Lumikenkäily on herrasmiesten kuntoilulaji

Kulunut talvi on tarjonnut hyvät puitteet harrastaa todellista herrasmiesten urheilua eli lumikenkäilyä. Investointipäätös kenkien suhteen oli helppo tehdä jo marraskuussa, kun lunta alkoi tulla viime vuoden tapaan. Talven pisin lenkki tehtiin tänään viiden hengen retkikunnan voimin Pirttimäen ja Kattilan alueella.

Klo 9.00 tiistaiaamuna viisi urhoollista seikkailijaa kokoontui Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalla. Matkaan olivat lähteneet JanneS, JanneH ja Reijo sekä Avanade multisportin joukkueesta Tero ja Timo. Tarkoituksena oli taivaltaa lähes päämäärättömästi noin viiden tunnin lenkki, jonka aikana tehdä muutama köysilaskeutuminen kalliolta.

Lumikenkiä oli mukana useampaa merkkiä, osa omia ja osa vielä testissä olleita lainakenkiä. Kokojakauma oli välillä 24-30", mutta suurta eroa kantokyvyssä ei ollut pehmeässä ja kohtalaisen upottavassa lumessa. Etumiehelle eteneminen oli joka tapauksessa raskainta, kun taas takana tulevat pääsivät nauttimaan leppoisasta ulkoilusta lumisissa maisemissa.

Ensimmäiseksi suuntasimme lähes suoraan kohti Velskolan Pitkäjärveä ja sen länsirannalla sijaitsevaa Lippukalliota. Olin taktisesti jättänyt sekä kartan että kompassin kotiin ja keskityin vain etenemiseen. Myös karttaa mukana kantaneet keskittyivät välillä vain etenemiseen ja jossain vaiheessa tuntuikin jo, ettei suunta ollut ihan selvillä. Tästä tunteesta päästiin onneksi nopeasti eroon Teron ja Reijon ratkaistessa sijaintimme.

Lippukalliolla heitettiin 60 m köysi puun ympäri ja valjaat päälle. Laskeutumisen jälkeen köysi kelattiin alas ja matkaa jatkettiin valjaat päällä. Teimme epämääräisen lenkin länteen ja sen aikana laskeuduttiin kahteen otteeseen. Niistä ensimmäinen rinne oli korkea, mutta vaati pientä säätämistä köyden ja puiden kanssa. Toinen taas oli matalampi, mutta selkeämpi.

Tuplaköydellä laskeutuessa kitkaa tuntui olevan vähintäänkin riittävästi. Varsinkin kun köysi oli dynaaminen liidausköysi ja itselläni käytössä Kasin sijaan ATC, jolla pystyy laskeutumaan lyhyitä matkoja. Kenkiä vaihdettiin matkan aikana muutaman kerran ja mielipiteitä eri kengistä alkoi muodostua. Ainakin Tubbsin 24":n kengillä mäkiän nouseminen näytti kohtuullisen helpolta.

Pirttimäkeen saavuttiin vajaa 5,5 tuntia lähtöhetken jälkeen. Laskeutumisiin kului melko paljon aikaa, joten treenin kokonaisrasitus jäi matalaksi. Kuljettu matka oli lyhyt, mutta kivaa oli siitä huolimatta. Kylmä ehti kuitenkin taas tulla sormiin ja varpaisiin, joten Loppiaisrogainingissa pitänee panostaa astetta järeämpään varustukseen. Siellä tosin ei tarvinne laskeutumista harrastaa.

Jannen, Reijon ja Teron kaltainen herrasmies lumikenkäilee talvisin

Reijo näyttää mallia, miten 25 m rinne tullaan alas

JanneH

Yhteenveto vuoden 2010 kilpailuista

Kilpailukausi tiimin osalta on jo hetken aikaa ollut ohi, joten nyt on hyvä hetki vetää mennyttä vuotta yhteen. Kauteen mahtui paljon hyviä kokemuksia, onnistuneita treenejä ja kisasuorituksia sekä epäonnistumisia ja pettymyksiä. Tärkeintä tänä vuonna oli kuitenkin kerätä kokemusta tulevaisuutta varten, ja siinä onnistuttiin hyvin.

Lupus Extreme perustettiin noin vuosi sitten, kun molempien jäsenten tarpeet urheilun suhteen olivat yhtenevät. Kummallakaan ei ollut vakituista kilpailuparia, jonka sai helposti mukaan ja joka asennoitui sekä kilpailuihin että harjoitteluun samalla tavalla. Ennen tiimin perustamista olimme kilpailleet yhdessä pariin otteeseen sekä tehneet muutaman yhteistreenin. Ensimmäisen vuoden tavoitteeksi otimme pääosin pelkästään kokemuksen hankkimisen, sillä seikkailu-urheilussa sitä ei koskaan voi olla liikaa.

Vuonna 2010 tarkoituksena oli kiertää kotimaan kisoissa ja rakentaa pohjaa tulevaisuutta ja oikeita seikkailukisoja varten. Alkuvuodesta kaavaillut kilpailut ja harjoittelu saatiin vietyä läpi lähes suunnitellulla tavalla, eikä välistä jäänyt montaakaan sellaista tapahtumaa, jotka keväällä merkitsimme kalentereihin. Kokemusta tuli roppakaupalla ja lyhyet kilpailut kulkivat loppukaudesta jo rutiinilla. Kaiken kaikkiaan tämä takaa hyvän mahdollisuuden ottaa ensi vuonna askel eteenpäin, eli ulkomaan pitkiin kisoihin.

Yhdeksi kokonaisuuden kannalta tärkeäksi asiaksi muodostui myös säännöllinen yhteydenpito, jota hoidettiin lähes päivittäin sähköpostilla. Se piti ajatukset hyvin itse pääasiassa eli urheilussa, mikä osaltaan auttoi rutiinitason saavuttamista. Suorituksia käytiin tarkasti läpi ja niistä toivottavasti opittiin jotain jatkoa ajatellen. Paljon tiiviimpää ei enää yhteydenpito olisi voinut olla, mutta se oli äärettömän tärkeää kehittymisen kannalta.

Kauden TOP 3 -kilpailut

ArcticCircle24

Kauden päätapahtumaksi valittu ArcticCircle24 meni täsmälleen, kuten suunniteltiinkin. Reijon saaminen kolmanneksi jäseneksi oli erittäin onnistunut ratkaisu, sillä kuntotaso oli samaa luokkaa ja homma toimi erittäin hyvin myös silloin, kun kello ei ollut käynnissä. Sijoituksella ei itsessään ollut meille niin paljon merkitystä, vaikka kieltämättä viides sija oli sitä, mitä kilpailun taso huomioiden olikin hyvällä suorituksella saavutettavissa. Tärkeämpää oli kuitenkin ehjä ja tasainen suoritus.

Koko kilpailu oli kaikin puolin hienosti järjestetty ja puitteet parasta, mitä Suomesta löytyy. Ymmärrettävästi tällaisen kilpailun organisointi vaatii niin suuria ponnisteluja, ettei niitä talkoopohjalta voida joka vuosi järjestää. Meillä oli kuitenkin suurena etuoikeutena olla mukana ehkä hienoimmassa Suomessa koskaan järjestetyssä kilpailussa.

Kauden paras yksittäinen muistikuva löytyy AC:n 44 km:n trekin loppuvaiheilta, kun käännyttiin taas kohti etelää: oli yö ja pilvistä, mutta täysin valoisaa. Pikku hiljaa alkoi jo haukottaa ja silmä painua kiinni, eikä askelkaan tuntunut kovin kevyeltä. Kaikessa siinä fiiliksessä oli kuitenkin jotain hienoa, ja kohta päästiin pulahtamaan kylmään veteen, joka karisti unenkareet hyvin silmistä.

Kilpailun nettisivut
Tiimin video kisasta


Nopea vaihto. Kuva Anu Roininen
Hiiltomiehet Adventure

Noin 5 h mittaiset multisport-kilpailut, joissa kisailtiin, olivat kaikki erittäin hyvin järjestettyjä. Parhaiten tiimi menestyi niistä Hiiltomiehet Adventuressa, josta tuliaisina oli kolmas sija. Kilpailun taso ei kärkipään osalta päätä huimannut ja vauhti olisi tällä kertaa riittänyt jopa voittokamppailuun ilman paria turhaa virhettä. Jonkin aikaa saimme kuitenkin vetää kilpailun kärjessä, eikä sitä fiilistä ihan joka päivä koe. Virheet olivat meille aika epätyypillisiä, joten ehkä sitten suomalaiseen tyyliin pää ei kestänyt.





Kilpailun nettisivut



Patja tyhjäksi vaikka puremalla.
Kuva Mika Häkkinen


Salpaus-rogaining

Toukokuussa käyty 12 h mittainen Salpaus-rogaining jäi mieleen hyvin onnistuneena suorituksena. Tiimi pokkasi kilpailun toisen sijan ja taakse jäi muutamia koviakin joukkueita. Kulkemamme matka ei ollut pisin, mutta rastienotanta onnistunut ja suunnistus sujuvaa. Kilpailun jälkeen tuli myös pientä kalapaliikkia siitä, että olimme uineet kylmässä vedessä lyhyen matkaa järven yli. Säännöissähän tätä ei oltu kielletty, mutta ehkä seuraavalla kerralla on.

Kilpailun nettisivut


Kilpailussa oli muitakin kovia porukoita, kuten kuvan OK Finnmap.

JanneH

Rogaining harjoitus Pirttimäestä

Tiimi jatkoi edellisvuodesta tuttua tapaa tehdä ainakin yksi ”ylipitkä” lenkki joka kuukausi, tällä kertaa päädyimme käyttämään hyväksemme Miian & Tiinan keväällä 2009 12h rogaining harjoitukseen suunnittelemaa rataa, ja teimme 5 tunnin kilpailunomaisen rogaining harjoituksen Pirttimäestä.

Yleistä harjoituksesta

Koska alkuperäinen kartta oli tehty 12 tunnin rogaining harjoitukseen, oli kartalla rasteja paljon enemmän kuin mitä määrittämässämme viiden tunnin maksimiajassa ehtii millään hakemaan. Tällä kertaa päädyimme kutsumaan harjoitukseen mukaan myös lähipiiriä, ja lopulta matkaan lähdettiin kahdella tiimillä, Lupus Extreme AC24 vahvuudessa eli Janne, Janne & Reijo ja Avanade Multisport kokoonpanolla Tero & Tuomo. Päivä oli valittu n. kuukautta aiemmin, mutta koska tapana on ollut tehdä harjoitukset suunnitellun mukaisesti ilman pakkasrajoja, matkaan lähdettiin sääennusteessa luvatusta -15 asteen pakkasesta ja 10-15 sentin lumikerroksesta huolimatta.

Loppujen lopuksi sää suosi meitä ja lähdön aikaan pakkasta oli -10 astetta ja maalissa -7 astetta. Aurinkokin pilkisteli matkan aikana aina välillä.

Reittisuunnitelma

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli kiertää Pitkäjärvi vastapäivään ja hakea rastit mennen tullen reitiltä ja tarpeen mukaan hakea vielä lisää rasteja Oittaan suunnalta, mutta erinäisten laskutoimitusten jälkeen totesimme että reitin kiertäminen 5 tunnissa menee todella tiukalle ja jo pelkästään turvallisuussyistä kovalla pakkasella ei kannata lähteä tekemään pitkää kiertoa. Tämän johdosta päädyimme tekemään kierroksen Pirttimäen, Solvallan ja Brobackan suunnalla siten että tarpeen mukaan pääsisimme nopeasti takaisin autolle.

Lopputuloksena oli että omasta mielestäni yltiökonservatiivisesta reitistä päädyimme jättämään yhden rastin pois, jonka jälkiviisaana olisimme juuri ja juuri ehtineet hakea. Etenemisvauhti oli huomattavan paljon hitaampaa kuin oletin, johtuen paljolti lumesta ja vähäisistä tiesiirtymistä. Lumipeitteisellä polulla eteneminen ei ollut kovinkaan paljon nopeampaa kuin metsässä eteneminen.

Harjoituksen toteutus

Tavoittelimme mahdollisimman autenttista kilpailunomaista harjoitusta, joten mukana kannoimme "pakolliset varusteet" mukaan lukien ensiapupakkaus, varatakki, varahousut jne. Painoa repussa oli lähdössä ihan riittävästi. Nestettä (lämmintä energiajuoma-mehu sekoitusta) otin mukaan 1.6 litraa ja lopulta sitä meni matkan aikana 1.2 litraa. Mukana pikkutermarissa kannettu mustikkakeitto jäi juomatta kun en viitsinyt kaivaa sitä repusta ja söinkin lopulta matkan aikana vain yhden suklaapatukan. Reijo söi patukoita vähän enemmän ja otti muutaman energiageelin kun taas JanneH oli päättänyt testata kuinka harjoitus sujuu ilman syömättä mitään matkan aikana.

Kuljetun reitin näkee parhaiten yllä olevasta kartasta. Ensimmäisen ja oikeastaan ainoan "pummin" teimme 46 - 35 välillä kun ajauduimme hiukan turhan oikealle sen sijaan että olisimme menneet suoraan järven eteläkärkeen. Seuraavilla väleillä katselimme sitten kompassia vähän tiuhempaan tahtiin. 55:lle teimme pienen kierron tietä pitkin kun Avanaden pojat painelivat suoraan sähkölinjaa pitkin rastille, joka olikin parempi vaihtoehto. Heti seuraavalla välillä voitimme sitten useampia minuutteja kun kiersimme 34:lle tietä pitkin ja Avanade oikaisi suoraan metsän läpi. Seuraava maininnan arvoinen väli oli 40 - 51, jonka me kiersimme tietä pitkin ja Avanade kulki suoraan metsän läpi, lopputuloksena lähes sama väliaika välillä. Loppumatkasta ei tullut mitään yllätyksiä, jätimme väliin alkuperäisessä suunnitelmassa olleen rastin 29, jotta varmasti ehtisimme maaliin ajoissa. Maaliin tulimme ajassa 4:50 ja kuljettua matkaa oli takana n. 26 km. Vaikka keskivauhti oli kohtuullisen hidas km/h mitattuna, oma keskisyke oli PK-alueen ylärajoilla, johtuen maaston raskaudesta. Tulipa taas kerran todistettua että talvella etenemisvauhdit metsässä ovat jotain ihan muuta kuin kesällä. Harjoitus oli erittäin hyvä ja oli hieno edetä metsässä hyvässä porukassa. Voiton nuorten poikien sarjassa otti tällä kertaa Lupus Extreme ja vähän vanhempien poikien sarjan voitti Avanade Multisport.

Varusteista

Talvella varusteet näyttelevät varsin oleellista osaa suorituksessa, oma mottoni on mieluummin pukea vähän liikaa kuin liian vähän. Viime talven pitkien lenkkien oppeja hyväksikäyttäen tälläkin kertaa päällä oli kerrasto ja parit trikoot ja yläpäässä kerrasto, paita, fleece ja takki ja tietty parit hanskat päällekkäin. Alussa oli jopa vähän turhan kuuma mutta lopulta lämpö tasoittui hyvin eikä matkalla ollut muita ongelmia kuin lopussa kylmät varpaat. Jalkineina oli Icebugin Goretex nastalenkkarit, jotka imaisivat jossain kolmen tunnin kohdalla suo ylityksellä vähän vettä. Tällaiseen 5 tunnin lyhyeen suoritukseen nuo olivat ihan hyvät, mutta pidempiin harjoituksiin -10 asteen pakkasessa harkitsen kyllä vahvasti kunnon pitkävartisia vaelluskenkiä.

Treenimahdollisuuksia joulu-tammikuussa

Itsenäisyyspäivänä on hyvä mahdollisuus treenailla Avanade Multisportin järjestämässä yhteistreenissä, lisätietoja täältä. Valitettavasti Lupus Extreme joutuu jättämään ko. treenin väliin Lapin leirin ja muutto/remonttikiireiden johdosta, mutta varmasti käymme Avanaden reitin myöhemmin tämän talven aikana kokeilemassa.

Loppiaisena järjestetään jo perinteinen Loppiaisrogaining harjoitus Kirkkonummen suunnalla Miian ja Tiinan toimesta. Hinta/laatu suhde on varmasti parasta mitä tässä maassa on tarjolla, ja tiedossa on kylmää kyytiä lumipenkassa 8 tuntia. Mikä voisi olla tuota parempi tapa viettää loppiaista?

JanneS

Lokakuun harjoitteluraportti

Lokakuun harjoittelu kulki tiimin jäsenillä hyvin erilaisia polkuja. Siinä, missä JanneS keskittyi Mammutin kesyttämiseen ja juoksuun, JanneH vietti ylimenokautta, jonka aikana lepo korostui sairastelun myötä turhankin paljon.

JanneS:
Lokakuun harjoittelu sujui omalta osaltani loistavasti, kokonaistuntimäärä pysyi hyvin kohtuullisena hieman päälle 30 tuntina mutta laatua tuli sitten sitäkin enemmän. Työmatkapyöräilyjen osuus väheni työkuvioiden muuttumisen johdosta ja valtaosa kuukauden treenistä olikin juoksua, yhteensä n. 20 tuntia ja vähän vajaa pari sataa kilometriä, joka on määränä yli tuplat normaaliin kuukauteen verrattuna.

Lokakuun harjoitukset palvelivat vain ja ainoastaan mammuttia, kuten alunperin suunnittelinkin. Mukaan mahtui yhteensä 3 pidempää lenkkiä kahden ja kolmen tunnin välille, useita tunnnin lenkkejä ja sitten tietysti kauden päättänyt mammuttimaraton. Yhden pitkän polkujuoksuharjoituksen tein hyvän ystäväni kanssa Nokian metsissä ja kaksi muuta pitkää lenkkiä palvelivat suunnitteilla olevan yhteistreenin maastonkartoitusta. Juoksin käytännössä suunnitteilla olevan treenin pyöräosuudet ja yhteismatkaksi tuli n. 50 kilometriä. Suunnistusosuudet (2 x 7km) täytyy vielä käydä kartoittamassa. Todennäköisesti yhteistreeni järjestetään vasta lumien sulettua ennen ensimmäisiä kisoja, joten aikaa on vielä runsaasti viilata reittiä kuntoon.

Marraskuussa vietän hyvin ansaittua ylimenokautta, tosin käytännössä treenailu varmaan jatkunee aika samanmoisena kuin aiemminkin. Nyt viikon tauon jälkeen takana on seinäkiipeilyä ja ensi viikon ohjelmassa kickbikella töihin menoa, juoksua ja työmatkapyöräilyä. Marraskuun lopulle on suunnitteilla tiimin yhteislenkki, alustavasti suunnitelmana on tehdä joku n. 5 tuntinen metsälenkki juosten/suunnistaen virtuaalirastien avittamana Pirttimäen suunnalla.

JanneH:
Omalta osaltani lokakuu puolestaan meni ammattitermejä käyttäen täydellisesti päin persettä. Alkukuussa tuli kai jotain tehtyäkin, mutta puolessa välissä kuuta iski flunssa, joka jatkui sitkästi marraskuun puolelle. Lihaskivut, kuumeilu, päänsärky ja tukkoisuus vaativat lopulta antibioottikuurin poistuakseen. Burana ja Panadol hot tulivat osaksi päivittäistä ruokavalioa, ja jos jonain päivänä tuntui hyvältä, oli olo seuraavana päivänä taas entistä heikompi.

Jos jotain positiivista hommasta hakee, niin sairastelu ajoittuu parhaaseen mahdolliseen aikaan vuodesta. Alkukuusta tehdyt pari juoksulenkkiä osoittivat, että maraton kulkisi kilpailukauden aikana treenilenkilläkin noin 3,5 tunnin paikkeille, joten peruskunto on ollut kohtalainen. Raatojuoksusta tuli kuitenkin aikamoinen pohjanoteeraus, eli kai tuollainen tauko jotain tekee kunnolle.

Marraskuussa olisi tarkoitus aloittaa pohjakunnon rakentaminen ensi kauden tavoitteita silmällä pitäen. Juoksua lisätään viikkoon 2-3 lenkin verran, ja lihaskuntotreeniä pyritään tekemään säännöllisesti. Pientä huolenaihetta valitettavasti aiheuttaa Raatojuoksussa tullut juoksijanpolvi, mutta jos ei viikossa Buranalla, kylmällä ja venyttelyllä lähde, pitää käydä taas hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Näissä harrastuksissa saisi olla ihan jatkuva resepti tulehduskipulääkkeisiin.

Todellinen Raatojuoksu

JanneH käväisi ylimenokauden ja antibioottikuurin jälkimainingeissa juoksemassa Sipoossa Raatojuoksun 20 km lauantaina. Kolmen viikon sairastelu ja treenitauko olivat tehneet tehtävänsä, ja meno oli sitä myötä täyttä tuskaa alusta loppuun.

Perinteisesti suunnistuskauden päättävä Raatojuoksu oli laitettu kesällä kalenteriin, eikä tapahtumaa malttanut jättää väliin, vaikka tiedossa oli, ettei meno olisi kovinkaan herkkää. Edellisestä treenistä oli aikaa kolmisen viikkoa ja keskiviikkona aloitettu antibioottikuuri flunssan taltuttamiseen päällä.

Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo autolla ennen starttia, kun huomasin suunnistuskengistä unohtuneen pohjalliset kotiin. Jalassa kenkä tuntui kuitenkin ihan hyvältä, mitä nyt nastat vähän jalkapohjassa tuntuivat, enkä viitsinyt investoida uusiin kenkiin, joita oli myynnissä kilpailukeskuksessa.

Startista matkaa K-pisteelle oli puolisen kilometriä ja se mentiin käytännössä urku auki. Ensimmäinen rastiväli oli kolmisen kilometriä ja siitä suuren osan sai juosta tietä, kun lähti vähän kiertämään. Jo tieosuudella kävi selväksi, että tossu ei kulje, kun porukkaa paineli ohi jatkuvalla syötöllä. Vielä pieni typerä reitinvalinnan muutos liian myöhään vei ennen rastia ylimääräistä aikaa ehkä minuutin tai kahden verran.

Ensimmäiset neljä rastia olivat putkiosuutta, joiden jälkeen tehtiin erimittaisia perhoslenkkejä ja niiden sisällä lisää perhoslenkkejä. Oikea rastijärjestys piti katsoa aika tarkkaan. Suunnistuksellisesti kuitenkin eteneminen oli helppoa, sillä muista metsässäliikkujista sai apua eikä varsinaisia pummeja tullut kuin nimeksi.

Ilman pohjallisia suunnistuskengät näemmä menettävät kaiken sivutuen, joten metsässä juokseminen oli yhtä tuskaa. Nilkkoihin sattui aina jalan osuessa maahan ja välillä piti jopa kävellä sen takia. Suo-osuuksilla oli onneksi hyvä jäähdytellä nilkkoja jääkylmässä vedessä. Hakkuuaukeilla oli kaikkein vaikeinta ja tuntui kuin olisi ollut humalassa, sillä aika usein askel petti kokonaan alta. Mahtoi eteneminen näyttää aika typerältä, eikä sitä vaikutelmaa poistanut valitsemani sinivalkoinen vaakaraidoitettu suunnistusasu, jonka kuuluttajatkin noteerasivat tullessani maalisuoralla.

Noin tunnin juoksemisen jälkeen tuntui siltä, että tänään voisi vaikka keskeyttääkin. Maalialueelle oli kuitenkin niin pitkä matka, että lykkäsin päätöstä aina vaan eteenpäin. Loppua kohti jalat alkoivat muuttua todella tönköiksi ja kieltämättä oli aika inhottava fiilis, kun ei tielläkään jaksanut oikein juosta. Kevyttä töpöttelyä sitten mentiin, vaikka kuinka olisi halunnut lisätä vauhtia. Silminnäkijähavainnot myös kertoivat, ettei maalisuorassa "juoksu" enää näyttänyt kovinkaan irtonaiselta.

Kaiken kaikkiaan reissuun meni aikaa yli 3.07 ja suoritus oli jotain huonon ja surkean väliltä. Yllättävän paljon kunto voi laskea kolmessa viikossa, kun on tekemättä mitään ja sairastaa. Harjoituslenkeilläkin lokakuun alussa juoksuvauhti oli parempaa ja sykkeet selvästi alempana. Pahinta kuitenkin oli se, että vasempaan polveen kehkeytyi joku juoksijan polven tyylinen kipu, mikä vaatinee taas muutamia viikkoja parantelua.

Monia tuttuja näytti olevan mukana ja useat heistä onnistuivat hyvin tai erinomaisesti, joten onnittelut heille siitä. Ensi vuonna taas uudestaan.

JanneH

Mammuttímaraton 2010

Mammuttimaraton 2010 kisaraportti

JanneS:n kauden päätöskisan matkaksi tuli ennakkokaavailuista poiketen mammuttimaraton soolona. Kisa sujui odotusten mukaisesti ilman hampaat irvessä vääntämistä syksyisestä ja märästä Kytäjän maastosta nauttien. Matkaa tuli lopulta hiukan vajaa 70km ja aikaa tähän hauskuuteen meni reilut kymmenen tuntia.

Matkan arvontaa

JanneH:n jäätyä kisasta flunssan takia sivuun päätin lähteä soolona liikkeelle. Viime hetken järkiintymisen seurauksena perjantaina iltapäivällä aloin kuitenkin miettiä jaksaisinko itseäni sen 14+ tuntia mitä marssiin väkisinkin menisi, vaikka toki yleensä pidänkin omasta seurastani. Printtailin varalle maratonille yhden lisäkartan ja katsoin reitin nopeasti lävitse, lopullisen päätöksen tein vasta ilmoittautuessa.

Hetki hetkeltä startin lähestyessä maraton tuntui paremmalta ratkaisulta, eikä vähiten siksi että reitin puolesta siinä pääsi lähes suoraan Kytäjän-Usmin maastoon kun marssilla alussa oli useampia 1-2 tunnin rastivälejä jotka olisi järkevintä mennä pitkälle teitä pitkin. Ratkaisu osoittautui hyväksi, lopussa oli sellainen tunne että fyysisesti voimia oli vielä hyvin jäljellä mutta henkisesti alkoi kyllästyttää yksin eteneminen loppupuolella sateessa ja sumussa tarpoessa, hatun nosto täältä runtun ja marssin soolosarjalaisille.

Alkuvalmistelut

Alkuvalmisteluja mammuttiin tuli tehtyä noin kuukauden ajan, käytännössä tarkoittaen kolmea pitkää lenkkiä ja juoksumäärän lisäämistä muutenkin ohjelmassa, ja lisäksi jalkojen rasvausta iltaisin. Valmistelut olivat ilmeisen onnistuneet koska jalat jaksoivat hyvin ja rakkoja oli jalkapohjissa reissun jälkeen nolla.

Kisan kulku

Strategiana oli aggressiivinen oikomistaktiikka, koska tiedossa oli että jalalla en ultrajuoksijoille pärjää. Startissa koko porukka lähti yhtä matkaa isoa tietä oikean kautta R1:lle (Kaveton) eikä oma pokka riittänyt lähtemään vasemman kautta joka olisi ollut muutaman sata metriä lyhyempi mutta huomattavan paljon riskisempi vaihtoehto. Matkalla R1:lle vanhan tutun Cokersin vauhti osui hyvin oman vauhdin kanssa yhteen ja päädyimme sitten menemään yhdessä R14:lle (Vaivero) asti. R1:lta oioimme järven eteläkärkeen mutta päädyimme metsäkoneen uralle jota seurasimme hieman turhan pitkälle ja pummia tuli pari-kolme sataa metriä. R4:lta (Hirvijärvi) oikominen R4.1:lle (Peijakkaanmäki) onnistui sitten täysin nappiin, menimme pellon laitassa menevää tietä joka lopulta jatkui urana Vähäjärven pohjoispuolta pellolle, jonka kiltisti kiersimme. R4.1:ltä olin katsonut reitin R6:lle (Retkioja) perjantaina iltapäivällä nopeasti siten että Paalijärven eteläpuolelta pääsee hyvin läpi isolle tielle, reitti sinänsä oli ihan ok, koska koko matkan oli ihan kuljettavaa uraa, mutta jälkikäteen mietin että Paalijärven kierto pohjoiskautta isoa tietä olisi kyllä varmaan ollut nopeampi. En huomannut edes tuota vaihtoehtoa kun tätä väliä katselin vähän ennen kisapaikalle lähtöä.

Kiiskilammella päätimme tehdä nopean sakkokierroksen, koska "uintirastiin" olisi mennyt aikaa kaikkien vaatteiden poisottamisessa ja pukemisessa ja muussa säädössä, ja koska olen muutaman kerran päässyt läheltä näkemään romahtamisen keväisen vesistönylityksen jälkeen, joka omalta osaltaan hidastaa etenemistä huomattavasti seuraavan tunnin ajan. Ero sakkolenkkiin ja uintirastiin menevässä ajassa oli niin pieni että rationaalisesti ajatellen ei kannattanut ottaa riskiä.

Kiiskilammelta lähdimme vielä ihan hyvällä sykkeellä liikkeelle, mutta jossain Iso-Karhun (R9) ja Ali-Mattilan välillä (R10) "tiimin" vauhti alkoi selvästi hidastua. Vaiveron (R14) jälkeen totesimme sitten Cokersin kanssa että nyt vauhdit ovat sen verran eriparia että parempi molempien lähteä omille teilleen. Mukavan seurassa vietetyn viiden tunnin jälkeen lähdin sitten kiskomaan soolona eteenpäin, lähes ainoan oikomispaikan ennen viimeisiä rastevälejä käytin Usminjärveltä (R17) lähtiessä ja menin rantoja pitkin Kytäjän-Usmin ulkoilualueen rajalle.

Kytäjän-Usmin paluureitti oli aika paljon haastavampi kuin menomatka. Yleisesti ottaen retkikartta.fi palvelusta printtaamillani kartoilla ei tehnyt siellä yhtään mitään, osa alueen poluista puuttui niistä kokonaan ja olin täysin opasteiden ja kompassin varassa. Piilolammelta lähtiessä arvoin hetken mistä oikea polku löytyy ja onnistuin sitten vähän jälkeen lähtemään Kytäjä-Usmin ulkoilualueen kartasta puuttuvaa tietä liian aikaisin pohjoiseen, 7 minuutin taivalluksen jälkeen tajusin olevani väärässä paikassa ja juoksin kiukulla 4:ssä minuutissa takaisin reitille. Tässä kohtaa oli todennäköisesti tämän kisan pohjatunnelmat omalta osaltani, edessä vielä kolmasosa reitistä ja koko ajan satoi vettä enkä ollut nähnyt postinjakajan lisäksi ketään pariin tuntiin. Tiedossa oli myös että edellä menevät ovat sen verran kaukana etten heitä jalalla kiinni saa ja takana ei ollut ketään tulossa lähimainkaan. Muuten olo oli kyllä ihan ok, en hetkeäkään epäillyt ettenkö jaksaisi maaliin asti, mutta aika yksinäistä tuo pimeässä taivallus oli. Viimeiset viisi tuntia tuntuivat noin kolme kertaa pidemmältä ajalta kuin ekat viisi tuntia.

Loppumatkassa Suolijärven (R20) rastia jouduin etsiskelemään hetkisen kun meinasi usko loppua että polku vie oikeaan paikkaan kun mukana olevista kartoista ei pystynyt päättelemään yhtään missä päin kyseistä rantaa/niemeä olin. Viimeisellä rastivälillä menin karttaan merkittyä polkua ehkä kaksikymmentä metriä kun eksyin tältä "polulta" ja päätin ottaa suunnan länteen lähimmälle tielle. Muutoin lopussa ei mitään dramatiikkaa ollut, aika kävi vähän tylsäksi ja juoksin oikeastaan vain siksi että pääsisin pois metsästä. Olo oli maalissa sellainen että fyysisesti olisi ollut voimia vielä jatkaa, mutta ihan mukavaa oli päästä saunaan ja syömään.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, luotettavan ja tutun parin kanssa koko reissu olisi ollut vielä paljon mukavampi. Hyvä kauden päätös ja lopputuloksena ilmeisesti maratonin neljäs tila, jos sillä nyt mitään merkitystä näissä koitoksissa on. Ensi vuonna tavoitteena sitten marssi. Nyt matkaa kertyi loggeriin 68 km + Kiiskilammen kierto eli yhteensä vähän vajaa 70km, jossa 1.5 km pummeja ja joitakin oikopaikkoja joita en sitten lopussa enää viitsinyt lähteä yrittämään. Hyvin järjestetty tapahtuma jota voi suositella muillekin.

Vaatetus ja varusteet

Vaatetuksen ja varusteet valitsin tutuista useamman kerran testatuista välineistä. Vaikka sadetta oli luvassa laitoin päälle teknisen t-paidan, irtohihat, ohuen kuoritakin joka pitää vähän tuulta, kaulaan buffin, päähän juoksupipon, windstopper hanskat, jalkaan juoksukalsarit, pitkät kompressio juoksusukat, 3/4 trikoot, suunnistustrikoot, vanhat reikäiset Salomonin Speedcross 2:t ja Inovin lyhyet gaiterit. Mikään vaatekappale ei pitänyt vettä mutta pysyin silti lämpimänä enkä matkalla ottanut pois tai lisännyt mitään, mitä nyt alkupuolella hanskoja pidin pois vähän aikaa.

Ruokapuoli ei sitten onnistunutkaan ihan yhtä hyvin, syötävää oli (taas) ihan liikaa ja kannoin lähemmäs kilon ylimääräistä mukana. Lopulta söin koko reissun aikana 2 banaania, 2 suklaapatukkaa, ehkä 100-150g karkki-sipsi sekoitusta ja 300g nakkeja. Mukana oli näiden lisäksi 2 x suklaapatukoita, 3 x 100g geelejä, karkkia n. 3 krt enemmän kuin söin ja pari lihistä joista haukkasin yhden haukkauksen ja totesin että jätän lihikset jatkossa JanneH:lle. Pitäisi varmaan ottaa pienempi reppu ettei olisi tilaa kaikelle ylimääräiselle ruoalle.

Nestettä meni lopulta kaksi litraa jotka otin alussa mukaan. Tein vielä hölmön virheen kun täytin tyhjään juomapussiin Kiiskilammilla toisella kerralla käydessä litran vettä ja kaadoin mukaan liikaa energiajuomajauhetta. Seurauksena oli ihan liian väkevää juomaa joka aiheutti sen että vatsa alkoi kramppailla viimeisen kahden tunnin aikana ja meninkin sen sitten ilman juomia. Valitettavasti mukana oli uusi Sourcen juomapussi jota ei pysty tyhjentämään kuten tuon vanhan mallin eli imaisemalla nesteen liikkeelle ja valuttaen sen pois. Toki ko. pussi ei myöskään vuoda, vaikka ottaisi letkun lennossa irti, joka on ihan mukava juttu. Joskus taannoin nimittäin huomasin lähdössä että selkä on märkä kun juomapussi oli vuotanut, onneksi silloin oli kesä.

Jatkosuunnitelmat

Tästä alkoikin sitten ylimenokausi ja ensi viikolla en taida tehdä yhtään mitään. Marraskuun lopulla voisi miettiä sitten ensi kautta ja mihin kisoihin lähtisi. Eilen kyllä tuli jo kutsu Loppiaisrogainingin tapahtumaan Kirkkonummella, joka on ehdottomasti listalla ja jota voin vilpittömästi suositella kaikille kestävyysurheilun ystäville, joita olettaisin lukijoiden joukossa olevan.

Tarkempi reitti täällä

JanneS

JanneS soolona Mammuttimarssiin

Tiimi kokee viimehetken heikennyksen muonavahvuuteen, kun JanneH:n jo kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa estää osallistumisen Mammuttimarssiin. Maanantaina jo parempaan suuntaan edennyt yskä ja tukkoisuus ovat saaneet seurakseen kuumeilua ja lihassärkyä. Katse on siis jo käännetty seuraavan viikon Raatojuoksuun, jonne toivottavasti on mahdollisuus osallistua.

JanneS kuitenkin kovana jätkänä ajatteli tempaista reissun läpi ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Ja eiköhän metsästä matkaseuraakin löydy, jolloin koko matkaa ei tarvitse yksin kulkea. Kuljettava reitti on pääosin suunniteltu, sentinpaksuinen pumaska karttoja tulostettu ja ruoka- sekä juomapuoli suunniteltu. Starttiin on aikaa vielä melkein 28 tuntia, joten tankkaus on kiivaimmillaan.

Paluu Kytäjälle

Syksyn viimeinen yhteinen kilpailu Mammuttimarssi rykäistään ensi perjantaina Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla. Hyvinkään Kytältä starttaava reitti kiertää noin 100 km lenkin pohjoiseen, ja tämä matka edetään yksinomaan jalan. Kytäjän maastoissa kilpailtiin kesäkuussa myös Jukolan viesti.

Mammuttimarssi järjestetään tänä vuonna viidettä kertaa peräkkäin. Tapahtuma on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja tällä kertaa sarjoja on peräti neljä viimevuotisen kahden ja sitä aiempien yhden sijaan. Pääsarjana on kuitenkin pysynyt itse marssisarja, jonka mitta on noin 100 km. Kaikkein kovimmat pojat ja tytöt osallistuvat Mammuttiruntuun, jossa matka on peräti 140-150 km. Muut kaksi sarjaa ovat pituudeltaan noin 30 ja 60 km.

Mistään kevyestä hilpaisusta touhussa ei ole kyse, sillä aktiviteetti tapahtuu yöaikaan, eli luvassa on pitkän matkan lisäksi pimeää ja kylmää sekä todennäköisesti märkää. Kuten järjestäjä on todennut, Mammuttimarssi ei ole mikään kansanhölkkä. Luulot otetaan pois viimeistään tehtävärastilla, jolla luvassa on hieman mukauteltua waterboardingia. Siinä maassamakaavien kilpailijoiden päälle kaadetaan kylmää vettä, mikä saattaa entisestään hankaloittaa etenemistä säkkipimeässä metsässä. Alkuperäistä jenkkien harrastamaa waterboarding-tekniikkaa presidentti Bushin neuvonantaja Karl Rove kuvaili näin: ’Waterboarding ei ole kidutusta. Se on vain tehokas tapa murtaa kuulusteltavan tahto.’

Kilpailun kartat kilpailijat hankkivat itse, eikä karttojen käyttöä ole rajoitettu millään tavalla. Mahdollista on siis ottaa useita eri karttoja, joiden mittakaava riippuu kuljettavan kohdan vaatimasta suunnistustarkkuudesta. Rastipisteet on nähtävillä kilpailun sivuilla muutamaa päivää ennen starttia, joten reitin pääsee suunnittelemaan hyvin etukäteen. Pääasiassa matka edetään teitä ja polkuja pitkin, mutta mukaan mahtuu myös niin halutessaan suunnistusta metsän halki.

Alun perin tiimi päätti osallistua tapahtumaan lähinnä hauskanpitomielessä, mutta tarkemmin asiaa ajatellen reissua on vaikea mieltää hauskanpidoksi. Samaan aikaan kun voisi esimerkiksi viettää iltaa isolla kirkolla jossakin ravintolassa tai kotona kahden lakanan välissä. Niinpä kilpailu otetaan siis ihan tosissaan ja onhan se pakkokin ottaa, mikäli mielii maaliin. Itse asiassa Mammuttimarssi on tiimille kauden pisin yhtäjaksoinen jalan edettävä häppeningi. Tulostavoitteita sen sijaan ei niinkään ole, sillä muiden joukkueiden kuntotaso ei ole täysin tiedossa. Mukana on muutamia kilpakumppaneita joistakin rogaining-karkeloista, mutta myös entuudestaan täysin tuntemattomia ryhmittymiä on paljon.

Täysin parhaassa iskussa tiimi ei matkaan pääse, sillä tätä kirjoittaessa allekirjoittanutta vaivaa edelleen jo noin viikon kestänyt flunssa. Parantumisesta ei vielä kovinkaan merkkittäviä viitteitä ole saatu, mutta perjantain kaltaista tukkoisuutta ei onneksi enää ole. Usko siihen, että kilpailuhetkellä ollaan jo terveitä, on kova. Huhut kuitenkin kertovat, että JanneS on treenannut lokakuun ajan hyvin, joten siellä suunnalla pullat ovat paremmin uunissa ja meikäläinen voi tyytyä lähinnä seurailemaan.

Raporttia luvassa kilpailun jälkeen, joten kannattaa olla kuulolla.

JanneH

Keho ja mieli kuntoon ylimenokaudella

Harjoittelun jaksottaminen tehokkaisiin ja kevyihin viikkoihin on yksi kehittävän harjoittelun perusperiaatteista. Rytmitystä on tehtävä myös vuositasolla, jolloin vuosi jakautuu karkeasti peruskuntokauteen, kilpailuihin valmistavaan jaksoon, kilpailukauteen sekä ylimenokauteen, joka pääasiassa kesälajeja harrastavalle ajoittuu syksyyn.

Ylimenokauden tarkoituksena on muun muassa antaa kropan palautua vuoden rasituksista ja lisätä motivaatiota. Huippu-urheilijalle sillä on yhtä tärkeä merkitys harjoittelun jaksottamisessa kuin muillakin vuoden treenijaksoilla. Myös tavallisen kuntoilijan, kuten allekirjoittaneen, on hyvä pitää vuoden aikana yksi selvästi kevyempi jakso, jottei säännöllinen harjoittelu pääse aiheuttamaan pidempää väsymistilaa. Ylimenokausi voi olla esimerkiksi kevyempi kuukausi, jonka aikana ei ole tarpeellista harjoitella päivittäin eikä varsinkaan rasittaa kroppaa tehotreeneillä.

Kun normaalisti lähes jokainen päivä pitää sisällään jonkinasteisen liikuntasuorituksen, tuntuu jo neljän päivän tauko siltä, ettei ole liikkunut ikuisuuksiin. Oloon tottuu valitettavan nopeasti, sillä ihminen on pohjimmiltaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Tästä syystä on myös oltava hereillä, jottei liiallinen laakereillalepäily jää tavaksi. Seuraavan kuukauden alusta lähtien töihin ei enää mennäkään lämpimällä autolla, vaan herätään puoli tuntia aikaisemmin pimeässä ja kylmässä tehtävää aamulenkkiä varten. Urheilua ei siis pidä unohtaa, vaikkei sitä ahkerasti joka päivä teekään.

Kevyempi kuukausi on hyvä aika nauttia urheilusta ja unohtaa tavoittellisuus hetkeksi. Eri lajien tekniikkaa pystyy treenaamaan mukavasti ja satunnaisia reippaampiakin suorituksia voi tehdä. Peliliike olisi kuitenkin ehkä ollut jättää juoksematta yli 2,5 tuntia Paloheinän pururataa, sillä pari päivää lenkin jälkeen edes portaiden kävely ei onnistu. Toisaalta nyt jalat saavat parantua rauhassa, kun seuraavalla lenkille ei ole kiire.

Ja jos kerran vuodessa pitää olla flunssassa, niin mieluiten nyt, kun ei tarvitse stressata väliin jääneillä treeneillä. Tuskin kuitenkaan on sattumaa, että flunssa iskee juuri silloin, kun kroppaa ei rasiteta. Yhtä lailla tämä tapahtuu usein ennen tärkeää kilpailua olevalla kevennysjaksolla.

Marraskuussa taas painetaan, mutta siihen asti keskitytään palautteluun. Välissä tosin heitetään vielä Mammuttimarssi, mutta se on sitten toinen juttu.

JanneH

Treeni maittaa syksylläkin

Vaikka syksy on pitkällä, on treenimotivaatiota löytynyt paremmin kuin hyvin. Tässä vaiheessa kautta on myös hyvä keskittyä eri lajien tekniikan hiomiseen selkeän mättämisen sijaan. Hyviä tekniikkatreenejä tarjoavia lajeja ovat muun muassa seinäkiipeily, melonta ja maastopyöräily.

Lauantaiaamuna tiimi kävi jo lähes tuttuun tapaan kiipeilemässä Tapanilassa Helsingin kiipeilykeskuksessa. Pikku hiljaa alkavat kulkea jo sellaisetkin seinät, joita ei vähän aikaa sitten kuvitellutkaan pääsevänsä. Samalla tulee oltua tekemisissä köyden kanssa, mitä onkin syytä treenailla ennen kuin osallistuu pidempiin seikkailukisoihin ulkomailla. Lajissa on kuitenkin vielä rutkasti opittavaa, ja haasteita tulee riittämään jatkossakin niin paljon kuin ehtii käydä.

Sunnuntaina JanneS kävi heittämässä juoksulenkin Espoon metsissä ja ulkoiluteillä. Reilu 20 km pitkä treeni toimii hyvänä valmistautumisena kuun lopussa taivallettavaan Mammuttimarssiin, jossa edessä on n. 100 km rypistys. Lähes höyhenen kevyellä askelluksella kulkenut pinkaisu ei suinkaan ollut kuun ainoa pitkä lenkki, sillä edellisenä viikonloppuna Nokian metsät tulivat tutuiksi 2,5 tunnin edestä ja ensi viikonloppuna on tiedossa lähemmäs 3h metsäjuoksua jossain päin Espoota.

JanneH puolestaan yritti sunnuntaina pysyä Roinisen Reijon perässä fillarilla. Oittaalta lähtenyt ja sinne palannut ulkoilu pyöri Brobackan, Pirttimäen ja Luukin alueilla. Kaikkia reitin polkuja ei kartasta löytynyt, eikä aina tuntunut löytyvän metsistäkään. Välillä tuutattiin turhankin pitkä matka asvalttia, mutta pääosa kilometreistä tuli hiekkapintaisilta reiteiltä. Teknisiä polkuja osui matkalle sopivasti ja JanneH vetikin yhdessä kivikossa näyttävästi keulan kautta ympäri.

Myös säät ovat hellineet ja monena päivänä on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta. Tämän viikonlopun lenkit osuivat valitettavasti pilviseen sääikkunaan, mutta se ei menoa haitannut. Auringonpaiste olisi lähinnä kruunannut muuten erittäin onnistuneet harjoitukset.

Treenit jatkuvat luonnollisesti taas maanantaina.

Syyskuun harjoitteluraportti

Kesä- ja kisakausi saatiin virallisesti päätökseen syyskuussa ja edessä on enää Mammuttimarssi, joka yhtenä vuoden raskaimmista koitoksista otetaan kuitenkin ihan fiilistelyn kannalta. Syyskuun aikana treenejä kertyi normaaliin tapaan.

JanneH:

Syyskuussa harjoitustunteja kertyi vähän yli 45, mikä vastasi kesän kuukausittaisia harjoitusmääriä. X-Kaato oli kuukauden ainoa kilpailu, joten harjoitukset pystyi rytmittämään hyvin sen mukaan. Kuun ensimmäinen viikko toimi vielä palauttelulle elokuun lopusta, mutta sen jälkeen mentiin kaksi viikkoa suhteellisen hyvillä tehoilla. Tämän jälkeen oli taas muutama päivä kevyempää ennen X-Kaatoa, josta eteenpäin urheilu on ollut lähinnä palauttavaa.

Kuukauden aikana oli pari useamman tunnin treeniä, jotka keskittyivät tiimin järjestämän yhteistreenin ympärille. Ensin tehtiin maastotyötä, sitten vedettiin treeni ja seuraavana viikonloppuna vielä kierrettiin reittiä kertauksen vuoksi fillarilla.

Juoksua osui kuukauteen hiukan tavanomaista enemmän, tosin määrät ovat edelleet olleet turhan maltillisia. Tossu kuitenkin liikkui kohtalaisesti siitä päätellen, että yhdellä lenkillä ohittamani juoksija luuli minua Petteri Muukkoseksi. Ulkonäössä on niin vähän yhteneväisyyttä, että erehdyksen oli pakko johtua askeleen keveydestä. Tosin cooperin testissä Herttoniemen urheilukentällä vesisateessa kulki saman verran, kuin muinoin armeija-aikaan Haminassa, vaikka joitain treenejä on sen jälkeen tehtykin.

Uutuutena ohjelmistossa oli kickbikellä potkuttelu, joka osoittautui niin hyväksi treeniksi, että kyseisen laitteen hankkiminen tulee olemaan syksyn tärkeimpiä varusteostoksia. Myös seinäkiipeilyä käytiin taas kokeilemassa ja toteamassa, eivätkä fysiikan lait olleet muuttuneet edellisen kerran jälkeen, sillä yhtä vastustamattomasti maa veti edelleen puoleensa.

Lokakuun aikana on tarkoitus ottaa rennosti ja palautua kauden treeneistä ja kilpailuista ikään kuin ylimenokauden merkeissä. Kiipeilyä ja kajakkimelontaa olisi ainakin tarkoitus harrastaa kerran viikossa, sekä kokeilla heittää pari pidempää juoksulenkkiä ennen kuun lopussa käytävää Mammuttimarssia. Kuukauden aikana VK-lenkkien määrä tulee olemaan rajallinen.

JanneS:

Kausi alkaa olla lopuillaan, mutta koska treenimotivaatio on vieläkin korkealla aloitan ylimenokauden vasta Mammuttimarssin jälkeen. Nyt kun kisoja on vähemmän, on mukava kun voi keskittyä treenaamiseen. Syyskuussa treeniä tuli yhteensä aika lailla tavoitteen mukaisesti noin 40 tuntia. Pitkiä treenejä X-Kaadon lisäksi tuli tiimin 5 tunnin suunnistus/MTB yhteisharjoitus yöllä ja yksi pitkä maantiepyörälenkki.

Muilta osin tuli treenattua aika paljon kickbikea, jonka aluksi vuokrasin ja sen osoittauduttua varsin tehokkaaksi harjoitusvälineeksi ostin laitteen itselleni. Aluksi pohkeet pamahtivat ihan jumiin lenkin jälkeen mutta nyt homma alkaa jo sujua. Kickbike sopii todella hyvin omaan arkirytmiin, vaikkei olisi aikaa juosta töihin aamulla niin voin napata kickbiken, jolla saan paljon tehokkaamman treenin kuin pyörällä mutta silti aikaa ei mene kuin se reilu 5 minuuttia kauemmin – ja treenin pystyy tekemään molempiin suuntiin, kun juoksen yleensä vain toiseen suuntaan. Matka-ajat ovat olleet ainakin itselläni aika lähellä niitä aikoja joita kesällä menee rullaluistimilla. Varmaan noista ajoista vielä muutaman minuutin saa puristettua pois kun oppii tekniikan paremmin. Syksymmällä on suunnitelmissa hiukan pidempi lenkki kickbikella, mitä se sitten tarkoittaa suoritusaikana jää nähtäväksi. Lisätietoja kickbiken testauksesta/vuokrauksesta/ostosta saa täältä.

Erittäin positiivisena uutisena fysioterapeutti löysi jalasta vikaa ja nyt on sovittu sellaiset jumppaliikkeet, joilla jalan liikeradat pitäisi saada toimimaan myös tehotreenissä (ja sen jälkeen). X-Kaato rytmitti kuukautta siten, että kovaa tehoa en vieläkään päässyt tekemään juosten mutta nyt on toiveissa että muutaman kovankin lenkin ehtisi vielä saada alle tälle kaudelle.

Lokakuun treenaus tähtää vain ja ainoastaan kauden päätökseen Mammuttimarssiin. Suunnitelmissa on lisätä juoksumääriä huomattavasti, mukaan koitan peruslenkkien ja muutaman kovan lenkin lisäksi saada kolme vähintään 2.5 tuntista metsälenkkiä, joista ensimmäinen on jo tätä kirjoitettaessa takana. Mukaan aikataulujen sallimissa puitteissa työmatkapyöräilyä, kickbikea, uintia ja seinäkiipeilyä.

X-Kaato taputeltu

Lupus Extremen osalta vuoden viimeinen multisport-kilpailu X-Kaato vedettiin läpi Rajamäen kangasmaastoissa lauantaina. Perhoslenkkejä vaihtopaikan ympärillä tehnyt kilpailu ei juoksuvoittoisuuden takia ollut tiimille paras mahdollinen formaatti, mutta usean huippujoukkueen poissaollessa tuloksena oli viides sija, joka samalla varmisti toisen sijan cupin kokonaispisteissä.

Tämän vuoden X-Kaadon kilpailupaikaksi oli valikoitunut Rajamäki, joka tarjosi hyvät puitteet viettää mukava viisituntinen lauantaiaamuna. Lähtöaika oli niihin aikoihin, kun normaalisti lauantaina saavutaan kotiin, eli klo 4.00. Kilpailumateriaalia jaettiin perjantai-illasta lähtien, joten pelipaikoille saavuttiin hyvissä ajoin.

Illalla karttojen piirtelyn ja tavaroiden välppäämisen jälkeen luvassa oli lattiamajoitus Rajakaaren urheilukeskuksessa. Kesän aikana hyvin packraftingissä palvellut ilmapatja osoitti olevansa edellä mainittuun tarkoitukseen parempi kuin jälleenmyyjän ilmoittamaan ensisijaiseen käyttökohteeseen eli nukkumiseen.

Kello herätti 2.40 ja aamupalan jälkeen auton keula suunnattiin kohti kilpailun päänäyttämöä, Nurmijärven Rivieraa, Sääksin uimarantaa. Kanootti vietiin rannalle ja fillarit sekä huoltolaatikko vaihtoalueelle odottamaan myöhempää toimintaa.

Kilpailun konsepti poikkesi muista tämän kauden kilpailuista siltä osin, että jokainen osuus alkoi ja päättyi vaihtopisteeseen. Karttoja oli käytössä vain kolme erilaista, joista yhtä oli kaksi kopioa. Näin ollen molemmat joukkueen jäsenet pääsivät osallistumaan halutessaan suunnistamiseen. Joillekin joukkueille siitä voi tosin olla pelkkää haittaa, mutta me katsoimme sen tuovan varmuutta suunnistukseen.

1. puolikas pimeässä

Starttihetkellä oli luonnollisesti pilkkopimeää. Joukkueet asettuivat hiekkarannalle riviin, josta lähtölaukauksen kajahdettua juostiin parin sadan metrin matka kanooteille ja siitä vesille Suomen suurimpaan lähteeseen. Taktiikkamme melontaan oli lähteä seurailemaan kärkijoukkueita ja pyrkiä suunnistamaan tarkasti. Pimeässä ensimmäisenä etenevä joukkue auttaa rastinotossa takaa tulevia selvästi, ja sen huomasivat myös Omjakonin tiimissä kisailleet Mäkelän veljekset.

Melonnassa erottautui nopeasti kolme joukkuetta: Omjakon, me ja Rogaining.fi. Ensin mainittu onnistui vähän väliä tekemään eroa, mutta rastille saavuttaessa yleensä takaa tulevien oli helpompi osua suoraan oikeaan kohtaan, ja pääsimme välissä jopa maistamaan kärkipaikan tuomaa mielihyvää poikien melottua rastista lievästi ohi.

Rastityöskentely ei kuitenkaan kaikilta osin sujunut kuin Strömsössä, ja jäimme melonnan viimeisellä rastilla hiukan. Omjakon myös meloi vaihtoon vauhdikkaammin meidän edetessä lähes tasatahtiin Rogaining.fin Kaaja-Mandelin -kaksikon kanssa.

Melonnan jälkeen edessä oli suunnistus jalan. Reitinvalinnat teimme varman päälle, vaikka avoimessa maastossa olisi melkein kannattanut juosta suoraan rastiviivaa pitkin. Suunnistus kuitenkin sujui kohtalaisesti, eikä rasteja tarvinnut juurikaan arpoa. Vauhti sen sijaan ei riittänyt alkuunkaan, ja porukkaa paineli ohi.

5,2 km mittaisen radan suoritettuamme hypättiin fillarin selkään ja ajettiin 1:10 000 kartalla lyhyt pyöräily. Nopea vaihto auttoi meidät muutaman joukkueen ohi ja otimme hiukan eri reitinvalinnan ensimmäiselle rastille muiden kanssa. Putosimme nopeasti Team Duron ja kumppaneiden peesistä, joten saimme ajella omassa rauhassamme. Oikeat polut löytyivät sentään kerralla, samoin rastit.

Aamu sarastaa

Pyöräilyn jälkeen jatkettiin taas matkaa juosten. Aamu alkoi sarastaa ja otsalamppua pystyi säätämään pienempään asentoon. Toinen juoksupätkä kulki kuten ensimmäinenkin: ei kovaa, mutta varmasti. Pari reitinvalintaa jäivät hiukan mietityttämään, mutta tärkeintä oli, että matka kuitenkin eteni sujuvasti. Etapin pituus oli linnuntietä mitaten 6,5 km.

Juoksun jälkeen vuorossa oli kisan erikoisuus, kick&run, jossa joukkueella oli käytössään yksi kickbike. Ensimmäiselle osuuden rasteista oli mentävä vain toisen, joten taktiikkana oli, että potkin ensimmäiset 400 metriä ja jatkan matkaa juosten, kun taas JanneS juoksee kickbikelle ja jatkaa sillä ensimmäisen rastin kautta toiselle. Taktiikka toimi pääasiassa hyvin, mutta loivaan ylämäkeen vedetty osuus oli yhtä nopea juosta kierto rastilla huomioiden ja jouduin odottelemaan pari minuuttia toisella rastilla.

Takaisin päin mentiin lähes samalla tavalla. Juoksin pääosan matkasta ja lainasin kickbikeä hetkeksi välillä kun näytti, ettei juoksuvauhti toiseen suuntaan ihan enää riitä kickbikellä potkimisen tasoon. Osuus sopi meille hyvin ja uskoaksemme saimme eroa muihin kurottua hiukan.

Kun muutama kilometri oli paukutettu anaerobisella kynnyksellä, oli hyvä jatkaa matkaa pyörällä. Jaloissa taisi vielä hiukan olla piimää, mikä tuntui erityisesti ylämäissä sillä hetkellä, kun hinausköysi alkoi tehostaa painovoiman aiheuttamaa vauhdin hidastumista.

Kisan päättävä pyöräily oli pituudeltaan 28 km ja päivän pisin etappi. Alku ajettiin hiekkatietä ja toisen rastin jälkeen oli valintana joko ajaa polkua suoraan tai kiertää tietä pitkin noin kaksinkertainen määrä. Duro lähti kiertämään ja päätimme ottaa riskin, sillä tiesimme, että emme saa heitä kiinni pelkästään ajamalla. Myös alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa polkua. Riski ei tässä tapauksessa kannattanut ja pienellä polulla vauhti putosi liikaa. Pätkä oli hienoa ajella, mutta hiukan takaraivossa häiritsi ajatus, että tiekierto olisi ollut selvästi nopeampi.

Teknisellä pätkällä saimme kuitenkin Jytkyventuren kiinni, ja tämä nosti hieman latistunutta kisatunnelmaa. Havaitsimme, että heidän iskunsa oli jonkin verran vaimeampi ja koitimme kasvattaa eroa. Teillä sitä ei tullut, mutta pieni tunkkauspätkä välissä vei näköyhteyden, jonka jälkeen yritimme myllyttää sen minkä pääsemme. Kovinkaan paljon se ei enää ollut, mutta riittävä siihen, että pojat pysyivät takana. Digitaalit pysähtyivät maalissa oman kellon mukaan aikaan 4.59.



Yhteenveto

Viides sija oli ehdoton yläraja, mitä tänäisellä suorituksella ansaitsi. Suoritus oli perusvarma, eli vaihdot ja suunnistus sujuivat kohtalaisen kivuttomasti. Vauhti sen sijaan on kaukana kärjen tasosta, ja erityisen kaukana se on sitä juosten. Eroa kärkeen tuli 25 minuuttia, vaikka Omjakonin menoa sävyttivät muutamat virheet suunnistuksessa. Melonnassa ero pysyi pienenä, joten juoksuun ja pyöräilyyn on panostettava, jotta niissä ollaan jatkossa edes lähellä kärkitaistelua. Jos juoksuosuuksilla ero kärkeen on lähes virheettömällä suunnistuksella minuutin/km, on hankalaa menestyä. Pyöräilyssä vauhtia rasitti reisien loppuminen, joten voimaa on saatava lisää.

X-Kaadosta puhuttaessa ei voi olla käyttämättä adjektiivia legendaarinen. Olosuhteet tekivät tämän vuoden kisasta kuitenkin siinä mielessä helpon, että lämpötila oli koko ajan yli 10 astetta, eikä vettä satanut. Tästä syystä asuvalintana oli, tosin ilmeisesti ainoana osallistujana, 3/4-trikoot ja pitkähihainen t-paita. Kanervikoissa ja hakkuuaukeilla pitkiä trikoita meinasi kylläkin olla ikävä. Rata itsessään oli sopivan fyysinen, ja perhoslenkkien kiertäminen oli formaattina hyvää vaihtelua.

Erityisen hienon tunnelman loivat rannalle sytytetyt ulkotulet, kuten myös pimeällä järvellä edes takaisin liikkuneet otsalamput. Järjestelyt olivat taattua multisport-cupin tasoa ja palkintojenjakokin hoidettiin nopeasti kilpailun maksimiajankohdan täyttymisen jälkeen.

Tiimi saavutti tänä vuonna cupin kokonaistilanteessa toisen sijan, mikä kuitenkin johtui enemmän kärkijoukkueiden poisjäänneistä kahdessa viimeisessä kilpailussa. Kausi on nyt multisport-kisojen osalta paketissa ja ylimenokausi voi alkaa. Kalenterissa on kuitenkin vielä merkittynä Mammuttimarssi ja Raatojuoksu, joihin on tarkoitus osallistua enemmän fiilistelylinjalla.

JanneH

Klassikko lähestyy

Pimeää, märkää, kylmää. Multisport-cupin päätösosakilpailu X-Kaato poikkeaa olosuhteiltaan merkittävästi kesän aikana käydyistä koitoksista. Suomen vanhin yksittäinen seikkailukilpailu on klassikko, josta ei voi kieltäytyä.

Syksy on tullut nopeasti ja viime viikkoina on alkanut paljastua, mitä X-Kaadossa on lupa odottaa: olosuhteita, joita ei kesällä treenatessa osannut kuvitellakaan. Aamulla startatessa päässä on oltava otsalamppu, t-paidan lisäksi päällä ovat olleet irtohihat, jotka on jo korvattu takilla, ja trikoiden pituuskin on kasvanut pariin otteeseen. Kun tiellä alkaa näkyä märkiä lehtiä, tietää X-Kaadon olevan lähellä.

Lupus Extreme lähtee 25.9. käytävään multisport-cupin viimeiseen kilpailuun yhteispisteissä toiselta sijalta. Neljästä kilpailusta kuitenkin vain kolmen parhaan pisteet lasketaan, joten käytännössä muutama joukkue tulee normaalisuorituksella menemään kauden päätteksi ohi. Omaa pistesaldoa lähdetään silti parantamaan, sillä sijoitus kauden avauspuoliskon kisoissa oli turhan kaukana kärjestä.

Treenit Archipelago Adventuren jälkeen ovat sujuneet normaaliin tapaan. Suunnistusta pimeässä on kokeiltu niin juosten kuin pyörälläkin muun muassa tiimin yhteisharjoituksessa, joka keräsi kasaan 17 innokasta menijää. Melontaharjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta sen painoarvo kilpailussa ei tule olemaan merkittävä. Tällä kaudella ensimmäistä kertaa mukana olevaa kickbikea on treenattu lainapeleillä muutamaan kertaan, mikä on johtanut lähinnä pohkeiden jumiutumiseen ja nivusten kipeytymiseen.

Oman fiiliksensä menoon antaa aikainen starttiaika, eli klo 4.00. Kartat saadaan jo edellisiltana ysin aikaan, joten nukkuakin välissä ehtii muutaman tunnin. Kilpailun ensimmäinen puolisko edetään pimeässä, joten suunnistaminen on haastavampaa kuin muissa kilpailuissa. Suoritukset yösuunnistuksisssa tänä syksynä eivät puolla sitä, että tästä saataisiin kovinkaan suurta etua, mutta tuskin se tulosta ratkaisevasti romahduttaakaan.

Kilpailu starttaa viime vuoden tapaan melonnalla. Matka on 7 km ja toivottavasti viime vuodesta poiketen järven pinta ei ole jäässä ja suunnistaminen on jotain muuta kuin bingoa tiheässä ruohikossa. Melonnan jälkeen luvassa on juoksua 5,2 km, pyöräilyä 9,5 km ja juoksua 6,5 km. Siinä tapauksessa, että joukkueita ilmoittautuu paljon, seuraavana vuorossa oleva 5 km kickbike-osuus saattaa olla kick&run-tyyppinen pläjäys, jossa joukkueella on yksi pyörä. Tämä mahdollistaa jäsenten vahvuuksien käyttämisen ja taktikoinnin. Lopuksi runtataan fillareilla pitkä 28 km pyöräily maaliin.

Muutama päivä vielä odotusta ennen kuin räjähtää.

JanneH

Lupus Extreme järjestää yhteistreenin Helsingissä 10.9.

Vajaan viikon kuluttua, perjantaina 10.9., järjestämme yhteistreenin kaikille halukkaille X-Kaatoa silmällä pitäen. Harjoituksen tukikohtana on Paloheinän ulkoilumaja, jossa parkkitilaa pitäisi riittää. Lajeina ovat maastopyöräily ja suunnistus. Starttihetki on auringonlaskun aikaan klo 20.06, joten lähes koko harjoitus edetään pimeässä tai hämärässä.

Harjoituksen kesto on n. 5 h ja tarkoitus on edetä vauhtien mukaan pienissä ryhmissä tai pareittain. Osuuspituudet ovat seuraavat: MTB n. 45 km - suunnistus n. 4,1 km - MTB n. 20 km - suunnistus n. 5,3 km. Pyöräosuuksien pituus on ilmoitettu ajettavaa reittiä pitkin, suunnistusosuudet linnuntietä. Pyöräilyn karttoja on kolme kappaletta mittakaavassa 1:25 000, suunnistuskarttoja kaksi kappaletta ja niiden mittakaava on 1:10 000. Rasteilla leimaaminen tapahtuu kirjoittamalla rastipisteessä oleva koodi kilpailukorttiin.

Mikäli haluat osallistua, ilmoittaudu tiistaihin 7.9. mennessä osoitteeseen lupusextreme(AltGr+2)gmail.com. Harjoituksen materiaali lähetetään keskiviikon tai torstain aikana osallistujille, ja suotavaa on, että jokainen tulostaa materiaalit itselleen. Harjoituspaikalla on ylimääräisiä karttoja yms. suojaamattomana.

Harjoituksen osallistumismaksu on vapaaehtoinen 5 euroa, ja se käytetään päihdetyöhön.

Elokuun harjoitteluraportti

Viimeinen kesäkuukausi on takana päin ja syksy odottaa ovella. Treenattukin on, enemmän tai vähemmän, joten tässä raporttia kuluneen kuun liikkumisista.

JanneS:

Elokuu lähti hyvin liikkeelle: alkukuusta ohjelmaan mahtui rullistelua, salitreeniä, juoksulenkkejä, reilu parituntinen kanoottitreeni, pyöräilyä ja reilu kolmetuntinen packrafting-treeni Meikossa. Kävin jopa kerran pelaamassa sulkkista elokuun aikana. Valmistautuminen kuukauden kohokohtaan Archipelago Adventureen onnistui siis kohtuullisen hyvin, poislukien kipeytynyttä nilkkaa, mikä piti tehot juoksutreeneissä maltillisina.

Archipelagon jälkeen treenit ovatkin sitten ottaneet pitkän tauon ensin alkaneen kurkkukivun johdosta, joka viikon oireilun jälkeen on muuttunut flunssaksi. Nyt puolentoista viikon sairastelun jälkeen motivaatio alkaa olla todellakin kohdallaan treenien jatkamiseen mutta olotila ei ainakaan pariin päivään tule sitä sallimaan, täytyy vaan malttaa odottaa tervehtymistä. Elokuun treenitunneiksi tuli lopulta hiukan vajaa 30h, viimeisten puolentoista viikon ollessa nollalla tunnilla.

Syyskuussa suunnitelmissa on käydä parilla pidemmällä pyörälenkillä alkukuusta perusliikkumisten lisäksi, käydä mahdollisimman monissa yösuunnistusharjoituksissa ja loppukuusta tietenkin kisailla X-Kaadossa. Ainakin suunnitelman tasolla mielessä on myös käynyt aktivoituminen uinnin treenaamiseen kerran viikossa ja sulkkista voisi käydä pelailemassa silloin tällöin. Seinäkiipeilläkin pitäisi ehtiä, eli tekemistä olisi taas enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa, kuten yleensäkin. Käytännön tasolla lopputulos tullee olemaan taas jotain siltä väliltä, priorisointeja täytyy tehdä ja siinä listalla kärjessä ovat pitkät pyörälenkit, yösuunnistukset ja juoksulenkit.

JanneH:

Toisin kuin kollegalla, elokuun alkua haittasi pieni nuha, joka vei viimeisen ripauksen parin ensimmäisen viikon kovemmasta treenaamisesta. Osaa treeneistä piti muuttaa matalatehoisemmaksi, mutta kokonaisuutena suurta haittaa ei tullut. Kevyempi jakso alkoi muutamaa päivää ennen Archipelago Adventurea ja loppukuu menikin rauhallisemmin, sillä Nuuksio XCM:iin halusin lähteä hyvin levänneenä.

Liikuntaa kertyi mittariin n. 49 tuntia, mikä on lähestulkoon maksimimäärä, jolla kotona pysytään vielä suhteellisen tyytyväisenä. Harjoitusvaikutusta pystyy lisäämään tehoja nostamalla, ja sitä onkin tehtävä, sillä viikkoon pitäisi saada säännöllisesti kaksi kovempaa treeniä. Nuuksio XCM oli oikeastaan kesän ensimmäinen todellinen kunnon ulosmittausmahdollisuus, ja lopputulos on se, että ensi kesänä pitää olla paremmassa kunnossa, jotta jaksaa kovempaa vauhtia.

Varma syksyn merkki on suunnistusvarmuuden heikkeneminen ja sitä se on ollut tänäkin vuonna. Kuudesta suunnistussuorituksesta kolme meni totaalisesti vihkoon, eivätkä muutkaan mitään unelmasuorituksia olleet. Edes tietoinen vauhdin hidastaminen ei estänyt yhtä mörköpummia tiistaina, joten suunnistuskauden päättyminen tuntuu ihan hyvältä.

Syyskuussa pyritään vetämään taas alussa kovempaa, jotta loppukauden kisoissa jaksetaan edetä. Ensimmäisenä koitoksena on tulevan viikolopun Helsinki City Triathlon, jonne lähdetään tekemään kesän ensimmäinen uintisuoritus.

Archipelago Adventuren jälkifiilistelyä

Archipelago Adventuresta alkaa olla jo reilusti aikaa, mutta vielä voi kääntää katseet taaksepäin ja muistella lämpimiä kesäkelejä ja raikastavaa merivettä. Tekijänoikeudellisista syistä videon ääniraita on Youtuben omaa tavaraa, mutta parempaan fiilikseen voi päästä laittamalla samanaikaisesti soimaan Bullet for My Valentinen kappaleen The Last Fight.

Nuuksio XCM

JanneH kävi testaamassa vauhtiaan fillarilla maastopyöräilyn Marathon cupin osakilpailussa lauantaina Espoossa. 60 km mittaisen kilpailun startti ja maali olivat Luukissa, josta ajettiin Pirttimäkeen ja siellä kolme kertaa mäkinen rata, jolla riitti vaihtelua. Hyvää kilpailufiilistä söivät tekniset ongelmat ensimmäisen kierroksen loppupuolella, mutta maaliin tultiin ajassa 2.50.

Kilpailu oli allekirjoittaneelle ensimmäinen laatuaan, joten en lähtenyt hakemaan lähtöpaikkaa kovinkaan edestä. Tämä kostautui alussa ja ensimmäisillä tieosuuksilla piti ohitella jonkin verran porukkaa ja yrittää ajaa kiinni parempia letkoja. Käytännössä tämä ei ollut kovinkaan helppoa, eikä hommaa helpottanut se, että rengaspaineilla oli haettu rullaavuutta hyvän pidon kustannuksella. Nopeavauhtisilla ulkoilureittiosuuksilla meinasi olla pieniä vaikeuksia, kun mutkiin ei uskaltanut kantata riittävästi. Pari kertaa mentiinkin aika leveillä linjoilla.

Kun nopeammat letkat menivät menojaan, päädyin ajamaan oman letkan kärjessä niin hyvin kuin jaksoin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella jyrkkään mäkeen haettiin vähän liian pientä vaihdetta, ja ketjut menivät pinnojen ja takarattaiden väliin. Rajoitinruuvia oli säädetty ilmeisesti joskus viime kesänä. Pyörän saaminen takaisin ajokuntoon ei meinannut onnistua millään ja pientä kiroilua alkoi kuulua. Mielessä oli jopa ajaa Pirttimäestä suoraan maaliin, mikäli aikaa tuhraantuu paljon.

Kun noin 1-2 minuutin operaation jälkeen homma alkoi taas pelittää, näin Jukolan Teron tulevan takaa. Hyppäsin letkaan ja siitä pian ohi, mutta Pirttimäessä katsellessa sykemittaria ajoin risteyksen pitkäksi. Päätin sitten vain peesailla muita, mutta vauhti letkassa oli sen verran hiljainen, ettei hermo pitänyt. Tämän jälkeen sainkin ajella pitkiä pätkiä lähes yksin.

Kolmannella kierroksella jalka alkoi jo painaa mäissä, mutta en kuitenkaan ollut ainoa. Pirttimäestä Luukkiin tultiin aika rauhassa ja lopussa pari kilpakumppania painoivat ohi. Peesailin heistä toista muutaman kilometrin ja viimeisessä asvalttimäessä ennen maalia otettiin jaloista kaikki irti ja selvä erokin syntyi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja osoitti hyvin sen, että kovavauhtista pyöräilyä olisi voinut kesän aikana tehdä enemmänkin. Reitillä oli sopivasti sekä ulkoilutietä että teknisempää polkua. Kalustona oli Canyonin täysjousto, jonka Mavic Crossriden vanteille oli litkutettu tubeless kitin avulla taakse Racing Ralph ja eteen Nobby Nic. Painetta takarenkaassa oli hiukan päälle ja eturenkaassa hiukan alle 2 kiloa, joka oli turhan paljon näin pienikokoiselle ajajalle. Erityisesti ensimmäisellä kierroksella märät juuret tuottivat ongelmia.

Huono lähtöpaikka aiheutti sen, että joutui itse tekemään paljon töitä. Ensimmäinen kierros mentiin fillarin korjailuun saakka käytännössä niin kovaa kuin mahdollista, ja jaloissa oli sen mukainen tunne. Suussa oli jatkuvasti ns. veren maku, joka tuntui erityisesti mäissä. Yksin ajellessa syketasot tippuivat jonkin verran, mutta toisaalta ilman sitä ei ehkä olisi jaksanut ajaa samalla tavalla maaliin.

Tuloksia löytyy täältä.

Lähdön hetki lähellä. Kuva: Reijo Roininen

Kilpailu päätti sopivasti kevyemmän viikon, ja lihakset tuntuvat palautuneen kohtuullisen hyvin. Nyt onkin taas hyvä aika rypistää muutama viikko kovempaa.

JanneH

Archipelago Adventure kisaraportti

Tiimi sijoittui toistaiseksi parhaalla multisport-cupin kisan sijoituksellaan viidenneksi lauantaina aurinkoisessa säässä käydyssä Archipelago Adventuressa. Kilpailu oli nopeatempoinen ja vesileikkejä oli ennakkotietojen mukaisesti paljon.

Yleistä
Odotukset kilpailun alla olivat kovat koska tiesimme lajien olevan tiimille suosiolliset. Yleisesti ottaen olemme olleet todella vahvoja packraftingissä ja pitkä melonta tarkoitti että muihin kuin kärkitiimeihin saisimme etua. Yhteistreenejä ja kisoja on jo sen verran takana että kaikenlaiset säätöpaikat (questit, uimapatjojen puhaltamiset ja -tyhjentämiset jne.) kisan aikana sopivat meille hyvin. Etenemisen suhteen taktiikkana oli kesän lukuisista kisoista tuttu roolijako jossa JanneH suunnistaa ja vetää tiimiä ja minä koitan roikkua parhaani mukaan vauhdissa mukana, ainoana poikkeuksena melonta jossa suunnistin ja ohjasin takapenkiltä.

Startti
Kilpailu alkoi poikkeuksellisesti yhteislähtönä pyörillä suuntana Porkkalanniemi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä. Alussa vauhti oli kohtuullisen kova mutta onneksi rauhoittui hieman pääjoukon päästyä Porkkalantielle. Ainakin yksi ojaanajo matkalla sattui heti ensimmäisen pakun tullessa vastaan kapealla Honksbyntiellä mutkassa, mutta kuin ihmeen kaupalla ilmeisesti mitään vakavampaa ei sattunut. Ajoimme pääjoukon mukana TA1:lle Porkkalanniemeen muiden n. 15 tiimin kanssa, jotka pysyivät vauhdissa mukana. Etu ryhmässä ajamisesta tuulisella säällä oli sen verran iso, ettei mitään irtiottoyrityksiä alun kiihdytyksen jälkeen ollut, vaan kärkitiimitkin ajelivat rauhassa pääjoukon kärjessä.

Coastaleering

Nopean vaihdon jälkeen lähdimme kymmenenneltä sijalta minuutin kärkeä jäljessä Coastaleeringiin. Allekirjoittaneen vauhti juoksussa kipeällä nilkalla oli jotain huvittavan ja säälittävän välimaastosta, joka toki tarkoitti JanneH:lle rauhallista suunnistusta ja rastit löytyivätkin ilman ongelmia. Kalliot olivat todella liukkaita ja ykden melkein tippumisenkin näimme. Nastat olisivat olleet hyvät maastolenkkareiden pohjassa, mutta yleisesti nastarit ja uimapatjat eivät oikein tule toimeen keskenään, josta syystä tällä kertaa menimme liukastellen suunnistuksen läpi. Pari tiimiä ohitti alkupätkällä meidät ja lopun saimmekin tehdä ihan omaa suoritusta tullen vaihtoon n. 5 minuuttia kärjen perässä sijalla 12.


Quest ja Packrafting
Nopean vaihdon ja lyhyen pyöräilyn jälkeen saavuimme TA2:lle, jossa vuorossa oli quest ja heti perään packrafting-suunnistus. Questinä oli soutuveneellä rastin hakeminen läheisestä saaresta ja pienen säädön jälkeen pääsimme liikkeelle. Emme oikein löytäneet veneelle sopivaa tasapainoa ja meno oli sen mukaista, mutta onnistuimme puhaltamaan matkan aikana patjat valmiiksi ja tutustumaan jo packraftingin karttaan. Questin jälkeen otimme vielä ylimääräisen minuutin lenkin ja kävimme varmuuden vuoksi varmistamassa tarvitseeko vaihto leimata erikseen - ei tarvinnut.

Packraftingissa hyvin valitut ja testatut uimapatjat toimivat moitteettomasti ja nousimme useita sijoja hyvän suunnistuksen ja nopeiden patjojen ansiosta. Ilmeisesti kovin monikaan kärjessä menevistä tiimeistä ei ollut katsonut karttaa kovin tarkasti, sillä heti ensimmäiselle rastille mennessä saaressa sinkoili edestakaisin useampia tiimejä. Itsellä oli naurussa pitelemistä menoa katsellessa uimapatjalta, rasti näkyi yksinäisessä puskassa saaren rannassa lähestymissuunnastani tullessa selvästi jo kauempaa ja moni meni toiselta puolelta puskaa ohitse noin metrin päästä huomaamatta rastia. Luodot olivat todella liukkaita ja JanneH löi polvensa kiveen viimeisen packrafting-rastin jälkeen. Onneksi juoksua ei enää ollut ohjelmassa eikä rannasta ollut montaa kymmentä metriä pyörille.



Siirtymä pyörillä melonnan vaihtoon
Packraftingin jälkeen sulloimme patjat takaisin reppuun ja jatkoimme pyörillä ensin Porkkalantielle ja sieltä pikkuteiden sekä yhden rastin kautta Hirsalantielle ja melonnan vaihtoon. Oma vauhtini alkoi ylämäissä hiipua ja käytimme Lapissa hyväksi havaittua hinausta hyväksemme tasoittamaan tiimin jäsenten pyöräilyvauhtien epäsuhtaa. Pidimme hinausköyden pitkiäkin aikoja kiinni, mutta käytännössä itse hinaus keskittyi ylämäkiin, tasaisella ja alamäissä pelkkä peesietu auttaa riittävästi pitämään tiimin kasassa, ja ylämäissä hinausköysi varmistaa ettei innokkaampi edelläajaja pääse karkaamaan. Tuntemusten mukaan menimme tämän välin rauhallista vauhtia, ilmeisesti kuitenkin vauhti oli muillakin rauhallinen tässä vaiheessa kisaa, koska jäimme väliaikojen mukaan tällä suhteellisen pitkällä pyöräilyvälillä kärjelle vain 4 minuuttia ja olimme kärkeä perässä n. 8 minuuttia melonnan vaihdossa.

Melonta
Melonta oli päivän lajeista se, joka etukäteen hiukan huolestutti, jos tuuli olisi ollut kova. Tiimin melontaharjoitukset ovat enemmän keskittyneet jokiin kuin merellä melontaan ja Martressa on enemmän painotettu nopeutta kuin tasaista tukevaa menoa. Tästä syystä lähdimme taktiikalla, että melomme kaikki rastivälit mantereen puolella.

Heti alussa ohitimme yhden tiimin, joka oli lähtenyt matkaan vuokrakanootilla ja muutamia selkiä näkyi useamman sadan metrin päässä edessä niiden kuitenkaan lähestymättä matkan varrella. Lähestyessämme melonnan rastia 13 kärkitiimejä alkoi tulla vastaan ja näimme, että eroa on kertynyt jonkin verran lisää. Kaikki tiimit (Woodman, Omjakon, SOS I ja II) valitsivat mantereen puoleisen reitin rastille 14, kunnes muutaman minuutin meidän perässämme tullut Rahtiklinikka otti ensimmäisenä ulomman reitin. Väliaikojen perusteella sisempi reitti oli muutaman minuutin nopeampi. Tässä vaiheessa näimme, että olemme omassa sarjassa viidentenä ja takana uhkaajina oli käytännössä enää Rahtiklinikka ja n. 5 minuutin päässä rogaining.fi, muut olivat sen verran kaukana, että tiesimme, ettei sieltä ketään muita voi enää ohitse tulla.

Toisin kuin muut siihen asti otimme rastilta 14 mantereen puoleisen reitin. Tässä hävisimme väliaikojen perusteella ehkä noin minuutin ja lähestyimme rastia 15 noin 100 metriä ulompaa reittiä tullutta Rahtiklinikkaa edellä. Valitettavasti lähtömme rastilta hiukan epäonnistui ja sain yhden extrakierroksen uintia tässä vaiheessa melontaa. Lähdimme lopulta melomaan rastilta Rahtiklinikan kanssa samaan aikaan, kajakkikaksikko kulki kuitenkin sen verran lujempaa, että jäimme loppupätkällä puoli minuuttia. Rantautumisessa tein vielä toisen extrauintikierroksen kun hyppäsin veteen takapaikalta keulan osuessa maihin vain huomatakseni, että vettä siinä kohtaa oli vielä puolitoista metriä. Teimme tästä huolimatta nopean vaihdon, valitettavasti Rahtiklinikan pojat tekivät kokeneina kehäkettuina vähintään yhtä nopean vaihdon, emmekä päässeet heidän peesiin kiinni.

Loppupyöräily ja uinti
Poljimme väliaikojen mukaan kolmanneksi nopeimman ajan lopun lyhyessä pyöräilyssä häviten vain Woodmanille ja Rahtiklinikalle. Maalialueella oli jo kuitenkin selvää, ettemme saa Rahtiklinikkaa enää kiinni mutta ohittelimme ehkä kolme muissa sarjoissa kilpailevaa tiimiä ja rantauduimme ajassa 5:32.

Kartta:

Lopputuloksista
Lopputuloksissa nousimme yhden sijan viidenneksi Rahtiklinikalta puuttuvan vaihtoleiman takia. Sijoitus on tiimin paras multisport-cupin kilpailuissa ja juurikin sen tavoitteen mukainen, mikä tälle kaudelle asetettiin. Tästä paremman sijoituksen saaminen edellyttää joko hyvää tuuria tai allekirjoittaneen juoksu- ja pyöräilyvauhdin dramaattista nopeutumista tai molempia edellämainittuja. X-kaatoon voi olla epärealistista kovin paljoa tehdä nopeuden suhteen, varsinkaan kun kunnon juoksutehotreenit estävä nilkkakipu on vielä paikallaan, mutta ensi kauden juoksu- ja pyöräilyvauhtiin voi vaikuttaa vielä paljon.


Muita kommentteja
Alun yhteislähtö pyörillä aiheutti kohtuullisen paljon keskustelua kilpailijoiden keskuudessa. Kärkitiimit ymmärrettävästi kritisoivat ratkaisua koska käytännössä eron tekeminen pääjoukkoon alun pyöräilyssä oli lähes mahdotonta. Meidän kisan kannalta ratkaisu oli hyvä täysin päinvastaisesta syystä, pysyimme kärjen matkassa paljon pidempään kuin normaalisti, toki saman edun saivat myös kaikki pahimmat kilpakumppanimme eikä tällä lopputuloksiin ollut muuta merkitystä kuin että erot loppuajoissa olivat pienemmät kuin yleensä. Ehkä se tärkeämpi kritiikki kuitenkin sekä kärkitiimien että muiden osalta kohdistui siihen tosiasiaan, että kapeilla teillä isossa ryhmässä ajaminen oli todella vaarallista. Järjestäjät olivat kyllä hyvin ohjeistaneet, ettei vierekkäin saa ajaa, mutta käytäntö osoittautui toiseksi. Ilmeisesti ainoa toimiva käytännön ratkaisu on vaikka väkisin keksiä joku prologi kisan alkuun, niin paljon kuin oma diesel koneeni inhoaakin näitä "syke suoraan anaerobiselle alueelle startista"- lähtöjä.


Kisa oli hyvin järjestetty ja reitti oli hyvin suunniteltu. Mitään moitteen sanaa en oikein keksi edellä mainitun palautteen lisäksi. Pyöräily oli viime vuoden APA:n tapaan jouduttu "uhraamaan" muiden suorituspaikkojen siirtymätaipaleiksi, kylläkin erittäin hyvistä ja ymmärrettävistä syistä. Porkkalanniemen coastaleering oli hieno, paikka sinänsä oli tuttu jo entuudestaan monilta päiväretkiltä. Packraftingille oli löydetty hyvä merellinen suorituspaikka vaikka viime vuoden kaltaiseen maastoon ei tällä kertaa päästykään - tosin maastot olivat niin paljon erilaiset, että niitä on oikeastaan turha edes yrittää vertailla keskenään. Melonta oli pitkästä aikaa merellä ja se toi uuden kivan kokemuksen yleisen joki-järvimelonnan vastapainona, ja onneksi melontaa oli riittävästi. Kiitos järjestäjille jälleen hyvästä kisasta, X-kaadossa nähdään.


Nyt kevennellään muutama päivä ja sitten taas treenit kohti X-kaatoa jatkuvat, suunnitelmissa on osallistua aktiivisesti yöiltarasteille ja muuten mennään käytettävissä olevien aikataulujen ja fiiliksen mukaan. Pitkää pyörälenkkiä on vielä tiedossa kun säät sen vähän aikaa sallivat ja toivon mukaan fysioterapeutti saa jalan kuntoon, jotta ehdin vetämään muutamat kovat juoksutreenit ennen X-kaatoa. Oma kilpailukalenteri näyttää siltä, että jäljellä on enää X-kaato ja Mammuttimarssi. Mielenkiintoisia tapahtumia olisi vaikka kuinka paljon (Tour de Helsinki, Tour de Tampere, Nuuksio MTB, jne.) mutta jotain priorisointeja on pakko tehdä.


JanneS

APA 2010 kisattu ja kuvia kisasta

Tiimi teki hyvän perussuorituksen multisport cupin kolmannessa osakilpailussa Archipelago Adventuressa ja sijoittui alustavien tietojen mukaan viidenneksi ajalla 5:30 noin 18 minuuttia kärkeä jäljessä. Lajit sopivat hyvin tiimin vahvuuksille eikä isoja virheitä tehty. Pidempi raportti julkaistaan blogissa tuttuun tapaan alkuviikosta.

Ensimakua kisasta ja kisatunnelmasta voi käydä tsekkaamassa tiimin kuvaajan ottamista kuvista. Jos joku haluaa jostakin kuvasta isommalla resoluutiolla kopion, lähetä meiliä allekirjoittaneelle j.snellman(at)mbnet.fi.

JanneS

Alle viikko Archipelago Adventureen

Ensi lauantaina Kirkkonummella käytävä Archipelago Adventure päättää tiimin yli kuukauden mittaisen kilpailutauon. Lähtökohdat kilpailuun ovat vähintäänkin kohtalaiset, sillä harjoittelu on maistunut AC24:n jälkeen. Näistä asetelmista onkin tavoitteena lähteä hakemaan kauden cup-kisojen toistaiseksi parasta sijoitusta.

Harjoittelumotivaation kaivaminen esiin AC24:n jälkeen on sujunut tiimiltä hyvin ja reilun kuukauden mittainen kilpailutauko on kasvattanut nälkää. Tunnelmat ennen Archipelago Adventurea ovat siis hyvät ja hinku kisailemaan kova. Viivalta tulee puuttumaan muutama joukkue Costa Rica Adventure Racen takia, mutta tekijäporukoita löytyy varmasti ihan riittämiin viemään kärkisijat. Niiden taakse on kuitenkin tarkoitus iskeä kiilaa, sillä kilpailun luonteen pitäisi sopia tiimille kohtalaisen hyvin.

Kilpailun teema tulee jälleen kerran liittymään vahvasti elementtiin nimeltä vesi. Melontaliivit kulkevat järjestäjien vihjeiden mukaan lähdöstä maaliin, ja matkan aikana niille on käyttöä melonnassa ja coastaleeringissa eli rannikkosuunnistuksessa. Pyöräilyn kerrotaan olevan suoraviivaista runttaamista kovapohjaisella alustalla, ja myös juoksualusta on kovapohjainen. Kilpailualue on vanhaa merenpohjaa, jossa maasto vaihtelee soista kallioihin. Alueelta löytyy myös erittäin haastavaa suunnistusmaastoa, mitä tuskin kuitenkaan on ihan täysimääräisesti hyödynnetty.

Kilpailun luonne huomioitu treeneissä

Myös harjoittelussa on totuttauduttu veteen, jotta matka taittuisi, eikä varusteiden kanssa puljailuun kuluisi turhia sekunteja. JanneS otti osaa Alpon järjestämille packrafting-treeneille kiertäen viime keskiviikkona Meiko-järven maisemissa liki 3,5-tuntisen lenkin. Luonnonsuojelualueella ja järviylängöllä kiertänyt rata tarjosi hyvää kokemusta patjailuun ja suunnistukseen sekä lisäksi mahdollisuuden ottaa tuntumaa otsalampun käyttöön. Toivottavasti tälle taidolle ei kuitenkaan ole käyttöä ensi lauantaina. Sopiva vauhti löytyi yhdessä Avanade multisportin Teron kanssa, joten treenillä oli molemmille hyvä harjoitusvaikutus.

JanneH puolestaan uhmasi ukkoskuuroja lauantaina tehden neljän ja puolen tunnin mittaisen yhdistelmätreenin. Sen ensimmäiset 2 h 45 min kuluivat pyörän selässä Vantaan ja Tuusulan ulkoilureiteillä, maastopoluilla ja juurakoissa. Lisäksi 60 km lenkille mahtui pari asvalttisiirtymää. Formula RX -jarruihin tottuneelle Oro on yhtä kuin kirosana varsinkin märällä ja pari kertaa otettiin tuntumaa myös polun varrella olleisiin puihin. Vesi-teemakin toteutui, sillä metsä oli ukkoskuuron jäljiltä aavistuksen kosteahko.

Nopean vaihdon jälkeiset 1 h 50 min hupenivat 15 km juoksupätkälle, joka sisälsi noin 2 km patjauintia pienellä patjalla jäteveden rikastamassa Vantaanjoessa. Uinti kulki Pitkäkosken puolesta välistä Ruutinkosken puoleen väliin, ja periaatteena oli uida kaikki mahdollinen ja kahlata matalat koskipaikat. Ohi kulkeneet ihmiset pitivät touhua sen verran hölmönä, että päättivät kuvata sitä videolle. Juostessa askel kulki yllättävän hyvin, vaikkakin nousu Paloheinän täyttömäen huipulle oli aikamoista töpöttelyä.

Muutaman päivän kuluttua nähdään, mihin tiimin rahkeet riittävät ja kuinka hyvin sujuu pyöräily melontaliivit päällä. Raporttia luvassa totutusti kisan jälkeen.

JanneH

Alpon packrafting-treeni

Alpo järjesti jälleen loistavan packrafting treenin Kirkkonummella, paikalla oli kolmetoista osallistujaa hienossa säässä ja upealla radalla suoritetussa harjoituksessa. Treeni täytti tarkoituksensa varsin hyvin Archipelagoon valmistavana harjoituksena. Rastit oli ripoteltu Meikon ympäristöön ja luvatun mukaisesti uintia oli riittävästi.

Paikalla Lupus Extremestä oli tällä kertaa JanneS parinaan Avanade Multisportin Tero, jonka kanssa yhteistreenejä on tullut ennenkin tehtyä ja yhteistä kisakokemustakin löytyy, joten tiedossa oli jo etukäteen että tiimin vauhti tulee olemaan sopiva ja meno leppoisaa.

Lähdimme paukusta juoksemaan jonossa kohti ensimmäistä rastia joka oli piilotettu syvälle bunkkeriin, joten heti alkuun pääsi käyttämään otsalamppua. Ekan rastin jälkeen osanottajien reitit sitten erkanivat tehokkaasti, kunnes kakkosrastille tulimme samoihin aikoihin Duron Tuomaksen ja Mikon sekä Jaanin kanssa, jotka tulivat toiselta puolelta järveä rastille. Seuraaville rasteille sitten menimme välillä yhtämatkaa ja välillä hiukan eri reittejä mutta lopulta olimme kuitenkin vedessä aina kohtuullisen lähekkäin. Muita ei enää tässä vaiheessa näkynyt.

Kutosrastilta seiskalle metsiä pitkin rymytessä onnistuin puhkaisemaan uimapatjani paristakin kohtaa ja uimapätkä oli aikamoista tuskaa, ainakin Terolle. Puhalsin patjan täyteen lähdössä ja koitin pitää toisella kädellä isompaa rei'istä kiinni ja roikuin toisella kädellä Teron patjassa kiinni mutta siitä huolimatta patja oli täysin tyhjä kun pääsimme seiskarastilta vastarannalle. Pienen keskustelun jälkeen totesimme että lopussa oli sen verran vähän uintia että jatkaisimme koko radan rikkinäisen patjan kanssa. Uintivauhti hidastui kuitenkin sen verran paljon että tässä vaiheessa Duron jengi pääsi karkaamaan omille teilleen.

Taktiikkana kasille uidessa oli että puhalsin patjaa täyteen koko ajan vedessäkin mennessä, pidin toisella kädellä isompaa reikää edes vähän ummessa ja toisella kädellä roikuin Teron patjassa kiinni. Meno oli selvästi parempaa kuin edellisellä välillä kun toimin hiukan pienempänä ankkurina tällä kertaa, sain juuri ja juuri pidettyä patjan puolitäytenä kun täysillä puhalsin sitä koko ajan. Kasin jälkeen teimme pienen kierroksen alkuperäiseltä reitiltä ja jätimme patjat lähtöpaikalle kun loppupätkällä uintia oli luvassa vähemmän kuin alussa. Paikalla oli Mikko ja Jaani jotka kertoivat että Tuomas oli lähtenyt loppulenkille yksin.

Loppulenkki olikin sitten suunnistusta 1:20000 kartalla pimeässä metsässä ja rastien hakua muutaman kymmenen metrin päästä rannasta. Ysi rasti löytyi hyvin mutta kymppirastille mennessä pummasimme ihan huolella. Ensimmäisen 500 metriä pysyimme hyvin kartalla kun menimme pienien matkalla olevien lampien kautta, mutta viimeinen kilometrin pätkä kompassisuunnalla ei sitten mennyt ihan putkeen. Seurasimme polkua joka meni (omasta mielestä) suurinpiirtein oikeaan suuntaan, ja lopputuloksena oli että ajauduimme ihan liian oikealle ja kauas rastista. Eka pimeä suunnistus pitkään aikaan ja lopputulos oli sen mukainen, no rasti kyllä löytyi ihan hyvin kun tiesimme kallioilta laskeutuessa missä suunnassa rasti on, se tuli hiukan yllätyksenä kuinka pitkä matka rastille lopulta siitä vielä oli.

Viimeiselle rastille juoksimme sitten hyvällä sykkeellä teitä pitkin ja sieltä sitten maaliin ajassa 3:22. Siellä muut jo paistelivat makkaroita kun saavuimme. Tuomas oli ainoana lisäksemme kiertänyt koko radan, muut olivat jättäneet loppulenkin kiertämättä ja käyttäneet hyväksensä mahdollisuuden aloittaa herkuttelut nuotion ääressä jo vähän aiemmin.

Rata oli hyvin suunniteltu, maisemat olivat hienot ja rastien välillä oli hyvin reitinvalinta- ja taktikointi mahdollisuuksia. Ensiluokkaisesti järjestetty harjoitus, ei haittaisi jos näitä järjestettäisiin enemmänkin. Tästä on hyvä jatkaa treenausta Archipelagoon.

Kartta:


JanneS

Heinäkuun harjoitteluraportti

Heinäkuussa kisattiin tiimin kauden pääkilpailu ArcticCircle24, minkä johdosta muu harjoittelu oli joko kilpailuun valmistautuvaa keventelyä tai palautumista yli vuorokauden mittaisesta koitoksesta. Varsinaiset harjoitustuntimäärät ja -tehot pysyivät näin ollen maltillisina kummallakin tiimin jäsenellä ja tunteja kertyi lähinnä kilpailuista.

JanneH:
Heinäkuussa urheilu keskittyi AC24:n ympärille, joten treeniä tuli tehtyä hyvin vähän. Rakentaja-rastit olivat kesätauolla, työmatkojen fillarointi jäi alkukuusta lomien takia pois ohjelmasta ja ulkomaillakin tuli käytyä. Edellä mainituista seikoista johtuen harjoituskertoja tuli hyvin vähän, mutta niin oli suunniteltukin.

Ennen AC24:ä tehtyjä treenejä olivat lähinnä yhteiset pyöräily- ja melontatreenit, Hiiltomiehet Adventure ja rullaluistelua. Kisan jälkeiset kaksi viikkoa puolestaan sisälsivät lähinnä kevyttä pyöräilyä ja pari lyhyttä rullaluistelulenkkiä. Kuun viimeisellä viikolla kalenterissa oli Miry-cupin kilpailu Kuusijärvellä, joka oli ainoa tehotreeni koko kuun aikana.

Koko kuun tuntisaldo oli 53 h, joka on vähän huomioiden, että yksi kilpailu itsessään oli lähes 31 tuntia. Kaikkiaan kuukausi kului kuitenkin suunnitellusti, eli kilpailua ennen oli selvä kevyt jakso kuntohuipun esiin kaivamiseksi ja loppukuussa annettiin kropan palautua kunnolla, jotta syksyllä jaksaa treenata kunnolla.

Elokuun alussa tahti taas kiihtyy ja ensimmäiset hiukan yli kaksi viikkoa vedetään lujaa. Loppukuusta käytävään Archipelago Adventureen on hyvä hiukan keventää, sillä kilpailuhin on hyvä lähteä tuorein jaloin, vaikka kilpailuun osallistuisikin enemmän harjoitusmielessä.

JanneS:

Kuukauden treenit noudattivat hyvin samaa kaavaa kaiman kanssa. Alkukuukaudesta olivat tiimiharjoitukset maastopyörällä sekä meloen ja Hiiltomiehet Adventure ja puolessa kuussa Arctic Circle 24h. Loppukuuhun mahtui ennätysmäärä rullaluistelua lähinnä työmatkoilla ja pari lenkkiä sekä maantiefillarilla että kevyesti juosten. Kokonaissaldoksi tuli ennätysmäiset 53,5 h, josta valtaosa kisatunteja. Alkukuusta mukaan mahtui myös ensimmäinen kerta solo-inkkarilla melontaharjoittelua.

Nyt kauden pääkisan jälkeen voin todeta olevani todella tyytyväinen tähän kauteen. Kaikki omat tavoitteet on täytetty ja joiltakin osin ylitettykin. AC24:ssä oppi taas paljon omasta kropasta ja sen rajoista, joten omat kehityskohteetkin ovat hyvin tiedossa ja niiden parantamiseksi tehdään töitä hartiavoimin.

Loppukaudesta jäljellä on vielä Archipelago Adventure ja X-kaato sekä mahdollisesti Tour de Helsinki ja sokerina pohjalla Mammuttimarssi. Multisport-cupin kisat mennään täysillä, TdH:ssa ja Mammuttimarssissa voi sitten nautiskella liikunnan ilosta. Nyt näyttää melko varmalta, että alkukaudesta listattu mahdollinen maraton syksyllä jää väliin. Juoksuvauhtia pitäisi saada selkeästi lisää, että huvittaisi lähteä kelloa vastaan juoksemaan teitä pitkin 42km, ja akuutimmat treenitavoitteet ja -mielenkiinnot ovat tällä hetkellä pyöräilyvauhdin kehittämisessä.

Elokuu on lähtenyt treenien suhteen kohtuullisen hyvin liikkeelle. Viikonloppuna ehdin jo käydä juoksemassa helteellä kiihtyvävauhtisen pitkän ja näillä keleillä on ilo pyöräillä/rullaluistella/juosta työmatkaa päivittäin. Ainoa pieni kysymysmerkki on hiukan oireileva oikean jalan pohje, mutta eiköhän sekin parane kun malttaa pitää juoksukilometrit kohtuullisina.

ArcticCircle24:n videomateriaalia

Tiimin etenemisen hitauden ja väsymyksen voi todeta myös seuraavasta videosta. Fiilikset maalisuoralla olivat kuitenkin päinvastaiset kuin taustamusiikin lyriikoista voisi päätellä.



Kuvaaja Anu Roininen
Leikkaus Janne Hietala

Lupus Extreme selvitti ArcticCircle24:n

Tiimi kävi selättämässä kauden päätavoitteensa ArcticCircle24:n viikonloppuna Jeriksellä. Fyysisesti raskaan lähes 300 km mittaisen reitin kiertämiseen kului aikaa liki 31 tuntia, ja sillä irtosi viides sija avoimessa kilpasarjassa. Kilpailun voitti Free Adventure noin seitsemän minuutin erolla Hiiltomiehiin.

Pallaksen ympäristössä kilpailtu ArcticCircle24 oli Suomen mittapuulla ainutlaatuinen kilpailu. Reitti koostui pitkistä osuuksista ja korkeuskäyriäkin tahkottiin molempiin suuntiin tiheästi. 15:stä avoimeen kilpasarjaan startanneesta joukkueesta vain viisi ehti kiertää reitin kokonaisuudessaan läpi. Muut joukkueet joko joutuivat heittämään pyyhkeen kehään tai jättivät viimeisen etapin massiivisen pyöräilyn rasteja väliin

Kilpailussa edettiin kuusi etappia Suomen parhaissa maisemissa ja sellaisissa paikoissa, joissa seikkailukilpailun järjestäminen on selvästi vaatinut asialleen vahvasti omistautuneen järjestelykoneiston. Etappien yhteenlaskettu pituus oli ratamestarin optimireitinvalintojen mukaan melkein 300 km. Fyysisyydestä kertoi myös se, että kärkipään urheilijat pitivät kisaa yhtenä kovimmista 24 tunnin kisoista, joihin ovat osallistuneet.

Reijo Roinisella vahvistettu Lupus Extreme suoriutui kilpailusta tavoitteiden mukaisesti, eli koko reitti ehdittiin kiertää ja maaliin päästiin. Tulokseen voi olla pääosin tyytyväinen, sillä tiimin kokemus näin pitkiin kilpailuihin on suhteellisen rajallinen. Parannettavaakin jäi ja oppia saatiin taas monesta asiasta, mikä toivottavasti tulevaisuudessa auttaa pidempiin kisoihin valmistautuessa.

Prologi: Rastijahti
Kilpailu starttasi lyhyellä prologilla, johon saatiin kolme karttaa lähtöhetkellä. Maastossa oli kuusi rastia, joista jokaiselta riitti yksi leima. Jaoimme kartat nopeasti ja säntäsimme metsään heti kärkijoukkeiden kantaan. Karttojen katseluun olisi kannattanut ehkä käyttää aikaa muutama sekunti enemmän, sillä menimme molempiin prologin ansoihin. Mittakaavat kartoissa poikkesivat rajusti toisistaan, ja pisimmältä näyttänyt rata ei ollut pisin. Lisäksi eri kartoissa oli piirrettynä samoja rasteja. Niinpä päädyimme leimaamaan yhdeksen eri kertaa kuuden pakollisen sijasta. Aikaa kului vähän päälle 20 minuuttia kovavauhtisten ja karttoja tarkemmin tarkastelleiden kärkijoukkueiden painellessa 15 minuutin pintaan.

1. etappi: Koskenlaskija
Melonta 25,6 km
Kanootit työnnettiin vesille Hotelli Jeriksen rannasta suuntana Muonio. Etappi kulki Acerbin keinona tunnettua melontareittiä Jerisjokea alas muutaman järven kautta. Matkalle osui useampi ykkösluokan koski, joissa tässä vaiheessa vuotta vettä virtasi niukasti. Ohitimme selvillä melontaosuuksilla muutaman joukkueen, joista osa tosin kisasi kunto- tai naistensarjassa. Kanootti liikkui vuokrakanootiksi kohtalaiseksi, ja JanneS ohjaili koskissa taitavasti. Pari kertaa laskulinjamme ei ollut täysin optimaalinen, jolloin kanootti jäi kiviin kiinni. Irroitustaktiikkana oli tilanteen mukaan nytkyttäminen tai nopea jalkautuminen, joten turhaa aikaa ei kulunut liikaa.

Reitin alkuvaiheessa silmäys Oloksen suuntaan paljasti tunturin olevan hyvinkin kaukana. Parin tunnin melonnan jälkeen tunturikin alkoi lähestyä Pallastunturien jäädessä kauas taakse. Jokea voisi suositella melottavaksi rauhallisempaankin tahtiin ja maisemia katsellen. Vaihtoon saavuttiin reilun kolmen tunnin läpsyttelyn jälkeen, eli kokonaisaikaa oli kulunut noin 3,5 tuntia.

2. etappi: Pallas kutsuu
MTB 65,3 km
Quest
Vaihdossa fillarikengät iskettiin jalkaan ja märät Salomonit/La Sportivat reppuun. Reitti suuntasi ensin asvalttitietä pohjoiseen ja sieltä hiekkatien ja polun kautta neljännelle rastille, jossa oli quest. Aavistuksen epäselvän ohjeistuksen jälkeen JanneS kokeneena trapetsitaiteilijana kiipesi köysitikkaista pitkin puuhun ja siitä köyttä pitkin toiseen puuhun leimaamaan. Rastimies kertoi meidän olevan viides joukkue, mikä aiheutti suuren hämmästyksen, sillä kuvittelimme olevamme suurin piirtein sijalla 8.-10.

Pyöräilyosuus jatkui muutaman rastin kautta Olostunturin huipulle ja sieltä pienen mäennyppylän ylityksen jälkeen Pallastunturin ”juurelle”. Lapissa pieni nyppylä tarkoittaa noin 130 metrin nousua ja joutuihan Pallastunturillekin kiipeämään yli 100 metriä. Osuus oli suunnistuksellisesti selkeää, mutta korkeuserot tekivät tehtävänsä. Ylämäkiin ajettiin suhteellisen hiljaa ja jyrkimpiä mäki tunkattiin, joten eroa kärkipään joukkueisiin tuli runsaasti.

3. etappi: Maaiman katolla
Trekking 42,8 km
Coastaleering 1,7 km
Vaihtoon saavuttiin 8.25 kohdalla, mikä oli noin 10 minuuttia laskemaamme myöhemmin. Pyörät jätettiin Hotelli Pallaksen takapihalle ja pakollisten varusteiden tarkastuksen jälkeen edessä oli maratonin mittainen trekkauspätkä yhdellä Suomen parhaista vaellusreiteistä. Osuudelle lähdettäessä repusta kaivettiin lihapiirakkaa, jota mutusteltiin hiukan erilaisilla ruokahaluilla alkukilometrien ajan. Samalla taivaalta alkoi tulla kevyesti vettä, mutta onneksi sadetta ei kestänyt kauan.

Ensimmäisen mäen huipulta alaspäin lähdessä otettiin muutamia juoksuaskelia, mutta huono alusta kehotti ottamaan askeleet tarkasti, jotta vältytään loukkaantumisilta. Muutaman kilometrin jälkeen JanneS:llä alkoi tulla pientä monttua, joten JanneH:n reppuun kiinnitettiin hinausköysi. Matkan aikana oli hyvä mättää evästä naamaan, ja olo parantui tunnin kuluessa.

Kun JanneS pääsi jälleen pinnalle, alkoi Reijon osallistuminen keskusteluun olla lähinnä kuuntelua, jos sitäkään. Köyden pää siirtyi JanneS:n lantiolta Reijolle, kun vuorossa oli muun muassa tiukka nousu Lumikeron huipulle. Saavuttaessa Hannukuruun oli vaihtoehtoina kaksi polkua, joista valitsimme lyhyemmän. Yläreitin valinnut ja vauhdikkaasti edennyt Kairojen HC:n suunnistajaporukka paineli ohitsemme, vaikka olivat lähteneet peräti tunnin peräämme trekkauspätkälle. Haluja lähteä samaan kyytiin olisi löytynyt osalta porukasta, mutta koska yksimielistä päätöstä ei saatu, jatkoimme omaa vauhtiamme.

Reitti heitti noin 15 km mittaisen koukun pohjoisessa ennen laskeutumista Hietajärvellä olleelle coastaleering-osuudelle. JanneH alkoi olla myös suhteellisen hiljainen ja omissa maailmoissaan, mutta onneksi kartta oli jollain muulla, ja oikea reitti löytyi sujuvasti. Coastaleeringissa saatiin uusi kartta, ja tehtävänä oli hakea neljä rastia, joista yksi sijaitsi saaressa ja loput kuivalla maalla. Parinkymmenen metrin uinti pariin otteeseen virkisti sopivasti, eikä huoltopaikallekaan ollut matkaa enää kuin muutama kilometri.

Trekkausosuuden lopussa aikaa oli kulunut 17 tuntia ja kello näytti 3.00 yöllä. Vaikka keli oli pilvinen, ei otsalampulle ollut juurikaan käyttöä, sillä valoa riitti hyvin taivaaltakin. Huollossa roskat heitettiin laatikkoon ja tilalle otettiin lisää energiaa muun muassa geelien, lihapiirakoiden ja karkkien muodossa.

4. etappi: Kohti syvää etelää
Melonta 16,2 km
Kilpailun toinen melonta kulki Ounasjokea etelään. Matkalla oli jälleen muutamia koskia, jotka sujuivat vielä perjantaiaamupäivän melontaa paremmin. Kanootti kulki nätisti päävirran mukana ja isot kivet onnistuttiin kiertämään siististi. Muuten tuntemukset olivat hiukan erilaiset kuin aamun melonnasta, eikä kovinkaan kummoista iskua tekemiseen saatu. Tiedossa kuitenkin oli, että trekkauksen aikana ohi mennyt Kairojen HC matkasi noin 25 minuutin päässä, ja uskoimme saavuttavamme heitä melonnan aikana.

Osuuden kartta oli pakattu repun sivutaskuun, ja sovimme, että kaivamme sen esille, kun iso saari on ohitettu. Sen jälkeen osuutta piti olla jäljellä enää noin viisi kilometriä, joka kuitenkin tuntui ikuisuudelta. Erityisesti viimeisen kahden kilometrin lappaminen tuntui raskaalta ja melonta maistua puulta. Kairojen HC oli noin viiden minuutin päässä melonnan jälkeen, ja leimasivat rastin vasta, kun huomasivat meidänkin tekevän niin. Muuten vaihtoleima olisi heiltä tainnut unohtua.

5. etappi: Maisemat luistaa
Rullaluistelu 25,9 km
Rullaluistelun alku kulki suhteellisen hyvää asvalttia, joka muuttui erittäin huonoksi noin kilometri sen jälkeen, kun JanneH oli todennut alustan olevan oletettua parempaa. Hyvän pätkän lopussa ajoimme Kairojen HC:n kiinni ja kiskoimme ohituksen jälkeen pari minuuttia tiukempaa. Matkalla oli muutamia kohtalaisen pitkiä mäkiä, ja Reijon meno alkoi hiukan hyytyä. Onneksi nopea syöminen auttoi ja viimeiseen noin 5 km pitkään nousupätkään luistin liikkui taas paremmin. Koko luistelu vei aikaa kaksi tuntia, eli pitkät nousut söivät keskinopeutta aika merkittävästi.

6. etappi: Viimeiset kiusaukset
MTB 111,5 km
Luistelun jälkeen luvassa oli enää loppurypistys flllareilla, jota sotkettiin lähes 10 tuntia. Tällä kertaa reitille ei sentään onneksi ollut osunut kaikkia seudun mäkiä, vaikka toki ihan tasaistakaan ei ollut. Rastivälit näyttivät kartalla pitkiltä, mutta olivat todellisuudessa vielä pidempiä. Alku sujui vauhdikkaasti, sillä ensimmäisen kolmen kilometrin aikana pääsi kahdella polkaisulla 40 km/h keskinopeuteen syöden koko matkan lihapiirakkaa. Muitakin mukavia alamäkiä osuudella oli, ja välillä olisi kaivannut hiukan isompaa eturatasta. Toisaalta myös pieniä vaihteita tarvittiin, varsinkaan kun eteneminen ei ollut enää kovinkaan reipasta.

Eroa edellä meneviin joukkueisiin oli ehtinyt kertyä jo useita tunteja, eikä takaakaan ollut odotettavissa suurta uhkaa. Kairojen HC starttasi peräämme noin vaihtopaikalla käytetyn ajan verran, mutta uskoimme vauhtimme olevan heitä nopeampaa. Niinpä pystyimme starttaamaan osuudelle suhteellisen levollisin mielin. Muistuttelimme toisiamme syömisen ja juomisen tarpeellisuudesta, jotta maaliin päästään varmasti.

Ensimmäisille rasteille pääsi ajelemaan hiekkateitä, minkä jälkeen tarjolla oli mukavan suoraa mönkijänuraa. Ylösalas-liikettä kuitenkin riitti koko ajan, vaikka kartan mukaan polku etenee käyrien välissä. Polkuosuus ajeltiin väsyneinä hyvinkin rauhallisesti ja pahimpia mäkiä tunkattiin ylös.

Jossain vaiheessa JanneS kävi tajunnan rajamailla, kun yllättäen kesken tiepätkän olo alkoi muuttua huonoksi. Pidimme parin minuutin breikin, jonka aikana täytimme juomapullot huonosti virtaavasta vedestä ja JanneS tunki sipsejä ja suklaata naamaan niin paljon kuin pystyi ja vähän enemmän. Väkisin syöminen kuitenkin tehosi ja meno oli entisen kaltaista nopeasti. Myös muilla oli omat heikot hetkensä, jotka ilmenivät lähinnä hiljaisuudella tai ärtyneisyydellä.

Selkeillä tiepätkillä pyrimme hinaamaan tarpeen mukaan, mutta vielä tuotekehitysvaiheessa oleva hinauslaitteisto nyki suhteellisen paljon, eikä hinaamisesta saatu parasta mahdollista hyötyä.

Ratamestari oli onnistunut laatimaan viimeiselle 40 kilometrille hieman hankalampaa suunnistuspätkää, vaikka kartan mukaan sen piti olla selkeää. Osa kartalla olleista urista puuttui maastosta ja polkujen käyttökelpoisuutta oli vaikea ennustaa. Valitsimme pääosin hyviä reitinvalintoja, vaikka kaikkien urien löytäminen ei onnistunutkaan kivutta. Kärkipään ratkaisukin tapahtui näillä osuuksilla, joten ihan huonosti meillä ei ilmeisesti mennyt, vaikka välillä siltä tuntuikin.

Viimeiselle rastille päätimme vielä ottaa tunkkausreitin, vaikka tarjolla olisi ollut tiekiertoa. Laskimme, että tietä pitkin kiertäminen kestää kauemmin, ja matkalla on vielä pari ikävää mäkeä. Vaikka oikeaa kohtaa metsästä haettiin hetken, pääsimme poroaidan vartta hyvin mäen päälle ja siitä alas kohti rastia. Reitinvalinta tuntui metsässä huonolta, mutta GPS-jälki paljastaa sen olleen itse asiassa aika hyvä.

Maaliin saavuttiin kellon näyttäessä 16.43, eli kilpailussa viettiin aikaa 30.42.58. Ennen bankettia olikin sopivasti yli kolme tuntia aikaa pestä fillarit, käydä saunassa ja nukkua.

Reitinvalinnat käytiin heti läpi ratamestarin kanssa
Reissusta jäi hyvä fiilis
Koko joukkue oli tyytyväinen suorituksen, vaikka perusvauhdissa olisikin ollut parannettavaa. Parempanakaan päivänä tuskin oltaisiin menty kovempaa, ja erot sekä eteen että taakse olivat selkeitä. Erityisen hyvin sujui melonta, jossa odotimme ottavamme enemmän takkiin koskimelontakokemuksen puutteen takia.

Kilpailun järjestelyt oli tehty erinomaisesti ja rata oli varmasti parasta, mitä kotimaasta saa irti. Suuret erot joukkueiden välillä kärkeä lukuun ottamatta osoittavat, että reitti oli hyvin vaativa. Kaikin puolin siis erinomainen kilpailu, josta järjestäjä voi olla ylpeä. Myös katsojia oli mukavasti reitin varrella, ja kilpailu sai julkisuutta Lapin lehdissä.

Kilpailusta luvassa kuvamateriaalia myöhemmin, sitä ennen kannattaa vierailla järjestäjien sivuilla.

Suuret kiitokset järjestäjille, tukijoukoille, kilpakumppaneille ja erityisesti huoltajalle/kuvaajalle Anulle.

JanneH