Salpaus-rogaining 2010 kisaraportti

Rogainingin osalta tiimin kauden päätavoite Salpaus-rogaining sujui loistavasti, ja sijoitus 12 h sarjassa oli toinen. Asikkalan Urajärvellä vaihtelevissa maastoissa käydyn kilpailun voiton otti virolainen OK Kape, joka keräsi yhteensä 1730 pistettä tiimin saldon ollessa 1690.

Ensimmäistä kertaa järjestetty Salpaus-rogaining oli kokonaisuudessaan loistava paketti. 1:40 000 mittakaavassa ollut kartta piti hyvin kutinsa, ja rastit oli sijoitettu selviin paikkoihin eikä lippuja oltu turhaa piiloteltu. Järjestelyt pelasivat myös muilta osin kuin rasvattu, joten kilpailijoiden oli helppo keskittyä itse suoritukseen. Kilpailuaika oli klo 12.00-0.00, joten hämärää ei ollut vaihtelevasta ja paikoin harmaasta säästä huolimatta kuin pari tuntia. Varsinaista pimeää ei ehtinyt vielä kilpailun aikana tulla, ainakaan niin, että se olisi häirinnyt suunnistusta.

Reittisuunnitelma
Taktiikaksi otimme rohkeasti erittäin aggressiivisen rastienotannan, eikä suunniteltu reitti jättänyt väliin kuin neljä rastia, joiden arvo oli 210 pistettä 2180 mahdollisesta. Suurena riskinä tällaisessa on se, että oletettua hitaammasta vauhdista johtuen tehtävät oikaisut voivat viedä paljon pisteitä ja aiheuttaa kohtuuttomia matkoja ilman rasteja. Suunnittelimme reitille myös pari oikaisupaikkaa, joille laskimme tavoiteajat.

Reitin kulminaatiopiste oli uimalla tehtävä järven ylitys, joka kartan perusteella näytti parin sadan metrin mittaiselta. Helatorstain harjoitus oli todistanut sen, että itselleni kylmässä vedessä käynti voi olla kohtalokasta etenemisen kannalta, kun taas JanneS selvisi paremmin. Ilman uintia reittimme olisi kuitenkin ollut todella huono, joten lähdimme liikkeelle sillä asenteella, että uinti on tehtävä.

Alkulenkki etelään
Starttasimme etelän suuntaan poimien aluksi rastit 51 ja 41 (kts. kartta ja kuljettu reitti alhaalta). Samaan suuntaan lähti meidän vauhtiamme vain kaksi muuta joukkuetta, jotka molemmat lähtivät rastin 41 jälkeen eri suuntiin kuin me. Alkumatkasta napsimme rastit 75, 63 ja juomarastin 21. Välit olivat lyhyitä ja pisteitä kertyi heti nopeasti. Juomarastilla en kokenut itse tarpeelliseksi vielä täydentää 1,5 litran juomapussiani, mutta JanneS täytti omaansa. Seuraava juomarasti odotti noin neljän tunnin päässä.

Seuraavana vuorossa oli 100 pisteen arvoinen rasti suon keskellä ja sitä seurasi noin viiden metrin ojan ylitys. Onneksi ei vielä tarvinnut kahlata, vaan ojan yli pääsi kaatuneita puita pitkin. Siitä eteenpäin poimittiin rastit 43 ja 74, mutta seuraavaksi suunniteltu 61 päätettiin jättää väliin, jotta lopussa ei tarvitsisi tehdä liian monen pisteen oikaisua.

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut hiukan yli kolme tuntia, ja edessä oli tiepätkää seuraavalle rastille. Askel nousi hyvin, vaikka jaloissa alkoihin tuntua pieniä kiputiloja. Lihakset olivat jo jumiutuneet, ja tärkeintä oli muistaa syödä koko ajan. Rastin 81 jälkeen meitä tuli vastaan Vaarojen maraton 2010 joukkueella O-P Holttinen ja Juha Säämänen. Poikien vauhti oli selvästi meitä reippaampaa, tosin he pääsivät juuri juoksemaan alamäkeen.

Rastille 83 tultuamme olimme hetken hieman ihmeissään, kun lippua ei löytynytkään oikeasta paikasta. Ison kiven vieressä oli kuitenkin noin postimerkin kokoinen lappu, jossa luki Salpaus-rogaining 29.5.2010. Ajattelimme, että lippu ja leimasin on viety, mikä kuulosti kieltämättä järjettömältä, kun rasti sijaitsi keskellä ryteikköistä metsää. Onneksi näimme, että noin 100 metrin päässä kulki pari järjestäjää liivit päällään, ja juoksimme heidän luokseen. He olivat siirtämässä rastia oikeaan paikkaan toiselta kiveltä. Aikaa ei onneksi tuhraantunut etsiskelyyn kuin ehkä minuutti.

Ensimmäinen monttu
Seuraavat rastit löytyivät jälleen helposti ja rastilla 101 meitä vastaan tulivat Sipoonkorven pummaajat Tomi Mäkelä ja Tommi Nietosjärvi. Huippujuoksijoina tunnetut kaverit tulivatkin vastaan selvästi meitä kovempaa. Rastilta lähdettäessä JanneS totesi, että ensimmäinen kuoppa alkaa tulla, ja askel painaa. Asvalttipätkällä käveltiin loivimmatkin ylämäet, ja seuraavalla metsäpätkällä ei paljon keskustelua kuulunut. Matka kuitenkin eteni tasaisesti.

Noin tunnin kuluttua homma pelitti taas entiseen malliin, ja teimme peliliikkeen jättämällä rastin 32 väliin kellon käydessä armotta meitä vastaan. Ainoa ongelma oli siinä, että 32 oli kauan odotettu juomarasti, ja pussi alkoi olla tyhjä. Haimme ensin 100 pistettä rastilta 104, jonka jälkeen täytimme pusseja virtaavassa purossa. Humuspitoista vettä meni pussiin ehkä puoli litraa, ja sillä oli pärjättävä kilpailun jälkimmäinen puolisko.

Seuraavaksi nappasimme rastin 62 matkalla 65:lle ja kauan odotetulle uimapätkälle. Riisuimme takit ja paidat, jotka pakattiin vesitiiviisti reppuihin. Uimapätkä jakautui kahteen noin 100 metrin osaan, sillä välissä oli saari, missä tasasimme hengitystä hetken aikaa. Kaiken kaikkiaan uintiin kului aikaa parisenkymmentä minuuttia. Uinnin aikana mietin, että onko touhussa mitään järkeä. Aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että ei ole, mutta pisteiden takia on tehtävä mitä vain.

Uimisen jälkeinen kohme vol 2
Kuten Helarogainingissa, myös tällä kertaa kylmä vesi aiheutti itselleni erittäin kylmän olotilan. Uinnin jälkeen juoksimme ensin noin 200 metriä tien laitaan, jossa puimme päällemme. Tällä kertaa takin alle laitettiin kuiva pitkähihainen paita ja hanskat käteen. Koko kroppa tärisi siihen malliin, että kartanluvusta ei tullut mitään, joten JanneS otti suunnistusvuoron. Heitin huiviini Teho Energiashotin, jonka rajun kofeiinimäärän toivoin auttavan.

Puolen tunnin kuluttua olimme seuraavalla rastilla, jonka jälkeen Teho alkoi potkia. Olo oli kuin uudelleen syntynyt, ja jalka nousi paremmin kuin missään vaiheessa kisaa. Otin jälleen vetovastuun ja painelimme soita pitkin kuin se hirvenvasa, jonka olimme nähneet rastin 91 jälkeen. Väliin jäivät kuitenkin rastit 102 ja 72, jotka olivat liian pohjoisessa käytettyyn aikaan suhteutettuna.

Kello käy
Tässä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että maaliin voi tulla kiire, mikäli tekisimme yhtään virhettä tai vauhti hyytyisi. Haimme kuitenkin rastit 91 ja 73, joiden väliin jättäminen olisi tarkoittanut yhteensä 160 pisteen menetystä. Rastilta 73 oli aikaa maaliin hiukan päälle kaksi tuntia, ja loput rastit sijaitsivat lähes viivasuoralla reitillä matkalla maaliin.

Merkittäviä oikaisupaikkoja ei siis ollut, ja pientä epäilystä aiheutti pari seuraavaa rastiväliä, joilla oli hidaskulkuista metsää. Näillä pätkillä myös suunnistamisessa oli koko ajan skarpattava. Ilman suurempia koukkuja selvisimme isolle tielle, josta painelimme maaliin hakemalla matkalla rastit 71 ja 44. Rasti 22 oli sen verran sivussa reitiltä, ettemme lähteneet ottamaan sen suhteen riskiä pienen pistemääränkin takia.

Ehdimme maaliin 11 minuuttia ennen määräaikaa. Mitään käymättä jäänyttä rastia ei olisi ehtinyt etenemällämme vauhdilla hakea, joten tulokseen voi olla varsin tyytyväinen. GPS näytti kuljetuksi matkaksi 75 km, joten etenimme aivan kuntotasomme ylärajoissa. Vain virolainen OK Kape oli onnistunut keräämään enemmän pisteitä, ja taakse jääneissä joukkueissa kilpaili monia kokeneita ja kovakuntoisia urhoja.

Nopein tunti oli ensimmäinen jolloin etenimme hieman yli 8km ja hitain (poislukien uinti) tunti oli toiseksi viimeinen hämärtyvässä illassa lähes kokonaan metsässä ilman polkuja kuljettu tunti, jolloin mittariin kertyi hieman yli 5 km. Muuten vauhti oli koko matkan kohtuullisen tasainen 6-7 km/h.

Lopullinen analyysi kuljetusta reitistä ja nopeuksista eri maastoissa on vielä tekemättä. Mitään isoja kiertoja teitä pitkin emme tehneet vaan ennemminkin painelimme suoraan metsän läpi, jos uskoimme sen olevan nopeampi tapa edetä kuin mitä varmempaan (ja joskus vähemmän rasittavampaan) tiekiertoon olisi aikaa kulunut. Jälkikäteen mietinnässä on vielä olisiko alussa 43 kannattanut jättää väliin, siitä saadulla lisäajalla olisi saattanut lopussa ehtiä hakea 72:n. Sekään ei tosin olisi muuttanut lopputulosta, paitsi lisäten hermostuneisuutta lopuss,a kun aika alkoi käydä vähiin.

Suunnistus kulki koko matkan ajan vähintäänkin kohtuullisesti ottaen huomioon kartan mittakaavan, mitään isoja pummeja ei tullut, jotain ehkä viiden minuutin kiertoja muutama. JanneS:llä tosin tuntui olevan jälleen kerran epäonnea peukkukompassinsa kanssa. Tällä kertaa kompassi ei jäänyt matkan varrelle, mutta neularasia irtosi, joten tällä "grammanviilaajan kompassilla" suunnassa pysyminen oli aavistuksen työläämpää. Oma peukkukompassini taas tuntuu heiluvan miten sattuu, mutta tällä kertaa toleranssi oli riittävä.

Varusteista ja eväistä
Edellisestä kerrasta viisastuneina olimme onnistuneet hankkimaan Inov-8:n gaiterit, jotka pitivät roskat tehokkaasti pois kengistä. Rakoilta vältyttiin osin sen takia, vaikka kengät litisivätkin luttamärkinä koko reissun ajan. Myös hanskojen ja pitkähihaisen paidan mukaan ottaminen osoittautui järkeväksi ratkaisuksi. Lupinen Tesla X puolestaan oli hiukan ylimitoitettu lamppu lopun hämärään, mutta ei sen tehosta haittaakaan ollut.

Ruokahuolto pelasi myös hyvin, kun eväinä oli sämpylää, energiashotteja, geelejä, lakua, suklaapatukoita ja suolapähkinärusinasekoitusta. Ihan kaikkea ei tullut matkan aikana syötyä, mutta parempi niin päin. Kaiken tietysti kruunasi maalissa odottanut saunaolut.

Seuraavat koitokset
Tiimin seuraava kilpailu on kahden viikon kuluttua käytävä No Limit Adventure. Ennen kesän pääkilpailua Arctic Circle 24h:ta ehtii vetää vielä yhden kovemman treenijakson, johon NLA sekä mahdollisesti Jukolan viesti sijoittuvat.

Kartta ja reitti:



JanneH

Lupus Extreme toiseksi Salpaus-rogainingissa

Tiimi nappasi parhaan sijoituksensa koskaan ikinä missään sijoittumalla toiseksi Asikkalassa käydyssä Salpaus-rogainingissa. Voiton nappasi virolainen OK Kape ja kolmanneksi itsensä taisteli Vaarojen maraton 2010. Onnistuneen suorituksen kulmakivinä olivat agressiivinen reittisuunnitelma ja kuntotason ylärajoihin sijoittunut suoritus, joka kulminoitui parin sadan metrin uintiin järven poikki. Raporttia luvassa viimeistään alkuviikosta, kun kartta on skannattu ja reitti analysoitu.

Extremerun - seikkailu-urheilijan juoksukilpailu

Lauantaina Suomessa järjestettiin ensimmäistä kertaa Saksassa kovan suosion saanut Extremerun. Kilpailunäyttämönä toimi helteinen Vantaan Hakunilan urheilupyhättö. Maastoon tehdyllä "esteradalla" käydyssä kilpailussa Lupus Extremeä edusti JanneH.

Jos formaatti on saanut Saksassa hurjan suosion, ei osallistujapulaa voida Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetyssä kisassakaan valittaa, sillä kaikki kilpailun 2 000 paikkaa tulivat täyteen jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Tapahtumassa oli kaksi sarjaa, kilpasarja ja hupisarja, joista jälkimmäinen oli kerännyt asujen perusteella enemmän osanottajia.

Kupletin juoni poikkesi jonkin verran tavallisesta juoksukilpailusta. Kolmesti kierrettävän 5 km reitin varrelle oli tehty yhteensä 11 kpl erilaisia esteitä, kuten joen yli uintia, kahlaamista, rengaskasa, hämähäkkiverkkoa jne. Tiedossa oli, että näillä esteillä saattaa joutua jonottamaan, mikä kuulemma kuului lajin luonteeseen.

Taktiikkana juoksuun oli lähteä sellaista vauhtia liikkeelle, että ensimmäisistä esteistä selviää ilman sen kummempia ruuhkia. Tämä onnistuikin suhteellisen helposti lähes eturivin lähtöpaikan ansiosta, ja heti alusta asti oli riittävästi tilaa. Maksimisykkeet oli hyvä ottaa käyttöön heti ensimmäisen puolen kilometrin aikana.

Ensimmäisenä esteenä noin 400 m juoksun jälkeen olivat Goljatin portaat. Seitsemän hiukan yli metrin korkuista askelmaa oli tehty hakitelineestä, jota oli käytetty rakennustyömaalla ehkä joskus 80-luvulla. Jonkin verran jännitti hyppiä askelmia alas, mutta ajattelin, että jos kestää muita, kestää myös omaa hiukan päälle 60 kg elopainoa. Vieressä edennyt kaveri sai kuitenkin jalkansa läpi telinelaudasta, eikä ilmeisesti ollut ainoa, sillä este suljettiin ensimmäisen kierroksen aikana.

Toinen este sijaitsi ehkä kilometrin kohdalla ja oli tyypiltään hämähäkkiverkko. Radan ylittäneen sillan päälle kivuttiin ylös verkkoa pitkin ja tultiin toiselta puolelta alas. Esteellä oli pientä ruuhkaa jo ensimmäisellä kierroksella, kun taas toisella ja kolmannella rundilla hupisarjalaiset olivat muodostaneet esteen eteen noin sadan metrin jonon. Jonon ohi kuitenkin onneksi pääsi.

Esteen jälkeen matkaa jatkettiin ulkoilutietä pitkin, jonka jälkeen oli luvassa hieman epätasaista niittyä. Tiistaina rasteilla vääntynyt nilkka vääntyi uudelleen ja oli hetken aikaa melko kipeä. Niityn jälkeen palattiin taas ulkoilutielle, jota noustiin mäen päälle. Siellä oli vuorossa seuraava "este", kallio, jonka päälle piti kiivetä. Este ei poikennut mitenkään normaalista reitistä suunnistuskilpailussa saati sitten seikkailukilpailussa. Viimeisellä kierroksella paikassa oli jopa hyvin paljon Jukolan viestin jälkiä muistuttava ura.

Mäen päältä jatkettiin alas paikoin jyrkkääkin tieosuutta, ja palattiin pururadalle. Seuraavalla esteellä hypitiin vuoroin noin metrin korkuisen aidan yli ja vuoroin mentiin ali. Viimeinen eli kolmas alitus oli hiukan muita matalammalla, ja jätti ensimmäisellä kierroksella ikävän naarmun keskelle selkää. Seuraavalla esteellä puolestaan kontattiin kuvitteellisen konekiväritulen alla noin 10 metriä.

Sen jälkeen rata kierteli sopivan raskasta reittiä kilpahiihtolatupohjilla, ja matkaan mahtui muutama kiva ylämäki. Ennen stadionille paluuta vuorossa oli vielä suora, jossa ryömittiin ensin putkien läpi, sen jälkeen eteen tuli kolme autoa, joista juostiin takakautta yli, ja viimeisenä hypittiin yli noin 50 metriä pitkästä rengaskasasta. Näistä keskimmäinen este tosin poistettiin ensimmäisen kierroksen jälkeen käytöstä, sillä ilmeisesti lasia oli mennyt rikki vaarallisen paljon. Sinänsä hämmästyttävää, koska yli juostessa lasille ei pitäisi olla mitään tarvetta astua.

Urheilukentälle tullessa reitti kulki vielä sillan alitse jokea pitkin. Vettä ei ollut paljon, ja kohdasta pääsikin juoksemaan hyvin. Porukalla oli kuitenkin ilmeisesti pientä vesikauhua tai jotain, koska jo ensimmäisellä kierroksella tein esteellä ainakin kaksi ohitusta. Seuraavilla kierroksilla ohituksia tuli luonnollisesti todella paljon kierroksella ohitettavien takia.

Toinen ja kolmas kierros käynnistyi noin 10 m leveän ojan yli uinnilla. Erittäin mutainen vesi jätti mukavan tuoksun vaatteisiin, joka antoi hieman lisää fiilistä touhuun. Uinnin jälkeen juokseminen litimärillä kengillä oli hetken todella raskasta, juuri sellaista kuin kuuluu ollakin. Kahdella viimeisellä kierroksella myös stadionin juoksuradoille oli tuotu aitoja, jotka piti ylittää.

Kokonaisuutena kilpailu oli hyvin järjestetty erityisesti siihen nähden, että tapahtuma oli Suomessa vasta ensimmäistä kertaa. Tunnelma paikan päällä oli hieno, eikä missään juoksukilpailussa vastaavaa voisi kuvitellakaan olevan. Syynä oli tietysti se, että 2 000 osanottajasta ehkä 100 ensimmäistä oli mukana enemmän tai vähemmän tosissaan. Sen jälkeen porukalla oli mukana omiakin juomia, ja todistettavasti myös eräs jalkansa viikko sitten telonut seikkailu-urheilija nähtiin yrttisnapsipullon kanssa.

Monet kävelivät reitin läpi ja jättivät kierrokset yhteen. Esteille joukon loppupäässä saikin jonottaa ihan tosissaan, kun taas kilpasarja pääsi jonottamatta esteet pääosin läpi. Ehkä pahin pullonkaula oli hämähäkkiverkko, jossa edes kilpasarjan oli vaikea päästä hupisarjalaisten ohi. Jonottaa ei kuitenkaan tarvinnut ennen estettä, vaan pikemminkin suoritus oli vain vähän hitaampi.

Miinuspuolena oli luonnollisesti esteiden poistaminen käytöstä. Goljatin portaat oli tarkoitus käydä sekä kierroksen alku- että loppupuolella eli yhteensä kuusi kertaa, mutta nyt niiden ylitys jäi yhteen kertaan. Jo alussa oli nähtävissä, että telineen betoniset laudat eivät tule kestämään. Myös autonromujen ylityksen olisi mielellään tehnyt useampaan kertaan.

Kilpailu toimi hyvänä teholenkkinä seikkailukisoja ajatellen, ja olin alun perin miettinyt aikaa kuluvan noin 1.30. Loppuaika taisi olla muutaman sekunnin alle 1.15, joten esteiden vaikutus oli yllättävän pieni. Sijoitus oli tasoa ynnämuut, tarkempaa tietoa löytynee jossain vaiheessa järjestäjien sivuilta. Syke paukutti tasaisesti 170 tuntumassa, mutta jostain syystä kolmas kierros sujui kaikkein helpoiten. Kaikki kierrokset menivät noin 25 minuuttiin, eli vauhti oli itselleni epätyypillisesti hyvin tasainen. Parin esteen poisjäänti 2. ja 3. kierroksella saattoi tosin vaikuttaa. Mutta kun kerran maalissa oli näin hyvä fiilis, olisi pitänyt saada koneesta enemmänkin irti reitin varrella.

Ennalta oli spekuloitu, että kilpailu sopii hyvin suunnistajille ja seikkailu-urheilijoille, jotka ovat tottuneet muuhunkin kuin tasaiseen maantiehen. Voiton nappasikin huippusuunnistaja Jani Lakanen ja hyvänä kakkosena oli Multisport.fi:n Janne Mononen.

On helppo uskoa, että tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna, sillä sen verran hyvin porukka näytti viihtyvän. Mikäli ajankohta sopii näin hyvin myös vuoden kuluttua, olen ehdottomasti mukana.

Kisan kautta onkin hyvä aloittaa kevyempi viikko, jonka huipennuksena on ensi lauantain Salpaus-rogaining (12 h) Lahden pohjoispuolella.

JanneH

Kevätrogaining (12h) 2010

Tiimi kävi helatorstaina 12h yörogaining harjoituskilpailussa Vantaan Keimolassa. Lopputuloksena oli 63.5km juoksun/kävelyn jälkeen harjoituksen toinen sija ja kasa päin oppeja siitä, miten suoritusta pystyy parantamaan joka osa-alueella.

Yleistä harjoituksesta
Työpäivän jälkeen keräsimme kamat kasaan ja suuntasimme illalla Keimolan Kaiun majalle Vantaalle. Viiden euron nimellistä korvausta vastaan saimme ensiluokkaiset vedenpitävälle paperille tulostetut kartat 1:25000 mittasuhteella. Ilma oli loistava, lämmintä riitti eikä edes yöksi oltu luvattu kylmää tai vesisadetta, joten odotukset lähdössä olivat korkealla.

Reittisuunnitelmasta
Reittisuunnitelman teimme tarkoituksella optimistisesti siten, että vain yksi rasti olisi jäänyt väliin linnuntietä n. 55km olevalla reitillä, ja loppuun jäi paljon pelivaraa rastien valikoimiseen. Pimeän ajan ajoittuminen harjoituksen puoleen väliin tarkoitti melkeinpä automaattisesti, että lähtöpaikasta kauimmaisessa reunassa olevat isojen pisteiden metsärastikeskittymät osuisivat pimeälle, joten emme yrittäneet niitä sen enempää optimoida reittisuunnittelussa. Noviisivirheenä emme mitenkään erityisesti huomioineet paria jokien ylitystä, jotka sattuivat osumaan reitille.

Alkumatka
Lähdimme startista klo 20.00 liikkeelle rauhallisesti hölkkäillen. Aika monta porukkaa näytti lähtevän samaan suuntaan ja vauhtia tuntui piisaavan muilla aika paljon enemmän kuin meillä. Alku hölkkäiltiin 7 km/h vauhtia metsäteitä pitkin välillä oikaisten metsän läpi. Ensimmäiset rastit (kts. kartta alhaalla) 20, 27 ja 35 löytyivät hyvin kunnes saavuimme Pitkäsuon täytemaa-alueelle, joka oli ihan erinäköinen kuin kartassa. Pummasimme rastia 40 sellaisen kilometrin lenkin aika monen muun tiimin kanssa. 40:ltä teimme ratkaisun välttää korkeuskäyriä ja teitä pitkin kiertoa 36:lle, joten juoksimme niityn reunaa rastille. Päätellen toisen tiimin vauhdista reittimme oli kyllä hiukan nopeampi kuin teitä pitkin tehty kierto, oliko se niin järkevä olikin sitten toinen juttu. Niitty oli nimittäin varsin märkä koko matkan ja goretex-lenkkarit sisältä ja ulkoa yhtä kosteat. Rasti löytyi kuitenkin nopeasti.

36:lta päätimme lähteä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta poiketen suoraan 39:lle ja sieltä sitten tiputtaa 30:n kautta 41:lle. Vestrasta 39:lle menevää polkua emme kyllä koskaan löytäneet mutta itse rasti kyllä löytyi sieltä mistä pitikin. 41:lle saavuimme yhtäaikaa Tohtori Ruohosen kanssa. Vähän aikaa hölkkäiltiin samaa matkaa rastin jälkeenkin mutta sitten annoimme Ruohosen mennä omia menojaan. Tässä vaiheessa alkoi jo hiukan hämärtyä, saimme kuitenkin 51:n haettua vielä ilman valoja.

Pimeän aika
Päädyimme pitämään reissun pisimmän tauon, noin 3min, ennen 55:sta. Tämän tauon aikana laitoimme lamput päähän ja söimme vähän, ja sitten pimeään metsään. Pienen koukun kautta rasti löytyi, 38:lla tapasimme Luistelijat joiden kanssa jatkoimme 52:lle. Ruohonen tuli 52:lta lähtiessämme vastaan, hän oli jo hakenut 34:n siinä välissä. Samantien meillekin valkeni, että oma reittivalintamme oli paljon huonompi. Olisi pitänyt mennä 38:lta 34:lle, sieltä 52:lle ja sitten kartan ulkopuolella olevaa tietä pitkin 47:lle.

52:lta lähdimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti 34:lle, vaikka takaraivossa kolkutteli, että ko. rasti pitäisi jättää väliin ja mennä suoraan tietä pitkin 47:lle. Tästä alkoikin sitten alkumatkan ongelmat, 34:n löytyi pitkän etsinnän jälkeen ja matkalla 47:lle Luistelijat tulivat vastaan naureskellen, että olipa "helppo" rasti... Määrätietoisesti ja tarkasti karttaa lukien menimme kohti rastia, kunnes totesimme menneemme väärään solaan ja sitä pari sataa metriä rastin ohi. Lähdimme takaisin päin ja pyörimme alueella pitkään mutta pimeässä oli ihan mahdotonta saada maastosta kiinni, mikä jyrkänne ja kallio oli mikäkin, joten lopulta oli pakko todeta, että rasti jäi nyt löytymättä ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa rastia.

Lyötyinä jatkoimme teitä pitkin kohti 23:sta ja päätimme samalla oikaista ja jättää 45:n ja kartan mukaan vaikean 56:n väliin. Oliko tuo oikea päätös on vaikea sanoa, 9 pistettä olisi ollut kohtuullisella kierrolla otettavissa. Sen verran oli moraali kuitenkin maassa, että ajattelimme sitten hakea varmoja helppoja rasteja lopussa säästyneellä ajalla. Jatkoimme 42:n ja 59:n kautta ja tasan puolessa välissä kisaa törmäsimme Niilokseen ja Skylihmeen paikallisessa pubissa. Jaffat naamaan, vähän lisää vettä JanneH:n juomapussiin ja matka jatkui kohti pohjoista rastille 46. Rastilla 46 katselimme että onpas aika leveä tämä Lepsämänjoki ja seuraavalle rastille mennessä se pitäisi ylittää. Pohjoisen kautta olisi rastille saattanut päästä kuivin jaloin aika isolla kierrolla, mutta kun tuota ei näkynyt kartassa ei auttanut muuta kuin jatkaa alkuperäisellä reitillä.

Joen ylitys ja kohme
Kun tulimme valittuun ylityspaikkaan koitimme vielä katsella molempiin suuntiin eikö mistään pääsisi kuivin jaloin yli. Joki näytti kuitenkin jatkuvan yhtä leveänä molemmissa suunnissa, joten ei auttanut muutakuin pakata irtonaiset kamat reppuun ja reppu joen yli. JanneH otti ensimmäisen heiton ja reppu lensikin komeassa kaaressa, kunnes se laskeutui noin puoli metriä vastarannasta, tietenkin joen puolella. Toinen reppu lensi peräti metrin vastarannan yli. Uinnin jälkeen totesimme, että JanneH:n kännykkä minigrip-pussissa ei kestänyt vettä. JanneS huomasi jättäneensä uuden peukkukompassin toiselle puolelle jokea, kohmeisena ei kuitenkaan huvittanut lähteä uimaan takaisin, joten kompassi jäi odottamaan myöhempää noutoa.

Tästä alkoikin tuskien taival, JanneH märkien vaatteidensa ja märän reppunsa kanssa oli niin kohmeinen, että täytyi juosta, jotta kroppa olisi edes vähän lämmennyt. Jatkoimme kohmeista matkaamme 37, 54, 53 ja 26:n kautta 57:lle, jossa alkoi jo valjeta sen verran, että valot pystyi laittamaan pois. Mielen ollessa pohjilla päätimme välttää kaikella hinnalla rastilla 50 odottavaa uintia ja suuntasimme pitkän tiesiirtymän 58:lle. Samalla teimme päätöksen, että 58:lta tulemme suorinta tietä matkalla olevien rastien kautta maaliin, oli kello maalissa mitä tahansa.

Aamuyön ja aamun tunnit
Ilmeisesti JanneH kuitenkin lämpeni pitkällä tiesiirtymällä, koska nukahti pari kertaa kävellessään. Onneksi autoja oli aika vähän liikkeellä kun JanneH yht'äkkiä ajautui keskelle tietä. Jalat kuitenkin liikkuivat, joten säpsähdysherätyksen jälkeen jatkoimme tiukkaa marssivauhtia JanneS:n johdolla. JanneH luovutti kompassinsa JanneS:lle, joka sitten vetikin tiimiä seuraavat rastit 58, 48 ja 31:n. Tässä vaiheessa JanneH oli taas takaisin elävien kirjoissa ja tiimillä oli hulppeat 1,5 tuntia aikaa ennen maalin sulkeutumista, joten päätimme käydä hakemassa vielä moottoritien toiselta puolelta 28:n ennen helpohkoja loppurasteja 24, 29, 25 ja 21. Maaliin saavuimme hyvissä voimissa 63.5km jälkeen ajassa 11h 50min.

Analyysiä
Lopputuloksena oli harjoituksen toinen sija kylläkin aika reilusti Ruohosen perässä. Paremmalla reittisuunnittelulla olisi ollut otettavissa enemmänkin pisteitä. Mukaan olisi ehkä sittenkin kannattanut pakata vaihtokerrasto, sillä vaikka lähtiessä lämmintä olikin, pahin kohme vaihe olisi sillä ehkä vältetty. Muuten suoritukseen voi olla tyytyväinen, pisin yksittäinen pelkästään jaloin tehty suoritus molemmille ja lopputuloksena jalat tuntuivat kuin märillä lenkkareilla maastossa juostun maratonin jälkeen, eli lisää näitä.

Varusteista
Varustesuunnittelu onnistui kohtuullisen hyvin. JanneS:llä oli lähtiessä energiajuomaa vähän vajaa 3 litraa ja juomat loppuivat viimeisen tunnin aikana, mukana olleet 3 suklaapatukkaa ja lihapullapussi maistuivat myös. Suolapähkinöitä sellaisenaan tuli kannettua mukana ihan liikaa, varalla olleet energiageelit jäivät myös käyttämättä.

Kenkinä JanneS:llä oli Icebugit, jotka eivät ehkä kuitenkaan olleet paras mahdollinen valinta reitille, jossa oli aika paljon tietä. Goretex sisänsä oli ihan hyvä ominaisuus kengässä tällaiseen tapahtumaan mutta nastat tuntuivat asfaltilla kävellessä aika inhottavilta. Muutoin vaatetuksena oli suunnistustrikoot, jotka riittivät hyvin, yläosassa tekninen t-paita, pitkähihainen suunnistuspaita ja kevyt kuoritakki sekä osan ajasta käsissä hanskat ja päässä pipo tai lippis.

Jatkosta
Tiimin seuraavana koitoksena on kahden ja puolen viikon päästä tiimin rogaining kauden päätapahtuma Salpausrogaining (12h), koska nyt näyttää vahvasti siltä että Retkirogaining jää tiimiltä väliin aikatauluongelmien johdosta. Retkirogaining sattuu harmittavasti kauden päätapahtuman AC24:n jälkeiselle viikonlopulle ja kun A24:sta edeltävällä viikonlopulla on jo Hiiltomiehet Adventure, into tuskin riittää kolmeen pitkään kisaan peräkkäisinä viikonloppuina. Olemme kuitenkin menettäneet sydämemme tälle hienolle lajille ja tulemme varmasti näitä kisoja käymään jatkossakin. Varsin hienoa, että tänä vuonna järjestetään ennätysmäärä rogainingkisoja Suomessa, ei ole montaa vuotta kun Retkirogaining oli Suomen ainoa rogainingtapahtuma.

Isot kiitokset Mialle ja Tiinalle, jotka järjestivät tämän aivan mahtavan tapahtuman! Toivottavasti jaksatte järjestää näitä jatkossakin, me ainakin olemme mukana jos aikataulut antavat myöten.

Kartta:


Kuljettu reitti:


JanneS

Spring Adventuren jälkipyykki - kommentteja ja analyysiä

Yleistä kisasta

Spring Adventure oli hyvin järjestetty, ja erittäin mukavaa oli nähdä lajin kasvanut harrastajamäärä lähtöviivalla, suunta on oikea. Erityisen mukavaa oli kerrankin päästä suunnistamaan kunnon suunnistuskartoilla, näissä mittelöissä kun usein joutuu tihrustamaan reittiä 1:30000 tai 1:40000 kartoilta, jolloin tuurilla on joskus enemmän tekemistä lopputuloksen kanssa kuin varsinaisella suunnistustaidolla. Tosin oma suunnistamiseni jäi hyvin lyhyeksi karttatelineen muovin sanottua sopimuksensa irti CP11:llä. Sen jälkeen keskityin lähinnä roikkumaan JanneH:n perässä, sekä pyörällä että juosten, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.

Yhden kohdan reitistä voisin vielä nostaa ylös JanneH:n kisaraporttiin lisäksi, eli reitti rastilta 17d rastille 18. En tiedä, moniko tiimi huomasi ilmoittautumispaikan seinälle laitetun lisäkartan, johon oli merkitty tiepätkä ja lisäkommentti, että kannattaa huomioida kyseinen tiepätkä reitin suunnittelussa. Kyseistä tietä ei näkynyt yhdessäkään virallisista 7 kartasta, joita kisaan sai ja itse hahmotin vasta n. 15 minuuttia ennen lähtöä, että sitä kautta ajaessa pääsee taatusti nopeammin rastille 18 kuin seurailemalla 17a:n kautta menevää reittiä takaisin junaradan yli. Parhaiten tuon eron reiteissä näkee vertaamalla meidän reittiä Avanade Multisportin reittiin, joka löytyy heidän blogistaan.

Yhteensä matkaa kisassa tuli reilut 60km, josta alun melonta oli ennakkotiedoista poiketen GPS-datan perusteella n. 5 km. Juoksua/suunnistusta tuli yhteensä reilut 12 km ja pyöräilyä n. 43km, josta ehkä n. 10km oli polkuja pitkin ja loput asfalttia tai hiekkatietä. Tuo jako vastaa aika hyvin perus multisport cupin kilpailua kilpasarjassa.

Tuloksista

Miesten sarjan lopputuloksissa ei ollut mitään kovin yllättävää. Tiimit, jotka olivat hyviä viime vuonna, olivat hyviä nytkin. Multisport.fi:n vauhtiin ei kellään ollut mitään sanottavaa, sen verran ylivoimaisesti Janne&Eepo veivät kisan nimiinsä. Seuraavia sijojakin miehittivät kokeneet seikkailu-urheilijat. Yhteensä miesten sarjan koko radan suoritti 13 joukkuetta, joiden lisäksi ainakin Avanade Multisport kiersi kyllä koko radan mutta pienen leimauskömmähdyksen johdosta lopun sprintissä jäi yksi rasti välistä, ja sijoitus tippui 4 sijaa alemmas.

Meidän osaltamme 6. sija olisi ollut suunnistuksen puolesta hyvinkin saavutettavissa, jos allekirjoittaneen päivän vauhti olisi ollut lähelläkään tiimikaverin vauhtia. Vahvuutena meillä oli erittäin hyvä suoritusvarmuus ja nopeat vaihdot, huollot ja leimaukset. Tästä on hyvä lähteä parantamaan suoritusta.

Sekasarjassa vauhdin osalta dominoivat Omjakon Ampiaiset, jotka olisivat komeasti ehtineet kyllä kiertää miesten sarjan radankin annetussa ajassa ja sijoituskin olisi ollut varmasti selkeästi top 5:n sisällä. Valitettavasti väärä leimaus tiputti heiltä yhden pisteen, jonka turvin hyvän suorituksen tehnyt Goblins vei sarjan voiton. Omjakonin puolustukseksi voisi kyllä mainita, että väärä leimaus tuli aika tulkinnanvaraisessa paikassa Kisakalliolle tullessa. Alueella oli useita rasteja kyseisen rastin lisäksi, eivätkä järjestäjät olleet ilmoittaneet rastien koodeja, jotta rastin oikeuden voisi varmuudella tarkistaa ennen leimausta. Jatkossa toiveena on, että jos rastiympyrässä on useampia rasteja, pitäisi kilpailijoilla olla tiedossaan rastikoodit. Toki vielä parempi olisi, jos kaikkien rastien koodit olisivat reittikirjassa, silloin kenellekään ei voi olla epäselvää, onko kyseessä oikea rasti vai ei.

Naisten sarjassa voiton vei hiiltomiesten II joukkue. Multisport.fi 2 ei ollut kisassa mukana ollenkaan. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena seka- ja naisten sarjoista ilmeisesti vain Omjakon ja Goblins kävivät hakemassa ratamestarin pelottelun jälkeen CP11:n, vaikka aikaa useammallakin joukkueella sen hakemiseen olisi ollut. Katsoin omasta GPS-datastamme ja meillä sen hakemiseen meni n. 9 minuuttia.

Meille ja monille muillekin oli hyvä, että ratamestarin arviot suoritusajoista olivat reilusti yläkanttiin. Alustavan laskelman mukaan 4:45 ihanneaikaan kun laskin päälle vähän varokertoimia, niin päädyin arvioon, että olemme maalissa 5:40, jos kierrämme koko radan, jolloin meidänkin olisi kannattanut oikaista CP11. Onneksi olimme kuitenkin hereillä siinä vaiheessa ja päätimme hakea kyseisen rastin.

JanneS

Muiden tiimien kisaraportteja:

Multisport.fi
Omjakon
Rahtiklinikka
Avanade Multisport

Spring Adventuren kisaraportti

Viime lauantaina käyty Spring Adventure avasi Lupus Extremen kisakauden, ja tuloksena oli vajaan viiden tunnin etenemisen jälkeen 8. sija. Lohjan maisemissa hienolla radalla käyty kilpailu todisti sen, että tiimillä on vielä tekemistä perusvauhdin kanssa, jotta sijoituksista viiden parhaan joukossa taistellaan.

Tiimi matkusti Spring Adventuren kilpailukeskukseen Lohjan Kisakallioon varhain lauantaiaamuna. Materiaalien jako alkoi klo 6.00 ja sitä ennen oli vielä tiputettava fillarit ennalta kerrottuun paikkaan vajaan viiden kilometrin päähän kilpailukeskuksesta. Niinpä matkaan oli lähdettävä hyvissä ajoin.

Sää Kisakalliossa oli sateinen ja kylmä. Ennen starttia suunnittelimme reitin autossa ja suojasimme kartat karttapusseilla. Tavarat oli pakattu suhteellisen valmiiksi, joten kaksi tuntia valmisteluihin voitiin käyttää rauhallisesti. Sadekin lakkasi sopivasti noin puoli tuntia ennen starttia, mikä vähensi pelkoa kylmettymisestä.

Järjestäjät olivat sivuillaan kertoneet kilpailun kulun hyvin tarkasti jo päivää ennen starttia, mikä mahdollisti taktiikan miettimisen ajoissa etukäteen. Ihanneajaksi kärjelle järjestäjät olivat arvioineet 4 h 45 min, kun maksimiaika kilpailussa oli 5,5 h. Rasteja sai jättää reitin varrella väliin, mutta sijoitukset määräytyivät kerättyjen rastien mukaan. Tasapisteissä maaliintuloaika ratkaisi. Olimme laatineet oman arvioaikataulun pohjautuen järjestäjien ihanneaikoihin, ja laskimme sen mukaan eri oikaisuvaihtoehtoja. Viimeiselle etapille, jossa rastit olivat lähekkäin ja nopeasti kerättävissä, olimme varanneet puoli tuntia, ja siitä tuli pitää kiinni.

Kilpailu käyntiin melonnalla

Kilpailu starttasi melonnalla Lohjanjärven Kisakallion pohjoispuolisella selällä. Joukkueet olivat järjestäytyneinä veteen kanoottiavoriviin, kun lähtölaukaus pamahti. Paikkamme ei ollut paras mahdollinen ja alkukiihdytyksessä meinasikin olla pientä ruuhkaa. Pian saimme kuitenkin oman paikkamme ja pääsimme lappamaan kahteen kertaan kierrettävää kolmen kilometrin lenkkiä omaa tahtiamme.

Pienelle järvelle suhteellisen kova aallokko keikutti kiikkerää Martrea, ja muutamaan otteeseen jouduimme keskittymään enemmän pystyssä pysymiseen kuin etenemiseen. Kaatumisilta kuitenkin vältyttiin, ja melonta sujui harjoitteluun nähden hyvin. Melontaan kului aikaa noin 34 minuuttia, ja pääsimme jatkamaan matkaa sijalla 5.

Heti melonnan perään vuorossa oli quest, jossa piti kopioida kallion päällä olleesta "mallikartasta" rastipisteet radalle, joka oli hiekkakentällä olevalla 10 x 10 ruudukolla. Ruudukko muodostui parin metrin päässä toisistaan olleista puupalikoista, joissa oli kirjain. JanneH luetteli koordinaatit kartasta ja JanneS kirjasi ne ylös. Sen jälkeen JanneH kiersi ruudukkoa läpi ja huuteli JanneS:lle palikoissa olleita kirjaimia. Liian nopea juoksu ja epäselvä artikulaatio aiheuttivat kuitenkin sen, että 9 kirjaimesta saatiin ylös vain 8, joten rata piti kiertää uudelllen. Tähän kului aikaa ehkä minuutti enemmän, joten questin aikana ohittamamme Omjakon Ampiaiset pääsi juoksupätkälle edellämme.

Juosten fillareille ja niillä eteenpäin

Questin jälkeen vuorossa oli lyhyt suunnistus polkuja pitkin fillareille. Tässä vaiheessa kävi jo selväksi se, ettei juoksuvauhti riittänyt alkuunkaan. Liekö kanootissa istuminen kangistanut JanneS:n jalat, mutta dieselistä ei lähtenyt kierroksia irti riittävästi. Juoksuosuuden aikana Omjakon 2 ja Rahtiklinikka painoivat vauhdilla ohi, mutta nopeamman vaihdon turvin pääsimme pyöräilyyn ennen heitä. Pyöräilypätkän alussa myös Multisport.fin Janne ja Eepo painoivat heittämällä ohi, eli ei quest heiltäkään ihan putkeen ollut mennyt.

Pyöräilyn aikana Omjakon 2 ja Rahtiklinikka tulivat nopeasti takaa. Omjakonin pojat Sorjonen ja Tume vetivät sen verran hyvää kyytiä, että emme lähteneet peesiin, mutta Rahtiklinikan kanssa matkaa jatkettiin lähes yhtä matkaa. Välillä vetovuorossa oli Kainulaisen Jorma ja välillä JanneH. Toisella fillarirastilla ohitimme jälleen Omjakonin, mutta nopeasti rastin jälkeen he tulivat taas takaa ohi. Putosimme nopeasti peesistä, mutta jälleen kerran seuraavalla rastilla pääsimme kantaan.

Seuraavaan vaihtoon saavuimme kaikki lähes yhtä aikaa, ja jälleen nopeamman vaihdon turvin pääsimme lyhyelle juoksupätkälle ensin. Juoksu kulki Liessaaren toiseen päähän, jossa oli köysilaskeutuminen. Luonnollisesti juoksun aikana meistä painettiin taas vauhdilla ohi, vaikka JanneH pariin otteeseen yrittikin auttaa JanneS:ää vetämällä repun rintaremmistä. Vauhtia tämä tosin ei tainnut nostaa, lisäsi vain kaatumisriskiä.

Laskeutuminen tapahtui pystysuoralta kalliolta veteen, ja omien valjaiden mukaanotto nopeutti touhua jonkin verran. Pääsimme Rahtiklinikan ohi, mutta juoksupätkällä takaisin tapahtui jo ties monennenko kerran ohitus. Takaa tuli tässä vaiheessa pari muutakin joukkuetta.

Pyöräilyä ja juoksua vuorotellen

Laskeutumisen jälkeisen lyhyen juoksupätkän jälkeisessä vaihdossa oli käytettävissä järjestäjin kuljettama huoltokassi. Sieltä vaihdettiin nopeasti pyörään uusi juomapullo, ja jatkettiin matkaa. Järvivesi oli ollut sen verran lämmintä, ettei kuivia vaatteita ollut tarpeen vaihtaa päälle, joten huolto oli nopea. Energiaksi matkan aikana oli tähän mennessä napattu pari kolme geeliä.

Tiedossa oli, että seuraavalle rastille meno sisältää teknistä maastopyöräilyä ja voi viedä runsaasti aikaa. Olimme päättäneet jättää rastin väliin, jos ajan kanssa olisi yhtään tehnyt tiukkaa. Tässä vaiheessa vilkaisu kelloon kertoi, ettei rastia ollut mitään tarvetta jättää väliin. Kaiken lisäksi pyöräilyä rastille ei mittapuumme mukaan voinut pitää kovinkaan teknisenä, sillä matkalla oli pääasiassa leveää polkua ja pitkospuita.

Pyöräilyosuus oli lyhyt ja pian matkaa jatkettiin taas juosten. Vuorossa oli suunnistusta hienolla Lohjanharjulla. Maasto oli helppo, eikä rastien löytyminen tuottanut vaikeuksia. Suunnistuksen alussa No Limitin Mika ja Mikael pääsivät ohitsemme, mutta etsivät hetken kuluttua rastia CP 15:n C:n sisältä rastiympyrän sijaan. Suunnistuksen jälkeen jatkettiin taas matkaa pyörillä. JanneS:n ohjaustangossa olleen Miryn karttatelineen muovi sanoi sopimuksensa irti, joten loppupätkät mentiin siten, että JanneH piti karttaa toisessa kädessään ja suunnisti.

Seuraava osuus olivatkin kilpailun parasta pyöräilypätkää. Siinä edettiin pääasiassa metsäautoteitä ja polkuja 1:10000 mittakaavan kartalla. Muutamassa paikassa joutui jopa työntämään, kun fillari oli napoja myöten suossa.

Teknisemmän pyöräsuunnistusosuuden jälkeen ajettiin jälleen asvalttiteitä Lohjan keskustan ja Tytyrin kaivoksen ohi Kisakallioon saakka. Matkalla haettiin muutama rasti. Tässä vaiheessa vauhti alkoi fillareillakin olla melko rauhallista, ja varsinkin ylämäissä tuntui välitykset loppuvan kesken. Vielä hiljempaa ajo olisi tarkoittanut sitä, että fillari menee taaksepäin. Niinpä takaa tuli pari joukkuetta ohi, joista toinen oli jälleen kerran Rahtiklinikka.

Kisakalliossa odotti vielä parin kilometrin mittainen suunnistusosuus, jonka kartan sai vasta vaihdossa. Heti ensimmäiselle rastille tulo aiheutti pientä hämmennystä, kun kartta ei tuntunut pitävän paikkaansa. Onneksi lähes heti tuli mieleen, että kartta on peilikuva. Rastit löytyivätkin tämän jälkeen nopeasti oikeilta paikoiltaan.

Maaliin tiimi saapui ajassa 4.47, eli järjestäjän ihanneajasta jäätiin vain kaksi minuuttia. Tosin arviot olivat vähän yläkanttiin, sillä voittajajoukkue Multisport.fi paineli radan aikaan 4.09. Vielä pari rastia ennen maalia leimasimme ennen Rahtiklinikkaa, mutta kun jalka ei noussut, ei sijoituksista päästy edes tappelemaan kunnolla.

Kommentit kilpailusta

Kilpailun reitti oli erinomainen ja vaihtelua riitti. Pyöräily painottui vähän liikaakin asvalttiteille, ja ajettavaa metsäpolkua olisi toivonut enemmän. Karttoja kilpailussa oli seitsemän, mutta silti pari sellaista pätkää jouduttiin ajamaan, mitä ei näkynyt missään kartassa. Toisaalta tämä teki oman lisänsä kilpailuun, ja oli kaikille sama.

Tiimin kilpailu oli kaksijakoinen. Virheitä tuli tehtyä todella vähän ja suunnistus sujui moitteettomasti, joskin rata oli sen suhteen helppo. Melonta ei tällä kertaa ollut heikoin lenkki, vaan hidas vauhti juosten ja pyörällä. Pari pykälää parempi sijoitus olisi ollut hyvin haarukassa, jos perusvauhti olisi ollut sitä, mitä pitää.



Kauaa ei tiimi pääse lepäämään, sillä keskiviikkoiltana starttaa 12 h kestävä Helarogaining Keimolassa. Tiimi ottaa osallistumisen kuitenkin vain harjoituksen ja testauksen kannalta, eli alusta asti ylämäet kävellään ja vauhti pidetään maltillisena. Tarkoituksena on selvittää, miten hyvin kroppaa jaksaa 12 tuntia yhteen menoon.

JanneH

Tiimi valmiina kisakauteen

Lupus Extremen kauden ensimmäinen yhteinen kisastartti tapahtuu tulevana viikonloppuna, kun Multisport cupin avauskilpailu Spring Adventure käydään Lohjalla Kisakalliossa. Joukkue lähtee mittelöön odottavaisena tiedostaen kuitenkin sen, että ero kärkitiimeihin erityisesti melonnassa on vielä melko suuri.

Tiimin talvitreenaus on sujunut lähes suunnitelmien mukaisesti ja parannus edellisiin vuosiin on ollut huima. Tätä tosin ei vielä kummoisenakaan mittarina voida pitää, kun aiempia harjoitusmuistiinpanoja tutkailee. Mutta nyt resepti on ollut selkeä: tulevan kesän seikkailukilpailujen talviharjoitteluun tuova motivaatio on pitänyt äijät liikkeellä läpi talven kylmyyden.

Spring Adventure aloittaa perinteisesti Multisport cupin, ja viivalla nähdään yhteensä lähes 80 joukkuetta. Luvassa on kärjen osalta noin 5 tuntia kisaamista, meidän tiimimme todennäköisesti käyttää koko 5,5 tunnin aikarajan etenemiseen. Kilpailun formaatti tulee olemaan loppuen lopuksi hyvin samanlainen kuin aikaisempina vuosina, vaikka ennakkoon oli odotettavissa enemmän muutoksia.

Kilpailussa on tarkoituksena edetä rataa mahdollisimman pitkälle, ja kärjen osalta koko reitin kiertämisen on arvioitu kestävän viisi tuntia. Rastit on haettava järjestyksessä, jotta välttää virhepisteet, mutta tärkeintä on huolehtia siitä, että on maalissa, kun 5,5 tuntia tulee täyteen. Sijoitukset menevät periaatteella eniten rasteja kerännyt voittaa, eli varsinaisia cut-offeja reitin varrella ei ole pois lukien oikaisu maaliin ennen täyttä aikaa.

Ensimmäinen osuus kilpailussa tulee olemaan melonta, mikä on tiimin kannalta huono juttu. Vauhdissa jäämme kärkijoukkueille paljon, joten hyvät peesit fillariosuudella voi unohtaa. Varsinkin, kun melonnan jälkeen on vielä juoksu-quest-juoksu -osuus.

Melonnan jälkeen lähdetään juoksuosuudelle, joka sisältää questin. Tämän jälkeen ajetaan osuus fillareilla, ja siitä taas juoksuun. Toisen juoksuosuuden aikana on myös quest, joka järjestäjien tiedon mukaan on köysitehtävä, jolla myös kastutaan. Siitä eteenpäin kilpailu etenee vaihdellen juoksun ja pyöräilyn välillä muutamaan otteeseen. Tarkemman reittikuvauksen voi lukea järjestäjien sivuilta. Tavoitteena tiimillä on tehdä puhdas hyvävauhtinen suoritus. Jälkikäteen nähdään, millaiseen sijoitukseen se riittää.

Kun kilpailun starttiin on aikaa puolitoista vuorokautta, on kevyt tankkaus käynnissä. Treenit tältä viikolta on jo tehty ja nyt on keskityttävä lepoon ja palautumiseen. Kamat pakataan valmiiksi perjantai-iltana, ja tietysti fillariinkin pitää tehdä vielä pienimuotoista säätöä, kuten takajarrulevyn vaihtoa ja muuta mukavaa. Jonkinlaisesta odottamisen innosta kertoo ainakin se, että sähköposti on liikkunut viime päivinä tehokkaasti ja järjestäjien sivuillakin tulee vierailtua muutaman tunnin välein.

Voittajasuosikkeja kilpailuun ei ole kuin yksi, sillä multisport.fi:n Janne Mononen - Eero Jäppinen on yksi maailman kovimmista parivaljakoista. Kaksikko pitää yllä sellaista vauhtia, että ilman isoja virheitä voitto on varma. Viime vuoden X-kaadossa nähtiin, että edes puolen tunnin tasoitus ei riittänyt muille. Toiselle ja kolmannelle sijalle riittää hyviä ehdokkaita, kuten esimerkiksi Woodman I tai Hiiltomiehet I. Kaiken kaikkiaan kilpailun tasoa voi pitää jossain määrin kovana. Naisten sarjan voittajaveikkauksessa kärkeen menee Multisport.fi 2:n hiihtäjäkaksikko Laura Ahervo - Maija Hakala ja sekasarjassa Omjakon joukkueella Heikki Hihnala - Laura Salminen. Omia voittajasuosikkeja voi esittää vaikka tämän viestin kommenttikenttään.

Huhtikuun harjoitteluraportti

Kisakausi alkaa todenteolla toukokuussa, mutta sitä ennen on vielä hyvä kääntää katseet kuluneen huhtikuun harjoitteluun. Etelä-Suomen oloihin poikkeuksellisen lumimassan lähtö tapahtui nopeasti, ja huhtikuun aikana pääsi hyvin niin melomaan kuin maastopyöräilemäänkin. Myös viikottainen suunnistuksen harjoittelu alkoi tiimin osalta.

JanneH:

Huhtikuun treenitavoitteena oli pitää tuntimäärä noin 45 h tasossa ja ottaa mukaan enemmän tehokkaita harjoituksia. Tavoitteet täyttyivät niin määrän kuin laadunkin osalta vähintään kohtuullisesti. Kuukauden aikana tuli ulkoiltua melko tarkkaan 45 tuntia, ja mukana oli muutama kappale kovatehoisia treenejä sekä juosten että pyörällä.

Kuukausi alkoi tiiviiseen tahtiin maaliskuun lopussa alkaneen tehokkaan jakson jatkona. Kuun ensimmäinen ehjä viikko oli hiukan kevyempi, mutta loppukuu mentiin taas reippaampaa tahtia. Muutamaan otteeseen erityisesti jalan lihakset tuntuivat melko väsyneiltä, mutta venyttely, kevyt hieronta ja lämpögeeli saivat ihmeitä aikaan.

Huhtikuun aikana jäät sulivat ensin joista ja sitten järvistä, joten melonnan harjoittelun pääsi aloittamaan. Treenejä ei tosin kertynyt kuin kolme kappaletta, sillä pienet logistiset ongelmat lähinnä kanootin säilyttämisen suhteen aiheuttavat sen, että treenin toteutus vaatii hiukan tavallista enemmän aikaa. Ja vaikka itseltä olisi aikaa silloin tällöin löytynyt, oli toisen melojan löytäminen haasteellista.

Suunnistuskauden alku osoitti jälleen sen, miten hankalaa suunnistaminen on, jos edellisestä kerrasta on puoli vuotta aikaa, juoksukunto on kohtalainen ja luottamus siihen, ettei karttaa tarvitse lukea niin tarkkaan, on vahva. Helpoissakin maastoissa tulee virheitä, mutta todelliset ongelmat alkavat, kun rastipisteet ovat tarkkoja. Itseluottamus loppuu, jolloin alkaa varmistella liikaa omaa sijaintiaan. Kun virheiden määrä alkaa olla luokkaa 1 min/km, on vaikea tehdä hyvää tulosta.

Toukokuussa onkin tavoitteena parantaa suoritusvarmuutta suunnistuksessa ja saada lisää melontatreeniä alle. Kuun aikana käydään myös Spring Adventure, 12 h Helarogaining, Extreme run ja 12 h Salpaus-rogaining, joten näiden lomassa harjoittelun tulee olla maltillista.

JanneS:

Kuukausi lähti liikkeelle sitkeällä vaivalla oikeassa rintalihaksessa ja päättyi kipuun vasemmanpuolen kylkiluissa, eli yläkropan vaivat jatkuvat. Tällä kertaa kyllä ihan itse aiheutetusti. Pieni arkuus kylkiluissa KY City Challengen jälkeen muuttui kovaksi kivuksi, kun fysioterapeutti hieroi junioreiden kanssa suunnistaessa jumiin mennyttä selkää. Selkäjumi kyllä aukeni.

Kokonaisuutena huhtikuun saldoksi tuli 41 tuntia treeniä. Kyseessä oli neljäs kuukausi peräkkäin, kun edellisvuoden lukemat ylittyivät, joten saldoon voi olla tyytyväinen. Hiihto jäi valikoimasta pois mutta tilalle tuli tehtyä pari kolmetuntista pyörälenkkiä ja parinkympin melontaharjoitus. Työmatkalenkkeilyäkin tuli tehtyä säännöllisesti. Kohokohtana huhtikuussa oli KY City Challenge.

Yläkropan vaivat vaikuttivat lähinnä siten, että kovia vetotreenejä ei uskaltanut tehdä niin usein kuin olisi ollut syytä, mistä johtuen pääpaino treenauksessa pysyi vieläkin pk-alueella. Suunnistustreenaus rajoittui rastireiteille lasten kanssa, toki reilun kymmenen kilon lisäpainolla varustettuna.

Toukokuu on kesän kuukausista kiireisin kisamielessä, mutta siellä kisojen välissä olisi tarkoitus pitää perustreenausta yllä juoksemalla työmatkoja, käymällä suunnistamassa sekä jalan että pyörällä, harjoittelemalla maastoajotekniikkaa uudella pyörällä ja harjoittelemalla melontatekniikkaa. Lisäksi pitää kaivaa rullaluistimet varastosta, jotta saa vähän lisää variaatiomahdollisuuksia työmatkoihin. Lista on pitkä ja kivaa tekemistä paljon, ja lopputulos tulee taas olemaan jonkinnäköinen kompromissi näiden kaikkien välillä. Treenit täytyy kuitenkin tehdä siten, että kehon kokonaisrasitus ei nouse liiaksi. Joka tapauksessa tuntimäärästä tulee oma kaikkien aikojen ennätys, jos suunniteltuihin kisoihin päästään mukaan. Pelkistä kisoista tulee suoritusaikoja melkein 30 tuntia toukokuulle.

Toukokuu on hyvää aikaa treenata kesän koitoksiin, vielä ehtii vaikka aloittamaan treenin syksyn maratonille. Toukokuussa usein aurinko paistaa ja mikä sen hienompaa kuin liikkua keväisessä luonnossa sen herätessä eloon.

Hyvää kevättä kaikille lukijoille, Spring Adventuressa nähdään.