Tutkimusmatkalla Ranskan Alpeilla

IAU Trail World Championships eli suomalaisittain polkujuoksun MM-kisat juostaan ensi vuonna Ranskan Annecyssä touko-kesäkuun vaihteessa. Suomen joukkueesta paikkaa kärkkyvät JanneH ja Jussi kävivät tutustumassa reittiin viikonlopun kestäneellä reissulla.

 

Teksti: Janne Hietala

 

Päätin keväällä, että yhtenä kauden 2015 tavoitteista on olla mukana Suomen yhdeksänhenkisessä joukkueessa polkujuoksun MM-kisoissa. Kisa järjestetään tällä kertaa Ranskassa Annecyssa käytävän Maxi-racen yhteydessä ja jo hyvissä ajoin mietin, että mikäli matkaan mielii lähteä, kannattaa reittiin käydä tutustumassa etukäteen. Reitin tunteminen helpottaa kisassa henkisesti ja ohjaa vähintään mielikuvaharjoittelua kisaa edeltävinä kuukausina. Pitkää reissua en tänä kesänä onnistunut toteuttamaan, joten päätimme Jussin kanssa lähteä viikonloppumatkalle ja trekata reitti kerralla läpi. Samalla lenkki toimisi hyvänä testinä Jussille kolmen viikon päästä Italiassa juostavaa Tor de Geants -kilpailua ajatellen.

 

Lensimme Geneveen perjantaiaamuna ja bussimme saapui Annecyyn yhden jälkeen. Annecy on yksi kaupungeista, joista löytyy Salomon citytrail ja tutustuimme reittiin ensin kävellen netistä tulostetun kartan kanssa. Hyvä ratkaisu, sillä reitin löytäminen oli kävelyvauhdissakin aluksi vaikeaa. Helpompaa homma olisi ollut puhelimen sovelluksella tai Ambitiin ladatulla gps-jäljellä. Riittävän varmuuden saatuamme kävimme hotellilla vaihtamassa vaatteet ja juoksimme reitin läpi kävelijöitä väistellen. Hieno tapa tutustua kaupunkiin, vaikkakin kansallinen vapaapäivä turistien suosimassa kaupungissa ei välttämättä ollut se paras mahdollinen hetki. Citytrail-reitti löytyy muuten Helsingistäkin!

 

Lauantaiaamuna heräsimme 4:40 ja lähdimme otsalamppujen valossa matkaan. Ensimmäiset 16 km oli loivaa nousua Semnoziin ja reitti kulki pääosin metsässä. Aurinko ehti nousta ennen saapumistamme huipulle, jossa syötiin vartin verran patonkia ja ihailtiin maisemia. Etenimme lähes koko mäen rauhassa, kunnes takaa tuli ranskalainen juoksija, jonka seuraan liityimme hetkeksi. Syke nousi VK:lle ja hidastimme, mutta ranskis odotteli aina vähän matkan päässä. Semnozista jamppa kääntyi takaisin.

 

Jussi tunkkaa kohti Semnozin huippua

 

Ensimmäinen alamäki oli selvästi alun nousua jyrkempi ja niin myös seuraava ylämäki. Jussilla sykkeet pysyivät alhaalla, mutta omani nousivat välillä VK:lle. Pitkin kesää puolittain vaivannut oikean jalan kantakalvo tuntui joka askeleelta kipeältä ja mietin, kuinka pahaksi se ehtii reissun aikana mennä. Kipu tuntui kovana myös Pallas-Hettan aikana, mutta silloin se hävisi loppua kohden. Niin kävi tälläkin kertaa ja jossain vaiheessa kipu lakkasi eikä ole sen jälkeen palannut.

 

Näkymä Lathuilen ja Doussardin kyliin noin 40 km kohdalla

 

Puolivälissä reittiä pidimme tunnin ruokatauon Doussardin kylässä, josta seuraamme liittyi viime vuoden EM-rogaining-parini Paul Galode. Jos alkumatkasta meillä oli välillä vaikeuksia tulkita polkujen merkintöjä maastossa, Paul hoiti suvereenisti suunnistuksen ilman karttaakin. Reitti nousi Doussardista ylös vuoristoon ja palasi 27 km myöhemmin takaisin järvelle Menthon-Saint-Bernardin kylään. Paul hyppäsi siellä kyydistä pois ja jatkoimme Jussin kanssa matkaa parin kolmioleivän, kokiksen ja jäätelön jälkeen.

 

Voittajafiilis kun taas yksi nousu on selätetty

 

Viimeinen etappi oli noin 17 km ja käytännössä mäki ylös mäki alas. Viimeisellä huipulla maisemat olivat hienot ja aurinko alkoi laskea. Laskun puolivälissä kaivoimme lamput ja tiputtelimme viimeiset sadat metrit Annecyyn. Tasaista asvalttia hotellille oli kolmisen kilometriä ja rullailimme sitä kutosen kilsavauhtia hyvällä jalalla. Kisassa tulee olemaan paljon vaikeampaa juosta loppukilometrit edes samaa vauhtia, mutta toivottavasti keskivauhti on muun reissun ajan ollut vähän kovempi.

 

Näkymä Mont Baronin huipulla auringon laskiessa oli upea 

 

Kokonaisuutena reissu sujui täsmälleen suunnitellulla tavalla ja riskit vaivojen pahenemisen suhteen eivät realisoituneet. Maisemista ehti nauttia eikä lopussa tuntunut pahalta, vaikka jalat toki kipeät tällä hetkellä ovatkin. Saimme arvokasta tietoa reitin ominaispiirteistä ja kisassa, mikäli sinne pääsee, tietää, mitä missäkin vaiheessa on edessä. Käytimme etenemiseen aikaa 14,5 h, kun alussa tapaamamme ranskalainen oli juossut kisan 11 h paikkeille ja viime vuoden voittaja 8:45. Ruuvin pitää olla siis muutaman kierroksen kireämmällä, kun numerolappu laitetaan rintaan.

 

Ambitin dataa retkeltä

Kisareitti kartalla

 

Sunnuntai vietettiin Genevessä, jossa bongailtiin kalliita autoja, siipiratasaluksia ja yksi räikkösluokan jahti. Illalla lennettiin sinivalkoisin siivin kotiin ja maanantaiaamuna takaisin duuniin. Jussilla alkaa valmistautuminen Tor de Geantsiin ja omalta osaltani treenit jatkuvat Nuuksion kautta kohti Vaarojen maratonia.

Kultaa Retki Rogainingista

JanneS ja Jenni Vapaaoksa voittivat sekasarjan Suomenmestaruuden Hailuodossa järjestetyssä Retki Rogainingissa (24h). Suoritukseen mahtui ylä- ja alamäkiä mutta lopulta sinnikkäällä etenemisellä suunniteltu reitti lähes toteutui ja pistemäärä riitti selkeään voittoon omassa sarjassa. Yleisessä sarjassa pisteet olisivat riittäneet toiseen tilaan.

Teksti: JanneS

Yhteenveto
Kilpailu oli erittäin hyvin järjestetty, taatusti haastavin rogaining kisa mihin olen koskaan osallistunut. Eniten haastetta tuottivat vaikeat rastipisteet ja kartta jossa ei ollut paljoa kiintopisteitä rastien lähellä. Lisähaastetta monelle tiimille tuotti ukkonen ja sade joka jatkui päivällä ja yöllä useita tunteja. Säätiedotus ei olisi pahemmin voinut mennä pieleen kun ennusteessa oli pientä tihkusadetta yhden tunnin aikana.

Kilpailu onnistui meiltä hyvin, lukuisista pummeista huolimatta edettyä matkaa tuli 122km. Jaksoimme koko ajan edetä hyvää vauhtia eikä isoja ongelmia jalkojen kanssa ollut missään vaiheessa. Sadekaan ei pahemmin haitannut, mitä nyt hutiloiden suojatut kartat melkein "sulivat" kun muovin sisään pääsi vettä, mutta onneksi kartat oli laitettu eri päin muoveihin ja jokainen reitillä oleva rasti näkyi lopussakin vielä jommassakummassa kartassa.

ja sitten pidemmät ja yksityiskohtaisemmat turinat niille joita ne kiinnostavat...

Valmistelut ja reittisuunnittelu
Lähdimme suunnittelemaan reittiä sillä ajatuksella, että lähes kaikki rastit haetaan poislukien itäisessä niemessä olevat rastit joihin ei aika olisi millään riittänyt ja muutenkin piste per kilometri oli alhaisempi kuin varsin tiheään rastitetuissa saaren pohjois- ja eteläosissa. Päädyimme siihen että arvioimme reitin pituuden allekirjoittaneen kokemusten perusteella kun Jennillä pisin rogaining kokemus oli 8 tuntia eikä sen takia ollut parempaa tietoa miten hänen jalat kestäisivät koko matkan. Aloitus suunnaksi valikoitui lounaiskulma lähinnä siitä syystä että pohjoista ei voinut jättää viimeiseksi ja kaakkoiskulmassa oli omasta mielestäni eniten pelivaraa loppusäätöihin, ja hätätapauksessa kisakeskukseen olisi päässyt isoa tietä pois nopeasti jos aikataulut olisivat menneet täysin pieleen.

Alkumatka
Lähdimme vauhdikkaasti Raivojuoksijoiden perään hakemaan rastia 80 ojan päästä. Kuljimme suoraan rastia kohti kun vastaan tuli ensin yksi pikku oja, sitten toinen, sitten kolmas. Tästä päättelin virheellisesti että olemme jo rastin ohitse ja päätimme lähteä takaisinpäin. Lopulta sitten seurasimme yhtä näistä ojista takaisin tielle asti. Sieltä haimme tarkan paikan ja suunnalla takaisin rastille. Ensimmäinen 15 minuutin pummi ekalle rastille ei vielä opettanut nöyryyttä mutta sen kylläkin sen että Hailuodossa on paljon ojia, eikä ne kaikki pienimmät ole kartalla.

Lähdön tunnelmia

Seuraavalle rastille (40) reitti kulki suoraan pikku joen yli, onneksi syvyyttä oli vain reiteen asti ja ylityskin jotain alle 10 metriä pitkä. Sopivasti siinä sai jalat märäksi ensimmäisen tunnin aikana, tosin ei se haitannut kun tiedossa oli että 43:lle saa kahlata muutaman rastin päästä. 40 ja 75 löytyivät mukavasti mutta vastoinkäymiset jatkuivat 75:n jälkeen kun toinen kompasseista hukkui matkalle. Parin minuutin etsinnän jälkeen matka jatkui ja seuraavat rastit (43-44-88-71) löytyivät hyvin, ja sillä perusteella sitten tein päätöksen että mennään 27:n kautta 78:lle. Alunperin olin piirtänyt koko rastin valinnaiseksi.

Iltamaisemaa Marjaniemestä

Jälkikäteen ajatellen koko rasti olis pitänyt jättää välistä, pelkkään siirtymään rastiympyrään meni n. 30 minuuttia eikä koko rastia edes lopulta löytynyt. Lopulta vielä 800 metriä ylimääräistä juoksua tietä pitkin kun ei uskottu että se pikku metsätie olisi se jolla meidän pitikin olla ja piti paikallistaa itsemme. Toista kautta 78:lle olis mennyt polkuja pitkin ehkä 30 minuuttia, nyt siihen meni reilu tunti. Pienen henkisen keräilyn jälkeen suunnistus taas lähti kulkemaan ja seuraavat rastit 47-35-51-74-41-34 tulivat vastaan aika suoraan. 35:lla tein pienen lisätankkauksen läheisestä suojärvestä, kun nesteet oli kokonaan loppu. Sitä kulinaristista nautintoa ei välttämättä hetkeen unohda, sen verran pahanmakuista se vesi oli. 35:lla kirottiin jonkin verran ratamestarin huumorintajua kun käveltiin ja kontattiin sellaisen lammen päällä lilluvan suokasvikerroksen päällä kohti 30 pisteen rastia ja toivottiin ettei tiputa siitä läpi. Senkin rastin olis voinut jättää hakematta jos olis tajunnut kuinka hankala rastinotto oli.

56:lla sitten jatkuivat hankaluudet, ensin rastista ohi ja isolla kierrolla haettiin paikka missä ollaan ja takaisin kohti rastia. 15 minuuttia pummia ja oppina tuli kotiin vietäväksi että edes niillä muutamilla korkeuskäyrillä ei tehnyt mitään Hailuodossa ja pohjoinen osa oli täynnä uria joita ei kartassa näkynyt. Maastoa on hankala kuvailla sanoin, mutta dyynimäinen kumpareikko tulee ekana mieleen. Kartassa selkeältä näyttävä yhden käyrävälin kumpare ei valitettavasti näyttänyt läheskään yhtä selkeältä maastossa.


Ilta ja yö
Pummeista huolimatta jatkoimme etenemistä reipasta vauhtia, 82:n kautta viimeinkin vesi- ja sukkahuoltoon rastille 58, josta ilman isompia ongelmia 62-54-63-39-77. 69:llä alkoi hämärtää ja iltayön pummailut alkoivat. Laskimme tiellä pohjoiseen lähteviä uria ja koska siitä lähti monta uraa joita ei kartassa näkynyt lähdimme n 400 metriä liian aikaisin pohjoiseen. Asia kyllä selkeni matkalla kun ei risteävää polkua alkanut näkyä ja päätimme lähteä rinteen reunaa itään hakemaan oikeaa uraa. Pienten kiemoroiden kautta paikallistimme itsemme rastin koillispuolelta tieltä, josta sitten rasti nopealla haulla. Lähdimme 87:n kautta 48:lle, jolla taas haparointia, menimme järven rantaan liian aikaisin ja takana päin olevat pienet niemekkeet näyttivät liian houkuttelevasti samanlaisilta kuin rastiniemeke, joten tuli vajaat 10 minuuttia ylimääräistä lenkkiä ennenkuin oikea niemi löytyi.

Auringonlasku

Seuraavat rastit olivatkin aika turhauttavia kiemurtelujen jatkuessa, 65:lla haettiin vauhtia tieltä uudestaan kunnes sitten sain paikallistettua millä suolla olimme, jonka perusteella sitten vihdoin löytyi se oikea pikku suo keskeltä metsää ja sieltä nurkasta rasti. Pummia vähän vajaa 30 minuuttia. Seuraavalle rastille 24:lle vievä polku loppui kesken ja toi meidät tielle 200 metriä eri paikkaan kuin missä luulimme olevamme, matka kuitenkin jatkui ja pienellä tuurilla paikallistimme itsemme rastin lähellä olevassa risteyksessä ja kävimme sen hakemassa. 55:lla taas pikku kiemurteluja, jonka jälkeen suunnistus alkoi sujua vähän paremmin kun tiputettiin vauhtia ja mentiin ojalabyrintit todella tarkasti (83-53-72), jonka jälkeen 29:n kautta 64:lle joka oli hankala paikallistaa kun rastille menevää polkua ei näkynyt, onneksi näkyvyys oli sen verran hyvä että rasti näkyi 100 metrin päästä.

Yön rastit olivat todella haastavia, maastossa oli sen verran ylimääräisiä uria ettei niihin voinut luottaa eikä korkeuskäyristä ollut apua. Aika monella tiimillä kertomusten perusteella oli vieläkin enemmän haasteita rastien löytämisen kanssa kuin meillä, joten lopputulosta voi kai sitten pitää kohtuullisena, vaikka kisan aikana usko meinasikin loppua ja taatusti pummausminuutteja tuli tuplat enemmän kuin yleensä. Jälkiviisaana vauhtia olisi pitänyt rauhoittaa samantien kun suunnistus alkoi haparoida ja ottaa yön rastit varman päälle, järjestäjä oli hakenut rasteille haastavia rastipisteitä eikä heijastimien puuttuminen rasteilta mitenkään helpottanut. Toisaalta kyseessä pitäisikin olla vaativa SM-tasoinen pitkä suunnistuskisa, eikä polkujuoksu jossa se voittaa joka jaksaa juosta pisimmän matkan. Tähän tavoitteeseen järjestäjät pääsisivät paremmin kuin hyvin, ja hyvä niin, suunnistuksen pitääkin olla isossa osassa rogainingissa.

Aamu
Yön pummien jälkeen aamu lähti hyvin käyntiin ja suunnitelma loppureitille tarkentui tässä vaiheessa. Sen verran yöllä tuli kiertoa että eteläisemmät rastit oli pakko jättää väliin alkuperäisestä suunnitelmasta loppureitillä. Auringon sarastaessa haimme 59:n jonka jälkeen vesipisteen kautta 46 ja järjestäjien määräämää reittiä 84:lle pellon poikki. Alunperin ajatuksena oli tulla vesipisteeltä suoraan rantaa pitkin 84:lle ja jättää 46:n välistä mutta kun ohjeistuksen mukaan 84:sta ei saanut muuta kautta hakea niin 46:n ei paljoa kiertänyt. 25:n jätimme välistä kun etelässä oli sen verran isompia pisteitä ja tiedossa että sinne tarvitaan vielä aikaa. Matka jatkui 61-73, jonka jälkeen suotarpomista kompassisuunnalla 90 ja 23, takaisin tielle ja 70, vesipiste, 79-37-28.

Voimat vähissä heti maaliintulon jälkeen. Kuva: järjestäjät

Tässä kohtaa aikaa oli vielä tunti ja vaihtoehtoina hakea 67 suolta vähän kauempaa tai 38 lähempää varmistellen. Lähdimme riskillä 60 pisteen metsästykseen, vauhti ojissa ja suolla oli sen verran verkkaista että vaikka itse rasti löytyi hyvin, meni 1.5 kilometriin aikaa 25 minuuttia. Kun pääsimme tielle oli matkaa maaliin hiukan vajaa 5 kilometriä ja aikaa 33 minuuttia. Lähdimme rauhallisella juoksuvauhdilla liikkeelle koko ajan vähän kiihdyttäen, viimeinen kilometri kellotettiin 4'50 min/km vauhtia ja maalissa aikaa jäi vajaa 2 minuuttia. Hiukan turhan kiire tuli, mutta tällä kertaa riskinotto kannatti. Yllättävän hyvin jalka liikkui kun oli pakko, vaikka alla olikin jo melkein vuorokausi ja 116 kilometriä.

Tulokset:
2014 Hailuoto tulokset

Isot kiitokset järjestäjille!