muutama kanootin siirto kannasten yli ja muuten edettiin hyvin kanavissa. Melontaosuuden puolessa välissä oli quest, jossa hypättiin noin 4m korkeudesta jokeen.

Questin suoritusta joukkuetyönä. Kuva Riikka Räty.

Virkistävän kylvyn jälkeen jatkettiin melontaa vaihtoon, josta lähdettiin ajamaan kohti huoltoa. Tällöin alkoi myös satamaan oikein kunnolla. Sateen aiheuttaman mudan ja hiekan yhdistelmä aiheutti rahinaa ja rohinaa pyöriin. Kerran jouduttiin pysähtymään putsaamaan Heikin takajarrua, mutta onneksi matka jatkui taas. Vaikka vettä tulikin aivan kaatamalla, niin kylmä ei ehtiny tulla.

MTB osuus päättyi vaihtoon Rokualle, jossa tehtiin kunnon huolto ennen yön rullaluistelua ja trekkausta. Huollossa tankattiin elektrolyyttejä kramppeja ja energiaa väsymystä vastaan.

Vaihdossa. Kuva Riikka Räty.

2.osuus Rullaluistelu ja trekkaus - 56 km

Toinen pitkä osuus aloitettiin noin 20 km:n rullaluistelulla Kylmälänkylän kappelille, jossa olisi 10 minuutin pakollinen tauko. Taukopaikalla oli tarjolla lämmintä keittoa ja leipää, jotka tulivat ihan mukavaan väliin. Rullaluistelu ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla ja tällä osuudella otettiin muihin nähden reilusti takkiin. Kappelilta jatkettiin noin 5km luistelua ja siirryttiin trekkausosuudelle seudun "parhaille" soille. Tämä osuus oli todella märkää, niin kuin kaikki mukana olleet tietävät. Välillä raivattiin tietä kuin Amazonissa, uiden suo-ojissa samalla koittaen suojella rullaluistimia kastumiselta. Jälkeenpäin suot eivät enää tunnu niin pahoilta kuin silloin siellä. Tässä vaiheessa osuutta suoritettiin yhdessä AC Adventuren kanssa. Heikin uudet trikoot aiheuttivat hiertymiä ja kiireessä kenelläkään ei ollut tullut rasvaa mukaan. Rasvaa saatiin kuitenkin kanssakilpailijoilta (kiitos heille) ja matka jatkui.

Aamuyöstä päästiin taas sivistyksen pariin ja aamukahvien jälkeen Kantosaaren vesitornille laskeutumaan. Sieltä sitten trekattiin Rokuan hienojen harjujen kautta viimeiseen huoltoon.

3.osuus MTB -51 km

Viimeiselle pitkälle osuudelle lähdettiin puolenpäivän aikaan maastopyörillä. Samaan aikaan Multisport.fi tuli voittajana maaliin. Koska takana ei ollut ketään uhkaamassa ja edessä olevat olivat sen verran kaukana, tässä vaiheessa tavoitteeksi laitettiin enää koko porukan maaliin saaminen koko rata suoritettuna. MTB osuus oli hienoa Rokuan harjumaisemaa.

Pientä kisaväsymystä oli havaittavissa joukkueessa ja ihan kaikkea ei enää otettu porukasta irti. Hyvää treeniä kuitenkin jatkoa ajatellen. Maaliin tultiin vielä suorittamaan viimeinen Quest (vesijuoksu) ja kisa oli takana ajassa 30:37:00 tuntia.

Maalissa. Kuva Riikka Räty.

Jälkitunnelmia

Kisa oli hienosti järjestetty ja osuudet olivat sopivan mittaisia, jotta sai mukavasti vaihtelua. Coastaleering-osuus oli kaikkien suosikki. Kisan aikana kertyi roppakaupalla kokemusta ja oppi taas uusia asioita sekä itsestä että kisataktiikasta. Hienoa, että pitkiäkin kisoja jaksetaan järjestää Suomessa ja jatkoa ensi vuodelle lupailtiin.

Kisa oli erittäin hyvä treeni tulevaisuuden koitoksiin ja nyt alkaa viimeinen valmistava kuukausi Heikille ja Reijolle syyskuun isoon koitokseen. Luonollisesti JanneH ja Outi treenaavat kovasti mukana.

Rokua, täältä tullaan!

2011-07-19T11:36:00.000+03:00

Ensi viikonloppuna kisataan kotimaisen seikkailu-urheilukesän timantti ja kirkkain kruununjalokivi, Rokua Geopark Challenge. Tiimiläisistä Anu ja Reijo ovat mukana kauden ykköstapahtumassa, Anu SOS:n naisjoukkueessa ja Reijo Omjakonin miesjoukkueessa, kumpikin 24h Extreme sarjassa.

Kisavalmistelut ovat käynnissä ja viimeiset varusteostokset on vielä kauppalapulla. Varusteluetteloa tarkistellaan ja virityksiä tehdään varusteille. Sunnuntaina Reijo teki kummankin pyörille kunnon pesun ja huollon ja eron huomasi testilenkillä. Pitäisiköhän useamminkin huoltaa pyörät oikein kunnolla? Sama pätee kyllä muihinkin varusteisiin.

SOS:n porukassa kilpailevat Anun lisäksi Riitta Siltanen ja Taija Huuskonen. Kolmikko on naistensarjan suurin ennakkosuosikki, kun mukana on yhteensä viisi naisjoukkuetta. Omjakonia edustavat Heikki Hihnala, Niko Sorvari ja Reijo. Miestensarjassa ennakkosuosikin viittaa sovittelee ylleen sapattivuotta isoista kisoista pitävä Multisport.fi kolmikolla Janne Mononen, Eero Jäppinen, Ville Mäkelä.

Kilpailun startti tapahtuu perjantaina klo 12 ja kärki ylittää maaliviivan arviolta 24 tunnin kuluttua. Kartat ja muut materiaalit jaetaan lähtöä edeltävänä iltana. Unen määrä edellisyönä on siis suoraan riippuvainen reitin ja huollon suunnittelun nopeudesta. Kaiken järjen mukaan kuitenkin aikaa pitäisi olla riittävästi kunnon yöunille.

Reitistä tiedetään jokaisen lajin yhteispituudet, mutta muuten reittikirja on vielä julkaisematta. Näin ollen myös eri osuuksien strategiat ovat
mietinnän ja spekuloinnin alla. Ennakkotietojen perusteella huoltopaikalla tullaan kuitenkin käymään useammin kuin kerran, ja tämä helpottaa erityisesti energioiden lastaamista mukaan. Ihan kaikkea ei tarvitse ladata reppuun heti alussa, kun täydennystä pääsee tekemään matkan varrella. Luonollisesti vielä on harkinnassa kisaeväät. Viime vuoden AC24:n kokemuksia hyödyntäen ainakin jotain samaa löytyy, mutta jotain myös vaihtunee.

Keskiviikkona on tarkoitus pakata kaikki kisavarusteet autoon ja alkaa siirtymään pohjoisen suuntaa. Täältä tullaan Rokua!

Bodominjärven ultraintervallin kisaraportti

2011-07-14T08:38:00.000+03:00

JanneS ja Juha tekivät onnistuneen viimeisen ylipitkän harjoituksen Mikko Luusalon järjestämässä Suomen ensimmäisessä ultraintervallissa. Reitti ja kilpailumuoto sopivat erittäin hyvin 24h rogainingin valmistautumisharjoitukseen.

Kisareitti
Kilpailu käytiin kahdeksana 13km lenkkinä Bodomjärven ympäri, ensimmäiset 2km hiekkatietä ja loput asfalttia pitkin. Reitti jakautui kivasti kolmeen osaan, joista ensimmäinen 4-5km oli selkeää aika tasaista juoksupätkää. Toisessa osassa Masters Golfin ja Kaisankodin välillä oli pari kävelymäkeä ja loivia pitkiä alamäkiä. Loppusuora alkoi henkisesti Bodominjärven luoteiskulmasta ja loppu olikin sitten ylä- ja alamäkeä. Suunto näytti kokonaisnousumetreiksi 90-100 metriä per kierros, eli ei mikään supernopea perinteinen ultrareitti, mikä sinänsä sopi meille paremmin kuin hyvin. Harvoin ne rogaining-rastitkaan laaksoissa ovat.

Ensimmäiset kierrokset
Suunnitelmana oli lähteä matkaan 1:30 per kierros -vauhdilla, mutta porukan mukana juostiin ensimmäinen kierros 1:18 ja toinen 1:21. Kun varjossa oli +30 astetta ja varjoa alkumatkasta aika vähän, toinen ja kolmas kierros olivat rankkoja. Kolmas oli lopulta se kaikkein vaikein itselle vaikka vähän hiljennettiin vauhtia, kierros 1:25. Neljännelle kierrokselle lämpötila jo vähän laski ja muutaman minuutin tiputus vauhtiin vaikutti sen verran, että olo alkoi paranemaan ja homma alkoi taas toimimaan.

Loppurutistus
Sopivan vauhdin löydyttyä ja pimeän tultua jatkoimme samalla mallilla, ja fiilis parani kierros kierrokselta. Yllättäen kierrokset 5-7 tuntuivat tosi mukavilta. 6:n lopussa mökkikaverin lähes täydellinen simahtaminen herätti kuuntelemaan omaa oloa. Kaveri veti 5:n kierroksen 20 minuuttia meitä nopeammin ja huolestuttiin aika pahasti, kun 6:n kierroksen viimeisellä kilometrillä saatiin hänet kiinni hoipertelemasta kohti maalia. Maaliin tuli kuitenkin omilla jaloillaan ja onneksi jätti vikat kierrokset välistä.

Viimeinen kierros lähti hyvin käyntiin, juostiin sellaisetkin mäet alussa, jotka käveltiin jo kolmannella kierroksella ja juoksuvauhtikin oli selvästi parempaa kuin pitkään aikaan. Viimeisellä kahdella kilometrillä sitten meinasi noutaja tulla, mutta sisulla paineltiin loppuun asti. Syynä varmaankin se, että tankkaus viimeisellä tauolla jäi hiukan vajaaksi kun nukahdin aika samantien 7:n kierroksen jälkeen. Viimeisten viiden kierroksen loppuajat olivat neljän minuutin sisällä, johon olimme erittäin tyytyväisiä kun tavoite oli tehdä tasainen suoritus. Juhalla olisi 10 tunnin alittajana satasella ollut paukkuja mennä kovempaakin, mutta tiimiharjoituksen luonteen mukaisesti yhdessä juostiin koko matka. Hatunnosto niille, jotka tuon juoksivat yksin, aika erakkopuuhaa.

Tauko paikalla taukopaikalla
Loppukommentit
Ultraintervalli oli mielenkiintoinen harjoitusmuoto, starttaaminen aina puolentoistatunnin lepotauon jälkeen oli sekä henkisesti ("joko nyt?") että fyysisesti koettelevaa. Taukojen aikataulu löysi rytmin nopeasti, nopea kylmä suihku alkuun, juomista ja syömistä, vaatteiden vaihto ja kamat valmiiksi seuraavalle kierrokselle ja sitten vaan lepoa ja hengailua.

Jalkojen olotila parin päivän jälkeen on paljon parempi kuin esimerkiksi 12h rogainingin jälkeen. Tosin tarkoituksella otettiin rauhallisesti säästellen, turha juosta jalkoja murskaksi tässä vaiheessa kautta. Siitä huolimatta jäi sellainen olo, että intervallityyppisesti tehtynä ultra harjoittaa hyvin kestävyysominaisuuksia ja jalkojen iskunkestävyttä suhteellisen pienellä riskillä, että homma menee yli ja jalat telakalle seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Voisin kuvitella, että harjoitus toimi hyvänä valmistautumisena myös 100km, 24h ja 48h juoksuihin, jotka taisivat olla muilla osallistujilla ne tulevat pääkoitokset.

Ihan hauskaa siis oli, mutta ei tässä nyt vielä ultraajaksi muututtu. Kyllä oma iso motivaatio tulee kun saa kartan käteen ja pääsee luontoon temmeltämään, silti voin hyvällä mielin suositella vastaavaa harjoitusta seikkailu-urheilijoille ja rogainisteille. Sama toki myös toisin päin, jokaisen ultraajan kannattaa ainakin kerran käydä kokemassa rogaining-tapahtuma ja kyllä noissa seikkailukisoissakin tilaa vielä on lisäharrastajille.

JanneS

Heinäkuussa kisarintamalla hiljaista

2011-07-12T12:25:00.000+03:00

Heinäkuu on lomakuukausi myös kilpailun järjestäjille ja tapahtumat ovat vähissä. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että pystyy harjoittelemaan paremmalla rytmityksellä ja enemmän. Parissa kilpailussa tiimiläisiä kuitenkin heinäkuun aikana näkee.

Retki-rogainingiin valmistautuvat JanneS ja Juha osallistuivat viikonloppuna Suomen ensimmäiseen ultraintervalliin. Norjasta lähtöisin olevassa kilpailumuodossa juostaan sama reitti useaan kertaan. Kilpailussa juostiin kahdeksan kertaa Bodominjärven ympäri, yhteensä 104 km. Uusi kierros starttasi aina kolmen tunnin välein, joten kokonaisuudessaan kilpailu kesti vajaan vuorokauden, josta juoksuaika oli noin puolet. JanneS:n ja Juhan tarkoituksena oli testailla varusteita ja energioita rogainingiin sekä totuttaa jalkoja pitkään menoon. Raporttia kisasta tulossa lähiaikoina.

Loppukuusta kisataan kotimaisen seikkailu-urheilukesän kruununjalokivi, Rokua Geopark Challenge. Tiimiläisistä mukana ovat Reijo, joka kilpailee Omjakonissa Heikki Hihnalan ja Niko Sorvarin kanssa, ja Anu, joka lähtee SOS:n naiskolmikkoon Riitta Siltasen ja Taija Huuskosen kanssa. Reijolle ja Heikille kilpailun tarkoituksena on olla pitkä harjoitus Gold Rush Mother Lodea varten, kun taas Anu lähtee vahvistamaan naistensarjan ylivoimaista ennakkosuosikkia kilpailun ykköspaikka mielessä.

Muuten heinäkuu käytetäänkin armottomaan treenaamiseen ja valmistautumiseen kesän päätapahtumia varten. Varustelistoja on alettu käydä läpi ja viimeiset hankinnat käynnissä. Lisäksi henkistä valmistautumista pitkiin koitoksiin tehdään ja suunnitellaan ennakkoon kaikki, mikä on mahdollista.

No Limit Adventuren kuvakooste

2011-06-26T12:30:00.001+03:00

Parinviikontakainen No Limit Adventure tallentui parille eri kameralle. Tässä vielä paloja siitä, miten kisassa edettiin:

Kilpasarjojen joukkueet lähtöviivalla

Lahnuksen Mel Gibsonin, Tero Jukolan, pehmeä kosketus veteen

Alamäessä on syytä pitää kädet tangossa ja sormet jarruilla

Vaihtoleima mäen päältä ja seuraavalle osuudelle

Voittajapari Pete Forsman - Ville Niemelä kiersi ainoina koko radan
Katso lisää kuvia täältä

Jukolan yön taika

2011-06-20T21:50:00.000+03:00

Sen sijaan, että olisin lauantaina nukahtanut normaaliin television ääreen kesken elokuvan, oli unensaanti vaikeaa. Juuri kun olin saamassa unenpäästä kiinni, astui Monosen Janne teltan ovesta sisään ja ilmoitti tulleensa maaliin. Avausosuudella oli mennyt aikaa 1.18 ja Pärssisen Matti lähtenyt "ajamaan kärkeä kiinni". Laitoin kellon soimaan 20 minuutin päähän, mutta uni ei enää maittanut.

Vaikka vaihtoehtona olisi ollut koisia kotona lämpimässä kahden lakanan välissä, tarkoituksena oli lähteä juoksemaan pimeään, kylmään ja märkään metsään. Keli tosin oli yllättävän lämmin, vesi puista oli imeytynyt kahden ensimmäisen osuuden juoksijoiden suunnistusasuihin ja aamukin alkoi valjeta, mutta touhussa ei silti tuntunut olevan mainittavaa määrää järkeä. Ei tosin poikkea tavallisen mukavuudenhaluisen ihmisen mielestä millään tavalla muistakaan harrastuksistani.

Lähtökarsinassa odotteli paljon seikkailu-urheilupiireistä tuttua porukkaa. Ilmeisesti Jukolan pitkä yö sopii jollain tavalla tämänluonteisille ihmisille. Kuten aina, karsinassa tuli oltua aikaisin ja jos teko ei olisi ollut harkittu, voisi sanoa, että liian aikaisin. Tarjolla oli onneksi vettä, joka kompensoi suolaisen ruoan aiheuttamaa nestevajetta hyvin. Lopulta Masa saapuikin vaihtopuomille ja matka kohti tuntematonta alkoi.

Kartta oli jälleen sitä kokoluokkaa, ettei koko K-pistettä ja ykkösväliä meinannut löytyä millään. Lohduttavaa oli se, että kylmän tullen kartalla olisi voinut peitellä itsensä ja pysyä lämpimänä. Tennari liikkui hyvin, suunnistus sujui kohtalaisesti ja ABC:n bonuspannu meinasi pariin kertaan tulla ylös. Saman oli kokonut Mononenkin pari tuntia aiemmin.

Loputtomalta tuntuneen taapertamisen jälkeen sain iskettyä vaihtopuomilla seuraavan osuuden kartan Taija Karjalaiselle. Sen verran energiaa oli jätetty metsään, etten saanut sanottua mitään, kun Taija oli jo lähtenyt. Jännitys omasta suorituksesta oli ohi, kun leimojen todettiin rekisteröityneen emit-korttiin kuten pitikin. Enää piti jännittää oman joukkueen suoritusta. Kamat teltalta, saunaan, makkaralle ja nukkumaan. Harmitti enää vain se, etten varautunut saunaan oluella. Jälleen kerran harkittua, muttei ilmeisesti riittävän huolella.

Maailman parhaille suunnistajille laadittu Jukolan viesti on myös kuntoilijan näkökulmasta jotain, joka pitää itse kokea. Kymmenien tuhansien ihmisten kylä keskellä metsää oli ensimmäisellä kerralla nähtynä vaikuttava näky, nykyisin sentään tietää jo mitä odottaa. Vaikka uni-, ruoka- ja harjoittelurytmi meneekin hetkellisesti sekaisin, ei tapahtumasta voi poiskaan jäädä. Jukolan viestin kohdalla jopa voi luopua vanhasta periaatteesta, jonka mukaan yhdensuuntainen matka kilpailupaikalle ei saa kestää enempää kuin kisassa käytetty aika.

Ensi vuoden Jukolan viesti järjestetään Vantaalla Hakunilassa. Sijainti juuri ja juuri Kehä III:n reunalla ei tarkoita sitä, että maasto olisi sen helpompi kuin muulloinkaan. Jollain tapaa urbaanin maiseman läheisyys varmasti näkyy, ja jos ei muuta, se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden monelle ensikertalaiselle. Vaikka matka kotiovelta vaihtopuomille kestää 20 minuuttia, pitänee majoitus ottaa paikan päältä, sillä iso osa Jukolan tunnelmaa syntyy juuri siitä huonosta yöunesta teltassa.

JanneH

Helteinen No Limit Adventure kisattiin lauantaina

2011-06-13T20:40:00.000+03:00

Pasosen Mika apujoukkoineen oli jälleen järjestänyt loistavan kilpailun Espoon Solvallaan. Pitkä ja raskas rata vei kaikilta joukkueilta lähes täydet seitsemän tuntia, ja kun lämpötila oli koko päivän 30 asteen tuntumassa, pääsi jokainen ottamaan itsestään mehut irti.

Lupus Extreme sai kauden toiseen Multisport cupin kilpailuun viivalle peräti kolme joukkuetta, kun ykkösjoukkueessa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi, kakkosjoukkueessa JanneS ja Matti Antila ja sekasarjassa Lupus Extreme Mix -nimellä Reijo ja Anu.

Kilpailu starttasi lyhyellä 1,5 km melonnalla, jonka ainoa rastipiste piti käydä katsomassa mallikartasta juosten noin sadan metrin päästä ennen vesille menoa. Melonnan jälkeen kiivettiin jalan Solvallan laskettelurinne ylös, haettiin pyörät ja ajettiin rinne merkittyä rataa alas. Pyörillä jatkettiin kohti pohjoista ja tarjolla oli hiekkateitä ja teknisempiä single track –osuuksia yhteensä noin 15 km edestä.

Lämpötilan huidellessa 30 asteen kieppeissä hiki virtasi ja nestettä kului, mutta onneksi kilpailijat pääsivät pulahtamaan muutamaan otteeseen raikkaaseen Suolikas-järveen pyöräilyn jälkeen olleen noin viiden kilometrin coastaleering-osuuden aikana. Sekasarjassa osuus oli hiukan lyhyempi, mutta uimareissuja tuli silti useita.

Coastaleeringista jatkettiin taas fillareilla, joilla ajettiin kuuden kilometrin siirtymä kisakeskukseen. Sieltä suunnattiin jaloin laskettelurinne alas ja rantaan kanooteille, joilla melottiin Pitkäjärvessä kahdeksan kilometriä. Kevyt tuuli viilensi etelään mentäessä, mutta paluumatkalla tuntui tukalan kuumalta. Melonnan jälkeen ajettiin fillareilla muutaman rastin verran ja vaihdettiin rullaluistimet jalkaan.

10 km rullaluistelun jälkeen hypättiin taas pyörien selkään ja ajettiin Siikajärven kautta Haukkalammen majalle, jota ennen piti vajaan kilometrin verran kuljettaa pyörää siten, että etukiekko oli irti pyörästä. Tällä varmistettiin se, ettei millään joukkueella ollut liikaa vauhtia kansallispuiston suosituilla ulkoilureiteillä.

Haukkalammelta ajettiin vielä Solvallaan, jossa päätösetappina oli noin kahdeksan kilometrin ja 10 rastin rogaining-osuus. Kilpailun aikaraja oli seitsemän tuntia, joten rogainingin kaikki rastit ehti hakea vain ykkössijan ottanut Multisport.fi, jonka riveissä kilpailivat seikkailu-urheiluveteraanit Pete Forsman ja Ville Niemelä. Sekasarjan tuli hakea vain seitsemän rastia ja siihen pystyivät Omjakon ja Reijon ja Anun Lupus Extreme Mix.

Kilpailussa jokainen pääsi ottamaan itsestään kaiken irti, sillä rata oli ajallisesti hieman oletettua pidempi ja lämmin keli rasitti kilpailijoita. Alueella korkeuseroa tunnetusti riittää, joten mäkiä sai mennä ylös ja alas niin pyörällä kuin jalankin.

Virheet jättivät JanneH:n ja Jussin neljänneksi kilpasarjassa

JanneH:n ja Jussin kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja prologin jälkeisen nopean vaihdon myötä joukkue pääsi ykkösenä matkaan hiukan irti muista. Pieni suunnistusvirhe kasasi porukkaa ja teknisellä polulla uudelleen otettu karkumatka hukkui vielä suurempaan virheeseen hiukan myöhemmin. Tätä seurasi välitön palaute ja suunnistusvastuun vaihtuminen sekä matkantekoa yksin aina rullaluistelun jälkeiseen pyöräilyyn saakka.

Sijoitus oli pitkään neljäs ja rullaluistelussa edestakaisin kulkeneella reitillä havaitut aikaerot sekä eteen että taakse olivat selkeät. Yllätykseksi Karsun joukkueen selät tulivat vastaan ennen Haukkalampea ja sieltä matka Solvallaan kulki yhtä matkaa hissukseen ilman vetohaluja puolin ja toisin.

Rogainingissa kello kävi armotta vastaan ja tossu liikkui hitaasti, joten rasteja jouduttiin jättämään välistä aiottua enemmän eli yhteensä kolme. Niinpä kuljettu reitti ei ollut optimaalisin ja Karsu ehti maaliin muutaman minuutin aiemmin keräten myös seitsemän rastia. Lopussa aikaa jäi kolme minuuttia, joten läheltä maalia hakematta jätettyä rastia ei kuitenkaan enää olisi ehtinyt. Näin ollen tuloksena oli neljäs sija.

Reijo ja Anu sekasarjassa hopealle

Reijo ja Anu lähtivät haastamaan sekasarjan selkeää ennakkosuosikkia Omjakonia, jossa kisasivat Heikki Hihnala ja Outi Seppä. Alkuasetelma oli jo muutenkin haastava ja sitä vielä lisäsi Anun viikon kestänyt kesäflunssa.

Kisan alussa Omjakon otti heti kaulaa melonnassa ja pyöräilyssä. Reijon ja Anun kisa meni hieman tuntumaa hakien aina coastaleering-osuudelle asti, jolloin päästiin virkistävään kylpyyn. Coastaleeringista lähtiessä joukkue teki ensimmäisen todella huonon reitinvalinnan. Tullessa oli hyvä polku Iso-Antias-järven pohjoispuolella, mutta palatessa päätös mennä eteläpuolelta osoittautui vääräksi ja homma meni tunkkaamiseksi.

Melontaosuus meni odotetusti ja sen jälkeen Omjakon oli noin 30 minuuttia edellä. Seuraavalla MTB-osuudella hyppykallion rasti tuotti vaikeuksia, vaikka siellä oli talvella käyty harjoittelemassa laskeutumista, takkiin tuli noin 12 minuuttia. Yllättäen kuitenkin rullaluistelun aikana vastaan tuli Omjakon, joilla ei siis ollut mennyt suunnistus ihan putkeen. Viimeinen MTB-osuus sujui hyvin, vaikka rengasrikko-questissa hukkaantuikin muutama ylimääräinen minuutti.

Rogaining-osuudelle joukkue lähti, kun kellossa oli enää 57 minuuttia peliaikaa. Kuumuus ja kisa alkoivat tehdä tehtävänsä eikä tossu enää noussut ihan niin reippaasti kuin olisi toivonut. Viimeisen rastin pummista huolimatta kaikki rastit ehdittiin hakemaan ja aikaa jäi ruhtinaalliset 3 minuuttia reserviin. Maalissa ero Omjakoniin oli noin 5 minuuttia. Joukkue oli tulokseen tyytyväinen ja ainakin kokemusta helteessä kisaamisesta kertyi.

JanneS taisteli täydet seitsemän tuntia

JanneS:llä oli kilpailussa tavallista enemmän ohjelmaa, kun ilmoittautumisessa oli ollut ongelmia ja kanootti piti hakea juuri ennen starttia lainaksi. Karttaan tutustumiseen jäi ruhtinaalliset parikymmentä minuuttia, ennen kuin piti lähteä siirtymään melonnan lähtöpaikalle. Mutta onneksi maasto oli sen verran tuttua, että se ei menoa mitenkään haitannut. Matti oli valmiiksi piirtänyt reitin ja suojannut kartan kastumiselta, joten homma toimi paremmin kuin hyvin.

Joukkueen tavoitteena oli edetä tasaisesti, nauttia maisemista ja tutustuttaa Matti tämän jalon lajin saloihin. Kisa ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut välttämättä ihan optimi ensimmäiseksi kisaksi, mutta varmasti mieleenpainuva kokemus. Lämmin keli tekikin tehtävänsä ja Matti totesi toisen melonnan jälkeen, että ehkä on parempi jättää opittavaa seuraavillekin kerroille.

Vääjäämättömästä hylkäyksestä huolimatta JanneS jatkoi loppureitin yksin. Loppu-rogaining jäi lyhyeksi loppuveryttelyksi ja maalissa JanneS oli ajassa 6:58, eli koko rahalle sai taas täyden vastineen. Kivaa oli vaikkei tiimi lopputulosta saanutkaan kirjattua historian kirjoihin.

Kisa oli hyvin järjestetty ja reitille oli löydetty parhaat palat Solvallan ja Nuuksion maastoista. Iso kiitos järjestelykoneistolle ja kanssakilpailijoille kannustuksesta aina vastaan tullessa koko tiimin puolesta.

Lupus Extreme suuntaa syksyllä USA:han

2011-06-05T20:49:00.004+03:00

Lupus Extremen ensimmäinen ulkomaan kilpailu on syyskuussa järjestettävä Mother Lode 4 Day Expedition Race Kaliforniassa 8.-11.9.2011. Kilpailuun tiimin väreissä osallistuvat JanneH ja Reijo sekä kokeneet seikkailijat Heikki Hihnala ja Outi Seppä.

Ulkomaanreissun suunnittelu alkoi jo viime kesänä ja hyvin sujunut AC24 antoi vahvistuksen sille, että ulkomaille lähdetään jollain porukalla tulevan kesän aikana. Porukan kasaaminen alkoi toden teolla talvella ja jengi saatiin kasaan ns. hyvissä ajoin. Heikki ja Outi ovat tiimin kannalta parhaat mahdolliset vahvistukset, sillä molemmilla on kokemusta lukuisista kilpailuista eri puolilla maailmaa. Tarjolla on siis roppakaupalla oppia siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä kisassa ja siihen valmistautuessa.

Heikki on kiertänyt Omjakonin paidassa ulkomailla vuosia ja on yksi kokeneimmista suomalaisista alle 30-vuotiaista seikkailu-urheilijoista, ellei peräti kokenein. Viime vuonna miehen meriittilistalle päätyivät Poland Winter Adventure, Costa Rica Adventure Race ja Raid Bimbache AR World Championship. Heikin palkintokaappi on täyttynyt vuosien mittaan tasaiseen tahtiin ja menestystä on tullut muun muassa Tsekeissä useana vuonna.

Outi on aloittanut seikkailu-urheilijan uransa niin ikään Omjakonin riveissä, mutta edustanut viime vuodet Multisport.fin joukkuetta ollen muun muassa voittamassa Raid Bimbachen vuonna 2009. Bimbacen voitto onkin viimeisin suomalaisen joukkueen ottama ykkössija AR World Seriesin kilpailuissa. Lisäksi Outi on kiertänyt kisaamassa mm. Ruotsissa, Tsekeissä, Costa Ricassa ja Portugalissa.

Mother Lode 4 Day Expedition Race on yksi seitsemästä vuonna 2011 järjestettävästä Adventure Racing World Seriesin osakilpailuista, ja se käydään Kaliforniassa Sierra Nevada -vuoristossa. Kilpailun lähtö tapahtuu alle tuhannen asukkaan Bridgeportista ja maali sijaitsee vuoriston toisella puolella todennäköisesti lähellä Sacramentoa. Kilpailuaika on torstaiaamusta sunnuntai-iltapäivään, jonka jälkeen suunnataankin kiireesti kohti San Franciscon lentokenttää.

Yhteiset treenit aloitettiin huhtikuun alussa Tampereella neljän ja puolen tunnin maastopyörälenkillä talvipoluilla ja helatorstai käytettiin vajaan seitsemän tunnin melontaan Helsingin edustalla. Seuraavan kerran porukka on kokonaisuudessaan kasassa parin viikon kuluttua Ravijoella, jossa Jukolan viestin yhteyteen on kaavailtu pyöräilyä. Treenejä on tehty myös pienemmillä porukoilla, kuten pääsiäisen aikoihin Kirkkonummella rogaining-harjoituksessa.

Melontatauolla testataan saksalaisvalmisteista energiapatukkaa

Lisää infoa kilpailusta ja siihen valmistautumisesta on luvassa myöhemmin, eli erästä maailmanmatkaajaa lainaten: stay tuned!

Kilpailuun liittyviä linkkejä:
Järjestävän seuran nettisivut

Kattava juttu ja videoita viime vuoden kisasta
AR World Series

Viikonlopun maratoneja

2011-05-31T09:30:00.000+03:00

Viikonloppuna päästiin jälleen kerran kisaamaan, kun vuorossa olivat JanneH:n alkukauden päätavoite Tukholman marathon sekä Korsossa ajettu XCM Marathon cup 2. osakilpailu, jonne Reijo ja Anu ottivat osaa. Tukholman maratonilta tuliaisena oli uusi ennätys ja XCM Korsosta roppakaupalla kokemusta ja kova treeni.

Tukholman marathon

JanneH:n talven aikana alkanut järjestelmällinen juoksuharjoittelu huipentui viikonloppuna, kun alkukauden päätavoitteeksi nostettu Tukholman marathon juostiin hyvissä olosuhteissa länsinaapurin pääkaupungissa. Lähtökohdat juoksuun olivat vähintäänkin kohtuulliset, sillä valmistautuminen oli mennyt pääosin hyvin ja lenkillä juoksu oli kulkenut odotetulla tavalla. Myös sää oli puolella, sillä normaalisti helteisen kelin tilalla oli 15 asteen lämpötila ja pilviä taivaan täydeltä, vain kova tuuli haittasi juoksijoita.

Silja Symphonyn rantautuessa Tukholmaan valmistauduttiin tulevaan juoksuun hyvän musiikin siivittämänä hytissä. Varusteiden määrä ja kaikki alkusäätäminen tuntuivat suorastaan helpoilta, sillä eihän juoksun aikana tarvinnut kantaa kuin muutama geeli. Laivalta suunnattiin kävellen lähtöpaikalle noin puoli tuntia ennen starttia.

Alkumatka sujui rauhallisesti ja ensimmäisen kympin väliaika oli miltei 42 minuuttia. Tästä vauhti alkoikin pikku hiljaa kiristymään ja välillä mentiin alle 4 min/km vauhtia. Puolivälissä kello näytti tasan 1.27, mistä sai vähentää vielä parikymmentä sekuntia, joka kului alkuruuhkassa lähtöviivan ylittämiseen.

Vaikeudet alkoivat odotetusti 30 km jälkeen, kun piti painaa vastatuuleen ja profiili muuttui rankemmaksi. Maratonilla tosin kuuluukin sattua, joten ei muuta kuin hammasta purren eteenpäin ja mahdollisimman kovaa. Jonkin verran vauhti hyytyi lopussa, mutta loppuajaksi kirjautui 2.53.40. Seitsemän vuotta vanhaan ennätykseen tuli parannusta noin 15 minuuttia.

Suoritus oli päivän kuntoon nähden paras mahdollinen ja juoksu taktisesti hyvä. Kovavauhtisiin avainharjoituksiin perustunut juoksuohjelma oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Kevään aikana juoksukertoja oli keskimäärin alle kolme viikossa ja vain yhdellä viikolla neljä lenkkiä. Peruskuntoa kun pystyy mielekkäämmin tekemään esimerkiksi pyörällä tai hiihtäen.

Statistiikkaa juoksusta löytyy täältä.

XCM Marathon cup 2. osakilpailu 62km, Korso

Korson XCM maratonille Reijo lähti ajamaan ehjää kisaa ja kolmen tunnin alitusta. Anu puolestaan lähti toiseen XCM kisaansa hakemaan kovaa ajoharjoitusta.

"Korson kirous" piti tälläkin kertaa Reijoa ikeessä. Viime vuonna tuli keskeytys, kun takavaihtajan väliin hyppäsi keppi rikkoen vaihtajan ja pari pinnaa. Tälläkään kertaa ei teknisiltä ongelmilta selvitty.

Ensimmäinen puolikas meni hienosti alle tavoitteen ajassa 1.19 h. Toisen kierroksen puolessa välissä alkoi takapää kiemurtelemaan ilkeästi ja vanne iskemään läpi juurakoissa, takarengas puhki. Huoltoalueelle ei ollut kuin kilometri ja toiveissa oli lainata kunnon jalkapumppua. Valitettavasti sellaista ei ollut saatavilla ja piti ryhtyä omalla pikkupumpulla hommiin. Eipähän päässyt syke laskemaan tekniselläkään tauolla. Onneksi käytössä oli tubeless-renkaat ja litku hidasti renkaan tyhjentymistä.

Matkaa maaliin oli vielä 18km ja ajatuksissa vain ettei rengas luiskahda vanteelta mutkissa. Näin ollen vauhtia oli pakko hiljentää. Ongelmiin nähden toinen kierros aikaan 1.25 h ei ollut kovinkaan huono. Maalissa jalkapumpulla tsekattu paine oli alle 0.5bar ja komea repeämä renkaan kyljessä. Uskomattoman hyvin litkut toimi ja rengas pysyi kovassakin vauhdissa vanteella. Töitä tosin joutui tekemään, jotta lähes tyhjän renkaan sai rullaamaan.

Loppujen lopuksi kohtuullinen aika ongelmiin nähden ja hyvää treeniä. Ehkä sitten ensi vuonna saa viimeinkin ehjän kisan, no ainakin tavoitteena on lähteä murtamaan "Korson kirous".

Anu juuttui alun tiepätkän jälkeen ruuhkaan ja muutamassa muussakin ahtaassa kohdassa porukka hieman puuroutui. Vähitellen letka kuitenkin venyi ja löytyi sopivavauhtista ajoseuraa. Ensimmäinen kierros taittui mukavasti aikaan 1.36 h. Toiselle kierrokselle lähdettäessä tuli vastaan muutama selkä ja ajamisesta pääsi nautiskelemaan, kun voimia tuntui olevan vielä jäljellä. Jätemäkinousussa alkoi jo pelottavasti tuntumaan pieniä krampinpoikasia jaloissa, mutta sitkeästi taistellen viimeiset mutapätkät, polkuosuus ja lopun tieluukutus.

Niin vain voimat riittivät pitämään lähes samaa vauhtia molemmilla kierroksilla, loppuaika 3.15 h. Väsynyt, mutta sitähän sitä tultiinkin hakemaan, kovaa harjoitusta.

JanneH, Reijo, Anu

Treenitäyteinen viikonloppu

2011-05-16T19:51:00.000+03:00

Kulunut viikonloppu oli koko joukkueelle treenitäytteinen. Anu ja Reijo kävivät ajamassa lauantaina Skins XCM maastopyörämaratonin Rajamäellä ja Jannet treenasivat tahoillaan juoksua. Sunnuntaina tehtiin aamusta joukkueen yhteistreeni Myllykosken sillalla köysien ja jumarointikamojen kanssa.

Skins XCM Rajamäki

Anu ja Reijo kävivät aloittamassa maastopyöräkautta Rajamäellä. Anu oli saatu houkuteltua ensimmäistä kertaa ajamaan ja tietysti 64km täysmatkalle.

Reijon tavoitteena oli lähteä alittamaan 3h:n rajaa. Lähdöstä otettiin luonnollisesti syke oitis tappiin, jottei kärki pääse liian kauas. Pöly oli melkoinen ja haittasi näkyvyyttä ja hengitystä, kun toistasataa ajajaa lähti pöllyttämään hiekkatietä radalle. Noin 7 km kohdalla edessä ajavan kaverin kaatuminen pehmeään hiekkaan kyljelleen 90-asteen mutkassa aiheutti kolarin. Silloin tuli mieleen, ettei taas kävisi "Korsot", mutta onneksi kumpikin pääsi säikähdyksellä.

Reijon ensimmäinen kierros meni hienosti tavoitteeseen 1:25h, mutta toisella kierroksella piti ajaa lähes koko matka yksin. Yksin ajaessa ei millään pysty pitämään samanlaista vauhtia kuin porukassa, ja toinen kierros olikin noin 10 minuuttia hitaampi. Loppuaika jäi kirvelevästi 3 sekunttia yli 3h:n.

Anun ensimmäinen XCM ajo sujui hienosti. Rata oli loistava ensikertalaiselle: sopivasti hienoja kangasmetsäpolkuja, pururataa, juurakoita ja kivikoita. Juoksuhiekkapyöräily sen sijaan vaatii vielä treenausta. Ensimmäinen kierros hieman alle 1:45 h, vaikka vetoapua ei löytynytkään. Toisella kierroksella löytyi seuraakin, mutta vauhti hieman hiipui ja loppuaika oli 3:37 h. Loistava vauhdikas maastopyöräilytreeni.

Jannejen juoksutreeniä

JanneH teki viimeistelyharjoituksia toukokuun lopun Tukholman maratonille. Tarkoituksena oli juosta 10 km kevyttä ja 10 km kovaa, mutta myötätuuleen vauhdikkaasti alkanut lenkki muuttui matkan aikana 21,1 km:n kovaksi kiihtyväksi lenkiksi. JanneS:n ohjelmassa puolestaan oli palauttava lenkki, jolla haettiin juoksutuntumaa kahden 12 h rogainingin aiheuttamien rasitusten jälkeen.

Köysileikkejä ja jumarointia

Sunnuntaiaamuna tiimi kokoontui Myllykosken sillalle Nurmijärvelle harjoittelemaan laskeutumisia ja jumarointia. Kaksi köyttä laitettiin vierekkäin roikkumaan korkeimmalta kohdalta joen uomaan, jossa korkeutta oli reilu 25 metriä. Neljä henkeä ja kahdet välineet oli juuri sopiva yhdistelmä ja kaikki pääsivät hienosti treenaamaan köysikikkailua.

Anu ja JanneH vauhdikkaassa yhteislaskussa.

JanneS näyttää mallia jumaroinnissa.

Reijo & Anu

Salpaus-rogaining (12h) raportti

2011-05-11T08:00:00.025+03:00

JanneS ja Juha kävivät hakemassa Lahdessa järjestetystä Salpaus-rogainingista tärkeitä oppeja elokuussa järjestettävään Retki-rogainingiin. Kisa oli jälleen erinomaisesti järjestetty ja sitä voi hyvällä omallatunnolla suositella kaikille rogainingista kiinnostuneille.

Valmistautuminen

Sää kilpailupaikalla oli mitä parhain, aurinko paistoi ja niin lämmintä oli, että liikkeelle pääsi lähtemään ohuessa pitkähihaisessa juoksupaidassa. Tiimi oli virittänyt repuista reilusti painoa pois kahden viikon takaisesta puntarin näyttäessä nyt hieman päälle 4kg per reppu, joka ei oikeastaan tunnu enää oikein miltään - varsinkaan kun n. kaksi kolmannesta omista lenkeistä tapahtuu työmatkajuoksuna läppäri repussa. Oma helmasyntini on aina ollut liiallinen varustautuminen mutta nyt alkaa näyttää siltä, että alan pikku hiljaa oppimaan pois tästä pahasta tavasta.

Startti

Lähdimme startista muiden mukana hakemaan kaakkoiskulman rastikeskittymät. Hakujärjestys taisi vähän vaihdella ja se, ketkä hakivat 20, 30 ja 40 pisteen rasteja, mutta perusidea reitistä tuntui monella muullakin olevan sama kuin meillä. Jonkin matkaa juoksimme yhdessä Team UI:n poikien kanssa kunnes vastaan tuli pikku puro, josta päätimme pienen hapuilun jälkeen kahlata suoraan yli muiden jäädessä etsimään paikkaa päästä yli kuivemmin jaloin. Alkupuoli kisasta onnistui yli odotusten, rastit löytyivät juuri sieltä kuin pitikin ja metsäoiot onnistuivat enemmän kuin hyvin. Jälkiviisaava voi todeta, että vauhtia oli liikaakin loppukisaa ajatellen, mutta tulipa sekin koettua. Vaikeudet alkoivat 92:lla jota etsimme pienen tovin, varsinainen ensimmäinen pummi sattui sitten heti perään 73:lle mennessä kun ajauduimme kukkulasta hiukan sivuun ekalla yrityksellä ja risukkoisessa maastossa tuntui pikku kukkuloita olevan joka puolella. Pienellä vauhdin haulla tieltä ja maltilla rasti kuitenkin löytyi, pummia n. 10 min.

Vauhti hiipuu

Noin neljän tunnin kohdalla molemmilla alkoi tuntua, että ei ole meidän päivämme, lihakset olivat kipeät eikä juoksu maistunut edes selkeillä juoksupätkillä. Alun vauhti oli ollut suhteellisen haastavassa maastossa yli 7 km/h mutta nyt vauhti painui alle 6 km/h. Seuraava pummi tuli 104:lle mennessä, kun käsittämättömästi missasimme rantaan lähtevän tien, tai ehkä se vain lähti niin maatalon pihan läpi ettemme tajunneet sitä kohdalla. Huomasimme virheen, kun olimme jo selvästi ohi tiestä ja ajattelimme mennä pohjoiskautta pienellä kierrolla rantaan, lopputuloksena tarvoimme erittäin märässä suossa kunnes se rantakin sieltä sitten tuli lopulta vastaan (pummia arviolta 10 min). Itse rasti löytyi helposti, joskin matkaan tuhrautui niin paljon aikaa että alle 100 pisteen rastia ei olisi taitanut kannattaa hakea. Maalissa Sky sitten valaisi meitä (ja muita) että rastin lähelle olisi päässyt tietäkin pitkin, jota ei kuitenkaan kartassa näkynyt.

Varsinainen pommi odotteli meitä 101:llä, jota pummasimme ihan urakalla. Ensin idän kautta ohi, sitten tieltä vauhtia ja lännen kautta ohi. Joku säälittävä suolätäkkökin matkalta löytyi mutta molemmille jäi epäselväksi oliko kyseessä karttaan merkitty lampi. Kansalaisen karttapaikasta jälkikäteen kun tuon tarkistin niin kyllä kyseessä oli sama lampi, pienen pieni lampi suon keskellä. Reissun päällä luin sekä lammen että suon yhdeksi isoksi lammeksi ja ihmettelin kun sitä isoa lampea ei löydy. No, ei se kartasta tämäkään pummi kiinni ollut, säntäilyn jälkeen kun vihdoin paikallistimme itsemme niin kyllähän se rastikin sieltä sitten löytyi juuri oikeasta paikasta. Pummia jättimäiset 30 min, taitaa olla isoin pummi, jonka olen ikinä onnistunut tekemään poislukien pari kertaa, kun ei koko rastia ole löytynyt ollenkaan.

Loppukiri

Hiukan vajaan tunnin pummien jälkeen keräilimme hiukan itseämme ja totesimme, että loppu meneekin sitten reittisuunnitelman puolesta uusiksi. Matkalla oli kuitenkin sen verran isoja pisteitä, ettei meillä mikään kiire maalialueelle ollut vaan haimme varmasti 83:n, 54:n, 74:n ja 82:n. 82:lla arvelimme, että vaihtoehtoina on joko hakea 63:n ja pieni mahdollisuus saada bonuksena 32:n, tai sitten ottaa vähän isommalla riskillä 52:n ja koittaa vielä 63:n siihen päälle. Koska jälkimmäinen vaihtoehto olisi antanut enemmän pisteitä, päätimme koittaa sitä. Metsärymyäminen 82:lta 53:lle vei kuitenkin sen verran aikaa, että lähestyessämme 63:sta alkoi aika olemaan lopussa, ja kun karttaan merkitty polku vielä oli niin surkean näköinen ettemme uskoneet ehtivämme hakea pimeässä rastia ilman myöhästymistä maalista, päätimme jatkaa suoraan maaliin. Maalissa olimme hyvissä ajoin ajassa 11:39 erittäin väsyneinä.

Analyysiä

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli kohtuullisen hyvä, toteutus jäikin sitten heikommaksi. Ensimmäisen 6 tunnin aikana matkaa kertyi n. 39 km ja pisteitä 880, loppupuoliskolla vastaavat luvut olivat 30 km ja 580 (yhteensä 69 km ja 1460 pistettä, jolla 8. sija 12h sarjassa). Isojen pummien johdosta lopussa jäi saamatta 120 pistettä (63, 32 ja 31) joiden hakemiseen olisi tarvittu n. 45 min enemmän aikaa päivän vauhdilla. Parempana päivänä matkalla olisi vielä jokusen neljänkymmenen pisteen rastin voinut ehtiä hakea. Rogaining ei ole helppo laji, kun niin monen osa-alueen pitää osua kohdalleen, jotta suoritus on hyvä, mutta juuri siksi tämä onkin tajuttoman koukuttavaa. Paljon tuli jälleen hyvää oppia, toivon mukaan oppi on vielä hyvässä muistissa Retki rogainingissa.

Kiitoksia kisajärjestäjille ja kanssakilpailijoille, järjestelyt toimivat jälleen erinomaisesti, rastit olivat paikoitellen vaativia ja vaihtoehtoja reittivalinnoille rastien välillä ja rastien hakujärjestyksessä oli runsaasti.

JanneS

Lämmintä ja kylmää Spring Adventuressa

2011-05-09T11:30:00.000+03:00

Varmana kevään merkkinä pidetty Spring Adventure avasi vuoden 2011 Multisport Cupin lauantaina Karjaalla. Lupus Extreme oli mukana kahden joukkueen voimin, kun miesten sarjassa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi ja sekasarjassa Reijo ja Anu.

Keliolosuhteet kauden avaukselle olivat mitä parhaimmat lämpötilan kivutessa pilvettömältä taivaalta paistaneen auringon siivittämänä yli 15 asteen. Starttihetkellä keli tuntui kuitenkin vielä melko viileältä, joten suurin osa joukkueista lähti kisaan pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa paidassa. Kilpailuun oli ilmoittautunut kaiken kaikkiaan yli 60 joukkuetta, joista kolmisenkymmentä kilpaili miesten sarjassa.

Kilpailu käynnistyi Karjaan keskustassa juostulla muistisuunnistuksella. Keskelle vehreää niittyä kokoontuneet joukkueet sinkosivat paukusta neljään eri suuntaan. Niityn neljässä nurkassa oli kussakin yksi kartta, joista jokaiseen oli piirretty yksi rasti. Joukkueiden tehtävänä oli löytää kartta, jossa oli rasti A, katsoa sen sijainti ja juosta leimaamaan muistin perusteella. Sen jälkeen luonnollisesti etsittiin kartta, jossa oli rasti B, sitten C ja lopuksi D. Tehtävää ei helpottanut se, että karttojen paikkoja vaihdettiin välissä ja lisäksi keskusrastilla oli melkoista ruuhkaa. Toimivimmaksi taktiikaksi muodostui tarkkailu ja peesailu, jota suurin osa joukkueista noudattikin kärjen tehdessä työn.

Lyhyen prologin jälkeen napattiin fillarit vaihtoalueelta ja ajettiin muutaman sadan metrin siirtymä joen rantaan kanooteille. Tiimin molemmat joukkueet olivat tässä vaiheessa hyvin sarjojensa kärkitaistossa mukana. Melonta oli lyhyt 3 km rykäisy jokea edestakaisin. Ongelmia tuotti lähinnä rastin leimaus, sillä lippu oli seikkailuhengen mukaisesti laitettu matalaan mutakaislikkoon. Anu ja JanneH kävivät urheasti rämpimässä leiman ja samalla saatiin kunnon mudan haju kanoottiin mukaan.

Melonnan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa pyörillä. Osa joukkueista oli juossut alun prologin pyöräilykengät jalassa ja pystyi tekemään nopean vaihdon. Tiimin kummatkin joukkueet totesivat juoksun pyöräilykengillä sen verran ikäväksi, että vaihtoivat ne vasta tässä vaiheessa jalkaan. Vaihtoaika oli näin ollen hiukan pidempi.

Reijon ja Anun pyöräily kulki totuttuun tapaan hyvin ja johto sekasarjassa oli vakaa. Muutamaa minuuttia edellä ajaneet JanneH ja Jussi pääsivät pyöräilyosuudelle omassa sarjassaan viidentenä, mutta Jussin jalkojen kramppaillessa vauhtia jouduttiin tiputtamaan ja takaa tuli pari joukkuetta ohi.

Pyöräilyosuuden välissä oli tehtävärasti, jossa vedettiin laskettelurinnettä jalan alas ja ylös, miesten sarjassa viisi kertaa ja naisten ja sekasarjassa kolme kertaa. Auringon paahde osui sopivasti etelään olleeseen rinteeseen, toisin kuin tuuli. Muuten hommaa olisi tehnyt pidempäänkin, mutta päässä ollut pyöräilykypärä saattoi aiheuttaa yksittäisiä hikikarpaloita otsalle. Nousua kertyi kerralla n. 75 metriä ja rinteen jyrkkyys oli sellainen, että pohkeita ja reisiä tarvittiin ja taisipa Anu roikkua Reijon paidanhelmassakin kiinni Reijon päätettyä jättää vetonaru vaihtolaatikkoon.

Pyöräilyä jatkettiin mäkikönyämisen jälkeen ja rastipisteitä löytyi niin sillan sisältä kuin vanhasta junatunnelistakin. Miesten sarjassa pyöräilyosuuden päätti vielä tarkempi pyöräsuunnistus 1:15 000 suunnistuskartalla. Pyöräilyn jälkeen juostiin suunnistusosuus lähellä Karjaan keskustaa. Suunnistuksellisesti osuus oli ehkä hieman aiempia kilpailuja haastavampaa, mistä pisteet ratamestarille.

Suunnistuksesta siirryttiin jälleen kanootteihin ja melottiin vajaa puoli tuntia lähes virtaamatonta jokea alas-ylös. Siitä singahdettiin wetrun-osuudelle, joka aloitettiin köysirastilla, jossa piti laskeutua muutama metri paksua köyttä alas sillalta vedenrajaan leimaamaan ja siitä uiden rantaa. Sekajoukkueessa Reijo valittiin yksimielisesti uimariksi. Samalla paljastui, että yleensä aina mukana olevat MTB-hanskat olivat vaihtolaatikossa ja se kostautui hienoilla palovammoilla kumpaankin kämmeneen. Sen verran köysi luisti, että irti oli päästettävä ja tiputtauduttava jokeen. Rastinpitäjä kehuikin suoritusta päivän nopeimmaksi "laskeutumiseksi".

Wetrunin aikana joesta piti uida pariin kertaan yli, jotta vältti pitkän kiertämisen tietä pitkin. Vesi oli melko viileää, vaikka normaalisti vain yli 24 asteisessa vedessä uiva Pekkisen Timo kuvailikin sitä yllättävän lämpimäksi. Wetrunista toivuttua joukkueiden tuli kantaa kanootit melontapaikalta kilpailukeskukseen. Matka oli ehkä 400 metriä, mutta sen aikana ehti kiitellä moneen otteeseen Acronia, jonka 18,7 kg:n paino tuntui noin 40 kg:n vuokrakanootteihin verrattuna kevyeltä. Reijo urhoollisena kantoi MadRiverCanoe 31kg:n kanootin yksin hartioillaan.

Kilpailun päätti Karjaa City Run, jonka kartat saatiin vaihdossa. Lähes puolituntisen sprinttisuunnistuksen rasteja löytyi niin museoveturista kuin puista ja talojen nurkista. Todellista kilpailua sijoituksista ei enää päästy käymään, sillä miesten sarjassa pienistä eroista huolimatta joukkueita ei juuri ollut näkynyt muutamaan tuntiin. Sekasarjassa Reijon ja Anun vauhti oli jälleen kerran omaa luokkaansa ja aikaa sekasarjan reitin kiertämiseen kului 5 h 16 min. JanneH ja Jussi käyttivät miesten sarjan reittiin 5 h 29 min, kun miesten kärki veti viiden tunnin pintaan.

Monien vaihtojen ja rastien myötä leimaamisessa piti olla tarkkana, ja se aiheutti harmia monelle joukkueelle, niin myös Reijolle ja Anulle. Ensimmäistä melontaa edeltänyt rantaleima oli jäänyt rekisteröitymättä korttiin ja tuloksena kaksi pistettä sakkoa. Tulosluettelossa sija tippui viidenneksi eli niiden taakse, jotka ehtivät kiertää koko radan alle 6,5 tunnin.

Kilpasarjan taso oli muutamaan vuoteen kovimpia ja aikaerot pysyivät pieninä. Kilpailun voitti odotetusti Multisport.fin Janne Mononen ja Ville Mäkelä. Toiseksi ylsi virolainen Team Vaude Matkasport neljä minuuttia jääneenä ja kolmas oli Free Adventure kuusi minuuttia kärjen takana. JanneH:n ja Jussin vauhti oli kahdeksanneksi nopeinta ja eroa edelliseen muutama minuutti.

Kisa oli jälleen taattua Multisport cup -laatua. Maisemat olivat hienot ja reitti mielenkiintoinen. Juoksua ja suunnistusta oli aiempaan verrattuna enemmän, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Vaihtoja oli paljon ja tärkeää oli, ettei vaihdossa tehnyt mitään ylimääräistä vaan matkaa pystyi jatkamaan nopeasti. Jatkossa pitää harjoitella vielä sellaisia asioita, kuten numeroliivin ja melontaliivin pukemista juostessa.

Uutta kilpailussa oli se, että kaikkia karttoja jaettiin kaksi kappaletta ja molemmat saivat suunnistaa niin halutessaan. Pyöräilykartan toisessa kopiossa tosin mainos peitti optimaalisimman reitin, mutta onneksi suurin osa joukkueista huomasi karttojen eroavaisuuden tässä kohtaa.

Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille!

JanneH, Reijo & Anu

Kevät-rogaining (12h) raportti

2011-04-25T21:14:00.001+03:00

Lupus Extremen "rogaining-tiimi", eli JanneS ja Juha, kävivät pokkaamassa kolmannen sijan Kevät-rogainingista. Tiimin päätavoite on elokuussa pidettävä Retki-rogaining 24h, johon saimme erittäin hyvää harjoitusta sekä reitinsuunnittelusta, etenemisvauhdista, suunnistuksesta ja mitkä varusteet toimivat ja mitkä eivät.

Reittisuunnitelma
Alusta lähtien oli selvää että lähdemme liikkeelle taktiikalla että teemme yhden pitkän kierroksen ilman erillistä huoltoa. Päädyimme valitsemaan aggressiivisen reittisuunnitelman jolla pääsisimme hakemaan myös kartan lounaisnurkan isot pisterastit. Laskin lähdössä koko reitin todelliseksi matkaksi 78 kilometriä, joka on 3 kilometriä enemmän kuin erittäin hyvin menneessä Salpaus-rogaining 2010 etenemämme matka, joten tiedossa oli että kovin paljoa virheitä ei saisi matkalla sattua ja vauhdin pitäisi olla koko ajan reipasta. Käytännössä suunnitelma tarkoitti että mörsfjärdenin kierto jäisi väliin eikä kaakkoisnurkan saariin olisi mitään asiaa.

Alkumatka

Heti startista kävi selväksi että kaikki kokeneemmat joukkueet lähtivät kiertämään karttaa vastapäivään meidän kanssamme. Hölköttelimme alussa sen verran verkkaista tahtia että n. 10 hengen selät katosivat horisonttiin ennen toista rastia (lähtö - 23 - 32). Kolmatta rastia (41) kohtia mentäessä kärki tuli rastilta vastaan ja laskin että eroa oli tullut jo 10 minuuttia, jatkoimme tästä huolimatta omaa tahtia eteenpäin. Reitti kaikilla joukkueilla kartan yläosassa oli käytännössä täysin sama eikä kartta oikein antanut mahdollisuuksia erilaisiin variaatioihin. Etenimme ilman suuria yllätyksiä saaden pari joukkuetta kiinni 33:lta 59:lle mentäessä.

Jatkoimme sieltä samassa porukassa Reijon, Anun ja Riitan kanssa 31, 27 ja 39:n kautta 24:lle jolta JanneH ja Outi tulivat matkaan mukaan. Isolla porukalla menimme 42:lle, jonka jälkeen letka venähti sen verran että viimeinen havainto muista Lupus Extremen tiimeistä tuli 44:lle mentäessä kun JanneH ja Outi olivat meitä pari minuuttia edellä ja me saman verran Reijoa ja Anua edellä.

Ensimmäinen varsinainen reittiä koskeva päätös olikin vasta 51:n jälkeen kun piti päättää hakeako 49 vai lähteäkö suoraan etelään. Vaikka olimme aikataulua hieman edellä päätimme jättää 49:n väliin, koska siirtymä olisi ollut reilut 3km ja halusimme loppumatkalle vähän enemmän pelivaraa.

Etelän kierto
Jatkoimme hyvää etenemistahtia 40 ja 48 kautta 28:lle, jonka jälkeen teimme ainoan kunnon huollon matkalla. Tankkasimme hiukan vettä pulloihin purosta, otimme eväitä repun kätköistä paremmin saataville ja puimme hiukan lisää vaatetta. Kokonaishuoltoaika oli ehkä noin 3 minuuttia.

Tahti jatkui huollon jälkeen hyvänä, 52:n haimme varman päälle länsikautta, 36:lla etsimme jonkin aikaa rastilippua joka löytyi lopulta kaatuneena vedestä, 56:lla jouduimme sitten ensimmäistä kertaa etsimään rastia vähän enemmän mutta löytyi sekin sitten n. 5 minuutin etsinnän jälkeen.

Siirtymässä 43:lle vaihtoehtoina oli hillittömän pitkä tiekierto tai riskillä puron ylitys, valinta oli kohtuullisen helppo ja lähdimme suoraan ylittämään puroa. Jonkin aikaa arvoimme kuinka n. 4 metriä leveän puron yli pääsisi kuivin jaloin mutta kun sopivaa puunrunkoa ei näkynyt missään koitin kiivetä puron ylitse menevää oksaa pitkin toiselle puolelle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tipuin vähän ennen vastarantaa jääkylmään veteen, onneksi vettä oli vain n. metrin verran. Kun pääsimme molemmat puron toiselle puolelle ja viisi metriä edettyämme totesimme olevamme vasta puolivälissä ylitystä kun edessä oli samanlevyinen puro. Valmiiksi märkinä ei tarvinnut miettiä tyyliä sen enempää joten kahlasimme purosta yli samantien.

43:lle päädyin ottamaan reitinvalinnan hiukan riskillä ja riski sitten realisoitui. En saanut oikein mistään kartassa kiinni kun tuntui että joka puolella oli avokallioita ja kiviä , mutta rastilippua ei näkynyt missään. Etsimme rastia ehkä kymmenen minuuttia ja kun sitä ei näkynyt jatkoimme matkaa. GPS-jäljestä näkee että alussa ajauduimme liian etelään emmekä missään vaiheessa menneet tarpeeksi pitkälle etsimään rastia. 25:lla tuli sitten toiseksi isoin pummaus kun lähdimme metsän läpi hakemaan lampea ja juoksimme etelän puolelta sen ohitse. Ilmeisesti tarkkaavaisuus ei näinä aamuyön tunteina ollut ihan parhaimmillaan kun itse rasti oli helppo ja onnistuimme siihen tuhraamaan turhan paljon aikaa. Jatkoimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti eteenpäin.

Loppumatka
35:lta otimme edellisten rastivälien ongelmien takia varman päälle reitin 45:lle hiukan pohjoisen kautta kiertäen. 54:lta lähtiessä laskimme että alkuperäisestä suunnitelmasta täytyy tiputtaa erittäin vaikean näköisessä paikassa oleva 55 ja sen myötä myös 29 pois.

Yllättäen vauhti tiellä oli sen verran hyvää että ehdimme vielä lopussa helposti hakemaan 38:n ja 47:n. 47:lla näimme pitkästä aikaa muitakin. Maalissa olimme n. 20 minuuttia ennen määräaikaa.

Analyysiä
Lopputuloksia katsellessa alkuperäinen reittisuunnitelma osoittautui erittäin hyväksi, sekä eniten että toiseksi eniten pisteitä keränneet joukkueet kiersivät käytännössä samaa reittiä meidän kanssamme, isoimmat erot reitillä tulivat vasta loppurasteilla joita me ehdimme hakemaan vähemmän. Kuljettua matkaa gps:n jäljen mukaan tuli lopulta 74.7 km, joka oli tavoiteskaalan yläpäässä. Vauhti pysyi hyvänä loppuun asti. Muutenkin suunnistus sujui vähintäänkin kohtuullisesti.

Lopussa olisimme ehtineet todennäköisesti hakea vielä 20:n, mutta suora tie hash houselle houkutteli liian paljon emmekä halunneet riskeerata 2 pisteen takia. 49:n väliin jättäminen alkuvaiheessa oli meille oikea valinta, joka antoi pelivaraa loppurasteille. Ilman muutamia pummeja matkan varrella olisimme ehkä lopussa voineet hakea vielä 55:n ja 29:n, mutta nekään eivät olisi muuttaneet lopputuloksia millään tavalla.

Varusteista
Yhtenä harjoituksen päätavoitteista oli testata varusteita Retki-rogainingia silmällä pitäen. Matkassa olikin täysin uusi reppu ja rannekompassi, molemmat ensimmäistä kertaa käytössä. Arvoin viime metreille millä kengillä lähden. Koska metsä näytti sen verran lumiselta ja märältä lähdössä, omia ohjeitani noudattamatta päädyin starttaamaan 10km sisäänajetuilla Speed Cross 2 GTX:llä, jotka onneksi toimivat todella hyvin. Tosin samanlailla nekin kastuivat kuin ei gore-versiot, mutta hieman lämpimämmät nuo olivat kuin perus Speed Cross 2:t.

Ruokaa, nestettä ja varavaatteita oli matkassa (taas) ihan liikaa, ruoka ei maistunut enää loppumatkasta ja nestettä olisi saanut sen verran hyvin maastostakin että sitä oli ihan turhaa kantaa ylimääräistä alusta mukana. Salpaus-rogainingissa kahden viikon päästä repun starttipainosta pitäisi saada 1.5-2 kg pois jotta juoksu kulkisi alusta lähtien.

Nyt lepoa ja palauttelua viikko ja sitten valmistautumista Salpaus-rogainingiin.

JanneS

Kevät-rogaining hyvä harjoitus kesää ajatellen

2011-04-22T20:20:00.001+03:00

Torstain ja pitkäperjantain välisenä yönä Kirkkonummella tetsattu Kevät-rogaining oli tiimi kolmelle kokoonpanolle hyvä treeni. 12 h jalkojen päällä on harvinaista herkkua, sillä omin päin näin pitkiä lenkkejä ei tule tehtyä. Myös poutainen ja lämmin keli suosi ulkoilijoita.

Kirkkonummen Långvikiin oli kertynyt torstai-iltana 28 joukkuetta tavoitteenaan viettää lähemmäs 12 tuntia rymyten metsässä rastien perässä. Lupus Extreme oli haalinut kasaan kolme joukkuetta, kun ykkösjengiä kipparoi rogaining-spesialisti JanneS parinaan Juha Päivärinta, kakkosjoukkueen muodostivat Reijo ja Anu, ja kolmosessa etenivät JanneH ja Outi Seppä.

Joukkueiden muodostamisessa oli ajateltu tulevaa kesää, sillä JanneS ja Juha Päivärinta tähtäävät tänä kesänä Suomen kahteen kovimpaan rogaining-kilpailuun, eli Salpaus- ja Retki-rogainingeihin. Reijo ja Anu kilpailevat edellisvuosien tapaan yhdessä ainakin Multisport Cupissa ja JanneH ja Outi Seppä ovat samassa joukkueessa syksyllä ulkomailla seikkailukisassa, josta lisää myöhemmin.

Harjoitukseen lähdettiin hiukan eri taktiikoilla. JanneS ja Juha tähtäsivät hieman kauemmas etelään, JanneH ja Outi kiertelivät kartan pohjoisosassa pääosin tiepohjalla tarkoituksenaan hakea itäpäädyn saaren rastit ja Reijo ja Anu lähtivät hakemaan jotain siltä väliltä.

Näyte kartasta
Alussa JanneH ja Outi lähtivät pitämään hyvää kyytiä, mutta hämärän tultua mörköpummi metsässä keräsi porukan kasaan. Hetki edettiin tasatahtia, mutta sen jälkeen letka taas venyi. Reijon ongelmana oli alkuviikon vatsatauti, jonka jäljiltä mikään ei imeytynyt ja puskareissuja tuli tiheään tahtiin. Reijon ja Anun matkaseuraksi oli päätynyt matkan aikana myös Siltasen Riitta.

JanneH ja Outi saivat ennen puolta matkaa mukaansa ultraaja Tommi Nietosjärven, jonka pari Mikael Heerman joutui keskeyttämään vanhan rasitusmurtuman alettua vaivata. Tommi kirittikin mukavasti juoksua ja tieosuudet jolkoteltiin hyvää kilometrivauhtia. Metsässä eteneminen oli aavistuksen kankeaa ja katkonaista, joten näillä osuuksilla annettiin todennäköisesti tasoitusta muille.

12 tunnista vajaa kaksi ensimmäistä ja kolme viimeistä saatiin vetää valoisassa, mutta muuten otsalampulle oli käyttöä. Keli säilyi kuivana ja melko lämpimänä läpi yön. Kaikki ehtivät maaliin määräajassa ja JanneS:n ja Juhan etelän lenkki tuotti tiimiläisistä parhaat pisteet. Koko harjoituksen kärkisuorituksen tekivät Prittisen Juha ja Nurmisen Jouni, joiden hurja laukka läpi yön toi muhkean pistesaaliin.

Outi ja Tommi merenrannassa aamuauringon noustessa
Tarkempaa raporttia ja analyysiä on luvassa JanneS:ltä lähipäivinä, joten kannattaa pysyä kuulolla. Lisää tarinaa on tulossa muutenkin, sillä vilkas kilpailukausi käynnistyy toukokuun alussa.

Jälleen kerran iso kiitos Miialle ja Tiinalle sekä muille järjestelyissä mukana olleille! Näin hienoja treenejä ei ikinä muulloin tule tehtyä.

Kevät saapunut

2011-04-15T20:10:00.000+03:00

Etelän paksuhko lumipeite on häipynyt hetkessä saaden kadut pölyämään ja vedet virtaamaan joissa. Hiihtokausi on takana päin ja edessä enää se ikävin homma, eli kaluston laitto kesäteloille. Fillareihin on vaihdettu nastarenkaiden tilalle suvikumit ja kanoottiakin alettu kaivaa talvisäilytyspaikasta.

Tiimin talvi sujui mukavasti peruskuntotreenin merkeissä ja hinku kesän kilpalaitumille on kova. Tavoitteet kesälle on asetettu ja niitä varten on tehty töitä sekä huomattavia välineinvestointeja. Kokemus on osoittanut, että tavaraa ei voi koskaan olla liikaa (eikä edes riittävästi) eikä ylimääräinen rahakaan pääse polttelemaan taskussa, kun aina varusteista puuttuu jotain.

Kevään myötä myös pyöräsuunnistuskausi on saatu avattua ja jatkoa seuraa nopeasti Miry-cupin avauskilpailun ja aluerastien muodossa. Lumien sulaminen vauhdikkaasti on luonut puitteet myös melontaan ja tiimin icebreak nähtäneen viikonloppuna. Lisäksi muutaman tunnin fillarilenkkejä ja köysitreenejä on otettu ohjelmaan.

Pääsiäisenä on vuorossa muutama vapaapäivä, jotka on hyvä käyttää näin kauden kynnyksellä tiukkaan treenirupeamaan. Pelin avaa Miia Hovin ja Tiina Isoniemen järjestämä perinteinen kevät-rogaining Kirkkonummella Långvikin alueella. Harjoitus alkaa torstaina klo 20.00 ja kestää aamukahdeksaan. Lupus Extreme on mukana isolla joukolla, kun tiimin rogaining-velho JanneS muodostaa Juha Päivärinnan kanssa ykkösjoukkueen, Reijo ja Anu kakkosjoukkueen ja JanneH ja Outi Seppä kolmosjoukkueen.

Kisakausi alkaa virallisesti toukokuun 7. päivänä, kun JanneS ja Juha Päivärinta kisaavat Salpaus-rogainingissa ja Reijo ja Anu sekä JanneH ja Jussi Kallioniemi Spring Adventuressa. Kilpailuista lisää tuonnempana.

Ja kun yöllä rogainingissa alkaa väsy painaa, voi laulaa vaikka tätä kappaletta.

JanneH

Seikkailu-urheilijan varustelista

2011-04-06T09:00:00.000+03:00

Seikkailu-urheilu on varusteurheilua parhaimmillaan, vähälläkin selviää mutta nälkä kasvaa syödessä ja kun varusteita hankkii moneen lajiin saa niihin menemään ihan sievoisia summia. Koska aloittelija on usein pää pyörällä mitä kaikkea siellä kisoissa nyt pitäisi olla mukana, JanneS julkaisee oman ennen kisoja läpikäytävän check-listansa. Toivottavasti tämä omalta osaltaan laskee kynnystä uusille seikkailu-urheilun harrastajille tulla tämän hienon lajin pariin.

Kaikki listan tavarat eivät ole aina mukana - eikä kaikkia missään nimessä tarvita joka kisassa - mutta listan käyn läpi ennen joka kisaa ja tiputan siitä turhat pois. Toki jokaiseen kisaan pitää vielä erikseen tarkistaa, mitä pakollisia varusteita järjestäjät vaativat ja mitä suosittelevat pakollisten lisäksi. Lyhyemmissä 5 tunnin kisoissa voi testata jotain uutta varustetta, pidempiin kisoihin suosittelen, että mukaan ei oteta mitään mitä ei ole testattu vastaavissa olosuhteissa.

PYÖRÄ
    Maastopyörä
    Karttateline
    Pyöräilykypärä
    Pyöräilyhanskat
    Pyöräilykengät
    Juomapulloja
    Varaosat satulalaukussa
    - varasisärengas
    - rengasraudat
    - multitool
    - paikkausrasia
    - nippusiteitä
    - ilmastointiteippiä
    - pala sisärengasta
    - rautalankaa
    - monitoimilinkkari
    Pumppu
    Matkamittari

JUOKSU/SUUNNISTUS + VALMISTAUTUMINEN
    Kompassi
    EMIT
    Karttasuojuksia
    Karttapussi
    Vedenpitävä tussi
    Nitoja ja niittejä
    Läpinäkyvää teippiä
    Viivotin
    Suunnistuskengät (varalla)
    Päälamppu (jos yökisa tai valmistautuminen yöllä)
    Varapatterit
    4 x keittiöpaperia muovipussissa

VAATETUS
    Lenkkarit (maasto)
    Juoksusukat
    Pitkät suunnistustrikoot
    Juoksukalsarit
    Juoksupaita
    Juoksu/Tuulitakki (ainakin pakattuna)
    Seikkailureppu / Juomareppu
    Juomapussi reppuun
    Sykekello + sykevyö
    Buff liina
    Varavaatekerta melontapussissa
    - kts lista yläpuolelta
    Minigrip pusseja pikkutavaroiden pakkaamiseen
    Hakaneuloja/kuminauha numeron kiinnitykseen

ENERGIA
    Tankkausjuomaa (valmisteluun)
    Energiajuomaa
    Energiapatukoita
    Snickers patukoita
    Suolapähkinöitä
    Ruisleipää (vaihtopaikalle)
    Sipsejä (vaihtopaikalle)
    Vettä (vaihtopaikalle)
    Tyhjiä 1.5L pulloja (vaihtopaikalle)

ENSIAPUTARVIKKEET
    Ensiapuvälineet
    - ensiside
    - laastaria + compeedejä
    - urheiluteippiä
    - särkylääkettä
    - kyytabletteja
    Vedenpitävä puhelinpussi + puhelin
    Pilli
    Avaruushuopa

RULLALUISTELU
    Rullaluistimet
    Sauvat luistimille
    2 x hihnoja joilla saa kiinnitettyä luistimet reppuun

MELONTA
    Mela
    Melontaliivit

KIIPEILYVARUSTEET
    Kiipeilyvaljaat
    Laskeutumiskasi
    2 x lukollinen karabiini

MAALIPAIKALLE
    Muovipussi likaisille vaatteille
    Pyyhe
    Släpärit
    Varavaatteet
    - Sandaalit
    - Sukat
    - Kalsarit
    - Pitkät housut
    - T-paita
    - Lämmin pitkähihainen
    - Takki
    - Lippis
    Pesuaineet ja harja
    Voltaren emulgen
    Rasvaa
    Kynsileikkurit
    Palautusjuomaa ja -syötävää
    Sekoituspullo
    Vettä
    suihkelaastaria
    Vaseliinia
    Aurinkorasvaa
    Hyttysmyrkkyä

MAJOITUS
    Makuualusta
    Makuupussi
    Teltta
    Trangia + kaasua
    Syötävää
    Korvatulpat

Itse korostaisin vielä ensiaputarvikkeiden merkitystä, olen itse kerran loukannut käteni kisassa siten että piti reissussa sitoa se ja kerran juoksin melkein kyyn päälle - josta syystä kyypakkaus on aina mukana vaikka se ei koskaan pakollinen varuste ole ollutkaan. Painoa tuolla paketilla on 61 grammaa (ilman avaruushuopaa), joten painosta se ei ainakaan ole kiinni.

Toivottavasti tästä listasta on hyötyä, jos jotain mielestäsi puuttui niin kommentteja otetaan vastaan mielellään.

JanneS

Kotimaan kilpailukalenteri 2011

2011-03-26T14:00:00.001+02:00

Kilpailukausi 2011 tarjoaa jälleen huikeita kilpailuja kotimaan kamaralla. Lupus Extreme keräsi niistä omat suosikkinsa perinteiseen tyyliin. Jos mielessäsi on hyvä kilpailu, jonka olisi ehdottomasti oltava kalenterissa, laita viestiä osoitteeseen lupusextreme@gmail.com.

Mukaan on valittu seikkailu- ja rogaining-kilpailuja sekä muutama meitä lähellä ajettava maastopyöräkilpailu ja seikkailu-urheilijan kalenteriin sopiva juoksutapahtuma.

Toukokuu

SPRING ADVENTURE 7.5.2011
Perinteinen multisport-kauden avaus käydään Karjaalla. Luvassa on taattua multisport cup-laatua ja fyysistä mättöä. Reijo ja Anu starttaavat kisaan sekasarjassa, jossa viime vuonna tuli cup-voitto. JanneH:n parina häärää Jussi Kallioniemi, jonka pyörä- ja juoksuvauhti ovat kovaa valuuttaa näissä karkeloissa.
Kokoonpano: Reijo ja Anu, JanneH ja Jussi Kallioniemi

SALPAUS-ROGAINING 7.5.2011
Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Salpaus-rogaining oli loistava tapahtuma, mutta osuu valitettavasti päällekkäin Spring Adventuren kanssa. Tiimin rogaining-specialisti JanneS lähtee puolustamaan viime vuoden toista sijaa parinaan Juha Päivärinta.
Kokoonpano: JanneS ja Juha Päivärinta

Lisäksi syytä huomioida:
14.5. Skins XCM, Rajamäki
29.5. Korso XCM, Vantaa

Kesäkuu

NO LIMIT ADVENTURE 12.6.2011
Multisport cup jatkuu kesäkuussa No Limit Adventuren merkeissä. Kilpailu noudattanee pitkälti samaa kaavaa kuin Spring Adventurekin. Reijo ja Anu kilpailevat tutusti yhdessä, ja Jannet mitä todennäköisemmin parina viime vuoden tapaan.
Kokoonpano: Reijo ja Anu, JanneH ja JanneS

Lisäksi kalenterissa:
18.-19.6. Jukolan viesti, Virolahti

Heinäkuu

NUUSKAKAIRAN JOTOS 1.-2.7.2011
Noin 16 h mittainen kolmihenkisin joukkuein käytävä seikkailukilpailu Aavasaksalla. Lajeina perinteiset pyöräily, juoksu, melonta, rullaluistelu ja questit. Mukaan mahtuu 20 joukkuetta. Vaihtoehtona myös 12 ja 5 h sarjat.
Kokoonpano:-

ROKUA GEOPARK CHALLENGE 22-24.7.2011
Kotimaan kovin kilpailu vuonna 2011 on ensimmäistä kertaa järjestettävä Rokua Geopark Challenge. Tarjolla on 24 h kilpasarja kolmelle hengelle ja 6 h haastesarja kahdelle hengelle. Lupus Extremen osallistuminen on vielä epävarmaa, mutta mahdollista on, että ainakin joku tiimiläinen on mukana.
Kokoonpano:?

Ilmoittauduttu:
9.-10.7. Bodominjärven ultraintervalli

Elokuu

ARCHIPELAGO ADVENTURE 20.8.2011
Vesileikeistään tunnettu seikkailukilpailu on kesän hauskimpia, vaikka kaikki eivät patjoilla puljaamisesta nautikaan. Tässä kisassa myös melonnan merkitys on muita Multisport cupin kisoja suurempi.
Kokoonpano: Reijo ja Anu, JanneH ja ?

RETKI-ROGAINING 20.8.2011
JanneS:n kauden kohokohta on 24 h rogaining, jossa parina kilpailee jälleen Juha Päivärinta. Raaseporissa käytävän pistesuunnistuksen ratamestarina toimii Juha Lehtonen, joten luvassa on varmasti mitä loistavin ja haastavin kilpailu. Pyyhkeitä ajankohdasta, sillä osuu APA:n kanssa päällekkäin.
Kokoonpano: JanneS ja Juha Päivärinta

Muuta mukavaa:
27.8. Nuuksio XCM, Espoo

Syyskuu

LOST IN KAJAANI 16.-17.9.2011
Hiukan erilainen seikkailukilpailu, jossa järjestäjä tarjoaa osallistujille fillarit. Matkaa taitetaan tasapuolisuuden vuoksi armeijan pyörillä, joten mikään joukkue ei saa ainakaan kalustosta apua.
Kokoonpano:-

X-KAATO 24.9.2011
Legendaarinen X-kaato päättää Multisport cupin tänäkin vuonna. Luvassa jälleen kerran ainakin pimeää ja todennäköisesti myös märkää. Lämpötilan pyöriessä jo nollan paikkeilla kilpailijat joutuvat sonnustautumaan jo pitkiin trikoisiin ja takkiin.
Kokoonpano: katsotaan syksymmällä

Syksyn aikana:
8.10. Vaarojen maraton
28.-29.10. Mammuttimarssi

Maastopolut näppeimmillään

2011-03-07T21:00:00.002+02:00

Koiranulkoiluttajat ja runsasluminen talvi ovat maastopyöräilijälle selvästi parempi yhdistelmä, kuin voisi nopeasti kuvitella. Metsiin on nimittäin muodostunut paljon huikeita polkuja, joita pitkin pääsee hyvin tykittelemään fillarilla. Juuri tähän aikaan talvesta polut ovat parhaimmillaan.

Lämpimät päivät ja kylmät yöt ovat muuttaneet metsien koirankusetuspolut kivikoviksi ja luoneet hyvät puitteet maastopyöräilyyn. Parhaimmillaan urat ovat päivinä, jolloin lumen lämpötila pysyy pakkasella, sillä silloin pohja kestää varmasti.

Polkuajossa kehittyy hyvin tasapaino, sillä urat ovat yleensä kapeita ja pienikin lipsahdus pysäyttää vauhdin tehokkaasti. Mikäli tukea joutuu ottamaan jalalla, tulee tehtyä yleensä myös lumienkeleitä, sillä polun vieressä lumi voi upottaa jopa puoleen reiteen saakka.

Toisaalta talvella polkujen ajaminen voi olla paikka paikoin nopeampaa kuin kesällä. Juuret ja isommatkin kivet ovat peittyneet tasaisella lumikerroksella, joten vauhtia pystyy pitämään mukavasti. Erityisen nautittavia pätkiä ovat loivaan alamäkeen viettävät mutkikkaat polut, joissa pääsee paukuttamaan kunnolla, mutta välillä on hypättävä myös jarrulle, jotta fillari taittuu mutkaan.

Hyviä polkuja löytyy talvella jopa helpommin kuin kesällä, sillä lunta ja koiranulkoiluttajia on lähes joka paikassa. Käytännössä jokaiselta asutuksen läheiseltä metsäpalalta löytyy jotain ajettavaa. Pidempiä polkuosuuksia löytyy esimerkiksi Helsingin keskuspuistosta tai Vantaan Ylästöstä.

Kannattaa nauttia poluista nyt, sillä yhtä hyviä maastopyöräilymahdollisuuksia ei välttämättä tule kahteen kuukauteen.

Reijo ohjastaa Kona Kulaa tyylikkäästi
JanneH

Talven massahiihtojen satoa

2011-02-27T21:45:00.000+02:00

Tiimin jäsenistä JanneH on vieraillut talven aikana parissa hiihtotapahtumassa, Hyvinkää Expert-hiihdossa ja Finlandia-hiihdossa. Hyvistä keleistä huolimatta talven hiihtokilometrit ovat jääneet vähäisiksi, mutta muun harjoittelun määrä on ollut aiempaa laadukkaampaa. Näillä eväillä suksikin liikkuu aiempaa paremmin.

Hyvinkää Expert-hiihto hiihdettiin 6.2. ja se sopi hyvin kalenteriin Finlandia-hiihtoa silmällä pitäen. Kilpailu itsessään jätti huonon maun monestakin syystä, joista merkittävimpänä oli tietoisuus siitä, että juoksu- ja pyöräilyharjoittelu ei varsinaisesti ole ollut omiaan lisäämään perinteisen hiihdossa vaadittavaa tasatyöntövoimaa.

Toinen negatiivinen asia oli suksen huono luisto, sillä alamäissä putosi säännöllisesti peeseistä. Jopa hetken aikaa perässä hiihtänyt ulkoministeri Alexander Stubb otti asian puheeksi. Kolmas ongelma oli liian takaa valittu lähtöpaikka, ja siitä johtunut energioiden tuhlaus ja tuskastuminen ohitteluun kilpailun ensimmäisen viiden kilometrin aikana.

39 km reitillä kului aikaa 2.24.13, jolla ei tulosluettelossa kovinkaan korkealle sijoituttu. Kilpailun jälkeen tehtiin muutamia toimenpiteitä, joilla haettin parempia lähtökohtia Finlandiaan: tasatyöntöä treenattiin sen verran kuin ehti, sukset vietiin hiontaan ja voiteisiin kulutettiin älytön määrä rahaa.

Jotain apua näistä ilmeisesti oli, sillä Finlandia-hiihdossa suoritus oli paras tähän astisista. Startti oli kymmenes putkeen ja sekä aika että sijoitus selvästi aiempaa parempia. Olosuhteet olivat tällä kertaa puolella, sillä keli suosi omia vahvuusalueita, eli vuorohiihtoa ja yksipotkuista tasatyöntöä. Ihan paras mahdollinen luisto ei taaskaan alamäissä ollut, mutta se saattaa johtua myös suhteellisen kevyestä massasta suksien päällä.

Etelän pakkaskelit parin viikon ajan olivat pakottaneet määrällisesti kevyempään harjoitteluun, joten kuntokin oli tullut vastoin suunnitelmia esiin. Hyvä hiihtoa ajatellen, mutta kesää ajatellen vähän tarpeetonta.

Nyt myös lähtöpaikan valinta onnistui siten, että pääsi käytännössä koko matkan hiihtämään omaa vauhtia. Ensimmäiset 40 km mentiin pääosin Maija Oravamäen peesissä, mutta viimeisellä kympillä piti yrittää kiristää vähän vauhtia. Osittain se taisi onnistuakin, vaikka takaa tulikin välillä porukkaa ohi melko kovaa. Aikaa 50 km reitillä kului 2.54.26 ja sillä irtosi sija 163. Paras sijoitus tähän mennessä on ollut viimevuotinen 273., joten parannus oli yllättävän suuri.

Onnistunut suoritus antoi uskoa omaan tekemiseen eikä harjoittelumotivaatio ainakaan laskenut. Kun tästä palaudutaan, pitää taas palata ahkeraan määrätreeniin. Jonkin verran lihaksistossa on vielä kipua, vaikka tulikin venyteltyä kohtalaisen hyvin. Varsinkin kun huomioidaan se, että yksi olut kisan jälkeen vastaa viiden minuutin venyttelyä.

JanneH

Anulle hisu-sprintin aluemestaruus, Reijolle pronssia

2011-02-19T20:45:00.001+02:00

Hiihtosuunnistuksen sprinttimatkojen Uudenmaan aluemestaruuskilpailut käytiin lauantaina rapsakassa pakkaskelissä. Pihkaniskojen ja Helsingin Jyryn järjestämän kilpailun näyttämönä toimivat Vantaan Simonkylän metsät. Lumiseen maastoon oli ajettu paljon kelkkauria, mutta muutaman kerran pääsi paukuttamaan myös isompaa baanaa.

Tiimin parhaan noteerauksen teki Anu, joka ennakkosuosikin paineet harteillaan otti voiton D40-sarjassa. Ylivoimasta ladulla kertoo se, että toiseksi tullut Taina Koistinen joutui käyttämään aikaa noin 1,5 kertaisesti Anuun verrattuna. Hyvin sujuneella suunnistuksella tuli myös kärkiaika jokaiselta rastiväliltä.

H35-sarjassa Reijo sijoittui kolmanneksi jääden kärjelle noin 3,5 minuuttia. Suoritusta vaivasivat parit huonot reitinvalinnat, jotka pronssimitalista huolimatta jättivät kilpailusta aavistuksen karvaan maun.

Henkilökohtaisten kilpailujen lisäksi hiihdettiin myös viestit. Anu ja Reijo osallistuivat viestin pääsarjaan Järvenpään Palon joukkueessa. Molemmat onnistuivat tekemään ehjän ja tasaisen suorituksen, joka oikeutti kovassa seurassa kuudennelle sijalle. Sijoitusta tärkeämpää oli kuitenkin hyvän rutiinitason pysyminen kaikilla osuuksilla.

Myös JanneH debytoi hisu-rintamalla. Kokemusta hiihdosta lintulaudan kanssa oli ennen kisaa noin 300 metriä ja sekin ilman karttaa, joten varmuus ja sujuvuus olivat suorituksesta kaukana. Parin kaatumisen ja muun sähläyksen jälkeen tuloksena oli H21-sarjan neljäs sija. Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, että sijoitusta paransi huomattavasti muutaman kilpakumppanin emitin hyytyminen kylmässä.

Lisäinfoa kisasivuilta

Keskipitkän ja pitkän matkan aluemestaruuskilpailut käydään maaliskuussa JanneH:n kotikulmilla Mäntsälässä. Mahdollisesti myös näissä karkeloissa voi nähdä tiimiläisiä.

Sipoonkorpi tutuksi

2011-02-14T20:00:00.001+02:00

Kova pakkanen ei estänyt tiimiltä Sipoonkorven valloitusta, joten sunnuntaina käytiin lumikenkäilemässä suunnitellusti lähes viiden ja puolen tunnin ajan. Parhaat palat reissusta tallentuivat Anun kameraan.

Elohopea oli tukevasti kahdenkymmenen pakkasasteen tuntumassa, kun tiimi kokoontui Kuusijärven parkkipaikalle sunnuntaina klo 8.00. Mukaan oli raahautunut myös Jussi Kallioniemi, jolla oli jalassaan eilen hankitut TSL Escape 227:t. Keli oli sen verran viileä, että susiturkkimiehenä tunnettu Tero Jukolakin olisi todennäköisesti laittanut takin alle pitkähihaisen verkkopaidan ja ainakin alkumatkasta pipon päähänsä. Valitettavasti Tero ei kuitenkaan tällä kertaa päässyt mukaan matkaan.

Tiimipotretti mäen harjalla muutama minuutti auringonnousun jälkeen

Koskematonta maisemaa riitti kilometritolkulla

JanneH:lla on käytössään tetsari ja JanneS:llä perinteinen reppu

Pakkanen on jäädyttänyt hymyn Reijon kasvoille

Anu ja JanneH nojailevat sauvoihin JanneS:n yrittäessä sulattaa juomaletkua

Vieraileva tähti Jussi uusissa lumikengissä ja märissä kengissä

Retkikunta jätti taakseen komean uran

Vaikka kuvissa seisoskellaankin, niin GPS-jälki tallensi myös etenemistä

"Urheilu on ihanaa"

2011-02-12T19:15:00.007+02:00

Donny Olkkola tiivistää kaiken oleellisen kappaleessaan Urheilu on ihanaa. Urheilu on paras tapa nauttia talvisen auringon paisteesta. Tällaisena päivänä ei voi olla lähtemättä lenkille, tai ainakaan olla stressaantumatta jos lenkille ei pääse. Kylmästä johtuen ulkona taas ei voi olla, jos ei liiku reippaasti.

Kirkkaan siniseltä taivaalta paistava aurinko ja ikkunasta näkyvä hiihtolatu lukuisine hiihtäjineen houkuttelevat kilpaa ulos ja ladulle. Tunnetta voimistaa vielä se, että aamuinen puolituntinen vapaata pulkan ja 12 kg:n lisäpainon kanssa osoittivat, että suksi luistaa pakkasesta huolimatta hyvin ja lihaksisto on palautunut eilisen ja toissapäivän tasatyöntäharjoittelusta. Viikon aikana juoksu on kuitenkin jäänyt vain yhteen kertaan, joten puoliväkisin on iskettävä lenkkarit jalkaan ja lähdettävä hölkkäilemään.

Mutta pystyy ulkoilmasta nauttimaan juostenkin. Icebugin älynastan ottaessa napakan otteen alustastaan askel tuntuu väkisin vievän eteenpäin, ainakin alkumatkasta. Reilu 9 km menee 45 minuuttiin, sitten käsijarru pois päältä ja myötätuulen siivittämänä vajaa 11 km samaiseen 45 minuuttiin. Lopussa vauhti tuntuu väkisin hyytyvän pehmeällä alustalla, mutta onneksi on vielä yli kolme kuukautta harjoitteluaikaa maratonille.

Huomenna tiimi kokoontuu jälleen yhteen tavoitteenaan liikkua viisi tuntia lumikengillä Sipoonkorvessa. Luvassa on yhä enemmän pakkasta, mutta myös aurinko paistanee tänäiseen tapaan. Porukkalenkki aurinkoisessa säässä on varmasti parasta treeniä talviaikaan.

Kuvan maisema ei liity tapaukseen
JanneH

Talvella rakennetaan kuntopohjaa

2011-02-03T19:15:00.001+02:00

Valoisat illat ja kirkas auringonpaiste päivisin muistuttavat siitä, että kevättä kohti mennään kovaa vauhtia. Vielä on kuitenkin parin kuukauden ajan mahdollisuus nauttia talviurheilusta ja luoda peruskuntoa, jolle on taas kesän tiivisrytmisessä kisarupeamassa käyttöä. Tiimin harjoittelu on sujunut pääosin suunnitelmien mukaan, ja isoimmilta vastoinkäymisiltä on vältytty.

Lupus Extreme on toteuttanut muutaman yhdistelmäharjoituksen peruskuntokauden aikana lumikengillä ja lisää on talven mittaan luvassa. Niiden lisäksi jokainen on tahollaan treenannut oman suunnitelmansa mukaisesti kehittäen kuntoaan ja pyrkien parantamaan tarvittavia osa-alueita.

Jannet ovat kuluttaneet juoksukenkiä hieman aiempaa enemmän, tosin hiukan eri tarkoituksessa. JanneS on luonut juoksukuntoaan Esport Centerin sisäradalla kesän päätavoitteenaan olevaa 24 tunnin rogainingia varten. JanneH taas tähtää selvästi lyhyemmälle matkalle, eli maratonille, ja on tästä syystä keskittynyt lähinnä juoksemaan kovavauhtisia lenkkejä. Vauhtia on käyty hakemassa säännöllisesti myös Pihkaniskojen ja Helsingin Jyryn järjestämiltä korttelirasteilta.

Reijo ja Anu ovat peruskuntokauden aikana hiihtäneet suhteellisen paljon, mutta myös juosseet ja pyöräilleet tuntuman ylläpitämiseksi. Kevään mittaan mukaan tulevat perinteiset suunnistusharjoitukset ja pyöräilyn määrää kasvatetaan. Takana on myös pari hiihtosuunnistusstarttia urheilun pääpainon ollessa kuitenkin määrässä ja monipuolisuudessa.

Lääkkeet perustekemisessä ovat kaikilla säilyneet viime vuoden kaltaisena, eli jokainen on pitänyt lajivalikoimaa laajana. Tällöin ei pysty yksittäisiin lajeihin keskittymään niin tehokkaasti, joten lajikohtainen kehitys esimerkiksi kiipeilyssä ei ole paras mahdollinen. Joka päivä ei kuitenkaan voi harrastaa juoksua, pyöräilyä, hiihtoa, lumikenkäilyä, seinäkiipeilyä jne., vaan viikon ohjelmaan pitää valita ne lajit, jotka aikatauluun sopivat ja joita on tarve treenata.

Tuntimäärät ovat pyörineet kohtalaisen hyvin suunnitellulla tasolla. Pieniä flunssanpoikasia lukuun ottamatta harjoittelua haittaavia terveydellisiä haittoja ei ole ollut. Enemmänkin voisi ja tekisi mielikin urheilla, mutta jo nykyisen tuntimäärän sijoittaminen työ- ja perhe-elämään aiheuttaa haasteita ja vaatii rutkasti suunnittelua.

Treenimielessä on hyvä käydä talvella myös vähän kilpailemassa, ja tiimin jäseniä voikin talven mittaan bongata vielä mm. hiihtosuunnistuksen Uudenmaan aluemestaruuskilpailuista, Finlandia-hiihdosta sekä ensi sunnuntain Hyvinkää Expert hiihdosta.

Normaali treenimaisema

Lumikenkäily- ja laskeutumistreeni vol. 2

2011-01-22T19:45:00.005+02:00

Pari astetta pakkasta, seitsemän paria lumikenkiä, kaksi laskeutumisköyttä ja hyvä porukka. Näillä lähtökohdilla toteutettiin Lupus Extremen ja Avanade multisportin jo miltei perinteeksi muodostunut lumikenkäily-laskeutumisharjoitus Espoossa.

Tarkoituksena oli edetä Oittaalta suoraviivaista reittiä Hyppykallioille, tehdä siellä laskeutumistreeniä kahdella linjalla ja palata muutaman pisteen kautta takaisin. Suunnistuksen ollessa vähän sinne päin menomatka hiukan kierteli paluuta enemmän, mutta muuten kaikki onnistui. Pohja kantoi lumikenkien alla hyvin ja treeni täytti odotukset. Tässä tunnelmapaloja:

Treenin porukka pois lukien JanneH, joka ottaa kuvaa

Sinne pitäisi laskeutua ja matkaa maahan 25 metriä

Reijo ja JanneS matkalla alas

Anu laskeutuu seinää, jonka jyrkkyys ei erotu kuvasta

Lahnuksen Mel Gibson Tero "forever young" Jukola on hetkeä aiemmin näyttänyt, miten lumikengillä tullaan rinne alas

GPS-jälki paljastaa, että suunnistus olisi voinut mennä paremminkin

Reijo ja Anu Roininen Lupus Extremen vahvuuteen

2011-01-15T20:30:00.000+02:00

Lupus Extreme saa kaksi kovan luokan vahvistusta, kun Reijo ja Anu Roininen liittyvät tiimin vahvuuteen tästä kaudesta eteenpäin. Pitkään mietinnässä ollut joukkueiden yhdistäminen on luonnollista jatkumoa viime vuoden yhteisille kilpailuille ja harjoituksille.

Reijolla ja Anulla on meriittilistallaan muun muassa Multisport cupin sekasarjan voitto viime vuodelta. Sitä edellisenä vuonna parivaljakko nappasi samaisessa cupissa kuntosarjan voiton. Menestystä tuli viime vuonna myös pyöräsuunnistuspuolella Anun voittaessa pitkän matkan kultamitalin D40-sarjassa. Reijo ylsi niin ikään palkintopallille ollen pitkän matkan pronssilla H35-sarjassa.

Anun vahvuuteena on suunnistus, kun taas Reijo tunnetaan vahvana pyöräilijänä, joka ei hyydy kovemmassakaan menossa. Parin yhteispeli toimii hyvin niin kilpailuissa kuin niiden ulkopuolellakin, ja mikä fyysisen kunnon lisäksi on seikkailu-urheilussa tärkeää, molempien luonteenpiirteet ovat kuin tehty lajiin.

Tulevalla kaudella Reijo ja Anu jatkavat kilpailua pääsääntöisesti parina. Tiimien yhdistymisellä helpotetaan Reijon ja JanneH:n ulkomaan kisaprojektia, johon haetaan lisävahvistuksia muista joukkueista. Myös kotimaan kisoissa saatetaan nähdä eri kombinaatioita, kuten viime vuonna AC24:ssä, jossa Reijo täydensi Lupus Extremeä. Harjoituksia tehdään luonnollisesti yhdessä kuten tähänkin saakka.

Tiimin ensimmäinen vuosi paketissa

2011-01-12T20:00:00.001+02:00

Vuosi vaihtui jo vähän aikaa sitten ja samalla käännettiin uutta sivua harjoituspäiväkirjassa. Tiimin ensimmäisen yhteisen vuoden tavoitteena oli kehittää kuntopohjaa sekä lajitekniikoita ja hankkia rutiinia tulevaisuutta varten. Kulunut vuosi sujui näiden osalta hyvin ja kuten sanonta kuuluu: tästä on hyvä jatkaa.

JanneH:
Treenimäärälle asetettiin alkuvuodesta tavoitteeksi keskimäärin 40 h/kk sisältäen myös kilpailut. Kokonaisuudessaan vuoden tuntimäärät olivat muutaman tunnin päälle 500 h, joten näiltä osin tavoite tuli täyteen. Harjoittelu oli pitkälti peruskuntopainotteista ja jatkossa onkin tarkoitus hieman lisätä kuormitusta joihinkin harjoituksiin sekä tehdä treenejä selvemmin eri sykealueille. Edellytyksenä hommalle on, että sairastelu pysyy maltillisena viime vuoden tapaan, jolloin ei paria flunssaa lukuun ottamatta ollut mitään isompaa.

Pääpaino viime vuonna oli pyöräilyssä, jota kertyi kilometrimääräisesti vajaa 5000. Juoksuharjoittelun määrä oli alhainen ja siihen pitää jatkossa panostaa enemmän. Yksi syy juoksun vähyyteen olivat polvivaivat, jotka tuntuivat alkavan aina, kun juoksi vähänkin enemmän. Onneksi polvi ei missään vaiheessa ärtynyt muissa lajeissa. Myös melontaharjoittelua on tarkoitus lisätä ensi kesänä, sillä kajakkimelonta jäi tänä vuonna vain viiteen kertaan melontavajan tuhopolton takia.

Monipuolisuus tulee olemaan tänäkin vuonna avainsana. Se pitää harjoittelun mielekkäänä ja onhan kaikkia mahdollisia eri lajeja kiva harrastaa. Parasta antia ovat olleet porukassa tehdyt yleensä viiden tunnin mittaiset yhteistreenit ja niitä on pyrkimys ottaa ohjelmaan vähän useammin. Kulkupelinä voi sitten olla fillari, lenkkarit, lumikengät, kanootti tai mikä vaan.

Päätavoitteet vuonna 2011 ovat Tukholman marathon ja joku pidempi ulkomaan seikkailukisa todennäköisesti loppukesästä. Tällä hetkellä niitä mietitään jokaisella lenkillä ja harjoittelua pyritään ohjaamaan tavoitteiden mukaisesti. Kunhan juoksu noin kolme kertaa viikossa tulee rutiiniksi, niin kaikki on hyvin.

JanneS:
Koko vuoden treenimäärä jäi lopulta vähän tavoitteista lähinnä marras-joulukuussa vietetyn "ylimenokauden" johdosta, kokonaisuuteen olen silti erittäin tyytyväinen. Pitkiä harjoituksia tuli tehtyä vuoden aikana enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä ja kehityskin oli sen mukaista. Kilpailumenestys oli lopulta parempi kuin alkuvuodesta olisi osannut kuvitellakkaan. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti uusia tavoitteita.

2011 kilpailutavoitteet ovat omalta osaltani vielä vähän hämärän peitossa, hienoja kisoja on enemmän kuin mitenkään ehtii kiertämään. Mukana tulee varmasti olemaan seikkailu- ja rogaining-kisoja. Kilpailukalenteri selkiytynee seuraavien parin kuukauden aikana.

Harjoittelussa pääpainona tulee olemaan juoksu- ja pyöräilynopeuden kehittäminen kestävyydestä tinkimättä. Pääpiirteissään harjoittelu tulee jatkossakin olemaan hyvin samankaltaista vuoden 2010 harjoittelun kanssa, jonkin verran mukaan pitää saada kovia treenejä enemmän, jotta nopeus kehittyisi suunnitellulla tavalla. Joka tapauksessa selvää on, että monipuolista treenausta jatketaan luonnosta nauttien.

Loppiais-rogaining tiimille onnistunut harjoitus

2011-01-07T21:30:00.000+02:00

Rogaining-tytöt Miia ja Tiina sekä Helsingin Jyry järjestivät loppiaisena perinteisen kahdeksan tunnin rogaining-harjoituksen. Uutiskynnyksenkin ylittäneen tapahtuman taistelutantereena toimivat tällä kertaa Kirkkonummen Kylmälän maastot.

Paikan päälle oli saapunut noin 80 osallistujaa ikähaitarin ollessa ehkä 60 vuoden luokkaa. Lämpötila oli sopivasti muutaman asteen pakkasen puolella, mikä olikin kivaa vaihtelua 15 asteen pakkasessa tehdyille treeneille. Lumitilanteesta johtuen monilla oli käytössään lenkkitossujen lisäksi lumikengät, osalla sukset, joillain potkukelkat ja pienimmällä osallistujalla lastenrattaat. Yhteensä 40 rastia metsässä tarjosivat hyvää ajanvietettä kahdeksaksi tunniksi.

Taktiikka
Olimme valinneet kulkutaktiikaksi tieverkoston ja lumen runsauden johtuen lumikengät, jotka otettiin kantoon tiepätkille. Pyrimme kulkemaan mahdollisimman suoraviivaisesti, mutta hyödyntämään teitä aina kun se oli kannattavaa. Oletimme vauhdin olevan keskimäärin vähintään 4 km/h ja suunnittelimme reitin sen perusteella. Lisäksi suunnitellun reitin loppu tarjosi muutaman option, mikäli vauhti olisi nopeampaa.

Taktiikan toteutus

Liikkeelle lähdettiin yhdessä Avanade multisportin kolmen teen kolmikon, eli Teron, Timon ja Tuomon kanssa. Tievoittoisella alkupätkällä hölkättiin kevyesti ja rastit tulivat vastaan suunnitellulla tavalla. Karsun Niko ja O-P lähtivät samaan suuntaan, mutta karkasivat nopeasti horisonttiin. Hiukan ennen rastia 57 tulivat vastaan myös Multisport.fin kaksikko Pete ja Mika, jotka liikkuivat hipo-potkukelkkojen ja lumikenkien yhdistelmällä.

Avanaden porukan vauhti oli lumikenkien pukemisen ja poisottamisen osalta hiukan meitä hitaampi, joten olimme jo parin tunnin kohdalla kahdestaan. Suunnistus kulki pari pientä koukkua lukuun ottamatta niin kuin pitääkin ja aloin jo tutkailla kartasti vaihtoehtoja loppuvaiheen reitille. Olimme edenneet melko paljon oletettua nopeammin ja kaikki näytti hyvältä.

Neljän tunnin kohdalla JanneS totesi, että jaloista alkaa olla puhti pois. Saavuimme tuuliselle peltoaukealle, jonka tieosuudet jouduimme kävelemään. Syketasot ja ruumiin tuottama lämpö alkoivat laskea nopeasti ja pidimme teknisen tauon rastin 40 jälkeen lisäten hiukan vaatetusta. Seuraavat pari tuntia mentiinkin liiemmiten juttelematta tarkoituksena vain yrittää päästä eteenpäin.

Rastin 41 jälkeen totesimme aikaa vielä olevan ja poimimme isot pisteet rasteilta 46 ja 59. Samalla teimme ratkaisun jättää optiona olleen 54:n väliin ja kiertää rastin 29 kautta 44:lle. Oli jo pimeää ja halusimme pitää suunnistamisen helppona. Tämä kannatti ja olimme rastilla 58 jo ennen seitsemän tunnin täyttymistä.

Vaihtoehtona oli hakea läheltä kilpailukeskusta kaksi kahden pisteen rastia, mutta laskimme, että ehtisimme niiden sijasta poimia viisi pojoa rastilta 52. Luotimme siihen, että vaikeannäköisessä paikassa on jälkiä ja rasti löytyy nopeasti. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan jälkiä meni edes takaisin eikä kukaan ollut löytänyt rastia helposti. Ajanpuutteen ja pimeän takia emme jääneet etsimään, vaan suuntasimme kohtia maalia. Riski realisoitui, mutta edelleen olemme sitä mieltä, että oli oikein yrittää hakea tätä rastia.

Kokonaissaldoksi kertyi 84 pistettä ja kuljettu matka oli hiukan alle 40 km. Taktiikka oli meidän kuntotasomme huomioiden toimiva, sillä enemmän pisteitä hakivat vain Team Garminin Mikko ja Zarges Enduresin Niko, jotka olivat taivaltaneet huomattavasti pidemmän matkan, tosin jalan, jolloin kovakuntoinen kaveri voi pitää hiukan nopeampaa etenemisvauhtia. Meiltä tuskin olisi riittänyt edes tasaisella tiellä puhtia liki 50 km hölkkäilyyn.

Jälkituntemukset
Harjoitus täytti kaikki ne vaatimukset mitkä pitääkin, eli lihaksissa tuntuu kahdeksan tunnin etenemisen edestä kipua, kokonaisfiilis on hyvä ja kokemusta tuli lisää. Vauhdin hidastuminen puolen välin jälkeen jäi vähän harmittamaan, mutta sitä ei voi korjata muuta kuin harjoittelemalla lisää.

Reissussa kului nestettä vähän toista litraa per nuppi. Energiana allekirjoittaneella oli pelkkiä suklaakeksejä ja yksi suklaamuffinssi, jotka eivät ainakaan liikaa kaloreita tarjonneet. Hiukan kovempi matkavauhti olisi ehdä edellyttänyt vähän enemmän evästä, mutta tällä kertaa näin. JanneS veteli matkan aikana ainakin suklaapatukoita.

Isot kiitokset Miialle ja Tiinalle sekä kaikille järjestelyissä mukana olleille. Oikeat rastit metsässä tarjoavat aina ihan eri fiiliksen treeneihin. Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja ja lumikenkäilemään ainakin ehtii vielä tänä talvena.

JanneH

Lumikenkäily on herrasmiesten kuntoilulaji

2010-12-28T20:31:00.001+02:00

Kulunut talvi on tarjonnut hyvät puitteet harrastaa todellista herrasmiesten urheilua eli lumikenkäilyä. Investointipäätös kenkien suhteen oli helppo tehdä jo marraskuussa, kun lunta alkoi tulla viime vuoden tapaan. Talven pisin lenkki tehtiin tänään viiden hengen retkikunnan voimin Pirttimäen ja Kattilan alueella.

Klo 9.00 tiistaiaamuna viisi urhoollista seikkailijaa kokoontui Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalla. Matkaan olivat lähteneet JanneS, JanneH ja Reijo sekä Avanade multisportin joukkueesta Tero ja Timo. Tarkoituksena oli taivaltaa lähes päämäärättömästi noin viiden tunnin lenkki, jonka aikana tehdä muutama köysilaskeutuminen kalliolta.

Lumikenkiä oli mukana useampaa merkkiä, osa omia ja osa vielä testissä olleita lainakenkiä. Kokojakauma oli välillä 24-30", mutta suurta eroa kantokyvyssä ei ollut pehmeässä ja kohtalaisen upottavassa lumessa. Etumiehelle eteneminen oli joka tapauksessa raskainta, kun taas takana tulevat pääsivät nauttimaan leppoisasta ulkoilusta lumisissa maisemissa.

Ensimmäiseksi suuntasimme lähes suoraan kohti Velskolan Pitkäjärveä ja sen länsirannalla sijaitsevaa Lippukalliota. Olin taktisesti jättänyt sekä kartan että kompassin kotiin ja keskityin vain etenemiseen. Myös karttaa mukana kantaneet keskittyivät välillä vain etenemiseen ja jossain vaiheessa tuntuikin jo, ettei suunta ollut ihan selvillä. Tästä tunteesta päästiin onneksi nopeasti eroon Teron ja Reijon ratkaistessa sijaintimme.

Lippukalliolla heitettiin 60 m köysi puun ympäri ja valjaat päälle. Laskeutumisen jälkeen köysi kelattiin alas ja matkaa jatkettiin valjaat päällä. Teimme epämääräisen lenkin länteen ja sen aikana laskeuduttiin kahteen otteeseen. Niistä ensimmäinen rinne oli korkea, mutta vaati pientä säätämistä köyden ja puiden kanssa. Toinen taas oli matalampi, mutta selkeämpi.

Tuplaköydellä laskeutuessa kitkaa tuntui olevan vähintäänkin riittävästi. Varsinkin kun köysi oli dynaaminen liidausköysi ja itselläni käytössä Kasin sijaan ATC, jolla pystyy laskeutumaan lyhyitä matkoja. Kenkiä vaihdettiin matkan aikana muutaman kerran ja mielipiteitä eri kengistä alkoi muodostua. Ainakin Tubbsin 24":n kengillä mäkiän nouseminen näytti kohtuullisen helpolta.

Pirttimäkeen saavuttiin vajaa 5,5 tuntia lähtöhetken jälkeen. Laskeutumisiin kului melko paljon aikaa, joten treenin kokonaisrasitus jäi matalaksi. Kuljettu matka oli lyhyt, mutta kivaa oli siitä huolimatta. Kylmä ehti kuitenkin taas tulla sormiin ja varpaisiin, joten Loppiaisrogainingissa pitänee panostaa astetta järeämpään varustukseen. Siellä tosin ei tarvinne laskeutumista harrastaa.

Jannen, Reijon ja Teron kaltainen herrasmies lumikenkäilee talvisin

Reijo näyttää mallia, miten 25 m rinne tullaan alas

JanneH

Yhteenveto vuoden 2010 kilpailuista

2010-12-18T13:25:00.007+02:00

Kilpailukausi tiimin osalta on jo hetken aikaa ollut ohi, joten nyt on hyvä hetki vetää mennyttä vuotta yhteen. Kauteen mahtui paljon hyviä kokemuksia, onnistuneita treenejä ja kisasuorituksia sekä epäonnistumisia ja pettymyksiä. Tärkeintä tänä vuonna oli kuitenkin kerätä kokemusta tulevaisuutta varten, ja siinä onnistuttiin hyvin.

Lupus Extreme perustettiin noin vuosi sitten, kun molempien jäsenten tarpeet urheilun suhteen olivat yhtenevät. Kummallakaan ei ollut vakituista kilpailuparia, jonka sai helposti mukaan ja joka asennoitui sekä kilpailuihin että harjoitteluun samalla tavalla. Ennen tiimin perustamista olimme kilpailleet yhdessä pariin otteeseen sekä tehneet muutaman yhteistreenin. Ensimmäisen vuoden tavoitteeksi otimme pääosin pelkästään kokemuksen hankkimisen, sillä seikkailu-urheilussa sitä ei koskaan voi olla liikaa.

Vuonna 2010 tarkoituksena oli kiertää kotimaan kisoissa ja rakentaa pohjaa tulevaisuutta ja oikeita seikkailukisoja varten. Alkuvuodesta kaavaillut kilpailut ja harjoittelu saatiin vietyä läpi lähes suunnitellulla tavalla, eikä välistä jäänyt montaakaan sellaista tapahtumaa, jotka keväällä merkitsimme kalentereihin. Kokemusta tuli roppakaupalla ja lyhyet kilpailut kulkivat loppukaudesta jo rutiinilla. Kaiken kaikkiaan tämä takaa hyvän mahdollisuuden ottaa ensi vuonna askel eteenpäin, eli ulkomaan pitkiin kisoihin.

Yhdeksi kokonaisuuden kannalta tärkeäksi asiaksi muodostui myös säännöllinen yhteydenpito, jota hoidettiin lähes päivittäin sähköpostilla. Se piti ajatukset hyvin itse pääasiassa eli urheilussa, mikä osaltaan auttoi rutiinitason saavuttamista. Suorituksia käytiin tarkasti läpi ja niistä toivottavasti opittiin jotain jatkoa ajatellen. Paljon tiiviimpää ei enää yhteydenpito olisi voinut olla, mutta se oli äärettömän tärkeää kehittymisen kannalta.

Kauden TOP 3 -kilpailut

ArcticCircle24

Kauden päätapahtumaksi valittu ArcticCircle24 meni täsmälleen, kuten suunniteltiinkin. Reijon saaminen kolmanneksi jäseneksi oli erittäin onnistunut ratkaisu, sillä kuntotaso oli samaa luokkaa ja homma toimi erittäin hyvin myös silloin, kun kello ei ollut käynnissä. Sijoituksella ei itsessään ollut meille niin paljon merkitystä, vaikka kieltämättä viides sija oli sitä, mitä kilpailun taso huomioiden olikin hyvällä suorituksella saavutettavissa. Tärkeämpää oli kuitenkin ehjä ja tasainen suoritus.

Koko kilpailu oli kaikin puolin hienosti järjestetty ja puitteet parasta, mitä Suomesta löytyy. Ymmärrettävästi tällaisen kilpailun organisointi vaatii niin suuria ponnisteluja, ettei niitä talkoopohjalta voida joka vuosi järjestää. Meillä oli kuitenkin suurena etuoikeutena olla mukana ehkä hienoimmassa Suomessa koskaan järjestetyssä kilpailussa.

Kauden paras yksittäinen muistikuva löytyy AC:n 44 km:n trekin loppuvaiheilta, kun käännyttiin taas kohti etelää: oli yö ja pilvistä, mutta täysin valoisaa. Pikku hiljaa alkoi jo haukottaa ja silmä painua kiinni, eikä askelkaan tuntunut kovin kevyeltä. Kaikessa siinä fiiliksessä oli kuitenkin jotain hienoa, ja kohta päästiin pulahtamaan kylmään veteen, joka karisti unenkareet hyvin silmistä.

Kilpailun nettisivut
Tiimin video kisasta

Nopea vaihto. Kuva Anu Roininen
Hiiltomiehet Adventure

Noin 5 h mittaiset multisport-kilpailut, joissa kisailtiin, olivat kaikki erittäin hyvin järjestettyjä. Parhaiten tiimi menestyi niistä Hiiltomiehet Adventuressa, josta tuliaisina oli kolmas sija. Kilpailun taso ei kärkipään osalta päätä huimannut ja vauhti olisi tällä kertaa riittänyt jopa voittokamppailuun ilman paria turhaa virhettä. Jonkin aikaa saimme kuitenkin vetää kilpailun kärjessä, eikä sitä fiilistä ihan joka päivä koe. Virheet olivat meille aika epätyypillisiä, joten ehkä sitten suomalaiseen tyyliin pää ei kestänyt.

Kilpailun nettisivut

Patja tyhjäksi vaikka puremalla.
Kuva Mika Häkkinen

Salpaus-rogaining

Toukokuussa käyty 12 h mittainen Salpaus-rogaining jäi mieleen hyvin onnistuneena suorituksena. Tiimi pokkasi kilpailun toisen sijan ja taakse jäi muutamia koviakin joukkueita. Kulkemamme matka ei ollut pisin, mutta rastienotanta onnistunut ja suunnistus sujuvaa. Kilpailun jälkeen tuli myös pientä kalapaliikkia siitä, että olimme uineet kylmässä vedessä lyhyen matkaa järven yli. Säännöissähän tätä ei oltu kielletty, mutta ehkä seuraavalla kerralla on.

Kilpailun nettisivut

Kilpailussa oli muitakin kovia porukoita, kuten kuvan OK Finnmap.

JanneH

Rogaining harjoitus Pirttimäestä

2010-12-02T22:35:00.004+02:00

Tiimi jatkoi edellisvuodesta tuttua tapaa tehdä ainakin yksi ”ylipitkä” lenkki joka kuukausi, tällä kertaa päädyimme käyttämään hyväksemme Miian & Tiinan keväällä 2009 12h rogaining harjoitukseen suunnittelemaa rataa, ja teimme 5 tunnin kilpailunomaisen rogaining harjoituksen Pirttimäestä.

Yleistä harjoituksesta

Koska alkuperäinen kartta oli tehty 12 tunnin rogaining harjoitukseen, oli kartalla rasteja paljon enemmän kuin mitä määrittämässämme viiden tunnin maksimiajassa ehtii millään hakemaan. Tällä kertaa päädyimme kutsumaan harjoitukseen mukaan myös lähipiiriä, ja lopulta matkaan lähdettiin kahdella tiimillä, Lupus Extreme AC24 vahvuudessa eli Janne, Janne & Reijo ja Avanade Multisport kokoonpanolla Tero & Tuomo. Päivä oli valittu n. kuukautta aiemmin, mutta koska tapana on ollut tehdä harjoitukset suunnitellun mukaisesti ilman pakkasrajoja, matkaan lähdettiin sääennusteessa luvatusta -15 asteen pakkasesta ja 10-15 sentin lumikerroksesta huolimatta.

Loppujen lopuksi sää suosi meitä ja lähdön aikaan pakkasta oli -10 astetta ja maalissa -7 astetta. Aurinkokin pilkisteli matkan aikana aina välillä.

Reittisuunnitelma

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli kiertää Pitkäjärvi vastapäivään ja hakea rastit mennen tullen reitiltä ja tarpeen mukaan hakea vielä lisää rasteja Oittaan suunnalta, mutta erinäisten laskutoimitusten jälkeen totesimme että reitin kiertäminen 5 tunnissa menee todella tiukalle ja jo pelkästään turvallisuussyistä kovalla pakkasella ei kannata lähteä tekemään pitkää kiertoa. Tämän johdosta päädyimme tekemään kierroksen Pirttimäen, Solvallan ja Brobackan suunnalla siten että tarpeen mukaan pääsisimme nopeasti takaisin autolle.

Lopputuloksena oli että omasta mielestäni yltiökonservatiivisesta reitistä päädyimme jättämään yhden rastin pois, jonka jälkiviisaana olisimme juuri ja juuri ehtineet hakea. Etenemisvauhti oli huomattavan paljon hitaampaa kuin oletin, johtuen paljolti lumesta ja vähäisistä tiesiirtymistä. Lumipeitteisellä polulla eteneminen ei ollut kovinkaan paljon nopeampaa kuin metsässä eteneminen.

Harjoituksen toteutus

Tavoittelimme mahdollisimman autenttista kilpailunomaista harjoitusta, joten mukana kannoimme "pakolliset varusteet" mukaan lukien ensiapupakkaus, varatakki, varahousut jne. Painoa repussa oli lähdössä ihan riittävästi. Nestettä (lämmintä energiajuoma-mehu sekoitusta) otin mukaan 1.6 litraa ja lopulta sitä meni matkan aikana 1.2 litraa. Mukana pikkutermarissa kannettu mustikkakeitto jäi juomatta kun en viitsinyt kaivaa sitä repusta ja söinkin lopulta matkan aikana vain yhden suklaapatukan. Reijo söi patukoita vähän enemmän ja otti muutaman energiageelin kun taas JanneH oli päättänyt testata kuinka harjoitus sujuu ilman syömättä mitään matkan aikana.

Kuljetun reitin näkee parhaiten yllä olevasta kartasta. Ensimmäisen ja oikeastaan ainoan "pummin" teimme 46 - 35 välillä kun ajauduimme hiukan turhan oikealle sen sijaan että olisimme menneet suoraan järven eteläkärkeen. Seuraavilla väleillä katselimme sitten kompassia vähän tiuhempaan tahtiin. 55:lle teimme pienen kierron tietä pitkin kun Avanaden pojat painelivat suoraan sähkölinjaa pitkin rastille, joka olikin parempi vaihtoehto. Heti seuraavalla välillä voitimme sitten useampia minuutteja kun kiersimme 34:lle tietä pitkin ja Avanade oikaisi suoraan metsän läpi. Seuraava maininnan arvoinen väli oli 40 - 51, jonka me kiersimme tietä pitkin ja Avanade kulki suoraan metsän läpi, lopputuloksena lähes sama väliaika välillä. Loppumatkasta ei tullut mitään yllätyksiä, jätimme väliin alkuperäisessä suunnitelmassa olleen rastin 29, jotta varmasti ehtisimme maaliin ajoissa. Maaliin tulimme ajassa 4:50 ja kuljettua matkaa oli takana n. 26 km. Vaikka keskivauhti oli kohtuullisen hidas km/h mitattuna, oma keskisyke oli PK-alueen ylärajoilla, johtuen maaston raskaudesta. Tulipa taas kerran todistettua että talvella etenemisvauhdit metsässä ovat jotain ihan muuta kuin kesällä. Harjoitus oli erittäin hyvä ja oli hieno edetä metsässä hyvässä porukassa. Voiton nuorten poikien sarjassa otti tällä kertaa Lupus Extreme ja vähän vanhempien poikien sarjan voitti Avanade Multisport.

Varusteista

Talvella varusteet näyttelevät varsin oleellista osaa suorituksessa, oma mottoni on mieluummin pukea vähän liikaa kuin liian vähän. Viime talven pitkien lenkkien oppeja hyväksikäyttäen tälläkin kertaa päällä oli kerrasto ja parit trikoot ja yläpäässä kerrasto, paita, fleece ja takki ja tietty parit hanskat päällekkäin. Alussa oli jopa vähän turhan kuuma mutta lopulta lämpö tasoittui hyvin eikä matkalla ollut muita ongelmia kuin lopussa kylmät varpaat. Jalkineina oli Icebugin Goretex nastalenkkarit, jotka imaisivat jossain kolmen tunnin kohdalla suo ylityksellä vähän vettä. Tällaiseen 5 tunnin lyhyeen suoritukseen nuo olivat ihan hyvät, mutta pidempiin harjoituksiin -10 asteen pakkasessa harkitsen kyllä vahvasti kunnon pitkävartisia vaelluskenkiä.

Treenimahdollisuuksia joulu-tammikuussa

Itsenäisyyspäivänä on hyvä mahdollisuus treenailla Avanade Multisportin järjestämässä yhteistreenissä, lisätietoja täältä. Valitettavasti Lupus Extreme joutuu jättämään ko. treenin väliin Lapin leirin ja muutto/remonttikiireiden johdosta, mutta varmasti käymme Avanaden reitin myöhemmin tämän talven aikana kokeilemassa.

Loppiaisena järjestetään jo perinteinen Loppiaisrogaining harjoitus Kirkkonummen suunnalla Miian ja Tiinan toimesta. Hinta/laatu suhde on varmasti parasta mitä tässä maassa on tarjolla, ja tiedossa on kylmää kyytiä lumipenkassa 8 tuntia. Mikä voisi olla tuota parempi tapa viettää loppiaista?

JanneS

Lokakuun harjoitteluraportti

2010-11-09T19:40:00.000+02:00

Lokakuun harjoittelu kulki tiimin jäsenillä hyvin erilaisia polkuja. Siinä, missä JanneS keskittyi Mammutin kesyttämiseen ja juoksuun, JanneH vietti ylimenokautta, jonka aikana lepo korostui sairastelun myötä turhankin paljon.

JanneS:
Lokakuun harjoittelu sujui omalta osaltani loistavasti, kokonaistuntimäärä pysyi hyvin kohtuullisena hieman päälle 30 tuntina mutta laatua tuli sitten sitäkin enemmän. Työmatkapyöräilyjen osuus väheni työkuvioiden muuttumisen johdosta ja valtaosa kuukauden treenistä olikin juoksua, yhteensä n. 20 tuntia ja vähän vajaa pari sataa kilometriä, joka on määränä yli tuplat normaaliin kuukauteen verrattuna.

Lokakuun harjoitukset palvelivat vain ja ainoastaan mammuttia, kuten alunperin suunnittelinkin. Mukaan mahtui yhteensä 3 pidempää lenkkiä kahden ja kolmen tunnin välille, useita tunnnin lenkkejä ja sitten tietysti kauden päättänyt mammuttimaraton. Yhden pitkän polkujuoksuharjoituksen tein hyvän ystäväni kanssa Nokian metsissä ja kaksi muuta pitkää lenkkiä palvelivat suunnitteilla olevan yhteistreenin maastonkartoitusta. Juoksin käytännössä suunnitteilla olevan treenin pyöräosuudet ja yhteismatkaksi tuli n. 50 kilometriä. Suunnistusosuudet (2 x 7km) täytyy vielä käydä kartoittamassa. Todennäköisesti yhteistreeni järjestetään vasta lumien sulettua ennen ensimmäisiä kisoja, joten aikaa on vielä runsaasti viilata reittiä kuntoon.

Marraskuussa vietän hyvin ansaittua ylimenokautta, tosin käytännössä treenailu varmaan jatkunee aika samanmoisena kuin aiemminkin. Nyt viikon tauon jälkeen takana on seinäkiipeilyä ja ensi viikon ohjelmassa kickbikella töihin menoa, juoksua ja työmatkapyöräilyä. Marraskuun lopulle on suunnitteilla tiimin yhteislenkki, alustavasti suunnitelmana on tehdä joku n. 5 tuntinen metsälenkki juosten/suunnistaen virtuaalirastien avittamana Pirttimäen suunnalla.

JanneH:
Omalta osaltani lokakuu puolestaan meni ammattitermejä käyttäen täydellisesti päin persettä. Alkukuussa tuli kai jotain tehtyäkin, mutta puolessa välissä kuuta iski flunssa, joka jatkui sitkästi marraskuun puolelle. Lihaskivut, kuumeilu, päänsärky ja tukkoisuus vaativat lopulta antibioottikuurin poistuakseen. Burana ja Panadol hot tulivat osaksi päivittäistä ruokavalioa, ja jos jonain päivänä tuntui hyvältä, oli olo seuraavana päivänä taas entistä heikompi.

Jos jotain positiivista hommasta hakee, niin sairastelu ajoittuu parhaaseen mahdolliseen aikaan vuodesta. Alkukuusta tehdyt pari juoksulenkkiä osoittivat, että maraton kulkisi kilpailukauden aikana treenilenkilläkin noin 3,5 tunnin paikkeille, joten peruskunto on ollut kohtalainen. Raatojuoksusta tuli kuitenkin aikamoinen pohjanoteeraus, eli kai tuollainen tauko jotain tekee kunnolle.

Marraskuussa olisi tarkoitus aloittaa pohjakunnon rakentaminen ensi kauden tavoitteita silmällä pitäen. Juoksua lisätään viikkoon 2-3 lenkin verran, ja lihaskuntotreeniä pyritään tekemään säännöllisesti. Pientä huolenaihetta valitettavasti aiheuttaa Raatojuoksussa tullut juoksijanpolvi, mutta jos ei viikossa Buranalla, kylmällä ja venyttelyllä lähde, pitää käydä taas hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Näissä harrastuksissa saisi olla ihan jatkuva resepti tulehduskipulääkkeisiin.

Todellinen Raatojuoksu

2010-11-07T19:59:00.003+02:00

JanneH käväisi ylimenokauden ja antibioottikuurin jälkimainingeissa juoksemassa Sipoossa Raatojuoksun 20 km lauantaina. Kolmen viikon sairastelu ja treenitauko olivat tehneet tehtävänsä, ja meno oli sitä myötä täyttä tuskaa alusta loppuun.

Perinteisesti suunnistuskauden päättävä Raatojuoksu oli laitettu kesällä kalenteriin, eikä tapahtumaa malttanut jättää väliin, vaikka tiedossa oli, ettei meno olisi kovinkaan herkkää. Edellisestä treenistä oli aikaa kolmisen viikkoa ja keskiviikkona aloitettu antibioottikuuri flunssan taltuttamiseen päällä.

Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo autolla ennen starttia, kun huomasin suunnistuskengistä unohtuneen pohjalliset kotiin. Jalassa kenkä tuntui kuitenkin ihan hyvältä, mitä nyt nastat vähän jalkapohjassa tuntuivat, enkä viitsinyt investoida uusiin kenkiin, joita oli myynnissä kilpailukeskuksessa.

Startista matkaa K-pisteelle oli puolisen kilometriä ja se mentiin käytännössä urku auki. Ensimmäinen rastiväli oli kolmisen kilometriä ja siitä suuren osan sai juosta tietä, kun lähti vähän kiertämään. Jo tieosuudella kävi selväksi, että tossu ei kulje, kun porukkaa paineli ohi jatkuvalla syötöllä. Vielä pieni typerä reitinvalinnan muutos liian myöhään vei ennen rastia ylimääräistä aikaa ehkä minuutin tai kahden verran.

Ensimmäiset neljä rastia olivat putkiosuutta, joiden jälkeen tehtiin erimittaisia perhoslenkkejä ja niiden sisällä lisää perhoslenkkejä. Oikea rastijärjestys piti katsoa aika tarkkaan. Suunnistuksellisesti kuitenkin eteneminen oli helppoa, sillä muista metsässäliikkujista sai apua eikä varsinaisia pummeja tullut kuin nimeksi.

Ilman pohjallisia suunnistuskengät näemmä menettävät kaiken sivutuen, joten metsässä juokseminen oli yhtä tuskaa. Nilkkoihin sattui aina jalan osuessa maahan ja välillä piti jopa kävellä sen takia. Suo-osuuksilla oli onneksi hyvä jäähdytellä nilkkoja jääkylmässä vedessä. Hakkuuaukeilla oli kaikkein vaikeinta ja tuntui kuin olisi ollut humalassa, sillä aika usein askel petti kokonaan alta. Mahtoi eteneminen näyttää aika typerältä, eikä sitä vaikutelmaa poistanut valitsemani sinivalkoinen vaakaraidoitettu suunnistusasu, jonka kuuluttajatkin noteerasivat tullessani maalisuoralla.

Noin tunnin juoksemisen jälkeen tuntui siltä, että tänään voisi vaikka keskeyttääkin. Maalialueelle oli kuitenkin niin pitkä matka, että lykkäsin päätöstä aina vaan eteenpäin. Loppua kohti jalat alkoivat muuttua todella tönköiksi ja kieltämättä oli aika inhottava fiilis, kun ei tielläkään jaksanut oikein juosta. Kevyttä töpöttelyä sitten mentiin, vaikka kuinka olisi halunnut lisätä vauhtia. Silminnäkijähavainnot myös kertoivat, ettei maalisuorassa "juoksu" enää näyttänyt kovinkaan irtonaiselta.

Kaiken kaikkiaan reissuun meni aikaa yli 3.07 ja suoritus oli jotain huonon ja surkean väliltä. Yllättävän paljon kunto voi laskea kolmessa viikossa, kun on tekemättä mitään ja sairastaa. Harjoituslenkeilläkin lokakuun alussa juoksuvauhti oli parempaa ja sykkeet selvästi alempana. Pahinta kuitenkin oli se, että vasempaan polveen kehkeytyi joku juoksijan polven tyylinen kipu, mikä vaatinee taas muutamia viikkoja parantelua.

Monia tuttuja näytti olevan mukana ja useat heistä onnistuivat hyvin tai erinomaisesti, joten onnittelut heille siitä. Ensi vuonna taas uudestaan.

JanneH

Mammuttímaraton 2010

2010-10-30T14:06:00.014+03:00

Mammuttimaraton 2010 kisaraportti

JanneS:n kauden päätöskisan matkaksi tuli ennakkokaavailuista poiketen mammuttimaraton soolona. Kisa sujui odotusten mukaisesti ilman hampaat irvessä vääntämistä syksyisestä ja märästä Kytäjän maastosta nauttien. Matkaa tuli lopulta hiukan vajaa 70km ja aikaa tähän hauskuuteen meni reilut kymmenen tuntia.

Matkan arvontaa

JanneH:n jäätyä kisasta flunssan takia sivuun päätin lähteä soolona liikkeelle. Viime hetken järkiintymisen seurauksena perjantaina iltapäivällä aloin kuitenkin miettiä jaksaisinko itseäni sen 14+ tuntia mitä marssiin väkisinkin menisi, vaikka toki yleensä pidänkin omasta seurastani. Printtailin varalle maratonille yhden lisäkartan ja katsoin reitin nopeasti lävitse, lopullisen päätöksen tein vasta ilmoittautuessa.

Hetki hetkeltä startin lähestyessä maraton tuntui paremmalta ratkaisulta, eikä vähiten siksi että reitin puolesta siinä pääsi lähes suoraan Kytäjän-Usmin maastoon kun marssilla alussa oli useampia 1-2 tunnin rastivälejä jotka olisi järkevintä mennä pitkälle teitä pitkin. Ratkaisu osoittautui hyväksi, lopussa oli sellainen tunne että fyysisesti voimia oli vielä hyvin jäljellä mutta henkisesti alkoi kyllästyttää yksin eteneminen loppupuolella sateessa ja sumussa tarpoessa, hatun nosto täältä runtun ja marssin soolosarjalaisille.

Alkuvalmistelut

Alkuvalmisteluja mammuttiin tuli tehtyä noin kuukauden ajan, käytännössä tarkoittaen kolmea pitkää lenkkiä ja juoksumäärän lisäämistä muutenkin ohjelmassa, ja lisäksi jalkojen rasvausta iltaisin. Valmistelut olivat ilmeisen onnistuneet koska jalat jaksoivat hyvin ja rakkoja oli jalkapohjissa reissun jälkeen nolla.

Kisan kulku

Strategiana oli aggressiivinen oikomistaktiikka, koska tiedossa oli että jalalla en ultrajuoksijoille pärjää. Startissa koko porukka lähti yhtä matkaa isoa tietä oikean kautta R1:lle (Kaveton) eikä oma pokka riittänyt lähtemään vasemman kautta joka olisi ollut muutaman sata metriä lyhyempi mutta huomattavan paljon riskisempi vaihtoehto. Matkalla R1:lle vanhan tutun Cokersin vauhti osui hyvin oman vauhdin kanssa yhteen ja päädyimme sitten menemään yhdessä R14:lle (Vaivero) asti. R1:lta oioimme järven eteläkärkeen mutta päädyimme metsäkoneen uralle jota seurasimme hieman turhan pitkälle ja pummia tuli pari-kolme sataa metriä. R4:lta (Hirvijärvi) oikominen R4.1:lle (Peijakkaanmäki) onnistui sitten täysin nappiin, menimme pellon laitassa menevää tietä joka lopulta jatkui urana Vähäjärven pohjoispuolta pellolle, jonka kiltisti kiersimme. R4.1:ltä olin katsonut reitin R6:lle (Retkioja) perjantaina iltapäivällä nopeasti siten että Paalijärven eteläpuolelta pääsee hyvin läpi isolle tielle, reitti sinänsä oli ihan ok, koska koko matkan oli ihan kuljettavaa uraa, mutta jälkikäteen mietin että Paalijärven kierto pohjoiskautta isoa tietä olisi kyllä varmaan ollut nopeampi. En huomannut edes tuota vaihtoehtoa kun tätä väliä katselin vähän ennen kisapaikalle lähtöä.

Kiiskilammella päätimme tehdä nopean sakkokierroksen, koska "uintirastiin" olisi mennyt aikaa kaikkien vaatteiden poisottamisessa ja pukemisessa ja muussa säädössä, ja koska olen muutaman kerran päässyt läheltä näkemään romahtamisen keväisen vesistönylityksen jälkeen, joka omalta osaltaan hidastaa etenemistä huomattavasti seuraavan tunnin ajan. Ero sakkolenkkiin ja uintirastiin menevässä ajassa oli niin pieni että rationaalisesti ajatellen ei kannattanut ottaa riskiä.

Kiiskilammelta lähdimme vielä ihan hyvällä sykkeellä liikkeelle, mutta jossain Iso-Karhun (R9) ja Ali-Mattilan välillä (R10) "tiimin" vauhti alkoi selvästi hidastua. Vaiveron (R14) jälkeen totesimme sitten Cokersin kanssa että nyt vauhdit ovat sen verran eriparia että parempi molempien lähteä omille teilleen. Mukavan seurassa vietetyn viiden tunnin jälkeen lähdin sitten kiskomaan soolona eteenpäin, lähes ainoan oikomispaikan ennen viimeisiä rastevälejä käytin Usminjärveltä (R17) lähtiessä ja menin rantoja pitkin Kytäjän-Usmin ulkoilualueen rajalle.

Kytäjän-Usmin paluureitti oli aika paljon haastavampi kuin menomatka. Yleisesti ottaen retkikartta.fi palvelusta printtaamillani kartoilla ei tehnyt siellä yhtään mitään, osa alueen poluista puuttui niistä kokonaan ja olin täysin opasteiden ja kompassin varassa. Piilolammelta lähtiessä arvoin hetken mistä oikea polku löytyy ja onnistuin sitten vähän jälkeen lähtemään Kytäjä-Usmin ulkoilualueen kartasta puuttuvaa tietä liian aikaisin pohjoiseen, 7 minuutin taivalluksen jälkeen tajusin olevani väärässä paikassa ja juoksin kiukulla 4:ssä minuutissa takaisin reitille. Tässä kohtaa oli todennäköisesti tämän kisan pohjatunnelmat omalta osaltani, edessä vielä kolmasosa reitistä ja koko ajan satoi vettä enkä ollut nähnyt postinjakajan lisäksi ketään pariin tuntiin. Tiedossa oli myös että edellä menevät ovat sen verran kaukana etten heitä jalalla kiinni saa ja takana ei ollut ketään tulossa lähimainkaan. Muuten olo oli kyllä ihan ok, en hetkeäkään epäillyt ettenkö jaksaisi maaliin asti, mutta aika yksinäistä tuo pimeässä taivallus oli. Viimeiset viisi tuntia tuntuivat noin kolme kertaa pidemmältä ajalta kuin ekat viisi tuntia.

Loppumatkassa Suolijärven (R20) rastia jouduin etsiskelemään hetkisen kun meinasi usko loppua että polku vie oikeaan paikkaan kun mukana olevista kartoista ei pystynyt päättelemään yhtään missä päin kyseistä rantaa/niemeä olin. Viimeisellä rastivälillä menin karttaan merkittyä polkua ehkä kaksikymmentä metriä kun eksyin tältä "polulta" ja päätin ottaa suunnan länteen lähimmälle tielle. Muutoin lopussa ei mitään dramatiikkaa ollut, aika kävi vähän tylsäksi ja juoksin oikeastaan vain siksi että pääsisin pois metsästä. Olo oli maalissa sellainen että fyysisesti olisi ollut voimia vielä jatkaa, mutta ihan mukavaa oli päästä saunaan ja syömään.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, luotettavan ja tutun parin kanssa koko reissu olisi ollut vielä paljon mukavampi. Hyvä kauden päätös ja lopputuloksena ilmeisesti maratonin neljäs tila, jos sillä nyt mitään merkitystä näissä koitoksissa on. Ensi vuonna tavoitteena sitten marssi. Nyt matkaa kertyi loggeriin 68 km + Kiiskilammen kierto eli yhteensä vähän vajaa 70km, jossa 1.5 km pummeja ja joitakin oikopaikkoja joita en sitten lopussa enää viitsinyt lähteä yrittämään. Hyvin järjestetty tapahtuma jota voi suositella muillekin.

Vaatetus ja varusteet

Vaatetuksen ja varusteet valitsin tutuista useamman kerran testatuista välineistä. Vaikka sadetta oli luvassa laitoin päälle teknisen t-paidan, irtohihat, ohuen kuoritakin joka pitää vähän tuulta, kaulaan buffin, päähän juoksupipon, windstopper hanskat, jalkaan juoksukalsarit, pitkät kompressio juoksusukat, 3/4 trikoot, suunnistustrikoot, vanhat reikäiset Salomonin Speedcross 2:t ja Inovin lyhyet gaiterit. Mikään vaatekappale ei pitänyt vettä mutta pysyin silti lämpimänä enkä matkalla ottanut pois tai lisännyt mitään, mitä nyt alkupuolella hanskoja pidin pois vähän aikaa.

Ruokapuoli ei sitten onnistunutkaan ihan yhtä hyvin, syötävää oli (taas) ihan liikaa ja kannoin lähemmäs kilon ylimääräistä mukana. Lopulta söin koko reissun aikana 2 banaania, 2 suklaapatukkaa, ehkä 100-150g karkki-sipsi sekoitusta ja 300g nakkeja. Mukana oli näiden lisäksi 2 x suklaapatukoita, 3 x 100g geelejä, karkkia n. 3 krt enemmän kuin söin ja pari lihistä joista haukkasin yhden haukkauksen ja totesin että jätän lihikset jatkossa JanneH:lle. Pitäisi varmaan ottaa pienempi reppu ettei olisi tilaa kaikelle ylimääräiselle ruoalle.

Nestettä meni lopulta kaksi litraa jotka otin alussa mukaan. Tein vielä hölmön virheen kun täytin tyhjään juomapussiin Kiiskilammilla toisella kerralla käydessä litran vettä ja kaadoin mukaan liikaa energiajuomajauhetta. Seurauksena oli ihan liian väkevää juomaa joka aiheutti sen että vatsa alkoi kramppailla viimeisen kahden tunnin aikana ja meninkin sen sitten ilman juomia. Valitettavasti mukana oli uusi Sourcen juomapussi jota ei pysty tyhjentämään kuten tuon vanhan mallin eli imaisemalla nesteen liikkeelle ja valuttaen sen pois. Toki ko. pussi ei myöskään vuoda, vaikka ottaisi letkun lennossa irti, joka on ihan mukava juttu. Joskus taannoin nimittäin huomasin lähdössä että selkä on märkä kun juomapussi oli vuotanut, onneksi silloin oli kesä.

Jatkosuunnitelmat

Tästä alkoikin sitten ylimenokausi ja ensi viikolla en taida tehdä yhtään mitään. Marraskuun lopulla voisi miettiä sitten ensi kautta ja mihin kisoihin lähtisi. Eilen kyllä tuli jo kutsu Loppiaisrogainingin tapahtumaan Kirkkonummella, joka on ehdottomasti listalla ja jota voin vilpittömästi suositella kaikille kestävyysurheilun ystäville, joita olettaisin lukijoiden joukossa olevan.

Tarkempi reitti täällä

JanneS

JanneS soolona Mammuttimarssiin

2010-10-28T17:04:00.002+03:00

Tiimi kokee viimehetken heikennyksen muonavahvuuteen, kun JanneH:n jo kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa estää osallistumisen Mammuttimarssiin. Maanantaina jo parempaan suuntaan edennyt yskä ja tukkoisuus ovat saaneet seurakseen kuumeilua ja lihassärkyä. Katse on siis jo käännetty seuraavan viikon Raatojuoksuun, jonne toivottavasti on mahdollisuus osallistua.

JanneS kuitenkin kovana jätkänä ajatteli tempaista reissun läpi ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Ja eiköhän metsästä matkaseuraakin löydy, jolloin koko matkaa ei tarvitse yksin kulkea. Kuljettava reitti on pääosin suunniteltu, sentinpaksuinen pumaska karttoja tulostettu ja ruoka- sekä juomapuoli suunniteltu. Starttiin on aikaa vielä melkein 28 tuntia, joten tankkaus on kiivaimmillaan.

Paluu Kytäjälle

2010-10-24T21:10:00.002+03:00

Syksyn viimeinen yhteinen kilpailu Mammuttimarssi rykäistään ensi perjantaina Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla. Hyvinkään Kytältä starttaava reitti kiertää noin 100 km lenkin pohjoiseen, ja tämä matka edetään yksinomaan jalan. Kytäjän maastoissa kilpailtiin kesäkuussa myös Jukolan viesti.

Mammuttimarssi järjestetään tänä vuonna viidettä kertaa peräkkäin. Tapahtuma on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja tällä kertaa sarjoja on peräti neljä viimevuotisen kahden ja sitä aiempien yhden sijaan. Pääsarjana on kuitenkin pysynyt itse marssisarja, jonka mitta on noin 100 km. Kaikkein kovimmat pojat ja tytöt osallistuvat Mammuttiruntuun, jossa matka on peräti 140-150 km. Muut kaksi sarjaa ovat pituudeltaan noin 30 ja 60 km.

Mistään kevyestä hilpaisusta touhussa ei ole kyse, sillä aktiviteetti tapahtuu yöaikaan, eli luvassa on pitkän matkan lisäksi pimeää ja kylmää sekä todennäköisesti märkää. Kuten järjestäjä on todennut, Mammuttimarssi ei ole mikään kansanhölkkä. Luulot otetaan pois viimeistään tehtävärastilla, jolla luvassa on hieman mukauteltua waterboardingia. Siinä maassamakaavien kilpailijoiden päälle kaadetaan kylmää vettä, mikä saattaa entisestään hankaloittaa etenemistä säkkipimeässä metsässä. Alkuperäistä jenkkien harrastamaa waterboarding-tekniikkaa presidentti Bushin neuvonantaja Karl Rove kuvaili näin: ’Waterboarding ei ole kidutusta. Se on vain tehokas tapa murtaa kuulusteltavan tahto.’

Kilpailun kartat kilpailijat hankkivat itse, eikä karttojen käyttöä ole rajoitettu millään tavalla. Mahdollista on siis ottaa useita eri karttoja, joiden mittakaava riippuu kuljettavan kohdan vaatimasta suunnistustarkkuudesta. Rastipisteet on nähtävillä kilpailun sivuilla muutamaa päivää ennen starttia, joten reitin pääsee suunnittelemaan hyvin etukäteen. Pääasiassa matka edetään teitä ja polkuja pitkin, mutta mukaan mahtuu myös niin halutessaan suunnistusta metsän halki.

Alun perin tiimi päätti osallistua tapahtumaan lähinnä hauskanpitomielessä, mutta tarkemmin asiaa ajatellen reissua on vaikea mieltää hauskanpidoksi. Samaan aikaan kun voisi esimerkiksi viettää iltaa isolla kirkolla jossakin ravintolassa tai kotona kahden lakanan välissä. Niinpä kilpailu otetaan siis ihan tosissaan ja onhan se pakkokin ottaa, mikäli mielii maaliin. Itse asiassa Mammuttimarssi on tiimille kauden pisin yhtäjaksoinen jalan edettävä häppeningi. Tulostavoitteita sen sijaan ei niinkään ole, sillä muiden joukkueiden kuntotaso ei ole täysin tiedossa. Mukana on muutamia kilpakumppaneita joistakin rogaining-karkeloista, mutta myös entuudestaan täysin tuntemattomia ryhmittymiä on paljon.

Täysin parhaassa iskussa tiimi ei matkaan pääse, sillä tätä kirjoittaessa allekirjoittanutta vaivaa edelleen jo noin viikon kestänyt flunssa. Parantumisesta ei vielä kovinkaan merkkittäviä viitteitä ole saatu, mutta perjantain kaltaista tukkoisuutta ei onneksi enää ole. Usko siihen, että kilpailuhetkellä ollaan jo terveitä, on kova. Huhut kuitenkin kertovat, että JanneS on treenannut lokakuun ajan hyvin, joten siellä suunnalla pullat ovat paremmin uunissa ja meikäläinen voi tyytyä lähinnä seurailemaan.

Raporttia luvassa kilpailun jälkeen, joten kannattaa olla kuulolla.

JanneH

Keho ja mieli kuntoon ylimenokaudella

2010-10-19T20:40:00.001+03:00

Harjoittelun jaksottaminen tehokkaisiin ja kevyihin viikkoihin on yksi kehittävän harjoittelun perusperiaatteista. Rytmitystä on tehtävä myös vuositasolla, jolloin vuosi jakautuu karkeasti peruskuntokauteen, kilpailuihin valmistavaan jaksoon, kilpailukauteen sekä ylimenokauteen, joka pääasiassa kesälajeja harrastavalle ajoittuu syksyyn.

Ylimenokauden tarkoituksena on muun muassa antaa kropan palautua vuoden rasituksista ja lisätä motivaatiota. Huippu-urheilijalle sillä on yhtä tärkeä merkitys harjoittelun jaksottamisessa kuin muillakin vuoden treenijaksoilla. Myös tavallisen kuntoilijan, kuten allekirjoittaneen, on hyvä pitää vuoden aikana yksi selvästi kevyempi jakso, jottei säännöllinen harjoittelu pääse aiheuttamaan pidempää väsymistilaa. Ylimenokausi voi olla esimerkiksi kevyempi kuukausi, jonka aikana ei ole tarpeellista harjoitella päivittäin eikä varsinkaan rasittaa kroppaa tehotreeneillä.

Kun normaalisti lähes jokainen päivä pitää sisällään jonkinasteisen liikuntasuorituksen, tuntuu jo neljän päivän tauko siltä, ettei ole liikkunut ikuisuuksiin. Oloon tottuu valitettavan nopeasti, sillä ihminen on pohjimmiltaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Tästä syystä on myös oltava hereillä, jottei liiallinen laakereillalepäily jää tavaksi. Seuraavan kuukauden alusta lähtien töihin ei enää mennäkään lämpimällä autolla, vaan herätään puoli tuntia aikaisemmin pimeässä ja kylmässä tehtävää aamulenkkiä varten. Urheilua ei siis pidä unohtaa, vaikkei sitä ahkerasti joka päivä teekään.

Kevyempi kuukausi on hyvä aika nauttia urheilusta ja unohtaa tavoittellisuus hetkeksi. Eri lajien tekniikkaa pystyy treenaamaan mukavasti ja satunnaisia reippaampiakin suorituksia voi tehdä. Peliliike olisi kuitenkin ehkä ollut jättää juoksematta yli 2,5 tuntia Paloheinän pururataa, sillä pari päivää lenkin jälkeen edes portaiden kävely ei onnistu. Toisaalta nyt jalat saavat parantua rauhassa, kun seuraavalla lenkille ei ole kiire.

Ja jos kerran vuodessa pitää olla flunssassa, niin mieluiten nyt, kun ei tarvitse stressata väliin jääneillä treeneillä. Tuskin kuitenkaan on sattumaa, että flunssa iskee juuri silloin, kun kroppaa ei rasiteta. Yhtä lailla tämä tapahtuu usein ennen tärkeää kilpailua olevalla kevennysjaksolla.

Marraskuussa taas painetaan, mutta siihen asti keskitytään palautteluun. Välissä tosin heitetään vielä Mammuttimarssi, mutta se on sitten toinen juttu.

JanneH

Treeni maittaa syksylläkin

2010-10-10T21:35:00.001+03:00

Vaikka syksy on pitkällä, on treenimotivaatiota löytynyt paremmin kuin hyvin. Tässä vaiheessa kautta on myös hyvä keskittyä eri lajien tekniikan hiomiseen selkeän mättämisen sijaan. Hyviä tekniikkatreenejä tarjoavia lajeja ovat muun muassa seinäkiipeily, melonta ja maastopyöräily.

Lauantaiaamuna tiimi kävi jo lähes tuttuun tapaan kiipeilemässä Tapanilassa Helsingin kiipeilykeskuksessa. Pikku hiljaa alkavat kulkea jo sellaisetkin seinät, joita ei vähän aikaa sitten kuvitellutkaan pääsevänsä. Samalla tulee oltua tekemisissä köyden kanssa, mitä onkin syytä treenailla ennen kuin osallistuu pidempiin seikkailukisoihin ulkomailla. Lajissa on kuitenkin vielä rutkasti opittavaa, ja haasteita tulee riittämään jatkossakin niin paljon kuin ehtii käydä.

Sunnuntaina JanneS kävi heittämässä juoksulenkin Espoon metsissä ja ulkoiluteillä. Reilu 20 km pitkä treeni toimii hyvänä valmistautumisena kuun lopussa taivallettavaan Mammuttimarssiin, jossa edessä on n. 100 km rypistys. Lähes höyhenen kevyellä askelluksella kulkenut pinkaisu ei suinkaan ollut kuun ainoa pitkä lenkki, sillä edellisenä viikonloppuna Nokian metsät tulivat tutuiksi 2,5 tunnin edestä ja ensi viikonloppuna on tiedossa lähemmäs 3h metsäjuoksua jossain päin Espoota.

JanneH puolestaan yritti sunnuntaina pysyä Roinisen Reijon perässä fillarilla. Oittaalta lähtenyt ja sinne palannut ulkoilu pyöri Brobackan, Pirttimäen ja Luukin alueilla. Kaikkia reitin polkuja ei kartasta löytynyt, eikä aina tuntunut löytyvän metsistäkään. Välillä tuutattiin turhankin pitkä matka asvalttia, mutta pääosa kilometreistä tuli hiekkapintaisilta reiteiltä. Teknisiä polkuja osui matkalle sopivasti ja JanneH vetikin yhdessä kivikossa näyttävästi keulan kautta ympäri.

Myös säät ovat hellineet ja monena päivänä on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta. Tämän viikonlopun lenkit osuivat valitettavasti pilviseen sääikkunaan, mutta se ei menoa haitannut. Auringonpaiste olisi lähinnä kruunannut muuten erittäin onnistuneet harjoitukset.

Treenit jatkuvat luonnollisesti taas maanantaina.

Syyskuun harjoitteluraportti

2010-10-05T07:00:00.001+03:00

Kesä- ja kisakausi saatiin virallisesti päätökseen syyskuussa ja edessä on enää Mammuttimarssi, joka yhtenä vuoden raskaimmista koitoksista otetaan kuitenkin ihan fiilistelyn kannalta. Syyskuun aikana treenejä kertyi normaaliin tapaan.

JanneH:

Syyskuussa harjoitustunteja kertyi vähän yli 45, mikä vastasi kesän kuukausittaisia harjoitusmääriä. X-Kaato oli kuukauden ainoa kilpailu, joten harjoitukset pystyi rytmittämään hyvin sen mukaan. Kuun ensimmäinen viikko toimi vielä palauttelulle elokuun lopusta, mutta sen jälkeen mentiin kaksi viikkoa suhteellisen hyvillä tehoilla. Tämän jälkeen oli taas muutama päivä kevyempää ennen X-Kaatoa, josta eteenpäin urheilu on ollut lähinnä palauttavaa.

Kuukauden aikana oli pari useamman tunnin treeniä, jotka keskittyivät tiimin järjestämän yhteistreenin ympärille. Ensin tehtiin maastotyötä, sitten vedettiin treeni ja seuraavana viikonloppuna vielä kierrettiin reittiä kertauksen vuoksi fillarilla.

Juoksua osui kuukauteen hiukan tavanomaista enemmän, tosin määrät ovat edelleet olleet turhan maltillisia. Tossu kuitenkin liikkui kohtalaisesti siitä päätellen, että yhdellä lenkillä ohittamani juoksija luuli minua Petteri Muukkoseksi. Ulkonäössä on niin vähän yhteneväisyyttä, että erehdyksen oli pakko johtua askeleen keveydestä. Tosin cooperin testissä Herttoniemen urheilukentällä vesisateessa kulki saman verran, kuin muinoin armeija-aikaan Haminassa, vaikka joitain treenejä on sen jälkeen tehtykin.

Uutuutena ohjelmistossa oli kickbikellä potkuttelu, joka osoittautui niin hyväksi treeniksi, että kyseisen laitteen hankkiminen tulee olemaan syksyn tärkeimpiä varusteostoksia. Myös seinäkiipeilyä käytiin taas kokeilemassa ja toteamassa, eivätkä fysiikan lait olleet muuttuneet edellisen kerran jälkeen, sillä yhtä vastustamattomasti maa veti edelleen puoleensa.

Lokakuun aikana on tarkoitus ottaa rennosti ja palautua kauden treeneistä ja kilpailuista ikään kuin ylimenokauden merkeissä. Kiipeilyä ja kajakkimelontaa olisi ainakin tarkoitus harrastaa kerran viikossa, sekä kokeilla heittää pari pidempää juoksulenkkiä ennen kuun lopussa käytävää Mammuttimarssia. Kuukauden aikana VK-lenkkien määrä tulee olemaan rajallinen.

JanneS:

Kausi alkaa olla lopuillaan, mutta koska treenimotivaatio on vieläkin korkealla aloitan ylimenokauden vasta Mammuttimarssin jälkeen. Nyt kun kisoja on vähemmän, on mukava kun voi keskittyä treenaamiseen. Syyskuussa treeniä tuli yhteensä aika lailla tavoitteen mukaisesti noin 40 tuntia. Pitkiä treenejä X-Kaadon lisäksi tuli tiimin 5 tunnin suunnistus/MTB yhteisharjoitus yöllä ja yksi pitkä maantiepyörälenkki.

Muilta osin tuli treenattua aika paljon kickbikea, jonka aluksi vuokrasin ja sen osoittauduttua varsin tehokkaaksi harjoitusvälineeksi ostin laitteen itselleni. Aluksi pohkeet pamahtivat ihan jumiin lenkin jälkeen mutta nyt homma alkaa jo sujua. Kickbike sopii todella hyvin omaan arkirytmiin, vaikkei olisi aikaa juosta töihin aamulla niin voin napata kickbiken, jolla saan paljon tehokkaamman treenin kuin pyörällä mutta silti aikaa ei mene kuin se reilu 5 minuuttia kauemmin – ja treenin pystyy tekemään molempiin suuntiin, kun juoksen yleensä vain toiseen suuntaan. Matka-ajat ovat olleet ainakin itselläni aika lähellä niitä aikoja joita kesällä menee rullaluistimilla. Varmaan noista ajoista vielä muutaman minuutin saa puristettua pois kun oppii tekniikan paremmin. Syksymmällä on suunnitelmissa hiukan pidempi lenkki kickbikella, mitä se sitten tarkoittaa suoritusaikana jää nähtäväksi. Lisätietoja kickbiken testauksesta/vuokrauksesta/ostosta saa täältä.

Erittäin positiivisena uutisena fysioterapeutti löysi jalasta vikaa ja nyt on sovittu sellaiset jumppaliikkeet, joilla jalan liikeradat pitäisi saada toimimaan myös tehotreenissä (ja sen jälkeen). X-Kaato rytmitti kuukautta siten, että kovaa tehoa en vieläkään päässyt tekemään juosten mutta nyt on toiveissa että muutaman kovankin lenkin ehtisi vielä saada alle tälle kaudelle.

Lokakuun treenaus tähtää vain ja ainoastaan kauden päätökseen Mammuttimarssiin. Suunnitelmissa on lisätä juoksumääriä huomattavasti, mukaan koitan peruslenkkien ja muutaman kovan lenkin lisäksi saada kolme vähintään 2.5 tuntista metsälenkkiä, joista ensimmäinen on jo tätä kirjoitettaessa takana. Mukaan aikataulujen sallimissa puitteissa työmatkapyöräilyä, kickbikea, uintia ja seinäkiipeilyä.

X-Kaato taputeltu

2010-09-27T07:00:00.000+03:00

Lupus Extremen osalta vuoden viimeinen multisport-kilpailu X-Kaato vedettiin läpi Rajamäen kangasmaastoissa lauantaina. Perhoslenkkejä vaihtopaikan ympärillä tehnyt kilpailu ei juoksuvoittoisuuden takia ollut tiimille paras mahdollinen formaatti, mutta usean huippujoukkueen poissaollessa tuloksena oli viides sija, joka samalla varmisti toisen sijan cupin kokonaispisteissä.

Tämän vuoden X-Kaadon kilpailupaikaksi oli valikoitunut Rajamäki, joka tarjosi hyvät puitteet viettää mukava viisituntinen lauantaiaamuna. Lähtöaika oli niihin aikoihin, kun normaalisti lauantaina saavutaan kotiin, eli klo 4.00. Kilpailumateriaalia jaettiin perjantai-illasta lähtien, joten pelipaikoille saavuttiin hyvissä ajoin.

Illalla karttojen piirtelyn ja tavaroiden välppäämisen jälkeen luvassa oli lattiamajoitus Rajakaaren urheilukeskuksessa. Kesän aikana hyvin packraftingissä palvellut ilmapatja osoitti olevansa edellä mainittuun tarkoitukseen parempi kuin jälleenmyyjän ilmoittamaan ensisijaiseen käyttökohteeseen eli nukkumiseen.

Kello herätti 2.40 ja aamupalan jälkeen auton keula suunnattiin kohti kilpailun päänäyttämöä, Nurmijärven Rivieraa, Sääksin uimarantaa. Kanootti vietiin rannalle ja fillarit sekä huoltolaatikko vaihtoalueelle odottamaan myöhempää toimintaa.

Kilpailun konsepti poikkesi muista tämän kauden kilpailuista siltä osin, että jokainen osuus alkoi ja päättyi vaihtopisteeseen. Karttoja oli käytössä vain kolme erilaista, joista yhtä oli kaksi kopioa. Näin ollen molemmat joukkueen jäsenet pääsivät osallistumaan halutessaan suunnistamiseen. Joillekin joukkueille siitä voi tosin olla pelkkää haittaa, mutta me katsoimme sen tuovan varmuutta suunnistukseen.

1. puolikas pimeässä

Starttihetkellä oli luonnollisesti pilkkopimeää. Joukkueet asettuivat hiekkarannalle riviin, josta lähtölaukauksen kajahdettua juostiin parin sadan metrin matka kanooteille ja siitä vesille Suomen suurimpaan lähteeseen. Taktiikkamme melontaan oli lähteä seurailemaan kärkijoukkueita ja pyrkiä suunnistamaan tarkasti. Pimeässä ensimmäisenä etenevä joukkue auttaa rastinotossa takaa tulevia selvästi, ja sen huomasivat myös Omjakonin tiimissä kisailleet Mäkelän veljekset.

Melonnassa erottautui nopeasti kolme joukkuetta: Omjakon, me ja Rogaining.fi. Ensin mainittu onnistui vähän väliä tekemään eroa, mutta rastille saavuttaessa yleensä takaa tulevien oli helpompi osua suoraan oikeaan kohtaan, ja pääsimme välissä jopa maistamaan kärkipaikan tuomaa mielihyvää poikien melottua rastista lievästi ohi.

Rastityöskentely ei kuitenkaan kaikilta osin sujunut kuin Strömsössä, ja jäimme melonnan viimeisellä rastilla hiukan. Omjakon myös meloi vaihtoon vauhdikkaammin meidän edetessä lähes tasatahtiin Rogaining.fin Kaaja-Mandelin -kaksikon kanssa.

Melonnan jälkeen edessä oli suunnistus jalan. Reitinvalinnat teimme varman päälle, vaikka avoimessa maastossa olisi melkein kannattanut juosta suoraan rastiviivaa pitkin. Suunnistus kuitenkin sujui kohtalaisesti, eikä rasteja tarvinnut juurikaan arpoa. Vauhti sen sijaan ei riittänyt alkuunkaan, ja porukkaa paineli ohi.

5,2 km mittaisen radan suoritettuamme hypättiin fillarin selkään ja ajettiin 1:10 000 kartalla lyhyt pyöräily. Nopea vaihto auttoi meidät muutaman joukkueen ohi ja otimme hiukan eri reitinvalinnan ensimmäiselle rastille muiden kanssa. Putosimme nopeasti Team Duron ja kumppaneiden peesistä, joten saimme ajella omassa rauhassamme. Oikeat polut löytyivät sentään kerralla, samoin rastit.

Aamu sarastaa

Pyöräilyn jälkeen jatkettiin taas matkaa juosten. Aamu alkoi sarastaa ja otsalamppua pystyi säätämään pienempään asentoon. Toinen juoksupätkä kulki kuten ensimmäinenkin: ei kovaa, mutta varmasti. Pari reitinvalintaa jäivät hiukan mietityttämään, mutta tärkeintä oli, että matka kuitenkin eteni sujuvasti. Etapin pituus oli linnuntietä mitaten 6,5 km.

Juoksun jälkeen vuorossa oli kisan erikoisuus, kick&run, jossa joukkueella oli käytössään yksi kickbike. Ensimmäiselle osuuden rasteista oli mentävä vain toisen, joten taktiikkana oli, että potkin ensimmäiset 400 metriä ja jatkan matkaa juosten, kun taas JanneS juoksee kickbikelle ja jatkaa sillä ensimmäisen rastin kautta toiselle. Taktiikka toimi pääasiassa hyvin, mutta loivaan ylämäkeen vedetty osuus oli yhtä nopea juosta kierto rastilla huomioiden ja jouduin odottelemaan pari minuuttia toisella rastilla.

Takaisin päin mentiin lähes samalla tavalla. Juoksin pääosan matkasta ja lainasin kickbikeä hetkeksi välillä kun näytti, ettei juoksuvauhti toiseen suuntaan ihan enää riitä kickbikellä potkimisen tasoon. Osuus sopi meille hyvin ja uskoaksemme saimme eroa muihin kurottua hiukan.

Kun muutama kilometri oli paukutettu anaerobisella kynnyksellä, oli hyvä jatkaa matkaa pyörällä. Jaloissa taisi vielä hiukan olla piimää, mikä tuntui erityisesti ylämäissä sillä hetkellä, kun hinausköysi alkoi tehostaa painovoiman aiheuttamaa vauhdin hidastumista.

Kisan päättävä pyöräily oli pituudeltaan 28 km ja päivän pisin etappi. Alku ajettiin hiekkatietä ja toisen rastin jälkeen oli valintana joko ajaa polkua suoraan tai kiertää tietä pitkin noin kaksinkertainen määrä. Duro lähti kiertämään ja päätimme ottaa riskin, sillä tiesimme, että emme saa heitä kiinni pelkästään ajamalla. Myös alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa polkua. Riski ei tässä tapauksessa kannattanut ja pienellä polulla vauhti putosi liikaa. Pätkä oli hienoa ajella, mutta hiukan takaraivossa häiritsi ajatus, että tiekierto olisi ollut selvästi nopeampi.

Teknisellä pätkällä saimme kuitenkin Jytkyventuren kiinni, ja tämä nosti hieman latistunutta kisatunnelmaa. Havaitsimme, että heidän iskunsa oli jonkin verran vaimeampi ja koitimme kasvattaa eroa. Teillä sitä ei tullut, mutta pieni tunkkauspätkä välissä vei näköyhteyden, jonka jälkeen yritimme myllyttää sen minkä pääsemme. Kovinkaan paljon se ei enää ollut, mutta riittävä siihen, että pojat pysyivät takana. Digitaalit pysähtyivät maalissa oman kellon mukaan aikaan 4.59.

Yhteenveto

Viides sija oli ehdoton yläraja, mitä tänäisellä suorituksella ansaitsi. Suoritus oli perusvarma, eli vaihdot ja suunnistus sujuivat kohtalaisen kivuttomasti. Vauhti sen sijaan on kaukana kärjen tasosta, ja erityisen kaukana se on sitä juosten. Eroa kärkeen tuli 25 minuuttia, vaikka Omjakonin menoa sävyttivät muutamat virheet suunnistuksessa. Melonnassa ero pysyi pienenä, joten juoksuun ja pyöräilyyn on panostettava, jotta niissä ollaan jatkossa edes lähellä kärkitaistelua. Jos juoksuosuuksilla ero kärkeen on lähes virheettömällä suunnistuksella minuutin/km, on hankalaa menestyä. Pyöräilyssä vauhtia rasitti reisien loppuminen, joten voimaa on saatava lisää.

X-Kaadosta puhuttaessa ei voi olla käyttämättä adjektiivia legendaarinen. Olosuhteet tekivät tämän vuoden kisasta kuitenkin siinä mielessä helpon, että lämpötila oli koko ajan yli 10 astetta, eikä vettä satanut. Tästä syystä asuvalintana oli, tosin ilmeisesti ainoana osallistujana, 3/4-trikoot ja pitkähihainen t-paita. Kanervikoissa ja hakkuuaukeilla pitkiä trikoita meinasi kylläkin olla ikävä. Rata itsessään oli sopivan fyysinen, ja perhoslenkkien kiertäminen oli formaattina hyvää vaihtelua.

Erityisen hienon tunnelman loivat rannalle sytytetyt ulkotulet, kuten myös pimeällä järvellä edes takaisin liikkuneet otsalamput. Järjestelyt olivat taattua multisport-cupin tasoa ja palkintojenjakokin hoidettiin nopeasti kilpailun maksimiajankohdan täyttymisen jälkeen.

Tiimi saavutti tänä vuonna cupin kokonaistilanteessa toisen sijan, mikä kuitenkin johtui enemmän kärkijoukkueiden poisjäänneistä kahdessa viimeisessä kilpailussa. Kausi on nyt multisport-kisojen osalta paketissa ja ylimenokausi voi alkaa. Kalenterissa on kuitenkin vielä merkittynä Mammuttimarssi ja Raatojuoksu, joihin on tarkoitus osallistua enemmän fiilistelylinjalla.

JanneH

Klassikko lähestyy

2010-09-19T21:00:00.001+03:00

Pimeää, märkää, kylmää. Multisport-cupin päätösosakilpailu X-Kaato poikkeaa olosuhteiltaan merkittävästi kesän aikana käydyistä koitoksista. Suomen vanhin yksittäinen seikkailukilpailu on klassikko, josta ei voi kieltäytyä.

Syksy on tullut nopeasti ja viime viikkoina on alkanut paljastua, mitä X-Kaadossa on lupa odottaa: olosuhteita, joita ei kesällä treenatessa osannut kuvitellakaan. Aamulla startatessa päässä on oltava otsalamppu, t-paidan lisäksi päällä ovat olleet irtohihat, jotka on jo korvattu takilla, ja trikoiden pituuskin on kasvanut pariin otteeseen. Kun tiellä alkaa näkyä märkiä lehtiä, tietää X-Kaadon olevan lähellä.

Lupus Extreme lähtee 25.9. käytävään multisport-cupin viimeiseen kilpailuun yhteispisteissä toiselta sijalta. Neljästä kilpailusta kuitenkin vain kolmen parhaan pisteet lasketaan, joten käytännössä muutama joukkue tulee normaalisuorituksella menemään kauden päätteksi ohi. Omaa pistesaldoa lähdetään silti parantamaan, sillä sijoitus kauden avauspuoliskon kisoissa oli turhan kaukana kärjestä.

Treenit Archipelago Adventuren jälkeen ovat sujuneet normaaliin tapaan. Suunnistusta pimeässä on kokeiltu niin juosten kuin pyörälläkin muun muassa tiimin yhteisharjoituksessa, joka keräsi kasaan 17 innokasta menijää. Melontaharjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta sen painoarvo kilpailussa ei tule olemaan merkittävä. Tällä kaudella ensimmäistä kertaa mukana olevaa kickbikea on treenattu lainapeleillä muutamaan kertaan, mikä on johtanut lähinnä pohkeiden jumiutumiseen ja nivusten kipeytymiseen.

Oman fiiliksensä menoon antaa aikainen starttiaika, eli klo 4.00. Kartat saadaan jo edellisiltana ysin aikaan, joten nukkuakin välissä ehtii muutaman tunnin. Kilpailun ensimmäinen puolisko edetään pimeässä, joten suunnistaminen on haastavampaa kuin muissa kilpailuissa. Suoritukset yösuunnistuksisssa tänä syksynä eivät puolla sitä, että tästä saataisiin kovinkaan suurta etua, mutta tuskin se tulosta ratkaisevasti romahduttaakaan.

Kilpailu starttaa viime vuoden tapaan melonnalla. Matka on 7 km ja toivottavasti viime vuodesta poiketen järven pinta ei ole jäässä ja suunnistaminen on jotain muuta kuin bingoa tiheässä ruohikossa. Melonnan jälkeen luvassa on juoksua 5,2 km, pyöräilyä 9,5 km ja juoksua 6,5 km. Siinä tapauksessa, että joukkueita ilmoittautuu paljon, seuraavana vuorossa oleva 5 km kickbike-osuus saattaa olla kick&run-tyyppinen pläjäys, jossa joukkueella on yksi pyörä. Tämä mahdollistaa jäsenten vahvuuksien käyttämisen ja taktikoinnin. Lopuksi runtataan fillareilla pitkä 28 km pyöräily maaliin.

Muutama päivä vielä odotusta ennen kuin räjähtää.

JanneH

Lupus Extreme järjestää yhteistreenin Helsingissä 10.9.

2010-09-04T11:04:00.003+03:00

Vajaan viikon kuluttua, perjantaina 10.9., järjestämme yhteistreenin kaikille halukkaille X-Kaatoa silmällä pitäen. Harjoituksen tukikohtana on Paloheinän ulkoilumaja, jossa parkkitilaa pitäisi riittää. Lajeina ovat maastopyöräily ja suunnistus. Starttihetki on auringonlaskun aikaan klo 20.06, joten lähes koko harjoitus edetään pimeässä tai hämärässä.

Harjoituksen kesto on n. 5 h ja tarkoitus on edetä vauhtien mukaan pienissä ryhmissä tai pareittain. Osuuspituudet ovat seuraavat: MTB n. 45 km - suunnistus n. 4,1 km - MTB n. 20 km - suunnistus n. 5,3 km. Pyöräosuuksien pituus on ilmoitettu ajettavaa reittiä pitkin, suunnistusosuudet linnuntietä. Pyöräilyn karttoja on kolme kappaletta mittakaavassa 1:25 000, suunnistuskarttoja kaksi kappaletta ja niiden mittakaava on 1:10 000. Rasteilla leimaaminen tapahtuu kirjoittamalla rastipisteessä oleva koodi kilpailukorttiin.

Mikäli haluat osallistua, ilmoittaudu tiistaihin 7.9. mennessä osoitteeseen lupusextreme(AltGr+2)gmail.com. Harjoituksen materiaali lähetetään keskiviikon tai torstain aikana osallistujille, ja suotavaa on, että jokainen tulostaa materiaalit itselleen. Harjoituspaikalla on ylimääräisiä karttoja yms. suojaamattomana.

Harjoituksen osallistumismaksu on vapaaehtoinen 5 euroa, ja se käytetään päihdetyöhön.

Elokuun harjoitteluraportti

2010-09-02T15:30:00.000+03:00

Viimeinen kesäkuukausi on takana päin ja syksy odottaa ovella. Treenattukin on, enemmän tai vähemmän, joten tässä raporttia kuluneen kuun liikkumisista.

JanneS:

Elokuu lähti hyvin liikkeelle: alkukuusta ohjelmaan mahtui rullistelua, salitreeniä, juoksulenkkejä, reilu parituntinen kanoottitreeni, pyöräilyä ja reilu kolmetuntinen packrafting-treeni Meikossa. Kävin jopa kerran pelaamassa sulkkista elokuun aikana. Valmistautuminen kuukauden kohokohtaan Archipelago Adventureen onnistui siis kohtuullisen hyvin, poislukien kipeytynyttä nilkkaa, mikä piti tehot juoksutreeneissä maltillisina.

Archipelagon jälkeen treenit ovatkin sitten ottaneet pitkän tauon ensin alkaneen kurkkukivun johdosta, joka viikon oireilun jälkeen on muuttunut flunssaksi. Nyt puolentoista viikon sairastelun jälkeen motivaatio alkaa olla todellakin kohdallaan treenien jatkamiseen mutta olotila ei ainakaan pariin päivään tule sitä sallimaan, täytyy vaan malttaa odottaa tervehtymistä. Elokuun treenitunneiksi tuli lopulta hiukan vajaa 30h, viimeisten puolentoista viikon ollessa nollalla tunnilla.

Syyskuussa suunnitelmissa on käydä parilla pidemmällä pyörälenkillä alkukuusta perusliikkumisten lisäksi, käydä mahdollisimman monissa yösuunnistusharjoituksissa ja loppukuusta tietenkin kisailla X-Kaadossa. Ainakin suunnitelman tasolla mielessä on myös käynyt aktivoituminen uinnin treenaamiseen kerran viikossa ja sulkkista voisi käydä pelailemassa silloin tällöin. Seinäkiipeilläkin pitäisi ehtiä, eli tekemistä olisi taas enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa, kuten yleensäkin. Käytännön tasolla lopputulos tullee olemaan taas jotain siltä väliltä, priorisointeja täytyy tehdä ja siinä listalla kärjessä ovat pitkät pyörälenkit, yösuunnistukset ja juoksulenkit.

JanneH:

Toisin kuin kollegalla, elokuun alkua haittasi pieni nuha, joka vei viimeisen ripauksen parin ensimmäisen viikon kovemmasta treenaamisesta. Osaa treeneistä piti muuttaa matalatehoisemmaksi, mutta kokonaisuutena suurta haittaa ei tullut. Kevyempi jakso alkoi muutamaa päivää ennen Archipelago Adventurea ja loppukuu menikin rauhallisemmin, sillä Nuuksio XCM:iin halusin lähteä hyvin levänneenä.

Liikuntaa kertyi mittariin n. 49 tuntia, mikä on lähestulkoon maksimimäärä, jolla kotona pysytään vielä suhteellisen tyytyväisenä. Harjoitusvaikutusta pystyy lisäämään tehoja nostamalla, ja sitä onkin tehtävä, sillä viikkoon pitäisi saada säännöllisesti kaksi kovempaa treeniä. Nuuksio XCM oli oikeastaan kesän ensimmäinen todellinen kunnon ulosmittausmahdollisuus, ja lopputulos on se, että ensi kesänä pitää olla paremmassa kunnossa, jotta jaksaa kovempaa vauhtia.

Varma syksyn merkki on suunnistusvarmuuden heikkeneminen ja sitä se on ollut tänäkin vuonna. Kuudesta suunnistussuorituksesta kolme meni totaalisesti vihkoon, eivätkä muutkaan mitään unelmasuorituksia olleet. Edes tietoinen vauhdin hidastaminen ei estänyt yhtä mörköpummia tiistaina, joten suunnistuskauden päättyminen tuntuu ihan hyvältä.

Syyskuussa pyritään vetämään taas alussa kovempaa, jotta loppukauden kisoissa jaksetaan edetä. Ensimmäisenä koitoksena on tulevan viikolopun Helsinki City Triathlon, jonne lähdetään tekemään kesän ensimmäinen uintisuoritus.

Archipelago Adventuren jälkifiilistelyä

2010-09-01T06:50:00.000+03:00

Archipelago Adventuresta alkaa olla jo reilusti aikaa, mutta vielä voi kääntää katseet taaksepäin ja muistella lämpimiä kesäkelejä ja raikastavaa merivettä. Tekijänoikeudellisista syistä videon ääniraita on Youtuben omaa tavaraa, mutta parempaan fiilikseen voi päästä laittamalla samanaikaisesti soimaan Bullet for My Valentinen kappaleen The Last Fight.

Nuuksio XCM

2010-08-29T19:50:00.000+03:00

JanneH kävi testaamassa vauhtiaan fillarilla maastopyöräilyn Marathon cupin osakilpailussa lauantaina Espoossa. 60 km mittaisen kilpailun startti ja maali olivat Luukissa, josta ajettiin Pirttimäkeen ja siellä kolme kertaa mäkinen rata, jolla riitti vaihtelua. Hyvää kilpailufiilistä söivät tekniset ongelmat ensimmäisen kierroksen loppupuolella, mutta maaliin tultiin ajassa 2.50.

Kilpailu oli allekirjoittaneelle ensimmäinen laatuaan, joten en lähtenyt hakemaan lähtöpaikkaa kovinkaan edestä. Tämä kostautui alussa ja ensimmäisillä tieosuuksilla piti ohitella jonkin verran porukkaa ja yrittää ajaa kiinni parempia letkoja. Käytännössä tämä ei ollut kovinkaan helppoa, eikä hommaa helpottanut se, että rengaspaineilla oli haettu rullaavuutta hyvän pidon kustannuksella. Nopeavauhtisilla ulkoilureittiosuuksilla meinasi olla pieniä vaikeuksia, kun mutkiin ei uskaltanut kantata riittävästi. Pari kertaa mentiinkin aika leveillä linjoilla.

Kun nopeammat letkat menivät menojaan, päädyin ajamaan oman letkan kärjessä niin hyvin kuin jaksoin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella jyrkkään mäkeen haettiin vähän liian pientä vaihdetta, ja ketjut menivät pinnojen ja takarattaiden väliin. Rajoitinruuvia oli säädetty ilmeisesti joskus viime kesänä. Pyörän saaminen takaisin ajokuntoon ei meinannut onnistua millään ja pientä kiroilua alkoi kuulua. Mielessä oli jopa ajaa Pirttimäestä suoraan maaliin, mikäli aikaa tuhraantuu paljon.

Kun noin 1-2 minuutin operaation jälkeen homma alkoi taas pelittää, näin Jukolan Teron tulevan takaa. Hyppäsin letkaan ja siitä pian ohi, mutta Pirttimäessä katsellessa sykemittaria ajoin risteyksen pitkäksi. Päätin sitten vain peesailla muita, mutta vauhti letkassa oli sen verran hiljainen, ettei hermo pitänyt. Tämän jälkeen sainkin ajella pitkiä pätkiä lähes yksin.

Kolmannella kierroksella jalka alkoi jo painaa mäissä, mutta en kuitenkaan ollut ainoa. Pirttimäestä Luukkiin tultiin aika rauhassa ja lopussa pari kilpakumppania painoivat ohi. Peesailin heistä toista muutaman kilometrin ja viimeisessä asvalttimäessä ennen maalia otettiin jaloista kaikki irti ja selvä erokin syntyi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja osoitti hyvin sen, että kovavauhtista pyöräilyä olisi voinut kesän aikana tehdä enemmänkin. Reitillä oli sopivasti sekä ulkoilutietä että teknisempää polkua. Kalustona oli Canyonin täysjousto, jonka Mavic Crossriden vanteille oli litkutettu tubeless kitin avulla taakse Racing Ralph ja eteen Nobby Nic. Painetta takarenkaassa oli hiukan päälle ja eturenkaassa hiukan alle 2 kiloa, joka oli turhan paljon näin pienikokoiselle ajajalle. Erityisesti ensimmäisellä kierroksella märät juuret tuottivat ongelmia.

Huono lähtöpaikka aiheutti sen, että joutui itse tekemään paljon töitä. Ensimmäinen kierros mentiin fillarin korjailuun saakka käytännössä niin kovaa kuin mahdollista, ja jaloissa oli sen mukainen tunne. Suussa oli jatkuvasti ns. veren maku, joka tuntui erityisesti mäissä. Yksin ajellessa syketasot tippuivat jonkin verran, mutta toisaalta ilman sitä ei ehkä olisi jaksanut ajaa samalla tavalla maaliin.

Tuloksia löytyy täältä.

Lähdön hetki lähellä. Kuva: Reijo Roininen

Kilpailu päätti sopivasti kevyemmän viikon, ja lihakset tuntuvat palautuneen kohtuullisen hyvin. Nyt onkin taas hyvä aika rypistää muutama viikko kovempaa.

JanneH

Archipelago Adventure kisaraportti

2010-08-24T06:50:00.001+03:00

Tiimi sijoittui toistaiseksi parhaalla multisport-cupin kisan sijoituksellaan viidenneksi lauantaina aurinkoisessa säässä käydyssä Archipelago Adventuressa. Kilpailu oli nopeatempoinen ja vesileikkejä oli ennakkotietojen mukaisesti paljon.

Yleistä
Odotukset kilpailun alla olivat kovat koska tiesimme lajien olevan tiimille suosiolliset. Yleisesti ottaen olemme olleet todella vahvoja packraftingissä ja pitkä melonta tarkoitti että muihin kuin kärkitiimeihin saisimme etua. Yhteistreenejä ja kisoja on jo sen verran takana että kaikenlaiset säätöpaikat (questit, uimapatjojen puhaltamiset ja -tyhjentämiset jne.) kisan aikana sopivat meille hyvin. Etenemisen suhteen taktiikkana oli kesän lukuisista kisoista tuttu roolijako jossa JanneH suunnistaa ja vetää tiimiä ja minä koitan roikkua parhaani mukaan vauhdissa mukana, ainoana poikkeuksena melonta jossa suunnistin ja ohjasin takapenkiltä.

Startti
Kilpailu alkoi poikkeuksellisesti yhteislähtönä pyörillä suuntana Porkkalanniemi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä. Alussa vauhti oli kohtuullisen kova mutta onneksi rauhoittui hieman pääjoukon päästyä Porkkalantielle. Ainakin yksi ojaanajo matkalla sattui heti ensimmäisen pakun tullessa vastaan kapealla Honksbyntiellä mutkassa, mutta kuin ihmeen kaupalla ilmeisesti mitään vakavampaa ei sattunut. Ajoimme pääjoukon mukana TA1:lle Porkkalanniemeen muiden n. 15 tiimin kanssa, jotka pysyivät vauhdissa mukana. Etu ryhmässä ajamisesta tuulisella säällä oli sen verran iso, ettei mitään irtiottoyrityksiä alun kiihdytyksen jälkeen ollut, vaan kärkitiimitkin ajelivat rauhassa pääjoukon kärjessä.

Coastaleering

Nopean vaihdon jälkeen lähdimme kymmenenneltä sijalta minuutin kärkeä jäljessä Coastaleeringiin. Allekirjoittaneen vauhti juoksussa kipeällä nilkalla oli jotain huvittavan ja säälittävän välimaastosta, joka toki tarkoitti JanneH:lle rauhallista suunnistusta ja rastit löytyivätkin ilman ongelmia. Kalliot olivat todella liukkaita ja ykden melkein tippumisenkin näimme. Nastat olisivat olleet hyvät maastolenkkareiden pohjassa, mutta yleisesti nastarit ja uimapatjat eivät oikein tule toimeen keskenään, josta syystä tällä kertaa menimme liukastellen suunnistuksen läpi. Pari tiimiä ohitti alkupätkällä meidät ja lopun saimmekin tehdä ihan omaa suoritusta tullen vaihtoon n. 5 minuuttia kärjen perässä sijalla 12.

Quest ja Packrafting
Nopean vaihdon ja lyhyen pyöräilyn jälkeen saavuimme TA2:lle, jossa vuorossa oli quest ja heti perään packrafting-suunnistus. Questinä oli soutuveneellä rastin hakeminen läheisestä saaresta ja pienen säädön jälkeen pääsimme liikkeelle. Emme oikein löytäneet veneelle sopivaa tasapainoa ja meno oli sen mukaista, mutta onnistuimme puhaltamaan matkan aikana patjat valmiiksi ja tutustumaan jo packraftingin karttaan. Questin jälkeen otimme vielä ylimääräisen minuutin lenkin ja kävimme varmuuden vuoksi varmistamassa tarvitseeko vaihto leimata erikseen - ei tarvinnut.

Packraftingissa hyvin valitut ja testatut uimapatjat toimivat moitteettomasti ja nousimme useita sijoja hyvän suunnistuksen ja nopeiden patjojen ansiosta. Ilmeisesti kovin monikaan kärjessä menevistä tiimeistä ei ollut katsonut karttaa kovin tarkasti, sillä heti ensimmäiselle rastille mennessä saaressa sinkoili edestakaisin useampia tiimejä. Itsellä oli naurussa pitelemistä menoa katsellessa uimapatjalta, rasti näkyi yksinäisessä puskassa saaren rannassa lähestymissuunnastani tullessa selvästi jo kauempaa ja moni meni toiselta puolelta puskaa ohitse noin metrin päästä huomaamatta rastia. Luodot olivat todella liukkaita ja JanneH löi polvensa kiveen viimeisen packrafting-rastin jälkeen. Onneksi juoksua ei enää ollut ohjelmassa eikä rannasta ollut montaa kymmentä metriä pyörille.

Siirtymä pyörillä melonnan vaihtoon
Packraftingin jälkeen sulloimme patjat takaisin reppuun ja jatkoimme pyörillä ensin Porkkalantielle ja sieltä pikkuteiden sekä yhden rastin kautta Hirsalantielle ja melonnan vaihtoon. Oma vauhtini alkoi ylämäissä hiipua ja käytimme Lapissa hyväksi havaittua hinausta hyväksemme tasoittamaan tiimin jäsenten pyöräilyvauhtien epäsuhtaa. Pidimme hinausköyden pitkiäkin aikoja kiinni, mutta käytännössä itse hinaus keskittyi ylämäkiin, tasaisella ja alamäissä pelkkä peesietu auttaa riittävästi pitämään tiimin kasassa, ja ylämäissä hinausköysi varmistaa ettei innokkaampi edelläajaja pääse karkaamaan. Tuntemusten mukaan menimme tämän välin rauhallista vauhtia, ilmeisesti kuitenkin vauhti oli muillakin rauhallinen tässä vaiheessa kisaa, koska jäimme väliaikojen mukaan tällä suhteellisen pitkällä pyöräilyvälillä kärjelle vain 4 minuuttia ja olimme kärkeä perässä n. 8 minuuttia melonnan vaihdossa.

Melonta
Melonta oli päivän lajeista se, joka etukäteen hiukan huolestutti, jos tuuli olisi ollut kova. Tiimin melontaharjoitukset ovat enemmän keskittyneet jokiin kuin merellä melontaan ja Martressa on enemmän painotettu nopeutta kuin tasaista tukevaa menoa. Tästä syystä lähdimme taktiikalla, että melomme kaikki rastivälit mantereen puolella.

Heti alussa ohitimme yhden tiimin, joka oli lähtenyt matkaan vuokrakanootilla ja muutamia selkiä näkyi useamman sadan metrin päässä edessä niiden kuitenkaan lähestymättä matkan varrella. Lähestyessämme melonnan rastia 13 kärkitiimejä alkoi tulla vastaan ja näimme, että eroa on kertynyt jonkin verran lisää. Kaikki tiimit (Woodman, Omjakon, SOS I ja II) valitsivat mantereen puoleisen reitin rastille 14, kunnes muutaman minuutin meidän perässämme tullut Rahtiklinikka otti ensimmäisenä ulomman reitin. Väliaikojen perusteella sisempi reitti oli muutaman minuutin nopeampi. Tässä vaiheessa näimme, että olemme omassa sarjassa viidentenä ja takana uhkaajina oli käytännössä enää Rahtiklinikka ja n. 5 minuutin päässä rogaining.fi, muut olivat sen verran kaukana, että tiesimme, ettei sieltä ketään muita voi enää ohitse tulla.

Toisin kuin muut siihen asti otimme rastilta 14 mantereen puoleisen reitin. Tässä hävisimme väliaikojen perusteella ehkä noin minuutin ja lähestyimme rastia 15 noin 100 metriä ulompaa reittiä tullutta Rahtiklinikkaa edellä. Valitettavasti lähtömme rastilta hiukan epäonnistui ja sain yhden extrakierroksen uintia tässä vaiheessa melontaa. Lähdimme lopulta melomaan rastilta Rahtiklinikan kanssa samaan aikaan, kajakkikaksikko kulki kuitenkin sen verran lujempaa, että jäimme loppupätkällä puoli minuuttia. Rantautumisessa tein vielä toisen extrauintikierroksen kun hyppäsin veteen takapaikalta keulan osuessa maihin vain huomatakseni, että vettä siinä kohtaa oli vielä puolitoista metriä. Teimme tästä huolimatta nopean vaihdon, valitettavasti Rahtiklinikan pojat tekivät kokeneina kehäkettuina vähintään yhtä nopean vaihdon, emmekä päässeet heidän peesiin kiinni.

Loppupyöräily ja uinti
Poljimme väliaikojen mukaan kolmanneksi nopeimman ajan lopun lyhyessä pyöräilyssä häviten vain Woodmanille ja Rahtiklinikalle. Maalialueella oli jo kuitenkin selvää, ettemme saa Rahtiklinikkaa enää kiinni mutta ohittelimme ehkä kolme muissa sarjoissa kilpailevaa tiimiä ja rantauduimme ajassa 5:32.

Kartta:

Lopputuloksista
Lopputuloksissa nousimme yhden sijan viidenneksi Rahtiklinikalta puuttuvan vaihtoleiman takia. Sijoitus on tiimin paras multisport-cupin kilpailuissa ja juurikin sen tavoitteen mukainen, mikä tälle kaudelle asetettiin. Tästä paremman sijoituksen saaminen edellyttää joko hyvää tuuria tai allekirjoittaneen juoksu- ja pyöräilyvauhdin dramaattista nopeutumista tai molempia edellämainittuja. X-kaatoon voi olla epärealistista kovin paljoa tehdä nopeuden suhteen, varsinkaan kun kunnon juoksutehotreenit estävä nilkkakipu on vielä paikallaan, mutta ensi kauden juoksu- ja pyöräilyvauhtiin voi vaikuttaa vielä paljon.

Muita kommentteja
Alun yhteislähtö pyörillä aiheutti kohtuullisen paljon keskustelua kilpailijoiden keskuudessa. Kärkitiimit ymmärrettävästi kritisoivat ratkaisua koska käytännössä eron tekeminen pääjoukkoon alun pyöräilyssä oli lähes mahdotonta. Meidän kisan kannalta ratkaisu oli hyvä täysin päinvastaisesta syystä, pysyimme kärjen matkassa paljon pidempään kuin normaalisti, toki saman edun saivat myös kaikki pahimmat kilpakumppanimme eikä tällä lopputuloksiin ollut muuta merkitystä kuin että erot loppuajoissa olivat pienemmät kuin yleensä. Ehkä se tärkeämpi kritiikki kuitenkin sekä kärkitiimien että muiden osalta kohdistui siihen tosiasiaan, että kapeilla teillä isossa ryhmässä ajaminen oli todella vaarallista. Järjestäjät olivat kyllä hyvin ohjeistaneet, ettei vierekkäin saa ajaa, mutta käytäntö osoittautui toiseksi. Ilmeisesti ainoa toimiva käytännön ratkaisu on vaikka väkisin keksiä joku prologi kisan alkuun, niin paljon kuin oma diesel koneeni inhoaakin näitä "syke suoraan anaerobiselle alueelle startista"- lähtöjä.

Kisa oli hyvin järjestetty ja reitti oli hyvin suunniteltu. Mitään moitteen sanaa en oikein keksi edellä mainitun palautteen lisäksi. Pyöräily oli viime vuoden APA:n tapaan jouduttu "uhraamaan" muiden suorituspaikkojen siirtymätaipaleiksi, kylläkin erittäin hyvistä ja ymmärrettävistä syistä. Porkkalanniemen coastaleering oli hieno, paikka sinänsä oli tuttu jo entuudestaan monilta päiväretkiltä. Packraftingille oli löydetty hyvä merellinen suorituspaikka vaikka viime vuoden kaltaiseen maastoon ei tällä kertaa päästykään - tosin maastot olivat niin paljon erilaiset, että niitä on oikeastaan turha edes yrittää vertailla keskenään. Melonta oli pitkästä aikaa merellä ja se toi uuden kivan kokemuksen yleisen joki-järvimelonnan vastapainona, ja onneksi melontaa oli riittävästi. Kiitos järjestäjille jälleen hyvästä kisasta, X-kaadossa nähdään.

Nyt kevennellään muutama päivä ja sitten taas treenit kohti X-kaatoa jatkuvat, suunnitelmissa on osallistua aktiivisesti yöiltarasteille ja muuten mennään käytettävissä olevien aikataulujen ja fiiliksen mukaan. Pitkää pyörälenkkiä on vielä tiedossa kun säät sen vähän aikaa sallivat ja toivon mukaan fysioterapeutti saa jalan kuntoon, jotta ehdin vetämään muutamat kovat juoksutreenit ennen X-kaatoa. Oma kilpailukalenteri näyttää siltä, että jäljellä on enää X-kaato ja Mammuttimarssi. Mielenkiintoisia tapahtumia olisi vaikka kuinka paljon (Tour de Helsinki, Tour de Tampere, Nuuksio MTB, jne.) mutta jotain priorisointeja on pakko tehdä.

JanneS

APA 2010 kisattu ja kuvia kisasta

2010-08-21T21:55:00.005+03:00

Tiimi teki hyvän perussuorituksen multisport cupin kolmannessa osakilpailussa Archipelago Adventuressa ja sijoittui alustavien tietojen mukaan viidenneksi ajalla 5:30 noin 18 minuuttia kärkeä jäljessä. Lajit sopivat hyvin tiimin vahvuuksille eikä isoja virheitä tehty. Pidempi raportti julkaistaan blogissa tuttuun tapaan alkuviikosta.

Ensimakua kisasta ja kisatunnelmasta voi käydä tsekkaamassa tiimin kuvaajan ottamista kuvista. Jos joku haluaa jostakin kuvasta isommalla resoluutiolla kopion, lähetä meiliä allekirjoittaneelle j.snellman(at)mbnet.fi.

JanneS

Alle viikko Archipelago Adventureen

2010-08-16T21:30:00.000+03:00

Ensi lauantaina Kirkkonummella käytävä Archipelago Adventure päättää tiimin yli kuukauden mittaisen kilpailutauon. Lähtökohdat kilpailuun ovat vähintäänkin kohtalaiset, sillä harjoittelu on maistunut AC24:n jälkeen. Näistä asetelmista onkin tavoitteena lähteä hakemaan kauden cup-kisojen toistaiseksi parasta sijoitusta.

Harjoittelumotivaation kaivaminen esiin AC24:n jälkeen on sujunut tiimiltä hyvin ja reilun kuukauden mittainen kilpailutauko on kasvattanut nälkää. Tunnelmat ennen Archipelago Adventurea ovat siis hyvät ja hinku kisailemaan kova. Viivalta tulee puuttumaan muutama joukkue Costa Rica Adventure Racen takia, mutta tekijäporukoita löytyy varmasti ihan riittämiin viemään kärkisijat. Niiden taakse on kuitenkin tarkoitus iskeä kiilaa, sillä kilpailun luonteen pitäisi sopia tiimille kohtalaisen hyvin.

Kilpailun teema tulee jälleen kerran liittymään vahvasti elementtiin nimeltä vesi. Melontaliivit kulkevat järjestäjien vihjeiden mukaan lähdöstä maaliin, ja matkan aikana niille on käyttöä melonnassa ja coastaleeringissa eli rannikkosuunnistuksessa. Pyöräilyn kerrotaan olevan suoraviivaista runttaamista kovapohjaisella alustalla, ja myös juoksualusta on kovapohjainen. Kilpailualue on vanhaa merenpohjaa, jossa maasto vaihtelee soista kallioihin. Alueelta löytyy myös erittäin haastavaa suunnistusmaastoa, mitä tuskin kuitenkaan on ihan täysimääräisesti hyödynnetty.

Kilpailun luonne huomioitu treeneissä

Myös harjoittelussa on totuttauduttu veteen, jotta matka taittuisi, eikä varusteiden kanssa puljailuun kuluisi turhia sekunteja. JanneS otti osaa Alpon järjestämille packrafting-treeneille kiertäen viime keskiviikkona Meiko-järven maisemissa liki 3,5-tuntisen lenkin. Luonnonsuojelualueella ja järviylängöllä kiertänyt rata tarjosi hyvää kokemusta patjailuun ja suunnistukseen sekä lisäksi mahdollisuuden ottaa tuntumaa otsalampun käyttöön. Toivottavasti tälle taidolle ei kuitenkaan ole käyttöä ensi lauantaina. Sopiva vauhti löytyi yhdessä Avanade multisportin Teron kanssa, joten treenillä oli molemmille hyvä harjoitusvaikutus.

JanneH puolestaan uhmasi ukkoskuuroja lauantaina tehden neljän ja puolen tunnin mittaisen yhdistelmätreenin. Sen ensimmäiset 2 h 45 min kuluivat pyörän selässä Vantaan ja Tuusulan ulkoilureiteillä, maastopoluilla ja juurakoissa. Lisäksi 60 km lenkille mahtui pari asvalttisiirtymää. Formula RX -jarruihin tottuneelle Oro on yhtä kuin kirosana varsinkin märällä ja pari kertaa otettiin tuntumaa myös polun varrella olleisiin puihin. Vesi-teemakin toteutui, sillä metsä oli ukkoskuuron jäljiltä aavistuksen kosteahko.

Nopean vaihdon jälkeiset 1 h 50 min hupenivat 15 km juoksupätkälle, joka sisälsi noin 2 km patjauintia pienellä patjalla jäteveden rikastamassa Vantaanjoessa. Uinti kulki Pitkäkosken puolesta välistä Ruutinkosken puoleen väliin, ja periaatteena oli uida kaikki mahdollinen ja kahlata matalat koskipaikat. Ohi kulkeneet ihmiset pitivät touhua sen verran hölmönä, että päättivät kuvata sitä videolle. Juostessa askel kulki yllättävän hyvin, vaikkakin nousu Paloheinän täyttömäen huipulle oli aikamoista töpöttelyä.

Muutaman päivän kuluttua nähdään, mihin tiimin rahkeet riittävät ja kuinka hyvin sujuu pyöräily melontaliivit päällä. Raporttia luvassa totutusti kisan jälkeen.

JanneH

Alpon packrafting-treeni

2010-08-12T23:49:00.011+03:00

Alpo järjesti jälleen loistavan packrafting treenin Kirkkonummella, paikalla oli kolmetoista osallistujaa hienossa säässä ja upealla radalla suoritetussa harjoituksessa. Treeni täytti tarkoituksensa varsin hyvin Archipelagoon valmistavana harjoituksena. Rastit oli ripoteltu Meikon ympäristöön ja luvatun mukaisesti uintia oli riittävästi.

Paikalla Lupus Extremestä oli tällä kertaa JanneS parinaan Avanade Multisportin Tero, jonka kanssa yhteistreenejä on tullut ennenkin tehtyä ja yhteistä kisakokemustakin löytyy, joten tiedossa oli jo etukäteen että tiimin vauhti tulee olemaan sopiva ja meno leppoisaa.

Lähdimme paukusta juoksemaan jonossa kohti ensimmäistä rastia joka oli piilotettu syvälle bunkkeriin, joten heti alkuun pääsi käyttämään otsalamppua. Ekan rastin jälkeen osanottajien reitit sitten erkanivat tehokkaasti, kunnes kakkosrastille tulimme samoihin aikoihin Duron Tuomaksen ja Mikon sekä Jaanin kanssa, jotka tulivat toiselta puolelta järveä rastille. Seuraaville rasteille sitten menimme välillä yhtämatkaa ja välillä hiukan eri reittejä mutta lopulta olimme kuitenkin vedessä aina kohtuullisen lähekkäin. Muita ei enää tässä vaiheessa näkynyt.

Kutosrastilta seiskalle metsiä pitkin rymytessä onnistuin puhkaisemaan uimapatjani paristakin kohtaa ja uimapätkä oli aikamoista tuskaa, ainakin Terolle. Puhalsin patjan täyteen lähdössä ja koitin pitää toisella kädellä isompaa rei'istä kiinni ja roikuin toisella kädellä Teron patjassa kiinni mutta siitä huolimatta patja oli täysin tyhjä kun pääsimme seiskarastilta vastarannalle. Pienen keskustelun jälkeen totesimme että lopussa oli sen verran vähän uintia että jatkaisimme koko radan rikkinäisen patjan kanssa. Uintivauhti hidastui kuitenkin sen verran paljon että tässä vaiheessa Duron jengi pääsi karkaamaan omille teilleen.

Taktiikkana kasille uidessa oli että puhalsin patjaa täyteen koko ajan vedessäkin mennessä, pidin toisella kädellä isompaa reikää edes vähän ummessa ja toisella kädellä roikuin Teron patjassa kiinni. Meno oli selvästi parempaa kuin edellisellä välillä kun toimin hiukan pienempänä ankkurina tällä kertaa, sain juuri ja juuri pidettyä patjan puolitäytenä kun täysillä puhalsin sitä koko ajan. Kasin jälkeen teimme pienen kierroksen alkuperäiseltä reitiltä ja jätimme patjat lähtöpaikalle kun loppupätkällä uintia oli luvassa vähemmän kuin alussa. Paikalla oli Mikko ja Jaani jotka kertoivat että Tuomas oli lähtenyt loppulenkille yksin.

Loppulenkki olikin sitten suunnistusta 1:20000 kartalla pimeässä metsässä ja rastien hakua muutaman kymmenen metrin päästä rannasta. Ysi rasti löytyi hyvin mutta kymppirastille mennessä pummasimme ihan huolella. Ensimmäisen 500 metriä pysyimme hyvin kartalla kun menimme pienien matkalla olevien lampien kautta, mutta viimeinen kilometrin pätkä kompassisuunnalla ei sitten mennyt ihan putkeen. Seurasimme polkua joka meni (omasta mielestä) suurinpiirtein oikeaan suuntaan, ja lopputuloksena oli että ajauduimme ihan liian oikealle ja kauas rastista. Eka pimeä suunnistus pitkään aikaan ja lopputulos oli sen mukainen, no rasti kyllä löytyi ihan hyvin kun tiesimme kallioilta laskeutuessa missä suunnassa rasti on, se tuli hiukan yllätyksenä kuinka pitkä matka rastille lopulta siitä vielä oli.

Viimeiselle rastille juoksimme sitten hyvällä sykkeellä teitä pitkin ja sieltä sitten maaliin ajassa 3:22. Siellä muut jo paistelivat makkaroita kun saavuimme. Tuomas oli ainoana lisäksemme kiertänyt koko radan, muut olivat jättäneet loppulenkin kiertämättä ja käyttäneet hyväksensä mahdollisuuden aloittaa herkuttelut nuotion ääressä jo vähän aiemmin.

Rata oli hyvin suunniteltu, maisemat olivat hienot ja rastien välillä oli hyvin reitinvalinta- ja taktikointi mahdollisuuksia. Ensiluokkaisesti järjestetty harjoitus, ei haittaisi jos näitä järjestettäisiin enemmänkin. Tästä on hyvä jatkaa treenausta Archipelagoon.

Kartta:

JanneS

Heinäkuun harjoitteluraportti

2010-08-04T17:50:00.000+03:00

Heinäkuussa kisattiin tiimin kauden pääkilpailu ArcticCircle24, minkä johdosta muu harjoittelu oli joko kilpailuun valmistautuvaa keventelyä tai palautumista yli vuorokauden mittaisesta koitoksesta. Varsinaiset harjoitustuntimäärät ja -tehot pysyivät näin ollen maltillisina kummallakin tiimin jäsenellä ja tunteja kertyi lähinnä kilpailuista.

JanneH:
Heinäkuussa urheilu keskittyi AC24:n ympärille, joten treeniä tuli tehtyä hyvin vähän. Rakentaja-rastit olivat kesätauolla, työmatkojen fillarointi jäi alkukuusta lomien takia pois ohjelmasta ja ulkomaillakin tuli käytyä. Edellä mainituista seikoista johtuen harjoituskertoja tuli hyvin vähän, mutta niin oli suunniteltukin.

Ennen AC24:ä tehtyjä treenejä olivat lähinnä yhteiset pyöräily- ja melontatreenit, Hiiltomiehet Adventure ja rullaluistelua. Kisan jälkeiset kaksi viikkoa puolestaan sisälsivät lähinnä kevyttä pyöräilyä ja pari lyhyttä rullaluistelulenkkiä. Kuun viimeisellä viikolla kalenterissa oli Miry-cupin kilpailu Kuusijärvellä, joka oli ainoa tehotreeni koko kuun aikana.

Koko kuun tuntisaldo oli 53 h, joka on vähän huomioiden, että yksi kilpailu itsessään oli lähes 31 tuntia. Kaikkiaan kuukausi kului kuitenkin suunnitellusti, eli kilpailua ennen oli selvä kevyt jakso kuntohuipun esiin kaivamiseksi ja loppukuussa annettiin kropan palautua kunnolla, jotta syksyllä jaksaa treenata kunnolla.

Elokuun alussa tahti taas kiihtyy ja ensimmäiset hiukan yli kaksi viikkoa vedetään lujaa. Loppukuusta käytävään Archipelago Adventureen on hyvä hiukan keventää, sillä kilpailuhin on hyvä lähteä tuorein jaloin, vaikka kilpailuun osallistuisikin enemmän harjoitusmielessä.

JanneS:

Kuukauden treenit noudattivat hyvin samaa kaavaa kaiman kanssa. Alkukuukaudesta olivat tiimiharjoitukset maastopyörällä sekä meloen ja Hiiltomiehet Adventure ja puolessa kuussa Arctic Circle 24h. Loppukuuhun mahtui ennätysmäärä rullaluistelua lähinnä työmatkoilla ja pari lenkkiä sekä maantiefillarilla että kevyesti juosten. Kokonaissaldoksi tuli ennätysmäiset 53,5 h, josta valtaosa kisatunteja. Alkukuusta mukaan mahtui myös ensimmäinen kerta solo-inkkarilla melontaharjoittelua.

Nyt kauden pääkisan jälkeen voin todeta olevani todella tyytyväinen tähän kauteen. Kaikki omat tavoitteet on täytetty ja joiltakin osin ylitettykin. AC24:ssä oppi taas paljon omasta kropasta ja sen rajoista, joten omat kehityskohteetkin ovat hyvin tiedossa ja niiden parantamiseksi tehdään töitä hartiavoimin.

Loppukaudesta jäljellä on vielä Archipelago Adventure ja X-kaato sekä mahdollisesti Tour de Helsinki ja sokerina pohjalla Mammuttimarssi. Multisport-cupin kisat mennään täysillä, TdH:ssa ja Mammuttimarssissa voi sitten nautiskella liikunnan ilosta. Nyt näyttää melko varmalta, että alkukaudesta listattu mahdollinen maraton syksyllä jää väliin. Juoksuvauhtia pitäisi saada selkeästi lisää, että huvittaisi lähteä kelloa vastaan juoksemaan teitä pitkin 42km, ja akuutimmat treenitavoitteet ja -mielenkiinnot ovat tällä hetkellä pyöräilyvauhdin kehittämisessä.

Elokuu on lähtenyt treenien suhteen kohtuullisen hyvin liikkeelle. Viikonloppuna ehdin jo käydä juoksemassa helteellä kiihtyvävauhtisen pitkän ja näillä keleillä on ilo pyöräillä/rullaluistella/juosta työmatkaa päivittäin. Ainoa pieni kysymysmerkki on hiukan oireileva oikean jalan pohje, mutta eiköhän sekin parane kun malttaa pitää juoksukilometrit kohtuullisina.

ArcticCircle24:n videomateriaalia

2010-07-21T20:50:00.000+03:00

Tiimin etenemisen hitauden ja väsymyksen voi todeta myös seuraavasta videosta. Fiilikset maalisuoralla olivat kuitenkin päinvastaiset kuin taustamusiikin lyriikoista voisi päätellä.

Kuvaaja Anu Roininen
Leikkaus Janne Hietala

Lupus Extreme selvitti ArcticCircle24:n

2010-07-19T18:30:00.006+03:00

Tiimi kävi selättämässä kauden päätavoitteensa ArcticCircle24:n viikonloppuna Jeriksellä. Fyysisesti raskaan lähes 300 km mittaisen reitin kiertämiseen kului aikaa liki 31 tuntia, ja sillä irtosi viides sija avoimessa kilpasarjassa. Kilpailun voitti Free Adventure noin seitsemän minuutin erolla Hiiltomiehiin.

Pallaksen ympäristössä kilpailtu ArcticCircle24 oli Suomen mittapuulla ainutlaatuinen kilpailu. Reitti koostui pitkistä osuuksista ja korkeuskäyriäkin tahkottiin molempiin suuntiin tiheästi. 15:stä avoimeen kilpasarjaan startanneesta joukkueesta vain viisi ehti kiertää reitin kokonaisuudessaan läpi. Muut joukkueet joko joutuivat heittämään pyyhkeen kehään tai jättivät viimeisen etapin massiivisen pyöräilyn rasteja väliin

Kilpailussa edettiin kuusi etappia Suomen parhaissa maisemissa ja sellaisissa paikoissa, joissa seikkailukilpailun järjestäminen on selvästi vaatinut asialleen vahvasti omistautuneen järjestelykoneiston. Etappien yhteenlaskettu pituus oli ratamestarin optimireitinvalintojen mukaan melkein 300 km. Fyysisyydestä kertoi myös se, että kärkipään urheilijat pitivät kisaa yhtenä kovimmista 24 tunnin kisoista, joihin ovat osallistuneet.

Reijo Roinisella vahvistettu Lupus Extreme suoriutui kilpailusta tavoitteiden mukaisesti, eli koko reitti ehdittiin kiertää ja maaliin päästiin. Tulokseen voi olla pääosin tyytyväinen, sillä tiimin kokemus näin pitkiin kilpailuihin on suhteellisen rajallinen. Parannettavaakin jäi ja oppia saatiin taas monesta asiasta, mikä toivottavasti tulevaisuudessa auttaa pidempiin kisoihin valmistautuessa.

Prologi: Rastijahti
Kilpailu starttasi lyhyellä prologilla, johon saatiin kolme karttaa lähtöhetkellä. Maastossa oli kuusi rastia, joista jokaiselta riitti yksi leima. Jaoimme kartat nopeasti ja säntäsimme metsään heti kärkijoukkeiden kantaan. Karttojen katseluun olisi kannattanut ehkä käyttää aikaa muutama sekunti enemmän, sillä menimme molempiin prologin ansoihin. Mittakaavat kartoissa poikkesivat rajusti toisistaan, ja pisimmältä näyttänyt rata ei ollut pisin. Lisäksi eri kartoissa oli piirrettynä samoja rasteja. Niinpä päädyimme leimaamaan yhdeksen eri kertaa kuuden pakollisen sijasta. Aikaa kului vähän päälle 20 minuuttia kovavauhtisten ja karttoja tarkemmin tarkastelleiden kärkijoukkueiden painellessa 15 minuutin pintaan.

1. etappi: Koskenlaskija
Melonta 25,6 km
Kanootit työnnettiin vesille Hotelli Jeriksen rannasta suuntana Muonio. Etappi kulki Acerbin keinona tunnettua melontareittiä Jerisjokea alas muutaman järven kautta. Matkalle osui useampi ykkösluokan koski, joissa tässä vaiheessa vuotta vettä virtasi niukasti. Ohitimme selvillä melontaosuuksilla muutaman joukkueen, joista osa tosin kisasi kunto- tai naistensarjassa. Kanootti liikkui vuokrakanootiksi kohtalaiseksi, ja JanneS ohjaili koskissa taitavasti. Pari kertaa laskulinjamme ei ollut täysin optimaalinen, jolloin kanootti jäi kiviin kiinni. Irroitustaktiikkana oli tilanteen mukaan nytkyttäminen tai nopea jalkautuminen, joten turhaa aikaa ei kulunut liikaa.

Reitin alkuvaiheessa silmäys Oloksen suuntaan paljasti tunturin olevan hyvinkin kaukana. Parin tunnin melonnan jälkeen tunturikin alkoi lähestyä Pallastunturien jäädessä kauas taakse. Jokea voisi suositella melottavaksi rauhallisempaankin tahtiin ja maisemia katsellen. Vaihtoon saavuttiin reilun kolmen tunnin läpsyttelyn jälkeen, eli kokonaisaikaa oli kulunut noin 3,5 tuntia.

2. etappi: Pallas kutsuu
MTB 65,3 km
Quest
Vaihdossa fillarikengät iskettiin jalkaan ja märät Salomonit/La Sportivat reppuun. Reitti suuntasi ensin asvalttitietä pohjoiseen ja sieltä hiekkatien ja polun kautta neljännelle rastille, jossa oli quest. Aavistuksen epäselvän ohjeistuksen jälkeen JanneS kokeneena trapetsitaiteilijana kiipesi köysitikkaista pitkin puuhun ja siitä köyttä pitkin toiseen puuhun leimaamaan. Rastimies kertoi meidän olevan viides joukkue, mikä aiheutti suuren hämmästyksen, sillä kuvittelimme olevamme suurin piirtein sijalla 8.-10.

Pyöräilyosuus jatkui muutaman rastin kautta Olostunturin huipulle ja sieltä pienen mäennyppylän ylityksen jälkeen Pallastunturin ”juurelle”. Lapissa pieni nyppylä tarkoittaa noin 130 metrin nousua ja joutuihan Pallastunturillekin kiipeämään yli 100 metriä. Osuus oli suunnistuksellisesti selkeää, mutta korkeuserot tekivät tehtävänsä. Ylämäkiin ajettiin suhteellisen hiljaa ja jyrkimpiä mäki tunkattiin, joten eroa kärkipään joukkueisiin tuli runsaasti.

3. etappi: Maaiman katolla
Trekking 42,8 km
Coastaleering 1,7 km
Vaihtoon saavuttiin 8.25 kohdalla, mikä oli noin 10 minuuttia laskemaamme myöhemmin. Pyörät jätettiin Hotelli Pallaksen takapihalle ja pakollisten varusteiden tarkastuksen jälkeen edessä oli maratonin mittainen trekkauspätkä yhdellä Suomen parhaista vaellusreiteistä. Osuudelle lähdettäessä repusta kaivettiin lihapiirakkaa, jota mutusteltiin hiukan erilaisilla ruokahaluilla alkukilometrien ajan. Samalla taivaalta alkoi tulla kevyesti vettä, mutta onneksi sadetta ei kestänyt kauan.

Ensimmäisen mäen huipulta alaspäin lähdessä otettiin muutamia juoksuaskelia, mutta huono alusta kehotti ottamaan askeleet tarkasti, jotta vältytään loukkaantumisilta. Muutaman kilometrin jälkeen JanneS:llä alkoi tulla pientä monttua, joten JanneH:n reppuun kiinnitettiin hinausköysi. Matkan aikana oli hyvä mättää evästä naamaan, ja olo parantui tunnin kuluessa.

Kun JanneS pääsi jälleen pinnalle, alkoi Reijon osallistuminen keskusteluun olla lähinnä kuuntelua, jos sitäkään. Köyden pää siirtyi JanneS:n lantiolta Reijolle, kun vuorossa oli muun muassa tiukka nousu Lumikeron huipulle. Saavuttaessa Hannukuruun oli vaihtoehtoina kaksi polkua, joista valitsimme lyhyemmän. Yläreitin valinnut ja vauhdikkaasti edennyt Kairojen HC:n suunnistajaporukka paineli ohitsemme, vaikka olivat lähteneet peräti tunnin peräämme trekkauspätkälle. Haluja lähteä samaan kyytiin olisi löytynyt osalta porukasta, mutta koska yksimielistä päätöstä ei saatu, jatkoimme omaa vauhtiamme.

Reitti heitti noin 15 km mittaisen koukun pohjoisessa ennen laskeutumista Hietajärvellä olleelle coastaleering-osuudelle. JanneH alkoi olla myös suhteellisen hiljainen ja omissa maailmoissaan, mutta onneksi kartta oli jollain muulla, ja oikea reitti löytyi sujuvasti. Coastaleeringissa saatiin uusi kartta, ja tehtävänä oli hakea neljä rastia, joista yksi sijaitsi saaressa ja loput kuivalla maalla. Parinkymmenen metrin uinti pariin otteeseen virkisti sopivasti, eikä huoltopaikallekaan ollut matkaa enää kuin muutama kilometri.

Trekkausosuuden lopussa aikaa oli kulunut 17 tuntia ja kello näytti 3.00 yöllä. Vaikka keli oli pilvinen, ei otsalampulle ollut juurikaan käyttöä, sillä valoa riitti hyvin taivaaltakin. Huollossa roskat heitettiin laatikkoon ja tilalle otettiin lisää energiaa muun muassa geelien, lihapiirakoiden ja karkkien muodossa.

4. etappi: Kohti syvää etelää
Melonta 16,2 km
Kilpailun toinen melonta kulki Ounasjokea etelään. Matkalla oli jälleen muutamia koskia, jotka sujuivat vielä perjantaiaamupäivän melontaa paremmin. Kanootti kulki nätisti päävirran mukana ja isot kivet onnistuttiin kiertämään siististi. Muuten tuntemukset olivat hiukan erilaiset kuin aamun melonnasta, eikä kovinkaan kummoista iskua tekemiseen saatu. Tiedossa kuitenkin oli, että trekkauksen aikana ohi mennyt Kairojen HC matkasi noin 25 minuutin päässä, ja uskoimme saavuttavamme heitä melonnan aikana.

Osuuden kartta oli pakattu repun sivutaskuun, ja sovimme, että kaivamme sen esille, kun iso saari on ohitettu. Sen jälkeen osuutta piti olla jäljellä enää noin viisi kilometriä, joka kuitenkin tuntui ikuisuudelta. Erityisesti viimeisen kahden kilometrin lappaminen tuntui raskaalta ja melonta maistua puulta. Kairojen HC oli noin viiden minuutin päässä melonnan jälkeen, ja leimasivat rastin vasta, kun huomasivat meidänkin tekevän niin. Muuten vaihtoleima olisi heiltä tainnut unohtua.

5. etappi: Maisemat luistaa
Rullaluistelu 25,9 km
Rullaluistelun alku kulki suhteellisen hyvää asvalttia, joka muuttui erittäin huonoksi noin kilometri sen jälkeen, kun JanneH oli todennut alustan olevan oletettua parempaa. Hyvän pätkän lopussa ajoimme Kairojen HC:n kiinni ja kiskoimme ohituksen jälkeen pari minuuttia tiukempaa. Matkalla oli muutamia kohtalaisen pitkiä mäkiä, ja Reijon meno alkoi hiukan hyytyä. Onneksi nopea syöminen auttoi ja viimeiseen noin 5 km pitkään nousupätkään luistin liikkui taas paremmin. Koko luistelu vei aikaa kaksi tuntia, eli pitkät nousut söivät keskinopeutta aika merkittävästi.

6. etappi: Viimeiset kiusaukset
MTB 111,5 km
Luistelun jälkeen luvassa oli enää loppurypistys flllareilla, jota sotkettiin lähes 10 tuntia. Tällä kertaa reitille ei sentään onneksi ollut osunut kaikkia seudun mäkiä, vaikka toki ihan tasaistakaan ei ollut. Rastivälit näyttivät kartalla pitkiltä, mutta olivat todellisuudessa vielä pidempiä. Alku sujui vauhdikkaasti, sillä ensimmäisen kolmen kilometrin aikana pääsi kahdella polkaisulla 40 km/h keskinopeuteen syöden koko matkan lihapiirakkaa. Muitakin mukavia alamäkiä osuudella oli, ja välillä olisi kaivannut hiukan isompaa eturatasta. Toisaalta myös pieniä vaihteita tarvittiin, varsinkaan kun eteneminen ei ollut enää kovinkaan reipasta.

Eroa edellä meneviin joukkueisiin oli ehtinyt kertyä jo useita tunteja, eikä takaakaan ollut odotettavissa suurta uhkaa. Kairojen HC starttasi peräämme noin vaihtopaikalla käytetyn ajan verran, mutta uskoimme vauhtimme olevan heitä nopeampaa. Niinpä pystyimme starttaamaan osuudelle suhteellisen levollisin mielin. Muistuttelimme toisiamme syömisen ja juomisen tarpeellisuudesta, jotta maaliin päästään varmasti.

Ensimmäisille rasteille pääsi ajelemaan hiekkateitä, minkä jälkeen tarjolla oli mukavan suoraa mönkijänuraa. Ylösalas-liikettä kuitenkin riitti koko ajan, vaikka kartan mukaan polku etenee käyrien välissä. Polkuosuus ajeltiin väsyneinä hyvinkin rauhallisesti ja pahimpia mäkiä tunkattiin ylös.

Jossain vaiheessa JanneS kävi tajunnan rajamailla, kun yllättäen kesken tiepätkän olo alkoi muuttua huonoksi. Pidimme parin minuutin breikin, jonka aikana täytimme juomapullot huonosti virtaavasta vedestä ja JanneS tunki sipsejä ja suklaata naamaan niin paljon kuin pystyi ja vähän enemmän. Väkisin syöminen kuitenkin tehosi ja meno oli entisen kaltaista nopeasti. Myös muilla oli omat heikot hetkensä, jotka ilmenivät lähinnä hiljaisuudella tai ärtyneisyydellä.

Selkeillä tiepätkillä pyrimme hinaamaan tarpeen mukaan, mutta vielä tuotekehitysvaiheessa oleva hinauslaitteisto nyki suhteellisen paljon, eikä hinaamisesta saatu parasta mahdollista hyötyä.

Ratamestari oli onnistunut laatimaan viimeiselle 40 kilometrille hieman hankalampaa suunnistuspätkää, vaikka kartan mukaan sen piti olla selkeää. Osa kartalla olleista urista puuttui maastosta ja polkujen käyttökelpoisuutta oli vaikea ennustaa. Valitsimme pääosin hyviä reitinvalintoja, vaikka kaikkien urien löytäminen ei onnistunutkaan kivutta. Kärkipään ratkaisukin tapahtui näillä osuuksilla, joten ihan huonosti meillä ei ilmeisesti mennyt, vaikka välillä siltä tuntuikin.

Viimeiselle rastille päätimme vielä ottaa tunkkausreitin, vaikka tarjolla olisi ollut tiekiertoa. Laskimme, että tietä pitkin kiertäminen kestää kauemmin, ja matkalla on vielä pari ikävää mäkeä. Vaikka oikeaa kohtaa metsästä haettiin hetken, pääsimme poroaidan vartta hyvin mäen päälle ja siitä alas kohti rastia. Reitinvalinta tuntui metsässä huonolta, mutta GPS-jälki paljastaa sen olleen itse asiassa aika hyvä.

Maaliin saavuttiin kellon näyttäessä 16.43, eli kilpailussa viettiin aikaa 30.42.58. Ennen bankettia olikin sopivasti yli kolme tuntia aikaa pestä fillarit, käydä saunassa ja nukkua.

Reitinvalinnat käytiin heti läpi ratamestarin kanssa
Reissusta jäi hyvä fiilis
Koko joukkue oli tyytyväinen suorituksen, vaikka perusvauhdissa olisikin ollut parannettavaa. Parempanakaan päivänä tuskin oltaisiin menty kovempaa, ja erot sekä eteen että taakse olivat selkeitä. Erityisen hyvin sujui melonta, jossa odotimme ottavamme enemmän takkiin koskimelontakokemuksen puutteen takia.

Kilpailun järjestelyt oli tehty erinomaisesti ja rata oli varmasti parasta, mitä kotimaasta saa irti. Suuret erot joukkueiden välillä kärkeä lukuun ottamatta osoittavat, että reitti oli hyvin vaativa. Kaikin puolin siis erinomainen kilpailu, josta järjestäjä voi olla ylpeä. Myös katsojia oli mukavasti reitin varrella, ja kilpailu sai julkisuutta Lapin lehdissä.

Kilpailusta luvassa kuvamateriaalia myöhemmin, sitä ennen kannattaa vierailla järjestäjien sivuilla.

Suuret kiitokset järjestäjille, tukijoukoille, kilpakumppaneille ja erityisesti huoltajalle/kuvaajalle Anulle.

JanneH

Ohjeita AC24:n seuraamiseen

2010-07-15T21:00:00.000+03:00

Näistä linkeistä pystyt haistelemaan kilpailutunnelmaa tietokoneesi äärellä:

Tiimin ennakkotunnelmia AC24:n blogissa
JanneH kertoilee tiimin mietteistä ennen kauden päätapahtumaa.

Järjestäjien kisablogi
Kilpailun aikana ahkeraan päivittyvä blogi, jossa seurataan kisan kulkua.

GPS-seuranta
Joukkueilla on käytössään GPS-seurantalaitteet, joten etenemisetä voi seurata reaaliajassa nettiselaimella

AC24 kohta käyntiin

2010-07-14T20:00:00.000+03:00

Tulevana viikonloppuna kisataan tiimin kauden päätavoite ArcticCircle24. Kilpailuun osallistuu lähes 50 joukkuetta, joista 15 Lupus Extreme mukaan lukien kisaa avoimessa kilpasarjassa. Ensisijainen tavoite joukkueella on suoriutua läpi reitistä, jonka järjestäjät lupaavat olevan erittäin fyysinen sisältäen maailmanluokan seikkailupätkiä. Tärkein asia tavoitteeseen pääsyyn on muistaa söydä ja juoda jatkuvasti.

Kun kesä on kuumimmillaan, lähenee loman kohokohta ArcticCircle24 kovaa vauhtia. Tankkaus on täydessä käynnissään, ja odotus kilpailua kohtaan äärimmäisen kiihkeä. Tällä hetkellä auton keula näyttää jo vahvasti pohjoiseen päin, ja kaikki tarvittava tavara on toivottavasti mukana. Startti tapahtuu perjantaiaamuna klo 10.00. Maalissa puolestaan ollaan jossain vaiheessa lauantain aikana.

Kilpailun järjestäjät ovat blogissaan ja ohjeissaan antaneet pieniä vihjeitä reitistä, joten Pallaksen alueen karttaa onkin silmäilty ahkerasti. Osa reitistä tuntuukin olevan jokaista mutkaa myöten selvä, osa taas on tiedossa vain periaatteen tasolla. Perjantaiaamuna nähdään, miten hyvin veikkaukset onnistuivat. Järjestäjän sivuja ja blogia on ainakin luettu hyvinkin ahkerasti.

Energiatankkaus tärkeää
Pitkässä kilpailussa energian ja nesteen saanti on ensisijaisessa roolissa. Sen miettiminen on entistä tärkeämpää, sillä tiimin kokemus 24 tunnin mittaisista kilpailuista on lähes olematon. Vaikka kuulostaa yksinkertaiselta, että jatkuvasta syömisestä ja juomisesta on huolehdittava, on siihen keskityttävä varsinkin alkutuntien aikana tarkasti. Yleensä energioista tulee huolehdittua sitä vähemmän, mitä paremmalta olo tuntuu.

Kilpailun aikana käytetty polttoaine on yleensä hyvinkin yksilöllistä, sillä eri urheilijoiden vatsat kestävät eri tavalla. Yli 8 h mittaisessa suorituksessa on mukana mielellään jo jotain kiinteämpää, kuten sämpylää. Pelkät geelit ja urheilujuoma kun alkavat jossain vaiheessa tökkiä. Muita hyviä energialähteitä ovat suklaa, suolapähkinät, sipsit, lihapullat jne. Joillekin sopii joku hyvin, mitä toinen ei voi sietää.

Kuvassa on esimerkkinä JanneH:n eväät kevään Salpaus-rogainingiin. Mukana oli muutama geeli, pari suklaapatukkaa, pari sämpylää, lakua, suolapähkinärusina sekoitusta sekä kaksi energiashottia. Läheskään kaikkea ei reissun aikana kulunut, mutta parempi niin päin. Osa käytetyistä eväistä osoittautuivat huonoiksi, osa taas hyviksi ratkaisuiksi. Tärkeintä on kuitenkin, että mukana on jotain sellaista, minkä saa helposti alas kesken matkan.

Nestepuolen hoitaminen Lapissa on helpompaa, sillä juomakelpoista vettä virtaa yleensä tiheämmin. Mikäli haluaa käyttää urheilujuomaa, on sen sekoittelu hieman aikaa vievää, mutta saattaa säästää useita minuutteja parantuneen suorituskyvyn ansiosta. Etelässä taas on kannettava lähes kaikki neste, minkä aikoo huoltojen välissä juoda. Toki luonnossa virtaavaa vettäkin voi silloin tällöin käyttää.

Eväitä kannattaa testailla myös harjoituksissa
JanneH

Lupus Extreme kolmanneksi Hiiltomiehet Adventuressa

2010-07-12T12:30:00.007+03:00

Tiimi kuittasi kokonaiskilpailun kolmannen ja miestensarjan toisen sijan lauantaina käydyssä Hiiltomiehet Adventuressa. Parempaakin olisi ollut tarjolla, mutta muutamien virheiden myötä taistelua voitosta ei päästy kunnolla käymään. Suomen multisport-kerma loisti poissaolollaan lukuun ottamatta Omjakonia, joka nappasikin ansaitusti sijat 1., 2. ja 4.

Hiiltomiehet olivat jälleen tapojensa mukaisesti järjestäneet hienon kilpailun, jonka päänäyttämönä toimi Valkeakosken Korkeakankaan hiihtokeskus. Sieltä reitti suuntasi Valkeakosken keskustaan ja sen pohjois-puolelle. Keli suosi niin katsojia kuin kilpailijoitakin elohopean kiivetessä yli 25 asteen.

Kilpailumateriaalin jako alkoi klo 7.00, ja sitä ennen piti käydä tiputtamassa kanootti melontapaikalle. Tämä tarkoitti heräämistä auringonnousun aikoihin ja varhaista ajelua kolmostietä pohjoiseen. Kilpailukeskuksessa riitti vilinää heti aamutuimaan, sillä viivalla oli 52 joukkuetta.

Alku sujui vahvasti
Kilpailu starttasi prologilla, jossa piti hakea juosten kilpailukeskuksen lähimaastosta neljä rastia siten, että kolme ensimmäistä sai hakea vapaassa järjestyksessä. Valitsimme oikean kautta kiertävän lenkin, joka saattoi olla hiukan hitaampi, sillä noustavaa oli muutama käyrä enemmän. Prologin jälkeen olimme totutuissa tarkkailuasemissa, kun lähdettiin jatkamaan matkaa fillareilla.

Ensimmäinen pyöräily oli lyhyt siirtymä Valkeakosken keskustaan. Vaihtopaikalla vaihdoimme juoksukengät jalkaan ja nappasimme uimapatjat kainaloon tyhjinä, kun moni joukkue pumppaili omaa patjaansa vaihtoalueella. Saimme kärkeä kiinni vaihdon ansiosta, ja lähdimme jatkamaan matkaa juosten kohti packrafingin alkua.

Puhalsimme patjat täyteen juoksun loppupuolella ja rannassa. Ensimmäinen uintirasti oli melko lähellä, ja siitä lähdettäessä huomasimme yllätykseksemme kärjen olevan muutaman kymmenen metrin päässä. Onnistuneella suorituksella ja hyvillä patjoilla siirryimme johtavan rinnalle ja pian ohi. Patjauinnin loppupuolella saimme hyvän kaulan takana tuleviin.

Patjat tyhjennettiin juostessa matkalla sprinttisuunnistuksen alkuun, ja kun lyhyt suunnistus vedettiin kohtalaisella tarkkuudella, pääsimme kärjessä vuorossa olleeseen melontaan. Yllätykseksemme pysyimme kärjessä koko melonnan ajan, ja väliajat paljastavat eroa tulleen jopa hiukan lisää. Aikaa oli tässä vaiheessa mennyt kaksi tuntia, eli suurin piirtein niin kauan kuin olimme ajatelleetkin.

Melonnasta ajettiin pyörillä lyhyt siirtymä köysilaskeutumiseen. Rutiinia olisi saanut olla selvästi enemmän, sillä varusteiden pukemiseen ja köyteen kiinnittäytymiseen meni arvokkaita sekunteja. Jatkaessamme questilta matkaa Omjakon - Titanikin tuhon Heikki ja Jari tulivat juuri suorittamaan laskeutumistehtävää, eli eroa oli hiukan yli viisi minuuttia.

Isot virheet maksoivat aikaa
Matkaa jatkettiin pyörillä ja edessä oli muun muassa pienet pätkät asvalttia, hienoa polkua ja hyppyrimäen alastulorinne. Ero takanatuleviin kutistui hieman, mutta ketään ei vielä näkynyt. Päässä pyöri ajatus, että nyt on suunnistettava virheettä, ja kaikki urat löytyivätkin kuten piti. Hiukan ennen rastia 19 karttaa kääntäessäni kuitenkin tajusin, että olemme menossa väärälle rastille. Kartta oli taitettu siten, ettei rastien numeroita näkynyt, joten lähdimme ajamaan uraa, jonka olimme piirtäneet paluureitiksi.

Palasimme oikealle reitille seuraavasta polusta, mutta aikaa tuntui tuhraantuneen ikuisuuden verran, mikä väliaikojen perusteella tarkoitti noin neljää minuuttia. Kärki kuitenkin vaihtui alokasmaisen virheen takia, ja seuraavan kilometrin aikana pääsi ehkä muutama kirosanakin.

Seuraavalla rastivälillä teimme kaiken lisäksi huonon reitinvalinnan ajamalla pari kilometria metsäpolkua, joka ei muutamassa paikassa ollut edes täysin ajettavissa. Polun olisi voinut kiertää tietä pitkin, mutta oletimme uran olevan hieman parempikuntoinen. Reittikirjassa tosin luki, että alueen pohjoisosan polut ovat selvästi hiihtolatu-uraa huonompia, ja JanneS ehdotti kiertämistä, mutta olin itsepintaisesti vastaan, koska reitti oli jonkin verran lyhyempi.

Seuraavaan vaihtoon tulimme yhtäaikaa Omjakonin Outin ja Jaakon kanssa, jotka olivat käyttäneet kiertävää tietä. Meidän reittivalintamme oli jälleen hiukan yli neljä minuuttia hitaampi, joten kahteen isoon virheeseen kului aikaa yhteensä noin kahdeksan minuuttia. Seuraavana vuorossa olleelle suunnistusosuudelle lähdettäessä oli selvää, ettei juoksuvauhtimme riitä Outin ja Jaakon vauhtiin. JanneS:n jalat alkoivat vielä kramppailla melko pahasti, joten kävelimme ainakin puolet matkasta. Tästä huolimatta ero Heikkiin ja Jariin vähentyi väliaikojen perusteella puolisen minuuttia.

Fillareilla maaliin
Suunnistuksen jälkeen oli vielä noin tunnin pyöräily maaliin. JanneS oli kuumuudesta johtuen lähellä menettää tajuntansa, ja kramppailevat jalat rajoittivat menoa. Ajoimme varsinkin ylämäet todella hiljaa, eikä kärkeä pystytty enää edes yrittämään tavoittaa. Pikemminkin sai pelätä, milloin takaa tulee muita ohi.

Vajaa kymmenen kilometriä ennen maalia oli hyppyrimäen alastulorinne, joka piti tällä kertaa mennä ylös. Tietä pitkin olisi päässyt kiertämään, mutta reitti tuntui liian pitkältä. Mäen päältä lähdettäessä Omjakon B52:n Tume ja Matti tulivat vastaan, joten eroa ei ollut heihin kuin pari minuuttia. Tsemppasimme itseämme kuitenkin sen verran loppupätkällä, etteivät he tavoittaneet meitä ja ero säilyi maaliin asti muutamana minuuttina. Mielessä oli vain, ettei Omjakonille voida missään tapauksessa kolmoisvoittoa antaa.

Jälkitunnelmia
Kokonaisuutena kilpailu sujui kahta junnumokaa lukuun ottamatta hyvin. Vaikka eroa kärkeen tuli vain seitsemän minuuttia, ei ilman virheitäkään vauhti olisi ihan riittänyt voittotaisteluun, sillä Heikillä ja Jarilla oli vielä selvästi reservejä jäljellä, ja he olisivat pystyneet ajamaan lopun pyöräpätkällä kovempaa, jos olisi ollut pakko.

Juoksuvauhdissa on vielä tekemistä, sillä etenimme jalalla jälleen kerran turhan hiljaa. Myös lopun hyytymistä pitää saada lievennettyä, sillä vauhti putoaa liikaa pyörällä varsinkin ylämäissä. Positiivista on kuitenkin se, että melonnassa vauhti riitti niin hyvin, vaikka matkan aikana syötiin eväitä ja hidasteltiin kivien takia jonkin verran. Packrafting kulki myös yllättävän hyvin.

Kilpailu oli, kuten jo todettua, erinomaisesti järjestetty. Suunnistuksellisuutta oli korostettu hieman Multisport cupin kilpailuja enemmän, mikä oli pelkästään hyvä asia. Pienenä miinuksena oli kaupungin läpi kulkenut pyöräily, sillä karttaan keskittyessä ei aina tule huomioitua autoja riittävästi. Sauna ja ruokailu kisan jälkeen puolestaan kruunasivat koko homman.

Hiiltomiesten ottamia kuvia kilpailusta löytyy täältä. Samaisesta lähteestä on poimittu myös tämän jutun kuvat.

Tulokset väliaikoineen voi käydä bongaamassa Hiiltomiesten sivuilta.

Tiimi jatkaa kilpailuaan ensi perjantaina ArcticCircle24:ssä, joten kannattaa pysyä kuulolla.

JanneH