Viikonloppuna päästiin jälleen kerran kisaamaan, kun vuorossa olivat JanneH:n alkukauden päätavoite Tukholman marathon sekä Korsossa ajettu XCM Marathon cup 2. osakilpailu, jonne Reijo ja Anu ottivat osaa. Tukholman maratonilta tuliaisena oli uusi ennätys ja XCM Korsosta roppakaupalla kokemusta ja kova treeni.
Tukholman marathon
JanneH:n talven aikana alkanut järjestelmällinen juoksuharjoittelu huipentui viikonloppuna, kun alkukauden päätavoitteeksi nostettu Tukholman marathon juostiin hyvissä olosuhteissa länsinaapurin pääkaupungissa. Lähtökohdat juoksuun olivat vähintäänkin kohtuulliset, sillä valmistautuminen oli mennyt pääosin hyvin ja lenkillä juoksu oli kulkenut odotetulla tavalla. Myös sää oli puolella, sillä normaalisti helteisen kelin tilalla oli 15 asteen lämpötila ja pilviä taivaan täydeltä, vain kova tuuli haittasi juoksijoita.
Silja Symphonyn rantautuessa Tukholmaan valmistauduttiin tulevaan juoksuun hyvän musiikin siivittämänä hytissä. Varusteiden määrä ja kaikki alkusäätäminen tuntuivat suorastaan helpoilta, sillä eihän juoksun aikana tarvinnut kantaa kuin muutama geeli. Laivalta suunnattiin kävellen lähtöpaikalle noin puoli tuntia ennen starttia.
Alkumatka sujui rauhallisesti ja ensimmäisen kympin väliaika oli miltei 42 minuuttia. Tästä vauhti alkoikin pikku hiljaa kiristymään ja välillä mentiin alle 4 min/km vauhtia. Puolivälissä kello näytti tasan 1.27, mistä sai vähentää vielä parikymmentä sekuntia, joka kului alkuruuhkassa lähtöviivan ylittämiseen.
Vaikeudet alkoivat odotetusti 30 km jälkeen, kun piti painaa vastatuuleen ja profiili muuttui rankemmaksi. Maratonilla tosin kuuluukin sattua, joten ei muuta kuin hammasta purren eteenpäin ja mahdollisimman kovaa. Jonkin verran vauhti hyytyi lopussa, mutta loppuajaksi kirjautui 2.53.40. Seitsemän vuotta vanhaan ennätykseen tuli parannusta noin 15 minuuttia.
Suoritus oli päivän kuntoon nähden paras mahdollinen ja juoksu taktisesti hyvä. Kovavauhtisiin avainharjoituksiin perustunut juoksuohjelma oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Kevään aikana juoksukertoja oli keskimäärin alle kolme viikossa ja vain yhdellä viikolla neljä lenkkiä. Peruskuntoa kun pystyy mielekkäämmin tekemään esimerkiksi pyörällä tai hiihtäen.
Statistiikkaa juoksusta löytyy täältä.
XCM Marathon cup 2. osakilpailu 62km, Korso
Korson XCM maratonille Reijo lähti ajamaan ehjää kisaa ja kolmen tunnin alitusta. Anu puolestaan lähti toiseen XCM kisaansa hakemaan kovaa ajoharjoitusta.
"Korson kirous" piti tälläkin kertaa Reijoa ikeessä. Viime vuonna tuli keskeytys, kun takavaihtajan väliin hyppäsi keppi rikkoen vaihtajan ja pari pinnaa. Tälläkään kertaa ei teknisiltä ongelmilta selvitty.
Ensimmäinen puolikas meni hienosti alle tavoitteen ajassa 1.19 h. Toisen kierroksen puolessa välissä alkoi takapää kiemurtelemaan ilkeästi ja vanne iskemään läpi juurakoissa, takarengas puhki. Huoltoalueelle ei ollut kuin kilometri ja toiveissa oli lainata kunnon jalkapumppua. Valitettavasti sellaista ei ollut saatavilla ja piti ryhtyä omalla pikkupumpulla hommiin. Eipähän päässyt syke laskemaan tekniselläkään tauolla. Onneksi käytössä oli tubeless-renkaat ja litku hidasti renkaan tyhjentymistä.
Matkaa maaliin oli vielä 18km ja ajatuksissa vain ettei rengas luiskahda vanteelta mutkissa. Näin ollen vauhtia oli pakko hiljentää. Ongelmiin nähden toinen kierros aikaan 1.25 h ei ollut kovinkaan huono. Maalissa jalkapumpulla tsekattu paine oli alle 0.5bar ja komea repeämä renkaan kyljessä. Uskomattoman hyvin litkut toimi ja rengas pysyi kovassakin vauhdissa vanteella. Töitä tosin joutui tekemään, jotta lähes tyhjän renkaan sai rullaamaan.
Loppujen lopuksi kohtuullinen aika ongelmiin nähden ja hyvää treeniä. Ehkä sitten ensi vuonna saa viimeinkin ehjän kisan, no ainakin tavoitteena on lähteä murtamaan "Korson kirous".
Anu juuttui alun tiepätkän jälkeen ruuhkaan ja muutamassa muussakin ahtaassa kohdassa porukka hieman puuroutui. Vähitellen letka kuitenkin venyi ja löytyi sopivavauhtista ajoseuraa. Ensimmäinen kierros taittui mukavasti aikaan 1.36 h. Toiselle kierrokselle lähdettäessä tuli vastaan muutama selkä ja ajamisesta pääsi nautiskelemaan, kun voimia tuntui olevan vielä jäljellä. Jätemäkinousussa alkoi jo pelottavasti tuntumaan pieniä krampinpoikasia jaloissa, mutta sitkeästi taistellen viimeiset mutapätkät, polkuosuus ja lopun tieluukutus.
Niin vain voimat riittivät pitämään lähes samaa vauhtia molemmilla kierroksilla, loppuaika 3.15 h. Väsynyt, mutta sitähän sitä tultiinkin hakemaan, kovaa harjoitusta.
JanneH, Reijo, Anu
tiistai 31. toukokuuta 2011
maanantai 16. toukokuuta 2011
Treenitäyteinen viikonloppu
Kulunut viikonloppu oli koko joukkueelle treenitäytteinen. Anu ja Reijo kävivät ajamassa lauantaina Skins XCM maastopyörämaratonin Rajamäellä ja Jannet treenasivat tahoillaan juoksua. Sunnuntaina tehtiin aamusta joukkueen yhteistreeni Myllykosken sillalla köysien ja jumarointikamojen kanssa.
Skins XCM Rajamäki
Anu ja Reijo kävivät aloittamassa maastopyöräkautta Rajamäellä. Anu oli saatu houkuteltua ensimmäistä kertaa ajamaan ja tietysti 64km täysmatkalle.
Reijon tavoitteena oli lähteä alittamaan 3h:n rajaa. Lähdöstä otettiin luonnollisesti syke oitis tappiin, jottei kärki pääse liian kauas. Pöly oli melkoinen ja haittasi näkyvyyttä ja hengitystä, kun toistasataa ajajaa lähti pöllyttämään hiekkatietä radalle. Noin 7 km kohdalla edessä ajavan kaverin kaatuminen pehmeään hiekkaan kyljelleen 90-asteen mutkassa aiheutti kolarin. Silloin tuli mieleen, ettei taas kävisi "Korsot", mutta onneksi kumpikin pääsi säikähdyksellä.
Reijon ensimmäinen kierros meni hienosti tavoitteeseen 1:25h, mutta toisella kierroksella piti ajaa lähes koko matka yksin. Yksin ajaessa ei millään pysty pitämään samanlaista vauhtia kuin porukassa, ja toinen kierros olikin noin 10 minuuttia hitaampi. Loppuaika jäi kirvelevästi 3 sekunttia yli 3h:n.
Anun ensimmäinen XCM ajo sujui hienosti. Rata oli loistava ensikertalaiselle: sopivasti hienoja kangasmetsäpolkuja, pururataa, juurakoita ja kivikoita. Juoksuhiekkapyöräily sen sijaan vaatii vielä treenausta. Ensimmäinen kierros hieman alle 1:45 h, vaikka vetoapua ei löytynytkään. Toisella kierroksella löytyi seuraakin, mutta vauhti hieman hiipui ja loppuaika oli 3:37 h. Loistava vauhdikas maastopyöräilytreeni.
Jannejen juoksutreeniä
JanneH teki viimeistelyharjoituksia toukokuun lopun Tukholman maratonille. Tarkoituksena oli juosta 10 km kevyttä ja 10 km kovaa, mutta myötätuuleen vauhdikkaasti alkanut lenkki muuttui matkan aikana 21,1 km:n kovaksi kiihtyväksi lenkiksi. JanneS:n ohjelmassa puolestaan oli palauttava lenkki, jolla haettiin juoksutuntumaa kahden 12 h rogainingin aiheuttamien rasitusten jälkeen.
Köysileikkejä ja jumarointia
Sunnuntaiaamuna tiimi kokoontui Myllykosken sillalle Nurmijärvelle harjoittelemaan laskeutumisia ja jumarointia. Kaksi köyttä laitettiin vierekkäin roikkumaan korkeimmalta kohdalta joen uomaan, jossa korkeutta oli reilu 25 metriä. Neljä henkeä ja kahdet välineet oli juuri sopiva yhdistelmä ja kaikki pääsivät hienosti treenaamaan köysikikkailua.
Reijo & Anu
Skins XCM Rajamäki
Anu ja Reijo kävivät aloittamassa maastopyöräkautta Rajamäellä. Anu oli saatu houkuteltua ensimmäistä kertaa ajamaan ja tietysti 64km täysmatkalle.
Reijon tavoitteena oli lähteä alittamaan 3h:n rajaa. Lähdöstä otettiin luonnollisesti syke oitis tappiin, jottei kärki pääse liian kauas. Pöly oli melkoinen ja haittasi näkyvyyttä ja hengitystä, kun toistasataa ajajaa lähti pöllyttämään hiekkatietä radalle. Noin 7 km kohdalla edessä ajavan kaverin kaatuminen pehmeään hiekkaan kyljelleen 90-asteen mutkassa aiheutti kolarin. Silloin tuli mieleen, ettei taas kävisi "Korsot", mutta onneksi kumpikin pääsi säikähdyksellä.
Reijon ensimmäinen kierros meni hienosti tavoitteeseen 1:25h, mutta toisella kierroksella piti ajaa lähes koko matka yksin. Yksin ajaessa ei millään pysty pitämään samanlaista vauhtia kuin porukassa, ja toinen kierros olikin noin 10 minuuttia hitaampi. Loppuaika jäi kirvelevästi 3 sekunttia yli 3h:n.
Anun ensimmäinen XCM ajo sujui hienosti. Rata oli loistava ensikertalaiselle: sopivasti hienoja kangasmetsäpolkuja, pururataa, juurakoita ja kivikoita. Juoksuhiekkapyöräily sen sijaan vaatii vielä treenausta. Ensimmäinen kierros hieman alle 1:45 h, vaikka vetoapua ei löytynytkään. Toisella kierroksella löytyi seuraakin, mutta vauhti hieman hiipui ja loppuaika oli 3:37 h. Loistava vauhdikas maastopyöräilytreeni.
Jannejen juoksutreeniä
JanneH teki viimeistelyharjoituksia toukokuun lopun Tukholman maratonille. Tarkoituksena oli juosta 10 km kevyttä ja 10 km kovaa, mutta myötätuuleen vauhdikkaasti alkanut lenkki muuttui matkan aikana 21,1 km:n kovaksi kiihtyväksi lenkiksi. JanneS:n ohjelmassa puolestaan oli palauttava lenkki, jolla haettiin juoksutuntumaa kahden 12 h rogainingin aiheuttamien rasitusten jälkeen.
Köysileikkejä ja jumarointia
Sunnuntaiaamuna tiimi kokoontui Myllykosken sillalle Nurmijärvelle harjoittelemaan laskeutumisia ja jumarointia. Kaksi köyttä laitettiin vierekkäin roikkumaan korkeimmalta kohdalta joen uomaan, jossa korkeutta oli reilu 25 metriä. Neljä henkeä ja kahdet välineet oli juuri sopiva yhdistelmä ja kaikki pääsivät hienosti treenaamaan köysikikkailua.
 |
| Anu ja JanneH vauhdikkaassa yhteislaskussa. |
 |
| JanneS näyttää mallia jumaroinnissa. |
Reijo & Anu
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Salpaus-rogaining (12h) raportti
JanneS ja Juha kävivät hakemassa Lahdessa järjestetystä Salpaus-rogainingista tärkeitä oppeja elokuussa järjestettävään Retki-rogainingiin. Kisa oli jälleen erinomaisesti järjestetty ja sitä voi hyvällä omallatunnolla suositella kaikille rogainingista kiinnostuneille.
Valmistautuminen
Sää kilpailupaikalla oli mitä parhain, aurinko paistoi ja niin lämmintä oli, että liikkeelle pääsi lähtemään ohuessa pitkähihaisessa juoksupaidassa. Tiimi oli virittänyt repuista reilusti painoa pois kahden viikon takaisesta puntarin näyttäessä nyt hieman päälle 4kg per reppu, joka ei oikeastaan tunnu enää oikein miltään - varsinkaan kun n. kaksi kolmannesta omista lenkeistä tapahtuu työmatkajuoksuna läppäri repussa. Oma helmasyntini on aina ollut liiallinen varustautuminen mutta nyt alkaa näyttää siltä, että alan pikku hiljaa oppimaan pois tästä pahasta tavasta.
Startti
Lähdimme startista muiden mukana hakemaan kaakkoiskulman rastikeskittymät. Hakujärjestys taisi vähän vaihdella ja se, ketkä hakivat 20, 30 ja 40 pisteen rasteja, mutta perusidea reitistä tuntui monella muullakin olevan sama kuin meillä. Jonkin matkaa juoksimme yhdessä Team UI:n poikien kanssa kunnes vastaan tuli pikku puro, josta päätimme pienen hapuilun jälkeen kahlata suoraan yli muiden jäädessä etsimään paikkaa päästä yli kuivemmin jaloin. Alkupuoli kisasta onnistui yli odotusten, rastit löytyivät juuri sieltä kuin pitikin ja metsäoiot onnistuivat enemmän kuin hyvin. Jälkiviisaava voi todeta, että vauhtia oli liikaakin loppukisaa ajatellen, mutta tulipa sekin koettua. Vaikeudet alkoivat 92:lla jota etsimme pienen tovin, varsinainen ensimmäinen pummi sattui sitten heti perään 73:lle mennessä kun ajauduimme kukkulasta hiukan sivuun ekalla yrityksellä ja risukkoisessa maastossa tuntui pikku kukkuloita olevan joka puolella. Pienellä vauhdin haulla tieltä ja maltilla rasti kuitenkin löytyi, pummia n. 10 min.
Vauhti hiipuu
Noin neljän tunnin kohdalla molemmilla alkoi tuntua, että ei ole meidän päivämme, lihakset olivat kipeät eikä juoksu maistunut edes selkeillä juoksupätkillä. Alun vauhti oli ollut suhteellisen haastavassa maastossa yli 7 km/h mutta nyt vauhti painui alle 6 km/h. Seuraava pummi tuli 104:lle mennessä, kun käsittämättömästi missasimme rantaan lähtevän tien, tai ehkä se vain lähti niin maatalon pihan läpi ettemme tajunneet sitä kohdalla. Huomasimme virheen, kun olimme jo selvästi ohi tiestä ja ajattelimme mennä pohjoiskautta pienellä kierrolla rantaan, lopputuloksena tarvoimme erittäin märässä suossa kunnes se rantakin sieltä sitten tuli lopulta vastaan (pummia arviolta 10 min). Itse rasti löytyi helposti, joskin matkaan tuhrautui niin paljon aikaa että alle 100 pisteen rastia ei olisi taitanut kannattaa hakea. Maalissa Sky sitten valaisi meitä (ja muita) että rastin lähelle olisi päässyt tietäkin pitkin, jota ei kuitenkaan kartassa näkynyt.
Varsinainen pommi odotteli meitä 101:llä, jota pummasimme ihan urakalla. Ensin idän kautta ohi, sitten tieltä vauhtia ja lännen kautta ohi. Joku säälittävä suolätäkkökin matkalta löytyi mutta molemmille jäi epäselväksi oliko kyseessä karttaan merkitty lampi. Kansalaisen karttapaikasta jälkikäteen kun tuon tarkistin niin kyllä kyseessä oli sama lampi, pienen pieni lampi suon keskellä. Reissun päällä luin sekä lammen että suon yhdeksi isoksi lammeksi ja ihmettelin kun sitä isoa lampea ei löydy. No, ei se kartasta tämäkään pummi kiinni ollut, säntäilyn jälkeen kun vihdoin paikallistimme itsemme niin kyllähän se rastikin sieltä sitten löytyi juuri oikeasta paikasta. Pummia jättimäiset 30 min, taitaa olla isoin pummi, jonka olen ikinä onnistunut tekemään poislukien pari kertaa, kun ei koko rastia ole löytynyt ollenkaan.
Loppukiri
Hiukan vajaan tunnin pummien jälkeen keräilimme hiukan itseämme ja totesimme, että loppu meneekin sitten reittisuunnitelman puolesta uusiksi. Matkalla oli kuitenkin sen verran isoja pisteitä, ettei meillä mikään kiire maalialueelle ollut vaan haimme varmasti 83:n, 54:n, 74:n ja 82:n. 82:lla arvelimme, että vaihtoehtoina on joko hakea 63:n ja pieni mahdollisuus saada bonuksena 32:n, tai sitten ottaa vähän isommalla riskillä 52:n ja koittaa vielä 63:n siihen päälle. Koska jälkimmäinen vaihtoehto olisi antanut enemmän pisteitä, päätimme koittaa sitä. Metsärymyäminen 82:lta 53:lle vei kuitenkin sen verran aikaa, että lähestyessämme 63:sta alkoi aika olemaan lopussa, ja kun karttaan merkitty polku vielä oli niin surkean näköinen ettemme uskoneet ehtivämme hakea pimeässä rastia ilman myöhästymistä maalista, päätimme jatkaa suoraan maaliin. Maalissa olimme hyvissä ajoin ajassa 11:39 erittäin väsyneinä.
Analyysiä
Alkuperäinen reittisuunnitelma oli kohtuullisen hyvä, toteutus jäikin sitten heikommaksi. Ensimmäisen 6 tunnin aikana matkaa kertyi n. 39 km ja pisteitä 880, loppupuoliskolla vastaavat luvut olivat 30 km ja 580 (yhteensä 69 km ja 1460 pistettä, jolla 8. sija 12h sarjassa). Isojen pummien johdosta lopussa jäi saamatta 120 pistettä (63, 32 ja 31) joiden hakemiseen olisi tarvittu n. 45 min enemmän aikaa päivän vauhdilla. Parempana päivänä matkalla olisi vielä jokusen neljänkymmenen pisteen rastin voinut ehtiä hakea. Rogaining ei ole helppo laji, kun niin monen osa-alueen pitää osua kohdalleen, jotta suoritus on hyvä, mutta juuri siksi tämä onkin tajuttoman koukuttavaa. Paljon tuli jälleen hyvää oppia, toivon mukaan oppi on vielä hyvässä muistissa Retki rogainingissa.
Kiitoksia kisajärjestäjille ja kanssakilpailijoille, järjestelyt toimivat jälleen erinomaisesti, rastit olivat paikoitellen vaativia ja vaihtoehtoja reittivalinnoille rastien välillä ja rastien hakujärjestyksessä oli runsaasti.
JanneS
Kiitoksia kisajärjestäjille ja kanssakilpailijoille, järjestelyt toimivat jälleen erinomaisesti, rastit olivat paikoitellen vaativia ja vaihtoehtoja reittivalinnoille rastien välillä ja rastien hakujärjestyksessä oli runsaasti.
JanneS
maanantai 9. toukokuuta 2011
Lämmintä ja kylmää Spring Adventuressa
Varmana kevään merkkinä pidetty Spring Adventure avasi vuoden 2011 Multisport Cupin lauantaina Karjaalla. Lupus Extreme oli mukana kahden joukkueen voimin, kun miesten sarjassa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi ja sekasarjassa Reijo ja Anu.
Keliolosuhteet kauden avaukselle olivat mitä parhaimmat lämpötilan kivutessa pilvettömältä taivaalta paistaneen auringon siivittämänä yli 15 asteen. Starttihetkellä keli tuntui kuitenkin vielä melko viileältä, joten suurin osa joukkueista lähti kisaan pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa paidassa. Kilpailuun oli ilmoittautunut kaiken kaikkiaan yli 60 joukkuetta, joista kolmisenkymmentä kilpaili miesten sarjassa.
Kilpailu käynnistyi Karjaan keskustassa juostulla muistisuunnistuksella. Keskelle vehreää niittyä kokoontuneet joukkueet sinkosivat paukusta neljään eri suuntaan. Niityn neljässä nurkassa oli kussakin yksi kartta, joista jokaiseen oli piirretty yksi rasti. Joukkueiden tehtävänä oli löytää kartta, jossa oli rasti A, katsoa sen sijainti ja juosta leimaamaan muistin perusteella. Sen jälkeen luonnollisesti etsittiin kartta, jossa oli rasti B, sitten C ja lopuksi D. Tehtävää ei helpottanut se, että karttojen paikkoja vaihdettiin välissä ja lisäksi keskusrastilla oli melkoista ruuhkaa. Toimivimmaksi taktiikaksi muodostui tarkkailu ja peesailu, jota suurin osa joukkueista noudattikin kärjen tehdessä työn.
Lyhyen prologin jälkeen napattiin fillarit vaihtoalueelta ja ajettiin muutaman sadan metrin siirtymä joen rantaan kanooteille. Tiimin molemmat joukkueet olivat tässä vaiheessa hyvin sarjojensa kärkitaistossa mukana. Melonta oli lyhyt 3 km rykäisy jokea edestakaisin. Ongelmia tuotti lähinnä rastin leimaus, sillä lippu oli seikkailuhengen mukaisesti laitettu matalaan mutakaislikkoon. Anu ja JanneH kävivät urheasti rämpimässä leiman ja samalla saatiin kunnon mudan haju kanoottiin mukaan.
Melonnan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa pyörillä. Osa joukkueista oli juossut alun prologin pyöräilykengät jalassa ja pystyi tekemään nopean vaihdon. Tiimin kummatkin joukkueet totesivat juoksun pyöräilykengillä sen verran ikäväksi, että vaihtoivat ne vasta tässä vaiheessa jalkaan. Vaihtoaika oli näin ollen hiukan pidempi.
Reijon ja Anun pyöräily kulki totuttuun tapaan hyvin ja johto sekasarjassa oli vakaa. Muutamaa minuuttia edellä ajaneet JanneH ja Jussi pääsivät pyöräilyosuudelle omassa sarjassaan viidentenä, mutta Jussin jalkojen kramppaillessa vauhtia jouduttiin tiputtamaan ja takaa tuli pari joukkuetta ohi.
Pyöräilyosuuden välissä oli tehtävärasti, jossa vedettiin laskettelurinnettä jalan alas ja ylös, miesten sarjassa viisi kertaa ja naisten ja sekasarjassa kolme kertaa. Auringon paahde osui sopivasti etelään olleeseen rinteeseen, toisin kuin tuuli. Muuten hommaa olisi tehnyt pidempäänkin, mutta päässä ollut pyöräilykypärä saattoi aiheuttaa yksittäisiä hikikarpaloita otsalle. Nousua kertyi kerralla n. 75 metriä ja rinteen jyrkkyys oli sellainen, että pohkeita ja reisiä tarvittiin ja taisipa Anu roikkua Reijon paidanhelmassakin kiinni Reijon päätettyä jättää vetonaru vaihtolaatikkoon.
Pyöräilyä jatkettiin mäkikönyämisen jälkeen ja rastipisteitä löytyi niin sillan sisältä kuin vanhasta junatunnelistakin. Miesten sarjassa pyöräilyosuuden päätti vielä tarkempi pyöräsuunnistus 1:15 000 suunnistuskartalla. Pyöräilyn jälkeen juostiin suunnistusosuus lähellä Karjaan keskustaa. Suunnistuksellisesti osuus oli ehkä hieman aiempia kilpailuja haastavampaa, mistä pisteet ratamestarille.
Suunnistuksesta siirryttiin jälleen kanootteihin ja melottiin vajaa puoli tuntia lähes virtaamatonta jokea alas-ylös. Siitä singahdettiin wetrun-osuudelle, joka aloitettiin köysirastilla, jossa piti laskeutua muutama metri paksua köyttä alas sillalta vedenrajaan leimaamaan ja siitä uiden rantaa. Sekajoukkueessa Reijo valittiin yksimielisesti uimariksi. Samalla paljastui, että yleensä aina mukana olevat MTB-hanskat olivat vaihtolaatikossa ja se kostautui hienoilla palovammoilla kumpaankin kämmeneen. Sen verran köysi luisti, että irti oli päästettävä ja tiputtauduttava jokeen. Rastinpitäjä kehuikin suoritusta päivän nopeimmaksi "laskeutumiseksi".
Wetrunin aikana joesta piti uida pariin kertaan yli, jotta vältti pitkän kiertämisen tietä pitkin. Vesi oli melko viileää, vaikka normaalisti vain yli 24 asteisessa vedessä uiva Pekkisen Timo kuvailikin sitä yllättävän lämpimäksi. Wetrunista toivuttua joukkueiden tuli kantaa kanootit melontapaikalta kilpailukeskukseen. Matka oli ehkä 400 metriä, mutta sen aikana ehti kiitellä moneen otteeseen Acronia, jonka 18,7 kg:n paino tuntui noin 40 kg:n vuokrakanootteihin verrattuna kevyeltä. Reijo urhoollisena kantoi MadRiverCanoe 31kg:n kanootin yksin hartioillaan.
Kilpailun päätti Karjaa City Run, jonka kartat saatiin vaihdossa. Lähes puolituntisen sprinttisuunnistuksen rasteja löytyi niin museoveturista kuin puista ja talojen nurkista. Todellista kilpailua sijoituksista ei enää päästy käymään, sillä miesten sarjassa pienistä eroista huolimatta joukkueita ei juuri ollut näkynyt muutamaan tuntiin. Sekasarjassa Reijon ja Anun vauhti oli jälleen kerran omaa luokkaansa ja aikaa sekasarjan reitin kiertämiseen kului 5 h 16 min. JanneH ja Jussi käyttivät miesten sarjan reittiin 5 h 29 min, kun miesten kärki veti viiden tunnin pintaan.
Monien vaihtojen ja rastien myötä leimaamisessa piti olla tarkkana, ja se aiheutti harmia monelle joukkueelle, niin myös Reijolle ja Anulle. Ensimmäistä melontaa edeltänyt rantaleima oli jäänyt rekisteröitymättä korttiin ja tuloksena kaksi pistettä sakkoa. Tulosluettelossa sija tippui viidenneksi eli niiden taakse, jotka ehtivät kiertää koko radan alle 6,5 tunnin.
Kilpasarjan taso oli muutamaan vuoteen kovimpia ja aikaerot pysyivät pieninä. Kilpailun voitti odotetusti Multisport.fin Janne Mononen ja Ville Mäkelä. Toiseksi ylsi virolainen Team Vaude Matkasport neljä minuuttia jääneenä ja kolmas oli Free Adventure kuusi minuuttia kärjen takana. JanneH:n ja Jussin vauhti oli kahdeksanneksi nopeinta ja eroa edelliseen muutama minuutti.
Kisa oli jälleen taattua Multisport cup -laatua. Maisemat olivat hienot ja reitti mielenkiintoinen. Juoksua ja suunnistusta oli aiempaan verrattuna enemmän, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Vaihtoja oli paljon ja tärkeää oli, ettei vaihdossa tehnyt mitään ylimääräistä vaan matkaa pystyi jatkamaan nopeasti. Jatkossa pitää harjoitella vielä sellaisia asioita, kuten numeroliivin ja melontaliivin pukemista juostessa.
Uutta kilpailussa oli se, että kaikkia karttoja jaettiin kaksi kappaletta ja molemmat saivat suunnistaa niin halutessaan. Pyöräilykartan toisessa kopiossa tosin mainos peitti optimaalisimman reitin, mutta onneksi suurin osa joukkueista huomasi karttojen eroavaisuuden tässä kohtaa.
Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille!
JanneH, Reijo & Anu
Keliolosuhteet kauden avaukselle olivat mitä parhaimmat lämpötilan kivutessa pilvettömältä taivaalta paistaneen auringon siivittämänä yli 15 asteen. Starttihetkellä keli tuntui kuitenkin vielä melko viileältä, joten suurin osa joukkueista lähti kisaan pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa paidassa. Kilpailuun oli ilmoittautunut kaiken kaikkiaan yli 60 joukkuetta, joista kolmisenkymmentä kilpaili miesten sarjassa.
Kilpailu käynnistyi Karjaan keskustassa juostulla muistisuunnistuksella. Keskelle vehreää niittyä kokoontuneet joukkueet sinkosivat paukusta neljään eri suuntaan. Niityn neljässä nurkassa oli kussakin yksi kartta, joista jokaiseen oli piirretty yksi rasti. Joukkueiden tehtävänä oli löytää kartta, jossa oli rasti A, katsoa sen sijainti ja juosta leimaamaan muistin perusteella. Sen jälkeen luonnollisesti etsittiin kartta, jossa oli rasti B, sitten C ja lopuksi D. Tehtävää ei helpottanut se, että karttojen paikkoja vaihdettiin välissä ja lisäksi keskusrastilla oli melkoista ruuhkaa. Toimivimmaksi taktiikaksi muodostui tarkkailu ja peesailu, jota suurin osa joukkueista noudattikin kärjen tehdessä työn.
Lyhyen prologin jälkeen napattiin fillarit vaihtoalueelta ja ajettiin muutaman sadan metrin siirtymä joen rantaan kanooteille. Tiimin molemmat joukkueet olivat tässä vaiheessa hyvin sarjojensa kärkitaistossa mukana. Melonta oli lyhyt 3 km rykäisy jokea edestakaisin. Ongelmia tuotti lähinnä rastin leimaus, sillä lippu oli seikkailuhengen mukaisesti laitettu matalaan mutakaislikkoon. Anu ja JanneH kävivät urheasti rämpimässä leiman ja samalla saatiin kunnon mudan haju kanoottiin mukaan.
Melonnan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa pyörillä. Osa joukkueista oli juossut alun prologin pyöräilykengät jalassa ja pystyi tekemään nopean vaihdon. Tiimin kummatkin joukkueet totesivat juoksun pyöräilykengillä sen verran ikäväksi, että vaihtoivat ne vasta tässä vaiheessa jalkaan. Vaihtoaika oli näin ollen hiukan pidempi.
Reijon ja Anun pyöräily kulki totuttuun tapaan hyvin ja johto sekasarjassa oli vakaa. Muutamaa minuuttia edellä ajaneet JanneH ja Jussi pääsivät pyöräilyosuudelle omassa sarjassaan viidentenä, mutta Jussin jalkojen kramppaillessa vauhtia jouduttiin tiputtamaan ja takaa tuli pari joukkuetta ohi.
Pyöräilyosuuden välissä oli tehtävärasti, jossa vedettiin laskettelurinnettä jalan alas ja ylös, miesten sarjassa viisi kertaa ja naisten ja sekasarjassa kolme kertaa. Auringon paahde osui sopivasti etelään olleeseen rinteeseen, toisin kuin tuuli. Muuten hommaa olisi tehnyt pidempäänkin, mutta päässä ollut pyöräilykypärä saattoi aiheuttaa yksittäisiä hikikarpaloita otsalle. Nousua kertyi kerralla n. 75 metriä ja rinteen jyrkkyys oli sellainen, että pohkeita ja reisiä tarvittiin ja taisipa Anu roikkua Reijon paidanhelmassakin kiinni Reijon päätettyä jättää vetonaru vaihtolaatikkoon.
Pyöräilyä jatkettiin mäkikönyämisen jälkeen ja rastipisteitä löytyi niin sillan sisältä kuin vanhasta junatunnelistakin. Miesten sarjassa pyöräilyosuuden päätti vielä tarkempi pyöräsuunnistus 1:15 000 suunnistuskartalla. Pyöräilyn jälkeen juostiin suunnistusosuus lähellä Karjaan keskustaa. Suunnistuksellisesti osuus oli ehkä hieman aiempia kilpailuja haastavampaa, mistä pisteet ratamestarille.
Suunnistuksesta siirryttiin jälleen kanootteihin ja melottiin vajaa puoli tuntia lähes virtaamatonta jokea alas-ylös. Siitä singahdettiin wetrun-osuudelle, joka aloitettiin köysirastilla, jossa piti laskeutua muutama metri paksua köyttä alas sillalta vedenrajaan leimaamaan ja siitä uiden rantaa. Sekajoukkueessa Reijo valittiin yksimielisesti uimariksi. Samalla paljastui, että yleensä aina mukana olevat MTB-hanskat olivat vaihtolaatikossa ja se kostautui hienoilla palovammoilla kumpaankin kämmeneen. Sen verran köysi luisti, että irti oli päästettävä ja tiputtauduttava jokeen. Rastinpitäjä kehuikin suoritusta päivän nopeimmaksi "laskeutumiseksi".
Wetrunin aikana joesta piti uida pariin kertaan yli, jotta vältti pitkän kiertämisen tietä pitkin. Vesi oli melko viileää, vaikka normaalisti vain yli 24 asteisessa vedessä uiva Pekkisen Timo kuvailikin sitä yllättävän lämpimäksi. Wetrunista toivuttua joukkueiden tuli kantaa kanootit melontapaikalta kilpailukeskukseen. Matka oli ehkä 400 metriä, mutta sen aikana ehti kiitellä moneen otteeseen Acronia, jonka 18,7 kg:n paino tuntui noin 40 kg:n vuokrakanootteihin verrattuna kevyeltä. Reijo urhoollisena kantoi MadRiverCanoe 31kg:n kanootin yksin hartioillaan.
Kilpailun päätti Karjaa City Run, jonka kartat saatiin vaihdossa. Lähes puolituntisen sprinttisuunnistuksen rasteja löytyi niin museoveturista kuin puista ja talojen nurkista. Todellista kilpailua sijoituksista ei enää päästy käymään, sillä miesten sarjassa pienistä eroista huolimatta joukkueita ei juuri ollut näkynyt muutamaan tuntiin. Sekasarjassa Reijon ja Anun vauhti oli jälleen kerran omaa luokkaansa ja aikaa sekasarjan reitin kiertämiseen kului 5 h 16 min. JanneH ja Jussi käyttivät miesten sarjan reittiin 5 h 29 min, kun miesten kärki veti viiden tunnin pintaan.
Monien vaihtojen ja rastien myötä leimaamisessa piti olla tarkkana, ja se aiheutti harmia monelle joukkueelle, niin myös Reijolle ja Anulle. Ensimmäistä melontaa edeltänyt rantaleima oli jäänyt rekisteröitymättä korttiin ja tuloksena kaksi pistettä sakkoa. Tulosluettelossa sija tippui viidenneksi eli niiden taakse, jotka ehtivät kiertää koko radan alle 6,5 tunnin.
Kilpasarjan taso oli muutamaan vuoteen kovimpia ja aikaerot pysyivät pieninä. Kilpailun voitti odotetusti Multisport.fin Janne Mononen ja Ville Mäkelä. Toiseksi ylsi virolainen Team Vaude Matkasport neljä minuuttia jääneenä ja kolmas oli Free Adventure kuusi minuuttia kärjen takana. JanneH:n ja Jussin vauhti oli kahdeksanneksi nopeinta ja eroa edelliseen muutama minuutti.
Kisa oli jälleen taattua Multisport cup -laatua. Maisemat olivat hienot ja reitti mielenkiintoinen. Juoksua ja suunnistusta oli aiempaan verrattuna enemmän, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Vaihtoja oli paljon ja tärkeää oli, ettei vaihdossa tehnyt mitään ylimääräistä vaan matkaa pystyi jatkamaan nopeasti. Jatkossa pitää harjoitella vielä sellaisia asioita, kuten numeroliivin ja melontaliivin pukemista juostessa.
Uutta kilpailussa oli se, että kaikkia karttoja jaettiin kaksi kappaletta ja molemmat saivat suunnistaa niin halutessaan. Pyöräilykartan toisessa kopiossa tosin mainos peitti optimaalisimman reitin, mutta onneksi suurin osa joukkueista huomasi karttojen eroavaisuuden tässä kohtaa.
Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille!
JanneH, Reijo & Anu